Tunteista kertominen kannattaisi

Toivottavasti löydät jonkun pelimiehen, joka sanoo juuri sen mitä haluatkin kuulla, muutta todellisuudessa tekee jotain aivan muuta, ja pettää selkäsi takana.

Teot ratkaisevat, ei sanat. Mutta jos miehesi ei sano eikä tee mitään, niin ei muuta kuin vaihtoon.

"Sanoisinko että hatuttaa,taitaa mennä hyvä juttu hukkaan"

Ymmärrätkö mitä juuri äsken sanoit?

Pikkumaisuudessasi, aakkosten puutteessa, olet valmis tuhoamaan jotain hyvää jonka jo itsekin tunnustat ja tunnistat suhteessasi vaikka sanoja ei ole sanottu?

Hei oikeasti, ehkä tää puhumattomuuden olennainen opetus on erottaa jyvät akanoista - ts. sellaiset naiset jotka uskaltaa luottaa sellaisista jotka ei pysty kohtaamaan onnea just sellaisena kuin se on?

Jos toimit noin niin se olet SINÄ joka tuo suhteeseen sen epävarmuuden. Sinähän siinä olet moisen mitättömyyden takia kävelemässä vekka? Kuinka sellaiseen ihmiseen voi mukamas luottaa joka vaatii pilkut paikalleen - etenkin kun mies luonnostaan on "lukihäiriöinen" näissä tunnejutuissa?

Kuinka olis jos menisit ja ottaisit sitä ukkoa käsistä kiinni ja sanoisit että pidät hänestä ja sinusta tuntuu kuin hänkin pitää sinusta vaikkei sitä sanokaan. "Ei tarvi sanoa, minä luotan". Saattaapi löytyä muutama sana takaisinkin. Ehkä.

Keski-iässä ei niiden juttujen sanomisella ole enää niin väliä. Kunhan muuten menee ihan jees. Jatka siis sukkien kutomista ja miehen kanssa olemista.

Ihan vaan mietitty mitä sanoa ja miten sanoa. Pitää pystyä puhumaan tuntikausia siitä "Minä rakastan sinua ja tahdon olla sinun kanssa aina ja iän kaikkisesti vie tiemme sit minne tahansa"

ärsyttää kun sen voi tiivistää tuohon lauseeseen, mut sitten pitää osata selittää kaikki suhteen vaiheet ja syventymiset sekä kehittymiset ja kuinka sen itsekokee, mutta niin että nainen voi olla suunnilleen samaamieltä. Psykologian ja ihmissuhteiden kehittymisen perusopinnot on tullu tarpeeseen. Mulle kun riittää se että halaa ja sanoo rakastavansa enemmän kuin eilen, mut ei niin paljoa kuin huomenna.

Mut kun se kerta teille on niin tärkeätä niin onhan se uhrauduttava.

Mies sanoo rakastavansa... se on sit voimassa niin kauan kuin toisin ilmoitetaan.

Se tässä ehkä on se suurin ongelma.

Jos mies sanoo suhteen olevan hyvällä pohjalla. Se on sitten miehen mielestä hyvällä pohjalla niin kauan kuin toisin päätetään ja kerrotaan julki.

Naisia pitää vaan muistuttaa niistä aika ajoin. Voiskohan se olla myös sitä :)

Kuulkaas hyvät herrat.Jutun pointti oli se,että mies ei kertaakaan koko suhteen aikana sanallakaan ole edes sivulauseessa sanonut pitävänsä (rakastamiseen vaaditaan minusta aika pitkä seurustelu) kumppanistaan huolimatta siitä,että itse olen kertonut tykkääväni.Itse en pidä sanoilla leikkimisestä enkä valojen vannomisesta,mutta edes kerran voisi jotain sanoa.Vaikka halatessa korvaan kuiskaten,eikä sitä asiaa sen kummemmin tarvitsisi jäädä jauhamaan.

Pakkohan sellainen tilanne on tulkita niin,että niitä tunteita ei ole.Silloin suhde on epätasapainossa ja se aiheuttaa kovin pahan mielen.Mutta pitäkää vain miehet sanat sisällänne,jos se teistä hyvä on niin.Emme me naiset ajatuksenlukijoita ole ja puhumattomuuden seuraukset lienevät ainakin aikuisiässä olevien tiedossa (esim.ns. turhat avioerot).

Omat kokemukseni on, että suurin osa naisista jolle olen tunteistani kertonut ensin on säikähtänyt ja juttu on lopahtanut siihen. Jos en ole tunteitani kertonut ja odottanut milloin nainen niistä kertoo on jutusta tullutkin jotain... tottakai tämä vaikuttaa jatkossakin siihen mitä suustani ulos päästän...