Lueskelin tuossa Sci-Fi teosta ja huomasin siinä avaruusalusten keinopainovoiman. Ajatushan ei ole mitenkään ainutlaatuinen, jo Enterprisen ja Millenium Falconin kansilla voi kävellä aivan normaalisti.
Rupesin miettimään, mitä sellaisella voisi tehdä ja huomasin jotain, joka saattaa olla aivan ilmiselvää tai uskomattoman typerää, mutta josta en ole koskaan kuullut, joten kirjoitan tänne ja kyselen mielipiteitä.
Ensinnäkin, jos keinopainovoima olisi mahdollinen, niin mikäänhän ei määrää, että sen olisi oltava 1 G ja johonkin tiettyyn suuntaan.
Joten jos oletetaan sen toimivan, niin olisi mahdollista rakentaa avaruusraketti, jossa keinopainovoima olisi aluksen keulaa kohti ja sanotaan nyt vaikka 5 G:tä. Jos samainen raketti pystysi myös 5 G:n kiihtyvyyteen, olisi raketin sisällä käytännössä painoton tila. Kiihtyvyyden vastavoima, kappaleiden inertia, vetäisi niitä 5 G:n voimalla kohti aluksen perää, samalla kun keinopainovoima vetäisi niitä kohti keulaa samalla voimalla.
Ei vielä mitään hirvittävän omituista. PAITSI. Kun raketti kiihdyttää, sen liikemäärä (kineettinen energia) muuttuu, mutta minkään sen sisällä olevan EI muutu (vaikuttavien voimien summa 0). Tämä tarkoittaisi, että raketin saavuttaessa vaikka 0,99 c (99% valonnopeudesta), kaikki sen sisällä liikkuisi kuitenkin nopeudella 0 c!! Tämä tietenkin muuttaisi universumin kokonaisliikemäärää, eli rikkoisi kaikken perustavinta laatua olevia luonnonlakeja.
Painovoiman koko olemuksesta tulee tässä mielenkiintoinen ajatus: Kun painovoima kuvitellaan hiukkaseksi, niin eikö se voisi tehdä sitä jo nyt? Aiheuttaisiko hiukkanen (graviton) kokonaisliikemäärän muutoksia yksittäisissä atomeissa, tai niiden osissa (mihin sen kuvitteleekin vaikuttavan)? Voiko graviton olla siis malli, joka on olemukseltaan ristiriidassa peruslakien kanssa?
Rupesin miettimään, mitä sellaisella voisi tehdä ja huomasin jotain, joka saattaa olla aivan ilmiselvää tai uskomattoman typerää, mutta josta en ole koskaan kuullut, joten kirjoitan tänne ja kyselen mielipiteitä.
Ensinnäkin, jos keinopainovoima olisi mahdollinen, niin mikäänhän ei määrää, että sen olisi oltava 1 G ja johonkin tiettyyn suuntaan.
Joten jos oletetaan sen toimivan, niin olisi mahdollista rakentaa avaruusraketti, jossa keinopainovoima olisi aluksen keulaa kohti ja sanotaan nyt vaikka 5 G:tä. Jos samainen raketti pystysi myös 5 G:n kiihtyvyyteen, olisi raketin sisällä käytännössä painoton tila. Kiihtyvyyden vastavoima, kappaleiden inertia, vetäisi niitä 5 G:n voimalla kohti aluksen perää, samalla kun keinopainovoima vetäisi niitä kohti keulaa samalla voimalla.
Ei vielä mitään hirvittävän omituista. PAITSI. Kun raketti kiihdyttää, sen liikemäärä (kineettinen energia) muuttuu, mutta minkään sen sisällä olevan EI muutu (vaikuttavien voimien summa 0). Tämä tarkoittaisi, että raketin saavuttaessa vaikka 0,99 c (99% valonnopeudesta), kaikki sen sisällä liikkuisi kuitenkin nopeudella 0 c!! Tämä tietenkin muuttaisi universumin kokonaisliikemäärää, eli rikkoisi kaikken perustavinta laatua olevia luonnonlakeja.
Painovoiman koko olemuksesta tulee tässä mielenkiintoinen ajatus: Kun painovoima kuvitellaan hiukkaseksi, niin eikö se voisi tehdä sitä jo nyt? Aiheuttaisiko hiukkanen (graviton) kokonaisliikemäärän muutoksia yksittäisissä atomeissa, tai niiden osissa (mihin sen kuvitteleekin vaikuttavan)? Voiko graviton olla siis malli, joka on olemukseltaan ristiriidassa peruslakien kanssa?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Keinotekoinen painovoima onnistuu vain keskipakovoimaa käyttämällä (nykytietämyksen mukaan). Tämä tarkoittaa saman ilmiön hyväksikäyttöä, kuin pesukoneen lingossa puristetaan vesi läpi rummun seinän. Pyykki pysyy painuneena vasten rumpua keskipakovoiman ansiosta.
