Mikä on teistä sopiva aika yhteen muutolle?

Muuttoa miettivä

Olen seurustellu tyttöystäväni kanssa 3kk ja olemme suunnitelleet muuttavamme yhteen ensi keväänä/alku kesästä.

Joidenkin mielestä tuo on aika nopeaa ja sitäpä mietinkin kun musta tuntuu et aikataulu on sopiva. Silloin tulee yli puoli vuotta seurustelua täyteen ja on mielestäni ihan sopiva aika edetä suhteessa muuttamalla yhteen.

Olen 21 ja nainen 23.

Muiden mielipiteitä ja kokemuksia näinkin "nopeasta" etenemisestä.

13

1223

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • morsian.

      Oltiin tunnettu muutama ja seurusteltu yksi kuukausi kun päätettiin muuttaa yhteen, sitten meni pari kk että saatiin kämppä hankittua.. nyt kolmatta vuotta yhdessä.

      Hei ei näihin ole mitään yhtä ja ainoaa oikeaa linjaa :)

      • Faktat faktana

        Tämä on todella harvinaista ja noinkohan teidän suhde vielä tule kestämään...


      • Nainen jo
        Faktat faktana kirjoitti:

        Tämä on todella harvinaista ja noinkohan teidän suhde vielä tule kestämään...

        Onkohan sittenkään niin harvinaista, kun näitä tarinoita kuulee niin paljon. Itse muutin miehen kanssa yhteen seuraavana päivänä tapaamisesta (!!), ja naimisiin pääsyttiin. Äitini puolestaan kosi isääni kaksi viikkoa tapaamisesta, ja yhdessä ovat olleet jo yli 30 vuotta. Niin, ja ovat vielä niin onnellisen rakastuneita, että ystävät kadehtivat.

        Ei se mitään hyödytä, että roikkuu ensin neljä vuotta yhdessä, ja miettii että onkohan tämä nyt se oikea... Kyllä sen pian tietää jos on! :)

        Mutta mallia ei tarvitse kenestäkään ottaa, vaan kuuntelee omaa sydäntään. Ja muistaa että pitkän ja onnellisen liiton salaisuus on siinä, että PÄÄTTÄÄ elävänsä ikuisesti ja onnellisena sen valitsemansa ihmisen kanssa.


      • morsian.
        Faktat faktana kirjoitti:

        Tämä on todella harvinaista ja noinkohan teidän suhde vielä tule kestämään...

        Itse en näe kummempaa eroa yhteiseloon siinä, että seurustellaan tai asutaan yhdessä. Kun toista jo tuntee jonkun verran niin väliäkö tuolla kokeileeko yhteiseloa ennemmin tai myöhemmin. Meillä se alkutaipale meni etäsuhteena joten oltiin saman katon alla lomat ja viikonloput ym vapaat, ja jos olisi asuttu samalla paikkakunnalla niin tuskin olisi noin pian kimppaan muutettukaan mutta käytännön takiakin siihen päädyttiin. Ja sekin lähti ajatuksena; "parin vuoden päästä voisin muuttaa sinne.. tai ensi syksynä.. hankkia oman asunnon aluksi.. kesällä voisi alkaa jo katsoa asuntoa.. voisihan sitä jo kesällä muuttaakin ennen syksyn muuttoruuhkia.. keväällä voisi katsella asuntoja.." jne ja sitten lopulta alettiinkin katsella niitä samantien. Suhteen kesto on kyllä ihan muista seikoista kiinni kuin siitä missä vaiheessa on yhteen muutettu, jos kemiat vaan kohtaa niin se on siinä.


    • realisti,joka ei turhia toi...

      Joops taidat taas kuvitella liikoja suhteesta. Mutta et ole todellakaan ainut. Sori en haluu masentaa mutta sinun niin kuin monen muunkin nopean kiirehtijän kannattaisi ajatella ihan realistisesti. Toista ihmistä ei voi oppia tuntemaan 3 kuukaudessa niin hyvin että kannattaisi edes harkita yhteen muuttamista. Ja vaikka se tyttöystäväsi tuntuu vielä tällä hetkellä niin täydelliseltä ja ihanalta niin kyllä se arki kerkeää astua vielä kuvioihin. Olkaa ihan realistejä älkääkä edetkö liian nopeasti. Minun neuvoni onkin että älkää vielä edes harkitko yhteen muuttamisesta muuten tulette mitä todennäköisemmin pettymään ja pahemman kerran ku se yhdessä asuminen ei ollutkaan niin ruusunpunaista mitä sitä silloin alussa kuvitteli. Ja tämä ihan kaikella hyvällä.

