...upeat persoonat pysyvät syrjässä? siis yleensäkin yhteiskunnassa kaikki tyhjäntoimittajat ja puheripulin omaavat tavalliset ihmiset huomataan, mutta kaikki oikeasti kiinnostavat persoonalliset ihmiset eivät mieluiten tuo itseään esille. Miksi ei? olen usein nähnyt ja tutustunut kaikenlaisiin tyyppeihin joilla on aivan erikoisen kiehtova ajatusmaailma, mutta he ovat yleensä sivusta seuraajia ja syrjäänvetäytyviä.
Miksi kaikki...
1112222
8404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuoda itseään esille: silloinhan nuo tyhjäntoimittajat ja lehtiinpyrkijät alkaisivat parveilla ympärillä. Ei sellaista voi haluta. Vai mitä?
samaa mieltä kanssasi!
turhat julkimot ja politiikan vallanhimoiset ovat kyllä aina esillä. Mutta se on osa heidän peliä. Siellä on paljon tunnevammaisia narsisteja pyörimässä valtaa ja ihailua hakemassa.
Elämän aarteet löytyvät toisaalta. Ne avartavat ja näkemyksiä kasvattavat jutut vaativat toisaalta havaintoja, toisaalta aikaa ja hiljaisuutta oman itsen 'kuunteluun' ja pohtimiseen.
Ja kun elämän rikkaus alkaa valjeta, ei olekaan kiinnostunut siitä julkisuus-rihkamasta tai vallankäytöstä.
Joskus kuitenkin ne upeat ja kiinnostavatkin ihmiset pääsevät esille. Viime aikoina on ilahduttanut filosofin haastattelu tvn oliko se punaisessa langassa.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Kliseitä, mutta totta. Ehkä se esille tunkeminen ei ole kaikille tärkeää, miksi pitäisi olla? Saako joku siitä jotakin, sitäpaitsi aika harvassa ovat nekin jotka ovat oikeasti kiinnostuneita muista. Se että tunkee esille ei tarkoita sitä, että siitä kukaan kiinnostuisi, vaikka monet niin luulevat.
Monet ihmiset hössöttävät juuri siksi vain omia juttujaan, kun luulevat että se muita niin vallan mahdottomasti kiinnoistaisi.
Onpa naiivia...
Kommenttisi oli aivan loistava, sitä en tarkoittanut naiiviksi, vaan juuri tuollaisten itsensä esille työntäjä (toisin sanoen kyynerpää tyyppien) ajattelua tarkoitin naiiviksi. Reppanat eivät ole vieläkään havahtuneet todellisuuteen... Totuushan on se, että jokaista ihmistä kiinnostaa enimmäkseen vain omat jutut. Valtaosa ihmisistä arvostaa käsittääkseni hyvää kuuntelijaa enemmän kuin hyvää puhujaa... Paitsi lisäyksenä vain, että tuollaiset toisten elintilan syöjät harvemmin edes ovat mitään sen ihmeellisempiä puhujia! :D :D Luulevat vain olevansa...
Jos ihminen ei tuo kiinnostavuuttaan esille niin pitääkö minun se sitten sieltä kaivaa?
Jos ihminen alkaa tuomaan omaa itseään esille niin eikö hän sitten jo kuulu näihin tyhjän toimitajiin/puhujiin?
Kyllä mielestäni nämä tyhjäntoimitajista yms ovat kiinostavia persoonia, mutta hiedän mielensä/persoonansa on vaan kaluttu nopeammin läpi mitä jonkin vähän hiljaisemman henkilön jolloin myös kiinnostavuut tätä persoonaa kohtaa katoaa nopeammin.
Tämähän on vain minun mielipiteeni....
Minun mielestäni herkät ja taiteelliset ihmiset ovat niitä kaikkein mielenkiintoisempia! Ei siksi, että jollain heistä saattaisi "olla hallussa" (ironiaa) maltillinen tyyli paljastaa itsestään asioita vähän kerrallaan. Syy on ihan vain siinä, että heidän ajatuksensa OVAT yksinkertaisesti paljon kiinnostavampia, luovempia, tavallisesta poikkeavampia (siinä tuli mielestäni kolme synonyymiä peräkkäin ;)).