Avaruusalukseen järjestetään samanlainen pyörivä "linko", joka heittää kaikki kappaleet vasten ulkoseinää säteen suunnassa. Kun lingon halkaisija ja pyörimisnopeus ovat sopivia, niin seinämällä kävelevä ihminen kokee painovoimaksi juuri tuon normaalin yksi-G.
Koska laite pyörii, niin sillä ei pystytä järjestämään 5 G tiettyyn yksittäiseen suuntaan, vaan ainoastaan pyörimistason suuntaisesti. Kokonaisvoiman voi sitten laskea eri voimat summaamalla vaikutussuunnissaan ja ottamalla lopullisen voiman suuntaresultantin. Tästä tulee kiihdytystilanteessa jaksollinen, jollei linko ole menosuuntaan poikittain säteen suunnassa.
Yleisin tapa sijoittaa keskipakopyörä on poikittain menosuuntaan. Tällöin kiihdytys koetaan samantyyppisesti, kuin kiihdyttävässä junassa.
Star Trek Enterprice'n kiekko on kuitenkin pitkittäin menosuuntaan. Tällainen ilmeisesti pysäytettäisiin kiihdytystilanteessa taikka muutoin kiihtyvyyden lisävoima koettaisiin jaksottaisesti vaihtuvana. Toisessa ääripäässä 6 G ja toisessa -4 G. Elikkä siinä sekoisivat päät ja tavarat auttamatta.
Painovoima johtuu massojen välisestä vuorovaikutuksesta. Mitä suurempi massa, sitä suurempi vetovoima. Mikä tämä yheys itseasiassa on?
Tiedän tämän. Itseasiassa tiukan fysikaalissessa mielessä rotaatio painovoimassa kyse ei ole 'keskipakoisvoimasta', vaan vektori erosta ja tämä ei ole TÄSMÄLLEEN yhden suuntainen sädeen suuntaan. Ja totesin keinopainovoimasta: 'jos se olisi mahdollinen' ja 'oletetaan sen toimivan'. Mutta tämä on sivuasia.
Todellinen ajatus on viimeinen kappaleeni; Eli jos painovoima ajatelleen hiukkasiksi, kuten se on pakko ajatella, jos seuraamme edes hivenen kvanttimekaniikkaa johon sitä yritetään epätoivoisesti sovittaa, luonnonlait kuten me ne tunnemme eivät toimi.
Eli ajattele meteoriittia asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin välissä. Jos siihen osuu toinen meteoriitti joka aiheuttaa sille kiihtyvyyden X Jupiterin suuntaan samaan aikaan YHDEN ainoan gravitonin osuessa YHTEEN ainoaan atomiin meteorin ytimessä, tilanne on sama, kuin raketissa, jonka sisässä nopeus ei muutu. Voimat kumoavat toisensa.
Ei sinällään kuulosta juuri miltään, paitsi että: Ilman voimaa, ei ole kiihtyvyytä, ilman kiihtyvyyttä ei ole nopeuden muutosta, ilman nopeuden muutosta ei olla yhtään lähempänä valonnopeutta. Yhden ainoan atomin osalta maailmankaikkeuden kokonaisliikemäärä on vähentynyt, joka ei ole mahdollista. Ja tuo yksi atomi, koska sillä on eri liikemäärä (nopeus absoluuttisessa, suhteessa valonnopeudesta, mielessä), voi itseasiassa liikkua NOPEAMPAA, kuin mikään muu atomi. Se voi tarkkailijasta riippuen YLITTÄÄ valonnopeuden. Kumpikin, sekä tarkkailijasta riippuva valonnopeus, sekä sen ylitys ovat mahdottomuuksia suhteellisuusteorian mukaan.
Ainoa selitys on, ettei painovoima VOI olla hiukkasmuotoinen. Painovoiman on vaikutettava KAIKKIIN kappaleisiin joihin se voi 100% ajasta. Tällöin moisia ongelmia ei synny, koska KAIKKI meteoriitin osat saavat saman voiman, jolloin ne kaikki toimivat samaan aikaan. Hiukkasmuotoisuus olettaisi taajuuden ja todennäköisyyden, jolla tietty 'painovoimahiukkanen', graviton, osuisi tiettyyn kappaleen osaan.
Painovoima on hyytelöä materian ympärillä. Kaikki siinä liikkuvat auttamatta jäävät sen vangiksi!
