Ompa mielenkiintoinen pelikenttä, tämä älykkyyspalsta. Harmi vaan, että täällä ei ole juurikaan leikkikavereita. Missä he ovat? Täällähän on hauskoja leluja joilla leikkiä. Taidan leikkiä yksin, vai käykö täällä joku?
Otan käteeni leikkilapion ja hiekkamuotin, rakennan tänne pienen hiekkalinnan. Ehkä joku tulee tuhoamaan sen tai kenties ihastelemaan sitä, kukapa sen tietäisi. En kuitenkaan jaksaisi leikkiä yksinäni kovin pitkää aikaa.
No, olet päässyt jo tänne asti, ehkä näytän sinulle hieman taideteostani. Tule vain, tule lähemmäksi niin näet tarkemmin. Mikset tulisi olethan jo täällä?
Katso mitä olen rakentanut, olen rakentanut kuvan itsestäni. Miltä se näyttää sinulle, mitä se kertoo minusta? Osaako kenties aavistaa? Pystytkö kokoamaan vähäisistä tiedoistasi kokonaisuutta, vai tarviiko sinun ihmetellä taideteostani pitkään ennen kuin ymmärrät sen merkityksen? Onko sinusta ymmärtämään sen kauneutta, puhtautta?
Tulit ajatuksinesi tänne, vanhoine olettamuksesi mikset luopuisi niistä? Voisit oppia jotain uutta, jos osaisit katsoa asioita uudesta näkökulmasta. Katso niitä minun näkökulmastani, olen polvillani teokseni edessä. Laskeudu sinäkin polvillesi, ei se satu, luota minuun.
Hyvä nyt olemme samalla korkeudella, samalla aallonpituudella. Ymmärrämme toisiamme täydellisesti, olemme jo tuttuja, minä enemmän sinulle kuin sinä minulle. Mikset osoittaisi jotain omasta ajattelustasi, omasta "älykkyydestäsi".
Hyvä katso vain tarkemmin hiekasta rakentamaani rakennelmaa, katso oikein läheltä, pyydän, luota minuun, olemmehan ihan kahdestaa tällä laatikolla.
Mitä haluatko sanoa jotain? Taideteoksestani kenties? Olet tuijottanut sitä jo melkoisen pitkään. Hyvä nyt suusi on jo auki, et enää huomaa minua olen nyt takanasi, sinä polvillasi hiekan päällä haavi auki.
Nousen ja tönäisen sinua eteenpäin, naamasi tulee yht'äkkiä täyteen hiekkaa. Olet hetken epätietoisuudessa, jossa ei ole käsitystä tapahtuneesta.
Kävelen pois ja jätän sinut yksin hiekkalaatikolle. Siellä ei ole enää muuta kuin kasa hiekkaa, lapio, hiekkamuotti ja sinä. Tuhosit minun luomukseni ja nyt saat kyllä piruvie rakentaa uuden!
James22
Otan käteeni leikkilapion ja hiekkamuotin, rakennan tänne pienen hiekkalinnan. Ehkä joku tulee tuhoamaan sen tai kenties ihastelemaan sitä, kukapa sen tietäisi. En kuitenkaan jaksaisi leikkiä yksinäni kovin pitkää aikaa.
No, olet päässyt jo tänne asti, ehkä näytän sinulle hieman taideteostani. Tule vain, tule lähemmäksi niin näet tarkemmin. Mikset tulisi olethan jo täällä?
Katso mitä olen rakentanut, olen rakentanut kuvan itsestäni. Miltä se näyttää sinulle, mitä se kertoo minusta? Osaako kenties aavistaa? Pystytkö kokoamaan vähäisistä tiedoistasi kokonaisuutta, vai tarviiko sinun ihmetellä taideteostani pitkään ennen kuin ymmärrät sen merkityksen? Onko sinusta ymmärtämään sen kauneutta, puhtautta?
