Jos teknologia uhkaa tuhota ihmisyyden, monin tavoin, niin onko moraalisesti oikein ryhtyä terrorismin keinoin taisteluun teknologian kehitystä vastaan? Vai aiheuttaisiko tällainen terrorismi enemmän vahinkoa kuin hyötyä ja kääntyisikö se itseään vastaan? Entä pitäisikö taistelua käydä pehmeämmin metodein vai onko sekin turhaa?
Ted Kaczynski, the Unabomber, valitsi terrorin. Moni muu on valinnut esim. kirjoittelun ja ehkä mielenosoitukset. Minä tiedostan ongelmat ja vaarat, mutta sinisimäisesti uskon, että on mahdollista jotenkin avoimuuden, demokratian ja keskustelun avulla välttää pahimmat ongelmat. Tätä lähestymistapaa haitta ainakin kaksi seikkaa:
1. Ongelmat ovat monimutkaisia ja poliittisin fraasein helpo torjua: tavallinen ihminen menee halpaan.
2. Kriitikot niputetaan leimatuksi joukoksi ja heidät vaietaan (tai nauretaan) kuoliaaksi. Tavallinen ihminen uskoo populistisia väitteitä.
Vai onko tiede ja teknologia markkinavoimien hellässä syleilyssä selkeä tie onneen ja vastaanväittäjät ovat epärealistisia haihattelijoita, viherpipertäjiä ym?
Ted Kaczynski, the Unabomber, valitsi terrorin. Moni muu on valinnut esim. kirjoittelun ja ehkä mielenosoitukset. Minä tiedostan ongelmat ja vaarat, mutta sinisimäisesti uskon, että on mahdollista jotenkin avoimuuden, demokratian ja keskustelun avulla välttää pahimmat ongelmat. Tätä lähestymistapaa haitta ainakin kaksi seikkaa:
1. Ongelmat ovat monimutkaisia ja poliittisin fraasein helpo torjua: tavallinen ihminen menee halpaan.
2. Kriitikot niputetaan leimatuksi joukoksi ja heidät vaietaan (tai nauretaan) kuoliaaksi. Tavallinen ihminen uskoo populistisia väitteitä.
Vai onko tiede ja teknologia markkinavoimien hellässä syleilyssä selkeä tie onneen ja vastaanväittäjät ovat epärealistisia haihattelijoita, viherpipertäjiä ym?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kysymys on kai jonkinlaisesta kulttuurisesta hegemoniasta. Yhteiskunnan enemmistölle teknologia edustaa onnea, kehitystä ja parempaa elämää. On hyvin vaikea nähdä, miten väkivaltainen vastustus tässä tilanteessa olisi moraalisesti hyväksyttävää.
Mikään ideologia tai hegemonia ei sinällään ole tie onneen (ei ainakaan ainoa tie). Yhden ihmisen taivas on myös toisen ihmisen helvetti.
Otetaan kuvitteellinen tilanne, jossa sinusta tulisi omnipotentti. Voisit muuttaa maailman sellaiseksi, että markkinatalous ja teknologia korvataan pehmeillä arvoilla, luonnon arvostuksella ja sopusoinnulla. Mitä ajattelisit, jos osa ihmisistä ryhtyisi "unabomberoimaan" tuota yhteiskuntaa ja vaatisi haastavampaa, mielenkiintoisempaa elämää ja enemmän teknologiaa helpottamaan sitä? Vastaamalla tuohon kysymykseen vastaat myös omaasi.
In a nutshell: Eettinen realismi on vaikea asia. Hegemoniasta tullaan aina käymään taistelua, mutta ne taistelut tulisi käydä yhteiskunnan sääntöjen sisällä. Mielestäni noista säännöistä luopuminen on poikkeuksetta tuomittavaa. Hitlerkin uskoi tekevänsä vain maailmasta parempaa paikkaa.
>Hegemoniasta tullaan aina käymään taistelua, mutta ne taistelut tulisi käydä yhteiskunnan sääntöjen sisällä.
Mutta kuka ne säännöt asettaa ja millä keinoilla? Jos säännöt eivät perustu avoimeen tiedonvälitykseen (ei siis monopolisoituun propagandaan) ja mahdollisimman kehittyneeseen demokratiaan, niin silloin ainakin kansalaistottelemattomuus varmaankin eettisesti hyväksyttävää. Viittaan esim Venäjän tilanteeseen.
