Kirjoitan tänne sillä haluaisin jokaisen eroavan vielä kerran ennen lopullista ratkaisua miettivän onko ero todella ainoa ratkaisu.
Olemme olleet mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä, josta 6 vuotta naimisissa ja peräti 9 vuotta saman katon alla. Viimeiset 1,5 vuotta suhteessa oli tämä surullisen kuuluisa kasvamme erilleen ja tuntuu että olemme kuin sisko ja sen veli -vaihe. Asioista ei puhuttu, vaiettiin vaan ja ulospäin pidettiin yllä täydellisen liiton kulissia. Joskus todettiin että tämä juttu ei tällä lailla toimi, mutta ikinä ei menty keskusteluissa edes niin pitkälle että oltaisiin päästy kiinni siihen mistä tilanne johtuu. Lapsia meillä ei ole.
Kesällä itseltäni viimein paloi hermo ja päätin tehdä asialle jotain. Muutin pois ja sanoin että ei tehdä eropapereita vaan mietitään vielä, tehdään ne sitten myöhemmin jos siltä tuntuu. Mieheni otti muuttoni rankasti ja ryhtyikin noin kuukausi sen jälkeen tekemään minuun selkeää pesäeroa. Syykin selvisi myöhemmin, uusi nainen oli tullut kuvioihin.
Kesän ja syksyn aikana mietin ankarasti itseäni ja avioliittoamme. Pohdin olisiko avioliiton pelastaminen mahdollista. Kun keskustelin asiasta mieheni kanssa oli vastaanotto varsin tyrmäävä. Hän haluaa eteenpäin eikä näe meillä minkäänlaista tulevaisuutta.
Olemme nyt käyneet monet keskustelut ja olleet toisillemme varmasti rehellisempiä kuin koskaan suhteemme aikana. Keskusteluissa on syväluodattu liittomme ongelmia ja niiden syitä. Tunnen että ymmärrän nyt paljon paremmin itseäni ja miestäni. Olen edelleen syvästi rakastunut mieheeni ja haluaisin pelastaa liittomme. Miestäni kuitenkin pelottaa ettemme pysty toimimaan toisin kuin aikaisemmin ja että menneitä on mahdotonta ns. unohtaa. Tietysti pelko virheiden toistamisesta on itselläkin mielessä, mutta toisaalta usko uuteen mahdollisuuteen on vielä vahvempi.
Vaikka miehelläni on edelleen suhde tuohon omaan "laastariinsa" tiedän että hänellä on tunteita myös minua kohtaan. Uskon vakaasti että pystymme pelastamaan liittomme jos meistä kumpikin sitä haluaa.
Mitä voisin tehdä, jotta saisin hänet vakuuttuneeksi siitä että voimme onnistua, että avioliitto on pelastamisen arvoinen? Että yhteisen tulevaisuuden puolesta kannattaa vielä taistella.
Jos olet miettimässä eroa, mietipä vielä kerran. Puhukaan, menkää vaikka parisuhdeterapiaan. Selvittäkää ennen varsinaisia toimenpiteitä mikä suhteessanne todella on vialla. Jos ero senkin jälkeen tuntuu teistä oikealta vaihtoehdolta niin sitten erokaa. Joskus erokin on oikea vaihtoehto. Älkää kuitenkaan tehkö päätöksiä ilman että olette todella puhuneet asioista.
Itse toivon ettei meidän tarina pääty eroon. Eropapereita ei ole edelleenkään tehty, sillä itse olen ollut niitä vastaan. Mieheni on sanonut että ei ymmärrä miksi lykkään papereiden tekemistä. Toisaalta hän on suostunut siihen että emme nyt niitä tee. Viimeisimmän keskustelun jälkeen hän sanoi haluavansa miettiä asioita. Toivo elää vielä, kunpa hän päästäisi minut takaisin elämäänsä. Itsellä on jatkuva ikävä ja suuri suru sydämessä, rakkaus elää vahvana.
