minua ahdistaa kun en pysty osallistumaan muiden keskusteluihin johtuen siitä etten koe sen antavan minulle riittävästi älyllisiä haasteita...
koulussa muut eivät koskaan pitäneet minusta koska en halunnut osallistua heidän keskusteluihinsa, vastailin opettajan puolesta hänelle esitettyihin kysymyksiin turhautuneena siitä kuinka tyhmiä muut voivat olla... koulunkäyntini jäi kesken koska siellä ei tarjottu minulle mitään uutta tietoa.
jouduin siis vain turhautuneena paikallani miettimään että kuinka tyhmänä opettaja minua pitää kun selittää asioita jotka ovat minulle täysin itsestäänselviä... ja tämän turhautumisen vuoksi koulunkäyntini loppui
mieluummin olisin älykkyydeltäni keskitasoa... mutta tuskin asialle mitään voi
koulussa muut eivät koskaan pitäneet minusta koska en halunnut osallistua heidän keskusteluihinsa, vastailin opettajan puolesta hänelle esitettyihin kysymyksiin turhautuneena siitä kuinka tyhmiä muut voivat olla... koulunkäyntini jäi kesken koska siellä ei tarjottu minulle mitään uutta tietoa.
jouduin siis vain turhautuneena paikallani miettimään että kuinka tyhmänä opettaja minua pitää kun selittää asioita jotka ovat minulle täysin itsestäänselviä... ja tämän turhautumisen vuoksi koulunkäyntini loppui
mieluummin olisin älykkyydeltäni keskitasoa... mutta tuskin asialle mitään voi
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yleisin syy ylläpitää sosiaalisia suhteita ei ole se, että sosiaaliset suhteet antavat älyllisiä haasteita. Onnellisuutta näistä suhteista haetaan. Luulisin, että useimmat kokevat "vähä-älyisemmän" keskustelun paljon rentouttavammaksi.
että minä en voi kuvitella olevani onnellinen ei-älykkään siipan seurassa. Tuskastuttaa, ei rentouta. Tämä ei tarkoita sitten sitä, että keskustelun pitäisi liikkua edes murto-osaa ajasta väitöstilaisuuden tasolla - potentiaalikin riittää.
Vähemmänkin älykkään siipan seura on kyllä ihan antoisaa.
Ainoa mikä on joissain keskusteluissa hiukan hankalaa, niin siippaa joutuu monesti pyytämään täsmentämään kommenttejaan. Ei vaan pysty jatkamaan keskustelua ilman useita vastakysymyksiä, koska 'ratkaisuvaihtoehtoja' on liikaa... Mutta kyllä niistäkin yleensä selvitään ilman hermoiluja.
Se on ehkä vaan hyvä ettei puolisot ole ihan samanlaisia, vaan täydentävät toisiaan ja sitämyötä molemmat tuntee itsensä ja toisensa tarpeellisiksi.
Syvällisemmät (siis muut kuin suhteen syvällliset) keskustelut voi sitten suorittaa ystäväpiirin tmvst. kesken. Ja näin pääsee myös osalliseksi neljän seinän ulkopuoliseen elämään.
Kylläpä alkoi ahdistaa!
Mä en tiedä mitään hirveämpää kuin se, että elämänkumppanit eivät ole samalla aaltopituudella. Kuinka omaa siippaa voisi arvostaa/kunnioittaa, jos joutuu kerta toisensa jälkeen vääntämään rautalangasta tai tavaamaan. Ja oishan se hirveää, että nyt kun haluaisin jutskata, niin täytyypä käydä etsimässä juttukaveria muualta, kun oma siippa on liian tyhmä.
Onnellisuus vaatii ehdottomasti me-henkeä, ja sitä ei takuulla ole jos älykkyysero on tuntuva. Vastakohtaisuuksia saa olla, mutta ei tässä asiassa. Eikä uskonnossa, politiikassa, eikä koulutuksessa. Luonne-erot on hyväksi, tasainen rauhoittaa tuittupäätä ja tuittupää tuo eloa rauhallisen elämään.
lähtee sieltä oppilaana. Tuttu juttu monelle, jonka älypotentiaali on sosiaalisten taitojensa ja ymmärryksensä edellä. Olin itse samanlainen nuorena, ja sillä asenteella vältyin oppimasta paljon. Jos menisin opiskelemaan nyt, samat viisi vuotta, oppisin enemmän, arvostaisin oppimaani enemmän, ja olisi vähemmän opittavaa kantapään kautta sitten työelämässä, kun todellisuus iskee.
