Noniin, mitäs on porukat mieltä jumaltodistuksista. Mulle tulee fiksuista sellaisista mieleen, ettei tyhmillä ole toivoa.
Oheisessa linkissä menee kristillisen? yliopiston filosofian proffa melko pitkälle kosmologian kautta. Hänen lopputuloksensa on tässä:
"7. Therefore, there exists a Personal Creator of the universe, who, sans the universe, is timeless, spaceless, beginningless, changeless, necessary, uncaused, and enormously powerful."
Eli että maailmallemme on persoonallinen luoja, joka on, toisin kuin maailmamme, ajaton, tilaton, aluton, muuttumaton, välttämätön, alkusyytön ja valtavan voimakas. Sorry, jos käännökseni on vain suuntaa antava.
http://www.leaderu.com/offices/billcraig/docs/ultimatequestion.html
Kopion tämän tännekin, jos vaikka täällä olis eri hahmoja kuin tuolla uskontopuolella vastaamassa.
Oheisessa linkissä menee kristillisen? yliopiston filosofian proffa melko pitkälle kosmologian kautta. Hänen lopputuloksensa on tässä:
"7. Therefore, there exists a Personal Creator of the universe, who, sans the universe, is timeless, spaceless, beginningless, changeless, necessary, uncaused, and enormously powerful."
Eli että maailmallemme on persoonallinen luoja, joka on, toisin kuin maailmamme, ajaton, tilaton, aluton, muuttumaton, välttämätön, alkusyytön ja valtavan voimakas. Sorry, jos käännökseni on vain suuntaa antava.
http://www.leaderu.com/offices/billcraig/docs/ultimatequestion.html
Kopion tämän tännekin, jos vaikka täällä olis eri hahmoja kuin tuolla uskontopuolella vastaamassa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kosmologisella jumalatodistuksella muuten tarkoitetaan tavallisesti ns. ensimmäisen syyn todistus. Lainaanpa tähän:
"Jokaisella tapahtumana täytyy olla jokin syy, on ristiriitaista sanoa, että jokin aiheuttaa itsensä olemassaolon. Mutta saman päättelyn mukaan syy on itse jonkin aikaisemman syyn vaikutus. Tällä syiden ketjulla täytyy olla alku. Täytyy siis olla olemassa ensimmäinen syy, äärimmäinen syy, joka ei ole itse syy, mutta joka aloittaa tapahtumien sarjan. Tämä sarja on luonnon tapahtumien sarja ja syy on jumala." (Randall & Buchler: Philosophy)
Todistus sisältää väitteen, että syy voidaan aiheuttaa tapahtumaksi, joka aiheuttaa toisen tapahtuman (kausaliteetti). Koska on ristiriitaista, että jokin tapahtuma olisi syy omalle itselleen, tapahtuman syyn pitää olla olemassa jo aikaisemmin. Esimerkiksi pallo ei liiku sen takia, koska se on pallo, vaan koska siihen vaikuttavat eri voimat (potkaisu, vetovoima yms.). Eri tapahtumat muodostavat näin jatkuvat ketjun, jolla täytyy olla jokin alku.
Syyn määritelmästä ei suinkaan seuraa, että kaikella on syynsä, ja vaikka erityisillä tapahtumasarjoilla olisi alku, tästä ei voida suinkaan johtaa väitettä "kaikella on alku". David Humella oli myös oma kritiikkinsä yleensäkin koko kausalitettia kohtaan...
Ei kuitenkaan pidä unohtaa myös sitä merkittävää seikkaa, että eihän maailmalla välttämättä ole koskaan ollut edes alkua. Uskovaiset monesti tyrmäävät tämän toteamalla, että sehän olisi täysin absurdia ja ajatuksena mahdottomuus - silti heidän mukaansa Jumala on ollut olemassa aina. John Stuart Mill esitti kysymyksen:
"Jos jumala on luonut maailman, kuka sitten on luonut jumalan? Miksi jumala pitäisi jättää syiden sarjan ulkopuolelle?"
Kosmologisesta todistuksesta löytyy vielä rutkasti muitakin ongelmia, mutta en jaksa niitä nyt käydä läpi, kun tästä tekstistä tuli jo muutenkin niin mittava. Hieno juttu, jos jaksoit tähän asti lukea :)
Me kaikki luettin tuo loppuun asti;) Logiikka toimii.
Sellainen asia miksi jotkut muutoin fiksut ihmiset käyttävät aikaansa pohtiessaan noita höpsis-osastolle kuuluvia asioita eivätkä vain sivuuta niitä lukematta.
Eli kun on helppoa päätellä jumalien olevan ihmisten keksintöä, miksi niitä sitten pohditaan siltä kannaltakaan ettei niitä ole olemassa ? Kiinnostaako siinä enempi sellaiset henkilöt jotka niihin uskovat vai onko taustalla oma epäilys että jumala on olemassa kun kerran niin moni siitä puhuu..
"Eli kun on helppoa päätellä jumalien olevan ihmisten keksintöä, miksi niitä sitten pohditaan siltä kannaltakaan ettei niitä ole olemassa ?"
