Mitä tehdä kun on niin raivoissaan, että vois

Asutaan kyllä eri osoitteissa. En kattellut sitä päivääkään sen jälkeen kun sain tietää vuosia kestäneestä huorissa käymisestä, potkasin suoraan pihalle:)

että olet päässyt siitä nyt eroon. Minunkin entinen kävi vieraissa ja ero tuli, en kylläkään raivonnut, mutta minulla ei ilmeisesti ollut enää tunteita häntä kohtaan. Sinulla on ilmeisesti vielä tunteita miestäsi kohtaan siksi raivostuttaa, ja toisekseen raivoat varmaan itsellesi kun oot ollut niin sinisilmäinen ja hyväuskoinen. Mutta usko pois, olo helpottaa kunhan aikaa kuluu. Kaikkea hyvää sinulle!

Mulla sama juttu erimuodossa vaan.Ukolle tuli huorilta kuvia ja soittopyyntöjä ja ite tarjos itteään seksiin kännykässä sekä pornoa tuli kotiin ym sontaa(mitä ei edes voi mainita tässä).Kestin sitä vuosia kunnes halusi lähteä toteuttamaan fantasioitaan ja laitettiin ero vireille ja hän muutti pois.Välillä joku sen uusi soitteli mulle ja uhkaili mua,kun ex kaipasikin mun luo takas.Eron jälkeen tuli viha kauhea viha...Nyt on kulunut kohta 3 vuotta tuosta ajasta ja alkaa jo elämä voittamaan mutta haavat jää.Tsemppiä sulle taistelussa ja muista se on käytävä läpi tuskineen kaikkineen.Vihan jälkeen tuska ja kyyneleitä.Sumussa pari kesää meni.Riippuu paljon on miehestä tykännyt ym

Tuttuja tunteita myös. Raivon tunteet voivat olla aivan patologisen voimakkaita. Ja usein raivon tunteita seurasi ainakin minulla voimakas ahdistus. Ja sen jälkeen itseinho siitä, että on ollut taas niin hyväuskoinen. Yhtä tunteiden vuoristorataa aikansa, itselläni vuosia. Lopulta tulee siihen pisteeseen ettei tunnu oikeastaan enää yhtään miltään. Ja silloin tiesin; nyt on kuljettu tämä tie loppuun. Anna itsesi tuntea kaikki mahdolliset tunteet ja anna niille aikaa. Ja usko myös siihen että jonakin päivänä ne ovat ohi, ja voit jatkaa matkaa. Ja hyväksy myös se, että annat mahdollisuuksia toiselle ja tulet jälleen petetyksi. Ja olet samassa kierteessä uudelleen. Sillä jonakin päivänä olet kiertänyt kehää tarpeeksi ja voit murtautua ulos siitä. Ja niin kliseiseltä kun se kuulostaakin niin olet tuskan kautta ymmärtänyt aivan uuden osan itsestäsi ja "kasvanut" ihmisenä omiin mittoihisi. Voimia Sinulle!

ranttaliksi, välittämättä seuraamuksista. Siinä sai tuta huora ja huoripukki osansa. Nyt on täydellinen hiljaisuus. Sekin voi toisesta osapuolesta tuntua uhkaavalta, mitä perkele meni polttamaan minun perintöjäni, voisin vetää oikeuteen ja kiskoa rahat pois. Osituskirjan mukaan ne kuulu mulle. Eipä uskalla exäijä lähestyä ja parempi onkin jos sattuisisi olemaan kättä pidempää voisin tempaista koivuhalolla päähän.

Minäkin olen raivonnut useamman viikon. Enpä olisi tosiaan uskonut että tältä tuntuu petos ja valehtelu. Toisaalta lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa lajissani ja raivon sekä vihan tunne on loppujen lopuksi aika "normaalia".

Eniten ärsyttää, että varsinkin se toinen nainen arvostelee (hänkin varattu) koko ajan sitä miten minä reagoin tai toimin. En kuulemma osaa käyttäytyä aikuismaisesti ja tällaisissa tilanteissa pitäsi pystyä ajattelemaan kaikkien näkökulmia objektiivisesti.

Voi jestas, vaikka hän ja mies ovat unohtaneet lasten ja puolisoiden näkökulmat vuosiksi ja käyttäytyneet kaikkea muuta kuin aikuismaisesti.

Hei, onko julkaistu etikettikirjaa niille, jotka joutuvat jollain tavalla petetyksi??? Että osaa käyttäytyä oikein????

...ajan kanssa. Itsellänikin teki mieli piestä ex-vaimo sairaalakuntoon. Mikään muu ei pidätellyt kuin linnaan joutumisen pelko. Vähän kerrassaan ne tunteet alkoivat laimeta. Nyt 1,5 vuoden jälkeen ei enää tee mieli joka päivä mennä pieksämään ex-vaimo. Halveksin häntä edelleen ja teen niin lopun elämääni. Turpaan ei enää tarvitse vetää.