      • alkup. kirjoittaja

        onko omakohtaisia kokemuksia vai mistä noin kyyninen linja?


      • realisti
        alkup. kirjoittaja kirjoitti:

        onko omakohtaisia kokemuksia vai mistä noin kyyninen linja?

        Olen seurustellut aikaisemmin vuoden joka päätyi eroon. Pian sen jälkeen puol vuotta joka päätyi eroon. Kummastakin suhteesta on jäänyt loppupeleissä paska maku suuhun. Mutta ne ovat myös opettaneet paljon. Kummassakin suhteessa alku oli niin ihanaa ja kuvittelin että nyt olen löytänyt sen oikean ja mies tuntui aivan varmasti siltä oikealta mutta kappas kuinka kävikään. Kummankaan kanssa en virallisesti asunut yhdessä(onneksi) mutta käytännössä asuttiin, oltiin joka yö jomman kumman luona. Nyt olen ollu reilut pari vuotta sinkku, on tultu pohdiskeltuu näitä asioita tosi syvällisesti ja tarkkaan mistä seurustelusta on kysymys. Alan nyt vasta olemaan valmis uuteen suhteeseen.

        Jos katsoo maailmaa realistiset tajuaa että se yhteen muuttamien ei ole avain onneen. USKO POIS! Harva liitto kestää nykyään enään. Se on todella ikävää jos muutetaan hätiköiden yhteen ja sitten erotetaan ku se ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Sitä toista ei voi oppia tuntemaan 3 kuukaudessa tai puolessa vuodessakaan niin hyvin että oppisisi tuntemaan toisen huonot ja ärsyttävät puolet. Edes arki ei kerkeä tulemaan vielä 3 kuukaudessa esiin. Sitten kun on seurustellut jonkin aikaa, alkuhuuma on historiaa, oppinut todella tuntemaan toisen, toisen huonot-,hyvät-, ärsyttävät puolet, oppinut hyväksymään ja sietämään myös ne, oppinut joustamaan, luottamaan, ymmärtämään toista jne. Ja kun on toisen kanssa keskusteltu ja keskustelu moneen kertaan halki asiat kannattaa vasta ruveta harkitsemaan yhteenmuuttamista. Ja jos ajattelet että meinaat tämän henkilön kanssa olla loppuelämäsi ni eihän teillä sitten mikään kiire ole, kyllä te kerkiätte.


      • Ulkopuolinen32
        realisti kirjoitti:

        Olen seurustellut aikaisemmin vuoden joka päätyi eroon. Pian sen jälkeen puol vuotta joka päätyi eroon. Kummastakin suhteesta on jäänyt loppupeleissä paska maku suuhun. Mutta ne ovat myös opettaneet paljon. Kummassakin suhteessa alku oli niin ihanaa ja kuvittelin että nyt olen löytänyt sen oikean ja mies tuntui aivan varmasti siltä oikealta mutta kappas kuinka kävikään. Kummankaan kanssa en virallisesti asunut yhdessä(onneksi) mutta käytännössä asuttiin, oltiin joka yö jomman kumman luona. Nyt olen ollu reilut pari vuotta sinkku, on tultu pohdiskeltuu näitä asioita tosi syvällisesti ja tarkkaan mistä seurustelusta on kysymys. Alan nyt vasta olemaan valmis uuteen suhteeseen.

        Jos katsoo maailmaa realistiset tajuaa että se yhteen muuttamien ei ole avain onneen. USKO POIS! Harva liitto kestää nykyään enään. Se on todella ikävää jos muutetaan hätiköiden yhteen ja sitten erotetaan ku se ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Sitä toista ei voi oppia tuntemaan 3 kuukaudessa tai puolessa vuodessakaan niin hyvin että oppisisi tuntemaan toisen huonot ja ärsyttävät puolet. Edes arki ei kerkeä tulemaan vielä 3 kuukaudessa esiin. Sitten kun on seurustellut jonkin aikaa, alkuhuuma on historiaa, oppinut todella tuntemaan toisen, toisen huonot-,hyvät-, ärsyttävät puolet, oppinut hyväksymään ja sietämään myös ne, oppinut joustamaan, luottamaan, ymmärtämään toista jne. Ja kun on toisen kanssa keskusteltu ja keskustelu moneen kertaan halki asiat kannattaa vasta ruveta harkitsemaan yhteenmuuttamista. Ja jos ajattelet että meinaat tämän henkilön kanssa olla loppuelämäsi ni eihän teillä sitten mikään kiire ole, kyllä te kerkiätte.

