Löysinpä tämän palstan ja olen lueskellut kysymyksiä ja vastauksia mielenkiinnolla. Tapoja, keinoja ja kissan hännän vetoja on näemmä moneen suuntaan. Niin pitääkin, ihmiset on kuitenkin kaiketi aika erilaisia fysiikaltaan. Ja henkisiltä ominaisuuksiltaan.
Itse olen paininut paino-ongelman kanssa joka helkutin vuosi aina niin pitkään kuin vain muistan. Luulin tietäväni asiasta jo kaiken. Syö oikein, syö vähemmän ja liiku. Ai että on helppoa. Ja kuitenkin hermot meni. Toki meni niitä kilojakin mutta kappas vaan tuli ne takaisikin. Joka ikinen kerta, ja vähän ylimääräistäkin. Parhaimmillaan / pahimmillaan paastoa (tuoremehua, vettä ja kiellettyä maitokahvia) jopa neljä viikkoa. Painoa / nestettä pois 18 kg. Hivenen oli riutunut olo. Ja kaikki takaisin. Mahtoikohan mennä edes neljää viikkoa? Painonvartioita tuli kokeiltua. Laihtuu kyllä, mutta ei se ollut minua varten. Ja taas päätä seinään. No nyt sitten pelkkiä kasviksia. Paino putosi vaan sepä jämähtikin siihen. Hermot riekaleina ja taas jääkaapille. Henkimaailman juttuja.
Sittenpä törmäsin hiilareihin ja insuliiniin. Voi mahoton miten tieteellistä. Oli Zonea, Atkinssia ja ties vaikka mitä. Kuitenkin aloin selvitellä asioita vähän tarkemmin, koska menetelmät oli jotensakkin jollain muotoa perusteltuja. Onko ne oikein perusteltuja tai tieteellisesti tutkittuja, sitä minä en tiedä? On tietysti helpompi uskoa johonkin perusteluun, kuin vaan siihen, että joku inttää, että niin se vaan on ilman perusteluja. Ja tikkana kokeilemaan. En halua aloittaa mitään sotaa siitä onko hiilari kaikista pahin myrkky vai ei, kerrompahan kokemuksistani.
En siis noudata mitään ohjetta orjallisesti. Olen totaaliseti kyllästynyt punnitsemaan tai laskemaan kaloreita ruuasta. Olen vain poiminut perusjuttuja omasta mielestäni itselleni sopivia tapoja.
Jätin siis pääsääntöisesti hiilarit pois ja korvasin ne proteiinipitoisella ruualla. Leipä, murot, sokeri, jauhot, keksit, makeiset, myslit jne. No joo. Jos noita ahtaa itseensä tolkuttomasti ja jättää pois niin kait sitä laihtuu. Meikäläisen ongelma oli ilmeisesti leipä, jota oli helppo ja nopea "valmistaa", kun ei viitsinyt tehdä muutakaan. Nykyisin kalkkunaa, raejuustoa, tonnikalaa, maitorahkaa, seitä, kanaa jne. Hiilareista vain niitä hitaita esim. kukkakaalia, parsakaalia, kurkkua, tomaattia, salattia jne. Ja maitoa, josta luultavasti saan riittävän laktoosi määrän kroppaani päivän mittaan turvaamaan tämän vähäisenkin järjen juoksun. Rasvoista kalanmaksaöljyä, oliiviöljyä, pähkinöitä jne. Näyttää mauttomalta mutta yllättävän hyvää ja yhtä helppoa "valmistaa" kuin se iän ikuinen leipä. Syön toki leipääkin mutta vain palan kerran pari viikossa .