[Lainaus]
Tiedän tämän. Itseasiassa tiukan fysikaalissessa mielessä rotaatio painovoimassa kyse ei ole 'keskipakoisvoimasta', vaan vektori erosta ja tämä ei ole TÄSMÄLLEEN yhden suuntainen sädeen suuntaan. Ja totesin keinopainovoimasta: 'jos se olisi mahdollinen' ja 'oletetaan sen toimivan'. Mutta tämä on sivuasia.
[Lainaus päättyy]
Mikä on vektoriero? (Nopeusvektorin muutosta ajan suhteenko tarkoitat, eli kiihtyvyyttä?) Ja onhan se "keskipakoisvoima" säteensuuntainen, jos kappale ei liiku pyörimisakselin suhteen.
Offtopickiahan tämä vaan, mutta puhun lämpimikseni.
Fysiikantunnilla se on täsmälleen säteen suuntainen. Kun se piirretään, niin pyörivän kappaleen pinta antaa tasan 90 asteen kulmassa pintaan nähden tukivoiman siihen koskevalle kappaleelle. Näin fysiikan tunnilla.
Entäpä todellisuus? Oleta, että sinulla on tyhjiö junanvaunussa, joka liikkuu 50 kn/h suoraa rataosuutta myöten. Keskellä vaunua leijuu painolla varustettu heliumilmapallo, joka liikkuu myös 50 km/h samaan suuntaan.
Nyt juna tulee kaarteeseen. Jos helium pallon rata merkitään sekunnin murto-osien välein junanvaunun lattian suhteen, se tekee tietysti kaaren. Kun se viimein koskee vaunun seinään, se saa seinältä tukivoiman, jolle sen oma inertia antaa vastavoiman. Se on tietenkin se 'keskipakoisvoima', joka perustuu meidän tuntemuksiimme. Tämä tukivoima ei kuitenkaan ole täysin suora, eli ei tasan 90 astetta. Pallohan tekisi kaaren vapaasti liikkuessaan.
Gravitaatio voidaan myös ajatella toisin päin:
Aluksi on vain "jokin kenttä" tai "kenttien äiti", mutta ei materiaa. Tämän jälkeen materia ilmestyy tuohon kenttään (räjähdys tms.) ja muodostaa siihen sellaisen poikkeaman, että Newton ei käänny haudassaan.
Uuden materian aiheuttama poikkeama etenee äitikentässä nopeudella c?? ja muuttaa koko avaruuden kokonaiskenttää hivenen. Taikka sitten Newton ja kumppanit saavat rauhassa kääntyillä haudassaan ja luonto tekee kuitenkin jollain muulla tavalla.
Gravitaatio ei tietenkään voi olla hiukkasluontoinen, koska fotonikaan ei ole... ja fotoni käyttää gravitaatiota "väliaineenaan". Taikka etenee häiriön kaltaisena siinä.
Kyllä se on säteen suuntainen todellisuudessakin. Se on taas asia erikseen, että vapaaksi päästettäessä se ei suinkaan liiku säteen suuntaisesti, vaan kiertyy, koska koordinaatisto kiertyy. Jos pysytään siinä pyörivässä koordinaatistossa, niin paikallaan ollessa "keskipakoisvoima on täsmälleen säteen suuntaan, ja jos kappale liikku, niin silloin ilmestyy toinen näennäisvoima nimeltä Coriolisvoima, joka kiertää kappaleen rataa.
(kun katsotaan ulkopuolelta, niin kappale liikkuu suoraan, ja se kiertyminen pyörivässä koordinaatistossa johtuu koordinaatiston pyörimisestä sen suoran reitin alla)
Tuo on kokolailla Einsteinin "Painovoima on avaruuden ominaisuus"- lause.
Miksei.
Tosin fotonilla pitää olla hiukkasluonne, tai se ei sovi nykyiseen kvanttimekaniikkaan. Aalto-hiukkas dualismihan on sen peruajatus.
Fotoni ei ole hiukkanen... se on varmaa. Sitä voidaan ajatella hiukkasena, kun yksinkertaistetaan. Mutta ajattelijan pitää muistaa yksinkertaistus, ettei joudu ansaan.
Ja perusteluita ilmeisesti on turha kaivata?
>Ei vielä mitään hirvittävän omituista. PAITSI. Kun >raketti kiihdyttää, sen liikemäärä (kineettinen >energia) muuttuu, mutta minkään sen sisällä olevan >EI muutu (vaikuttavien voimien summa 0). Tämä >tarkoittaisi, että raketin saavuttaessa vaikka 0,99 >c (99% valonnopeudesta), kaikki sen sisällä >liikkuisi kuitenkin nopeudella 0 c!! Tämä tietenkin >muuttaisi universumin kokonaisliikemäärää, eli >rikkoisi kaikken perustavinta laatua olevia >luonnonlakeja.
