Olen jonkin aikaa seurannut tältä palstalta vaihdevuosikokemuksia. Itse olen nyt 54 ja viimeinen vuosi on ollut - ei niin helpon - elämäni tuskaisin ja vaikein.
Eräs tuttavani kuivaili minulle vaihdevuosiaan n. 3 vuotta sitten ja mieleeni jäi, kuinka hän oikein sydämensä pohjasta hartaasti huokasi:"...ihme on että meitä naisia ylipäänsä säilyy hengissä tämän tuskan kanssa." Silloin en yhtään ymmärtänyt, mistä hän puhui, vaikka tietysti minulla oli jo joitakin oireita: yleinen väsyminen, runsaat ja epäsäännöllisiksi muuttuneet moonikset yms.
Nyt voin vain sanoa, että ihmeenä pidän, jos en päätä päiviäni ensi vuoden aikana. Jo fyysiset oireet ovat kiusallisia; minulla niitä ovat kuumat aallot ja toisaalta paleleminen, ihon ja silmien kuivuminen, kuivat natisevat nivelet, öinen lonkkasärky, ruoansulatuselimistön häiriöt, univaikeudet... Ne kyllä kestäisi, järkikin sanoo, että vanheneminen on koettava. Mutta psyykkiset oireet ovat aivan sietämättömät: syyllisyyden ja epäonnistumisen tunne, näköalattomuus, ikävystyminen, masennus, toivottomuus, elämän kokeminen turhaksi, kaiken puuhailun merkityksettömyys, uupumisen ja katkeamisen tunne, väsymys... Ja kaikki nämä vaikka estrogeenilääkitys on päällä.
Etsin tältä palstalta kohtalotoveria, koska arvelin että yhteisestä ongelmasta mariseminen toisi edes hetkellistä helpotusta helvettiin. Mutta eikös vaan täälläkin riekkuvat joko ne, joilla on sisua vaikka muille jakaa ja jokin lähes kehitysvammalle sukua oleva positiivisuus, joka todellakaan ei auta tippaakaan ainakaan minua, tai sitten ne joilla ilmiselvästi ei ole vakavia menopaussiin liittyviä oireita.
Ilmoittaudu siis, jos joka päivä, joka tunti, joka hetki tunnet olosi sietämättömäksi - tässä sinulle kohtalotoveri. Valitetaan niin perkeleesti yhdessä. Sitten kyllä vielä saattaisi lohduttaa, jos löytyisi joku 60-kymppinen, joka on selvinnyt tästä katharsiksesta jonkinlaiseen selkeyteen ja voisi sitä kautta valaa uskoa toivottomuuden tunteeseen ja tulevaisuuden pelkoon.
Sillä minä en ainakaan näe kohdallani mitään valoa minkään tunnelin päästä.
Vanhenemisen TUSKA
62
15003
Vastaukset
- nainen 56
Minullakin alkoi elämä muuttua helvetiksi 50 vuotiaana.
Tuli kaikki ne oireet jotka sinä luettelet.Syön hyvin liikun. Hoidan lapsia ja ulkoilen paljon. minulla on korvaushoito joka hiukan auttaa.Mutta elämä ei ole enään saman lainen kuin ennen vaihdevuosia. Kuusi vuotta on nyt kulunut. Sydänoireet ja masentava olo jatkuu. Kipua siinä sun täällä.On niin ihmeellistä että elämä voi muuttua noinkin paljon vaihdevuosien takia. Olen ihmettellyt että miten kauan tämä helvetti kestää. Jos vaikka 60-vuotiaaksi. Mutta silloin on jo niin vanha että kremppoja tulee muutenkin. Olen kyllä katellinen nille naisille joilla ei vaivoja ole. Tai ainkin väittävät niin.Ei tämä vanheneminen kyllä mitään herkkua ole. Niin ja hiukset ohenevat. Minulla on aina ollut komeat pitkät kynnet. Nykyään vaan lohkeilevat.Siis niitä vaivoja voisi luetella loputtomiin.- magnesiumia,
edellistä hiuksiin ja kynsiin, ihoonkin, jälkimmäinen on auttanut monilla (itsellänikin) epämääräisissä sydänoireissa.
Kone kuluu. Nykyajan lisäaineilla holvatulla tehotuotetulla, raskaasti käsitellyllä teollisuusruualla elävät ihmiset kärsivät keski-ikäisinä taatusti erinäisistä hivenaine- ja vitamiinivajauksista, mikä näkyy erilaisten kremppojuen lisääntymisenä neljänkympin, viidenkympin pintaan.
Ei kaikki krempat johdu vaihdevuosista! - anelma
sama täällä,50v.elämämä alko mennä pain p.tä,voimattomuus ja våsymys aina.olen kokeillut homeopatiaa,ei oo ainakaan vielä auttanu.onko joku saanut apua homeopatiasta.
- Anonyymi
anelma kirjoitti:
sama täällä,50v.elämämä alko mennä pain p.tä,voimattomuus ja våsymys aina.olen kokeillut homeopatiaa,ei oo ainakaan vielä auttanu.onko joku saanut apua homeopatiasta.
On auttanut sepia,pulsatilla.
- jestas
Vanheneminen on todella hirveää olen vasta 45 ja oireet juuri kuvaamianne. Vaihdevuodet eivät vielä ole alkaneet ja nyt jo tuntuu että en tästä selviä. Ikinä ei ole psyykkeesäni ollut mitään ongelmia vaikka elämä on kohdallani ollut todella vaikea! Olen ollut iloinen ja energinen ihminen ja yritän olla sitä vieläkin,vaikka tuntuu että en jaksa! Silti häntää pystyyn vaan elämä on elettävä!! lääkäri määräsi kyllä hormoonikorvaushoidon mutta en vielä haluaisi aloittaa....
- Anonyymi
Samaa mieltä elä lähti alamäkeen .5v. Sitten kun vaihdevuodet alkoi nyt 56v.ei ole saanut apua mistään,paitsi nyt puoli vuotta sitten hiukan apua homeopatiasta ,Sepia on joiltain osin auttanut ja nyt kokeilen lisäksi pulsatillaa josta ollut monelle apua.
- HIENHAJUSTAAN kärsivä 52
Voi tätä elämän kurjutta, on kokemuksia ihan samanlaisesta.
Kun olis edes joku keino,ettei kesken päivää haise niin hielle,että työkaverit kiertää kaukaa. Säryt valvomiset, siitähän se kiukkuisuuskin johtuu.
Mistään en ole saanut apua, kun hormonit on kielletty.
Toivon vaan,että se parempi päivä joskus tulee.- todella tuskaa
kaikille kun ei jaksa mitään ja muut vaatii koko ajan.Haluaisin olla rauhassa ja elää ilman kiireitä mutta kun ei saa,pitää tehdä sitä sun tätä ja jopa omat aikuiset lapset luulee että on yksinäinen ja heidän lapset usein tuodaan mummon luoi.Mutta kun nuorenakin lasten kanssa oli raskasta miten sitä nyt jaksaa juosta niiden perässä.
Ei saa sanoa mitää ettei lapset loukkaannu mutta pinna menee välillä ja sitten saa pyydellä anteeksi koko ajan,Jopa oma äiti vähättelee että ei hänellä mitään o9llu ja ei ymmärrä että minä en jaksa!
Hormoonit autto mutta oli riesakin kun tuli kuukautiset ja sama hermoilu ennen niitä,lopetin mutta nyt en osaa nauttia mistään ja pinna kireällä koko ajan,milloin minä nauran taas! - Anonyymi
Homeopatia kannattaa kokeilla,itseäni vähän auttanut mielialoissa ja hikoilussa SEPIA,pulsatillaa kehiin myös.
- kuulostaa
..teidän kaikkien kokemukset. Itselleni menopaussi iski 52v ja kun aiemmin olin suorastaan vannonut, että ikinä en minä ainakaan ota hormonikorvaushoitoa, niin kelkka piti kääntää siinä asiassa. Hiotus, kuumotus, päänsärky, mielialan vaihtelut ym... Verenpaine nousi niin, että jouduin lääkitykselle. Aiemmin olin kärsinyt liian matalasta verenpaineesta.Äidilläni oli aikoinaan tasan sama kohtalo verenpaineen kanssa, mutta siihen aikaan ei tunnettu hormonikorvaushoitoa ja hän kärsi aikansa ja vaivat menivät ohi.
Söin hormonikorvaushoitoa vajaat kaksi vuotta. Merkkiäkin vaihdettiin kahdesti, en muista enää lääkkeiden nimiäkään. Päätin, että haluan eroon hormonikorvaushoidosta ja pääsin. Lähitulevaisuudessa vietän 60-päivää ja en voi sanoa, että olisin päässyt eroon kaikista oireista vieläkään, mutta tulen toimeen.
Ilmeisesti hormonitoimintaa on edelleen ja pari-kolme kertaa viikossa hikoan öisin edelleen niin, että paita pois. Paljon liikuntaa ja kevyttä ruokaa, niin nekin auttavat. Aika parantaa...- rentukka
on samanlainen kokemus, että olin vakaasti päättänyt etten aloita hormonikorvaushoitoa. Vaihdevuosioireet alkoivat minulle vasta 57-vuotiaana ja kuumat aallot tulivat melko lievinä, mutta pahempaa oli, että mielialavaihtelut olivat kovia ja alakulo iski usein. Sitten menin gynelle ja pyysin hormonikorvaushoidon ja se auttoi. Menkat tulevat nyt joka kuukausi, mutta mielialani palautui normaalin iloiseksi eikä mitään sivuvaikutuksia ole ollut, kohta täytän 59 vuotta. Kuumat aallot loppuivat myös lääkitykseen. En kuitenkaan aio jatkaa tätä hormonien popsimista montaa vuotta.