        Jaahas, joku katkera sinkku kirjoittelee, ja luulee tietävänsä parisuhteista kaiken. En minäkään tiedä kaikkea, mutta kerron sen minkä tiedän.

        Ensinnäkin, toista ihmistä ei opi tuntemaan koskaan. Se siinä onkin se elämän suola ja hienous! On uskomattoman upeaa, kun ei aina tarvitse tapella samoista asioista, vaan joskus kumppani tekee jotain aivan uudenlaista ärsyttävää. :) (Vitsi vitsi, siis tappeluita tietysti tulisi välttää.)

        Mutta yhteenhän muutetaan juuri siksi, että saadaan mahdollisuus nauttia toisen ihmisen luonteesta ja läheisyydestä. Tietysti se tuo mukanaan ongelmia, mutta jos asenne on kohdallaan, niin onnea tulee moninkertaisesti enemmän. Miksi ei toisi?

        Mieheni seurusteli nuorempana 4 ja puoli vuotta muuttamatta naisen kanssa koskaan yhteen. Jälkikäteen mieheni sanoi, että aikasemmin olis pitänyt sellasesta suhteesta kävelemään. Mikä järki siinä oli? Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.

        Kyllä eroja tulee paljon, mutta ei se siitä ole kiinni asutaanko yhdessä vai ei.


      • Maltti on valttia
        Ulkopuolinen32 kirjoitti:

        Jaahas, joku katkera sinkku kirjoittelee, ja luulee tietävänsä parisuhteista kaiken. En minäkään tiedä kaikkea, mutta kerron sen minkä tiedän.

        Ensinnäkin, toista ihmistä ei opi tuntemaan koskaan. Se siinä onkin se elämän suola ja hienous! On uskomattoman upeaa, kun ei aina tarvitse tapella samoista asioista, vaan joskus kumppani tekee jotain aivan uudenlaista ärsyttävää. :) (Vitsi vitsi, siis tappeluita tietysti tulisi välttää.)

        Mutta yhteenhän muutetaan juuri siksi, että saadaan mahdollisuus nauttia toisen ihmisen luonteesta ja läheisyydestä. Tietysti se tuo mukanaan ongelmia, mutta jos asenne on kohdallaan, niin onnea tulee moninkertaisesti enemmän. Miksi ei toisi?

        Mieheni seurusteli nuorempana 4 ja puoli vuotta muuttamatta naisen kanssa koskaan yhteen. Jälkikäteen mieheni sanoi, että aikasemmin olis pitänyt sellasesta suhteesta kävelemään. Mikä järki siinä oli? Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.

        Kyllä eroja tulee paljon, mutta ei se siitä ole kiinni asutaanko yhdessä vai ei.

        Kolmen kuukauden päästä ei vielä tunne toista juuri lainkaan. On ennemminkin ihastunut omassa mielessään luomaansa mielikuvaan kuin oikeaan ihmiseen vikoineen päivineen.

        Arki tosin astuu ovesta pikaisesti yhteenmuuton jälkeen. Erilainen taloudellinen tilanne, tapa käyttää rakaa, suhde alkoholiin, suhde kodin siisteyteen, unirytmi, erilaiset seksuaaliset halut, ystävien ja oman ajan merkitys...

        Avoliitto on täynnä sudenkuoppia, joita välttääkseen on hyvä keskustella monenmoisista asioista. Tuoreessa suhteessa ihastuttavat pienet epäkohdat saattavat vuoden yhdessäasumisen jälkeen aiheuttaa raivohulluutta.

        Onneksi en ole ikinä luopunut omasta asunnostani. Enpähän ole ihan kotirintamamiehen asemaan joutunut.


      • morsian.

        Eipä ole meilläkään "arki" astunut kuvioihin, arki on ollut aina maanataista perjantaihin kun ei ole pyhäpäiviä viikolla. Jos synkkaa niin voi muuttaa toisen kanssa nopeastikin yhteen ja suhde syvenee siinä samalla.. jos ei synkkaa, ainahan voi muuttaa takaisin omaan asuntoon.


      • morsian.
        Maltti on valttia kirjoitti:

        Kolmen kuukauden päästä ei vielä tunne toista juuri lainkaan. On ennemminkin ihastunut omassa mielessään luomaansa mielikuvaan kuin oikeaan ihmiseen vikoineen päivineen.

        Arki tosin astuu ovesta pikaisesti yhteenmuuton jälkeen. Erilainen taloudellinen tilanne, tapa käyttää rakaa, suhde alkoholiin, suhde kodin siisteyteen, unirytmi, erilaiset seksuaaliset halut, ystävien ja oman ajan merkitys...

