Viime yönä näkyi jo ihan kivasti tähtiä. Yöt alkavat olla riitävän pimeitä. Perseiditkin aloittelee pikapuolin, joten toivotaan, et pilvet pysyis muualla!
Tiirailua
Sola
21742
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kuukauden tähtitaivaan kuvaus netissä. Miten planeetat näkyvät, kuun vaiheet ja satunnaiset erikoistarjoukset, kuten tähdenlentoparvet, komeetat ja revontulet.
http://www.astronetti.com/taivas/index.htm
Ursan tähtikartta
http://www.ursa.fi/extra/taivaalla/tahtikartta/
Kevyttä harrastelutiirailua taivalle. Iridium-satelliitteja kiertää maapalloa matalilla radoilla liki sata kappaletta. Niiden isot aurinkopaneelit heijastavat auringonvaloa kirkkaasti. Kirkkaimmillaan satelliitti on jopa -8 magnitudin valovoimainen, mikä ylittää reippaasti kaikkien tähtien ja planeettojen kirkkaudet. Välähdys kestää kerrallaan vain joitakin sekunteja.
Mitä tarvitset näkemiseen, on kello ja summittainen ilmansuuntavainu ja arvio korkeuskulmasta (horisontti on 0 astetta ja keskitaivas 90 astetta) ja ohjelman, joka laskee paikkakunnallesi sekunnin ja asteentarkan katselusuunnan.
http://www.heavens-above.com/main.asp?Loc=Helsinki&Lat=60.176&Lng=24.934&Alt=23&TZ=EET
Siinä on nyt Helsingin keskustan lukemat. Omaa paikkakuntaasi varten etsi "Configuration"ista
"select from database" or "edit manually"
"Select"issä on maita ja sitä klikkaamalla voi kirjoittaa paikkakunnan nimen. Tai "manyally" kohtaan voi kirjoittaa oman paikan karttakoordinaatit asteiden desimaaleina.
Manuaalisäätöön paikkakuntakohtaisia koordinaatteja on mm. sivulla
http://netti.nic.fi/~astrolog/skoor.htm
Koordinaattien kirjoituksen jälkeen vain "Submit" ja hakuosoite itselle säilöön, että voi joka ilta pimeän saapuessa kurkistaa ohjelmasta
Satellites
Iridium Flares
next 24 hrs
Iridiumien aikoja ja paikkoja ja sitten kurkistaa ikkunasta oikeaan suuntaan oikealla hetkellä ja siellä se välähtää. Niiden kirkkaus on niin suuri, että näkyy vaikka keskellä kaupungin valosaastettakin.
Esimerkkinä
Seuraavassa ensi yön välähdykset Helsingissä
aika, kirkkaus, korkeuskulma, ilmansuunta
29 Aug 21:51:00 -1 53° (ENE)
30 Aug 01:06:28 -4 44° (SW )
30 Aug 02:33:33 -1 48° (SSE)
30 Aug 03:42:46 -7 28° (ESE)
30 Aug 03:56:26 -0 32° (ESE)
Iridiumien katselupaikan koordinaateissa pitäisi päästä reiluun tarkkuuteen, ainakin kahdella, mieluimmin kolmella desimaalilla. Kolme desimaalia tarkoittaa 50-100 metrin tarkkuutta Kirkkaimman leimahduksen näkymisalue on vain joidenkin kilometrien luokkaa.
En ole löytänyt sellaista paikannusohjelmaa, missä voisi zoomata karttalehdellä ja tökätä sitten hiirellä ja koordinaatteja tulisi. Jos jollakulla on tiedossa sellaisia, niin saisiko vihjeitä.
Omat koordinaattini laskin kynällä ja paperilla ja mittailemalla kartalta millimetrejä lähimmiltä asteviivoilta vakiotähystyspaikalleni.
Kun ensikertaa näki miinus kuutosen leimahduksen sysipimeältä taivaalta silmien jo totuttua pimeään, niin sehän suorastaan häikäisi.
Totuttelemalla arvioimaan Iridiumien välähdyksiä magnitudiasteikon numeroarvoilla, saattaa aikaamyöten kehittyä asiaankuuluvaa tarkkuutta satunnaisten meteorien kirkkauksienkin havainnointiin.
