K.V.Laurikaisen maailmat

Wolfgang_mSievert

Ajatuksia tieteestä

Minulle suositeltiin tuossa K.V.Laurikaisen kirjoja johdatuksena tieteen ja Jumalan suhteiden pohdintaan.

Sain käsiini "Tieteen giljotiini", "Atomien tuolla puolen" ja "Nykyfysiikkan ongelmia".

Mikähän tyyppi tämä Laurikainen on? Kristitty fyysikko? Mystikko? Irrationalisti?
Laurikainen näyttää olevan kovasti ihastunut Wolfgang Pauli nimisen atomifyysikon ajatteluun.

Laurikainen väittää että Paulilla oli syvempi näkemys kvanttifilosofiaan kuin Niels Bohrilla.

...

En vieläkään suostu uskomaan että käsittääkseen fysiikkaa, ihmisen on hallittava matematiikka.

Perustan sen empiiriseen havaintoon: lukion laaja fysiikka oli ihan kamala! Se tappoi kaiken kiinnostuksen ja vei kunnioituksen tiedettä kohtaan. Lukiossa ajattelin että tiedemiehet ovat idiootteja; tai jonkinlaisia sadisteja, jotka ovat keksineet mielivaltaisia lakeja, mielivaltaisessa järjestyksessä, ja sitten näistä laeista on kasattu vielä mielivaltaisempi ja mielipuolisempi hagiografia, jota opiskelijoiden pitää ulkomuistista päntätä päähänsä.

Lukion fysiikan lopuksi opettajamme laittoi luokan paremmuusjärjestykseen, ja arvuutteli kenestä tulee ydinfyysikko, filosofi, tai toimitusjohtaja. Eturivin pojat loistivat onnesta. Selvisi että meitä takarivin poikia ei yhteiskunta tulisi kelpuuttamaan yhtään mihinkään.

Jalat maahan: roskakuskiksi, tai puliukoksi; varhaisessa vaiheessa jo määräytyy ihmisen elämä.

En nähnyt koko systeemissä muuta tarkoitusta kuin ihmisen henkisen nujertamisen nuoruuden kukkeimmassa kukoistuksessa.

Vieläkin osittain ajattelen näin. Ehkä tiedettä, - fysiikkaa tulisi tarkastella puhtaammin esteettisesti? Tai eettisesti? Voisiko sitä kautta päästä vapaaseen tieteeseen? Minusta kaavojen pänttääminen ei edes ole fysiikkaa, vaan verrattavissa skolastiseen munkkilatinaan.

Luin etttä jotkut feministiset tutkijat näkevät tieteen ihan vaan valtajärjestelmänä. Minusta se on totta.
Olen ymmärtävinäni että Laurikaisen mielestä nykyinen tiede on jumiutunut akateemiseen vallankäyttöön. Mulle tuli mieleen että kaiken maailman promootiot, ja tohtorintittelit on juuri tätä. Ritualisoitunutta vallankäyttöä; niin kuin ennen oli aateliset, kuninkaalliset; oli kärpännahkaviitaa, kultaomenaa, ja siivekäs valtikka. Akateeminen maailmahan on täynnä tämänkaltaista läoinäkyvää symboliikkaa.

Jos tiede olisi vapaa, ja objektiivinen, sitä saisi tehdä kuka tahansa; ja ihminen olisi filosofi, fyysikko ja tiedemies ihmisyytensä perusteella, eikä sen perusteella että on päntännyt ulkoa päähänsä laajoja tietomääriä.

Jos näin on, niin tiede tapahtuu jossain muualla kuin akateemisessa maailmassa, tai yritysmaailmassa. Tiede tapahtuu ihmisen tietoisuudessa, ja on samankaltaista kuin taide.

38

1971

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • voisi siirtää

      fysiikan palstalle?

      • Wollfe

        >> fysiikan palstalle?

        Fysiikan palstalla harvemmin käsitellään fysikkaa metatasolta, filosofisesti. Siksi laitoin sen tähän; kun ei löytynyt palstaa nimeltä "Tieteen filosofia"


      • Wolfgang_mSievert
        Wollfe kirjoitti:

        >> fysiikan palstalle?

        Fysiikan palstalla harvemmin käsitellään fysikkaa metatasolta, filosofisesti. Siksi laitoin sen tähän; kun ei löytynyt palstaa nimeltä "Tieteen filosofia"

        Minusta on mahdoton määritellä minne palstalle "tieteen filosofia" kuuluu. Poikkitieteellisyys on vaikeaa; tuntuu että eri alojen harrastajat haluavat keskittyä vain omaan nurkkaansa, ja sitten menetetään se hedelmöittävä vaikutus minkä alojen kohtaaminen voi antaa.


      • One Way or Another..
        Wolfgang_mSievert kirjoitti:

        Minusta on mahdoton määritellä minne palstalle "tieteen filosofia" kuuluu. Poikkitieteellisyys on vaikeaa; tuntuu että eri alojen harrastajat haluavat keskittyä vain omaan nurkkaansa, ja sitten menetetään se hedelmöittävä vaikutus minkä alojen kohtaaminen voi antaa.

        Mielestäni yksi parhaista kirjoista on Steven Weinbergin Unelmia viimeisestä teoriasta.
        Professori Kari Enqvist arvioi Weinbergin kirjaa tuolla:

        http://www.tsv.fi/ttapaht/006/enqvist.htm

        Sen lisäksi että voit tutustua fysiikan saavutuksiin, merkimiehiin ja kuvauksiin henkilöistä, saat myös hyvin avaran katsauksen Nobel-palkitun näkemyksistä maailmankaikkeudesta ja miksei myös muista luonnontieteistä kuten evoluutiosta ja myös uskonnosta.

        Mielestäni sinun kannattaa tutustua myös Kari Enqvistin tuotantoon, Kosmoksen hahmo ja Olemisen porteilla, pari mainitakseni.
        Kari Engvist kertoo hyvin viihdyttävästi, mutta samalla hyvin asiallisesti fysiikan historiasta ja nykytilasta ja muodostaa kuvan miten tähän hetkeen on päädytty.

        Kari Enqvistin artikkeleita voit lueskella täältä;

        http://www.physics.helsinki.fi/~enqvist/artikkelit.html


      • korjaan
        One Way or Another.. kirjoitti:

        Mielestäni yksi parhaista kirjoista on Steven Weinbergin Unelmia viimeisestä teoriasta.
        Professori Kari Enqvist arvioi Weinbergin kirjaa tuolla:

        http://www.tsv.fi/ttapaht/006/enqvist.htm

        Sen lisäksi että voit tutustua fysiikan saavutuksiin, merkimiehiin ja kuvauksiin henkilöistä, saat myös hyvin avaran katsauksen Nobel-palkitun näkemyksistä maailmankaikkeudesta ja miksei myös muista luonnontieteistä kuten evoluutiosta ja myös uskonnosta.

        Mielestäni sinun kannattaa tutustua myös Kari Enqvistin tuotantoon, Kosmoksen hahmo ja Olemisen porteilla, pari mainitakseni.
        Kari Engvist kertoo hyvin viihdyttävästi, mutta samalla hyvin asiallisesti fysiikan historiasta ja nykytilasta ja muodostaa kuvan miten tähän hetkeen on päädytty.

        Kari Enqvistin artikkeleita voit lueskella täältä;

        http://www.physics.helsinki.fi/~enqvist/artikkelit.html

        Aina kun Enqvististä puhutaan filosofian - ei fysiikan - palstoilla, pitää muistaa että hänen näkemyksensä edustavat yksinkertaista tieteellistä realismia, joka ei suinkaan tiedonfilosofisesti ole ongelmaton oppisuunta. Fyysikot - suurimmatkin heistä - ovat filosofeina jokseenkin lapsentasoisia, kuten edesmennyt G H von Wright tapasi sanoa. Kari Enqvistin populistinen suosio perustuukin paljolti siihen että hän osaa esittää näkemyksiään tavalla joka uppoaa tiedonfolosofiaan perehtymättömiin ihmisiin.


      • Yusa
        korjaan kirjoitti:

        Aina kun Enqvististä puhutaan filosofian - ei fysiikan - palstoilla, pitää muistaa että hänen näkemyksensä edustavat yksinkertaista tieteellistä realismia, joka ei suinkaan tiedonfilosofisesti ole ongelmaton oppisuunta. Fyysikot - suurimmatkin heistä - ovat filosofeina jokseenkin lapsentasoisia, kuten edesmennyt G H von Wright tapasi sanoa. Kari Enqvistin populistinen suosio perustuukin paljolti siihen että hän osaa esittää näkemyksiään tavalla joka uppoaa tiedonfolosofiaan perehtymättömiin ihmisiin.

        >" Fyysikot - suurimmatkin heistä - ovat filosofeina jokseenkin lapsentasoisia, kuten edesmennyt G H von Wright tapasi sanoa."

        Tuntuu, että tämä on uhoamista ilman villoja. Kaksi tahoa puhuvat keskenään eri kieltä, ja molemmat tekevät sen johtopäätöksen, että nuo toiset eivät ymmärrä mitään. Ja ulkopuolista tuomaria ei löydy.

        Oletan, että filosofit eivät ymmärrä fyysikoiden maailmankuvaa. Tosin kaikilla fyysikoilla ei välttämättä edes ole sellaista. Heillä on vain laskentamalleja ja mittauksia, muu on "haihattelua". Mutta jotkut fyysikot ovat todenneet maailmansa ongelmallisuuden ja yrittäneet vetää malleistaan "filosofian tontille" meneviä johtopäätöksiä (vaivautumatta perehtymään laajemmin filosofien ajatusrakennelmiin saman kielen löytämiseksi). Ja kun filosofit eivät ymmärrä fyysikoiden perusteita, niin on helppo todeta nämä lapsenkaltaisiksi. Pysyn sivussa.


      • huomautuksia
        Yusa kirjoitti:

        >" Fyysikot - suurimmatkin heistä - ovat filosofeina jokseenkin lapsentasoisia, kuten edesmennyt G H von Wright tapasi sanoa."

        Tuntuu, että tämä on uhoamista ilman villoja. Kaksi tahoa puhuvat keskenään eri kieltä, ja molemmat tekevät sen johtopäätöksen, että nuo toiset eivät ymmärrä mitään. Ja ulkopuolista tuomaria ei löydy.

        Oletan, että filosofit eivät ymmärrä fyysikoiden maailmankuvaa. Tosin kaikilla fyysikoilla ei välttämättä edes ole sellaista. Heillä on vain laskentamalleja ja mittauksia, muu on "haihattelua". Mutta jotkut fyysikot ovat todenneet maailmansa ongelmallisuuden ja yrittäneet vetää malleistaan "filosofian tontille" meneviä johtopäätöksiä (vaivautumatta perehtymään laajemmin filosofien ajatusrakennelmiin saman kielen löytämiseksi). Ja kun filosofit eivät ymmärrä fyysikoiden perusteita, niin on helppo todeta nämä lapsenkaltaisiksi. Pysyn sivussa.

        Kysymys ei ensinnäkään ole uhoamisesta, ja villat ovat niitä samoja kysymyksenasetteluja joiden olemassaolon tunnustat jättämällä ne silleen. Tiedonfilosofiaksi nimitetään tiedon perimmäisten premissien erittelyä ja tutkimista, eikä siihen mitään muuta, ei toista eikä kolmatta näkökulmaa ole olemassa.