Ajatetelit tilanteen väärin. Jos ajatellaan inertiasta aiheuttuvaa näennäisvoimaa, tällöin ollaan koordinaatisto sidottu alukseen ja matkustajan liike-energia todellakin on nolla tässä koordinaatistossa (matkustaja ei liiku aluksen suhteen)
Huomaa että hitausvoimia esiintyy ainoastaan kun ollaan kiihtyvässä koordinaatistossa. Autossa olija tuntee "keskipakovoiman", mutta auton ulkopuolisen tarkkailijan mukaan sellaista ei ole, vaan autoilija pyrkii vaan menemään suoraan.
Ajattelin sen siis väärin?
No tässä toinen, joka ajatteli sen väärin: Newton. Jos seisot tuollaisen raketin takaseinällä, sinä saat raketilta tukivoiman, joka antaa sinulle kiihtyvyyden. Eli 5G:tä esimerkissäni. Jos raketin keulassa olisi keinopainovoima laite, joka antaisi täsmälleen yhtä suuren, mutta vastakkaisen voiman, sinuun vaikuttavien voimien summa on nolla.
Jos näin on, niin fysiikan peruslaki (ja tästä ei enää perustaampaan paljon päästä) sanoo; 'Kappale jatkaa nykyisellä nopeudella nykyiseen suuntaan, jos mikään voima ei sitä pakota muuttamaan sitä'. Eli ihan tuolla pohjalla, kappale ei muuta nopeuttaan. Sen enempää suhteellisuusteoria, kuin yhtenäisyysteoria ei voi muuttaa tätä faktaa.
Siihen ei vaikuta voimia. Sen inertiaa ei yritetä voittaa, sen liikemäärä ei lisäänny. Et voi esittää koordinaatistoa, jolla tuohon raketissa olevaan kappaleeseen vaikuttaisi jokin voima.
Kyseessä ei ole ajatusvirhe, vaan paradoksi. Ja mielestäni paradoksi tarkoittaa, että painovoima ei voi olla hiukkasmuotoinen.
Jos se ei ole hiukkasmuotoinen, kaikki koejärjestelyt 'painovoima-aaltojen' löytämiseksi ovat turhia, ne eivät koskaan tule löytämään niitä, sen enempää kuin Higgsin kenttää. (Kumpiakaan ei ole vielä löydetty).
Siis jos ei ole sitä tukivoimaa, kun painovoima vetää, niin eikö se vaikuttava voima ole tasan sen painovoiman verran. Silloin kappale kiihtyy samaa tahtia raketin kanssa. Ja sitten siihen rakettiin kiinnitettyyn painovoimalaitteeseen vaikuttaa vastaavasti vastaavansuuruinen vastavoima.
Eli on ihan sama, vedetäänkö narulla, vai "keinopaivoimalla". Mikään laki ei tuosta järkkyisi.
Massan aiheuttamaa "painovoimaa" vetovoimaa ei voida keinotekoisesti millään tavoin synnyttää eikä hävittää. Se on luonnonlakien vastaista.
Kiihtyvyys- ja keskihakuisvoimat (lopultaan kiihtyvyysvoimia nekin) ovat täysin eri asia.
Alunperäinen rakettiajatuksesi voisi toimia vain siten, että raketin nokka olisi maapallon kokoinen ja painoinen möykky jota kiihdytettäisiin 1 g kiihtyvyydellä. Silloin leijuisit ilmassa omassa kopissasi.
Edellisen kaltainen avaruusraketti on järjetön. Ajatusrakennelmasi on mahdoton.
Ei, keinotekoista painovoimaa ei ole.
Mutta! Hiukkasmuotoinen painovoima on fyysikkojen mieliajatus, kun puhutaan painovoiman olemuksesta. Ja hiukkasella olisi samankaltainen ominaisuus, se voisi kiihtyvässä kappaleessa aiheuttaa yhdelle atomille voimien nollaantumisen (olettaen, että vain yksi 'graviton' sattuu osumaan kappaleeseen).
Tämä tarkoittaisi, että tämä yksi atomi joko saisi liikemäärää ILMAN siihen vaikuttavia voimia (energiaa tyhjästä) tai että sen liikemäärä ei muuttuisi nopeuden mukana. Kumpikin nykyfysiikan mukaan mahdotonta!
Tuo raketti vain on selventävä ajatus. Lähtökohta, jossa sähköenergialla jotenkin tuotetaan gravitoneja. Onko se mahdollista vai ei, on irrelevanttia.
Mikä ero tuolla painovoimalla nyt sitten olisi sähkömagneettiseen voimaan? Sekään ei riko mitenkään mitään fysiikan lakeja!