Minähän olen tunnetusti ainakin jossakin määrin teknologiaoptimisti, mutta en ehkä ihan sokea sellainen.
Mainittakoon tässä ensiksi, että uskon useimmissa tapauksissa totalitarismin tai diktatuurinkin olevan parempia vaihtoehtoja, kuin suora demokratia. Selvitys myöhemmin. Demokratian toimimattomuus on kuitenkin pitkä tarina ja lipeää nyt hieman teknologia-aiheesta.
"Avoin tiedonvälitys" ja "mahdollisimman kehittynyt demokratia" ovat parhaimmillaankin häilyviä käsitteitä. Koska tiedonvälityksen voidaan katsoa olevan avointa? Miten kehittynyt demokratia on riittävän hyvä? Riittääkö epäilys puutteista noissa asioissa syyksi kansalaistottelemattomuuteen?
Tiedonvälityshän on pitkälti kaksijakoista. On olemassa kaupalliselta pohjalta toimivaa tiedotusta, jolla on resursseja saada paljon tietoa asioista, mutta jonka suhteen rahoittajille voi olla korruptoiva vaikutus (Valtion tiedotusvälineet eivät puhu pahaa päättäjistä, kaikki lehdet eivät uskalla kirjoittaa suurimmista mainostajistaan pahaa jne...). Näiden tiedotusvälineiden kohdalla on usein kuitenkin helppo nähdä mahdolliset vaikuttimet ja suodattaa tieto sen pohjalta. Toisaalla on esim. internetin välityksellä tapahtuva ja usein yksittäisten ihmisten toimesta tapahtuva tiedonvälitys. Tämän tiedon luotettavuus on mahdollisesti vielä kyseenalaisempaa. Koskaan ei voi tietää mitkä ovat lähteen vaikuttimet, mutta tämä tiedonvälitys on kyllä äärimmäisen vapaata (ja teknologiavetoista...).
Lisäksi jokainen kaupallisen tai yksityisen tahon uutinen/viesti on subjektiivinen jo siksi, että ihmisten omat näkemykset suodattuvat sinne väkisinkin. Nykyään melkein kaikkialla maailmassa tietoa on riittävästi tarjolla. Jokaisen on kuitenkin kyettävä suodattamaan tuosta tiedosta oikeat osat. Tähän eivät useimpien ihmisten kyvyt ja aika riitä, mikä on demokratiassa suuri ongelma.
Entä sitten demokratia yleisesti? Miksi 90% ihmisistä omaa mielipiteen EU:n perustuslaista, mutta vain n.1% on perehtynyt siihen edes pintapuolisesti? Suurimmalla osalla ihmisiä ei ole aikaa perehtyä kansalliseen päätöksentekoon. Ja rehellisyyden nimissä ei ole kykyäkään siihen, vaikka aikaa riittäisi. Siksi edustuksellinen demokratia kuulostaa hyvältä. Mitä sitten ajatella siitä, että kansa äänestää joka kerta samat naamat eduskuntaan huolimatta siitä, että ovat tehneet päätöksiä, joilla ei ole ollut kansan tukea. Tai sitten äänestetään julkkista vain siksi, että nimi on tuttu. Tässä meillä on melko kehittynyt demokratia joka ei toimi.
Miten sitten kävisi, jos siirryttäisiin jonkinlaiseen valitsijamieskäytäntöön. Unohdetaan poliittiset puolueet ja hankitaan päätöksentekoon alansa huiput. Professoreita, mensalaisia, arvostettuja tiedeyhteisöjen jäseniä. Tässäkin on yhä valtavia sudenkuoppia, mutta jotenkin uskoisin vaikkapa kokeneen hovioikeuden tuomarin olevan pätevämpi oikeusministeri kuin valtiotieteiden maisterin, jonka ainoa kokemus alasta on SDP:n eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerin homma tms.