        Älä oleta etteivät filosofit ymmärrä fyysikoiden maailmankuvaa, jota kaikilla fyysikoilla ei edes välttämättä ole. Älä oleta asioita joita et voi osoittaa. Älä oleta etteivätkö laskentamallit ja mittaukset olisi nimenomaan tietoteoreettisia elementtejä. Älä vihjaa että joku pitää jotakin haihatteluna, koska kyse filosofiassa on nimenomaan siitä että pyritään käsitteelliseen selvyyteen. Ilmiöiden tutkiminenkin perustuu siihen että eristetään tapahtuman alku ja loppu sekä määritellään käsitteellisesti se mikä jää väliin. Ei ole olemassa erikseen fysiikan kenttää ja filosofian kenttää, sillä tiedonfilosofiset ongelmat ovat todellisia eivätkä filosofisia. Totuusteoriat, fenomenologisen kuvailun ja empirian ongelmat ovat läsnä aina ja kaikkialla, missä tositietoa tavoitellaan.

        Maailmassa ei ole sellaisia legopalikoita, joista yhdessä lukisi "fysiikka" ja toisessa "filosofia" ja joiden yhteenliittämiseen sinä et ota kantaa, vaan ikään kuin kiistojen yläpuolelta katselet päältä ja kuvittelet ratkaisseesi siten ongelmat. Tällainen insinörttiajattelu on mitä tyypillisintä ja nimenomaan erinomaisen lapsenomaista.


      • RNA
        huomautuksia kirjoitti:

        Kysymys ei ensinnäkään ole uhoamisesta, ja villat ovat niitä samoja kysymyksenasetteluja joiden olemassaolon tunnustat jättämällä ne silleen. Tiedonfilosofiaksi nimitetään tiedon perimmäisten premissien erittelyä ja tutkimista, eikä siihen mitään muuta, ei toista eikä kolmatta näkökulmaa ole olemassa.

        Älä oleta etteivät filosofit ymmärrä fyysikoiden maailmankuvaa, jota kaikilla fyysikoilla ei edes välttämättä ole. Älä oleta asioita joita et voi osoittaa. Älä oleta etteivätkö laskentamallit ja mittaukset olisi nimenomaan tietoteoreettisia elementtejä. Älä vihjaa että joku pitää jotakin haihatteluna, koska kyse filosofiassa on nimenomaan siitä että pyritään käsitteelliseen selvyyteen. Ilmiöiden tutkiminenkin perustuu siihen että eristetään tapahtuman alku ja loppu sekä määritellään käsitteellisesti se mikä jää väliin. Ei ole olemassa erikseen fysiikan kenttää ja filosofian kenttää, sillä tiedonfilosofiset ongelmat ovat todellisia eivätkä filosofisia. Totuusteoriat, fenomenologisen kuvailun ja empirian ongelmat ovat läsnä aina ja kaikkialla, missä tositietoa tavoitellaan.

        Maailmassa ei ole sellaisia legopalikoita, joista yhdessä lukisi "fysiikka" ja toisessa "filosofia" ja joiden yhteenliittämiseen sinä et ota kantaa, vaan ikään kuin kiistojen yläpuolelta katselet päältä ja kuvittelet ratkaisseesi siten ongelmat. Tällainen insinörttiajattelu on mitä tyypillisintä ja nimenomaan erinomaisen lapsenomaista.

        Huvittavaa tämä filosofi - fyysikko -vastakkainasettelu. Meillä tuntuu olevan tarve lokeroida ihmisyksilöt väkisin johonkin ryhmään ja sijoittaa siihen sitten ne ominaisuudet ja kliseet, joita yleensä näihin yhdistetään. Tästä lokeroinnin tuloksena syntyneestä bunkkerista ryhdytään sitten tykittämään ja moukaroimaan vastustajaa.

        Entäs jos ihmisyksilö olisikin suorittanut tutkinnon sekä filosofiasta että fysiikasta? Tutkintoko vain antaa aiheen lokeroinnille - eikö asiantuntemusta muka voi saavuttaa muulla tavoin kuin vain virallistettua tietä. Tässä keskustelussa tuntuu olevan vaikea hyväksyä se, että yksilö voi olla jonkinasteinen fyysikko ja jonkinasteinen filosofi, eikä kukaan voi olla täydellinen alansa edustaja, omaten kaikkia siihen liitettyjä ominaisuuksia.


    • Yusa

      >Mikähän tyyppi tämä Laurikainen on? Kristitty fyysikko? Mystikko? Irrationalisti?

      Oli kaikkea noita, ehkä hieman riippuen siitä, miten jotkut näistä määritellään. Laurikainen kuoli keskenkaiken, kun yritti vielä kerran väitellä uudesta tohtoriarvosta, tällä kertaa juuri tieteen filosofiasta.

      Olen tutustunut näihen Laurikaisen ja Paulin ajatelmiin (eivät he ole yksin) ja ehkä omaksunut niistä jotakin. Ne ovat melko perusteltuja.

      >"..lukion laaja fysiikka oli ihan kamala! Se tappoi kaiken kiinnostuksen ja vei kunnioituksen tiedettä kohtaan."

      Oho! Minulla kävi ihan päinvastoin. Fysiikka oli näitä harvoja aineita, joissa ei tarvinnut opetella ulkoa asioita vaan kaiken pystyi itse johtamaan. Kaikki oli niin rationaalista. Fysiikassa on "todellisuuden maku".

      >" Ehkä tiedettä, - fysiikkaa tulisi tarkastella puhtaammin esteettisesti? "

      Todella! Juuri näissä fysiikan ajatusrakennelmissa, joita jostakin kummallisesta syystä laeiksi kutsutaan ja kaavoilla esitetään, sisältyy lumoavaa kauneutta. Lukion fysiikka (ainakin minun aikanani) jäi ikäänkuin kesken. Jatko-opiskeluvaiheessa tätä kauneutta vielä syventivät asioiden esittäminen differentiaaliyhtälöillä. Sitten kun pääsin tietokoneeseen käsiksi 1970-luvulla niin minulle tuli harrastukseksi "elämän puhaltaminen" näihin "lakeihin" laatimalla ohjelmallisia mallinnuksia esim mekaniikan, lämpöopin ja sähkötekniikan järjestelmistä. Simulointi saa fysiikan elämään.

      • Wolfgang_mSievert

        >> Fysiikka oli näitä harvoja aineita, joissa ei tarvinnut opetella ulkoa asioita vaan kaiken pystyi itse johtamaan. Kaikki oli niin rationaalista. Fysiikassa on "todellisuuden maku".

        No joo, ehkä menetin jotain tässä.

        >>>" Ehkä tiedettä, - fysiikkaa tulisi tarkastella puhtaammin esteettisesti? "

        >>Todella! Juuri näissä fysiikan ajatusrakennelmissa, joita jostakin kummallisesta syystä laeiksi kutsutaan ja kaavoilla esitetään, sisältyy lumoavaa kauneutta. Lukion fysiikka (ainakin minun aikanani) jäi ikäänkuin kesken. Jatko-opiskeluvaiheessa tätä kauneutta vielä syventivät asioiden esittäminen differentiaaliyhtälöillä. Sitten kun pääsin tietokoneeseen käsiksi 1970-luvulla niin minulle tuli harrastukseksi "elämän puhaltaminen" näihin "lakeihin" laatimalla ohjelmallisia mallinnuksia esim mekaniikan, lämpöopin ja sähkötekniikan järjestelmistä. Simulointi saa fysiikan elämään.

        Puhtaasti esteettisessä mielessä olen nauttinut geometriasta. Matti Kujasalon näyttely oli aikanaan elämys. Geometria.. loi mielettömiä tiloja... tilantuntua.

        Eilen mietin - Stephen Kingin inspiroimana, että olisiko mahdollista kirjoittaa runoja ydinvoimasta? Vangita ydinteknologian kiehtovuus ja kauheus. Kirjoittaa atomin historia tietoisemmin esteettisestä näkökulmasta.

        Tosin King oli ironinen; samoin Jules Verne ivaili mahdollisuutta että runoilija kirjoittaisi "runon höyrylle", tms. Ehkä jos kävisi neuvostokirjailijoita läpi, voisi löytää "oodin atomille"?

        ”Kuvataiteilija Matti Kujasalo (s.1946) tunnetaan kurinalaisena ja pitkäjänteisenä sarjallisen ja systemaattisen konstruktivismin kehittäjänä. Hän kiinnostui konstruktivismista opiskeluaikanaan Suomen taideakatemian koulussa vuosina 1964-68 ja asetti jo vuonna 1970 ensimmäiseen yksityisnäyttelyynsä pelkästään systemaattisia teoksia. Kujasalon valitsema työskentelytapa merkitsi aluksi tiettyjen kullekin työlle ominaisten periaatteiden noudattamista. 1970-luvun alkupuolella Kujasalon systemaattisuus kehittyi sarjalliseksi eli hän muunteli useassa työssä samoja ennalta määriteltyjä sääntöjä.”
        http://www.kiasma.fi/kiertokoulu/kiertokoulu.php?ver=&id=601

        Matti Kujasalo, Maalaus, 2002 akryyli, 55x55 cm
        http://www.pyynikinlinna.fi/nayttelyt/kamakura/MK2.htm


    • tulevat

      Aina kun kouluaineista tulee puhe, pitäisi jonkun muistaa esittää myös se yksinkertainen tosiasia, että maailma ei suinkaan jakaudu eri tiedonaloihin kuten inhimillisen tiedon kokoajat ja muut koulumestarit sitä aikojen varrella ovat jakaneet. Ilmiöissä ei ole nimilappuja joiden perusteella määräytyisi ovatko ne fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa, tms. Tiedonfilosofilla on ehkä näistä eniten oikeutta sanoa, että inhimillinen tieto on hänen alansa ongelma.

      Jako tiedonaloihin on tapahtunut historiallisesti, ja kuten useimmat tietävät, länsimaisessa ajattelussa suunta on ollut eriytymiseen päin. Ja toisaalta yksi varsinkin uudella ajalla vahva kehitystrendi on ollut "objektiivisten" luonnontieteitten painottuminen. Vinosuuntaustakin tästä sitten seuraa, eikä ole mikään ihme että siellä sun täällä joku yli-innokas koulumestari nitistää oppilailtaan kiinnostuksen - tai paitsi kiinnostuksen myös periaatteellisen pätevyyden tai parhaassa tapauksessa ylipäätään kaiken kelvollisuuden, ihmisarvonkin - nostamalla oman lokeronsa muiden tiedonalojen yläpuolelle ja kirjoittamalla siihen kultaisin kirjaimin: Jumala. Sillä tieteisuskovaisuuttahan tämä tällainen on, ei tiedettä.

