Jos jonkinlaista psykokinesiaa ei olisi, niin kuinka ihminen voi nostaa kättään? Siis kun nostaa kättään, niin ihminenhän liikuttaa pelkällä ajatuksen voimalla materiaa. Mikä on se ajatus aivoissa, joka päätyy hiukkasten liikkeeksi? Sen täytyy olla hiukkasten liikettä, koska jos se ei olisi sitä, se olisi psykokinesiaa. Todellisuudessa en ajattele - tai ei ole mitään erillistä aineen ulkopuolista ajattelua - vaan aivoni atomit vain liikkuvat tai värähtelevät. Sillä jos olisi jokin "ajatus", joka päätyisi hiukkasten (esim. käteni atomien) liikkeeksi, niin jossain vaiheessa sen täytyisi liikuttaa ensimmäistä atomia jollain voimalla ja siellä missä voima vaikuttaa, vaikuttaa myös vastavoima, mutta mihin se vaikuttaisi? Eli ei voi olla sitä kytkentää ajatuksesta aineen maailmaan vaan kaikki on aineellista.
Jos olisi siis olemassa, jokin ajatus joka liikuttaa kättä, se olisi psykokeniaa, siksi ei voi olla erillistä materiaalisesta maailmasta erillistä ajatusta, vaan kaikki on materiaalista ja Descartesilaisessa jaossa materian ja ajatuksen maailmaan ei ole mieltä.
Jos olisi siis olemassa, jokin ajatus joka liikuttaa kättä, se olisi psykokeniaa, siksi ei voi olla erillistä materiaalisesta maailmasta erillistä ajatusta, vaan kaikki on materiaalista ja Descartesilaisessa jaossa materian ja ajatuksen maailmaan ei ole mieltä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ajattelusi on hermoverkon toimintaa. Sen taas tietää siitä, että aivot kuluttavat huimasti sokeria ja happea!
Aivoista kulkee hermosäie käsivarteen ja se antaa kädelle ajatuksesta käskyn liikkua. Käsi seuraa hermoverkon ajatusta kuin hai laivaa!
Kaikki soluhengitys kuluttaa sokeria ja happea, mutta ei se tee niistä hermoverkkoa.
Soluhengityksen (palamisen) perusyhtälö:
Sokeri happi -> hiilidioksidi vesi (lämpö)energia
Eli vastakkainen kuin fotosynteesi.
Niin se onkin niinpäin, että hermosolu on vain yksi solun laji. Ajattelu on ajatteluun erikoistuneiden solujen toimintaa.
Niinkö solusi ajattelevat? Ja piereskely on piereskelyyn erikoistuneiden solujen toimintaa? Ja kirjoittaminen on kirjoittamiseen erikoistuneiden solujen toimintaa. Määritelmä ajattelu on ajatteluun erikoistuneiden solujen toimintaa on yhtä sisäänpäinlämpiävä ja mitäänsanomaton kuin "ajattelu on ajattelua".
Sun kannattaa mennä eri osastolle purkamaan frustraatioitasi... täällä on puhe fysiikasta, eikä sun alkeellisista turhaumista, joita kaljahöyryissäs purat lähimmäisiin... ne eivät kiinnosta ketään.
Mistäs tiedät -että olet- jos et ajattele ?
Mistäs tiedät, -että mikään on- jos et ajattele ?
En ajattele mitään esim. nukkuessani, mutta tiedän silti olevani viimeistään herätessäni.
Koska ajattelu on vain "ajatteluun erikoistuneiden solujen toimintaa" voivat ne toimia harhaanjohtavasti ja saada sinut ajattalemaan väärin.
Tunne olemassaolosta on sekin vain ajattelun aikaansaama tunne ja aina voi ajatella väärin. Yhtä oikeudenmukaista on kysyä, mistä tiedän, että en ole, jos en ajattele? Voinhan aina ajatella, että en ajattele ja koska ajattelu on subjektiivista, et voi väittää ajatteluani vastaan.
"Mistäs tiedät -että olet- jos et ajattele"
Summa summarum:
Koska tiedän, että en ajattele, niin minun täytyy olla. Siis nimenomaan siksi, että en ajattele, tiedän että olen.