Sinulle joka pohdit eroa, mieti vielä
9
3283
Vastaukset
- miettiä
enään. Itse lähdit ja teit pesäeron niin sitten kun mies on löytänyt uuden ja haluaa jatkaa omaa elämäänsä niin haluatki kaiken ennalleen. Herää mielikuvituksestasi. Sanot että miehellä on sinua kohtaan tunteita, varmaan onkin mutta hänhän on jo sanonut ettei teillä ole tulevaisuutta yhdessä. Älä jää hautomaan mennyttä vaan jatka itsekkin elämääsi. Ero kuntoon virallisesi ja oma tulevaisuus molemmille.
- sen kuvan
että häiriköit miehesi nykyistä elämää, kun lauot noita kuvitelmia suustasi.
Onko tullut mieleesi että miehesi säälistä ei ole niitä papereita vieny eteenpäin.
Ehkäpä olisi aika mennä eteenpäin elämässäsi ja jätä exäsi ja hänen uusi rauhaan. - loppu mikä loppu
loppua tullut kun minun ex löys uuden ja turhaan kidutin itseäni vuosia.Edestakas veivattiin mutta turhaan.Voimia sulle sillä niitä tarvitaan.
- on paikallaan
Joskus tai aika usein ihminen "herää" vasta kun
todellinen menettämisen pelko sen tekee.
Pelasin peliä siihen asti kunnes ex mies löysi
uuden. Sitten iski paniikki!
Olin varma että hän ottaa minut kuitenkin
takaisin heti kun niin itse haluan.
Sainkin mahdollisuuden mutta tosi oli että
niin paljon oli tapahtunut jo ettei siitä
enään tullut mitään.
Pelkkä rakastamisen halu ei välttämättä riitä?
Nyt olen yksinäinen, vähän katkerakin ja itselleni
on vaikea antaa anteeksi.
Exällä on uusi, sama nainen joka oli jo silloin
heti eron jälkeenkin.
He voivat aloittaa puhtaalta pöydältä.
Meille se ei ollut mahdollista. - Mies 43
Mielestäni avioliiton voi rikkoa jompikumpi yksin mutta sen korjaamiseen tarvitaan aina kaksi. Toinen ei voi sitä yksin tehdä.
Ja silloin on kysymyksessä toisen rakastaminen, empatia, anteeksianto ja ihmisyys, ei kukaan säälistä liittoansa uudelleen lämmitä.
Jos miehesi on siihen valmis niin kaikki onnistumisen mahdollisuudet ovat olemassa.
Kuitenkin on varmaa, ettei korjaaminen ole mahdollista niin kauan kuin hänellä on toinen nainen. Muutenkin se on äärimmäisen epäreilua heilastella toisen kanssa niin kauan kun on vielä naimisissa. Eli mielestäni et ole yksin syyllinen huonoon jamaan.(Eipä taida miehesi saada itselleen kovin hyvää uutta puolisoa. Jokainen omanarvonsa tunteva nainen ei seurustele naimisissa olevan kanssa.)
Kun kerran vielä saman pöydän ääreen mahdutte niin tässä on vinkki joka on varmaan täälläkin tuhannesti kirjoitettu mutta toimiva: kirjoittakaa kumpikin paperille plussat ja miinukset itsestä ja toisesta ja arvio siitä miten ja missä ajassa voisi miinuksia korjata.
Lisäksi kommentoikaa vielä kuinka monta plussaa tai miinusta mikäkin asia saa niin toinen saa silloin hyvän kuvan asian prioriteetista. Tehkää ensin sopimus, ettei tässä tilanteessa riidellä, luki sitten papereissa mitä tahansa.
Vielä: ainakin voin ulkopuolisena sanoa että yhteinen historia kymmeneltä vuodelta saa ainakin viisi plussaa (eli maksimin) huolimatta, että sinne mahtuu myös huonoja päiviä. Se on elämää, yhdessä elettyä, eikä sitä voi tai saa pois pyyhittyä ja se on hyvä asia. - Lilja-Orvokki
Jälkiviisaus on ..., mut tehtyä kun ei saa tekemättömäksi.