- nainen 56
rentukka kirjoitti:
on samanlainen kokemus, että olin vakaasti päättänyt etten aloita hormonikorvaushoitoa. Vaihdevuosioireet alkoivat minulle vasta 57-vuotiaana ja kuumat aallot tulivat melko lievinä, mutta pahempaa oli, että mielialavaihtelut olivat kovia ja alakulo iski usein. Sitten menin gynelle ja pyysin hormonikorvaushoidon ja se auttoi. Menkat tulevat nyt joka kuukausi, mutta mielialani palautui normaalin iloiseksi eikä mitään sivuvaikutuksia ole ollut, kohta täytän 59 vuotta. Kuumat aallot loppuivat myös lääkitykseen. En kuitenkaan aio jatkaa tätä hormonien popsimista montaa vuotta.
ettei popsi hormoneja montaa vuotta. Yritä lopettaa, niin sinulla on kaikki oireet taas.
Minä olen syönnyt kohta kuusi vuotta , ja olen yrittänyt lopettaa kaksi kertaa. Kuukauden menee jotenkin mutta sitten alkaa yöunet pätkiä ja vähitellen palaa muutkin oireet. Näin ainakin minulla.Lääkäri ehdotti Menofemiä mutta en ole vielä kokeillut. Kamalaa jos ei ikinä pysty lopettamaan hormonihoidon.Minä silloin aikoinaan pollena sanoin etten alaa hormoneja popsimaan kun äitinikin on pärjännyt ilman.Mutta kylläpäs tuli niin pahoja oireita että oli pakko hormoneja hakea. No, älä masennu ,, tämä on minun tarinani. Olisi mielenkiintoista kuulla onko joku helposti lopettanut hoidon, ja minkälaisia oireita on tullut?? - nauretaan ja itketään
nainen 56 kirjoitti:
ettei popsi hormoneja montaa vuotta. Yritä lopettaa, niin sinulla on kaikki oireet taas.
Minä olen syönnyt kohta kuusi vuotta , ja olen yrittänyt lopettaa kaksi kertaa. Kuukauden menee jotenkin mutta sitten alkaa yöunet pätkiä ja vähitellen palaa muutkin oireet. Näin ainakin minulla.Lääkäri ehdotti Menofemiä mutta en ole vielä kokeillut. Kamalaa jos ei ikinä pysty lopettamaan hormonihoidon.Minä silloin aikoinaan pollena sanoin etten alaa hormoneja popsimaan kun äitinikin on pärjännyt ilman.Mutta kylläpäs tuli niin pahoja oireita että oli pakko hormoneja hakea. No, älä masennu ,, tämä on minun tarinani. Olisi mielenkiintoista kuulla onko joku helposti lopettanut hoidon, ja minkälaisia oireita on tullut??mut hengissä ollaan.., se nauratti kun viis vuotta sitten kun kuumat aallot alkoi rajusti niin ratikassa silmälasit huurustu, kun hiki nousu otsalle ja olis halunnut heti riisua kaikki vaatteet ja hypätä jääkylmään pakkaseen...
Hormonihoito helpotti heti, tosin jouduin vaihtamaan lievempiin kun ne aiheutti verenpaineen nousut. Nyt sitten opettelen hyväksymään vanhenemiseni, mutta pidän entistä paremman huolen ulkonäöstäni, liikuntaharrastus on tullut jäädäkseen ja kunto nousee...
Surullista on se, että en enää "kelpaa" työmarkkinoille vaikka taitoja olisi vaikka muille jakaa.
Vanhemmiten herkistyy, täytyy karsia kaikki turha pois elämästään ja täytyy etsiä aarteita, henkisiä sellaisia, sit jaksaa - rentukka
nainen 56 kirjoitti:
ettei popsi hormoneja montaa vuotta. Yritä lopettaa, niin sinulla on kaikki oireet taas.
Minä olen syönnyt kohta kuusi vuotta , ja olen yrittänyt lopettaa kaksi kertaa. Kuukauden menee jotenkin mutta sitten alkaa yöunet pätkiä ja vähitellen palaa muutkin oireet. Näin ainakin minulla.Lääkäri ehdotti Menofemiä mutta en ole vielä kokeillut. Kamalaa jos ei ikinä pysty lopettamaan hormonihoidon.Minä silloin aikoinaan pollena sanoin etten alaa hormoneja popsimaan kun äitinikin on pärjännyt ilman.Mutta kylläpäs tuli niin pahoja oireita että oli pakko hormoneja hakea. No, älä masennu ,, tämä on minun tarinani. Olisi mielenkiintoista kuulla onko joku helposti lopettanut hoidon, ja minkälaisia oireita on tullut??tosiaan lopettaa hormonihoidon, kun täytän parin vuoden sisällä 60 vuotta. Silloin jään eläkkeelle, koska aloitin aikanaan vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksamisen. Arvaan, että vaihdevuosioireet eivät tosiaan lopu siihen, mutta kun en ole silloin enää töissä, voin helpommin kestää kuumotukset ja unien pätkimisenkin.
- Mölli
Kiitos kaikille. Sekin vähän helpottaa ettei ole aivan yksin tuskinensa.
Ainoa asia, joka minua helpottaa, on lukemisharrastukseni.
Nyt pakkasten tultua eivät vaivaa kuumat aallot, vaan jatkuva palelu. Asuntoni on kylmä. Yritän saada unta villasukat jalassa, kolmen peiton alla, kuumavesipullo sylissä. Koko viikonlopun tärisin kuin hullu, yritin jumpata, käydä kuumassa kylvyssä, tehdä kotiaskareita... ei auta. Kämpässä on 19. Huoltomies sanoi, että se riittää, termostaatit on asennettu siten, että jos esimeriksi tekee uuniruokaa, polttaa kynttilöitä jne. napsahtavat patterit viileiksi. Tämmöistäkin kiusaa pitää kärsiä koko talvi. Minulle on määrätty estrogeenigeeliä 1-3 tippaa/pv, nyt en laita kuin puolikkaan. Mieli on niin maassa, että mielessä pyörivät itsetuhoiset ajatukset.- hormoonien sota
on viisi sisarusta ja pari kolme vuotta ikäero ja tässä huomaa mitä on vaihdevuodet.Yhtä tappelua koko ajan,ennen ei tapeltu mutta nyt kaikki kaadetaan toisten niskaan ja kaivellaan vanhat jutut esiin.Toisaalta hyvä puhdistaa pöytä ja eihän onneksi ole pakko pitää yhtettä jos siltä tuntuu.Kodista aikasin kun lähdettiin jäi murrosiän sotkut selvittämättä.
- oon huomannut
hormoonien sota kirjoitti:
on viisi sisarusta ja pari kolme vuotta ikäero ja tässä huomaa mitä on vaihdevuodet.Yhtä tappelua koko ajan,ennen ei tapeltu mutta nyt kaikki kaadetaan toisten niskaan ja kaivellaan vanhat jutut esiin.Toisaalta hyvä puhdistaa pöytä ja eihän onneksi ole pakko pitää yhtettä jos siltä tuntuu.Kodista aikasin kun lähdettiin jäi murrosiän sotkut selvittämättä.
että niistä tulee vaan lisää kärsimystä (myös itselle) yritän vaan olla kärsivällisempi ja etsiä totuuden siemeniä mahd. monelta taholta. Varsinkaan ikätovereiden kanssa ei parane tapella, no sitten nuorempien kanssa on ja oltava varovainen ettei tuu leimatuks hullu ämmä,
Siitä tulee rauhallinen olo kun hyväksyy tietyt tosiasiat mut etsii samalla elämästä kauneutta, sitähän kyllä myös löytyy... ja jättää ikävät asiat (ne mille ei mahda mitään) kokonaan pois
- Mölli
Minulla on kohtu tallella, joten joka kuukauden alussa pitäisi syödä Terolutia. Söin puolisen vuotta, mutta masennus, ahmiminen ja näppylät tulivat ongelmiksi. Ovat kai tyypillisiä keltarauhashormoniin liittyviä miinuspuolia. Ainakin hormonikierukka, joka minulle asennettiin v. 98 runsaiden kuukautisten hillitsmiseksi, lihotti minua 13 kg yhden syksyn aikana ja sai naamani kukkimaan omituisia molluskoja (minulla ei sentään ollut liiemmälti finnejä edes murrosikäisenä).
Puolen vuoden aikana Terolutia syödessä paino nousi taas yli 10 kg. Koska olin onnistunut jo pudottamaan maksimipainostani 24 kg, siitäkin syystä lakkasin syömästä Terolutia. Sen tarkoitushan on suojella kohdun limakalvoa. Mutta kuukautiset tulivat estrogenillä ja Terolutilla ehkä 3-4 kertaa ja loppuivat sitten kokonaan. Nyt pelkällä estrogeenillä on moonikset tulleet heinäkuun jälkeen kahdesti.