      Ihminen on pohjimmiltaan aika ehjä ja kokonainen orgaani, myös mieleltään, ja pohja sille, että kaikenlaiset hallintapyrkimykset, koskivatpa ne sitten tietoa tai muiden ihmisten hallitsemista, ovat ikään kuin inhimilliseen apparaattimme sisäänrakennettu. On pelkästään inhimillistä, että jonkun alan omakseen kokenut kiilusilmäinen tyyppi, joka tietysti kunnianhimossaan on se ensimmäinen halukas hakeutumaan muiden opettajaksi, käyttää koko intonsa levittääkseen oman tiedonkaistansa ilosanomaa maailman tietämättömille. Auta armias, ellet ole kiinnostunut juuri samoista avainasioista kuin hän, ja vieläpä tismalleen samalla tavallakin.

      Eikä ihmisen kokonaisvaltaisuus huomioonottaen ole myöskään mitään ihmeellistä siinä, että paitsi tieto ja valta myös kauneuselämykset kutoutuvat tuohon samaan hallintakuvioon. Asiastaan innostuneet näkevät siinä aina hienoutta ja kauneutta. Usein ulkoapäin katsoen ei voi muuta kuin naureskella sitä miten hyvältä bitit nörttien suussa maistuvat.

      Uudella ajalla tiedon määrä on saatu kasvamaan erikoistumisen myötä, mutta samalla on mennyt suhteellisuudentaju, ja myös selvät tietoteoreettiset harhat kuten erisorttinen tieteisuskovaisuus, ovat saaneet jalansijaa. Aika moni on hurahtanut esim. keinoälyyn, ja inhimillisen järjen korvaaminen saa resursseja samaan aikaan kun humanististen alojen harrastamista väheksytään sillä perusteella että niistä ei ole esitettävänä konkreettisia hyötytavoitteita. Tällainen kertoo tiedonfilosofille yleisestä ajattelun syvällisyyden katoamisesta. Ihmiset ovat muuttumassa roboteiksi, ja kohta he kykenevätkin rakentamaan itselleen robotin, jonka kokevat kaltaisekseen ihmiseksi.

      • Yusa

        "Ilmiöissä ei ole nimilappuja joiden perusteella määräytyisi ovatko ne fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa, tms."

        Näinhän se tietysti on. Tätä ei varmaankaan tarpeeksi kouluopetuksessa korosteta ja havainnollisteta. Kun poikkitieteellinen ajattelu on vaikeaa jo yleissivistäväksi tarkoitetussa koulussa, niin miten vaikeaa se onkaan sitten, kun ollaan erikoistuttu omalle kapealle alueelleen? No onneksi asia ei ole noin huono. Tieteen piirissä on ainakin jonkun verran laaja-alaisia ajattelijoita.

        >"..ja inhimillisen järjen korvaaminen saa resursseja samaan aikaan kun humanististen alojen harrastamista väheksytään sillä perusteella että niistä ei ole esitettävänä konkreettisia hyötytavoitteita. Tällainen kertoo tiedonfilosofille yleisestä ajattelun syvällisyyden katoamisesta. "

        Mitkä asiat ovat tällaista syvällistä ajattelua, joka on katoamassa?


      • umpisilmin
        Yusa kirjoitti:

        "Ilmiöissä ei ole nimilappuja joiden perusteella määräytyisi ovatko ne fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa, tms."

        Näinhän se tietysti on. Tätä ei varmaankaan tarpeeksi kouluopetuksessa korosteta ja havainnollisteta. Kun poikkitieteellinen ajattelu on vaikeaa jo yleissivistäväksi tarkoitetussa koulussa, niin miten vaikeaa se onkaan sitten, kun ollaan erikoistuttu omalle kapealle alueelleen? No onneksi asia ei ole noin huono. Tieteen piirissä on ainakin jonkun verran laaja-alaisia ajattelijoita.

        >"..ja inhimillisen järjen korvaaminen saa resursseja samaan aikaan kun humanististen alojen harrastamista väheksytään sillä perusteella että niistä ei ole esitettävänä konkreettisia hyötytavoitteita. Tällainen kertoo tiedonfilosofille yleisestä ajattelun syvällisyyden katoamisesta. "

        Mitkä asiat ovat tällaista syvällistä ajattelua, joka on katoamassa?

        >> "Ilmiöissä ei ole nimilappuja joiden perusteella määräytyisi ovatko ne fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa, tms."

        >> Mitkä asiat ovat tällaista syvällistä ajattelua, joka on katoamassa?

        Vastaus kysymykseen on tuossa. Syvällinen ajattelu on sitä että hahmotetaan muotoja, annetaan muotoa muodottomalle. Syvällinen ajattelu edellyttää kykyä sietää syvää epävarmuutta. Jos ja kun lähdetään liikkeelle valmiiden "asioiden" lokeroinnista, kyseessä on insinööriajattelu.


      • Wolfgang_mSievert

        >> On pelkästään inhimillistä, että jonkun alan omakseen kokenut kiilusilmäinen tyyppi, joka tietysti kunnianhimossaan on se ensimmäinen halukas hakeutumaan muiden opettajaksi, käyttää koko intonsa levittääkseen oman tiedonkaistansa ilosanomaa maailman tietämättömille.

        Olen miettinyt että jokaisessa uskonnossa on oma kiilusilmä-opettaja:

        buddhalaisuus - Linji Yixuan
        Islam - al-Wahhab
        kristinusko - apostoli Paavali


      • Yusa
        umpisilmin kirjoitti:

        >> "Ilmiöissä ei ole nimilappuja joiden perusteella määräytyisi ovatko ne fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa, tms."

        >> Mitkä asiat ovat tällaista syvällistä ajattelua, joka on katoamassa?

        Vastaus kysymykseen on tuossa. Syvällinen ajattelu on sitä että hahmotetaan muotoja, annetaan muotoa muodottomalle. Syvällinen ajattelu edellyttää kykyä sietää syvää epävarmuutta. Jos ja kun lähdetään liikkeelle valmiiden "asioiden" lokeroinnista, kyseessä on insinööriajattelu.

        >"Syvällinen ajattelu on sitä että hahmotetaan muotoja, annetaan muotoa muodottomalle. Syvällinen ajattelu edellyttää kykyä sietää syvää epävarmuutta. Jos ja kun lähdetään liikkeelle valmiiden "asioiden" lokeroinnista, kyseessä on insinööriajattelu."

        Minusta kuvaus kuullostaa "luovalta insinööriajattelulta". Siihen sisältyy syvän epävarmuuden läsnäolo. Enkä tarkoita teollisuuden arjen ongelmia vaan sitä, kun yritetään hahmotella tulevaisuuden visioita. Se ei ole valmiiden asioiden lokerointia. Sitä ovat teollisuuden tuotekehitysprosessit (kaikessa kaaoottisuudessaankin).


      • Liberaali
        umpisilmin kirjoitti:

        >> "Ilmiöissä ei ole nimilappuja joiden perusteella määräytyisi ovatko ne fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa, tms."

        >> Mitkä asiat ovat tällaista syvällistä ajattelua, joka on katoamassa?

        Vastaus kysymykseen on tuossa. Syvällinen ajattelu on sitä että hahmotetaan muotoja, annetaan muotoa muodottomalle. Syvällinen ajattelu edellyttää kykyä sietää syvää epävarmuutta. Jos ja kun lähdetään liikkeelle valmiiden "asioiden" lokeroinnista, kyseessä on insinööriajattelu.

        Jahas ja taas riehut? Mitä vikaa insinööreissä on? Ja miksi humanismilla ei ole mitään velvoitteita antaa yhtään mitään tuloksia niille ihmisille, jotka näiden tutkijoiden työn kustantaa? Oletko siis sitä mieltä, että valtion tulee kustantaa "loputtomasti" humanistista tutkimusta ja aina lisätä sitä kun joku humanisti sitä vaatii? Ja kukaan ei saa koskaan kysyä mitä humanistit tekevät tai mihin varat käytetään? Mahtaa olla vaikeaa elämä, kun näkee kaikkialla vihollisia, vaikka onkin humanisti.


      • väistöliike
        Liberaali kirjoitti:

        Jahas ja taas riehut? Mitä vikaa insinööreissä on? Ja miksi humanismilla ei ole mitään velvoitteita antaa yhtään mitään tuloksia niille ihmisille, jotka näiden tutkijoiden työn kustantaa? Oletko siis sitä mieltä, että valtion tulee kustantaa "loputtomasti" humanistista tutkimusta ja aina lisätä sitä kun joku humanisti sitä vaatii? Ja kukaan ei saa koskaan kysyä mitä humanistit tekevät tai mihin varat käytetään? Mahtaa olla vaikeaa elämä, kun näkee kaikkialla vihollisia, vaikka onkin humanisti.

        Jaakko Hintikka totesi eräässä haastattelussa, että humanistit tulevat halvaksi. Käytännössä filosofit tarvitsevan vain kynän ja paperia. Filosofit ovat tyytyväisiä lähes kaikkeen mitä saavat aikaan.
        Teologit ovat toiseksi halvimpia. He tarvitsevat edellisten lisäksi myös roskakorin.


      • Liberaali
        väistöliike kirjoitti:

        Jaakko Hintikka totesi eräässä haastattelussa, että humanistit tulevat halvaksi. Käytännössä filosofit tarvitsevan vain kynän ja paperia. Filosofit ovat tyytyväisiä lähes kaikkeen mitä saavat aikaan.
        Teologit ovat toiseksi halvimpia. He tarvitsevat edellisten lisäksi myös roskakorin.

        vuonna? Vai onko se salaista tietoa vai eikö sitä muut kuin humanistit voi ymmärtää? Voisitko kertoa mitä hyötyä esimerkiksi sosiologeista on?

        Muut tieteentekijät ovat sentään edistäneet talouskasvua. Sosiologit taas tuntuvat hidastavan sitä ja jotkut taitavat haluta jopa pysäyttää sen.


      • jaahas...
        Liberaali kirjoitti:

        vuonna? Vai onko se salaista tietoa vai eikö sitä muut kuin humanistit voi ymmärtää? Voisitko kertoa mitä hyötyä esimerkiksi sosiologeista on?

        Muut tieteentekijät ovat sentään edistäneet talouskasvua. Sosiologit taas tuntuvat hidastavan sitä ja jotkut taitavat haluta jopa pysäyttää sen.

        Jaahas. Viime vuonna? Jos humanisti vaikkapa aluksi määriteltäisiin ihmiseksi joka ei tee vuosittaisia tilinpäätöksiä, päinvastoin, ottaa kauas etäisyytttä kvartaalitalouteen. Jos humanisti saisikin jotain aikaan, se tuskin voisi olla mitään joka syntyy yhtenä vuonna ja jättää merkkinsä viivan alle. Esimerkiksi välineellinen järki, eli se ajattelu, johon hyötyajattelukin kuuluu, kasvoi Euroopassa renessanssihumanistien jalanjäljissä joskus 1600-luvun mittaan. Siinä ohessa kasvoi sitten käsityskyky mm. kausaliteetin suhteen, ja näiltä perusteilta kehitettyjä luonnonlakeja onkin nyt hyvä soveltaa mitä moninaisemman tekniikan kehittämisessä. Talouden kehittämisessä taas jäljitellään luonnonlakien mallin mukaista ajattelua, mikä on johtanut sitten liberalismin lähtökohdista pahasti harhaiseen, taloutta autonomisena ajatusalueena pitävään näkemykseen.