        Avoliitto on täynnä sudenkuoppia, joita välttääkseen on hyvä keskustella monenmoisista asioista. Tuoreessa suhteessa ihastuttavat pienet epäkohdat saattavat vuoden yhdessäasumisen jälkeen aiheuttaa raivohulluutta.

        Onneksi en ole ikinä luopunut omasta asunnostani. Enpähän ole ihan kotirintamamiehen asemaan joutunut.

        Se riippuu ihmisestä ja ihmisistä missä ajassa toista tuntee minkäkin verran. Voin sanoa, että kun olimme seurustelleet sen kuukauden jolloin tuli yhteenmuuttopäätös, niin siihen mennessä oltiin jo käyty kaikenmaailman asioita läpi ja tiesin miehestäni ja hän minusta sellaisia asioita joita monet eivät tiedä toisesta vuosienkaan jälkeen.

        Eli jos JOKU ei mielestään pysty tuntemaan toista muutaman kuukauden jälkeen, niin se ei tarkoita sitä etteikö joku toinen voisi tuntea jotain toista ihmistä. Ja ainahan sitä voi täysin tuntea vain itsensä, mutta alussa jo saa kuvaa siitä onko toinen luottamuksen arvoinen.


    • N 34v

      Itse muutin 2 kk seurustelun jälkeen kultani kanssa yhteen ja 4v oltu jo yhdessä.

      Mitenkään muuten et saa testattua millainen kultasi on oikeasti, muuta kuin asumalla hänen kanssaan. Miel. ekaksi vuokralle, jotta pääsee tarvittaessa nopeesti eroon.

    • naola

      heippa. kerron lyhyesti tarinani ja oman kokemukseni. elän ensimmäistä vakavaa ja pidempikestoista parisuhdetta, joka on kestänyt muutaman vuoden. noin vuoden tästä ajasta olemme asuneet yhteisessä asunnossa ja nyt yhteenmuutto on todennäköisesti osoittautumassa virheeksi.

      mun neuvo on, että muuta yhteen sitten, kun todella haluat elää ko. ihmisen kanssa yhteistä arkea. älä muuta siksi, että se on tilanteeseen sopiva ratkaisu. älä muuta siksi, että haluat puolittaa vuokran tai ruokailukustannukset. älä siksi, ettei tarvitsisi kulkea välimatkoja.

      kolmessa kuukaudessa ihmiseen kyllä tutustuu, mutta voin sanoa - ja monet ovat tästä samaa mieltä - että ihmisen "todelliset kasvot" alkavat näkyä vasta siinä yhteisessä arjessa. usein parin vuoden yhdessä asuminen on ihmissuhteen mitta, sitten näkee, miten suhteen käy.

      yhteinen arki on paljon asioita. on löydettävä molemmille sopivat tavat hoitaa kotia, sisustaa, tiskata, tehdä töitä/käydä koulua, hoitaa parisuhdetta. on opeteltava ymmärtämään, ettei oma tapa tehdä asioita ole aina se oikea. on osattava antaa tilaa, osattava ottaa toinen huomioon. osattava järjestää aikaa suhteelle ja kumppanille kodin ulkopuolellakin. pitää pystyä antamaan tilaa itselle ja omille ajatuksille ja antaa vapautta toiselle tehdä asioita, joita hän haluaa tehdä.

      koti on ihmiselle tärkeä paikka. jos siellä ei voi hyvin, se vaikuttaa koko elämään. ongelmat pitää osata ratkaista siellä, koska yhteenmuuton jälkeen ei ole enää sitä omaa kotia, johon paeta ongelmia ja unohtaa ne. yhdessä asuessa pakeneminen ei ole ratkaisu, koska ongelmat löytyvät sieltä, mihin ne jätät.

      muuta yhteen sitten, kun sinusta tuntuu, ettei tarvitse kysyä, onko sopiva aika. muuta sitten, kun todella tuntuu siltä, ettei muut vaihtoehdot tule kyseeseenkään, että haluat sitä niin paljon, että sydämesi särkyy, jos et voi sitä toteuttaa.

      mikään, siis ei yksikään asia, ole suhteessa tärkeämpää, kuin tunne tasavertaisuudesta ja tasapainosta. tähän viitaten;

      yhtä tärkeää on, että kumppanisi haluaa sitä yhtä paljon, kuin sinä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30893
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4215
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2735
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1901
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      591
      1670
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1596
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1570
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1506
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1250
    Aihe