Miksi noin kaukaa haettu esimerkki. Sama tilannehan on silloin jos esim. hissi putoaa vapaasti ja ihminen on siellä sisällä. Vetovoiman ihmiseen aiheuttama kiihtyvyys on alaspäin ja hissin kiihtyvyys on samaan suuntaan ja yhtäsuuri. Ihminen on silloin painottomassa tilassa hissin sisällä. Maa tulee vain ihmistä ja hissiä kohti kiihtyvällä nopeudella. Jos hissin nopeutta silloin keinotekoisesti nostettaisiin, ei se vaikuttaisi ihmiseen millään tavalla ennenkuin ihminen koskettaa hissin kattoa. Käännä tämä tilanne vain vaakasuoraan niin siinä on avaruusalus esimerkkisi.
((Miksi noin kaukaa haettu esimerkki. Sama tilannehan on silloin jos esim. hissi putoaa vapaasti ja ihminen on siellä sisällä. Vetovoiman ihmiseen aiheuttama kiihtyvyys on alaspäin ja hissin kiihtyvyys on samaan suuntaan ja yhtäsuuri. Ihminen on silloin painottomassa tilassa hissin sisällä. Maa tulee vain ihmistä ja hissiä kohti kiihtyvällä nopeudella. Jos hissin nopeutta silloin keinotekoisesti nostettaisiin, ei se vaikuttaisi ihmiseen millään tavalla ennenkuin ihminen koskettaa hissin kattoa. Käännä tämä tilanne vain vaakasuoraan niin siinä on avaruusalus esimerkkisi.))
Olen samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä, että "pakkauksen" tai aluksen kuoret voivat pyöriä painottoman kpl:n ympärillä vaikka kuinka vinhasti ilman että kpl huomaa mitään.
Gravitaatio on käsittämättömän heikko voima elektromagnetismiin,vahvaan vuorovaikutukseen sekä heikkoon vuorovaikutukseen verrattuna,sen hiukkas-luonne edellyttäisi radikaalisti "vahvempaa" voimaa.Sträng-teorian(en tiedä "sträng-teorin" suomenkielistä vastinetta)mukaan gravitaation heikkous selittyy gravitaatiohiukkasten "pujahtamisella","siirtymisellä" toiseen ulottuvuuteen,joita samaisen teorian mukaisesti olisi 11kpl.Gravitaatio olisi siis "portti" kaikkien näiden 11:sta ulottuvuuden välillä.Voi olla myös niin,että gravitaatiohiukkaset toimivat "porttina" vain yhden tai kahden ulottuvuuden välillä,jokin muu voima voi toimia "porttina" muissa ulottuvuuksissa.Sträng-teoria on matemaattisesti kaunis ja täydellinen,selittää (lähes)kaikki poikkeavaisuudet ja "epäloogisuudet" "omissa ulottuvuuksissamme",mm raketti-esimerkkisi "mahdottomuuden".(näppäile itsesi Harvardin,Bostonin,Yalen tms yli-opistojen sivustoille ja etsi sieltä,en voi valitettavasti osoittaa joitain linkkejä juuri nyt,koska en ole kotona,kuitenkin samassa ulottuvaisuudessa)
Kaikkeus on kolmiulotteinen.
Koko näkyvä maailmankaikkeus avautui aikoinaan energia-aaltoina eräästä jättimäisestä energiakeskittymästä, joka on tällä hetkellä todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella.
Tuosta tasaisesti avautuvasta energiasta ei olisi syntynyt mitään, jos se ei olisi hankautunut vastaan tuleviin energia-aaltoihin säännöllisesti.
Nuo vastaan tulevat energia-aallot ovat peräisin toisesta jättimäisestä energia-aallosta. Ehkäpä sitä pimeää energiaa, jota nykyfysiikkakin kaipailee.
Kun tasaisesti avautuva energia hankautuu vastaan tuleviin energia-aaltoihin, se rullautuu eli käpertyy pieniksi energiakeskittymiksi, jotka jatkavat liikettään avautuen nyt omilla energia-aalloillaan, joilla on myös hiukkasluonne.
Tuollaisesta energiakeskittymäaallosta ei syntyisi mitään, jos se ei hankautuisi joltakin alueelta enemmän, jonka seurauksena uudet energiakeskittymät taipuvat kohti samaa aluetta.
Jonne syntyy uusi massakeskittymä, jonka uudet keskittymät alkavat värähdellä töniessään toisiaan poispäin toisistaan, laajentuessaan.
Näin uuden läjän keskelle syntyy painetta ja läjän ulkopinta alkaa työntyä poispäin läjän keskipisteestä.
Kun uusien energiakeskittymien avautuvat aallot pääsevät toisien keskittymien ytimiin, sieltä avautuu entistä enemmän energiaa altoina, jolloin läjän laajeneminen kiihtyy.