Tulit ajatuksinesi tänne, vanhoine olettamuksesi mikset luopuisi niistä? Voisit oppia jotain uutta, jos osaisit katsoa asioita uudesta näkökulmasta. Katso niitä minun näkökulmastani, olen polvillani teokseni edessä. Laskeudu sinäkin polvillesi, ei se satu, luota minuun.
Hyvä nyt olemme samalla korkeudella, samalla aallonpituudella. Ymmärrämme toisiamme täydellisesti, olemme jo tuttuja, minä enemmän sinulle kuin sinä minulle. Mikset osoittaisi jotain omasta ajattelustasi, omasta "älykkyydestäsi".
Hyvä katso vain tarkemmin hiekasta rakentamaani rakennelmaa, katso oikein läheltä, pyydän, luota minuun, olemmehan ihan kahdestaa tällä laatikolla.
Mitä haluatko sanoa jotain? Taideteoksestani kenties? Olet tuijottanut sitä jo melkoisen pitkään. Hyvä nyt suusi on jo auki, et enää huomaa minua olen nyt takanasi, sinä polvillasi hiekan päällä haavi auki.
Nousen ja tönäisen sinua eteenpäin, naamasi tulee yht'äkkiä täyteen hiekkaa. Olet hetken epätietoisuudessa, jossa ei ole käsitystä tapahtuneesta.
Kävelen pois ja jätän sinut yksin hiekkalaatikolle. Siellä ei ole enää muuta kuin kasa hiekkaa, lapio, hiekkamuotti ja sinä. Tuhosit minun luomukseni ja nyt saat kyllä piruvie rakentaa uuden!
James22
Vastaukset 9
Vanhimmat
Poistuit jo paikalta ja olitkin koulukiusaajan hiekkalaatikkoversio? Tai sitten sinulla on huono olla.
Mahdollisesti jäit vielä hiekkalaatikon reunalle katsomaan tuottamaasi pahaa mieltä. En toivo, että ilkut lisäksi vielä.
Keskustelut netissä Suomi24 foorumeilla tapahtuvat asioista, jotka kiinnostavat jotain ihmisryhmää. Sosiaalisuuden ja käyttäytymisen mittareita tänne on huono asentaa.
Älä hyvä ihminen ota liian vakavasti netti -keskusteluiden maailmaa. Olet ilmeisesti 22 v., nimimerkkisi perusteella ja vanhemmat, elämäänsä ja persoonaansa jo luutuneet ihmiset eivät todennäköisesti hetkahda kovin paljon kirjoituksestasi.
Pidä oikea elämäsi kunnossa.
jh
Ehkä en tullut ihmettelemään sitä taideteostasi vaan tulin ihmettelemään miksi olet yksin, miksi et ole muiden seurassa. Mietin mikä saa lahjakkaan ihmisen vetäytymään yksinäisyyteen, sulkeutumaan mielikuvitusmaailmaan.
Katsoin taideteostasi ja etsin vastausta siihen, mitä yrität teoksellasi sanoa. Mutta silloin yllätit minut, tönäisit minua. Minä kaaduin.
Halusit kostaa. Olit täynnä pahaa oloa. Minä en ollut tehnyt sinulle mitään, mutta sinä pelkäät ihmisiä, luulet tietäväsi mitä he ajattelevat, luulet että he eivät arvosta sinua. Siksi sinun on kostettava se jollekin, näytettävä että olet parempi ja nokkelampi, edes kerran elämässäsi.
Sinä kostit minulle. Poistuit paikalta tyytyväisenä. Tulit oppineeksi keinon lievittää pahaa oloasi. Luulit siirtäneesi pahan olon minuun, mutta erehdyt, sillä minä en tunne sellaista pahaa oloa, jota mielikuvituksesi tuottaa.
Pian tarvitset uuden uhrin sillä syy pahaan oloosi ei poistunut mihinkään, se on sinussa itsessäsi eikä ulkopuolellasi kuten luulet. En minä eikä kukaan muukaan, vain ja ainoastaan sinä itse voit rakentaa hajonneen itsetuntosi uudelleen.
toimia oli heikko, myönnän.