        Muutama sellainen alkeisiin kuuluva asia, jonka sosiologit voisivat opettaa talousihmisille (siis jos näillä olisi edellytyksiä oppia mitään) liittyy ihan niihin perustavanlaatuisiiin mielikuviin, joita talousmiehet omaksi mielenylennyksekseen keskinäisissä kissanristiäisissään aina muistavat toistella. Esimerkiksi ei kannattaisi pontevasti toitottaa: "Tarvitsemme lisää Nokian kännyköiden kaltaisia läpimurtoja." Sosiologi voi tällaiselle naureskella, kun nimittäin topsiasia on ettei suosikkituotemarkkinoille mahdu kuin muutama statustuote kerrallaan. Ja ne siellä aina myös ovat, ihan siitä riippumatta millaisten viritysten kimpussa insinöörit ovat kulloinkin innolla puuhastelleet. Toisekseen sosiologit voisivat joskus vaikkapa vain velvollisuuden vuoksi muistuttaa siitä tosiasiasta, että yksilöiden taloudellinen toimeliaisuus on suurinta sellaisissa yhteisöissä joissa on huomattavan pienet tulo- ja varallisuuserot. Mutta tuskin talousmiehet pyrkivät taloudelliseen toimeliaisuuteen? Kolmanneksi sosiologit voisivat vähän varoitella siitä, etteivät yhteisöt ja yksilöt kestä mitä tahansa. Jos päätöksiä tehdään vain taloudellisista tunnusluvuista liikkeellelähtien, valitettavasti joudutaan kohta toteamaan, että taloudella menee hyvin mutta ihmiset voivat pahoin ja kuolevat talouden tieltä pois.

        Viime vuoden ansioksi sosiologian suunnasta voidaankin ehkä näin nostaa Juha Siltalan mittava kartoitus siitä missä työelämässä juuri nyt mennään. Sen luettuaan voi sitten jäädä pohtimaan, siis pysähtyä pohtimaan, kilpaillaanko ja taistellaanko viimeiseen mieheen, vai olisiko muita, järkevmpiä vaihtoehtoja.


      • Yusa
        jaahas... kirjoitti:

        Jaahas. Viime vuonna? Jos humanisti vaikkapa aluksi määriteltäisiin ihmiseksi joka ei tee vuosittaisia tilinpäätöksiä, päinvastoin, ottaa kauas etäisyytttä kvartaalitalouteen. Jos humanisti saisikin jotain aikaan, se tuskin voisi olla mitään joka syntyy yhtenä vuonna ja jättää merkkinsä viivan alle. Esimerkiksi välineellinen järki, eli se ajattelu, johon hyötyajattelukin kuuluu, kasvoi Euroopassa renessanssihumanistien jalanjäljissä joskus 1600-luvun mittaan. Siinä ohessa kasvoi sitten käsityskyky mm. kausaliteetin suhteen, ja näiltä perusteilta kehitettyjä luonnonlakeja onkin nyt hyvä soveltaa mitä moninaisemman tekniikan kehittämisessä. Talouden kehittämisessä taas jäljitellään luonnonlakien mallin mukaista ajattelua, mikä on johtanut sitten liberalismin lähtökohdista pahasti harhaiseen, taloutta autonomisena ajatusalueena pitävään näkemykseen.

        Muutama sellainen alkeisiin kuuluva asia, jonka sosiologit voisivat opettaa talousihmisille (siis jos näillä olisi edellytyksiä oppia mitään) liittyy ihan niihin perustavanlaatuisiiin mielikuviin, joita talousmiehet omaksi mielenylennyksekseen keskinäisissä kissanristiäisissään aina muistavat toistella. Esimerkiksi ei kannattaisi pontevasti toitottaa: "Tarvitsemme lisää Nokian kännyköiden kaltaisia läpimurtoja." Sosiologi voi tällaiselle naureskella, kun nimittäin topsiasia on ettei suosikkituotemarkkinoille mahdu kuin muutama statustuote kerrallaan. Ja ne siellä aina myös ovat, ihan siitä riippumatta millaisten viritysten kimpussa insinöörit ovat kulloinkin innolla puuhastelleet. Toisekseen sosiologit voisivat joskus vaikkapa vain velvollisuuden vuoksi muistuttaa siitä tosiasiasta, että yksilöiden taloudellinen toimeliaisuus on suurinta sellaisissa yhteisöissä joissa on huomattavan pienet tulo- ja varallisuuserot. Mutta tuskin talousmiehet pyrkivät taloudelliseen toimeliaisuuteen? Kolmanneksi sosiologit voisivat vähän varoitella siitä, etteivät yhteisöt ja yksilöt kestä mitä tahansa. Jos päätöksiä tehdään vain taloudellisista tunnusluvuista liikkeellelähtien, valitettavasti joudutaan kohta toteamaan, että taloudella menee hyvin mutta ihmiset voivat pahoin ja kuolevat talouden tieltä pois.

        Viime vuoden ansioksi sosiologian suunnasta voidaankin ehkä näin nostaa Juha Siltalan mittava kartoitus siitä missä työelämässä juuri nyt mennään. Sen luettuaan voi sitten jäädä pohtimaan, siis pysähtyä pohtimaan, kilpaillaanko ja taistellaanko viimeiseen mieheen, vai olisiko muita, järkevmpiä vaihtoehtoja.

        "Jos päätöksiä tehdään vain taloudellisista tunnusluvuista liikkeellelähtien, valitettavasti joudutaan kohta toteamaan, että taloudella menee hyvin mutta ihmiset voivat pahoin ja kuolevat talouden tieltä pois."

        Tätä tulevaisuutta minä pidän hyvin realistisena, ihan insinööriajattelun pohjalta. Päinvastoin luulen, että humanistit pitävät sitä vain hyvänä vitsinä. Minusta se on vakava asia :0(


      • Liberaali
        jaahas... kirjoitti:

        Jaahas. Viime vuonna? Jos humanisti vaikkapa aluksi määriteltäisiin ihmiseksi joka ei tee vuosittaisia tilinpäätöksiä, päinvastoin, ottaa kauas etäisyytttä kvartaalitalouteen. Jos humanisti saisikin jotain aikaan, se tuskin voisi olla mitään joka syntyy yhtenä vuonna ja jättää merkkinsä viivan alle. Esimerkiksi välineellinen järki, eli se ajattelu, johon hyötyajattelukin kuuluu, kasvoi Euroopassa renessanssihumanistien jalanjäljissä joskus 1600-luvun mittaan. Siinä ohessa kasvoi sitten käsityskyky mm. kausaliteetin suhteen, ja näiltä perusteilta kehitettyjä luonnonlakeja onkin nyt hyvä soveltaa mitä moninaisemman tekniikan kehittämisessä. Talouden kehittämisessä taas jäljitellään luonnonlakien mallin mukaista ajattelua, mikä on johtanut sitten liberalismin lähtökohdista pahasti harhaiseen, taloutta autonomisena ajatusalueena pitävään näkemykseen.

        Muutama sellainen alkeisiin kuuluva asia, jonka sosiologit voisivat opettaa talousihmisille (siis jos näillä olisi edellytyksiä oppia mitään) liittyy ihan niihin perustavanlaatuisiiin mielikuviin, joita talousmiehet omaksi mielenylennyksekseen keskinäisissä kissanristiäisissään aina muistavat toistella. Esimerkiksi ei kannattaisi pontevasti toitottaa: "Tarvitsemme lisää Nokian kännyköiden kaltaisia läpimurtoja." Sosiologi voi tällaiselle naureskella, kun nimittäin topsiasia on ettei suosikkituotemarkkinoille mahdu kuin muutama statustuote kerrallaan. Ja ne siellä aina myös ovat, ihan siitä riippumatta millaisten viritysten kimpussa insinöörit ovat kulloinkin innolla puuhastelleet. Toisekseen sosiologit voisivat joskus vaikkapa vain velvollisuuden vuoksi muistuttaa siitä tosiasiasta, että yksilöiden taloudellinen toimeliaisuus on suurinta sellaisissa yhteisöissä joissa on huomattavan pienet tulo- ja varallisuuserot. Mutta tuskin talousmiehet pyrkivät taloudelliseen toimeliaisuuteen? Kolmanneksi sosiologit voisivat vähän varoitella siitä, etteivät yhteisöt ja yksilöt kestä mitä tahansa. Jos päätöksiä tehdään vain taloudellisista tunnusluvuista liikkeellelähtien, valitettavasti joudutaan kohta toteamaan, että taloudella menee hyvin mutta ihmiset voivat pahoin ja kuolevat talouden tieltä pois.

        Viime vuoden ansioksi sosiologian suunnasta voidaankin ehkä näin nostaa Juha Siltalan mittava kartoitus siitä missä työelämässä juuri nyt mennään. Sen luettuaan voi sitten jäädä pohtimaan, siis pysähtyä pohtimaan, kilpaillaanko ja taistellaanko viimeiseen mieheen, vai olisiko muita, järkevmpiä vaihtoehtoja.

        No pitäähän sillä humanistilla ainakin itsellänsä olla jotain odotuksia oman työnsä suhteen. Vai ihanko summamutikassa niitä teorioita syntyy?

        Mitä talous sitten on, jos se ei ole autonominen alue?

        Jos meillä tarkoitetaan Suomea, niin väite, että jos Suomen kansantalouden kannalta ajatellaan, niin kyllä Suomi tarvitsee lisää Nokian kaltaisia yrityksiä, jotka toisivat lisää pääomaa Suomeen ja siten lisäisi ns. hyvinvointia.

        Ovatko sosiologit siis sitä mieltä, että toimeliaisuus lisääntyy sitä mukaan, kun saa ansiottomasti ansioita? Eikö tämä varallisuuden tasaaminen ole ansiotonta, joka ei kuulunut alkuperäiseen sopimukseen? Eli aluksi oli sopimus, joka ei sitten kelvannutkaan ja hävinnyt osapuoli ottaa valtion avustuksella takaisin "oikeutetusti".

        On totta, että joskus kilpailuttaminen aiheuttaa jotain tosi typeriä toimia, mutta osasyynä voidaan nähdä myös se, että poliittisesti kyllä Suomessa ajatellaan ainakin jotenkin liberaalisti, eli talous on melkein vapaata. Mutta sitten tämä poliittinen tendenssi globaaliin solidaarisuuteen jne. vaikeuttaa yritystoimintaa, kun oletetaan, että me olisimme jotenkin vastuussa vaikkapa afrikkalaisten elinkeinosta. Tämänpä takia yritykset eivät voi suoranaisesti voi pelata oman maansa pussiin, vaan niistä tulee ns. kasvottomia globaaleja ”riistoyrityksiä”, jotka tuntevat velvollisuutta vain ulkomaisia osakkeenomistajiansa kohtaan. Eikä se ole ihme, jos Suomen valtio pyrkii ajamaan kaiken pääoman ulkomaille ja minimoimaan kaiken suomalaisen omistuksen älyttömillä veroilla. Niin kukapa nämä sosiologit sitten elättää, kun ei ole enää yrityksiä, joita verottaa?


      • sopimuksista
        Liberaali kirjoitti:

        No pitäähän sillä humanistilla ainakin itsellänsä olla jotain odotuksia oman työnsä suhteen. Vai ihanko summamutikassa niitä teorioita syntyy?