Omaa henkistä kanttia oli pakko pönkittää ja päätinkin ottaa tueksi lempilapseni eli tekniikan. Pelkkä vaaka ei ole oikein meikäläisen suosiossa. Isossa ruhossa painon vaihtelu saattaa olla jopa kolme kiloa vrk:n aikana, mikä on aika lailla henkisesti raskasta. Joten sykemittarin ja rasvaprosenttimittarin hankintaa. Ei ollut tarkoitus laittaa niitä piirongin päälle ja mennä itse nukumaan, vaan otta ne käyttöön ihan tosissaan. Mittareista voidaan sanoa mitä vaan ja niistäkin on varmasti monenlaisia kokemuksia mutta minä koen ne hyviksi apuvälineiksi seurata omia toilailuja. Sykemittari on erinomainen vekotin ohjaamaan kuntoilua oikeaan suuntaan. Ennen tunki itsensä verkkareihin ja lähti repimään lenkkiä. Kerta riitti. Paikat tuli kipeiksi, henkeä ahdisti, polvet huusivat leipää ym. kuntoilun riemua. Nykyisin sykemittari toppuuttelee sitä dorkaa, joka sitä kantaa. Samalla se näyttää kulutetut kalorit ja rasvan osuuden kokonaismäärästä. Homma on yhtä hymyä.
Rasvaprosenttimittari puolestaan kertoo mitä kertoo. Sen määrät saattaa vaihdella, niinkuin ohjeissakin sanotaan, ihan sen mukaan koska mittaus tehdään. Itse mittaan aamuisin ja arvot ovat aina loogisia. Sekin on ihan totta, että sehän on se ja sama mitä mittari näyttää, peili, vaatteet ja mittanauha kertovat kyllä melkein saman asian. Ei kuitenkaan ihan kaikkea.
Oma rupeamani on kestänyt nyt noin pari kuukautta.
Kirjanpidon mukaan (tieteski tietokoneella)keskiarvoinen painon pudotus on ollut 1,12 kg viikossa. Rasvaprosenttimittarin mukaan rasvan osuus on painon pudotuksesta 62%. Mitähän lienee se loput 38%? Hällä väliä.
Ja lopuksi... niin, syö oikein, syö vähemmän ja liiku...vai vältä hiilareita...No kaikki löytävät varmaan sen itselleen oikean tavan pudottaa painoa. Tiedän, joskus se on vaan niin pirun vaikeaa, kun on yhtä paljon ohjeita kuin ylimääräisiä kilojakin.
Itse olen paininut paino-ongelman kanssa joka helkutin vuosi aina niin pitkään kuin vain muistan. Luulin tietäväni asiasta jo kaiken. Syö oikein, syö vähemmän ja liiku. Ai että on helppoa. Ja kuitenkin hermot meni. Toki meni niitä kilojakin mutta kappas vaan tuli ne takaisikin. Joka ikinen kerta, ja vähän ylimääräistäkin. Parhaimmillaan / pahimmillaan paastoa (tuoremehua, vettä ja kiellettyä maitokahvia) jopa neljä viikkoa. Painoa / nestettä pois 18 kg. Hivenen oli riutunut olo. Ja kaikki takaisin. Mahtoikohan mennä edes neljää viikkoa? Painonvartioita tuli kokeiltua. Laihtuu kyllä, mutta ei se ollut minua varten. Ja taas päätä seinään. No nyt sitten pelkkiä kasviksia. Paino putosi vaan sepä jämähtikin siihen. Hermot riekaleina ja taas jääkaapille. Henkimaailman juttuja.
Sittenpä törmäsin hiilareihin ja insuliiniin. Voi mahoton miten tieteellistä. Oli Zonea, Atkinssia ja ties vaikka mitä. Kuitenkin aloin selvitellä asioita vähän tarkemmin, koska menetelmät oli jotensakkin jollain muotoa perusteltuja. Onko ne oikein perusteltuja tai tieteellisesti tutkittuja, sitä minä en tiedä? On tietysti helpompi uskoa johonkin perusteluun, kuin vaan siihen, että joku inttää, että niin se vaan on ilman perusteluja. Ja tikkana kokeilemaan. En halua aloittaa mitään sotaa siitä onko hiilari kaikista pahin myrkky vai ei, kerrompahan kokemuksistani.
En siis noudata mitään ohjetta orjallisesti. Olen totaaliseti kyllästynyt punnitsemaan tai laskemaan kaloreita ruuasta. Olen vain poiminut perusjuttuja omasta mielestäni itselleni sopivia tapoja.