Johonkinhan sitä on ihmisen kuoltava. Jos syö Terolutia, on rintasyöpävaara, jos ei syö, on kohtusyöpävaara. Jos ei syö kumpaakaan, viiltää ranteensa auki. Valitse näistä nyt se pienin paha.
Tietääkö joku muuten estrogeenin ja verenpaineen yhteydestä jotakin? Minulta ei gyne edes kysellyt verenpainetta, saati että olisi mitannut. Kuitenkin n. 15 vuoden ajan verenpainetta on seurattu ajoittain (yleensä n. 140/95) mutta lääkitystä ei ole kukaan vielä määrännnyt. - vai oisko sittenkin normaalia?
tullu ongelmia sukulaisten kanssa esm.siskojen.Itse olen tapellu kaikkien kanssa ja käyny läpi kaikki lapsuudenkin jutut,kuka sano ja teki mitäkin sillon.Onko tämä normaalia? Kiroilen kanssa vähän joka jutusta ja ei katso aikaa aikä paikkaa?
- Mölli
Siskoni on vain pari vuotta nuorempi ja kamppailee samojen ongelmien kanssa. Lisäksi hänellä on osteoporoosi (ikuisen laihduttamisen seurauksena). Välillä kyllä hermostumme toisiimme, mutta pääsääntöisesti tulemme hyvin toimeen. Yksi ilahduttavia seikkoja tässä helvetissä on juuri se, että pahan olonsa ja syvimmät tuntonsa voi jakaa niinkin läheisen ihmisen kuin oman pikkusiskon kanssa.
Aikuisen poikani kanssa tulen myös upeasti juttuun. Hänkin on ymmärtäväinen ja lohduttava.
Eniten minua arkielämässä kiukuttavat tösi pöllöt ihmiset, esim. raitiovaunuissa. Joskus on vaikea hillitä itsensä työpäivän jälkeen, kun kaiken maailman kännykkäänkälättäjät ja idiootit tungeksivat typerästi repuilla kanssaihmisiään tönien... Pinna kiristyy myös kassajonoissa ja ylipäänsä tungoksessa. Yritän välttää niitä tilanteita. Esim. jouluostokset tein tälläämällä itseni Stockalle heti aamuyhdeksältä. Meni homma ripeästi, kun oli valmis lista ja vähän toilailijoita. - ei jaksa ku olla vihanen!!!
Mölli kirjoitti:
Siskoni on vain pari vuotta nuorempi ja kamppailee samojen ongelmien kanssa. Lisäksi hänellä on osteoporoosi (ikuisen laihduttamisen seurauksena). Välillä kyllä hermostumme toisiimme, mutta pääsääntöisesti tulemme hyvin toimeen. Yksi ilahduttavia seikkoja tässä helvetissä on juuri se, että pahan olonsa ja syvimmät tuntonsa voi jakaa niinkin läheisen ihmisen kuin oman pikkusiskon kanssa.
Aikuisen poikani kanssa tulen myös upeasti juttuun. Hänkin on ymmärtäväinen ja lohduttava.
Eniten minua arkielämässä kiukuttavat tösi pöllöt ihmiset, esim. raitiovaunuissa. Joskus on vaikea hillitä itsensä työpäivän jälkeen, kun kaiken maailman kännykkäänkälättäjät ja idiootit tungeksivat typerästi repuilla kanssaihmisiään tönien... Pinna kiristyy myös kassajonoissa ja ylipäänsä tungoksessa. Yritän välttää niitä tilanteita. Esim. jouluostokset tein tälläämällä itseni Stockalle heti aamuyhdeksältä. Meni homma ripeästi, kun oli valmis lista ja vähän toilailijoita.kun luin tuon sisko jutun,koska itsellä oli riitaa ja ihan itku tuli kun mietin miksi tämän ikäsenä vielä tapellaan kun kakarat.Se voi olla että murrosiän kahinat jäi kun jokainen vuorollaan lähti olosuhteiden pakosta maailmalle leipäänsä tienaamaan heti kansakoulun loputtua.On kun uusi murrosikä ja tuo josta kerroit kaupan ryysiksistä on kohdallani myös totta,pinna palaa nopeasti ja viha on sellasta että itsekkin alkaa pelätä mutta onneksi kukaan ei päältä päin näe mitä tunnen!
- ja tyhmät ihmiset
Mölli kirjoitti:
Siskoni on vain pari vuotta nuorempi ja kamppailee samojen ongelmien kanssa. Lisäksi hänellä on osteoporoosi (ikuisen laihduttamisen seurauksena). Välillä kyllä hermostumme toisiimme, mutta pääsääntöisesti tulemme hyvin toimeen. Yksi ilahduttavia seikkoja tässä helvetissä on juuri se, että pahan olonsa ja syvimmät tuntonsa voi jakaa niinkin läheisen ihmisen kuin oman pikkusiskon kanssa.
Aikuisen poikani kanssa tulen myös upeasti juttuun. Hänkin on ymmärtäväinen ja lohduttava.
Eniten minua arkielämässä kiukuttavat tösi pöllöt ihmiset, esim. raitiovaunuissa. Joskus on vaikea hillitä itsensä työpäivän jälkeen, kun kaiken maailman kännykkäänkälättäjät ja idiootit tungeksivat typerästi repuilla kanssaihmisiään tönien... Pinna kiristyy myös kassajonoissa ja ylipäänsä tungoksessa. Yritän välttää niitä tilanteita. Esim. jouluostokset tein tälläämällä itseni Stockalle heti aamuyhdeksältä. Meni homma ripeästi, kun oli valmis lista ja vähän toilailijoita.Möllin tapaiset naiset juuri antavat aiheen halveerata vaihdevuosissa eläviä naisia. Ei ihme, että mummukuumeesta yms. hekotetaan. Möllin ei omasta mielestä tarvitse sietää mitään eikä ketään (lukekaa marttyyrimenneisyys), mutta muiden tulisi toimia aina oikein ratikassa, tavarataloissa, kassajonossa... Mitenhän me nyt kaikki Hgissä asuvat voisimme onnistua käyttäytymään hänen mielikseen? Jos tapaan Möllin tapaisen naisen, aion hihkaista kuuluvasti: Päivää, Mölli!
- Mölli
ei jaksa ku olla vihanen!!! kirjoitti:
kun luin tuon sisko jutun,koska itsellä oli riitaa ja ihan itku tuli kun mietin miksi tämän ikäsenä vielä tapellaan kun kakarat.Se voi olla että murrosiän kahinat jäi kun jokainen vuorollaan lähti olosuhteiden pakosta maailmalle leipäänsä tienaamaan heti kansakoulun loputtua.On kun uusi murrosikä ja tuo josta kerroit kaupan ryysiksistä on kohdallani myös totta,pinna palaa nopeasti ja viha on sellasta että itsekkin alkaa pelätä mutta onneksi kukaan ei päältä päin näe mitä tunnen!
illalla oikein hartaasi psyykkaamaan itseäni ja miettimään, oliko päivässä mitään positiivista tai ilahduttavaa. Jotakin aina löytää. Mutta kyllä jatkuva itsensä hillitseminen työpaikalla, kaupoissa, kulkuvälineissä ja kaikissa sosiaalisissa konsteissa on rasittavaa. Sitten kun ei vielä saa yöllä kunnolla nukuttua !! Ei sitä nuorena ymmärtänyt, miten tärkeä asia on sikeä uni, miten nautinnollista oli nukkua vaikkapa 10 tuntia, kun väsytti. Nyt kun hikisenä vääntää kipeältä lonkalta toiselle 5-6 tuntia joka rapsahdukseen havahtuen, kyllä on päivän toimissa tuska, että saa ne läpijuostua. Sitten kun ajattelee, että nimettömänä vähän purkaa tunteitaan täällä kohtalotovereiden joukossa, tulee noilta parempiosaisilta vaihdevuosinaisilta neuvoja, että luonnollista on ja ohimenevää, että olen vihonviimeinen marttyyri. Uskokaa tai älkää, mutta kanssaihmiset pitävät minua iloisena ja tarmokkaana, jopa hauskana ihmisenä. Niin hyvin onnistun useimmiten kätkemään pahan oloni.
Kiitos sinulle, että uskallat tunnustaa todelliset tunteesi. Niille, jotka kärsivät rytmihäiriöistä ja muljautuksista, neuvoisin tutustumaan omaan itseensä. Vaarattomat sydänoireet kertovat psyykkisen pahoinvoinnin kääntämisestä fyysisiksi oireiksi ja oikeat ongelmat jäävät käsittelemättä. - Mölli
ja tyhmät ihmiset kirjoitti:
Möllin tapaiset naiset juuri antavat aiheen halveerata vaihdevuosissa eläviä naisia. Ei ihme, että mummukuumeesta yms. hekotetaan. Möllin ei omasta mielestä tarvitse sietää mitään eikä ketään (lukekaa marttyyrimenneisyys), mutta muiden tulisi toimia aina oikein ratikassa, tavarataloissa, kassajonossa... Mitenhän me nyt kaikki Hgissä asuvat voisimme onnistua käyttäytymään hänen mielikseen? Jos tapaan Möllin tapaisen naisen, aion hihkaista kuuluvasti: Päivää, Mölli!
käyttäydyttävä nätisti, opetti äiti. Ja niin yritän tehdä, vaikka kuinka hatuttaa. Mitäs sinun äitisi opetti sinulle?
