Haluan selvittää oman älykkyyteni, haluan tietää onko erilaisuuteni syy mahdollinen älykkyyteni. Haluan myös oppia tuntemaan itseni paremmin, oppia jotain itsestäni, halu selvittää tämä kysymys on kasvamassa lähes sietämättömäksi. Selvittääkö Mensan virallinen älykkyystesti tämän minulle? Mittaako se sen mitä haluan, kuinka selitän itselleni mahdollisen epäonnistumisen Epäonnistumiseksi koen tuloksen, joka ei oikeuta minua jäsenyyteen. Testin jälkeen olen kuitenkin selvittänyt itselleni jotain, olen oppinut tuntemaan itseäni tarkemmin.
Kukaan muu kuin minä itse ei ole kykenevä selvittämään tätä asiaa. Halu tietää omien ajattelutaitojen mahdollinen potentiaali on sama kuin aikoinaan oman fyysisen suorituskyvyn rajojen etsintä, halu selvittää oma rajallisuutensa. Omat ajatukseni ohjaavat siis minua myös älykkyyden löytämisessä.
Aikoinaan pärjäsin urheilussa muita paremmin, löysin itseni vertailemasta suorituksiani toisiin henkilöihin. Nyt 22-vuotiaana olen löytänyt rajani urheilun parista. En usko enää parantavani vanhoja ennätyksiä, ahkeralla harjoittelulla voisin näin kuitenkin tehdä.
Voinko päätellä älykkyydestäni jotain etukäteen? Pystynkö vertaamaan itseäni muihin ilman virallista tulosta? Urheilussa monilla on ”epävirallisia” ennätyksiä, mutta viralliset meriitit, tulokset puuttuvat yhtä monilta. Samoin lienee myös ihmisten omassa älykkyyskäsityksessä, uskotaan oman älykkyyspotentiaalin paremmuuteen, halutaan luoda kuva omasta ainutkertaisuudesta. Vrt. myös autolla ajo.
Haluan saada selvyyden omasta ainutkertaisuudestani, ja uskon mainitsemani testin mittaavan haluttua ominaisuutta. En näe enää esteitä itseni ja testin välillä. Testi mittaa sitä mitä haluan, ja täytyy saada tulos.
Olen lähtöviivalla valmiiina yhdessä muiden testiin osallistuvien kanssa. Odotan vain lähtölaukausta, jonka jälkeen itse suoritus, kilpailu voi alkaa. Olen täysin valmis, en pelkää mitään, en edes itseäni. En pelkää menettää mitään, koska ei ole mitään menetettävää. Ei mitään niin tärkeää, josta en voisi luopua. Olen vapaa vain jos jätän kaiken taakseni, kaiken paitsi itseni.
Tarkistan vielä piikkarien nauhojen kireyden, kyllä kaikki on kunnossa olen täysin valmis. Haluan voittaa kuten aikoinaan koulun juoksukilpailussa. Haluan olla ensimmäinen maalissa, näyttää muille kykyni. Kokea siinä sivussa endorfiinin virtaavan, virtaavan kuten aikoinaan kunnon kilpailuissa. Kunnon kilpailu syntyy siitä, että vastustajat ovat samaa tasoa, ei omasta ylivertaisuudesta.
Vilkaisen ennen lähtölaukauksen ampumista vielä nopeasti kilpailijoita, miten he pärjäävät? Tasaväkisessä juoksukilpailussa ei urheilijoita voida erottaa heidän ulkonäkönsä perusteella, joku voi näyttää todella kovakuntoiselta kuitenkaan olematta edes kohtuullisessa kunnnossa. Miltä kilpailijat näyttävät täällä? Kaikilla on kynä ja paperia, melko erilaiset aseet kuin mihin olen tottunut. Kaikilla on siis samat varusteet, tasapuolista eikö totta. Varusteista ei siis saa etua. Kuinka harjoittelu, onko sillä vaikutusta? Ei, silläkään ei ole vaikutusta, tai ainakaan siitä ei ole sanottavaa etua. Niin vielä kilpailijoiden henkilökohtainen ulkonäkö. Miltä he näyttivätkään? Katson oikealle puolelleni, siellä on tummahiuksinen kaveri, melko nuori varmaankin minua vähän vanhempi, näyttää keskittyneeltä. Entä vasemmalla? Siinä istuu vanhempi naishenkilö, liekö kotiäiti ainakin hän muistuttaa itselleni muodostunutta stereotypiaa kotiäidistä. Kovin on erilaisia kilpailijoita täällä, kenties olen joskus törmännyt yhteen näistä vastaantulijoista.
Nyt keskityn itseeni, keskityn siihen mitä olen sanonut itselleni. Ei tarvitse välittää muista, vain oma suoritus on tärkeää. Omien rajojen etsintä on alkanut…
"Hiekkalaatikon jätän teidän käyttöönne, ystävät ja viholliset."
Kukaan muu kuin minä itse ei ole kykenevä selvittämään tätä asiaa. Halu tietää omien ajattelutaitojen mahdollinen potentiaali on sama kuin aikoinaan oman fyysisen suorituskyvyn rajojen etsintä, halu selvittää oma rajallisuutensa. Omat ajatukseni ohjaavat siis minua myös älykkyyden löytämisessä.
Aikoinaan pärjäsin urheilussa muita paremmin, löysin itseni vertailemasta suorituksiani toisiin henkilöihin. Nyt 22-vuotiaana olen löytänyt rajani urheilun parista. En usko enää parantavani vanhoja ennätyksiä, ahkeralla harjoittelulla voisin näin kuitenkin tehdä.
