Olen 20-vuotias mies. Elän parasta aikaa elämässäni. Käyn töissä vähintään 40 tuntia viikossa. Käyn salilla, pelaan sählyä, eikä mihinkään tunnu riittävän aikaa. Mitä järkeä on käydä töissä? Jos elämä tosiaan on ainutkertainen, eikö ole tyhmää tuhlata siitä yli 8 tuntia/vuorokausi töissä, josta ei edes pidä. Miksen voisi myydä autoa ja kaikkea säälittävää omaisuuttani ja ostaa lentolippua jonnekin jossa on lämmintä, ikuinen kesä, kauniita rantoja ja ihania naisia. Pointtini on siis se, että ihmisellä on rajaton valta tehdä mitä tahansa elämässään. Jos et pidä elämästäsi tai ihmisistä ympärilläsi, voit vaihtaa työpaikkaa, kaupunkia tai jopa maata. Jos ihmiset käsittäisivät, että he voivat tehdä mitä vaan tässä maailmassa - psykiatrien jonot lyhenisivät. Mutta miksen minä lähde? No, kun täytyy maksaa lainoja ja täytyisi opiskellakin. Mutta täytyykö tuollaisista toisarvoisista asioista välittää....
Laittakaa omia ajatuksianne, tai omia elämäntarinoitanne.
Laittakaa omia ajatuksianne, tai omia elämäntarinoitanne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet aivan oikeassa. Kenenkään ei ole pakko mukautua yhteiskunnan tarjoamiin malleihin siitä, miten elämää pitäisi elää. Monet kaipaavat kuitenkin turvallisuutta ja sitä vakituinen työ ja normien noudattaminen tuovat. Itse olen päättänyt, että en haaskaa elämääni paskassa työssä, jota vihaan. Tämän ovat kesätyöt minulle opettaneet. Mieluummin teen surkealla palkalla jotain josta pidän kuin raadan työpaikassa, jonne mennessäni ajattelen vain itsemurhaa.
Jokainen tekee itse valintansa ja kantaa niistä vastuun.
aah- kyllä. Täysin samaa mieltä.
Olen ollut elämässäni jo niin monessa paskaduunissa että olet sick with it.
Päätin että mieluummin sossuun kuin paskaa duunia jota vihaa. Elämä on muutenkin niin vaikeata.
Pitäisi vaan löytää "se" työ jossa voi tuntea olonsa tarpeelliseksi ja onnelliseksi!
Ehkä osittain noinkin, mutta mitä sitten kun lähtee siitä työstä ja menee sossuun niin paraneeko elämä? Harvemmin luulisin, sosiaaliset kontaktit katkeaa, ei neä edes niitä paskoja työkavereita eikä voi minnekkään lähteä kun rahat ei riitä. Sen sijaan että olisi pitänyt sen huononkin työpaikan ja siinä sivussa voi etsiä muualta jotain uutta paikkaa tai yrittää päästä nykyisellä työpaikalla sellaisiin tehtäviin jotka miellyttävät enemmän. Mielestäni ihminen voi tehdä paskassakin työpaikassa yleensä jotain viihtyvyytensä eteen jos vain ymmärtää mahdollisuutensa, sen sijaan että haaveilee vuodesta toiseen lähtevänsä tästä paskatyöpaikasta ja maasta ja aloittavansa kaiken puhtaalta pöydältä.
Pitäisi osata pelata niillä korteilla mitä jo on kädessä eikä aina vaihtaa koko kättä uusiksi siinä toivossa että jos tällä kertaa saisi viisi ässää heti ensijaolla.
Mielenkiintoinen aihe.
Ymmärrän kyllä ettei työnteko useimmiten ole mukavaa, mutta jos kaikki heittäytyisi elämään miten haluaisi niin yhteiskunta romahtaisi ja yhtäkkiä se mikä piti olla paratiisi olisikin alkeellista elämää ja päivän perustarpeiden hankkimiseen menisi kaikki aika.
Olen samoilla linjoilla siinä että ihmisen ei pidä jumahtaa sellaiseen työhön mikä itsestä tuntuu vastenmieliseltä, vaan pyrkiä elämässä eteenpäin, hakea sitä parempaa työpaikkaa, rakentaa joka päivä pala palalta sitä parempaa huomista itselleen.
Pitää oppia ottamaan ilo irti pienistä asioista.
Loppujen lopuksi useimmilla meillä on asiat oikeastaan aika hyvin, mutta ihminen aina janoaa jotain parempaa, mikä toisaalta on ihan hyvä.
On erittäin terve merkki että toisinaan pysähtyy katsomaan elämäänsä, miettimään sitä suuntaa mihin elämän pitäisi olla menossa.
Elämähän on jokaisella täynnä mahdollisuuksia, pitää vain tarttua niihin mahdollisuuksiin ja haasteisiin joita elämä eteen tuo, avoimin mielin tarttua jokaiseen hetkeen.
"you know, when you get old in life,
things get taken from you, that's part of life,
but you only learn that when you start losing stuff, you find out life is this game of inches, so is football.
Because in either game, life or football the margin for error is so small.
One half a step too late or too early and you don't quite make it.
One half-second too slow ,too fast you don't quite catch it.
The inches we need are everywhere around us.
They're in every break of the game, every minute, every second.
On this team, we fight for that inch.
On this team, we tear ourselves and everyone around us to pieces for that inch.
We claw with our fingernails for that inch, because we know when we add up all those inches, that's gonna make the fucking difference between winning and losing.
Between living and dying.
That's what living is, the six inches in front off your face"
Al Pacino - Any given sunday -elokuva
Vaikka lainaus on hiukan ironinen vertaus elämän ja jalkapallon välillä, on siinä mielestäni kuitenkin vinha sisältö.
On turha maata sohvalla, juoda olutta ja valittaa siitä minkälaista elämä on.
Pallohan on kuitenkin meillä itsellämme, me voimme itse vaikuttaa siihen minkälainen meidän oma elämä on.
Noissa, edellisetkin kirjoitukset huomioiden, tulee vain nuo realiteetit vastaan, makkara loppuu ja ideologia haalistuu;)
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa . . .
Ja joskus tulee tuhlattua elämänsä itsekkyyteen. Työn (ja elämän) tarkoitus voi myös olla palvella muita. Sellaisen työn kun löytää tyydyttää huomattavasti.
Itse ole sunnilleen samoja ikijä. Päiväni kuluvat töissä ja illat salilla. Öisin luen ja kirjoittelen nettiin.
Syy miksi ihmiset eivät elä kuten kuvailit on se että tottumukset ovat meille niin kalliita ettemme halua muuttaa elämäämme. Ja hyvä niin muute mailma vajoaisi kaaokseen ja lähes kaikki ihmiset kuolisivat nälkään.
Entä toisiko elämän muuttaminen onnea tuskin itse en näe mintään syytä mennä ulkomaille vaikka se onkin muodikasta, siellä puhtaan outoja kielijä joita en edes ymmärrä ja uudet tavat aiheuttaisivat sekaanusta. Myöskään paikkakuntaa en aijo vaihtaa koska ystäväni asuvat näillä seuduilla. Tiedän että kaikki ei ole yhtä kiintyneitä kotiinsa ja kansaansa kuin minä, mutta yhtä kaikki asuin paikaka vaihto ei nosta elämisen laatua päinvastoin. Sen sijaa työ kannattaa valita mahdollisimman tarkkaa ja jos se ei miellytä on syytä hakeutua mielekkäämpiin tehtäviin työssähän ollaan kahdeksan tuntia vuorokaudesta.