- kesken
Ihan veit sanat suustani! On meitä muita, vaikka olenkin ollut hiljaa asiasta: luulin etteivät muut yhtäkkiä ala raivoamaan, vatvomaan lapsuuden tapahtumia, kiroilemaan rankasti yms.
Eli kai se sitten on normaalia. Toisaalta ehkä hyvä tuulettaa sellaisia asioita, jotka vaivaavat ja jotka on joutunut pitämään sisällään. Muille se voi tulla yllätyksenä, mutta kiltin tytön ja suorittajan leima lentää nyt roskiin.
Hyvä jatkoa, kanssasisar! Varokaamme, ettei meistä tula m ö l l e j ä ! - käyttäytyminen
Mölli kirjoitti:
käyttäydyttävä nätisti, opetti äiti. Ja niin yritän tehdä, vaikka kuinka hatuttaa. Mitäs sinun äitisi opetti sinulle?
En kirjoittanut tuota aiempaa, mutta voin kertoa, että äitini opetti käyttäytymään kauniisti. Opetuksen parasta antia on ollut se, että toisia pitää kohdella niinkuin haluaa itseäänkin kohdeltavan.
Jos naama punaisena puhisee ja tuhisee ratikassa tai kassajonossa, niin turha odottaa muiltakaan hyvää käytöstä.
Hyvään käytökseen ei riitä yritys, eikä käytös tai sivistys ole sitä, että sitä pitää hampaat irvessä yrittää. Se on ihmisen sisimmässä, tai sitten sitä ei ole ja jos ei ole, niin homma on pelkkää teeskentelyä.
Pelkkää teeskentelyä on myös se, että aina hymyilee ja on olevinaan positiivinen. Kaikki meille annetut tunteet ovat luvallisia. On hyvä suuttua kun siihen on aihetta, surra kun on surun aika. Loputonta marinaa tuskin kuitnekaan kukaan jaksaa kuunnella!
- onneksi nauran..
kiltti mummohan se siinä istuu,muut luulee varmaan kun bussissa istun mutta tietäsittepä mitä ajattelen!
- saan minäkin
jatkuvasti vartioida, niillä voi muuttaa tunteitaan ja on oltava jatkuvasti varuillaan, ettei lähtisi pahaa oloa itselleen lietsomaan. Siitä seuraa pahoja sanoja ja tekoja ja mitä ihmeellisempiä fyysisiä vaivoja. Jaksamista vaan kaikille, tärkeintä on pyrkimys hyvään.
- terhi.
"Mutta eikös vaan täälläkin riekkuvat joko ne, joilla on sisua vaikka muille jakaa ja jokin lähes kehitysvammalle sukua oleva positiivisuus, joka todellakaan ei auta tippaakaan ainakaan minua, tai sitten ne joilla ilmiselvästi ei ole vakavia menopaussiin liittyviä oireita."
Sen verran vaan, että POSITIIVISUUS EI OLE KEHITYSVAMMA!- iloinen saa olla
vois olla päinvastoin,tunnen erään alkoholia suurkuluttavan joka ei osaa nauraa enää ja pitää hulluna jos joku nauraa ja on positiivinen.
- paha olo
pitääkö siis itselleen lietsota lisää huonoa oloa, eikö todellakaan voi edes yrittää löytää huumorilla jotain iloa päiviin? Ootteko ihan pönttöjä, ensínnäkin jos on iloinen se on kai luonnollista ja jos masentaa sekin on luonnollista ei siihen aina tarvita masennuslääkkeitä? Nekin on kaikki kaupallista hölynpölyä lääkefirmat vain rikastuu. Vaihdevuosivaivojen kanssa ,kun ei pärjää siihen on ainoa oikea hoito hormoonihoito! Thats it! Eli laastarit peppuun ja hymy huuleen, vai? Hyvää Uutta Vuotta!
- voi voi
paha olo kirjoitti:
pitääkö siis itselleen lietsota lisää huonoa oloa, eikö todellakaan voi edes yrittää löytää huumorilla jotain iloa päiviin? Ootteko ihan pönttöjä, ensínnäkin jos on iloinen se on kai luonnollista ja jos masentaa sekin on luonnollista ei siihen aina tarvita masennuslääkkeitä? Nekin on kaikki kaupallista hölynpölyä lääkefirmat vain rikastuu. Vaihdevuosivaivojen kanssa ,kun ei pärjää siihen on ainoa oikea hoito hormoonihoito! Thats it! Eli laastarit peppuun ja hymy huuleen, vai? Hyvää Uutta Vuotta!
Mitä te käytte näin kummallista keskustelua,ketä se rakentaa,kasvattaa ,tukee tai auttaa ???
Kaikenlisäksi tätä on tylsä lukea,kun etsii jotain
uutta ,viestiketjut on mentävä lukien läpi.Ei kenellekkään voi sanoa "ole iloinen" tai "ole surullinen" Tunteet on tai ei ole.Rinnalla voi kulkea,nauraen tai itkien. - Mölli
Kun ihmisellä on ylimääräinen kromosomi, eli Downin syndrooma, yksi miellyttävimmistä piirteistä tässä sinänsä traagisessa kehitysvammassa on, että yksilöstä kehittyy (yleensä) erittäin rakastava, lämmin, hyväntuulinen ja positiivinen.
Minulla ei ole Downin syndroomaa vaan perkeleellinen menopaussi korvaushoidosta huolimatta. Sietämättömien aggressioiden ja pahan olon purkauskanavana käytän tätä junttiforumia, en raitiovaunua, tavarataloa, läheisiäni tai työtovereitani.
Menikö perille vai väännetäänkö vielä kerran rautalangasta? - äläkä reihu
Mölli kirjoitti:
Kun ihmisellä on ylimääräinen kromosomi, eli Downin syndrooma, yksi miellyttävimmistä piirteistä tässä sinänsä traagisessa kehitysvammassa on, että yksilöstä kehittyy (yleensä) erittäin rakastava, lämmin, hyväntuulinen ja positiivinen.
Minulla ei ole Downin syndroomaa vaan perkeleellinen menopaussi korvaushoidosta huolimatta. Sietämättömien aggressioiden ja pahan olon purkauskanavana käytän tätä junttiforumia, en raitiovaunua, tavarataloa, läheisiäni tai työtovereitani.
Menikö perille vai väännetäänkö vielä kerran rautalangasta?Sinun kirjoituksiasi on todella tympivää lukea.
Tämä on junttifoorumi, purat agressioitasi sinne tänne ja haukut niitä, jotka eivät tunne samoin kuin sinä.
Vaikka meillä kaikilla on hyvät ja huonot päivät, niin sinulla ei vaikuta olevan kuin huonoja.
Uskon, että lähelläsi on paha olla.
P.S Tuo rautalangastakin alituiseen vääntäminen on naivia. Imeisesti olet töissä rautalankatehtaassa kerimisosastolla. - Mölli
äläkä reihu kirjoitti:
Sinun kirjoituksiasi on todella tympivää lukea.
Tämä on junttifoorumi, purat agressioitasi sinne tänne ja haukut niitä, jotka eivät tunne samoin kuin sinä.
Vaikka meillä kaikilla on hyvät ja huonot päivät, niin sinulla ei vaikuta olevan kuin huonoja.
Uskon, että lähelläsi on paha olla.
P.S Tuo rautalangastakin alituiseen vääntäminen on naivia. Imeisesti olet töissä rautalankatehtaassa kerimisosastolla.Kiitos naiivi ja epäaggressiivinen kauniista sanoistasi ja vielä kauniimmista ajatuksistasi.
M.O.T. - purkaa itsesi
Mölli kirjoitti:
Kiitos naiivi ja epäaggressiivinen kauniista sanoistasi ja vielä kauniimmista ajatuksistasi.
M.O.T.Meneppä harrastamaan raskasta liikuntaa niin etä hiki lentää, voimat loppu niin ei tarvitse purkaa agressiota täällä. Hanki itsellesi ELÄMÄ!
- ja naurunasia
Mölli kirjoitti:
Kiitos naiivi ja epäaggressiivinen kauniista sanoistasi ja vielä kauniimmista ajatuksistasi.
M.O.T.Menehän vaihteeksi vaikka Huuhaa-palstalle. Junttimaiset purkauksesi ovat jo liikaa. Jos minusta joskus tulee tuollainen, minut saa ja pitää laittaa hoitoon.
- Juntti-Mölli
Että junttipalstoilla on kiva feikata. Löin vetoa yhden kaverin kanssa, että saan parituhatta vaihdevuotista tätiä kuumenemaan ja näinhän tässä kävi. Tervemenoa tutustumaan profiiliini.
- kukin vuorollaan
lähinna säälittää ihmiset jotka halveksii muita mutta elämä opettaa aina.Ettei vaan olis kuningas alkoholi asialla testaamassa.
- voi,voi,,
käytöstä kiusata vaihdevuosissa olevia naisia,väärä tutkija tähän hommaan.
- epäilijä
voi,voi,, kirjoitti:
käytöstä kiusata vaihdevuosissa olevia naisia,väärä tutkija tähän hommaan.