On kahdenlaisia ihmisiä, ystäviä ja vihollisia. Mitä kavereiden kanssa tehdään? Heidän kanssaan leikitään. Entä vihollisten? Heitä kiusataan, pidinkö siis teitä vihollisinani? Osaanko vastata tähän itsekään? Miksi edes haen vastausta näihin kysymyksiin? Haluan oppia maailmasta jotain, toisinaan tulee tehtyä myös virheitä, tulee tönäistyä vastaantulijaa, ei hänen takiaan, vaan oman sisäisen, hetkellisen turhautumisen vuoksi. Turhautuminen ihmiseen, heidän toimintatapoihinsa reaalimaailmassa. Käsitykseen ihmisen luonnosta, siitä miten itsekäs ihminen itse asiassa onkaan helliessään omia tylsiä ajatuksiaan.
Turhautumisellani en halunnut kostaa, ainakaan tietoisesti, tai hetkinen... kyllä halusin kostaa, mutta tein sen tavalla, joka ei järkytä ihmisiä, älykkäällä tavalla. Pahan olon voisin purkaa monella muullakin tavalla, tämä tuskin satutti ja pyydän anteeksi jos sisäinen rauhasi järkkyi.
Mielikuvitusmaailma, sulkeutuminen? Emmekö jokainen ole oman mielemme vankeja, oman sisäisen henkemme uhreja, johon olemme kiinnittyneet kaksin käsin, itsesuojeluvaisto estää meitä tekemästä pahaa itsellemme. Pahan olomme voimme kuitenkin purkaa monilla muilla tavoilla.
Ikäväkseni täytyy sanoa, että tämän päivän ihmisiä on lyötävä lekalla olalle koputtamisen sijaan. Vain silloin tulee huomatuksi. Jos olet nähnyt elokuvan Seven, niin aivoissasi tapahtui muutamia kemiallisia reaktioita, jotka johtavat kausaliteetin perusteella mielikuvan muodostumiseen elokuvasta. Mielikuvan, jonka sinä näet samoin kuin näit taideteokseni, oman näkökantasi rajoitteneisuus saattaa kuitenkin estää sinua näkemästä aikajatkumoa minun ja sinun välillä. Suurempaa tarkoitusta, syytä miksi tulit käymään hiekkalaatikollani, ymmärrätkö kenties paremmin kuin minä? Olenko kohdannut vertaiseni? Tuskin tämä mikään ihme olisi, mutta seuraava kirjoituksesi kenties paljastaa sen. Jos enää välität minusta, kenties et ymmärtänyt leikkiäni, haluat karata helpompaan seuraan, vain yhden kokemuksen viisaampana.
Aivoissasi, siellä mielen syövereissä saatoit yhdistää myös minut ja psykopaatin, loit välillemme siteen, jossa luulet näkeväsi yhtäläisyyden. Tämän perusteettoman oletuksen perusteella Sinun mielesi ei ymmärtänytkään aivan kaikkea.
James22
"Uskomatonta sontaa sitä tuleekin kirjoitettua."
tulin hiekkalaatikollesi. Tarkoitukseni ei ollut tulla käskemään, ei sanomaan suuria totuuksia. Kukaan ei liiemmin voi määrätä mitä toinen tekee tai ajattelee. Ei ole olemassa mitään yhtä totuutta siitä miten pitäisi elää. En nähnyt sinua psykopaatin puvussa, näin sinussa ihmisen, jolla on ajatuksia. Siksi kiinnostuin hiekkalinnastasi.
En ole sinua suurempi, en viisaampikaan. Olen pieni kuten sinäkin, ehkä pienempi. En järkkynyt tavastasi toimia. Ehkä näin sinussa jotain tuttua ja tavallista, mutta toisaalta myös jotain erilaista. Turhautumisesi näkyy, mutta niin myös viisautesi. Harva ehtii kiireeltään pysähtyä, nähdä.