Iridiumvälähdyksien löytäminen tuntuukin olevan aika helppoa, koska ne kuljeksivat samassa asennossa paneelit kohti aurinkoa, ja suunnilleen samaan kellonaikaan välähdys tapahtuu samassa taivaan kohdassa. Tänään pitänee yrittää päivähavaintoa auringon vielä paistaessa.
Jos ilmat vain pysyvät selkeinä. Aurinkotuulen puuskahdus osui maan magneettikenttään vajaa pari tuntia sitten ja magnetorammeissa on lupaavaa vipinää. Heti, kun alkaa näyttää riittävän pimeältä, niin ulos vaan tähyilemään, kohti pohjoisia taivaita. Revontuliteho on jo nyt Eteläsuomea myöten näkyväistä luokkaa.
Juuh! Olin viettämäs pitkää viikonloppua maalla ja lauantai-iltana täysin pilvetön taivas, eikä valosaastetta lähimainkaan... Aivan mahtava spektaakkeli alkoi näkyä illan pimettyä. Ja nehän ylsivät zenittiin asti. Wow, kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan!
Ja muina öinä tulikin sitten tiirailtua tähtiä niin, että niskat on melkosen kipiät.
Aurinkotuuli on hissunkissun voimistunut eilisestä lähtien ja on jo päälle 700km/s. Se jollakin lailla "lataa" maan magneettikenttää ja magnetogrammit ovat käyneet jo levottomiksi.
Revontulet saattavat roihahtaa kunnon näytelmäksikin ensiyönä ja taivaskin vaikuttaa varsin selkeältä, joten pimeän tultua kannattaa vilkuilla silloin tällöin taivaalle, jos vaikka jotain näkyisi.
Revontuliaktiivisuus riehahti vain hetkeksi iltahämärissä. Keski-Suomen outo valoilmiö puolestaan lienee rakettilaukaisu naapurimaan puolella, koska aaamulla ennen kuutta näkyi matalalla (n.1 aste) itäisellä taivaalla tyypillinen rakettilaukaisumainen jälki.
Kaiken aikaa. Mutta pimeätä näkymiseen löytyy vain Jenkkilän puolelta.
Eilispäivän repolaiset olivat massapilven törmäyksestä ja tämänpäiväiset ovat nopeasta aurinkotuulesta.
Arvaamattomissa on, riittääkö niiden kestoa meikäläiseen pimeyteen asti, jonnekin ilta 8-9 aikaan, jolloin alkaisi erottua pimenevältä taivaalta. Varmuuden vuoksi, vilkuilkaa iltasella taivaalle.
Koottujen havaintojen perusteella on hyvin todennäköistä, että jonnekin Savonlinnan lentokentän tietämille putosi silloin kahdennenkymmenennen päivän aamuyössä meteorinmurikka, niin paljon on sen oloisia näkö-ja kuulohavaintoja alueelta.
Ursan uutinen tapahtumasta:
>>Tulipallo jälleen taivaalla
Torstain ja perjantain välisenä yönä noin kello 00.57 havaittiin Suomen yllä harvinaisen kirkas tähdenlento eli tulipallo. Ursaan tulleiden havaintoraporttien mukaan ilmiö on havaittu eri puolilla Keski- ja Itä-Suomea, mutta etelässä myös pääkaupunkiseudulla, Vantaalla ja Kauniaisissa asti.
Kokenut taivaanilmiöiden havaitsija Tom Eklund näki tulipallon eli bolidin Valkeakoskella. ”Bolidi kirkastui kirkastumistaan mitä lähemmäksi horisonttia se tuli ja lopuksi aivan horisontin tasalla tapahtui näyttävä loimahdus. Ensimmäisen loimahduksen jälkeen sirkus alkoi, värit vaihtuivat koko ajan. ...Mukana oli suurin piirtein kaikki värit mitä tähdenlennoissa voi nähdä: kirkasta vihreää, oranssia, keltaista, punaista, sinistä, violettia ja valkoista... Mitä lähemmäksi horisonttia tähdenlento painui, sitä kirkkaammaksi se tuli ja lopulta ehkä 3-5 astetta horisontista, se alkoi piirtää paksua kirkkaan oranssia vanaa ja aivan horisontin tasalla...hyvin kirkas välähdys.
