Kukkapurkissa multaa möyhentävä matoyhteiskunta kuvaa melko hyvin vastaavaa ihmisen käsitystä universumistaan. Nythän on niin, että evoluution myötä kukkapurkissa asustavat madot alkaisivat lopulta fundeeraamaan olomassaolonsa perimmäistä tarkoitusta, ja hakemaan syvällisempiä vastauksia liittyen heidän kukkapurkkiuniversumiinsa. Näin on toiminut ihminenkin, hyvä niin.
Aikaa myöten jokin fysiikan matotohtoripioneeri tekisi kukkapurkista havaintoja, ja toteaisi sen olevan jokseenkin lieriömäinen kaikkeus. Tietenkin tällainen edelläkävijä mestattaisiin saman tien kahtia, koska kukkapurkki on ensinnäkin muodoltaan pannukakku, ja toisekseen sen ulkopuolella velloo tulista eetteriä. Asia on niin itsestään selvä, eikä se ole miksikään aikojen alusta muuttunut.
Näin on laita ihmisenkin maailmankaikkeudessa. Tiede korjaa itse itseään, hyvä. Korjautuvuuden sykli on vain liian lyhyt suhteessa ihmisen elinikään. Tieteentekijän paras avu on kuitenkin suvaitsevuus. Jos ei kyseenalaista mitään, ei joudu roviolle tahi mestatuksi, ja palkka juoksee. Tällä logiikalla tieteen itse korjautuvuuden suurin pullonkaula ovatkin tieteentekijät itse: kuta lukeneempi, sen enemmän vaikutusvaltaa, ja sitä myötä suurempi vastus tieteen kehittymiselle.
Voidaan esimerkiksi osoittaa, että algebra aksioomineen on vain isomman kuplan aito osajoukko. Mitä algebralla sitten voidaan todistaa? Varmaan ainakin sen, ettei viidennen ja sitä ylemmän asteen yleisillä funktioilla ole algebrallista ratkaisua. Se on toisaalta oikein algebran omassa kuplasfäärissään, koska kompleksiluvuista loppuu yksinkertaisesti tila. Mutta kun tilaa laajennetaan tarpeen mukaan, kaikilla n-asteisilla funktioilla on ratkaisut - ja vieläpä lineaariset.
Mutta takaisin matojen asuttamaan kukkapurkkiin. Jossain vaiheessa hekin alkavat rustaamaan vihkoihinsa entistä tarkempia teorioita ympäröivistä ilmiöistä. Tottakai kaikki on suhteellista, koska heillä ei ole olemassa absoluuttista mittatikkua, johon verrata. Mutta sitten, kun he ovat menestyneet nanoteknologiassa ja keksineet avaruusraketit, niin he voivat lähettää kukkapurkkinsa ympärille kiertämään pikkuriikkisiä satelliitteja. Silloin matojen tieteessä alkaa todellinen kultakausi. Kukkapurkkia kiertävät pienoissatelliitit välittävät mittatikut ja referenssit kaikkeen kaikkeuden ulkopuolelta. Se on tiedettä.
Vasta sitten, kun ihmiskunta onnistuu lähettämään satelliittejaan meidän maailmankaikkeuden ulkopuolelle, niin silloin saadaan konkreettiset mittatikut ja referenssit tieteelle. Sitä ennen voidaan vain yrittää interpoloida mahdollisimman hyviä malleja. Tieteentekijät puhuvat tieteestä, vaikka pitäisi puhua vähiten huonoista malleista. Ja koska kaikki ovat vain malleja sinne päin, ne eivät voi olla mitään kiistatonta faktaa, kuten tänä päivänä tiede niin ylpeänä faktoistaan kiinni pitää.
Vastaus monen kysymykseen: Pitäisikö meidän nyt kyseenalaistaa tiedettä ja siihen liittyviä näennäisiä faktoja? Kyllä, kaikki vain myttyyn ja paperinkeräykseen, niin saadaan vauhtia tieteen kehittymiselle, ja toivottavasti nopeampaa jotain konkreettisia mittatikkuja, ettei kaikki olisi niin viimeisen päälle suhteellista.
Aikaa myöten jokin fysiikan matotohtoripioneeri tekisi kukkapurkista havaintoja, ja toteaisi sen olevan jokseenkin lieriömäinen kaikkeus. Tietenkin tällainen edelläkävijä mestattaisiin saman tien kahtia, koska kukkapurkki on ensinnäkin muodoltaan pannukakku, ja toisekseen sen ulkopuolella velloo tulista eetteriä. Asia on niin itsestään selvä, eikä se ole miksikään aikojen alusta muuttunut.