Kun avautuvat aallot taivuttavat toisiaan pois keskittymien välistä, syntyy atomin kaltainen massakeskittymä, jonka keskittymät eivät töni toisiaan pois toistensa läheltä, vaan ne laajenevat yhteisenä kimppuna, josta avautuu energia-aaltoja, joilla on myös hiukkasluonne.
Samalla periaatteella atomeista syntyy molekyylejä.
Näin me todellakin työnnymme koko ajan poispäin maapallon keskipisteestä ja pakonopeus, joka tarvitaan, että päästään avaruuteen, on kirjaimellisesti pakonopeus, koska maan pinta työntyy avaruusaluksen perästä koko ajan.
Sen lisäksi planeetat työntyvät kaarevalla radalla poispäin auringosta, jonka pinta työntyy planeettojen perästä samassa suhteessa mitä kyseiset kohteen laajenevat ja näin planeetat eivät loittone suhteellisesti.
Myös tähdet työntyvät poispäin galaksin keskustasta samassa suhteessa mitä ne laajenevat, jolloin emme tarvitse pimeää ainetta ollenkaan.
Ja sittenhän oli se liike poispäin siitä jättimäisestä energiakeskittymästä, joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella ja tuo liike mahdollistaa kaikkien kohteiden tolkuttoman laajentumisen sektorin laajentumisen takia.
Kun tähdistä ja näin myös auringosta avautuu koko ajan energisempiä energia-aaltoja, niin silloin ne lämmittävät planeettoja yhtä paljon ja työntävät niitä suhteellisesti yhtä nopeasti kaarevalla radalla poispäin itsestään.
Ja näin valon yleinen punasiirtymä selittyy ilman simsalapimulottuvuuksia.
Ja tähtien liikenopeus galaksien keskustojen ympäri selittyy kolmiulotteisesti.
On se niin loogisen kauniin yksinkertaisen Savolaisen kolmiulotteinen Ajatus, että sitä shamppanjaa Kuopioon päin ja nopeasti.
Yksi yksinkertainen periaate, johon fysiikka aina pyrki.
Tässä se nyt, miltä tuntuu?
:);):)
Teoriasi on kaunis ja selkeä. Nuo tomppelit eivät näy tajuavan esittämääsi energian yksinkertaista avautumista tilaan.
Shamppanjaa Kuopioon HETI !!!
Kiitos
:);):)
Gravitaatio eli kansantajuisemmin painovoima on yksi meidän 4 perusvoimasta(heikko ydinvoima, vahva ydinvoima, sähkö-magneettinen voima sekä gravitaatio).
Kouluissa opetetaan Newtonin lakeja painovoimasta joissa gravitaatio siis opetetaan kappaleiden välisenä vetovoimana. Tämä toimiikin niin pitkään kun puhutaan pienessä mittakaavassa olevista asioista.
Nykytietämyksen mukaan gravitaatio on kaikista perusvoimista erikoisin. Se on valtavan heikko, mutta vaikuttaa hyvin paljon siihen maailmaan mitä me käsitämme ympärillä tapahtuvan.
Einstein teki kuuluisan yleisen suhteellisuusteorian, jolloin hän totesi, ettei gravitaatio ole samanlainen voima kuin muut voimat vaan se johtuu aika-avaruuden kaareutumisesta. Toisin sanoen maa ei kierrä aurinkoa sen takia, että aurinko ja maa vetäisivät toisiaan puoleensa vaan sen takia, että auringon massa kaareuttaa aika-avaruutta ja maa itseasiassa kulkee lyhintä mahdollista reittiä pitkin eteenpäin. nk. geodeettinen viivaa pitkin. Yleisen suhteellisuus teorian mukaan kappaleet kulkevat aina aika-avaruudessa suoria viivoja pitkin, mutta meidän kolmiulotteisessa maailmassa nuo suorat viivat näyttävät käyriltä.
Samoin Einsteinin kuuluisa keksintö oli tämä E=mc2 , joka tarkoittaa massan ja energian vastaavutta. Toisinsanoen ne omaavat samankaltaiset ominaisuudet.
Nykyteknologialla siis keinotekoista gravitaatiota on mahdotonta tehdä, mutta koska meillä on tämä energian ja massan vastaavuus niin avaruudessa on käytetty ideana sitä, että kappaleille annetaan energiaa joka mahdollistaa pienen keinotekoisen "painovoiman". Tämä siis tehty pyörittämällä aluksen osaa akselinsa ympäri.
JukriS tuntee olemuksen. Se siitä.
[lainaus]
mutta koska meillä on tämä energian ja massan vastaavuus niin avaruudessa on käytetty ideana sitä, että kappaleille annetaan energiaa joka mahdollistaa pienen keinotekoisen "painovoiman". Tämä siis tehty pyörittämällä aluksen osaa akselinsa ympäri.
[lainaus päättyy]
Eihän se massan ja energian vastaavuus ihan tuota tarkoittanut...
