Sademetsistä

kutakuinkin noinhan se menee

No jaa. Se että intiaanit ei aiheuta metsälle suurtakaan vahinkoa, johtunee siitä, että a) popula on pieni, b) he viljelevät vain kotitarpeikseen l. jokseenkin vain sen verran kuin jaksavat itse syödä ja c) heidän viljelymenetelmänsä ovat hellävaraisia l. kaski, keppi ja kuokka.

Uudet viljelijätulokkaat sen sijaan viljelevät myyntiin. Silloin viljelyala on pienviljelijälläkin monin kymmen kertainen intiaaniviljelijään verrattuna. Lisäksi tulokkaiden viljelymenetelmät ovat paljon rankempia (auroja, koneita ja eroosio), kasvit paljon ravinteita ottavia (maaperän nopea köyhtyminen) ja he pyrkivät myös asettumaan aloilleen jolloin he viljelevät lannoitteita hyväksi käyttäen samaa alaa niin pitkään kuin mahdollista (entistä pahempi eroosio ja loppuun imetty ja myrkytetty maaperä).

Kun intiaanin viljelmä on stojen köyhdyttyä pakko lopulta hylätä, palaa viidakko nopeasti intiaanin tekemään pieneen aukoon, jota eroosio ja köyhtyminen ei ole lopullisesti tuhonnut. Sensijaan uudistulokkaan tuhoamaan suureen aukkoon ei metsä pysty palaamaan, koska sen vieressä on naapurin yhtä suuri aukko. Viljelmän reunalla ei yksinkertaisesti kasva alkuperäisiä sademetsäkasveja, jotka voisivat kylvää siemeniään viljelykäytöstä vapautuneeseen peltoon. Ja vaikka maaperässä joku siemen olisi säilynytkin, ei se pysty elämään paikallis ilmastoltaan ja maaperältään muuttuneessa ympäristössä.

Intiaani viljelee maniokkipeltojaan kestävän kehityksen periaattein. Uudistulokas taas harrastaa ryöstöviljelyä puuvillalla, maissilla ja muilla kaupallisilla lajikkeilla.

Tiedä sitten, kuinka tietoista intiaanien viljely on. Todennäköisesti kun he asettuvat aloilleen ja alkavat nostaa elintasoaan myyntiin viljellen, on tuho yhtä pahaa kuin uudistulokkailla. Ei siinä varmaan muuta osaamiseroa ole. Ennemminkin ero johtuu elintaso erosta ja erilaisista taloudellisista tavoitteista. Kun intiaani hankii peltimökin ja sinne telkkarin ja jääkappin, pihalle vielä auton ja lapsille polkupyörät, että ne pääsee kouluun, on varustelukierre valmis. Rojut ruostuu ja uutta pitää saada. Ja siihen tarvitaan rahaa, joka tarkoittaa aina vain isompia peltoja. Ja kun yhteiskunta pakottaa lapset kouluun, ei enää voi majaakaan muuttaa toiselle puolelle viidakkoa. Siinä kierteessä ei isien perinnettä enää ole varaa noudattaa.

Lisäksi viidakon maaperä sopii todella huonosti teolliseen viljelyyn.

Esimerkiksi Maya-intiaanit kaskesivat keski-Amerikan sademetsiä aika kiireellä maissipeltojen alustaksi ja raivasivat tavaraa kaupunkiensa tieltä. Jotain luonnosta kertoo se, että heidän kaupunkinsa ja peltonsa ovat nyt viidakon peittämiä ja osa varmasti vielä löytämättä Yukatanin sademetsissä.