Luokkatoverisi eivät kartelleet sinua kateellisuuttaan, vaan siksi, että ihmissuhdekykysi olivat puutteelliset. Epämiellyttäviä ihmisiä kartellaan. He voivat itselleen selitellä, että yksinäisyytensä johtuu mahtavasta älystään, mutta se tuskin on niin. Kirjoituksestasi päätellen et ole kovin miellyttävä ihminen. Yritä muuttaa asennettasi - sinullakin on vain yksi elämä, ja voit käyttää sen ylimieliseen itsekeskeisyyteen tai rakentavaan yhteistoimintaan - se riippuu vain sinusta, ja sinun elämäsi hyödyllisyys kiinnostaa vain sinua. Jos et ymmärrä motivoitua elämään kunnollista elämää, harmi sinulle. Meitä muita se ei liikuta tippaakaan. Meillä on omat elämämme, kullakin se yksi ja kallisarvoinen. Emme tuhlaa sitä murehtimiseen sinusta!
kun sosiaalisten taitojesi ja ymmärryksesi puute johtaa potkuihin työpaikasta toisensa jälkeen, ja löydät itsesi tehdastyöläisenä tai lehdenjakajana, voit sitten ylimielisesti katsella työtovereitasi, jotka ovat ihan tyytyväisiä työhönsä: "Te olette täällä taitojenne takia, minä puutteiteni." Toivon, että se lohduttaa sinua.
Kiitos, kun kerroit meille SEN AINOAN OIKEAN tavan elää, siis tekemällä työtä. Ja nämä nerot eduskunnassa sitten keräävät hikipisarasi ja muuttavat ne rahaksi omiin taskuihinsa. Hyvää elämänjatkoa. :)
taisit pelailla ainakin äidinkielentunneilla ristinollaa tai laivanupotuspeliä. Ehkä jotain oppimista olisi sittenkin ollut.
Jos älykäs olisit niin käyttäisit tuonkin toisten arvosteluun ja valittamiseen käyttämäsi ajan johonkin hyödylliseen. Voithan sinä koulussakin ollessasi vaikka ajatuksissasi harrastaa jotain itseäsi kehittävää sen sijaan että opettajalla ja joisilla mieltäsi jurpit. Laske vaikka molekyylipainoja.
Mutta jos lasken vaikkapa niitä molekyylipainoja tunnilla niin ei oikein voi saada kurssista kuutosta parempaa arvosanaa kun opettajat kinnittävät valitettavan paljon huomiota juuri siihen että onko tunneilla läsnä ja jos on niin mitä siellä tekee...
Eivätkä opettajat tunnu välittävän paljoakaan siitä vaikka saisikin kokeesta täydet pisteet
"koulunkäyntini jäi kesken koska siellä ei tarjottu minulle mitään uutta tietoa. "
Ei koulusi jäänyt kesken siksi että olit liian älykäs, vaan siksi että et ollut riittävän älykäs. Jos kapasiteettia olisi ollut olisit hyvinkin jo väitellyt tohtoriksi, vaikka useampaan kertaan. Jos ei koulusta tietoa irronnut sinun kyvyilläsi ei kai olisi ollut mikään ongelma siinä sivussa lukea tohtoriksi? Ainakin tiedollisesti, jos ei virallisesti. Sitten yliopistossa olisit kevyesti tenttinyt vaaditut kurssit ja iskenyt koulussa kirjoittamasi väikkärin proffan nenän eteen.
Ettäkö haasteita kaipaat? Maailmassa on vaikka kuinka paljon ratkaisemattomia vaikeita ja ihan oikeita ongelmia. Älynlahjojen haaskaaminen tuollaiseen itsesäälissä runkkaamiseen on rikollista haaskausta! Ylös ja jonkun haastavan alan opinahjon pääsykokeisiin siitä!