Ja yksilön oikeudet... Yleisesti melko hyväksytty perusperiaatehan on, että yksilö saa toteuttaa oikeuksiaan vapaasti, elleivät ne riko jonkun muun oikeuksia. Kuitenkin kansalaistottelemattomuutesikin saattaisi asettaa välttelemäsi taakan muiden harteille. Ihmisten, joiden mielestä nykyinen systeemi toimii. Voivatko he halutessaan katsoa sinun olevan sitten yhteiskunnan ulkopuolella ja vaikkapa eliminoida sinut haittaamasta yhteiskuntaansa?
In a nutshell: Oikeudenmukaisuus ja toimivuus eivät ole sama asia. Kaikki eivät edes halua täydellistä vapautta. Yksilön mielipide oikeuksistaan (tai niiden puutteesta) ei ole välttämättä riittävä peruste yhteiskuntaa vastaan hyökkäämiseen.
OK, ollaan sivussa, mutta tärkeissä asioissa.
Olen periaattessa paljolti samansuuntaista mieltä, mutta...
Demokratian näen takaisinkytkettynä säätöjärjestelmänä. Perinteinen takaisinkytkentä säätöjärjestelmissä (esim PID-säädin) parantaa järjestelmän kykyä reagoida häiriöihin ja myös tarkkuutta saavuttaa haluttu järjestelmän tila. Demokratia pyrkii myös tähän. Kansalaiset seuraavat päättäjien toimia ja antavat heille palautteen, jota päättäjät eivät voi oikeassa demokratiassa torjua.
Demokratia vaatii toimiakseen erityisesti kaksi edellytystä: nopea palaute ja vapaa tiedon kulku. Vapaa tiedon kulku edellyttää myös kansalaisten kykyä käsitellä tietoa: siis koulutusta ja sivistystä. Kaikilla en näitä edellytyksiä ole samassa mitassa. Siksi minäkin teen eron demokratian ja tasavallan välille. Demokratia toimisi parhaiten, jos avoimesti luovuttaisiin tasavallasta.
Siis minulla on kaksi parannusehdotusta demokratiaan:
1. "Jatkuva äänestys": äänestäjä voi kesken vaalikauden ottaa äänensä pois takkinsa kääntäneeltä edustajalta ja antaa sen toiselle.
2. "Painotettu äänioikeus": äänioikeutetut voivat suorittaa tutkintoja, jolla voivat esim. kolminkertaistaa tai kymmenkertaistaa äänensä painoarvon.
Nämä kaksi ehdotusta olisivat perusteltuja nimenomaan säätöteknilliseltä kannalta katsottuna, parantaen demokratian toimintakykyä.
Mikään valistunut itsevaltias tai totalitäärinen järjestelmä ei historian valossa ole esim eurooppalaista tai pohjoismaista (puuttellistakin) demokratiaa paremmin toimiva.
Kansalaistottelemattomuus mielestäni aina oikeutettua, jos jonkun asian tärkeys, painoarvo, on selvästi suurempi kuin rikkomuksen painoarvo, ja jos yhteiskunnallinen koneisto on kyvytön hoitamaan tätä asiaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Arvion tekee itse kukin omalla kohdallaan ja omalla moraalisella (ja juriidisella) vastuullaan.
Mietin hetkisen maailmaa, jossa nuo sinun kaksi periaatettasi olisi toteutettu. Vaikka ymmärränkin mitä ajat takaa, niin nuo muutokset saattaisivat olla melko tuhoisia.
Jo nykyiselläänhän päätöksenteko keskittyy eduskuntakauden alku- ja keskivaiheille. Loppupuolella kaikki haluavat nuoleskelle äänestäjiä ja ns. "vaikeat päätökset" jäävät pöydälle. Tämä siksi, että suurin osa ihmisistä vastustaa leikkauksia esim. työttömyysturvaan, vaikka kuinka selitettäisiin pakkotilanteesta. Jatkuva äänestys tekisi pienellä marginaalilla eduskunnassa olevista populistisia tuuliviirejä ja eduskunnasta jotakuinkin täysvartalohalvauksesta kärsivän. Lisäksi se antaisi lobbareille entistä vapaammat kädet. Oletetaan, että joku voi kertoa edustavansa vaikka 50 korkeilla painotuksilla toimivan äänestäjän mielipidettä. Noiden äänien siirtelyllä uhkaillen, voisi lobbari kylmästi pelata nappia painamaan henkilön, joka äänestää "oikein".