        Mitä talous sitten on, jos se ei ole autonominen alue?

        Jos meillä tarkoitetaan Suomea, niin väite, että jos Suomen kansantalouden kannalta ajatellaan, niin kyllä Suomi tarvitsee lisää Nokian kaltaisia yrityksiä, jotka toisivat lisää pääomaa Suomeen ja siten lisäisi ns. hyvinvointia.

        Ovatko sosiologit siis sitä mieltä, että toimeliaisuus lisääntyy sitä mukaan, kun saa ansiottomasti ansioita? Eikö tämä varallisuuden tasaaminen ole ansiotonta, joka ei kuulunut alkuperäiseen sopimukseen? Eli aluksi oli sopimus, joka ei sitten kelvannutkaan ja hävinnyt osapuoli ottaa valtion avustuksella takaisin "oikeutetusti".

        On totta, että joskus kilpailuttaminen aiheuttaa jotain tosi typeriä toimia, mutta osasyynä voidaan nähdä myös se, että poliittisesti kyllä Suomessa ajatellaan ainakin jotenkin liberaalisti, eli talous on melkein vapaata. Mutta sitten tämä poliittinen tendenssi globaaliin solidaarisuuteen jne. vaikeuttaa yritystoimintaa, kun oletetaan, että me olisimme jotenkin vastuussa vaikkapa afrikkalaisten elinkeinosta. Tämänpä takia yritykset eivät voi suoranaisesti voi pelata oman maansa pussiin, vaan niistä tulee ns. kasvottomia globaaleja ”riistoyrityksiä”, jotka tuntevat velvollisuutta vain ulkomaisia osakkeenomistajiansa kohtaan. Eikä se ole ihme, jos Suomen valtio pyrkii ajamaan kaiken pääoman ulkomaille ja minimoimaan kaiken suomalaisen omistuksen älyttömillä veroilla. Niin kukapa nämä sosiologit sitten elättää, kun ei ole enää yrityksiä, joita verottaa?

        Mistä tulee pilvet nuo, lauleskeli Röllipeikko. Arkielämämme kysymykset muotoutuvat paikallisten realiteettien mukaan, ja taloudessakin ns. lainalaisuuksiin suhtaudutaan ikään kuin ne olisivat luonnonvoimia tai vähintäänkin säätila, johon on vain sopivasti reagoitava. Historiallinen tapahtumahorisontti ei juuri tavantallaajaa vaivaa. Kuitenkin pitkässä ajallisessa perspektiivissä nähdään ajattelutapojen syntyvän, kehittyvän ja vaihtuvan aivan muuksikin. Uudella ajalla kehittynyt liberalismi on tällainen oman dynamiikkansa varassa vahvistunut ja lopulta harhaiseksi muuttunut (autonominen) ajatusalue.

        Sitä yhteiskuntasopimusta, joka aikojen alussa solmittiin, ei solmittu. Ihminen oli sosiaalinen laji aivan alusta alkaen, ja kaikista niin sanotusti korkeammista hengentoiminnoistamme, kuten itseidentiteetistä ja tietoisesta ajattelusta, kielestä ja symbolijärjestelmään kuuluvasta kyvystä käsitellä asioita, meidän on viime kädessä kiittäminen sosiaalista peruslaatuamme. Yhä vieläkin pitää paikkansa se että ihmiset ihmisyydessään kasvavat siihen ajatteluun ja kulttuuriin joka heillä on ympärillään - jokainen solmii syntyessään yhteiskuntasopimuksen jo olemassaolevan kielen, käsitteistön, ajattelutapojen, totuuksien ja arvojen muodostaman intersubjektiivisen todellisuuden kanssa, ja tämä "todellisuus" on se säätila jonka alla itse kukin elämämme elämme. Historiallisten kehityskaarien tarkastelu vasta sitten paljastaa sen mitä omaien "realiteettiemme" ja kokemustodellisuutemme horisontin takana on, mistä kielipilvet tulevat ja minne ne karkaavat.

        Se historiallinen yhteiskuntasopimus jonka valistusfilosofi Rousseau konstruoi tapahtuneeksi jossain lajin varhaisessa kehitsyhistoriassa, on valistusajalle tyypillinen projektio, jossa individualistinen ihmiskuva ja siitä vedetyt johtopäätökset elävät vahvasti. Nämä samat, ajalle ominaiset vahvat paradigmat muodostuivat myös liberalistisen talousajattelun perusmalleiksi. Esimerkiksi mielikuva keskenään vapaasti molempia hyödyttävää kauppaa tekevistä taloustoimijoista on tällainen aikaan sidottu ja ajan hengelle vahvasti ominainen paradigma. Valitettavasti liberalismin perinne ei luonnontieteitten tavoin pystynyt vastaamaan todellisuushaasteisiin ja kehittymään, vaan perustavanlaatuiset paradigmat saivat itsekkyydestä ja lisääntyvästä individualismista vahvistusta. Marxismi ja keynesläisyys molemmat kasvattivat liberalismin perinteeseen lisähallintaa, mutta eivät ole pystyneet muodostumaan uusien paradigmojen asettajiksi. Ne toimivat omina aikoinaan antiteeseinä, mutta uuden ajan ajattelun vahva valtavirta on kuitenkin suosinut sokeaa individualismia, jossa vahvoille taloudellisille toimijoille legitimoituu ohjaava osa, kun taas yhteisöllisyys, joka kuitenkin olisi lajin selviämisen kannalta välttämätöntä, saa kadota. Lopputuloksena on maailma, jota ohjaavat autonomisen talouden voimat, mutta jossa ihmiset voivat yhä huonommin, ja jossa hyvinvointi käy näennäiseksi niillekin joiden pitäisi olla kilpailun voittajia. Rahaa on, on huikeita numeerisia summia tileillä, mutta todellisuuteen noita valtavia rahamääriä ei enää voida tuoda koska todellisuudesta ei enää löydy katetta kuin muutamalle prosentille rahataloudellisten arvokuplien arvosta. Inflaation torjuminen onkin kuin vaivihkaa kasvanut nykymuotoisen rahaohjasteisen talouden kaikkein kipeimmäksi ongelmaksi.

        Slut på dagens predikan.


      • Liberaali
        sopimuksista kirjoitti:

        Mistä tulee pilvet nuo, lauleskeli Röllipeikko. Arkielämämme kysymykset muotoutuvat paikallisten realiteettien mukaan, ja taloudessakin ns. lainalaisuuksiin suhtaudutaan ikään kuin ne olisivat luonnonvoimia tai vähintäänkin säätila, johon on vain sopivasti reagoitava. Historiallinen tapahtumahorisontti ei juuri tavantallaajaa vaivaa. Kuitenkin pitkässä ajallisessa perspektiivissä nähdään ajattelutapojen syntyvän, kehittyvän ja vaihtuvan aivan muuksikin. Uudella ajalla kehittynyt liberalismi on tällainen oman dynamiikkansa varassa vahvistunut ja lopulta harhaiseksi muuttunut (autonominen) ajatusalue.

        Sitä yhteiskuntasopimusta, joka aikojen alussa solmittiin, ei solmittu. Ihminen oli sosiaalinen laji aivan alusta alkaen, ja kaikista niin sanotusti korkeammista hengentoiminnoistamme, kuten itseidentiteetistä ja tietoisesta ajattelusta, kielestä ja symbolijärjestelmään kuuluvasta kyvystä käsitellä asioita, meidän on viime kädessä kiittäminen sosiaalista peruslaatuamme. Yhä vieläkin pitää paikkansa se että ihmiset ihmisyydessään kasvavat siihen ajatteluun ja kulttuuriin joka heillä on ympärillään - jokainen solmii syntyessään yhteiskuntasopimuksen jo olemassaolevan kielen, käsitteistön, ajattelutapojen, totuuksien ja arvojen muodostaman intersubjektiivisen todellisuuden kanssa, ja tämä "todellisuus" on se säätila jonka alla itse kukin elämämme elämme. Historiallisten kehityskaarien tarkastelu vasta sitten paljastaa sen mitä omaien "realiteettiemme" ja kokemustodellisuutemme horisontin takana on, mistä kielipilvet tulevat ja minne ne karkaavat.

        Se historiallinen yhteiskuntasopimus jonka valistusfilosofi Rousseau konstruoi tapahtuneeksi jossain lajin varhaisessa kehitsyhistoriassa, on valistusajalle tyypillinen projektio, jossa individualistinen ihmiskuva ja siitä vedetyt johtopäätökset elävät vahvasti. Nämä samat, ajalle ominaiset vahvat paradigmat muodostuivat myös liberalistisen talousajattelun perusmalleiksi. Esimerkiksi mielikuva keskenään vapaasti molempia hyödyttävää kauppaa tekevistä taloustoimijoista on tällainen aikaan sidottu ja ajan hengelle vahvasti ominainen paradigma. Valitettavasti liberalismin perinne ei luonnontieteitten tavoin pystynyt vastaamaan todellisuushaasteisiin ja kehittymään, vaan perustavanlaatuiset paradigmat saivat itsekkyydestä ja lisääntyvästä individualismista vahvistusta. Marxismi ja keynesläisyys molemmat kasvattivat liberalismin perinteeseen lisähallintaa, mutta eivät ole pystyneet muodostumaan uusien paradigmojen asettajiksi. Ne toimivat omina aikoinaan antiteeseinä, mutta uuden ajan ajattelun vahva valtavirta on kuitenkin suosinut sokeaa individualismia, jossa vahvoille taloudellisille toimijoille legitimoituu ohjaava osa, kun taas yhteisöllisyys, joka kuitenkin olisi lajin selviämisen kannalta välttämätöntä, saa kadota. Lopputuloksena on maailma, jota ohjaavat autonomisen talouden voimat, mutta jossa ihmiset voivat yhä huonommin, ja jossa hyvinvointi käy näennäiseksi niillekin joiden pitäisi olla kilpailun voittajia. Rahaa on, on huikeita numeerisia summia tileillä, mutta todellisuuteen noita valtavia rahamääriä ei enää voida tuoda koska todellisuudesta ei enää löydy katetta kuin muutamalle prosentille rahataloudellisten arvokuplien arvosta. Inflaation torjuminen onkin kuin vaivihkaa kasvanut nykymuotoisen rahaohjasteisen talouden kaikkein kipeimmäksi ongelmaksi.

        Slut på dagens predikan.

        Veikkaanpa että nykyisin kulutetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin maailman historiassa, joten vaikea kuvitella miten jotain rahaa enää voitaisiinkaan realisoida nopeammalla tahdilla kuin nyt. Ja pääomiahan ei olekaan koskaan tarkoitus realisoida siinä mielessä kuin sinä ajattelet niiden voivan realisoitua. Eli pörssihän ei romahda silloin kun suurin osa omistajista pitävät sijoituksensa siellä, mutta sitten kun herää pelko, että sijoituksen arvo laskee, niin toki silloin automatiikka voi romahduttaa pörssin. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei yhtiön omistaminen olisi jotain reaalista, se omistaminen on vain tehty prosentuaaliseksi. Kuka tahansa omistaja voi osakemäärästä riippuen päästä aika helpolla eroon omistuksistansa, jos vain löytyy joku ostaja.