Eri raporttien mukaan tulipallo näkyi taivaalla vain noin 1-3 sekunnin ajan. Ilmiön loppuvälähdys valaisi useilla paikkakunnilla yöllisen maanpinnan valkeaksi. Savonlinnassa meteori näytti lentävän lounaasta koilliseen. Tulipallon kirkkaus oli “aivan uskomaton, kuin salaman kirkkaus”. Lennettyään noin 3 sekuntia kohde hajosi siruiksi ja noin minuutin kuluttua kuului noin 30 sekuntia pitkä jyrinä, kuin kaukaisesta ukkosesta.
Jyrinän liittymisestä tulipalloon on saatu toinenkin havainto juuri Savonlinnasta. Jyrinä liittyy kappaleen tunkeutumiseen huomattavan matalalle ilmakehässä, niin matalalle että sen tippumiseen liittyvä yliäänijyrinä saattoi kantautua havaitsijoiden korviin asti. Kappaleen selviytyminen ilmakehän läpilennosta näin matalalle puoltaa sitä mahdollisuutta, että jokin osa siitä olisi voinut selvitä jopa aina maanpinnalle asti.
Tulipallona nähty kappale on useimmiten luonnollinen meteori eli pieni aurinkokuntaan kuulunut kivi- tai rautameteoroidi. Toinen vaihtoehto on avaruusromu. Maapalloa kiertää tuhansia satelliittien kappaleita ja silloin tällöin – keskimäärin muutaman vuoden välein – niitä päätyy maahan saakka eri puolilla maailmaa.
Ilmiön lyhyt kesto, vain 1-3 sekuntia, puoltaa luonnollista tähdenlentoa. Ilmiössä nähdyt useat värit ovat taas avaruusromun, kuten juuri satelliittien kappaleiden putoamiselle tyypillisiä ominaisuuksia. Asian saattaa ratkaista muutaman päivän viiveellä avaruusorganisaatioiden, kuten Nasan, tiedonannot joissa kerrotaan alas tippuneista satelliiteista.
Useimmat tähdenlentoina nähtävät kappaleet palavat kokonaan, mutta riittävän suuret kappaleet voivat selvitä maahan saakka. Varsinkin jos kyseessä oli avaruusromu, on kohde hyvinkin saattanut palaa olemattomiin ilmalennon loppuvaiheiden aikana. Satelliitit tehdään pääsääntöisesti hyvin ohuista materiaaleista, jotka useimmiten palavat nopeasti loppuun maahan syöksyessään.
Mahdollisen putoamisalueen selvittämisessä mahdollisimman tarkat havainnot kappaleen lentoradasta ovat avainasemassa. Lentoradan havainnoista voi ilmoittaa Ursaan.
Edellisen kerran bolidin arveltiin syöksyneen maahan kesäkuussa Itä-Suomessa. Tästäkin Ursaan saatiin paljon havaintoja, mutta itse meteoriittia ei löytynyt.
Puh. 09-6840400
[email protected]
Nyt niitä revontulia näkyy Suomenkin taivaalla. Yunki vaan niin tiheä pilvipeitto siihen väliin, ettei näy revontulista meikäläisen taivaalla, kuin pieniä hännäntupsuja.
Vielä aamullakin kaaret ja säteet loistivat pohjoisella taivaalla, kunnes aamunsarastus pyyhki ne näkymättömiin.
Oma havaintoni:
>>aamulla ennen kuutta näkyi matalalla (n.1 aste) itäisellä taivaalla tyypillinen rakettilaukaisumainen jälki. > Mitä lähemmäksi horisonttia tähdenlento painui, sitä kirkkaammaksi se tuli ja lopulta ehkä 3-5 astetta horisontista, se alkoi piirtää paksua kirkkaan oranssia vanaa ja aivan horisontin tasalla...hyvin kirkas välähdys.
Ensi yönä runsaasti taivaalla nähtävissä kautta maan.
Katso!
täytyy taas tiirailla...