Älkää tosissaan uskoko ,että hän kokeili mitä vaihdevuosi akat sanoo.Hän on nainen ,joka kärsii vaihdevuosista kuten mekin,tämä oli vain siisti tapa häipyä taka vasemmalle.Hän palaa uuden nimimerkin turvin
- joulupukki
epäilijä kirjoitti:
Älkää tosissaan uskoko ,että hän kokeili mitä vaihdevuosi akat sanoo.Hän on nainen ,joka kärsii vaihdevuosista kuten mekin,tämä oli vain siisti tapa häipyä taka vasemmalle.Hän palaa uuden nimimerkin turvin
Ei gradua aivan noilla perusteilla ja nettipalstan mutu-tuntumalla tehdä. Kuvitteleeko hän, että täällä olisi vain täysin oppimattomia ja kouluakäymättömiä naisia?
Möllin tiedekunta taitaa olla apukoulu tai tarkkaluluokka. - epäilijä
joulupukki kirjoitti:
Ei gradua aivan noilla perusteilla ja nettipalstan mutu-tuntumalla tehdä. Kuvitteleeko hän, että täällä olisi vain täysin oppimattomia ja kouluakäymättömiä naisia?
Möllin tiedekunta taitaa olla apukoulu tai tarkkaluluokka.niinpä minäkin olen joulupukki-kas että hän kirjautui juuri tänään .Miksi hän lyö vetoa kaverinsa kanssa saadakseen tuhannet tädit kiivastumaan jos hän gradua tekee,sehän on tarpeetonta.Miksi hän lupaa käsitellä tiedot luottamuksellisesti ja chattailee julkisella palstalla jossa tiedot on kaiken kansan nähtävillä.
Mitä kaikkea ne vaihdevuodet meille naisille tekeekään....... - joulupukiksi
epäilijä kirjoitti:
niinpä minäkin olen joulupukki-kas että hän kirjautui juuri tänään .Miksi hän lyö vetoa kaverinsa kanssa saadakseen tuhannet tädit kiivastumaan jos hän gradua tekee,sehän on tarpeetonta.Miksi hän lupaa käsitellä tiedot luottamuksellisesti ja chattailee julkisella palstalla jossa tiedot on kaiken kansan nähtävillä.
Mitä kaikkea ne vaihdevuodet meille naisille tekeekään.......Jos joku haluaa tehdä gradun vaihdevuosi-ikäisien naisien maailmankuvasta, niin hän tuskin tekee sitä niin epätieteellisesti, että kirjoittaa provoja aiheesta vaihdevuosivaivat.
Kyllähän monista erilaisita elämäntilanteista on tehty ja tehdään graduja, mutta niiden tekijät jättävät yhteystietojaan esim. lääkäriasemille ja halukkaat voivat ottaa yhteyttä. Samat kysymykset esitetään esim. sadalle samassa tilanteessa olevalle tai samaa sairautta poteville ja niistä tehdään yhden otannan sisältävä johtopäätös.
Aina tutkimukseen osallistuva tietää, kuka tutkimusta tekee, ei kukaan tee sitä nimettömänä.
Eli Möllin kuvaamalla tavalla ei gradua tehdä.
Sitä vain mietin, että mitä hänellä on viiskikymppisiä naisia vastaan. Jos hän itse on kolmenkympin hujakoilla oleva nainen, niin kyllä vaihtarit häämöttävät hänelläkin parinkymmenen vuoden kuluttua.
Ei tässä iässä ja vanhenemisessa mitään kauheaa ole. Ehkä pahinta taitaa olla vanhempien menetykset. Elämä on tasaista ja vakiintunutta, ei tarvitse murehtia lainan maksujen kanssa, voi matkustella ja satsata itseensä. Tätä olotilaa en vaihtaisi elämän ns. kiirevuosiin. - väistöskirja möllistä!
Menetkö seuraavaksi syöpä-, mielenterveys-, suru-, paniikkihäiriö- yms. palstalle leikkimään? Oletko ihminen ensinkään? Minäpä voisin tuollaisista personaallisuushäiriöisistä tehdä sitten vaikka väitöskirjan.
- sairautta
Olet todella sairas mene hyvä ihminen hakemaan apua, sitä ei totisesti täältä normaali-ihmisten palstalta löydy. Kannattaisko vaikka "mesetellä" kavereiden kanssa niinkuin nuo 15vee tekee yleensä! Vai onko taito ruosteessa raukka....Muista JOS olet nainen tulet itsekkin kärsimään näistä oireista enemmän tai vähemmän muistappa meitä silloin, miten hyvältä tuntuu
- thyroksin
Onko mitattu? oireesi kuulostavat aivan siltä kuin sinulla olisi kilpirauhasen vajaatoimintaa. Itselläni oli sama juttu vaikka piti olla vaan "normaalia" menopaussia
- möllipää
Möllille ehdottaa mitään se pitää pilkkanaan meitä kaikkia on luultavasti joku pahanen kakara tai pojannilkki, jolla on nyt hauskaa. Muussa tapauksessa hoitoon
- tosi suuri!
Kyllä näyttää siltä, että Möllinä olemisen tuska ylittää moninverroin vaihdevuosien "tuskan"!
Mölli kun ei voi vaihtaa päätään toiseksi, vaan on aina samanlainen. Vaihdevuodet ovat yksi lyhyt ajanjakso elämässä.
Kaikilla naisilla vaihdevuodet eivät ole ongelma, vaan luonnollinen tapahtuma. Ne voivat tuoda myös helpotuksen, huomaa selvästi että pää ei ole sekaisin hormonikoktailista niinkuin monilla on, koko ajan. - Ollaanhan me kaikki nähty tai kuultu 'munanviemästä' miehestä, jonka alapää tuntuu ohjailevan elämää.
Delfoin oraakkelit olivat aina yli 50-kymppisiä naisia. Selkeäpäisiä olentoja, vapaana pikkumuksuista - ja vapaita möllimiehistään.
Eläköön vahvat viisaat aikuiset naiset! - parikymppinen nainen
Ensinnäkin. Alkuperäinen keskustelun aloittaja on varmasti eri henkilö kuin tämä jolla on profiili. Mulla ei tietenkään ole vaihdevuosia, mutta helvetilliset henkiset pms-oireet kylläkin. Ja olen tietoinen vaihdevuosien vaivoista. uskomatonta, miten täällä juuri ne "postiiviset naiset" ovatkin kaikkein suurimpia ilmapiirin saastuttajia! Vaikeuksien kanssa kamppailevat avautuvat kuka enemmän ja kuka vähemmän rehellisesti ja liioittelematta, mutta pää pystyyn -naiset vain suhtautumisellaan paljastavat PÄÄSSEENSÄ SUHTEELLISEN VÄHÄLLÄ.
Että tällainen paistaa tällä palstalla. Voimia ihan tosissaan pahoista naiseuden haitoista kärsiville. Yritetään ajatella, että vaivojen vastineeksi meillä useimmilla on kuitenkin kokemus lapsen luomisesta tähän maailmaan. Sen kokemuksen suuruutta ei kukaan lisääntymisasioissa helpolla pääsevä mies voi täysin ymmärtää. Voimmepa ainakinajatella, että olemme ELÄNEET ja tunteneet elämää, vaikka se välillä tarkoittaakin synkkää elämän reunalla käymistä ja monet tunteet jättäisi mieluummin kokematta. koitetaan jaksaa arvostaa naiseutta, vaikka se ainakin musta tuntuu ajoittain ihan kohtuuttomalta... meidän kohdullisten elämä;)- Juntti-Mölli
Usko tai älä, mutta minä olen sekä keskustelun aloittanut Mölli että myöhemmin rekisteröitynyt Juntti-Mölli (joksi minut eräs keskusteluun liittynyt nimitti; otin nimimerkin käyttöön rekisteröitynä itseironisista syistä).
Muita tosiasioita: olen myös koko elämän kärsinyt aivan tajuttomista pms-oireista, joihin lievityksen ovat tuoneet aina, vain ja ainoastaan menstruaatio, ts. luonnon kiertokulku.
Korkean etrogeenitason sekä raskaushepatogestoosin vuoksi en ole voinut koskaan käyttää edes matalaestrogeenisiä e-pillereitä, vaan ehkäisy on hoidettu kierukalla yms.
Aloitin korvaushoidon n. vuosi sitten vaikeiden uni- ja keskittymishäiriöiden ynnä kuumien aaltojen ynnä niveloireiden (todettu nivelrikko) ynnä mielialavaihteluiden vuoksi. Työperäisen stressin (diagnosoitu) vuoksi olin syönyt nukahtamislääkkeitä n. 10 vuotta, mutta uni ei siis tullut enää lääkkeilläkään. Korvauslääkitykspäätökseen vaikutti myös se, että olin työttömyyden jälkeen saanut ns. pätkätyön, jonka uusien tehtävien omaksumista keskittymisvaikeudet ja unettomuus eivät mitenkään edesauttaneet.
Työttömyyden aikana olin hakeutunut terveyskeskuksen kautta mielenterveystoimistoon jatkuvan tuskaisuuden ja ahdistuksen vuoksi. Työterveyslääkärin mukaan olin kärsinyt työperäisen stressin lisäksi "eksistentiaalisesta ongelmasta", ts. lukenut ja miettinyt liikaa!