Voinko päätellä älykkyydestäni jotain etukäteen? Pystynkö vertaamaan itseäni muihin ilman virallista tulosta? Urheilussa monilla on ”epävirallisia” ennätyksiä, mutta viralliset meriitit, tulokset puuttuvat yhtä monilta. Samoin lienee myös ihmisten omassa älykkyyskäsityksessä, uskotaan oman älykkyyspotentiaalin paremmuuteen, halutaan luoda kuva omasta ainutkertaisuudesta. Vrt. myös autolla ajo.
Haluan saada selvyyden omasta ainutkertaisuudestani, ja uskon mainitsemani testin mittaavan haluttua ominaisuutta. En näe enää esteitä itseni ja testin välillä. Testi mittaa sitä mitä haluan, ja täytyy saada tulos.
Olen lähtöviivalla valmiiina yhdessä muiden testiin osallistuvien kanssa. Odotan vain lähtölaukausta, jonka jälkeen itse suoritus, kilpailu voi alkaa. Olen täysin valmis, en pelkää mitään, en edes itseäni. En pelkää menettää mitään, koska ei ole mitään menetettävää. Ei mitään niin tärkeää, josta en voisi luopua. Olen vapaa vain jos jätän kaiken taakseni, kaiken paitsi itseni.
Tarkistan vielä piikkarien nauhojen kireyden, kyllä kaikki on kunnossa olen täysin valmis. Haluan voittaa kuten aikoinaan koulun juoksukilpailussa. Haluan olla ensimmäinen maalissa, näyttää muille kykyni. Kokea siinä sivussa endorfiinin virtaavan, virtaavan kuten aikoinaan kunnon kilpailuissa. Kunnon kilpailu syntyy siitä, että vastustajat ovat samaa tasoa, ei omasta ylivertaisuudesta.
Vilkaisen ennen lähtölaukauksen ampumista vielä nopeasti kilpailijoita, miten he pärjäävät? Tasaväkisessä juoksukilpailussa ei urheilijoita voida erottaa heidän ulkonäkönsä perusteella, joku voi näyttää todella kovakuntoiselta kuitenkaan olematta edes kohtuullisessa kunnnossa. Miltä kilpailijat näyttävät täällä? Kaikilla on kynä ja paperia, melko erilaiset aseet kuin mihin olen tottunut. Kaikilla on siis samat varusteet, tasapuolista eikö totta. Varusteista ei siis saa etua. Kuinka harjoittelu, onko sillä vaikutusta? Ei, silläkään ei ole vaikutusta, tai ainakaan siitä ei ole sanottavaa etua. Niin vielä kilpailijoiden henkilökohtainen ulkonäkö. Miltä he näyttivätkään? Katson oikealle puolelleni, siellä on tummahiuksinen kaveri, melko nuori varmaankin minua vähän vanhempi, näyttää keskittyneeltä. Entä vasemmalla? Siinä istuu vanhempi naishenkilö, liekö kotiäiti ainakin hän muistuttaa itselleni muodostunutta stereotypiaa kotiäidistä. Kovin on erilaisia kilpailijoita täällä, kenties olen joskus törmännyt yhteen näistä vastaantulijoista.
Nyt keskityn itseeni, keskityn siihen mitä olen sanonut itselleni. Ei tarvitse välittää muista, vain oma suoritus on tärkeää. Omien rajojen etsintä on alkanut…
"Hiekkalaatikon jätän teidän käyttöönne, ystävät ja viholliset."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei niitä rajoja tarvitse etsiä. Otat vain ne hyväksi havaitut rajat ja pysyt reilusti niiden alapuolella. Kaikilla on rajansa, ei niitä tarvii edes haeskella. Viisas ymmärtää tämän eikä pilaa terveyttään tms. turhilla rajan etsimisillä.
Mensaan meno on sen tunnustamista, että et ole niin älykäs ettäkö pystyisit älyäsi hyödyntämään.
Huolimatta hienoisesta empatian tunteesta sinua kohtaan, totean, että enemmän kuin Mensaa tarvitset psykiatria. En väitä, ettetkö voisi olla älykäs, mutta sinulla on aika massiivisia ongelmia itsesi kanssa. Toiseksi: mieti myös sitä mahdollisuutta, että asiasi voivat olla vielä pahemmin solmussa, kuin nyt, testin jälkeen. Luultavasti joudut vain entistä enemmän hämillesi ja eksyksiin, jos tuloksesi on hyvä, muttei riittävä Mensan jäsenyyteen.
Älä selittele, toimi! Mene siihen pirun testiin, jos arvelet sen tekevän autuaaksi. Mutta tosiasia on, ettei se selvitä ongelmia itsesi ja ympäristösi kanssa. Tapauksessasi se, tuloksesta riippumatta, luultavasti vain pahentaa ongelmiasi. Katsohan, kun ympäristösi ei muutu siitä miksikään, vaikka saisit ÄOksesi 260. Joudut elämään edelleen samojen keskinkertaisten ihmisten kanssa ja samassa kieroutuneessa, liiaksi materiaa tavoittelevassa yhteiskunnassa. Elämän mielekkyyden pitää ensisijaisesti löytyä ihmisen itsensä sisältä!
Ootko ollu paukuissa ??
-Tai muuten vaan kirjailija ??
-suposta ??