Ei painovoima sen erikoisempi vuorovaikutus ole kuin muutkaan; ei vaikka yleinen suhteellisuusteoria saattaa antaa hiukan toisenlaisen kuvan. Mutta siinä on enemmänkin kyse asian erilaisesta matemaatisesta formuloinnista.
Käsittääkseni massan ja energian vastaavuus tarkoittaa sitä, että ne omaavat samankaltaisia ominaisuuksia. Energian kasvattaminen vaikuttaa samankaltaisesti kuin massaa kasvatettaisiin. Tämä vaikuttaa niin aikaan, avaruuteen kuin tarvittavaan energiaan liikkumista ajatellen.
Korjaa toki jos olen väärässä.
Käsittääkseni keinotekoisesti gravitaatio saadaan aikaan siten, että annetaan liike-energiaa aluksen sisäpuolella oleville kohteille pyörittämällä sitä esimerkiksi akselin ympäri.
Juu niin toki matemaattisesti ajatellen, mutta tarkoitan gravitaation ominaisuutta vaikuttaa aika-avaruuteen. Tavallaan aikaan ja tilaan.
Käsittääkseni heikko ydinvoima, vahva ydinvoima sekä sähkö-magneettinen voima on voitu yhdistää kvanttiteorialla yhteen, mutta gravitaatio on vielä sen ulkopuolella.
Tiedemiehet tuntuvat etsivän sellaista kaavaa joka yhdistäisi kaikki nämä perusvoimat yhteen. Vaikka gravitaatio yleensä onkin "erillään" näistä muista voimista niin teoriat yhdistyvät ainakin yhdessä tunnetussa ilmiössä eli musta-aukko.
Tällöin ei käsittääkseni enää suhteellisuus teoria pysty selittämään tapahtumaa vaan paremminkin kvantti-fysiikka, mutta ongelma on kai se, ettei kvantti fysiikkaa ja suhteellisuus teoriaa ole pystytty yhdistämään toisiinsa kauhean hyvin.
Käsittääkseni string-teoriasta(säie-teoriasta) on pyritty löytämään sellainen kaiken kattava kaava, mutta se kai on vielä kesken.
Toisaalta tämä alue menee jo niin pitkälle minun ymmärryksen ulkopuolelle, että enemmänkin mieluummin kuuntelen fiksumpia.
Sori,
nyt sotkin siis taas asioita ja näin käy kun ei siis ajattele... todellakin aluksessa annetaan siis liike-energiaa asioille siellä sisällä. Niin kuin Newtonin lait määräävät... keinotekoinnen painovoima ei siis ole mitään tekemistä itse gravitaation kanssa vaan liikelakien. Sorry.
Gravitaation "erilaisuus" on matemaattinen ongelma. Kyllähän minkä tahaansa vuorovaikutuksen tapauksessa voidaan asia kuvata siten, että kappale liikkuu pitkin geodeettista käyrää, joka on toisen kappaleen vaikutuksesta käyrä kaarevalla pinnalla.
Se on taas sitten kokonaan toinen asia, että gravitaatiota ei ole onnistuttu järkevätsti yhdistämään noihin kolmeen muuhun vuorovaikutukseen. Mutta se ei ole ihme, koska gravitaation lähtökohta on kausaalinen, geometrinen maailma kun taas noissa muissa on kyseessä kvanttikenttäteoriat, joissa kausaalisuus ei ole ehdoton.
Ensinnäkään ihminen ei koskaan voi ymmärtää noita ylimääräisiä ulottuvuuksia ja toisekseen niitä ei edes ole olemassa, joten eihän niitä voi siten ymmärtääkään.
Lukekaa JukriSta ja viisastutte.
Mutta eikös gravitaation kausaallisuus ole ainakin aavistuksen kyseenalainen mustassa aukossa?
Miten monta ulottuvuutta nyt on pystytty määrittämään säie-teorian avulla(oliko 11)? Nämä ulottuvuudet kuitenkin kai on jo nykyään aika hyvin pystytty laskennallisesti todistamaan, mutta onko millään kokeilla pystytty varmentamaan noita?
Suurin osa nykyfysiikasta on hömppää! Painitaan samassa sarjassa, kuin flogistronit aikoinaan.
Suhteellisuusteoria on normaaliolosuhteissa kausaalista ja aina determinististä, kvanttimekaniikka ei.
Kyllä niitä muita ulottuvuuksia on kuin meidän tuntemat pituus, levays ja korkeus. Esimerkiksi aika kuitenkin voidaan laskea ja muuttaa kohtuullisen tajuttavaksi ulottuvuudeksi. Aika periaatteessa kuvaa muutosta tilassa, kun yksinkertaistetaan tuo.