MTT:ssä sain lisädiagnoosin: bipolaariseen personaallisuustyyppiin liittyvä sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö, 2 kk sairaslomaa, uuden sukupolven mielialalääkkeet ja 5 terapiakertaa. Kahden kk:n kuluttua sain 3 kk lisää saikkea. Viiden kk:n kuluttua lääkäri vaihtui, uusi tohtori julisti minut liian terveeksi kunnallisiin palveluihin ja jatkoi: "Jos satut saamaan töitä, etkä jaksa, tule hakemaan uutta sairaslomaa."
Näillä eväillä läjähtivät vaihdevuodet päin kasvoja. Koko elämääni kuvaavia laatusanoja ovat up and down, black and white, maaninen ja masentunut... Kysymys ei ole kuitenkaan bipolaarisesta mielisairaudesta eikä edes mielialahäiriöstä (mielialalääkkeet eivät vaikuta sitä eivätkä tätä) vaan PERSOONALLISUUStyypistä.
Se, joka on tätä sepustusta lukenut tähän asti, ymmärtänee että luontaisestikin ailahtelevasta persoonallisuudesta tulee lähes sietämätön, jos ja kun sattuu, että vaihdevuodet ovat vaikeat.
En halunnut alun alkaenkaan vaihtaa mielipiteitä niiden kanssa, joilla EI OLE vaihdevuosioireita tai joiden tuntemukset ovat lievät. Siksi otsikoin alustukseni kuten otsikoin: Vanhenemisen TUSKAA. Sitten kaikki hyvää päivää kirvesvartta -jeesustelijat ryntäsivät kimppuun hörön-lörön-mutku-sitku-niiku-mielipiteineen. Faktaa on kuitenkin se, että vaihdevuodet ja hormonihoidot ovat lääketieteen tutkimuksen kannalta erittäin epäkiinnostava ja vähän tutkittu juttu. Tutkijankannukset hankitaan aivan erilaisten projektien parissa kuin vanhat ämmät ja niiden "ongelmat".
Itselleni kirjoitettiin estradiol-keltarauhashormonihoito hormonitasoa, maksa-arvoja tai verenpainetta mittaamatta. Sisätutkimus sentään tehtiin ja otettiin papa. Kohtu on tallella, siksi keltarauhashormoni. Tein itse päätöksen jättää sen pois, koska painonnousu ( 13 kg/4 kk) oli niin järkyttävä. Ja itse omaksutun filosofian mukaan, johonkinhan sitä ihmisen on kuoltava, sama sitten onko kuolinsyy sydäri (kohonnut verenpaine korvaushoito) vai syöpä (keltarauhashormoni -> rintasyöpä, ei keltarauhashormonia -> kohtusyöpä).
Summa summarum. Kaipasin siis jonkinlaista sivustatukea tähän elämänvaiheeseen. Onneksi nuoremmalla sisarellani (jolla on vaihdevuosien lisäksi osteoporoosi) kokemukset ovat jokseenkin omani kaltaisia. Ehkä taustalla on myös sangen erikoislaatuinen lapsuudenkotimme ja kasvatuksemme. Kirjoittelen tänne palstalla työaikana, sillä jatkan edelleenkin niissä samoissa pätkätöissä. Ihme että pitävät näin kauheata ämmää!!! Mutta niin se vain on, että kuudes pätkä on menossa. Lähes yli-inhimillisen ponnistuksin en pura ärtymystäni työpaikalla, en kaupoissa, en kulkuvälineissä, en läheisilleni, mutta kyllä varsinkin ennen kuukautisia hatuttaa niin että voisi raivosta kaatua.
Riehuminen tällä palstalla oli pms-kautta. Sitten tulivat kuukautiset ja olo helpotti. Nyt alkaa taas miini muuttua. Lisäksi kalenterin mukaan ensi viikon lauantaina on täysikuu, joka yleensä vielä pahentaa kiukkuisen ja unettoman ihmisen taakkaa...
I'll be back. - utelias
Juntti-Mölli kirjoitti:
Usko tai älä, mutta minä olen sekä keskustelun aloittanut Mölli että myöhemmin rekisteröitynyt Juntti-Mölli (joksi minut eräs keskusteluun liittynyt nimitti; otin nimimerkin käyttöön rekisteröitynä itseironisista syistä).
Muita tosiasioita: olen myös koko elämän kärsinyt aivan tajuttomista pms-oireista, joihin lievityksen ovat tuoneet aina, vain ja ainoastaan menstruaatio, ts. luonnon kiertokulku.
Korkean etrogeenitason sekä raskaushepatogestoosin vuoksi en ole voinut koskaan käyttää edes matalaestrogeenisiä e-pillereitä, vaan ehkäisy on hoidettu kierukalla yms.
Aloitin korvaushoidon n. vuosi sitten vaikeiden uni- ja keskittymishäiriöiden ynnä kuumien aaltojen ynnä niveloireiden (todettu nivelrikko) ynnä mielialavaihteluiden vuoksi. Työperäisen stressin (diagnosoitu) vuoksi olin syönyt nukahtamislääkkeitä n. 10 vuotta, mutta uni ei siis tullut enää lääkkeilläkään. Korvauslääkitykspäätökseen vaikutti myös se, että olin työttömyyden jälkeen saanut ns. pätkätyön, jonka uusien tehtävien omaksumista keskittymisvaikeudet ja unettomuus eivät mitenkään edesauttaneet.
Työttömyyden aikana olin hakeutunut terveyskeskuksen kautta mielenterveystoimistoon jatkuvan tuskaisuuden ja ahdistuksen vuoksi. Työterveyslääkärin mukaan olin kärsinyt työperäisen stressin lisäksi "eksistentiaalisesta ongelmasta", ts. lukenut ja miettinyt liikaa!
MTT:ssä sain lisädiagnoosin: bipolaariseen personaallisuustyyppiin liittyvä sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö, 2 kk sairaslomaa, uuden sukupolven mielialalääkkeet ja 5 terapiakertaa. Kahden kk:n kuluttua sain 3 kk lisää saikkea. Viiden kk:n kuluttua lääkäri vaihtui, uusi tohtori julisti minut liian terveeksi kunnallisiin palveluihin ja jatkoi: "Jos satut saamaan töitä, etkä jaksa, tule hakemaan uutta sairaslomaa."
Näillä eväillä läjähtivät vaihdevuodet päin kasvoja. Koko elämääni kuvaavia laatusanoja ovat up and down, black and white, maaninen ja masentunut... Kysymys ei ole kuitenkaan bipolaarisesta mielisairaudesta eikä edes mielialahäiriöstä (mielialalääkkeet eivät vaikuta sitä eivätkä tätä) vaan PERSOONALLISUUStyypistä.
Se, joka on tätä sepustusta lukenut tähän asti, ymmärtänee että luontaisestikin ailahtelevasta persoonallisuudesta tulee lähes sietämätön, jos ja kun sattuu, että vaihdevuodet ovat vaikeat.
En halunnut alun alkaenkaan vaihtaa mielipiteitä niiden kanssa, joilla EI OLE vaihdevuosioireita tai joiden tuntemukset ovat lievät. Siksi otsikoin alustukseni kuten otsikoin: Vanhenemisen TUSKAA. Sitten kaikki hyvää päivää kirvesvartta -jeesustelijat ryntäsivät kimppuun hörön-lörön-mutku-sitku-niiku-mielipiteineen. Faktaa on kuitenkin se, että vaihdevuodet ja hormonihoidot ovat lääketieteen tutkimuksen kannalta erittäin epäkiinnostava ja vähän tutkittu juttu. Tutkijankannukset hankitaan aivan erilaisten projektien parissa kuin vanhat ämmät ja niiden "ongelmat".
Itselleni kirjoitettiin estradiol-keltarauhashormonihoito hormonitasoa, maksa-arvoja tai verenpainetta mittaamatta. Sisätutkimus sentään tehtiin ja otettiin papa. Kohtu on tallella, siksi keltarauhashormoni. Tein itse päätöksen jättää sen pois, koska painonnousu ( 13 kg/4 kk) oli niin järkyttävä. Ja itse omaksutun filosofian mukaan, johonkinhan sitä ihmisen on kuoltava, sama sitten onko kuolinsyy sydäri (kohonnut verenpaine korvaushoito) vai syöpä (keltarauhashormoni -> rintasyöpä, ei keltarauhashormonia -> kohtusyöpä).
Summa summarum. Kaipasin siis jonkinlaista sivustatukea tähän elämänvaiheeseen. Onneksi nuoremmalla sisarellani (jolla on vaihdevuosien lisäksi osteoporoosi) kokemukset ovat jokseenkin omani kaltaisia. Ehkä taustalla on myös sangen erikoislaatuinen lapsuudenkotimme ja kasvatuksemme. Kirjoittelen tänne palstalla työaikana, sillä jatkan edelleenkin niissä samoissa pätkätöissä. Ihme että pitävät näin kauheata ämmää!!! Mutta niin se vain on, että kuudes pätkä on menossa. Lähes yli-inhimillisen ponnistuksin en pura ärtymystäni työpaikalla, en kaupoissa, en kulkuvälineissä, en läheisilleni, mutta kyllä varsinkin ennen kuukautisia hatuttaa niin että voisi raivosta kaatua.
Riehuminen tällä palstalla oli pms-kautta. Sitten tulivat kuukautiset ja olo helpotti. Nyt alkaa taas miini muuttua. Lisäksi kalenterin mukaan ensi viikon lauantaina on täysikuu, joka yleensä vielä pahentaa kiukkuisen ja unettoman ihmisen taakkaa...