Kyllä minäkin näen. Näen ympärilläni paljon ihmisiä, jotka ovat turhautuneita ja uupuneita. Jokainen rakentaa kiireellään omaa hiekkalinnaansa, jotta se olisi riittävän hyvä. Vaikka kuinka se näyttäisi hyvältä ja kauniilta, niin heti löytyy naapurista parempi ja nykyaikaisempi. Silloin on kiireellä parannettava omaansa, jotta se kestää muiden katseet. Ja kun jotain uutta saa aikaiseksi, naapuri ei kehu siitä, vaan nauraa ja pilkkaa. Kotiin päästyään hän kuitenkin tekee kiirellä vähintäänkin samat parannukset linnaansa. Monikaan ei näe, että suurempi ja kauniimpi linna ei takaa vapautta, vaan päinvastoin vähentää sitä.
Minäkin haluan oppia. En tavoittele mitää suuruuksia, haluan vain oppia tietämään mikä on suurta, jotta en luulisi pientä suureksi ja päinvastoin. Haluan kokeilla, erehtyä, epäonnistua, etsiä ja löytää. Haluan löytää vapauden, mahdollisimman suuren.
En tullut jäädäkseni hiekkalaatikollesi, enkä karatakseni sieltä. Yhden kokemuksen olen kuitenkin viisaampi, siitä olen samaa mieltä.
Huomaan hyvät aikeesi ja korkean moraalisisi, niiden sisältämän sanoman. Samalla opin itsestäni jotain. Opin ymmärtämään kokemuksen tuoman eron, viisauden. Nämä kokemukset ovat ilmeisesti tehneet sinusta minua suuremman, viisaamman. Oletan sinun viipyneen tässä todellisuudessa minua kauemmin, sinulle on jäänyt enemmän aikaa työstää kokemuksiasi, havaintojasi.
Havaintojesi terävyys yllätti. Näet ehkä ympärilläsi samaa kuin minä, epäoikeudenmukaisuutta, kateutta. Ehkä olet aidosti kiinnostunut ihmisistä, välität heistä.
Yhteiskunnan epäkohtien esiintuominen osoittaa, että osaat ajatella muutakin kuin itseäsi, omaa lahjakkuuttasi. Pystyt hyödyntämään sen tavalla, josta myös muut saattavat hyötyä. Kuinka minä hyödyin törmäämisestämme? Muuttuiko maailmankatsomukseni, muuttuivatko mielipiteeni? Saatoin huomata oman mitättömyyteni, jotta voisin taas oppia. Oppia olemaan, elämään.
Haluat oppia, kuten kerroit. Mikset oppisi, olethan jo itse oma opettajasi. Kyse on enää siitä mitä haluat oppia, mutta mitä tavoittelet vapaudella, mahdollisimman suurella? Henkilökohtaista vapautta, jossa saat itse ohjata tapahtumia ja niiden etenemisnopeutta vaiko totaalista riippumattomuutta muusta maailmasta. Vain sinä itse voit tietää mitä haluat, en voi tyrkyttää omaa katsomustani sinulle. Vahvoista, luutuneista mielipiteistäsi olisit tuskin valmis luopumaan, muutoksessa on kuitenkin jatkuvuuden ydin.
Haluatko kenties opettaa minulle jotain, voisin nähdä pidemmällekin jos vain olet valmis jakamaan kokemuksesi tuomaa viisautta. Tee tämä, koska tuskin enää törmäämme, jatkamme omia polkujamme, toisinaan kuljemme ojanpohjallakin. Mitä itsenäisempi haluat olla, niin sitä huonompaa polkua joudut kulkemaan, valtaväylällä on paljon helpompi kulkea, päämäärä on tiedossa. Päämäärä, jonka eteen tuskin kannattaa taistella. Seuraa vain omaa polkuasi, mutta älä eksy liian kauas, muuten joudut viettämään aikaasi yksin. Yksin vailla muiden seuraa, hetken se vain kestää sanot itsellesi, tietäen etukäteen totuuden, jota yrität huijata.