Koska se on hauskaa. Nykyaikana metafysiikkaa pidetään historiaan jääneenä höpöhöpöasiana ja luotetaan siihen, että tiede ratkaisee kaikki asiat. Tämä nyt vähän luisuu asiasta, mutta maailman kaikkein perustavinta laatua olevien ominaisuuksien miettiminen (johon myös jumala käsitteenä kuuluu) vie myös tiedettä eteenpäin. Monet suurimmista fyysikoista ovat harrastaneet filosofiaa (ja monet suurimmista filosofeista matematiikkaa ja fysiikkaa :).
Ja keskustelussa jumalan olemassaolosta ei pidä jäädä väittelemään vain Jumalasta.
Omaa logiikkaansa kehittääkseen ei aiheen sinänsä tarvitse olla merkityksellinen tai edes olemassa. Olennaista on se että sitä pystytään analysoimaan loogisesti. Jotta tämä olisi mahdollista mahdollisimman monelle, ei aiheenkaan ole käytännöllistä olla ns. spesialiteetti (esim. ydinfysiikka).
Kiitos nyt tästäkin vähästä. Olisin luullut saavani tarkahkon selostuksen loogisista tms virheistä todistelussa.
on paha nyhjäistä.
Aika laaja asia ... ei oikein tiedä mistä aloittaisi:)
Jos lähdetään näkemyksestä että tunnetun universumin materia, energia ja aika ovat ainoat olemassaolevat suureet, ajaudumme väistämättä uusien kysymysten eteen.
Materia, energia ... onko tunnetun universumin materia ja energia ainoa olemassaoleva materia ja energia, vai onko meidän tuntemamme universumin ulkopuolella materiaa ja energiaa yhtenä tai useampana "universumina"?
Aika ... jos universumin ikä on 42 (tai mitä tahansa 35-55) miljardia vuotta, niin mitä oli ennen universumimme syntyä.
Oliko ennen Big Bangia olemassa materiaa, energiaa, aikaa?
Voisiko universumimme toimia kuin jättimäinen "kosminen jojo" BB - laajentuminen - kääntöpiste - supistuminen - BB - laajentuminen jne...
Onko olemassa muita jojoja, vai törmäilevätkö eri universumien materiat toisiinsa aiheuttaen uusia BB-ilmiöitä?
Avaruuden l. tilan, pitäisi kaiken järjen mukaan olla ääretön, samoin ajan. Ei ole mitään mieltä lähteä ajatuksesta että avaruus rajoittuu pelkästään tuntemamme universumin rajoihin samoin kuin ei ole mitään järkeä ajatuksessa että aika yleensä "alkoi" Big Bangin myötä muuten kuin tuntemamme universumin historiana.
Jumala, millä nimellä ilmiötä sitten nimitetäänkin, on sana jolla kuvataan sitä, meille kokonaisuudessaan tuntematonta lainalaisuutta jolla universumimme ja kaikki muu sen ulkopuolella mahdollisesti/todennäköisesti oleva toimii.
Filosofian peruskysymykseen "Why is there anything rather than nothing?" ei kertakaikkiaan löydy muuta järjellisesti perusteltavissa olevaa vastausta kuin "Why Not" ellei sitten todella ole olemassa persoonallista luojaa, Jumalaa, joka aikansa kuluksi pelaa, ajallisesti ja tilallisesti äärettömällä kosmisella flipperillä Perkeleen kanssa panoksena määrättömästi kaljaa.
Jos ajatellan että avaruus ja aika ovat äärettömiä ja edelleen, materia ja energia poukkoilevat ajassa ja avaruudessa noudattaen omia lakejaan ja että tämä homma on jatkunut ja tulee jatkumaan ikuisesti, ei elämässä ole juuri mieltä.
Koko homman tarkoituksettomuus siirtää arvisältönsä = 0 ihmiskunnan olemassaoloon ja sitäkautta ihmisen elämään, aiheuttaen tarkoituksettomuuden "arvottomuuden" lohduttoman tunteen.
Tätä poistamaan ovat maailmantuskan vaivaamat ajattelijat kehittäneet toinen toistaan villimpiä selityksiä (uskontoja) tarkoituksenaan antaa olemassaololle tarkoitus, positiivinen arvosisältö, antamaan määränpäätä ja sitäkautta muotoa elämälle.
Kristinuskosta meille kaikille lienee tuttua salamyhkäisyys joka verhoaa tuota "tarkoitusta", jumalan suurta suunnitelmaa, jota kuolevainen ei voi, eikä hänen tule edes yrittää, ymmärtää (eipä tietenkään koska olematonta on aika vaikea nähdä).
"Kaikkeuden" toimintaperiaatteelle (jumalalle) on keksitty aika- ja kulttuurisidonnaisia nimityksiä, ja "hänen" arvonsa, toimintatapansa ja -periaatteensa on niinikään ilmaistu tavalla joka on ollut sidoksissa paikalliseen kulttuuriin ja kieleen.
Jumalan/uskonnon merkitys yksilölle on juuri tuo lohtu, merkityksen antaminen elämälle, sosiaalisesti se on toiminut liimana joka pitää yllä perhettä ja koko yhteisöä.
Jumala "meidän puolellamme" ja myös "meidän puolellamme" on ollut politiikan mahtityökalu, joka on saanut ihmiset antamaan henkensä jumalaa edustavien johtajiensa etujen turvaamiseksi.
Mitä enemmän kosmologiaa ajattelee, sitä ilmeisemmäksi käy tieto että "jumala" on pelkkä sana jonka merkityssisällön määrää yhteys missä sitä kulloinkin käytetään.