mul on paljon sellasii pienii ongelmii kuten lievää syömishäiriöö, itsetunto ongelmii (ujoutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ahdistuneisuutta, yksinäisyyttä...)
omast mielestäni oon suht. hyvin pystyny estään näiden ongelmien pahenemisen ja mitä oon jutellu alan asiantuntijoiden kanssa, heidän mielestä en oo mikään akuutti tapaus...on vaan alkanu pelottaa et mitä sit tapahtuu jos en pystykkään taistelee näit ongelmii vastaan.
tääl ehkä joku osais neuvoo miten vois itse "parantaa" itseään.
omast mielestäni oon suht. hyvin pystyny estään näiden ongelmien pahenemisen ja mitä oon jutellu alan asiantuntijoiden kanssa, heidän mielestä en oo mikään akuutti tapaus...on vaan alkanu pelottaa et mitä sit tapahtuu jos en pystykkään taistelee näit ongelmii vastaan.
tääl ehkä joku osais neuvoo miten vois itse "parantaa" itseään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ehkä osaa auttaa asiassa mutta halusin vastata, koska kaikki "oireet" kuulostivat ihan samoilta kuin mitä itselläni on. Lievää syömishäiriöö on ollut 13-vuotiaasta asti eli jo monta vuotta. Silloin 13v laihdutin todella rajusti eikä suhde ruokaan ole sen jälkeen ollut ihan normaali =P Paljon on myös noita sosiaalisten tilanteiden pelkoja, ahdistuneisuutta ym, ei nyt niin pahana että ne jokapäiväistä elämää haittaisi, mutta kuitenkin.
Tuntuu että noista syömishäiriöistä ei pysty millään itsehoidolla ikinä pääsemään yli vaan ne jatkuu niin kauan kuin elän. Kaikenlaista olen kokeillut säännöllisistä ruoka-ajoista mielikuvaharjoitteluuun, mutta luultavasti en ikinä pääse ajoittaisesta ahmimis- ja ruuanhimosta irti. Ahdistuneisuutta ja huonoa itsetuntoa pelkoa olen ehkä vähän saanut pois runsaalla liikunnalla. Sosiaalisten tilanteiden pelko on laimennut siten että pakotan itseni sosiaalisiin tilanteisiin ja yritän olla aktiivinenkin niissä. Onnistuminen
siinä on auttanut pelkoihin, mutta toisaalta mokaaminen tilanteessa voi vaan pahentaa asiaa ainakin minulla.