        En minä humanismia kiellä tai halua lopettaa, mutta humanismin tai minkä tahansa yliopistollisen toiminnan luulisi olevan puolueetonta, mutta kun ei. Jotenkin ne vasemmistolaiset tuntuvat kuvittelevan, että he voivat vaatia joiltain tiedekunnilta jopa poliittista vakaumusta.

        Osaatko sinä "huippupsykologina" kertoa minulle miten ihmisen psyyke voi hyvin juuri silloin kun se saa elää toisten kustannuksella, paremmin silloin kun se saa elantonsa oman työnsä tuloksena?


      • Erkenntnis
        Liberaali kirjoitti:

        Veikkaanpa että nykyisin kulutetaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin maailman historiassa, joten vaikea kuvitella miten jotain rahaa enää voitaisiinkaan realisoida nopeammalla tahdilla kuin nyt. Ja pääomiahan ei olekaan koskaan tarkoitus realisoida siinä mielessä kuin sinä ajattelet niiden voivan realisoitua. Eli pörssihän ei romahda silloin kun suurin osa omistajista pitävät sijoituksensa siellä, mutta sitten kun herää pelko, että sijoituksen arvo laskee, niin toki silloin automatiikka voi romahduttaa pörssin. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei yhtiön omistaminen olisi jotain reaalista, se omistaminen on vain tehty prosentuaaliseksi. Kuka tahansa omistaja voi osakemäärästä riippuen päästä aika helpolla eroon omistuksistansa, jos vain löytyy joku ostaja.

        En minä humanismia kiellä tai halua lopettaa, mutta humanismin tai minkä tahansa yliopistollisen toiminnan luulisi olevan puolueetonta, mutta kun ei. Jotenkin ne vasemmistolaiset tuntuvat kuvittelevan, että he voivat vaatia joiltain tiedekunnilta jopa poliittista vakaumusta.

        Osaatko sinä "huippupsykologina" kertoa minulle miten ihmisen psyyke voi hyvin juuri silloin kun se saa elää toisten kustannuksella, paremmin silloin kun se saa elantonsa oman työnsä tuloksena?

        >> miten ihmisen psyyke voi hyvin juuri silloin kun se saa elää toisten kustannuksella

        Ihmisen psyyke voi hyvin kun kaikki ihmiset elävät toistensa sielussa. Kaikki me tosiasiassa elämme ja olemme sitä mitä olemme vain toistemme kustannuksella. Tai ei kustannuksella - toistemme ansiosta, nykyiset sukupolvet menneitten ansiosta.

        Kuvitelma että minä olisi maailman alkupiste ja että kaikki langat lähtisivät ja palautuisivat minään - että kaikki olisi joko omaa ansiota tai omaa syytä - on eurooppalaisessa ajatusperinteessä erityisesti parinsadan viime vuoden kuluessa vahvistunut kokemuksellinen harha.


      • Liberaali
        Erkenntnis kirjoitti:

        >> miten ihmisen psyyke voi hyvin juuri silloin kun se saa elää toisten kustannuksella

        Ihmisen psyyke voi hyvin kun kaikki ihmiset elävät toistensa sielussa. Kaikki me tosiasiassa elämme ja olemme sitä mitä olemme vain toistemme kustannuksella. Tai ei kustannuksella - toistemme ansiosta, nykyiset sukupolvet menneitten ansiosta.

        Kuvitelma että minä olisi maailman alkupiste ja että kaikki langat lähtisivät ja palautuisivat minään - että kaikki olisi joko omaa ansiota tai omaa syytä - on eurooppalaisessa ajatusperinteessä erityisesti parinsadan viime vuoden kuluessa vahvistunut kokemuksellinen harha.

        Et siis näe mitään eroa siinä, että joku saa valtiolta tukea ja joku toinen taas perheeltänsä/suvultansa tukea? Ehkäpä perhe kuitenkin kannustaa enemmän kuin joku sosiaalitantta yrittämään oman olotilan parantamista. Toisaalta taas se, että tietää, että ei voi epäonnistua, myöskin vähentää riskinottoa ja joissain tapauksissa käytetään röyhkeästi hyväksi järjestelmää, joka ei anna kenenkään ajautua perikatoon, vaan tukee kaikkia viimeiseen asti. On siis paljon parempi asia, että ihmiset saavat tukea läheisiltään, kuin että he saavat apua joltain tuntemattomalta, joka on maksettu yhteisillä varoilla auttamaan.

        Taidat yleistää sellaisissa asioissa, joissa se ei ole mahdollista. Ei voida puhua, että me kaikki eläisimme toistemme sieluissa. Me ehkä elämme meille ystävällismielistien ihmisten sieluissa, kun taas meille vihamieliset ja etäiset ihmiset me ignoroimme täydellisesti. Kun muistelemme lapsuuttamme, emme me muistele abstraktia isoaveljeä, vaan isäämme ja äitiämme, joilla on kasvot ja luonteenpiirteet, ne eivät siis ole mitään abstrakteja kollektiivisia sieluja, joista sinä puhut.

        Ja kyllä minä on kaiken alkupiste, koska siitähän me myös elämämme suunnittelemme. Ei kukaan ajattele, että mitäköhän nyt voisin tehdä, että tuo naapurin Kalle saisi parempia arvosanoja, että hän pääsisi parempaan kouluun.

        Nykyiset tai menneet sukupolvet on aikamoinen yleistys myöskin. Ja mitäköhän sekin tarkoittaa? Siis myöskin ne ihmiset ovat olleet juuri sinun puolella, vaikka he ovatkin olleet isoisiäsi vastaan? Jos joku yritti tappaa isoisäsi ennen kuin hän siitti isäsi, mutta epäonnistui, kun isoisäsi onnistui puolustamaan, niin sinusta myös tämä hyökkääjätappajan ansiosta sinä olet saanut jotain hyvää?


      • taivaaseen...
        Liberaali kirjoitti:

        Et siis näe mitään eroa siinä, että joku saa valtiolta tukea ja joku toinen taas perheeltänsä/suvultansa tukea? Ehkäpä perhe kuitenkin kannustaa enemmän kuin joku sosiaalitantta yrittämään oman olotilan parantamista. Toisaalta taas se, että tietää, että ei voi epäonnistua, myöskin vähentää riskinottoa ja joissain tapauksissa käytetään röyhkeästi hyväksi järjestelmää, joka ei anna kenenkään ajautua perikatoon, vaan tukee kaikkia viimeiseen asti. On siis paljon parempi asia, että ihmiset saavat tukea läheisiltään, kuin että he saavat apua joltain tuntemattomalta, joka on maksettu yhteisillä varoilla auttamaan.

        Taidat yleistää sellaisissa asioissa, joissa se ei ole mahdollista. Ei voida puhua, että me kaikki eläisimme toistemme sieluissa. Me ehkä elämme meille ystävällismielistien ihmisten sieluissa, kun taas meille vihamieliset ja etäiset ihmiset me ignoroimme täydellisesti. Kun muistelemme lapsuuttamme, emme me muistele abstraktia isoaveljeä, vaan isäämme ja äitiämme, joilla on kasvot ja luonteenpiirteet, ne eivät siis ole mitään abstrakteja kollektiivisia sieluja, joista sinä puhut.

        Ja kyllä minä on kaiken alkupiste, koska siitähän me myös elämämme suunnittelemme. Ei kukaan ajattele, että mitäköhän nyt voisin tehdä, että tuo naapurin Kalle saisi parempia arvosanoja, että hän pääsisi parempaan kouluun.

        Nykyiset tai menneet sukupolvet on aikamoinen yleistys myöskin. Ja mitäköhän sekin tarkoittaa? Siis myöskin ne ihmiset ovat olleet juuri sinun puolella, vaikka he ovatkin olleet isoisiäsi vastaan? Jos joku yritti tappaa isoisäsi ennen kuin hän siitti isäsi, mutta epäonnistui, kun isoisäsi onnistui puolustamaan, niin sinusta myös tämä hyökkääjätappajan ansiosta sinä olet saanut jotain hyvää?

        En todellakaan näe mitään eroa siinä että lapsi saa tukea vanhemmiltaan ja perheeltään ja yksilö yhteisöltään, yhteiskunnaltaan. Näin on ollut lajin primitiivisestä alkuhämärästä lähtien.

        Kehityspsykologisesti ottaen minuuden kehittymisessä marssijärjestys on sellainen että ensin on sinä, vasta myöhemmin minä. Ernst Mach jo aikoinaan ajatteli tämän läpi.

        Onhan niitä erilaisia rajanveto-yrityksiä - ihan naurettavuuksiin asti yritetään teoriassa tai periaatteessa määritellä sitä aluetta, jonka sisäpuolella ollaan yksityisiä ihmisiä ja jonka ulkopuolella ollaan taloushaukkoja. Oikein kunnon liberaali - sanotaan vaikka takavuosien David McClelland - on sitä mieltä että perhe on pelkästään taloudellisen kasvun haittatekijä. Perhe sitoo ihmisiä aloilleen ja saa nämä ajattelemaan tyhmiä ja tunteilemaan. Ehkä liberalismin ääri-ilmentymänä onkin se että myös perheenjäsenten välillä vallitsee verinen taloudellinen kilpailu, a la Mika ja Satu Tiivola.

        Mutta kukin varmaan kokee omat ahaa-elämyksensä tässä suhteessa.


      • Liberaali
        taivaaseen... kirjoitti:

        En todellakaan näe mitään eroa siinä että lapsi saa tukea vanhemmiltaan ja perheeltään ja yksilö yhteisöltään, yhteiskunnaltaan. Näin on ollut lajin primitiivisestä alkuhämärästä lähtien.

        Kehityspsykologisesti ottaen minuuden kehittymisessä marssijärjestys on sellainen että ensin on sinä, vasta myöhemmin minä. Ernst Mach jo aikoinaan ajatteli tämän läpi.

        Onhan niitä erilaisia rajanveto-yrityksiä - ihan naurettavuuksiin asti yritetään teoriassa tai periaatteessa määritellä sitä aluetta, jonka sisäpuolella ollaan yksityisiä ihmisiä ja jonka ulkopuolella ollaan taloushaukkoja. Oikein kunnon liberaali - sanotaan vaikka takavuosien David McClelland - on sitä mieltä että perhe on pelkästään taloudellisen kasvun haittatekijä. Perhe sitoo ihmisiä aloilleen ja saa nämä ajattelemaan tyhmiä ja tunteilemaan. Ehkä liberalismin ääri-ilmentymänä onkin se että myös perheenjäsenten välillä vallitsee verinen taloudellinen kilpailu, a la Mika ja Satu Tiivola.

        Mutta kukin varmaan kokee omat ahaa-elämyksensä tässä suhteessa.

        Enhän minä ole koskaan väittänyt, että vastasyntynyt lapsi olisi oikeaoppinen liberaali jo syntyessänsä, vai olenko sinusta? Puhe kai oli kuitenkin ihan aikuisista ja aikuisten tavoista ajatella asioita käytännössä.

        John Locken mukaan perhe taas on yhteiskunnan pienin yksikkö, jossa perheen pää on mies, joka hoitaa perheen "ulkopolitiikan" ja vaimo taas vastaa perheen "sisäpolitiikasta". Tuollaiset liberaalit ovat liberaaleja ilman historiaa.