Mainittakoon lisäksi molempien uudistusten kallis hinta ja jatkuvan äänestyksen häiriö oikeusturvaan. Miten siinä rajoilla pyörivä ihminen voi eduskunnasta pois ollessaan tehdä muita töitä? Vai maksaisiko valtio palkkaa kaikille eduskunnassa edes piipahtaneille palkkaa? Kyllähän tuosta saisi viilaamalla (riittävä kynnys/puskuri vaihtojen esteeksi) huomattavasti toimivamman, mutta yritän tässä nyt päästä erääseen lopputulokseen.
Yhteiskunta olisi hieno asia ilman ihmistä. Ihminen on alimitoitettu PID. Eikä sitä asiaa ole mahdollista korjata vain koulutuksella. Tunnen monta tyhmää maisteria ja yhden erittäin älykkään lapiomiehen. On myös mahdotonta rakentaa objektiivista mittaristoa, jolla voitaisiin erottaa kyvykkäät äänestäjät kyvyttömistä.
Ja mitä tulee diktatuuriin... Siinä toki altistutaan tälle "Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti" fraasille. Silti nykyisin toimivaa diktatuuria ei voi edes rakentaa, sillä kansainvälinen tuomio ja talouspakotteet estävät sen. En silti diktatuuria ole liputtamassa. Sanoin sen vain olevan parempi kuin suora demokratia.
Se mitä minä oikeasti kannattaisin on jonkinlainen meritokratia, mutta kuten tuli todettua, niin objektiivisella mittaristolla toimivaa meritokratiaa ei ole mahdollista rakentaa. Suomella olisi tässä asiassa kuitenkin jo historiaakin ja pienellä hiomisella siitä voisi saada jotain aikaiseksi. Hieman siis samoilla linjoilla, kuin "painotettu äänioikeus". Ei silti varsinainen humanistin toiveuni...
Viilauksina voisi olla vaikka:
-Jokaisesta lakiin ja säädökseen johtaneesta päätöksestä perusteltu dokumentti julkisesti saataville (niinkuin nytkin periaatteessa on)
-Riittävällä nimikirjoitusmäärällä ja hakemuksella, jossa selkeästi käy ilmi alkuperäisessä päätöksessä huomiotta jääneitä tosiasioita mahdollisuus haastaa mikä tahansa noista ehdotuksista julkiseen "vetoomustuomioistuimeen". Jotain sellaista, jotta ei demokratia vallan unohdu ;)
Kansalaistottelemattomuudesta vielä. Vaikka tässä liikutaankin melko abstraktien käsitteiden seassa, niin käytännössähän se menee noin. Minäkin rikon sääntöjä vaikkapa kävellessäni vasten punaisia valoja. Nyrkkisääntönä kuitenkin pidän, että jos rikot sääntöjä, niin on oltava valmis kantamaan seuraukset ja jos et halua ottaa yhteiskunnan velvoitteita, ei sinulle kuulu oikeudetkaan. Homma ei voi toimia "rusinat pullasta" periaatteella.
In a nutshell: Älykkäästi johdetussa yhteiskunnassa kaikkien absoluuttinen etu tulee paremmin ajettua. Jos päätökset tehdään pätevimpien ihmisten toimesta, niin kenelläkään ei pitäisi olla perusteita kansalaistottelemattomuuteenkaan. Jokainen voi vain olettaa, että ei kykene itse näkemään kaikkia päätöksetekoon vaikuttaneita syitä.
>Jo nykyiselläänhän päätöksenteko keskittyy eduskuntakauden alku- ja keskivaiheille. Loppupuolella kaikki haluavat nuoleskelle äänestäjiä ja ns. "vaikeat päätökset" jäävät pöydälle. Tämä siksi, että suurin osa ihmisistä vastustaa leikkauksia esim. työttömyysturvaan, vaikka kuinka selitettäisiin pakkotilanteesta. Jatkuva äänestys tekisi pienellä marginaalilla eduskunnassa olevista populistisia tuuliviirejä ja eduskunnasta jotakuinkin täysvartalohalvauksesta kärsivän.