Revontulet kunnioittivat omavaltaisella poissaolollaan hyviä ennustusyrituksiäni ja pysyttelivät visusti poissa meikäläisen pimeänajan, kuten kuvasta näkyy
http://www.sel.noaa.gov/rt_plots/kp_3d.html
Ja tänään taas kun valoisuus koitti, saapuivat lepattelemaan ilkikurisesti taivaalle, mutta toisen mantereen päälle.
Tähdenlentoparven maksimikin oli varsin vaisu, vain hyvin harvakseltaan lennähteli.
Mutta taivas oli yönmainion musta ja säkenöivän tähdikäs. Kylmä puskainen tuuli sai niin paljon värinää ilmakehään ja katsojaan, ettei kiikaroinnista oikein tullut mitään.
Kohtahan ne Leoniditkin alkaa säkenöidä. Ei vissii mitää jättiupeeta tulos, mut vuoden parhaimmistoa silti. Toivotaa, et säät sallii...
Joo ja ettei repolaisen tulitus oo liian räväkkää just maksimi aikaan.
Marraskuun yhdeksännentoista päivän aamuyöllä laskujen mukaan tähdenlentotiheyden pitäisi yltää miltei myrskylukemiin (suunnilleen joka sekunti näkyy)
http://www.ursa.fi/ursa/jaostot/meteorit/uutleo02.html
Innostukseksi ja kertaukseksi kuusi sivua viimevuotisia kuvia Leonideista
http://www.spaceweather.com/meteors/gallery_18nov01.html
Viimevuotista keskustelua aiheesta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=681&posting=2573412
(Keskusteluketjun linkkiosoitteet toimivat, jos toimivat, kopioimalla otsikkoriville, eikä klikkaamalla.)
Orionidien tähdenlentoparven maksimi on maanantai-iltana 21.10 klo 18.00, mutta säteilypiste on horisontin alapuolella silloin, joten ei näy. Säteilypiste nousee horisontista ilta yhdentoista maissa Etelä-Suomessa, jolloin voi nähdä "maanhipojia", tähdenlentoja, jotka lentävät ilmakehän yläosassa maan suuntaisesti ja voivat parhaimmillaan näkyä pitkinä tuliviiruina yli koko taivaan horisontista toiseen.
Orionideilla on joskus etuaikaisia maksimeja, joten aamuvirkkujen kannattaisi tähyillä ylöspäin sunnuntai- ja maanantaiaamuina ennen valoisuuden saapumista. Orion on silloin korkeimmillaan eteläisellä taivaalla. Harmittavasti vain täysikuu möllöttää luoteisella taivaalla matalalla häiritsemässä yön pimeyttä.
Revontuliennusteet nousevat kaiken aikaa. Aurinkotuuli on voimistunut jo monta päivää ja magneettikenttien joku komponentti "tilttaa" etelään päin, mikä lisää revontulien todennäköisyyttä.
Ainoo vaa, et kuu möllöttää täytenä ja häirittee tiirailua. Tosin hiano kohde sekin, mutta ei sitäkää aina viittis kattella...
Jos ei näy muuta kuin kuuta, niin voihan sitäkin opiskella. Jos sattuu olemaan vaikka ikkuna itään, mistä kuu nousee, niin vähän kiikaria käpälään ja kuukartta viereen ja sitten yrittää löytää kuun merille, vuoristoille ja kraatereille nimiä.
Korjauksia tuossa edellä olevaan Orionidien säteilypisteen nousuaikaan. Paikka on vähän Saturnuksen alapuolella ja Saturnus nousee Helsingin horisontissa 20.10, joten tähdenlennotkin kiipeävät taivaalle ennen yhdeksää illalla. Tarinaa tähdenlentoparvesta
http://science.nasa.gov/headlines/y2002/20oct_orionids.htm
Viimeöiset revontulet jäivät jonnekin enintään Keski-Suomen korkeudelle. Uusi yö; uudet haaveet.
Ja tuskin ne siihenkään loppuvat, korona-aukkoa puolivälissä viikkoa ja isoa auringonpilkkua perään.
http://umbra.nascom.nasa.gov/images/latest.html