pallokalaa

Jos joku tarjoaa sinulle aterian pallokalasta eli fugusta, ota tarjous vastaan, mutta älä itse tuhlaa rahojasi siihen. Ainakin Japanissa annos hyvälaatuista pallokala-sashimia saattaa maksaa 100 euroa tai ylikin.

Fugu tarjotaan useimmiten sashimina, siis raakana. Kala on leikattu läpikuultavan ohuiksi suikaleiksi ja asetettu vadille kauniisti, yleensä krystanteemin tai siipensä levittävän haikaran muotoon. Maku on hyvin mieto, kuten valkolihaisessa kalassa yleensäkin. Melko lähellä siian makua. Mutta koostumus on mielenkiintoinen, melko sitkeä ja hampaissa narskuva. Raa'at suikaleet dipataan soijakastikkeeseen, joka on maustettu yuzulla (japanilainen sitruuna).

Yleensä fugu-sashimi aterian päätteeksi tarjotaan hirezake nimistä sakea, joka on lämmitetty yhdessä pallokalan evien kanssa ja maistuu alkoholin sekaiselta kalaliemeltä. Yöh.

Minulla on ollut "onni" kokea myös lievä pallokalamyrkytys ja se oli itse asiassa ensimmäinen kokemukseni pallokalasta. Ostin kaupasta pienen paketin pallokalan nahkaa, jota on tarkoitus tarjota vain hyvin pieniä määriä varsinaisen sashimin ohessa. Nahassa on hiukan myrkkyä, joten se aiheuttaa kieleen ja kitalakeen mukavan pikku kuumotuksen ja kihelmöinnin. Koska en tuolloin ollut vielä paremmin perillä asioista, söin koko pakkauksen sitä hiivatin sitkeää nahkaa ja ihmettelin, että onpa erikoinen "herkku".

Hiukan myöhemmin suussa alkoi tuntua samalta kuin hammaslääkärin puudutuksen jälkeen. Sitten samanlainen puudutus levisi käsiini, minua alkoi huimata ja keinuttaa kuin meritaudissa ja henki tuntui salpaantuvan. Kuumotus lisääntyi ja pian tuntui kuin olisin ollut tulessa. Menin pitkäksi toviksi kylmään suihkuun, mutta se ei tuntunut auttavan. Sitten lähimuisti alkoi kadota; en pystynyt ajattelemaan saati sanomaan yhtäkään järjellistä lausetta, sillä lauseen puolivälissä olin jo unohtanut mitä olin sanomassa. Koko yön kiepuin puolihorteessa mutta kuitenkin valveilla kiusallisen tietoisena siitä, että en ehkä näe enää seuraavaa aamua. Tiesin, ettei minun kannattanut soittaa sairaalaan, sillä pallokalan myrkkyyn ei ole lääkettä. Jos selviäisin 12 tuntia, minulla ei olisi hätää.

Aamulla olin kuin olinkin jälleen täysissä ruumiin ja sielun voimissa, enkä ilmeisesti viisastunut kauhukokemuksestani lainkaan, sillä vuotta myöhemmin söin jälleen fugua tyytyväisenä - tällä kertaa tosin ravintolassa kokin valmistamana ja ilman myrkytysoireita.