Juuri näin voi perustella diktatuuria ja minä olen täsmälleen päinvastaisella kannalla. Juuri se, että "tärkeät päätökset", joíta ei voi kuuluttaa vaalitaistelussa tehdään heti vaalien jälkeen loukaa minua ja kansanvaltaa. Ajatus, että "kansan syvät rivit" eivät voi ymmärtää omaa parastaan on kuin sääty-yhteiskunnasta. Tietysti "äänioikeustutkinto" pitäisi olla täysin erillään ja riippumaton muista oppiarvoista ja sen luominen olisi iso haaste. Sen tekemeiseen ja ylläpitämiseen tarvitsisi käyttää esim eduskunnan nimeämää työryhmää.
Yhä vielä tähdennän, etten aja diktatuuria, vaan meritokratiaa, eli pätevien valtaa.
Siihen syynä on se mielestäni selkeä tosiasia, että suurin osa ihmisistä ei ymmärrä omaa tai valtion parasta. Osa ei edes halua ymmärtää. Parempi, että kumpikaan ei saa mitään kuin, että naapuri saa enemmän kuin itse. Tästä ihmisten kyvystä/oikeudesta demokratiaan olemme ilmeisesti eri mieltä.
Jokin yhteys demokratiaan on jätettävä, mutta nykyisessä laajuudessaan se ei toimi.
Kyllä minäkin kannatan pätevyyden valtaa, mutta en takaisinkytkennän kustannuksella. Takaisinkytkennän, demokratian lisääminen pitäisi olla jatkuva, vähittääinen trendi. Eikö ole itsestään selvää, että koulutustason ja yleissivistyksen nousu parantaa edellytyksiä, vähitellen? Siis ei tasa-arvoa vaan pätevyyden valtaa.
Tuollainen äänestäjätutkinto voisi motivoida ihmisiä ottamaan lisää selvää ja ymmärtämään, vaikuttamaan. Lisäksi tuo "jatkuva äänestäminen" pitäisi tietenkin antaa vain jonkun tason tutkinnon suorittaneille, ei "yhden äänen äänestäjille". Olen vakuuttunut, että pääosa tutkintoäänestäjistä tuntisi vastuunsa. Lisäksi "populistit" ovat välillä oikeassa, ainakin osittain. He uskaltavat puhua asioista oikeilla nimillä, vaikka yksinkertaistavatkin riippuvaisuuksia.
Demokratia toimii, ontuen, nykyään. Kaikki muut vaihtoehdot toimivat vielä huonommin.
Minä en millään näe demokratiaa ja sen lisäämistä sellaisena itseisarvona, jonka eteen pitäisi uhrata tehokkuutta ja toimivuutta. Demokratia on ihan kiva juttu, koska kaikki voivat kokea vaikuttavansa päätöksiin edes hieman.
Tutkintokin pitäisi uusia aika-ajoin, sillä olennaiset asiat vanhenevat. Kuinka monella on oikeasti aikaa (ainakaan valmiiksi vaativissa työtehtävissä olevilla) kahlata läpi monitasoinen, jatkuvasti uusiutuva tutkintojärjestelmä? Puhumattakaan tietysti järjestelmän kustannuksista.
Siinä olen samaa mieltä, että populistit ovat joskus oikeassa. Näen tämän kuitenkin lähinnä nykyisen järjestelmän ongelmana. Poliitikot ovat kaikenmaailman tukiryhmien ja kansansuosion varassa ja se estää heitä oikeasti päättämästä parhaiden kykyjensä mukaan. Mahdolliset virheet voitaisiin yhä korjata esim. mainitsemallani vetoomustuomioistuimella...
Tästä ei taida olla järkeä tämän pidemmälle väitellä. Painotuserot arvoissa johtavat siihen, että haemme hieman erilaisia ratkaisuja. Molemmissa ratkaisuissa on myös puutteensa. Molemmat olemme kuitenkin ilmeisesti samaa mieltä siitä, että pätevämpi ja riippumattomampi (tarkoitan riippumattomuutta normaalin hallintojärjestelmän ulkopuolisista tekijöistä) hallintojärjestelmä olisi tarpeen.
Itseisarvo ei ole mikään sana tai ismi vaan toimivuus. Yhteiskunta (ja ympäristö) ovat toimivat yksiköt. Hallinto on yhteiskunnan työkalu. Äänestäjät, kansalaiset ovat yhteiskunnan keskeinen sisältö. Minusta jokaisella toimivalla, monimutkaisella järjestelmällä (esim ihmiskeholla) täytyy olla suljettu säätöjärjestelmä, joka valvoo myös itseään.
