Olen aina ihmetellyt, että miten jotkut voivat löytää sen kumppanin, jonka kanssa viettää lopun ikää. Ensinnäkin, mistä tietää onko vetovoima toista kohtaa seksuaalista vai onko sittenkin kaikki oikeaa rakkautta tai ihastumisen tunnetta. Toinen voi ajatella että: "jaa tuohan näyttää hyvin vetävältä, meillä tulee olemaan rikas seksielämä", kun toinen ajattelee "Onpas ihana ihminen, tulevaisuudessa tulemme kävelemään samaa polkua."
Ihmiset ovat niin itsekkäitä, että he haluavat että toinen pitäisi olla sellainen minkä haluaisi olla. Sitten kun toiveet eivät olekaan odotusten omaisia, petytään, jätetään ja etsitään oman kriteerin mukaisen ihmisen tai ellei jotain vieläkin parempaa.
En ymmärrä miksi kaiken täytyy olla niin monimutkaista ja ristiriitaista. Mitä tehdä jos on löytänyt se oikean, mutta jokin suuri asia puuttuu toiselta että se vaikuttaa yhteisen taipaleen etemistä? eroaminen on silloin hermoja raastavaa.
Ihmiset ovat niin itsekkäitä, että he haluavat että toinen pitäisi olla sellainen minkä haluaisi olla. Sitten kun toiveet eivät olekaan odotusten omaisia, petytään, jätetään ja etsitään oman kriteerin mukaisen ihmisen tai ellei jotain vieläkin parempaa.
En ymmärrä miksi kaiken täytyy olla niin monimutkaista ja ristiriitaista. Mitä tehdä jos on löytänyt se oikean, mutta jokin suuri asia puuttuu toiselta että se vaikuttaa yhteisen taipaleen etemistä? eroaminen on silloin hermoja raastavaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tervetuloa tosielämään.
Miksikö kaiken pitää olla niin ristiriitaista? No ehkäpä ihan vaan sen takia, koska ihminen on ristiriitainen itsessään. Ihminen ei ole täydellinen. Joten miten luulet että ihmissuhteista tulisi täydellisiä ja mutkattomia?
Ihmiset ovat onneksi myös erilaisia. Siitä tuleekin se, että toinen etsii seksikumppania ja toinen kumppania jonka kanssa mahdollisesti vanheta. Turhaa sitä on kieltää, että kun näät esim. baarissa ihmisen, näet ensin hänen ulkonäkönsä. Ellet sitten satu olemaan joku meedio joka näkee ihmisen sisimmätkin toiveet ja ajatukset. Kun näet uuden ihmisen, muodostat jonkinlaisen mielipiteen hänestä, se on väistämättä. Jos satut puhumaan sille ihmiselle, saatat huomata ettei se välttämättä ole sellainen miltä näyttää, ei ole sellainen millaisen käsityksen olet hänestä muodostanut ensinäkemän perusteella. Otetaan tähän esimerkiksi vaikka teinitytöt, esim. 13v. On hirveän muodikasta olla nykyään seksikäs. Pitää paljastavia vaatteita, minihameita, pieniä toppeja jotka eivät peitä paljonkaan mitään pinen koonsa vuoksi ja ovat kaiken lisäksi vielä läpinäkyviä. Tämä tyttö näkee, että paita on hieno, näyttää mahdollisesti myös hyvältä hänen päällään. Mutta hän ei ymmärrä vielä sitä, mitä se viestii kun hän laittaa sen päälle. Tai ei ainakaan loppujen lopuksi. Siis tottakai se kiinnostaa miehiä kun kadulla kävelee käytännössä alaston tyttö, joka viläpä näyttää aika lähellä 18-vuotiaalta. Niin, joku mies kiinnostuu, mahdollisesti pyytää kyytiin,kun näkee että tytön olemus suorastaan huutaa "ota minut heti!". Mutta tyttö halusikin olla vain muodikas... Siinä on muodostettu käsitys pelkästä ulkonäöstä.
Se kun kysyit että mitäs sitten tehdään kun on löytänyt jonkun mutta häneltä sitten puuttuu jotain. Itselläni on tietty käsitys millainen mun "unelmien mies" on. On tiettyjä ominaisuuksia, luonteen piirteitä, ulkonäkövaatimuuksia, tiettyjä arvoja. On sellaisia ominaisuuksia, joita on aivan pakko olla niin kuin esimerkiksi luotettavuus ja rehellisyys. Ilman noita ei tuu mitään. Ei ainakaan mun kanssa. Sitten on sellaisia ominaisuuksia, joita ei missään tapauksessa saa olla, kuten huumeiden käyttö. Kiinnostukseni häviää hetkessä jos saan tuollaisen asian ihmisestä tietoon. Ja sitten on sellaisia ominaisuuksia joista voi tinkiä. Kuten esimerkiksi tupakan poltto. Noh, mieluummin tietysti haluaisin miehen joka ei polttaisi, mutta jos ne tärkeämmät ominaisuudet kuten se luotettavuuskin täyttyvät, niin kyllä minä voin sen tupakan polton sietää. niin, ja eiän sitä tiedä, ehkä hän tajuaa jossain välissä lopettaa sen.
Luen parhaillaan kirjaa, alitajuntasi voima,
Kirj. Joseph Murphy. Tämän "Amerikkalaisen paasauksen", keskeinensanoma näyttäisi olevan:
-alitajunnassasi on kaikki, mitä tarvitset
-se voi sinulle kaiken antaa, kunhan vain
toivot/rukoilet sitä, ja myös uskot siihen.
