Hain erästä tietoa hakusanalla "hattuässä" Googlella, ja tämmöinen sivu putkahti tuloksissa aika korkealla vastaan:
http://modersmal.skolutveckling.se/finska/sanavastaukset.htm
Tuo ei ihan mahdu yhdelle riville tässä kirjoituslaatikossa, joten täytyy vain toivoa, että se tulee ehjänä perille. Sanavastaukset on siis kirjoitettu ihan yhteen, kuten URLeissa yleensä.
Täällä on kaikenlaista herkullista kysymystä ja vastausta. Tämä varsinkin viehätti:
Genetiivin opetuksessa kysymme: Minkä jalka on poikki? Tuolin jalka. Kenen kello tämä on? Sehän on pojan kello.
Kuinka käännät minkä ruotsiksi?
Huh, olipa kiperä kysymys. Keskustelin asiasta kollegani kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että tätä ei voi kääntää aivan suoraan. On kierrettävä ja sanottava esim. vad är det för ben som är sönder/av.
Kysyjän lienee paras neuvotella ruotsin asiantuntijoiden kanssa.
http://modersmal.skolutveckling.se/finska/sanavastaukset.htm
Tuo ei ihan mahdu yhdelle riville tässä kirjoituslaatikossa, joten täytyy vain toivoa, että se tulee ehjänä perille. Sanavastaukset on siis kirjoitettu ihan yhteen, kuten URLeissa yleensä.
Täällä on kaikenlaista herkullista kysymystä ja vastausta. Tämä varsinkin viehätti:
Genetiivin opetuksessa kysymme: Minkä jalka on poikki? Tuolin jalka. Kenen kello tämä on? Sehän on pojan kello.
Kuinka käännät minkä ruotsiksi?
Huh, olipa kiperä kysymys. Keskustelin asiasta kollegani kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että tätä ei voi kääntää aivan suoraan. On kierrettävä ja sanottava esim. vad är det för ben som är sönder/av.
Kysyjän lienee paras neuvotella ruotsin asiantuntijoiden kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Piti tietenkin krijoittaa Ruotsin nimi isolla, koska oli maasta kyse, eikä kielestä. Sormi ei totellut tai aivo ei ajatellut, kun näin kävi miten kävi. Pahoitteluni otsikon hämäävästä muodosta.
Lapsi saattaa muodostaa periaatteessa ihan oikeita ja ymmärrettäviä ilmauksia ja rakenteita oman sisäänrakennetun kielikykynsä eli kielellisen kopmpetenssinsa ohjaamana. Ninpä hän saattaa ihan onnellisena leikkissään kysyä vaikkapa että "mikä tää olis huoltoaseman?" ja niin edelleen.
Osaammeko me aikuiset kysyä noin luovasti?
Mielenkiintoinen kysymys. Muistan lukeneeni eräästä evoluutiopsykologiaa käsittelevästä teoksesta, epäilemättä karkaena yleistyksenä tarjottuna, tiedon, että eräs syy siihen, miksi aikuisen kielenoppimistaito heikkenee sen kriittisen iän jälkeen, eli joskus murrosiässä, on se, että sen ansiosta vanhemmat eivät opi lastensa kieltä, vaan toisinpäin. Yhteinen kieli on kuitenkin yhteisössä arvokas asia, eihän jokainen perhekunta voi omaansa puhua.
Varmasti tämä on aika arvoton huomio alkuperäisestä yhteydestä irrotettuna, mutta voihan se herättää jonkin ajatuksen. Itse asiassa en sanoisi ihan, että kielten oppiminen on tullut vaikeammaksi iän myötä, se vain vaatii ihan erilaista ajattelua ja toimintaa nykyään. Ja onhan niin, etten voi käyttää siihen melkein koko valveilla olemaa aikaani, toisin kuin pikkulapsena.