Tietysti em. tutkinnon sisältöä on jatkuvasti päivitettävä, ja ehkä ilmeisestí se on uusittava esim 10v välein. Aikaansa seuraavalle kansalaiselle tuo uusiminen olisi pieni vaiva.
"Yhteiskunnan enemmistölle teknologia edustaa onnea, kehitystä ja parempaa elämää."
Millä tavalla tämä ilmenee?
Ei tarvitse syödä kivikirveellä pitkän jahdin päälle tapettua raakaa hirvenlihaa kuusen alla puolet varpaista kuolioon paleltuneina?
Parempi kysymys olisikin, keille teknologia ei edusta em. asioita.
... ehkä vähän pitempäänkin niitä ehtoja joilla teknistä edistystä on toteutettu. Jos perustarpeiden tyydyttäminen olisi näytellyt edes kymmenenneksi merkittävää päämäärää, ihmiskunnan nälkä, taudit ja taikauskot olisi voitettu jo ajat sitten. Resursseista ei ole pulaa. Kysymys on nimenomaan siitä, että teknologia on pettänyt ne tavoitteet, joilla sen siunauksellisuutta on aina pyritty perustelemaan -- teknomaanikoita ajavat aivan toiset motiivit kuin pyrkimys tyydyttää ihmisten perustarpeet.
>teknomaanikoita ajavat aivan toiset motiivit kuin pyrkimys tyydyttää ihmisten perustarpeet.
Olet oikeassa. Mutta teknomaanikoita on moneksi. On hyvin pienissä ympyröissä pyöriviä, esim V8-harrastelijoita ja vastaavia. Sitten on transhumanisteja, joiden tavoitteet ovat hieman mielikuvituksen rajan toisella puolella. Ja kaikkea tältä väliltä. Ihmisen perustarpeiden tyydytyttämiseen tähtääviä ovat esim. linkolalaiset.
"Jos teknologia de facto tuhoaa maailman, tuleeko sitä vastaan harjoittaa terrorismia?"
Jalostamista:
"Jos teknologia de facto tuhoaa maailman, tuleeko sitä vastaan taistella keinolla millä hyvänsä".
Jälkimmäinen on lievennys ensimmäisen tautologisuuteen, eli itse itsensä selittävälle noidankehälle. Silti siinä vallitsee edelleen se tautologia, että joku vastustaa sinun pyrkimyksiäsi lopettaa teknologia niin pahasti, ettei sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin väkivalta. Teet väkivaltaa, koska teknologiaa välttämättä puolustetaan väkivallalla. Tuohan on muutenkin taikauskoinen käsitys. Se vaikuttaa oikealta, ihminen valitsee uskoa siihen, mutta ei milloinkaan pysty perustelemaan sitä muille.
"..joku vastustaa sinun pyrkimyksiäsi lopettaa teknologia niin pahasti, ettei sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin väkivalta. Teet väkivaltaa, koska teknologiaa välttämättä puolustetaan väkivallalla. Tuohan on muutenkin taikauskoinen käsitys."
"Tapa tai tule tapetuksi, syö tai tule syödyksi". Tämähän on äärimmisen luonnollista ja loogista eikä vähimmässäkään määrin taikauskoista. Tietysti on ihan eri asia, missä olosuhteissa, asetelmissa menettely on järkevää.
Ted Kaczynski, the Unabomber, ei ole tyhmä mies. Olen tullut siihen tulokseen, että hän uhrasi itsensä ja terroritekojensa uhrit saadakseen julkisuutta erittäin huolelleisesti kirjoittamalleen julistukselle. Ei hän olettanut pommeillaan sinänsä saavuttavansa mitään. Mutta hän asetti toivonsa siihen, että hänen räikeät tekonsa saisivat ihmiset lukemaan hänen perustelunsa.
http://www.thecourier.com/manifest.htm
Luulen, että hän on melko pettynyt tulokseen. Vain harvat niistä, jotka kykenisivät sulattamaan tämän kirjoituksen, ovat sen lukeneet.
