Mikä on teistä sopiva aika yhteen muutolle?

Tämä on todella harvinaista ja noinkohan teidän suhde vielä tule kestämään...

Faktat faktana kirjoitti:

Tämä on todella harvinaista ja noinkohan teidän suhde vielä tule kestämään...

Onkohan sittenkään niin harvinaista, kun näitä tarinoita kuulee niin paljon. Itse muutin miehen kanssa yhteen seuraavana päivänä tapaamisesta (!!), ja naimisiin pääsyttiin. Äitini puolestaan kosi isääni kaksi viikkoa tapaamisesta, ja yhdessä ovat olleet jo yli 30 vuotta. Niin, ja ovat vielä niin onnellisen rakastuneita, että ystävät kadehtivat.

Ei se mitään hyödytä, että roikkuu ensin neljä vuotta yhdessä, ja miettii että onkohan tämä nyt se oikea... Kyllä sen pian tietää jos on! :)

Mutta mallia ei tarvitse kenestäkään ottaa, vaan kuuntelee omaa sydäntään. Ja muistaa että pitkän ja onnellisen liiton salaisuus on siinä, että PÄÄTTÄÄ elävänsä ikuisesti ja onnellisena sen valitsemansa ihmisen kanssa.

Faktat faktana kirjoitti:

Tämä on todella harvinaista ja noinkohan teidän suhde vielä tule kestämään...

Itse en näe kummempaa eroa yhteiseloon siinä, että seurustellaan tai asutaan yhdessä. Kun toista jo tuntee jonkun verran niin väliäkö tuolla kokeileeko yhteiseloa ennemmin tai myöhemmin. Meillä se alkutaipale meni etäsuhteena joten oltiin saman katon alla lomat ja viikonloput ym vapaat, ja jos olisi asuttu samalla paikkakunnalla niin tuskin olisi noin pian kimppaan muutettukaan mutta käytännön takiakin siihen päädyttiin. Ja sekin lähti ajatuksena; "parin vuoden päästä voisin muuttaa sinne.. tai ensi syksynä.. hankkia oman asunnon aluksi.. kesällä voisi alkaa jo katsoa asuntoa.. voisihan sitä jo kesällä muuttaakin ennen syksyn muuttoruuhkia.. keväällä voisi katsella asuntoja.." jne ja sitten lopulta alettiinkin katsella niitä samantien. Suhteen kesto on kyllä ihan muista seikoista kiinni kuin siitä missä vaiheessa on yhteen muutettu, jos kemiat vaan kohtaa niin se on siinä.

onko omakohtaisia kokemuksia vai mistä noin kyyninen linja?

alkup. kirjoittaja kirjoitti:

onko omakohtaisia kokemuksia vai mistä noin kyyninen linja?

Olen seurustellut aikaisemmin vuoden joka päätyi eroon. Pian sen jälkeen puol vuotta joka päätyi eroon. Kummastakin suhteesta on jäänyt loppupeleissä paska maku suuhun. Mutta ne ovat myös opettaneet paljon. Kummassakin suhteessa alku oli niin ihanaa ja kuvittelin että nyt olen löytänyt sen oikean ja mies tuntui aivan varmasti siltä oikealta mutta kappas kuinka kävikään. Kummankaan kanssa en virallisesti asunut yhdessä(onneksi) mutta käytännössä asuttiin, oltiin joka yö jomman kumman luona. Nyt olen ollu reilut pari vuotta sinkku, on tultu pohdiskeltuu näitä asioita tosi syvällisesti ja tarkkaan mistä seurustelusta on kysymys. Alan nyt vasta olemaan valmis uuteen suhteeseen.