I'll be back.voisitko kertoa ikäsi ?Ehkäpä se löytyy jostain kirjoituksestasi,mutten jaksa etsiä.
- parempi sulle
Juntti-Mölli kirjoitti:
Usko tai älä, mutta minä olen sekä keskustelun aloittanut Mölli että myöhemmin rekisteröitynyt Juntti-Mölli (joksi minut eräs keskusteluun liittynyt nimitti; otin nimimerkin käyttöön rekisteröitynä itseironisista syistä).
Muita tosiasioita: olen myös koko elämän kärsinyt aivan tajuttomista pms-oireista, joihin lievityksen ovat tuoneet aina, vain ja ainoastaan menstruaatio, ts. luonnon kiertokulku.
Korkean etrogeenitason sekä raskaushepatogestoosin vuoksi en ole voinut koskaan käyttää edes matalaestrogeenisiä e-pillereitä, vaan ehkäisy on hoidettu kierukalla yms.
Aloitin korvaushoidon n. vuosi sitten vaikeiden uni- ja keskittymishäiriöiden ynnä kuumien aaltojen ynnä niveloireiden (todettu nivelrikko) ynnä mielialavaihteluiden vuoksi. Työperäisen stressin (diagnosoitu) vuoksi olin syönyt nukahtamislääkkeitä n. 10 vuotta, mutta uni ei siis tullut enää lääkkeilläkään. Korvauslääkitykspäätökseen vaikutti myös se, että olin työttömyyden jälkeen saanut ns. pätkätyön, jonka uusien tehtävien omaksumista keskittymisvaikeudet ja unettomuus eivät mitenkään edesauttaneet.
Työttömyyden aikana olin hakeutunut terveyskeskuksen kautta mielenterveystoimistoon jatkuvan tuskaisuuden ja ahdistuksen vuoksi. Työterveyslääkärin mukaan olin kärsinyt työperäisen stressin lisäksi "eksistentiaalisesta ongelmasta", ts. lukenut ja miettinyt liikaa!
MTT:ssä sain lisädiagnoosin: bipolaariseen personaallisuustyyppiin liittyvä sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö, 2 kk sairaslomaa, uuden sukupolven mielialalääkkeet ja 5 terapiakertaa. Kahden kk:n kuluttua sain 3 kk lisää saikkea. Viiden kk:n kuluttua lääkäri vaihtui, uusi tohtori julisti minut liian terveeksi kunnallisiin palveluihin ja jatkoi: "Jos satut saamaan töitä, etkä jaksa, tule hakemaan uutta sairaslomaa."
Näillä eväillä läjähtivät vaihdevuodet päin kasvoja. Koko elämääni kuvaavia laatusanoja ovat up and down, black and white, maaninen ja masentunut... Kysymys ei ole kuitenkaan bipolaarisesta mielisairaudesta eikä edes mielialahäiriöstä (mielialalääkkeet eivät vaikuta sitä eivätkä tätä) vaan PERSOONALLISUUStyypistä.
Se, joka on tätä sepustusta lukenut tähän asti, ymmärtänee että luontaisestikin ailahtelevasta persoonallisuudesta tulee lähes sietämätön, jos ja kun sattuu, että vaihdevuodet ovat vaikeat.
En halunnut alun alkaenkaan vaihtaa mielipiteitä niiden kanssa, joilla EI OLE vaihdevuosioireita tai joiden tuntemukset ovat lievät. Siksi otsikoin alustukseni kuten otsikoin: Vanhenemisen TUSKAA. Sitten kaikki hyvää päivää kirvesvartta -jeesustelijat ryntäsivät kimppuun hörön-lörön-mutku-sitku-niiku-mielipiteineen. Faktaa on kuitenkin se, että vaihdevuodet ja hormonihoidot ovat lääketieteen tutkimuksen kannalta erittäin epäkiinnostava ja vähän tutkittu juttu. Tutkijankannukset hankitaan aivan erilaisten projektien parissa kuin vanhat ämmät ja niiden "ongelmat".
Itselleni kirjoitettiin estradiol-keltarauhashormonihoito hormonitasoa, maksa-arvoja tai verenpainetta mittaamatta. Sisätutkimus sentään tehtiin ja otettiin papa. Kohtu on tallella, siksi keltarauhashormoni. Tein itse päätöksen jättää sen pois, koska painonnousu ( 13 kg/4 kk) oli niin järkyttävä. Ja itse omaksutun filosofian mukaan, johonkinhan sitä ihmisen on kuoltava, sama sitten onko kuolinsyy sydäri (kohonnut verenpaine korvaushoito) vai syöpä (keltarauhashormoni -> rintasyöpä, ei keltarauhashormonia -> kohtusyöpä).
Summa summarum. Kaipasin siis jonkinlaista sivustatukea tähän elämänvaiheeseen. Onneksi nuoremmalla sisarellani (jolla on vaihdevuosien lisäksi osteoporoosi) kokemukset ovat jokseenkin omani kaltaisia. Ehkä taustalla on myös sangen erikoislaatuinen lapsuudenkotimme ja kasvatuksemme. Kirjoittelen tänne palstalla työaikana, sillä jatkan edelleenkin niissä samoissa pätkätöissä. Ihme että pitävät näin kauheata ämmää!!! Mutta niin se vain on, että kuudes pätkä on menossa. Lähes yli-inhimillisen ponnistuksin en pura ärtymystäni työpaikalla, en kaupoissa, en kulkuvälineissä, en läheisilleni, mutta kyllä varsinkin ennen kuukautisia hatuttaa niin että voisi raivosta kaatua.
Riehuminen tällä palstalla oli pms-kautta. Sitten tulivat kuukautiset ja olo helpotti. Nyt alkaa taas miini muuttua. Lisäksi kalenterin mukaan ensi viikon lauantaina on täysikuu, joka yleensä vielä pahentaa kiukkuisen ja unettoman ihmisen taakkaa...
I'll be back.Tämän vielä luin, mutten koskaan enää mitään sinun vuodatuksiasi.
Hyvä, että olet mtt:stä hakenut apua, jatka sillä linjalla. Enkä sano tätä pahalla, kenelle tahansa tekisi välillä purkaa paineita asiantuntijalla. Kyllä elämä ja naisen elämä etenkin sellaista on, ei aina helppoa ja hauskaa ollenkaan.
Mutta.. Nyt ei ole tämä palsta sellainen, jonne roskis kaadetaan. Huolet yms kyllä, mutta haiseva roskis! Häviän palstalta kokonaan, jos tämä meno kohdallasi jatkuu. Mulla vaihdevuodet alko 40 , kun leikattiin sairauden takia sekä kohtu että munasarjat. Kuin olisi tiilimuuria päin lentänyt. Vaihtarit yhdellä veitsenviillolla, mitään pehmeää laskua alkuunkaan. En silti pilaa muiden päivää rääpimällä päätäni helpommalla selvinneille.
Pls dont come back!!!!!! - takaisin
Juntti-Mölli kirjoitti:
Usko tai älä, mutta minä olen sekä keskustelun aloittanut Mölli että myöhemmin rekisteröitynyt Juntti-Mölli (joksi minut eräs keskusteluun liittynyt nimitti; otin nimimerkin käyttöön rekisteröitynä itseironisista syistä).
Muita tosiasioita: olen myös koko elämän kärsinyt aivan tajuttomista pms-oireista, joihin lievityksen ovat tuoneet aina, vain ja ainoastaan menstruaatio, ts. luonnon kiertokulku.
Korkean etrogeenitason sekä raskaushepatogestoosin vuoksi en ole voinut koskaan käyttää edes matalaestrogeenisiä e-pillereitä, vaan ehkäisy on hoidettu kierukalla yms.
Aloitin korvaushoidon n. vuosi sitten vaikeiden uni- ja keskittymishäiriöiden ynnä kuumien aaltojen ynnä niveloireiden (todettu nivelrikko) ynnä mielialavaihteluiden vuoksi. Työperäisen stressin (diagnosoitu) vuoksi olin syönyt nukahtamislääkkeitä n. 10 vuotta, mutta uni ei siis tullut enää lääkkeilläkään. Korvauslääkitykspäätökseen vaikutti myös se, että olin työttömyyden jälkeen saanut ns. pätkätyön, jonka uusien tehtävien omaksumista keskittymisvaikeudet ja unettomuus eivät mitenkään edesauttaneet.
Työttömyyden aikana olin hakeutunut terveyskeskuksen kautta mielenterveystoimistoon jatkuvan tuskaisuuden ja ahdistuksen vuoksi. Työterveyslääkärin mukaan olin kärsinyt työperäisen stressin lisäksi "eksistentiaalisesta ongelmasta", ts. lukenut ja miettinyt liikaa!
MTT:ssä sain lisädiagnoosin: bipolaariseen personaallisuustyyppiin liittyvä sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö, 2 kk sairaslomaa, uuden sukupolven mielialalääkkeet ja 5 terapiakertaa. Kahden kk:n kuluttua sain 3 kk lisää saikkea. Viiden kk:n kuluttua lääkäri vaihtui, uusi tohtori julisti minut liian terveeksi kunnallisiin palveluihin ja jatkoi: "Jos satut saamaan töitä, etkä jaksa, tule hakemaan uutta sairaslomaa."