Taikausko on näkemyksessä, että teknologia johtaa tuhoon.
"Taikausko on näkemyksessä, että teknologia johtaa tuhoon."
Ei Kaczynski noin yksinkertainen ole. Eikä manifesti ole noin typerä kirjoitus. Ei ole kysymys mistään triviaalista taikauskosta vaan minun näkemykseni mukaan terävästä tilanneanalyysistä, jota muutkin ovat lainanneet. Kaczynski selittää useita mahdollisuuksia tilanteen kehittymiseksi ja vertaa niiden plussia ja miinuksia. Hänen analyysinsä mukaan parhaatkin teknoutopiat jäävät miinukselle, koska ne tulevat liian kalliiksi kärsimyksellä mitattuna. Ja ne huonoimmat ovat todella pahoja. Viimeksi mainittujen kohdalla hän mielestäni on oikeassa, mutta liian pessimistinen onnistuneimpien mahdollisuuksien kohdalla.
En viitsi laittaa mitään pitkiä lainauksia tänne, mutta ehkä suomentelen jotakin jossakin vaiheessa.
Toinen, mielestäni myös yleissivistykseen kuuluva kirjoitus, jossa lainataan Kaczynskiä:
http://www.wired.com/wired/archive/8.04/joy.html
Bill Joy:n kuuluisa artikkeli:
"Why the future doesn't need us"
Minusta "vaaran vuodet" ovat alkaneet ja Kaczynskin tavoin soisin, että kaikki fiksut ihmiset tiedostaisivat ongelmat ja pitäisivät simänsä auki:
"Imagine a world in which the state follows everything you do. A world where computers watch every step you make. A world in which privacy is dead and the machines can track down every dissident in minutes. A world ruled by unelected agencies, working hand-in-hand with powerful commercial interests. A world in which citizens have no rights except to consume. Science fiction? The Age of the Machines? No, this is Europe, coming to you in 2006."
Käytä kuukkelia kunnes se "turvallisuusriskinä" suljetaan.
Epäilen, että myös
http://www.thecourier.com/manifest.htm
tulee katoamaan verkosta liian kuumana tavarana.
Esim. luonnon tuhoutumista - koska jos luonto tuhoutuu kuolee myös ihminen - tuo kehitys pitää estää tarpeen tullen massiivisella voimalla joka mahdollisesti tuhoaa ihmisiä. Toisin sanoen, se osuus ihmiskunnasta joka käyttäytyy syövän tavoin on tarpeen poistaa että lapsenlapsetkin saisivat elää.
Ensisijainen metodi on kuitenkin opettaminen ja pakot. Vasta sitten voimankäyttö. Ihmisiä tulee valistaa tästä väistämättömästä kehityksestä sekä siitä mitä heidän toiminnassaan maaäiti kestää ja mitä ei.
Teknologinen kehitys itsessään ei ole tuomittavaa, sen kuitenkaan ei tule olla yksiselitteinen itseisarvo tai viihdetehdas joka ei katso maailman tilaa ja ota kantaa siihen vaan teknisen kehityksen tulee tähdätä eloonjäämiseen ja todelliseen pitkän tähtäimen kukoistamiseen - tieteellisen työn ja teknologisten valintojen ei tule olla "kvarttaalitaloudessa" 3kk näköperspektiivissä vaan täysin päinvastoin - 2000 - 10000 vuoden perspektiivissä! Tekninen kehitys ei saa tapahtua ihmiskunnan jatkuvuuden ehdoilla. Tässä asiassa sopu sijaa antaa.
Esim. 50% tuhoaminen maapallon populaatiosta suoraan on pienempi paha kuin 100% tuhoaminen välillisesti. Enemmän syyllinen on myös se joka kieltäytyy toimimasta kuin se joka toimii suuremman ja tärkeämmän tunnistetun ja loogisen päämäärän puolesta. Mutta tämän salliminen on väärin jos on mahdollisuus esim. opettaa ja pakottaa yhteistyöhön.
Nukkukaa - solut. Vielä teitä tarvitaan ellei Homo Psychosis opi olemaan sinut itsensä ja maailman kanssa.
joo, kyllä, olen aivan samaa mieltä. Mieluummin 50 % tuho (50 % onkin juoppoja);)