James22
harvemmin törmää toisiin, ei ainakaan jää kenenkään jalkoihin. Sille polulle ei valtaväylältä tee mieli. Miksi kukaan kulkisi metsässä jos tiekin menee samaan suuntaan. Tiellä ei tarvitse ottaa suuntaa eikä rasittaa itseään, matka etenee kuin itsestään. Silti toiset kulkevat polkuja pitkin, omasta tahdostaan.
Ei kukaan suosittele toiselle, että tämä lähtisi valtaväylältä, vaihtaisit tien poluksi. En minäkään suosittelisi sitä kenellekään, koska silloin joutuisin vastuuseen, jos tämä sattuisi eksymään. Mutta ei kukaan väitä, että tie olisi aina reitti matkallamme. Joskus polku on huono kulkea, joskus se vie ojan pohjalle, mutta polulla taatusti näkee jotakin, mitä ei tiellä näkisi. Kun on kulkenut yksin polulla, käynyt ojan pohjalla, voi aina palata takaisin tielle, nähdä kuinka kevyt tie on kulkea.
Kuljettuaan tiellä aina on vaikea poiketa polulle, se voi tuntua pelottavalta, liian suurelta riskiltä. Mutta tottunut polulla liikkuja voi nähdä enemmän, saada enemmän tietoa matkan varrelta tai kokea enemmän asioita, voi täyttää reppunsa hyvillä muistoilla ja hyödyllisellä tiedolla. Taitava suunnistaja oikoo polkuja pitkin nopeasti ja oppii oivaltamaan milloin kannattaa käyttää tietä apunaan. Joskus voi riittää, että tarkistaa suunnan tiestä, mutta jatkaa kuitenkin omalla polullaan.
Ehkä meillä kaikilla on luutuneita mielipiteitä, onhan edellinen sukupolvi meidät kasvattanut, oman arvomaailmansa pohjalta. Kysymys vapaudesta on aina monimutkainen, kuitenkin sitä etsin. Joskus kuulin sananlaskun: "Täydellisen vapauden saa se, joka jättää kaiken taakseen". En kuitenkaan halua jättää kaikkea taakseni, vaan haluan vaikuttaa siihen, mitä otan mukaani, mitä kannan repussani ja mitä polkua kuljen matkalla tuntemattomaan.
Jos luulisin voivani opettaa sinulle jotain, yliarvioisin itseni ja mikä pahempaa aliarvioisin sinut, tuntematta sinua. Luulisin olevani sinua korkeammalla, erehtyisin. Epäilen vahvasti, että sinä olet viisaampi. En ala ylentämään itseäni, sillä se, joka itsensä ylentää, se alennetaan. Joskus toista voi neuvoa, yrittää saada näkemään, mutta en usko, että sinä tarvitset siinä apua.
Humanistista materialismia, materialistista mystiikkaa, mystista materialismia...
Todellista valintaa ei tehda pinnallisuuden ja syvallisyyden, vaan eri tieteenfilosofioiden ja ontologioiden valilla.
http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php?topic=1488.0
keskusteluissa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=4500000000000080&posting=22000000009980984
Eiköhän olisi aika kasvaa ulos kuvioista, jotka sopivat sinulle vaippaiässä, mutta ei enää. Entiset leikkikaverisi ovat jo poistuneet hiekkalaatikolta. Siksi ajattelet itseäsi ainutlaatuisena, erilaisena, hiekkalaatikkosi kuningattarena. Ja olet itse asiassa ainoa, joka on jälkeen jäänyt kun toiset ovat löytäneet uusia, rakentavampia haasteita.
Hiekkalinnasi eivät kiinnosta ketään paitsi äitiäsi ja sinua.