Jos katsoo maailmaa realistiset tajuaa että se yhteen muuttamien ei ole avain onneen. USKO POIS! Harva liitto kestää nykyään enään. Se on todella ikävää jos muutetaan hätiköiden yhteen ja sitten erotetaan ku se ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Sitä toista ei voi oppia tuntemaan 3 kuukaudessa tai puolessa vuodessakaan niin hyvin että oppisisi tuntemaan toisen huonot ja ärsyttävät puolet. Edes arki ei kerkeä tulemaan vielä 3 kuukaudessa esiin. Sitten kun on seurustellut jonkin aikaa, alkuhuuma on historiaa, oppinut todella tuntemaan toisen, toisen huonot-,hyvät-, ärsyttävät puolet, oppinut hyväksymään ja sietämään myös ne, oppinut joustamaan, luottamaan, ymmärtämään toista jne. Ja kun on toisen kanssa keskusteltu ja keskustelu moneen kertaan halki asiat kannattaa vasta ruveta harkitsemaan yhteenmuuttamista. Ja jos ajattelet että meinaat tämän henkilön kanssa olla loppuelämäsi ni eihän teillä sitten mikään kiire ole, kyllä te kerkiätte.

realisti kirjoitti:

Olen seurustellut aikaisemmin vuoden joka päätyi eroon. Pian sen jälkeen puol vuotta joka päätyi eroon. Kummastakin suhteesta on jäänyt loppupeleissä paska maku suuhun. Mutta ne ovat myös opettaneet paljon. Kummassakin suhteessa alku oli niin ihanaa ja kuvittelin että nyt olen löytänyt sen oikean ja mies tuntui aivan varmasti siltä oikealta mutta kappas kuinka kävikään. Kummankaan kanssa en virallisesti asunut yhdessä(onneksi) mutta käytännössä asuttiin, oltiin joka yö jomman kumman luona. Nyt olen ollu reilut pari vuotta sinkku, on tultu pohdiskeltuu näitä asioita tosi syvällisesti ja tarkkaan mistä seurustelusta on kysymys. Alan nyt vasta olemaan valmis uuteen suhteeseen.


Jos katsoo maailmaa realistiset tajuaa että se yhteen muuttamien ei ole avain onneen. USKO POIS! Harva liitto kestää nykyään enään. Se on todella ikävää jos muutetaan hätiköiden yhteen ja sitten erotetaan ku se ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Sitä toista ei voi oppia tuntemaan 3 kuukaudessa tai puolessa vuodessakaan niin hyvin että oppisisi tuntemaan toisen huonot ja ärsyttävät puolet. Edes arki ei kerkeä tulemaan vielä 3 kuukaudessa esiin. Sitten kun on seurustellut jonkin aikaa, alkuhuuma on historiaa, oppinut todella tuntemaan toisen, toisen huonot-,hyvät-, ärsyttävät puolet, oppinut hyväksymään ja sietämään myös ne, oppinut joustamaan, luottamaan, ymmärtämään toista jne. Ja kun on toisen kanssa keskusteltu ja keskustelu moneen kertaan halki asiat kannattaa vasta ruveta harkitsemaan yhteenmuuttamista. Ja jos ajattelet että meinaat tämän henkilön kanssa olla loppuelämäsi ni eihän teillä sitten mikään kiire ole, kyllä te kerkiätte.

Lue lisää

Jaahas, joku katkera sinkku kirjoittelee, ja luulee tietävänsä parisuhteista kaiken. En minäkään tiedä kaikkea, mutta kerron sen minkä tiedän.

Ensinnäkin, toista ihmistä ei opi tuntemaan koskaan. Se siinä onkin se elämän suola ja hienous! On uskomattoman upeaa, kun ei aina tarvitse tapella samoista asioista, vaan joskus kumppani tekee jotain aivan uudenlaista ärsyttävää. :) (Vitsi vitsi, siis tappeluita tietysti tulisi välttää.)

Mutta yhteenhän muutetaan juuri siksi, että saadaan mahdollisuus nauttia toisen ihmisen luonteesta ja läheisyydestä. Tietysti se tuo mukanaan ongelmia, mutta jos asenne on kohdallaan, niin onnea tulee moninkertaisesti enemmän. Miksi ei toisi?

Mieheni seurusteli nuorempana 4 ja puoli vuotta muuttamatta naisen kanssa koskaan yhteen. Jälkikäteen mieheni sanoi, että aikasemmin olis pitänyt sellasesta suhteesta kävelemään. Mikä järki siinä oli? Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.

Kyllä eroja tulee paljon, mutta ei se siitä ole kiinni asutaanko yhdessä vai ei.

Ulkopuolinen32 kirjoitti:

Jaahas, joku katkera sinkku kirjoittelee, ja luulee tietävänsä parisuhteista kaiken. En minäkään tiedä kaikkea, mutta kerron sen minkä tiedän.