Sinun kokemuksesi, "uudesta ihmissuhteestasi",
hieman kolahtaa ko. kirjan oppeihin.
Eli muodostit itsellesi suht. täydellisen kuvan,
siitä mitä haluat, ja sait sen.
Tästä tulee mieleen vanha laulu, jossa lyhyesti todetaan" Anna tunturin selvittää, kuka luoksesi jää" Älä etsi sitä oikeaa,sitä ei ole, olosuhteiden muuttuessa muös rakkaus muuttuu.
Tietty,jos löytäisi sielunkumppanin se olisi ihanne,mutten usko sen löytyvän.Tulee kohdalle silloin kuin vähiten osaa odottaa,jollei ole aivan älyttömät vaatimukset toisen ihmisen suhteen,silloin kyllä saa loppu elämänsä viettää omassa seurassaan.
No mulle tapahtui niin. Olin hirvittävän kyllästynyt miesystäväni alkoholin käytön lisääntymiseen. En saanut tyydytystä hänestä enää muutenkaan. Mietiskelin sitten asiaa kerran likkakaverin kanssa. Se muisti lukeneensa jostain, että voi olla että pitäisi tietoisesti miettiä, millaisesta kumppanista pitäisi oikeasti. No sitten pohdittin pullollisen viinaa kanssa. Rakensin ihannemiehen itselleni ns. "aarrekartta" periaatteella.
Yhtäkkiä kirjoittelin sitten paperille ja kuvittelin mielessäni. Mies ei saanut olla lapsellinen no vedin johtopäätöksen, saisi olla siis vaikka minua hieman vanhempikin rauhallinen, vakavarainen. Kirjoittelin paperille ylös yms. ominaisuuksia. Sitten kuvittelin tarkkaan ulkonäköä, katseltiin lehdistä miesten kuvia. Otin esille juuri sellaisia kuvia lehdistä jotka miellyttivät minua oikeasti. Samalla oivalsin, että minä olen oikeasti ujo ja estynyt. Aina kun olen tavannut tuollaisia miehiä, olen hämmentynyt, ja ollut pelokas sekä vetäytynyt ja lukkiutunut. Olen siis pelännyt näyttää tunteitani juuri sellaisille joista pitäisin. Ja tyhmyyttäni olin aina hakeutunut sellaisen seuraan mistä en pitänyt edes. Se oivallus antoi mulle yllättäen rohkeutta ja ihan vähän ajan kuluttua löysin juuri sellaisen miehen, jota olin tietoisesti ja konkreettisesti ajatellut.
Se sielujen sympatia syntyi sitten siten että kun viimein olin lähestynyt rohkeasti juuri sellaista miestä mitä ujostelin ja pelkäsin ettei se minua huolisi. Kerroin että hän on minun ihanne mieheni ja kun olimme jutelleet niin ihme tapahtui. Uskalsin puhua hänelle kaikista muistakin ongelmistani ja myös iloistani. Mies oli täysin minun makuuni. Nyt kolmen vuoden päästä ihmettelen miten voin pitää hänestä niin paljon edelleen. Ehkä se on sitä että sain mitä tilasin. En edes ajattele mahdollista eroa, kun nautin niin kovasti hänen seurastaan tässä hetkessä. Hän tekee komennustöitä ja minä pääsen mukaan toiselle paikkakunnalle hänen kanssaan silloin tällöin. Olemme erossa viikossa kolme päivää ja elämä tuntuu juuri sellaiselta mistä pidän. Haluan vaihtelua. Pidän myös yksin olosta ja jälleen näkemisen riemu on ihanaa.
Siis yksi neuvo minulta, kannattaa kyllä miettiä millaisesta kumppanista pitää oikeasti ja hakeutuu rohkeasti sellaisen seuraan ja kertoo tunteensa. Ei se ota jos ei annakkaan periaatteella.
On melko pienet mahdollisuudet löytää kumppani, jos listaa ihannekohteen ominaisuudet ja alkaa etsiä sellaista. Jos sellainen löytyy, niin on melko varmaa, että sinä et kelpaa hänelle! Et täytä hänen kriteereitään.
Realistisempaa on koota yhteen minimivaatimukset (anteeksi: -toiveet), jotka ovat sellaisia, että ilman niiden täyttymistä yhteistä säveltä ei voi olettaa löytyvän. Vasta jos ilmenee, että nämä piirteet täyttäviä on helppo löytää (olet sitten itsekin harvinainen "keskivertotyyppi"), voi yrittää seuloa tilannetta näillä erityisihanteilla. Todennäköisesti tätä ongelmaa ei tule.
Ne minimivaatimukset etsitään elämäntavoistasi ja elämäntavoitteistasi. Ajattele: minkälainen ihminen tulisi toimeen minunlaiseni kanssa?
Oletko itse löytänyt vielä sitä oikeaa omalla periaatteellasi ja millainen hän on, roihuaako rakkaus vielä?
Vaikean etsimisen jälkeen: kyllä. Olen vaikea, niin elämäntyylini, kuin sosiaalisen rajoittuneisuutenikin suhteen. Joten helppoa se ei ollut, ja luonnollisesti konflikteja on edelleen, mutta olen onnellisempi kuin koskaan.
Oikein kiva. jokaiselle siis on varmasti olemassa se josta pitää paljon, kun jaksaa vain siihen uskoa. Iloista pikkujoulumieltä muillekin, nyt se sielunkumppani on helppo löytää, kun tämä otollinen vuodenaika.