Jätin siis pääsääntöisesti hiilarit pois ja korvasin ne proteiinipitoisella ruualla. Leipä, murot, sokeri, jauhot, keksit, makeiset, myslit jne. No joo. Jos noita ahtaa itseensä tolkuttomasti ja jättää pois niin kait sitä laihtuu. Meikäläisen ongelma oli ilmeisesti leipä, jota oli helppo ja nopea "valmistaa", kun ei viitsinyt tehdä muutakaan. Nykyisin kalkkunaa, raejuustoa, tonnikalaa, maitorahkaa, seitä, kanaa jne. Hiilareista vain niitä hitaita esim. kukkakaalia, parsakaalia, kurkkua, tomaattia, salattia jne. Ja maitoa, josta luultavasti saan riittävän laktoosi määrän kroppaani päivän mittaan turvaamaan tämän vähäisenkin järjen juoksun. Rasvoista kalanmaksaöljyä, oliiviöljyä, pähkinöitä jne. Näyttää mauttomalta mutta yllättävän hyvää ja yhtä helppoa "valmistaa" kuin se iän ikuinen leipä. Syön toki leipääkin mutta vain palan kerran pari viikossa .
Omaa henkistä kanttia oli pakko pönkittää ja päätinkin ottaa tueksi lempilapseni eli tekniikan. Pelkkä vaaka ei ole oikein meikäläisen suosiossa. Isossa ruhossa painon vaihtelu saattaa olla jopa kolme kiloa vrk:n aikana, mikä on aika lailla henkisesti raskasta. Joten sykemittarin ja rasvaprosenttimittarin hankintaa. Ei ollut tarkoitus laittaa niitä piirongin päälle ja mennä itse nukumaan, vaan otta ne käyttöön ihan tosissaan. Mittareista voidaan sanoa mitä vaan ja niistäkin on varmasti monenlaisia kokemuksia mutta minä koen ne hyviksi apuvälineiksi seurata omia toilailuja. Sykemittari on erinomainen vekotin ohjaamaan kuntoilua oikeaan suuntaan. Ennen tunki itsensä verkkareihin ja lähti repimään lenkkiä. Kerta riitti. Paikat tuli kipeiksi, henkeä ahdisti, polvet huusivat leipää ym. kuntoilun riemua. Nykyisin sykemittari toppuuttelee sitä dorkaa, joka sitä kantaa. Samalla se näyttää kulutetut kalorit ja rasvan osuuden kokonaismäärästä. Homma on yhtä hymyä.
Rasvaprosenttimittari puolestaan kertoo mitä kertoo. Sen määrät saattaa vaihdella, niinkuin ohjeissakin sanotaan, ihan sen mukaan koska mittaus tehdään. Itse mittaan aamuisin ja arvot ovat aina loogisia. Sekin on ihan totta, että sehän on se ja sama mitä mittari näyttää, peili, vaatteet ja mittanauha kertovat kyllä melkein saman asian. Ei kuitenkaan ihan kaikkea.
Oma rupeamani on kestänyt nyt noin pari kuukautta.
Kirjanpidon mukaan (tieteski tietokoneella)keskiarvoinen painon pudotus on ollut 1,12 kg viikossa. Rasvaprosenttimittarin mukaan rasvan osuus on painon pudotuksesta 62%. Mitähän lienee se loput 38%? Hällä väliä.
Ja lopuksi... niin, syö oikein, syö vähemmän ja liiku...vai vältä hiilareita...No kaikki löytävät varmaan sen itselleen oikean tavan pudottaa painoa. Tiedän, joskus se on vaan niin pirun vaikeaa, kun on yhtä paljon ohjeita kuin ylimääräisiä kilojakin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sä olet fiksu. Ja perustelut, kokeilet ja huomaat virheet ja korjaat, otat selvää etc... Olet löytänyt punaisen langan tähän hommaan.
aerobinen, (lenkki)
anaerobinen (voima)
safka
lepo
=laihtuminen =rasvapoltto, ei kilot.