Ensinnäkin, toista ihmistä ei opi tuntemaan koskaan. Se siinä onkin se elämän suola ja hienous! On uskomattoman upeaa, kun ei aina tarvitse tapella samoista asioista, vaan joskus kumppani tekee jotain aivan uudenlaista ärsyttävää. :) (Vitsi vitsi, siis tappeluita tietysti tulisi välttää.)

Mutta yhteenhän muutetaan juuri siksi, että saadaan mahdollisuus nauttia toisen ihmisen luonteesta ja läheisyydestä. Tietysti se tuo mukanaan ongelmia, mutta jos asenne on kohdallaan, niin onnea tulee moninkertaisesti enemmän. Miksi ei toisi?

Mieheni seurusteli nuorempana 4 ja puoli vuotta muuttamatta naisen kanssa koskaan yhteen. Jälkikäteen mieheni sanoi, että aikasemmin olis pitänyt sellasesta suhteesta kävelemään. Mikä järki siinä oli? Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.

Kyllä eroja tulee paljon, mutta ei se siitä ole kiinni asutaanko yhdessä vai ei.

Lue lisää

Kolmen kuukauden päästä ei vielä tunne toista juuri lainkaan. On ennemminkin ihastunut omassa mielessään luomaansa mielikuvaan kuin oikeaan ihmiseen vikoineen päivineen.

Arki tosin astuu ovesta pikaisesti yhteenmuuton jälkeen. Erilainen taloudellinen tilanne, tapa käyttää rakaa, suhde alkoholiin, suhde kodin siisteyteen, unirytmi, erilaiset seksuaaliset halut, ystävien ja oman ajan merkitys...

Avoliitto on täynnä sudenkuoppia, joita välttääkseen on hyvä keskustella monenmoisista asioista. Tuoreessa suhteessa ihastuttavat pienet epäkohdat saattavat vuoden yhdessäasumisen jälkeen aiheuttaa raivohulluutta.

Onneksi en ole ikinä luopunut omasta asunnostani. Enpähän ole ihan kotirintamamiehen asemaan joutunut.

Eipä ole meilläkään "arki" astunut kuvioihin, arki on ollut aina maanataista perjantaihin kun ei ole pyhäpäiviä viikolla. Jos synkkaa niin voi muuttaa toisen kanssa nopeastikin yhteen ja suhde syvenee siinä samalla.. jos ei synkkaa, ainahan voi muuttaa takaisin omaan asuntoon.

Maltti on valttia kirjoitti:

Kolmen kuukauden päästä ei vielä tunne toista juuri lainkaan. On ennemminkin ihastunut omassa mielessään luomaansa mielikuvaan kuin oikeaan ihmiseen vikoineen päivineen.

Arki tosin astuu ovesta pikaisesti yhteenmuuton jälkeen. Erilainen taloudellinen tilanne, tapa käyttää rakaa, suhde alkoholiin, suhde kodin siisteyteen, unirytmi, erilaiset seksuaaliset halut, ystävien ja oman ajan merkitys...

Avoliitto on täynnä sudenkuoppia, joita välttääkseen on hyvä keskustella monenmoisista asioista. Tuoreessa suhteessa ihastuttavat pienet epäkohdat saattavat vuoden yhdessäasumisen jälkeen aiheuttaa raivohulluutta.

Onneksi en ole ikinä luopunut omasta asunnostani. Enpähän ole ihan kotirintamamiehen asemaan joutunut.

Lue lisää

Se riippuu ihmisestä ja ihmisistä missä ajassa toista tuntee minkäkin verran. Voin sanoa, että kun olimme seurustelleet sen kuukauden jolloin tuli yhteenmuuttopäätös, niin siihen mennessä oltiin jo käyty kaikenmaailman asioita läpi ja tiesin miehestäni ja hän minusta sellaisia asioita joita monet eivät tiedä toisesta vuosienkaan jälkeen.

Eli jos JOKU ei mielestään pysty tuntemaan toista muutaman kuukauden jälkeen, niin se ei tarkoita sitä etteikö joku toinen voisi tuntea jotain toista ihmistä. Ja ainahan sitä voi täysin tuntea vain itsensä, mutta alussa jo saa kuvaa siitä onko toinen luottamuksen arvoinen.