Ei ole kyse siitä ajasta, että kuinka kauan toinen osaisi "pitää mielenkiintoa yllä ja olla salaperäinen". Mielestäni se on niinpäin, että niissä hiljaisenpuoleisissa ihmisissä täytyy todella olla jotain mielenkiintoista, että havahtuisi pitämään niin huomaamatonta ihmistä mielenkiintoisena. Ja se, mikä on sitä kiinnostavuutta, on heidän persoonallinen ajattelunsa! Kaikki hiljaiset ihmiset eivät tietenkään ole tuollaisia. Mutta osa on. Ja se ei johdu heidän maltillisesta tyylistään tutustua, vaan heissä itsessään olevasta mielenkiinnosta! Hitto kun en osaa selittää....
Ja onhan niitä hiljaisiakin ihmisiä hyvin monenlaisia! Osa on "myönteisellä tavalla hiljainen", osa on "negatiivisella tavalla hiljainen". Ihan oma määritelmäni tuo.
myönteisellä tavalla hiljainen= käyttäytyy ystävällisestä, tuttavallisesti, lämpimästi. Katsoo keskittyneesti toista silmiin ja kuuntelee tarkasti, mitä toisella ihmisellä on sanottavaa. On hiljainen, mutta hyvin rento. Yhtäkään ihmettelevää tai oudoksuvaa katsetta ei lähde tällaiselta ihmiseltä.
negatiivisella tavalla hiljainen= on toisen seurassa hyvin paljon omissa maailmoissaan. Ei kuuntele kunnolla, näyttää jo kasvojen ilmeilläänkin että "nyt ei kiinnosta". Silti antaa kuitenkin toiselle mahdollisuuden puhua, koska ei itselleenkään tule mitään mieleen. On jäykkä kuittaamaan toisen kommentteja. Sanoo koko ajan suunnilleen vain "Joo" tai "Just". Tällainen ihminen voi kuitenkin olla ihmisenä ihan ystävällinen. Tarkoitan, että tuollainen ihminen yrittää silti parastaan, mutta sosiaalisesta kömpelyydestään johtuen ei pysty parempaan! On ujo ja melko sulkeutunut. Toinen ihminen joutuu näkemään tällaisen ihmisen seurassa kaiken vaivan. Keksimään puheenaiheet ja olemaan varovainen, ettei tuollainen ihminen vain missään nimessä enempää kääntyisi itseensä päin (eli yrittää olla sanomatta mitään omituista tai sopimatonta). Toisaalta tuo "negatiivisella tavalla hiljainen" ihminen on myös koko ajan varuillaan. Tuollainen hiljainen ihminen ei luota toiseen. Keskustelu tuollaisen ihmisen kanssa on muodollista, väkisin väännettyä. Kummallekaan ei jää hyvää makua toisen seurasta. Tuollainen ihminen on vielä yleensä kaiken lisäksi tyyliltään äärimmäisen teennäinen. On siis epäluontevaa olla tuollaisen ihmisen seurassa. Kaikki tuntuu niin hiton viralliselta, aivan kuin ei viettäisikään vapaa-aikaansa hänen kanssaan (vaikka todellisuudessa viettääkin!). Tuollaisen ihmisen teennäisyyden olen huomannut kahdessa eri yhteydessä. Ensimmäinen on se, että häntä ei kiinnosta millään lailla mitä toinen ihminen hänelle sanoo. Toinen ihminen on tuollaiselle erakolle vain päänvaiva (mitä ei tietenkään myönnä ääneen, toisaalta ihan hyvä ettei myönnä). Kun toinen ihminen hänelle sitten puhuu, hän pistää välillä hetkellisesti kaikkensa peliin, jotta kuulostaisi kiinnostuneelta. Se on vain hetki, kun ylinäytellyt ilme ja teennäisen kuuloinen "Ai jaa" kommentti tulevat, sen jälkeen tuollainen ihminen on jälleen kerran omissa maailmoissaan hyvin väsyneen näköisenä. Toinen teennäisyys on siinä, että hän huomaa, ettei hänen seurassaan oikein viihdytä ja yrittää kaikin keinoin (jopa liikaakin) korjata tätä. Tuokin on edellisen tilanteen tapaan vain ohimenevä puuska. Kun tuollainen sulkeutunut tuppisuu huomaa, että toisella on vaikeuksia saada sanaa enää suustaan, hän sanoo hyvin teennäisellä äänellä: "joo-o", ikäänkuin kuittaakseen asian (yleensä ei pahemmin kuittaa mitään mitä toinen sanoo, vaan on jäykän oloisesti hiljaa). Tuo "joo-o" kommentti on kerrassaan järkyttävän kuuloinen: aivan kuin puhuisi viisivuotiaalle. Tuollaisen ihmisen seurassa ei yksinkertaisesti viihdy. En ainakaan minä!