Ja kaikki sopivan yksinkertaiseksi, että niistä tulee rutiinia tms. arkipäivää --->pysyvä muutos, hitaasti pysyviä tuloksia. Lenkilläkään et revi vaan vedät tasaisesti nauttien, se riittää.
Erikoinen dieetti on hetken huvi, paluu normaaliin palauttaa myös kehon samaan.
Joo, yli kilo viikossa ja 62%rasvaa, erinomainen tulos! Ne loput on tod.näk. hieman hiilaria, solun ulkopuolista nestettä (hyvä asia), hieman lihasta (ei paljoa koska liikut ja syöt proteiinia).
Tsemppiä jatkoon ja annahan analyysiä myöhemminkin!!!!
Kiitoksia kannustuksesta. Varmasti annan palautetta ja kerron lisää kokemuksista. Olet aivan oikeassa siinä suhteessa, että homman täytyy olla "elämäntapa". Nuorempana oli kauhea kiire nopeasti päästä keinolla millä hyvänsä eroon ylimääräisistä ihroista . Onnistuuhan se, mutta kuten sanoit, keho "kostaa" rääkin korkojen kera, kun palaa takaisin "normaaliin" päivärutiiniin . Nyt on tosiaan löytynyt sellainen tapa, joka tosiaan sopii minulle. Homma näyttää etenevän hitaasti mutta varmasti sen kummempia poppakonsteja käyttämättä. Vältän vain tiettyjä ruoka-aineita. Tietysti näin on helppo sanoa nyt. Aloittaminen on aina turkasen hankalaa. Mutta, kun alkuun pääse, ei edes tee mieli "kiellettyjä" aineita. Alku rassaa henkisesti ja usein homma kaatuukin pinnan katkeamiseen. "Ei tuloksia, ei tästä mitään tule, miksi jatkaa?" Toisille sopii kimppa laihduttaminen, minulle taas hiljaa itsekseen puurtaminen. Nykyisin puurtaminen on muuttunut ihan tavalliseksi elämäksi. Palaillaan asiaan. Toivotaan, että nimimerkin voi parin kuukauden kuluttua vaihtaa esim. ExFatMan:iksi.
Mitä ne "kielletyt aineet on"
entä hiilarit? Mulla kilot kertyy vuosi vuodelta
painan melkein sata.
"Kielletyillä aineilla" tarkoitan itselleni kiellettyjä aineita eli hiilareita eli hiilihydraatteja. Kuten ekassa viestissä totesin, söin ennen paljon leipää (tummaa leipää) ja sen lisäksi pastaa ja muita paljon hiilareita sisältäviä tuotteita. Söin myös vihanneksi, hedelmiä ja muita terveellisiä tuotteita. Ruokailu tottumukset näyttivät joidenkin oppisuuntien mukaan olevan ihan kohdillaan. Vaan painopa vaan nousi. Kantapään kautta kokeiltuani ja tutkittuani ja hutkittuani päätin kokeilla tapaa, jolla vähensin ravinnostani hiilareita. Eli nyt vältän leipää, pastaa, tiettyjä hedelmiä, tiettyjä vihanneksia ja tietysti niitä tuotteita, jotka sisältävät sitä tavallista sokeria. Toki samalla kertaa varmasti kokonaisruuan määräkin väheni. Korostan, että tämä tapa sopii minulle enkä noudata mitään diettiä orjallisesti vaan olen poiminut itselleni sopivat marjat valtavasta määrästä ohjeita ja neuvoja.
Kirjoituksesi oli kuin oma kokemukseni. Huomasin juuri pari viikkoa sitten saman asian , hiilihydraatit! Kun niitä ainiaisia hiilihydraattimössöjä tuli syötyä, elimistö kaipasi sitä aina vaan lisää ja lisää.
Leipä oli minullakin se joka lihotti.
Harmi kun en ollut ennemmin hoksannut tätä juttua.
Olen tosin vasta tehnyt ruokavalion muutoksen, mutta tuloksia näkyy jo, ja nyt ei anneta periksi hiilihydraateille!!!
Kaikki vaan kokeilemaan!