Onko valo ilmiönä vaikkapa valoa lähettävän pinnan atomien aaltoliikettä välittävässä kentässä.
Punaisena hehkuvan raudan aallonpituus on n. 0.7 um ja raudan atomien välinen etäisyys on 248.3 pm. Tästä saadaan, että yhteen kokoaaltoon mahtuu:
n = 700 000 / 248.2 = 2820 atomia
Elikkä raudan pinta-atomit aaltoilisivat lämmön vaikutuksesta ja tämä synnyttäisi paikallisessa kentässä etenevän vetovoimaaallon. Tämä pinta-atomien aaltoilmiö sitten välittyy vastaanottaviin atomeihin, jotka aaltoilevat vastaavalla nopeudella ja aallonpituudella oman atomirakenteensa puitteissa.
Auringosta tulee valkoista valoa, eli kaikkia mahdollisia aallonpituuksia. Sininen kappale voi kuitenkin värähdellä pinta-atomiensa johdosta vain tietyllä taajuudella ja tämä ilmenee siten, että kappale näyttää siniseltä.
Tämä selittää myös sen, että värit sekottuvat. Jonka takana on se perusilmiö, että kaikki lähettävän pinnan atomit ovat vetovoimaisessa yhteydessä kaikkiin atomeihin. Siis myös havaitun vastaanottopinnan taikka aineen atomien kanssa.
Punaisena hehkuvan raudan aallonpituus on n. 0.7 um ja raudan atomien välinen etäisyys on 248.3 pm. Tästä saadaan, että yhteen kokoaaltoon mahtuu:
n = 700 000 / 248.2 = 2820 atomia
Elikkä raudan pinta-atomit aaltoilisivat lämmön vaikutuksesta ja tämä synnyttäisi paikallisessa kentässä etenevän vetovoimaaallon. Tämä pinta-atomien aaltoilmiö sitten välittyy vastaanottaviin atomeihin, jotka aaltoilevat vastaavalla nopeudella ja aallonpituudella oman atomirakenteensa puitteissa.
Auringosta tulee valkoista valoa, eli kaikkia mahdollisia aallonpituuksia. Sininen kappale voi kuitenkin värähdellä pinta-atomiensa johdosta vain tietyllä taajuudella ja tämä ilmenee siten, että kappale näyttää siniseltä.
Tämä selittää myös sen, että värit sekottuvat. Jonka takana on se perusilmiö, että kaikki lähettävän pinnan atomit ovat vetovoimaisessa yhteydessä kaikkiin atomeihin. Siis myös havaitun vastaanottopinnan taikka aineen atomien kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valo syntyy/häviää/siroaa atomien elektroneista. Atomit toki itsekin aineessa värähtelevät, mutta ylivoimaisesti tärkein esimerkiksi aineen värin kannalta on valon ja elektronin vuorovaikutus.
> Valo syntyy/häviää/siroaa atomien elektroneista.
Valosähköinen ilmiössä havaitaan, että valolla saadaan metallilevystä irtoamaan elektroneja, joiden määrä riippuu säteilyn intensiteetistä ja elektronin maksimienergia taajuudesta kullekkin metallille ominaisella tavalla.
On varsin ilmeistä, että sähkömagneettinen säteily on vaihtuvaa syklistä värähtelyä atomien välisessä vetovoimassa ja että sellaisen muodostuminen aina edellyttää useiden atomien yhteistoimintaa ketjunomaisesti. Staattinen vetovoimamuutos ilmenee painovoimana, mutta ei voi ilmetä sähkömagneettisena säteilynä.
SMS on pakostakin vaihtuvaa usean atomin muodostaman ketjun värähtelyä. Tämän johdosta sähkömagneettisella säteilyllä on aalto-ominaisuus, polarisaatio, taajuus ja kentällä paikallinen nopeus c. SMS ei siis ole hiukkanen, eli massa olisi todellakin nolla.
Se että tällainen väreähtely aiheuttaa elektronin irtoamisia, energian siirtymistä yms., johtuu siitä mitä aallon muodostuminen vastaanottavassa materiassa saa siinä aikaan.
Mielenkiintoinen on kysymys, miksi ko. aalto ei tunkeudu paremmin kappaleeseen esim. havaitun valon taajuudella. Syy lienee se, että sisemmät atomit ovat tiiviisti kiinni toisissaan rakenteen johdosta kuin taas pinta-atomeilla on mahdollisuus liikkua vapaammin.
===
> Atomit toki itsekin aineessa värähtelevät, mutta ylivoimaisesti tärkein esimerkiksi aineen värin kannalta on valon ja elektronin vuorovaikutus.
Niin, paremmin sanottuna valon väri (pinta-atomiketjun aaltoilun taajuus) vaikuttaa eri tavalla elektronin saamaan energiaan. Atomiketjun aaltoilun käydessä kiivaammaksi, irtoava elektroni saa enemmän vauhtia (maksimi kineettinen energia kasvaa). Mikä sinällään on aivan järkeen käypää.