Puolitoistavuotta kestänyt kaukosuhteemme on nyt tiensä päässä ja vuoden vaihteessa muutamme yhteen ja alamme opettelemaan jokapäiväistä yhteiseloa. Välimatkaa oli 330 kilometriä ja melkein viikottain jompikumpi on tämän matkan taivaltanut toisen luo. Ihanaa kun kulkeminen jää pois. Samalla myös jännittää kuinka se arki sujuu kun ollaankin jokapäivä naamat vastakkain.
Tsemppiä kaikille "kaukosuhteilijoille", Hyvällä pohjalla oleva oikea rakkaus kestää välimatkan ja pitkät erossaolemiset ja ikävän. Itse sain voimia ikävän keskelle ajatuksesta että se toinen on siellä jossain ja ajattelee minua.
Tsemppiä kaikille "kaukosuhteilijoille", Hyvällä pohjalla oleva oikea rakkaus kestää välimatkan ja pitkät erossaolemiset ja ikävän. Itse sain voimia ikävän keskelle ajatuksesta että se toinen on siellä jossain ja ajattelee minua.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse sain voimia ikävän keskelle ajatuksesta että se toinen on siellä jossain ja ajattelee minua. "
Noin se kyllä on ja toimii,voimia saa ja sen ikävän kestää, koska sen tuntee HETI jos toinen ajattelee toista..ja vice versa.
aika kummallista eikö vain? sellaista sateliitti toimintaa mutta kahden ihmisen välillä ajatukset kohtaa ja sen tuntee,ihanaa! :)
Meillä myös loppuu tämä viikonloppureissaaminen vuoden vaihteessa :) Olemme olleet puoli vuotta yhdessä ja miehen aloitteesta aloimme etsimään yhteistä kotia, hän siis muuttaa lähemmäksi minua. Sellainen löytyi.
Tuntuu ihanalta ajatella, että voi joka aamu herätä rakkaansa vierestä. Olemme tämän puolivuotta tavanneet jokaikinen viikonloppu, eikä riitoja kertaakaan. Päivittäin puhumme puhelimessa ja viestittelemme monia kertoja.
Nyt pääsemme vihdoin aloittamaan yhteistä elämää... Ihanaa!!!!
onpa nopeasti sitten...puolen vuoden seurustelun jälkeenkö?
Kyllä vaan. Miksi mitata suhdetta ajalla? Jos ratkaisu tuntuu molemmista oikealta, niin mitä se aika siinä merkitsee?
Mitäs ihmeellistä siinä on? Ei taida olla omistusasuntoja, lapsia ynnä muita "esteitä"... jos ei homma suju, niin aina voi muuttaa helposti pois. Tai en tiedä onko se muuttaminen eron takia koskaan "helppoa", mutta ymmärsit varmaan mitä tarkoitin.
Ei puolivuotta mikään pitkä aika ole, mutta ihan tarpeeksi aikuisille ihmisille päättämään siitä, että haluaako kokeilla yhteiseloa. Ja varsinkin jos välimatka on noinkin pitkä kuin 300km, niin säästäähän siinä jo selvää rahaakin kun ei joka viikko tarvitse matkustaa tuollaista matkaa.
Mutta joo, enpä heidän suhteen tilasta paljoa tiedä... jokatapauksessa, ei puolenvuoden seurustelun jälkeen tapahtuva yhteenmuutto ole minusta mitenkään kummaksuttavaa. Eri asia sitten on jos joutuisi muuton takia jättämään vaikkapa työnsä, opiskelunsa tai kaikki kaverinsa... siinä kannattaisi miettiä vähän pidempään. Jos suhde kariutuisi, niin ei mitään jäisi jäljelle... no nyt menee jaaritteluksi, lopetampa tähän.
"Olemme tämän puolivuotta tavanneet jokaikinen viikonloppu, eikä riitoja kertaakaan."
Voit olla varma, että riitoja on tulossa. Niitä tulee yleensä joka suhteessa. Mutta se on tietenkin aivan normaalia ja riidat voi sopia.
Joo, mikään suhde ei ole ilman riitoja. Tottakai niitä tulee ja saa tullakin. Olemme vaan tämän miehen kanssa jotenkin niin samalla aaltopituudella, että alamme puhumaankin samoista asioista yhtäaikaa. Ikää ja muutama tosi pitkä suhde 13 v. ja 11 v. takana, joten en ole enää ihan teinityttönen :))
Joka tapauksessa, tämä on meidän ratkaisu ja olemme siihen molemmat tyytyväisiä :)
puolivuottahan on pitkä aika =) itse aloimme puhumaan yhteenmuutosta jo 2 kk:n jälkeen. Muutto tulee tapahtumaan vasta ensi kesänä, jolloin olemme melkein olleet vuoden yhdessä. Siis jos kaikki vaan menee hyvin. En ole ikinä seurustellut vakavasti ja kukaan ei ole tuntunut oikealta. ja PAM sitten vastaan tuli elämäni mies ja en luovu hänestä helpolla :)
onnea uudelle elämänalulle toivottavasti kaikki onnistuu :)
Tänä aamuna, ei välissämme ollut satoja kilometrejä, edes aikaisen aamun pimeys ei mahtunut toistemme väliin.
Jäi siinä mieheltäni aamukahvitkin juomatta kun häntä töihin lähetin.
Nyt se sitten alkaa, yhteisen arjen opettelu, Kaukosuhde päättyi viimein lähitaisteluun ;)
Moi!
Tosi hieno juttu, että olette viimein yhdessä.
Meillä oli viime vuonna opiskelun vuoksi väliä 500km, syksyllä muutimme yhteen. Ja yhdessä pysytään.
Mutta älköön kukaan, luulko että se on helppoa... Joskus olemme naureskelleet, että välimatkassa(kin) oli puolensa.
"Kaukosuhteesta lähitaisteluun" - se kertokoon homman ytimen niiin hyvässä kuin vähemmän hyvässä.
Tosin pahinkin tappelu oman rakkaan kanssa on ihanampi kuin tuhat yötä yksin...
Eli näistä asemista ei lähdetä, niihin kaadutaan yhdessä.
Tsemppiä!