Älkää helvetissä tehkö sitä!! Nimittäin työpaikkasäätöjä. Ihan oikeasti. Mulla on meneillään just sellanen kolmiodrama duunissa. En edes jaksa selostaa, vituttaa ja itkettää niin paljon. Voi olla että joudun vaihtamaan duunia. Vittu! Kuormasta ei syödä, johan sen tajuaa tyhmempikin, pitäisi ainakin!
Työ on työ ja yksityis elämä on yksityis elämä
Onneton tytteli
93311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä myös varoitan syömästä kuormasta. Sen jälkeen menee kaikki päin helvettiä.
Kuormasta EI syödä!! Ennuste on huono.. toki poikkeuksiakin tietysti löytyy.
Yksityiselämä on yhdyssana. Mutta hyvä saada joku järjen sana tänne rakkaudesta seonneiden joukkoon.
Mulla taas työpaikalla hauska seurata pikkujoulujen jälkeistä kuhinaa... ja sen muuttumista ahdistukseksi ja välttelyksi, riitelyksi ja äärimmillään irtisanoutumisiksi. Nämä sen jälkeen kun känninen hurmio on haihtunut ja huomattu että mitä helvettiä sitä tulikaan tehtyä JA sitten siippa on saanut tietää ja pakannut tavaransa... Siinä on pieni ihminen aika heikoilla. Minä se vaan sinkkuna naureskelen ja rallattelen!
..työpaikkaan suhteen vika, jos osalliset mokaa.
Meillä on vaan yksi elämä se on välillä duunii ja välillä vapaa-aikaa eikä niitä voi erottaa. Kourmasta voi syödä ja kuorman ulkopuolelta. Jos sotkee elämäänsä, niin se on ihan sama missä, se ei ole duunipaikan syy....Mulla on ollut ainakin 5-6 työpaikkasuhdetta ja kaikki on mennyt ihan ok ilman mitään suurempia komedioita tai tragedioita...
Mä sain käytännössä miehen takia kenkää. Duuni ei ollu mikään unelma-ammatti ni ei se haitaa, mut palloo ois ottanu jos olisin jonkun vähän "paremman" paikan menettäny.
Joiltakin onnistuu. Minä löysin vaimon työpaikalta. 20 naimisissa jo ja edelleen sama työpaikka kummallakin. Mitä nyt äitee oli mammalomalla kolmeen otteeseen, heh...
Itse olen naimisissa työpaikkaromanssini kanssa, tytär täytti juuri 4-v. Tosin ei enää olla samssa paikassa duunissa, se ei enää välttämättä toimisi enkä itsekään haluaisi sitä, jotain omaa pitää jokaisella olla, vaikka se sitten olisi oma duuni ja duunikaverit.
Edellinen pitkä suhteeni, 7 v., oli sekin työkaverin kanssa.
Missäs sitä ihminen nykypäivänä paremmin voisi tutustua vastakkaiseen sukupuoleen ja täysipäiseksi havaita?
Musta on ihan hyvä ekaksi tutustua työympyröissä, sitten paremmin ja lopulta vaikka mennä yhteen jos siltä tuntuu.
Kaikkien työkavereiden kanssa pikkujouluissa pörheltäminen ei toki ole järkevää, mutta joskus se puoliso voi kyllä löytyä työpaikaltakin ja vielä hyvä sellainen.
Noin 10 vuotta sitten ollessani lukiossa lukiomme opettajakunnassa oli peräti kolme pariskuntaa, sitten vielä koulun vaksi oli yhden opettajan mies, että oikeastaan neljä. Yksi näistä pareista jäi hiljattain eläkkeelle; koko työssäoloikä siis naimisissa ja samassa työpaikassa! No yksi niistä liitoista ei enää ole voimassa - se vaksi kuoli muutama vuosi sitten.