        Ja kyllä resurssit ovat rajalliset, sillä sikiäminen toisten verovaroilla ilman huolen häivää ja tietoa siitä, että kykenee elättämään omat lapsensa ja itsensä itse, on tietysti taloudellisesti ajatellen aika ikävä asia. On hassua, että juuri nämä nälänhädästä puhuvat ihmiset itse kertovat ristiriitaisesti kuinka nälkää näkevillä on oikeus tehdä lapsia, mutta taas heillä ei ole mitään velvollisuutta elättää itseänsä. Miksi se, joka maksaa tämän ei olisi vihainen?

        Muistaakseni Neuvostoliitossa tehtiin kokeita, joissa lapset kasvatettiin ilman vanhempia laitoksissa. Ei oikein tainnut toimia, koska projektista vaiettiin jopa Neuvostoliitossa sen kokeilun jälkeen. Eli kyllä perheitä tarvitaan. Mutta valitettavasti jotkut sosialistit haluavat tuhota perheen muilla keinoin, eli uusperheitä tuetaan. Siis avioerot ja homo yms. muut omituiset erikoistapaukset ovat oikein erityissuojelussa valtion taholta. Vaikka kaikista tervein vaihtoehto lapsille on tietysti vanhemmat, jotka eivät ole eronneet tai "vanhemmat", jotka ovat esim. samaa sukupuolta.


      • kytkentöjä
        Liberaali kirjoitti:

        Enhän minä ole koskaan väittänyt, että vastasyntynyt lapsi olisi oikeaoppinen liberaali jo syntyessänsä, vai olenko sinusta? Puhe kai oli kuitenkin ihan aikuisista ja aikuisten tavoista ajatella asioita käytännössä.

        John Locken mukaan perhe taas on yhteiskunnan pienin yksikkö, jossa perheen pää on mies, joka hoitaa perheen "ulkopolitiikan" ja vaimo taas vastaa perheen "sisäpolitiikasta". Tuollaiset liberaalit ovat liberaaleja ilman historiaa.

        Ja kyllä resurssit ovat rajalliset, sillä sikiäminen toisten verovaroilla ilman huolen häivää ja tietoa siitä, että kykenee elättämään omat lapsensa ja itsensä itse, on tietysti taloudellisesti ajatellen aika ikävä asia. On hassua, että juuri nämä nälänhädästä puhuvat ihmiset itse kertovat ristiriitaisesti kuinka nälkää näkevillä on oikeus tehdä lapsia, mutta taas heillä ei ole mitään velvollisuutta elättää itseänsä. Miksi se, joka maksaa tämän ei olisi vihainen?

        Muistaakseni Neuvostoliitossa tehtiin kokeita, joissa lapset kasvatettiin ilman vanhempia laitoksissa. Ei oikein tainnut toimia, koska projektista vaiettiin jopa Neuvostoliitossa sen kokeilun jälkeen. Eli kyllä perheitä tarvitaan. Mutta valitettavasti jotkut sosialistit haluavat tuhota perheen muilla keinoin, eli uusperheitä tuetaan. Siis avioerot ja homo yms. muut omituiset erikoistapaukset ovat oikein erityissuojelussa valtion taholta. Vaikka kaikista tervein vaihtoehto lapsille on tietysti vanhemmat, jotka eivät ole eronneet tai "vanhemmat", jotka ovat esim. samaa sukupuolta.

        >> Miksi humanismilla ei ole mitään velvoitteita antaa yhtään mitään tuloksia niille ihmisille, jotka näiden tutkijoiden työn kustantaa?

        >> Sosiologit taas tuntuvat hidastavan sitä [talouskasvua] ja jotkut taitavat haluta jopa pysäyttää sen.

        >> Eikö tämä varallisuuden tasaaminen ole ansiotonta, joka ei kuulunut alkuperäiseen sopimukseen?

        >> Humanismin tai minkä tahansa yliopistollisen toiminnan luulisi olevan puolueetonta, mutta kun ei.

        >> Käytetään röyhkeästi hyväksi järjestelmää, joka ei anna kenenkään ajautua perikatoon, vaan tukee kaikkia viimeiseen asti.

        >> Sikiäminen toisten verovaroilla ilman huolen häivää ja tietoa siitä, että kykenee elättämään omat lapsensa ja itsensä itse, on tietysti taloudellisesti ajatellen aika ikävä asia.

        Tässä poimittuna muutamia väitelauseita, kokemuksellisia totuuksia, joissa tulkitaan maailmaa tyypillisen liberalistisen psyykenvamman pohjalta. Läpikäyvänä perusjäsennyksenä on ahdistunut minän ja maailman konfrontaatio, ja viestin sisältönä oman vapautumisen vaatimus. Peruskysymys kaikissa on muotoa: miksi minun 'täytyy' kun muut 'saavat'? Maailma koetaan paikkana, jossa humanistien opeilla puolustellaan pahuuttaan avuttomaksi ja autettaviksi heittäytyvien asiaa.

        Tällainen perusjäsennys on tietysti oman minän projektio koskien ulkomaailmaa. Koska oma minä pysyy järjestyksessä opillisen käsitteistämisen ja korostuneen itsekurin ansiosta, myös maailma nähdään paikkana, jossa itsekuria vastaavat vaikutussuhteet vallitsevat. Ja kun opillisia painotuksia puolustetaan, tuloksena on sitten ylläkuvatunlaisia tulkintoja, joissa ei enää ole ulkopuolisin silmin katsottuna muuta totuutta tai sisältöä kuin näkijän silmälaseista lähtöisin oleva väri.

        Vaikka opilliset käsitteellistykset ovatkin osa intersubjektiivista selkärankaa, ihmisten käyttäytyminen tai yhteiskunnan järjestys eivät perustu opillisuuteen vaan tuohon jo mainittuun lajin sosiaaliseen ominaislaatuun. Kun elämme kaikki toinen toistemme sieluissa, kaikki se jonka teemme toisillemme on suorassa suhteessa siihen miten oman kallomme sisällä voidaan. Yhteisöissä esiintyvät kontrollijärjestelmät enemmänkin heijastelevat projektiivisesti yksilöiden minäjäsennyksiä kuin pitelevät maailmaa ja sen menoa uomissaan. Jos yksilöt ovat terveitä, myös yhteisö on terve, eikä elämänmeno juuri muutu vaikka kontrollijärjestelmät poistettaisiin. Ihmisiä pitelee aisoissa heidän luontainen sosiaalisuutensa joka joko on terveellä pohjalla tai sitten enemmän tai vähemmän heikoilla, esimerkiksi fasismiin taipuvaisissa tai liberalistisissa kantimissa -- terveessä yhteiskunnassa esim. poliisien lakko ei juurikaan aiheuta rikollisuuden lisääntymistä saati räjähtämistä.

        Totalitaristisissa yhteiskunnissa, joissa ihmiset omista sieluistaan kaivavat esille sen raaimman ja regressoituneimman puolen ja heijastavat itsekurinsa yhteiskuntaan, perusperhe on jokseenkin ainoa mahdollinen malli. Esimerkiksi natsi-Saksassa 'terve' patriarkaattinen perusperhe nautti vahvaa kunnioitusta. N-liiton totalitarismi taas oli yritys muuttaa venäläinen matriarkaatti kuriyhteiskunnaksi, ja siksi siellä mikään ulkoatuotu malli ei ottanut juurtuakseen.

        Kun liberalistit puhuvat perusperheestä, opillinen hajonta on melkoista. Jos minä on oikein kipeä ja vapaudennälkäinen, kaikki perhesiteet koetaan rajoittavina ja ahdistavina, ja tällöin julistus saa yksilönvapautta yli kaikkien perhe- yms. mallien korostavan sävyn. Toisella laidalla ovat sitten ne minävammaiset, joille liberalismi merkitsee isäkapinan kukistamista omaksumalla itse isän rooli: nämä saarnaavat perusperheen puolesta ja uskovat kuriyhteiskuntaan eräänlaisena perusperheen laajentumana. Tällä tiellä liberalismi historiallisten esimerkkien mukaan muuttuu mielellään totalitarismiksi. Ei pidä unohtaa, että molemmat viime vuosisadan suuret totalitaristiset yritelmät puhkesivat liberalismin valmistamalle maaperälle, Venäjällä äärimmäiseen köyhyyteen ajautuneen sääty- tai luokkayhteiskunnan kapinana, Saksassa vapaan talouden, puuttuvan sosiaalipolitiikan ja romahduksen pohjalta mahdollistuneena poliittisen ääriliikkeen nousuna.


    • sailor

      "En vieläkään suostu uskomaan että käsittääkseen fysiikkaa, ihmisen on hallittava matematiikka."

      Kyllä siitä jotain ymmärtää, mutta silti vasta matematiikalla siita saa "kaiken" irti. Paljon vivahteita, nyansseja, nerokkuuksia ja asioiden selkeyttä jää kokematta ilman matematiikkaa.

      "Perustan sen empiiriseen havaintoon: lukion laaja fysiikka oli ihan kamala! Se tappoi kaiken kiinnostuksen ja vei kunnioituksen tiedettä kohtaan."

      Lukion laaja fysiikka on yhtä lähellä fysiikkaa kuin nokkahuilun soiton opettelu ala-asteella on sinfonia orkesterin soittoa.
      Minusta sinun kannattaisi suunnata kritiikin kärki fysiikan lukioopetukseen ja ehdottomasti opettajaasi ennenkuin koko fysiikkaan tieteenä.

      "Eturivin pojat loistivat onnesta. Selvisi että meitä takarivin poikia ei yhteiskunta tulisi kelpuuttamaan yhtään mihinkään."

      Kuulostaa kusipäiseltä opettajalta. Mutta ei se ole "fysiikan vika". Eikä ylipäätään missään nimessä ihmisarvoa tai mehdollisuuksia menestyä elämässä voida päätellä fysiikan tai muunkaan koulumenestyksen perusteella.

      "En nähnyt koko systeemissä muuta tarkoitusta kuin ihmisen henkisen nujertamisen nuoruuden kukkeimmassa kukoistuksessa."

      Edelleen väittäisin, että sinulla on ollut paska ope. Ikävää, että projisoit sen koko fysiikkaan. Olen itse ollut onnekas. Minulla on ollut aina kannustavia opettajia vaikka kaikissa aineissa ei menestystä herunutkaan.

      "Minusta kaavojen pänttääminen ei edes ole fysiikkaa, vaan verrattavissa skolastiseen munkkilatinaan."

      Ei olekaan. Opettajasi on tehyt mokan, jos sinulle on päntätty vain kaavoja. Monet tuntemani fyysikot eivät juurikaan innostu kaavoista. Fysiikka on luonnon tutkimista. Ei kaavojen pänttäämistä. Ero yliopisto ja lukiofysiikan välillä on iso.

      Tieteessä on joitain valtakeskittymiä ja itsekään en ymmärrä joidenkin professorien pönötystä. Mutta ei tiede ole siinä sen ihmeellisempää kuin muukaan yhteiskunta. Se ei ole irrallinen saareke. Siellä on ilkeitä, vallanhaluisia, omaneduntavoittelijoita niinkuin missä tahansa elämän alueella kuten taiteessa, urheilussa ja politiikassa. Mutta siellä on myös luovia, innostuneita, avuliaita ja empaattisia ihmisiä. Ja mielestäni jälkimmäiset ovat enemmistönä.