Hawkings selittää nämä muut ulottuvuuden minusta hyvin kirjassaan maailmankaikkeus pähkinän kuoressa.
Ajattele, että katsot hiusta kaukaa, jolloin se on periaatteessa yksiulotteinen viiva, jolla on vain siis pituus. Kun menet lähemmäksi huomaat, että se onkin suorakaiteen muotoinen jolla on siis pituuden lisäksi myös leveys. Kun otat suurennuslasin avuksi(tai mikroskoopin) huomaat, että sille löytyy myös paksuus ja sillä on siis tilavuus.
Samalla tavalla nämä muut ulottuvuudet ovat niin pieneen menneitä "mittoja", että niitä ei voida havainnoida meidän näöllä. Koska ne eivät ole merkittäviä ei meille ole myöskään kehittynyt aisteja ymmärtää tai kokea niitä.
Kuitenkin onhan paljon asioita, jotka jäävät meidän aistien ulkopuolelle, mutta ovat kuitenkin hyvin yleisiä(esim. radioaallot).
Säie-teoria on hyvin kiinnostava ilmiö jolla maailmakaikkeutta nykyään pyritään kuvaamaan ja selittämään. Ilmeisesti myös se on aika yleisesti hyväksytty malli sillä ainakin laskelmat tukevat sitä. Toisaalta tarvitaan kuitenkin havaintoja, että voidaan olla varmoja... tietääkseni millään kokeilla ei vielä kuitenkaan noita ole voitu osoittaa olevan olemassa.
No missä se kaiken teoria sitten on?
Aikoinaan selitettiin planeettojen tekemiä silmukoita mitä mielikuvituksekkaimmilla teorioilla, mutta nykyiset ylimääräisiä ulottuvuuksia sisältävät teoriat ovat kyllä niihinkin verrattuna mitä mainioimpia.
Vaan Kopernikus näki sen mitä muut eivät nähneet.
Aurinko ei kiertänyt meitä.
Eikä sade liiku kohti maapallon keskustaa, vaikka siltä näyttääkin.
:);):)
Tätä kaiken kattavaa teoriaahan on metsästetty vähän graalin maljan tapaan fysiikassa. Sitä ei vielä tähän mennessä ole löydetty, mutta käsittääkseni ollaan hyvin lähellä.
String-theory eli säie-teoria on hyvin pitkälle pystynyt löytämään (oliko 11 ulottuvutta) eikä ilmeisesti kauhean kaukana ole se, että meidän neljän perusvoiman toimiminen voitaisiin kuvata yhdellä kaavalla... tämähän olisi se paljon odotettu kaava kaikelle.
Voidaan olettaa, että kun CERNiin valmistuu tämä maailman suurin hiukkaskiihdytin niin monta teoriaan pystytään näyttämään toteen kokein. Yksi käsittääkseni kovasti odotettu on Hawkingsin säteilyn toteaminen eli luodaan mikro-mustia aukkoja, jotka haihtuvat lähes saman tien.
Miten paljon tämä uusi hiukkaskiihdytin auttaa säie-teorian kanssa jää nähtäväksi, joku viisaampi voisi valoitella, että mitä kokeita mahdollisesti ollaan siellä tekemässä.
Ehkäpä saamme uutta tietoa maailman kaikkeuden synnystä tai käyttäytymisestä, joskin olen aika varma, että tällä hetkellä on meillä jo aika paljon tietoa siitä miten aika-avaruus käyttäytyy ja mikä sen historia ja mahdollinen tulevaisuus on.
Ei noissa ulottuvuuksissa ole tosiaan mitään ihmeellistä. Kun muutamia vuosia on tullut pyöriteltyä eri ulotteisia avaruuksia aina yksiulotteisista ääretönulotteisiin, huomaa ettei niissä ole kummaa.
Se on sitten eri asia, onko tuo järkevää tulkintaa, siis että ne ulottuvudet ovaat jotenkin "käpertyneet". Minulle tulee enemmänkin mieleen julkisuudenhakuisuus. Kyse kun kuitenkin on siitä, että hiukkasilla ja systeemeillä on "maalaisjärjen vastaisia" vapausasteita. Nämä sitten hiukan hämäävät ja niitä pitää yrittää kuvata ihmeellisillä vertauksilla.
Mutta tunnetustihan "maalaisjärki" on joukko epätäydellisiin havaintoihin perustuvia huonoja ekstrapolaatioita.
Jos avaruusalus olisi rinkeli joka pyörisi kuvitellun akselinsa ympäri uloimmalla kehänopeudella 1000 kierrosta/min ja etenisi vaakasuuntaisena ylöspäin raketin nopeudella niin tällöinhän painovoima olisi suuntautunut vaakasuuntaan.
En tajuu ajatustas mihin päin pyörii ja minne menee