Mut mitenkä sitä muutosta tapahtuisi, jollei joku toimisi. Aina ei vain tule se oikea ratkaisu mieleen, sen hetken parhaalta tuntuva ei sitä tunnetusti aina ole.
Mut minkäs teet. Kun tuntuu et tukehtuu, niin on pakko tehdä jotain.
Ei minulla ole ennustajan lahjoja, onneksi. Mietin vaihtiksia sinun liitollesi. Ihan mikä tahansa on mahdollista. Olisihan puolisosi voinut hakea itsekin eroa, jos olisi halunnut.
Hieno homma, et olette pystyneet puhumaan. Siitä täydet pisteet teille molemmille! - itsekin eronnut_N
Jokaisessa parisuhteessa on aikoja jolloin on niin myötä kuin vastamäkeä ,avoimuus ja rehellisyys,toisen kuunteleminen ja kunnioittaminen ja välillä on paikallaan myös joustaminen ( puolin ja toisin),nämä kaikki ovat niitä parisuhteen peruskiviä.
Unohtamatta tietenkään lämpöa ja läheisyyttä.;)
Valitettavasti minulle tuli sellainen tunne,että teille on jo käynnyt niin ,että olette liikaakin kasvaneet erillenne tosistanne ,varsinkin kun miehellä pyörii jo toinen nainen kuvioissa.
Olisikohan aika jo jättää menneet ja alkaa antaa itselleen aikaa eheytymiseen,jatkaa elämää kumpanenkin omalla tahollaan ,ja mikä parasta jos ystävyys ja puhevälit teidän välillänne säilyisi. :)
Mutta toisaalta ainahan on toivoa...yrittäkää yhdessä.
Siis tee sinä aloite; yritä viimeinkin saada miehesi samanpöydän ääreen. Keskustelkaa,toisianne kuunnellen ja kunnioittaen tunteitanne ,vaikka se jokus "totuuden kuuleminen" saattaa tuntuakin pahalle.
Tsemmppiä teille ja muistakaa kyllä aika korjaa "haavat"...ja kyllä ne "ns.uudet tuulet" voi puhaltaa omaan elämääsikin ,mikäli teidän entistä parisuhdetta ette enää pysty korjaamaan tai pysty aloittamaan ns. puhtaalta paperilta parisuhdettanne alusta,niin muista neuvo tää:Anna itsellesi aikaa ja mahdollisuus .
T.Mandi - onnistui
oimme ½vuotta erillämme eli harkinta ajan emme nähneet toisiamme emmekä soittelleet.Minä oti yhteyttä erään asian takia ex:ään.Kysyi että voitaisiinko tavata.Tapasimme ja saimme aikaan monen tunnin keskustelun meidän ongelmista mitä oli ollut avioliiton aikana.Edelleen asumme molemmat omissa asunoissa ei ole tarkotus ainakaan vielä muutaa saman katon alle.Tapaamme viikkoittain useammankin kerran.Molemilla on tunteet toisia kohtaan voimmakaasti.Keskusteluja on jatkettu ilman riitaa ja syyttelyä.Ei ole mitään lyöty lukkoon loppullisen eron suhteen siihenhän on VIELÄ HARKINTA AiKAA JÄLJELLÄ.Toivon teilekkin voimia miettiä ratkaisua,
- Ei onnistu!
Kyllä naiset ovat tyhmiä kun roikkuvat miehessä jolla on jo toinen reikä.Minä en huolisi sillille haisevaa ukkoa takas! Ryhdistäydy ja kunnioita itseäsi ja jätä tollainen pukki.Sinähän kuulut haaremiin.Teet itsestäsi PELLEN!!!!!Kyllä kai mies pitää vaikka 5 muijaa jos on akat niin pölhöjä että hyväksyvät kaiken.Hei me ollaan Suomessa.Täällä 1 avioisuus!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2195983
Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m263764- 822597
- 392131
- 331902
- 451878
- 1071775
- 211656
- 271502
Tappajamanne kiinni
Herätys koko Mikkeli! Nyt tietoa kehiin, että saadaan tämä tappaja kiinni!331478