      Sitäpaitsi. Tiede ON vapaa. Sinäkin saat sitä tehdä. Sinulla on vapaus esittää omia ideoitasi ja altistaa ne muiden tieteentekijöiden kritiikin kohteeksi. Jos ideasi kestää kriittisen tarkastelun se saattaa muuttaa maailmaa omalta osaltaan. Ja vaikka idea osoitettaisiin vääräksi voi siitä parhaillaan saada hyviä ajatussiemeniä entistä paremman teorian tekemiseksi. Itse pidän nimenomaan tästä tieteessä ja fysiikassa olevasta dialogista, joka vie tutkimusta eteenpäin.

      • Wolfgang_mSievert

        >> Kyllä siitä jotain ymmärtää, mutta silti vasta matematiikalla siita saa "kaiken" irti. Paljon vivahteita, nyansseja, nerokkuuksia ja asioiden selkeyttä jää kokematta ilman matematiikkaa.

        Matematiikka on suuri aukko yleissivistyksessäni... ohoh. En ole ennen tullut ajatelleeksi.

        >> Itse pidän nimenomaan tästä tieteessä ja fysiikassa olevasta dialogista, joka vie tutkimusta eteenpäin.

        Joo. Mulla on tässä idea, että televisioon pitäisi tehdä sarja - ehkä kymmenosainen: maailman ydinvoimalat. Japani - USA - kanada - Britannia - Eurooppa - venäjä. Ja käydä läpi historia, toiminta, vahingot, kaikki, david attenborough-tyyliin; puoliksi ihmetellen ja puoliksi kauhistellen.


    • kantaa vähemmän innostavaan

      matematiikan opettajaasi

      "En vieläkään suostu uskomaan että käsittääkseen fysiikkaa, ihmisen on hallittava matematiikka"

      Luepas vaikka fysiikan merkkimiesten (Newton,Einstein,Bohr,Planck jne.) elämänkertoja
      niin äkkiä havaitset matematiikan merkityksen.
      Jotkut heistä ovat olleet alkusi samaa mieltä kuin
      sinäkin, mutta joutuneet sitten kantapään kautta
      opiskelemaan hyvinkin sysällisesti matematiikkaa
      koska muuten tuli seinä vastaan.

      Juuri luin Heikki Ojan ja Osmi Vilhun
      "Albert Einstein, tutkija ja ihminen".

      • Wolfgang_mSievert

        >> Luepas vaikka fysiikan merkkimiesten (Newton,Einstein,Bohr,Planck jne.) elämänkertoja
        niin äkkiä havaitset matematiikan merkityksen.

        Lueskelen juuri mitä Isaiah Berlin kirjoittaa Hamannista ja Blakestä. Tutkin samalla tässä luddiittien historiaa.

        Ehkä..(tämä vain ajatus) matematiikka on vieras tiede tieteiden joukossa? Ehkä matematiikka pitäisi iskeä säpäleiksi, kuten luddiitit murjoivat ensimmäiset kehruu-jennyt? Ehkä Lysenko, ja 1930-luvun saksalaiset fyysikot olivat osittain oikeassa, sanoessaan että matematiikka soveltuu ahneille pikkuporvareille, jotka ovat kiinnostuneita lähinnä tilikirjojen numeroista?

        Matematiikan poistaminen fysiikasta voisi pohjustaa tietä sankarillisemmalle fysiikalle....


      • sailor
        Wolfgang_mSievert kirjoitti:

        >> Luepas vaikka fysiikan merkkimiesten (Newton,Einstein,Bohr,Planck jne.) elämänkertoja
        niin äkkiä havaitset matematiikan merkityksen.

        Lueskelen juuri mitä Isaiah Berlin kirjoittaa Hamannista ja Blakestä. Tutkin samalla tässä luddiittien historiaa.

        Ehkä..(tämä vain ajatus) matematiikka on vieras tiede tieteiden joukossa? Ehkä matematiikka pitäisi iskeä säpäleiksi, kuten luddiitit murjoivat ensimmäiset kehruu-jennyt? Ehkä Lysenko, ja 1930-luvun saksalaiset fyysikot olivat osittain oikeassa, sanoessaan että matematiikka soveltuu ahneille pikkuporvareille, jotka ovat kiinnostuneita lähinnä tilikirjojen numeroista?

        Matematiikan poistaminen fysiikasta voisi pohjustaa tietä sankarillisemmalle fysiikalle....

        "Matematiikan poistaminen fysiikasta voisi pohjustaa tietä sankarillisemmalle fysiikalle...."

        Samalla logiikalla äänen poistaminen musiikista voisi pohjustaa tietä sankarillisemalle musiikille...

        En ymmärrä vastenmielisyyttäsi matematiikkaa kohtaan. Sinulla on ollut huono ope. Voi kun ikävää... Get Over it!

        Oletko oikeasti niin naiivi, että luulet fysiikan tutkimuksen ja uusien keksintöjen olevan mahdollista ilman matikkaa. Runojako kaikkien pitäisi kirjoittaa koska sinulla hengilökohtainen vendetta matikkaa vastaa?


    • Crispus

      Tuon niminen kirja Laurikaiselta saattaisi käsitellä aihetta paremmin, kuten myös "todellisuus ja elämä"

      Vaikka asiat ei ole paljoa muuttuneet, niin vielä nykyaikaisemman käsityksen uskon ja tieteen suhteesta saa Tapio Puolimatkan kirjasta: Usko, tieto ja myytit, tammi 2005

      Tuo on mielestäni niin mainio kirja, että olen tuota suositellut kohta jo jokaiselle vastaantulijallekin :)

      • Wolfgang_mSievert

        >> Tapio Puolimatkan kirjasta: Usko, tieto ja myytit, tammi 2005. Tuo on mielestäni niin mainio kirja, että olen tuota suositellut kohta jo jokaiselle vastaantulijallekin :)

        Täytyy lisätä pitkähköön puutelistaani.

        Minulle on tullut yllätyksenä että tieteesta ja fysiikasta on kirjoitettu niin paljon laadukasta esseetä. Tieteen historiasta, tieteen filosofiasta, ja tieteen etiikasta. Aiemmin kuvittelin että tiedemaailma ei ole pohtinut esim. moraalin tai histroian perspektiivistä. Luulin, että Jumala on sivuutettu kovien tieteiden maailmasta. Mutta ei vaan ole!


      • Yusa
        Wolfgang_mSievert kirjoitti:

        >> Tapio Puolimatkan kirjasta: Usko, tieto ja myytit, tammi 2005. Tuo on mielestäni niin mainio kirja, että olen tuota suositellut kohta jo jokaiselle vastaantulijallekin :)

        Täytyy lisätä pitkähköön puutelistaani.

        Minulle on tullut yllätyksenä että tieteesta ja fysiikasta on kirjoitettu niin paljon laadukasta esseetä. Tieteen historiasta, tieteen filosofiasta, ja tieteen etiikasta. Aiemmin kuvittelin että tiedemaailma ei ole pohtinut esim. moraalin tai histroian perspektiivistä. Luulin, että Jumala on sivuutettu kovien tieteiden maailmasta. Mutta ei vaan ole!

        >"Aiemmin kuvittelin että tiedemaailma ei ole pohtinut esim. moraalin tai histroian perspektiivistä. Luulin, että Jumala on sivuutettu kovien tieteiden maailmasta. Mutta ei vaan ole!"

        Ihmiseen on ilmeisesti "hard-koodattu" geeneihin ajatus Jumalasta. Kun moni luovaan, vapaaseen ajatteluun, siis todella vapaaseen, kykenevä tieteilijä pohtii maailmaa, niin tämä ajatus intuitiivisesti nousee esiin, vaikka se ei tieteen oppikirjamalleihin sovikaan. Tietelijä tuntee olonsa vaikeaksi, jos ei pysty tätä ristiriitaa jotenkin sovittamaan. Mutta useimmat tekevät tätä pohdiskelua täysin omissa ajatuksissaan tai uran jälkeen emeritusaikana. Silloin voi kirjoitella villejä ajatuksia sisältäviä kirjoja vaarantamatta uraansa. K.V.Laurikainen kirjoitteli ja M. Pitkänen ovat käsitelleet asiaa jo uransa aikana, Pitkänen hyvin varovaisesti, mutta ehkä saamme jatkoa.


      • sukeltaa...
        Yusa kirjoitti:

        >"Aiemmin kuvittelin että tiedemaailma ei ole pohtinut esim. moraalin tai histroian perspektiivistä. Luulin, että Jumala on sivuutettu kovien tieteiden maailmasta. Mutta ei vaan ole!"

        Ihmiseen on ilmeisesti "hard-koodattu" geeneihin ajatus Jumalasta. Kun moni luovaan, vapaaseen ajatteluun, siis todella vapaaseen, kykenevä tieteilijä pohtii maailmaa, niin tämä ajatus intuitiivisesti nousee esiin, vaikka se ei tieteen oppikirjamalleihin sovikaan. Tietelijä tuntee olonsa vaikeaksi, jos ei pysty tätä ristiriitaa jotenkin sovittamaan. Mutta useimmat tekevät tätä pohdiskelua täysin omissa ajatuksissaan tai uran jälkeen emeritusaikana. Silloin voi kirjoitella villejä ajatuksia sisältäviä kirjoja vaarantamatta uraansa. K.V.Laurikainen kirjoitteli ja M. Pitkänen ovat käsitelleet asiaa jo uransa aikana, Pitkänen hyvin varovaisesti, mutta ehkä saamme jatkoa.

        >> Kun moni luovaan, vapaaseen ajatteluun, siis todella vapaaseen, kykenevä tieteilijä pohtii maailmaa, niin tämä ajatus [ajatus Jumalasta] intuitiivisesti nousee esiin, vaikka se ei tieteen oppikirjamalleihin sovikaan.

        Insinööriajattelu on minulle mysteeri. Tässkin nyt "todella vapaan" ajattelun tuotoksena nousee esiin valmista koodimuotoa oleva legopalikka.


      • Yusa
        sukeltaa... kirjoitti:

        >> Kun moni luovaan, vapaaseen ajatteluun, siis todella vapaaseen, kykenevä tieteilijä pohtii maailmaa, niin tämä ajatus [ajatus Jumalasta] intuitiivisesti nousee esiin, vaikka se ei tieteen oppikirjamalleihin sovikaan.

        Insinööriajattelu on minulle mysteeri. Tässkin nyt "todella vapaan" ajattelun tuotoksena nousee esiin valmista koodimuotoa oleva legopalikka.

        "..valmista koodimuotoa oleva legopalikka."

        ??? Ei mennyt jakeluun!

        "Kuin korkkiliivit yllä hän yrittää
        sukeltaa... "

        ps. Meni läheltä. Tulin pari tuntia sitten uimahalli-kajakkiharjoituksista: eskimopyörähdystä ja sen sellaista.. :o)

        Lihakset kipeät, mutta hauskaa oli!!!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1910
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      834
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      787
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      258
      717
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      698
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      669
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      653
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      633
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      633
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      626
    Aihe