Näillä eväillä läjähtivät vaihdevuodet päin kasvoja. Koko elämääni kuvaavia laatusanoja ovat up and down, black and white, maaninen ja masentunut... Kysymys ei ole kuitenkaan bipolaarisesta mielisairaudesta eikä edes mielialahäiriöstä (mielialalääkkeet eivät vaikuta sitä eivätkä tätä) vaan PERSOONALLISUUStyypistä.
Se, joka on tätä sepustusta lukenut tähän asti, ymmärtänee että luontaisestikin ailahtelevasta persoonallisuudesta tulee lähes sietämätön, jos ja kun sattuu, että vaihdevuodet ovat vaikeat.
En halunnut alun alkaenkaan vaihtaa mielipiteitä niiden kanssa, joilla EI OLE vaihdevuosioireita tai joiden tuntemukset ovat lievät. Siksi otsikoin alustukseni kuten otsikoin: Vanhenemisen TUSKAA. Sitten kaikki hyvää päivää kirvesvartta -jeesustelijat ryntäsivät kimppuun hörön-lörön-mutku-sitku-niiku-mielipiteineen. Faktaa on kuitenkin se, että vaihdevuodet ja hormonihoidot ovat lääketieteen tutkimuksen kannalta erittäin epäkiinnostava ja vähän tutkittu juttu. Tutkijankannukset hankitaan aivan erilaisten projektien parissa kuin vanhat ämmät ja niiden "ongelmat".
Itselleni kirjoitettiin estradiol-keltarauhashormonihoito hormonitasoa, maksa-arvoja tai verenpainetta mittaamatta. Sisätutkimus sentään tehtiin ja otettiin papa. Kohtu on tallella, siksi keltarauhashormoni. Tein itse päätöksen jättää sen pois, koska painonnousu ( 13 kg/4 kk) oli niin järkyttävä. Ja itse omaksutun filosofian mukaan, johonkinhan sitä ihmisen on kuoltava, sama sitten onko kuolinsyy sydäri (kohonnut verenpaine korvaushoito) vai syöpä (keltarauhashormoni -> rintasyöpä, ei keltarauhashormonia -> kohtusyöpä).
Summa summarum. Kaipasin siis jonkinlaista sivustatukea tähän elämänvaiheeseen. Onneksi nuoremmalla sisarellani (jolla on vaihdevuosien lisäksi osteoporoosi) kokemukset ovat jokseenkin omani kaltaisia. Ehkä taustalla on myös sangen erikoislaatuinen lapsuudenkotimme ja kasvatuksemme. Kirjoittelen tänne palstalla työaikana, sillä jatkan edelleenkin niissä samoissa pätkätöissä. Ihme että pitävät näin kauheata ämmää!!! Mutta niin se vain on, että kuudes pätkä on menossa. Lähes yli-inhimillisen ponnistuksin en pura ärtymystäni työpaikalla, en kaupoissa, en kulkuvälineissä, en läheisilleni, mutta kyllä varsinkin ennen kuukautisia hatuttaa niin että voisi raivosta kaatua.
Riehuminen tällä palstalla oli pms-kautta. Sitten tulivat kuukautiset ja olo helpotti. Nyt alkaa taas miini muuttua. Lisäksi kalenterin mukaan ensi viikon lauantaina on täysikuu, joka yleensä vielä pahentaa kiukkuisen ja unettoman ihmisen taakkaa...
I'll be back.Eli sinun suurin ongelmasi ei olekaan vaihdevuodet, vaan kärsit mielenterveysongelmista.
Sinun lähelläsi on paha olla, sinun kirjoituksiasi kuvottaa lukea...Älä tule takaisin! - nainen 56
parempi sulle kirjoitti:
Tämän vielä luin, mutten koskaan enää mitään sinun vuodatuksiasi.
Hyvä, että olet mtt:stä hakenut apua, jatka sillä linjalla. Enkä sano tätä pahalla, kenelle tahansa tekisi välillä purkaa paineita asiantuntijalla. Kyllä elämä ja naisen elämä etenkin sellaista on, ei aina helppoa ja hauskaa ollenkaan.
Mutta.. Nyt ei ole tämä palsta sellainen, jonne roskis kaadetaan. Huolet yms kyllä, mutta haiseva roskis! Häviän palstalta kokonaan, jos tämä meno kohdallasi jatkuu. Mulla vaihdevuodet alko 40 , kun leikattiin sairauden takia sekä kohtu että munasarjat. Kuin olisi tiilimuuria päin lentänyt. Vaihtarit yhdellä veitsenviillolla, mitään pehmeää laskua alkuunkaan. En silti pilaa muiden päivää rääpimällä päätäni helpommalla selvinneille.
Pls dont come back!!!!!!kutsutaan häiriköksi ja mielenvikaiseksi, vaan kun hänellä sattuu olemaan tosi vaikeat vaihtarit. Ei hän minun mielestäni ole kirjoittanut mitään epäsopivaa.Eihän tänne vaihtari palstalle kannata kirjoittaa jos on ongelmia, ja just sen takia tätä palstaa on olemassa.Ollaanko me vaihatari ikäiset naiset jotenkin ilkeitä toisillemme, kun meidän mielummin pitäisi tukeä toisemme.
- akka
nainen 56 kirjoitti:
kutsutaan häiriköksi ja mielenvikaiseksi, vaan kun hänellä sattuu olemaan tosi vaikeat vaihtarit. Ei hän minun mielestäni ole kirjoittanut mitään epäsopivaa.Eihän tänne vaihtari palstalle kannata kirjoittaa jos on ongelmia, ja just sen takia tätä palstaa on olemassa.Ollaanko me vaihatari ikäiset naiset jotenkin ilkeitä toisillemme, kun meidän mielummin pitäisi tukeä toisemme.
Olen samaa mieltä-luulin vain että olen jotenkin typerä kun en ymmärrä mitä keljua hän on sanonut.Oli kiva kun kirjoitit siitä.Siispä Mölli on ok -enkä minä olekaan tyhmä.Tai ehkä meillä on siunaus ymmärtää jokaista ihmistä......
- Je lire et je comprend
Ei voi kuin nauraa. Vaikka osaa lukea puuttuu monelta luetun ymmärtämistaito. Jos aloittaja kertoo ikänsä, kysyy kommentoija "minkä ikäinen olet?" Hei haloo. Jos täti kertoo että on käyny mtt:ssä ja todettu terveeksi & työkykyiseksi, tulkitaan että hullu oot ja painu... ))) Sitkeässä on ennakkoluulot valistuneessa kansassa...
- utelias
Olet oikeassa,joiltakin puuttuu luetun ymmärtäminen.JOTEN selvennän sen sinulle tähän.Viestissäni luki "minkä ikäinen olet,olet varmaan sen jossain maininnut mutten ala viesteistä sitä etsimään." Nyt selvitän sinulle mitä se tarkoittaa: SIIS että kirjoittaja ( minä)tiedän Möllin iän olevan jossain tekstissä-mutten ala sitä etsimään. Lue paljon,kyllä ymmärtäminen siitä pikku hiljaa valkenee......
- aikuiset
utelias kirjoitti:
Olet oikeassa,joiltakin puuttuu luetun ymmärtäminen.JOTEN selvennän sen sinulle tähän.Viestissäni luki "minkä ikäinen olet,olet varmaan sen jossain maininnut mutten ala viesteistä sitä etsimään." Nyt selvitän sinulle mitä se tarkoittaa: SIIS että kirjoittaja ( minä)tiedän Möllin iän olevan jossain tekstissä-mutten ala sitä etsimään. Lue paljon,kyllä ymmärtäminen siitä pikku hiljaa valkenee......
lankeaako aikuiset naiset todella tälläiseen asiattomaan paskaan, mikä ei todella liity vaihdevuosiin tavalla eikä toisella. Huh Huh!!! Taitaa tällä palstalla olla siis paljon muitakin kuin meitä joita todella vaihtarit vaivaa....
- vaihdevuosiikäinen
aikuiset kirjoitti:
lankeaako aikuiset naiset todella tälläiseen asiattomaan paskaan, mikä ei todella liity vaihdevuosiin tavalla eikä toisella. Huh Huh!!! Taitaa tällä palstalla olla siis paljon muitakin kuin meitä joita todella vaihtarit vaivaa....
ne on varmaan niitä oireita jotka kuuluu vaihdevuosi oire kategoriaan :yleinen ärsytys
- Itsestä kiinni
Taidat olla antanut periksi vanhenemiselle..asennemuutosta ja tsemppiä nainen!!
- jeremies
Heippa... siis, tosiaankin ihan ku oisin itestäni lukenu.. kaikki samat helvetilliset oireet... Minäkin noin yleisestiottaen olen ollut erittäin positiivinen immeinen, mut nykyään kaik päin helvettii.. ei sentään ihan joka päivä, mut hyvin usein.. etten sanois liian usein.. Aamuisin kun herään, ni en koskaan tiedä "mistä ottaa" tai mikä "ketuttaa" ja sekös voi ottaa todella päähän, ku toisaalta kaik pitäis olla hyvin... Velat maksettu ja niin edelleen, mut ei se paljon lohduta.. vaiks kai pitäis, ku ei sentäs rahahuolet paina... se täst ny viel puuttuis.. kaiken helvetin keskelt...
Eiko kestämisiin..=)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)544306Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142199- 251714
- 121468
- 231390
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51268- 81194
- 131126
- 221076
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.291994