Osaatteko analysoida pakkomiellettäni piirtää naisia. Olen elämäni aikana tehtaillut tuhansia aanelosia kuvia naisista joista n. 85% katsoo vasemmalle. Suurinpiirtein 90% heistä ei hymyile.
En myöskään mielelläni näytä näitä piirroksia kenellekään, ne ovat hyvin henkilökohtaisia. Olen muuten itsekin nainen, mietityttää aika ajoin että mikähän tässä on taustalla.
En myöskään mielelläni näytä näitä piirroksia kenellekään, ne ovat hyvin henkilökohtaisia. Olen muuten itsekin nainen, mietityttää aika ajoin että mikähän tässä on taustalla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aluksi toteaisin että jos piirtelysi ei häritse elämääsi muuten niin sitä ei voi sanoa patologiseksi. Mietippä vähän mitä piirtäminen sinulle antaa, rauhoittaako se sinua ? Vai tuntuuko se vain kivalta ? Missä tilanteissa piirrät ? Ovatko kuvat hyvin samanlaisia vai poikkevatko ne toisistaan ? Yleensä pakkotoiminnoilla on rauhoittava tai stimuloiva vaikutus.
Piirtäminen antaa käsille tekemistä, piirrän varsinkin katsoessani teeveetä (ja sitä mietin että josko sen takia naiseni katsovat vasemmalle) ja välillä tulee vaan sellainen tarve piirtää. Kyllä se on kivaa, kun saa luotua jotain kaunista. Muutama kaverini on vahingossa nähnyt piirroksiani ja molemmat sanoivat, että piirrän itseäni eli siis kaikki ovat kuulemma minun näköisiäni. Itse en ole samaa mieltä, omasta mielestäni kuvat ovat hyvinkin erilaisia.
Sanoisin, että piirtäminen rauhoittaa minua kun saa toteuttaa itseään paperille. Piirrokseni eivät ole kovinkaan realistisia vaan vastaavat omaa kauneuskäsitystäni.
Muistatko miten piirtämisesi alkoi? Sieltä voisi löytyä vinkkejä syystä. Kun olet piirtänyt jo kauan, siinä on nykyään paljon pelkkää toistoa joka ei enää johda minnekään. Oletko yrittänyt lopettaa, miltä silloin tuntui? Mitä menetät jos lopetat?
Olen piirtänyt niin kauan kuin muistan, ihan pienestä pitäen. En ole yrittänyt lopettaa koska en näe siihen mitään syytä. Olen kuitenkin yrittänyt tehdä erilaista ja kehittyä piirtäjänä, mutta yritykseksi se aina jää, aika lailla toistoa siis todellakin.
Tuli mieleen vielä eräs piirre kuvissani, naisilla on n.99% kädet piilossa, tätäkin olen yrittänyt muuttaa. Myös jalat jää enemmän kuin usein piirtämätä. Katsoessani muutaman vuoden takaisia arkkeja, näen kuitenkin että olen kehittynyt jossain mielessä.
Ajattelin, mulla samanlainen "ongelma". Tosin en ole sitä koskaan ongelmaksi todennut...kasvot aina vasemmalle, kun olen oikea kätinen.Piirräs kuun sirppi, sen selkä on vasemmalle..mun poika vasuri, niin sirpit on toiseen suuntaan.
Naisia piirrän, kun anatomia on tutumpi ja luonnollisempi(olen nainen). Miehiäkin olen yrittänyt rustata, mutta tuppaavat olemaan kirveellä veistetyn näköisiä naisia. Myös minun ystäväni sanovat kuvia piirtäjän näköisiksi.
Samoin minäkin olen nainen ja piirtämäni miehet ovat samantyylisiä kuin sinun :D Tuon sirpin kyllä piirtäisin selkä oikealle päin..
Saattaa kuulostaa psykoanalyyttiseltä roskalta mutta onko sinulle kenties ollut vaikea äitisuhde tai oletko kaivannut naisellista esikuvaa elämäsi aikana?