Näin on laita ihmisenkin maailmankaikkeudessa. Tiede korjaa itse itseään, hyvä. Korjautuvuuden sykli on vain liian lyhyt suhteessa ihmisen elinikään. Tieteentekijän paras avu on kuitenkin suvaitsevuus. Jos ei kyseenalaista mitään, ei joudu roviolle tahi mestatuksi, ja palkka juoksee. Tällä logiikalla tieteen itse korjautuvuuden suurin pullonkaula ovatkin tieteentekijät itse: kuta lukeneempi, sen enemmän vaikutusvaltaa, ja sitä myötä suurempi vastus tieteen kehittymiselle.
Voidaan esimerkiksi osoittaa, että algebra aksioomineen on vain isomman kuplan aito osajoukko. Mitä algebralla sitten voidaan todistaa? Varmaan ainakin sen, ettei viidennen ja sitä ylemmän asteen yleisillä funktioilla ole algebrallista ratkaisua. Se on toisaalta oikein algebran omassa kuplasfäärissään, koska kompleksiluvuista loppuu yksinkertaisesti tila. Mutta kun tilaa laajennetaan tarpeen mukaan, kaikilla n-asteisilla funktioilla on ratkaisut - ja vieläpä lineaariset.
Mutta takaisin matojen asuttamaan kukkapurkkiin. Jossain vaiheessa hekin alkavat rustaamaan vihkoihinsa entistä tarkempia teorioita ympäröivistä ilmiöistä. Tottakai kaikki on suhteellista, koska heillä ei ole olemassa absoluuttista mittatikkua, johon verrata. Mutta sitten, kun he ovat menestyneet nanoteknologiassa ja keksineet avaruusraketit, niin he voivat lähettää kukkapurkkinsa ympärille kiertämään pikkuriikkisiä satelliitteja. Silloin matojen tieteessä alkaa todellinen kultakausi. Kukkapurkkia kiertävät pienoissatelliitit välittävät mittatikut ja referenssit kaikkeen kaikkeuden ulkopuolelta. Se on tiedettä.
Vasta sitten, kun ihmiskunta onnistuu lähettämään satelliittejaan meidän maailmankaikkeuden ulkopuolelle, niin silloin saadaan konkreettiset mittatikut ja referenssit tieteelle. Sitä ennen voidaan vain yrittää interpoloida mahdollisimman hyviä malleja. Tieteentekijät puhuvat tieteestä, vaikka pitäisi puhua vähiten huonoista malleista. Ja koska kaikki ovat vain malleja sinne päin, ne eivät voi olla mitään kiistatonta faktaa, kuten tänä päivänä tiede niin ylpeänä faktoistaan kiinni pitää.
Vastaus monen kysymykseen: Pitäisikö meidän nyt kyseenalaistaa tiedettä ja siihen liittyviä näennäisiä faktoja? Kyllä, kaikki vain myttyyn ja paperinkeräykseen, niin saadaan vauhtia tieteen kehittymiselle, ja toivottavasti nopeampaa jotain konkreettisia mittatikkuja, ettei kaikki olisi niin viimeisen päälle suhteellista.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Etpä ainakaan itse näy tekevän tiedettä.
"Kaikki vaan myttyyn ja paperinkeräykseen !"
Vain täydellinen omakohtainen tietämättömyys ja tekemättömyys voi synnyttää sanomasi tylsyyden.
"Vastaus monen kysymykseen: Pitäisikö meidän nyt kyseenalaistaa tiedettä ja siihen liittyviä näennäisiä faktoja? Kyllä, kaikki vain myttyyn ja paperinkeräykseen, niin saadaan vauhtia tieteen kehittymiselle, ja toivottavasti nopeampaa jotain konkreettisia mittatikkuja, ettei kaikki olisi niin viimeisen päälle suhteellista."
Ok tehdään niin. Heitetään kännykät roskiin, koska Maxwellin yhtälöiden ja sähkömagneettisen kentän nykyinen pyörittely estää sinun mukaasi konkretian. Lopetetaan suhteellisuusteoreettiset korjaukset GPS-paikantimiin, merkuriuksen periheliin, niin päästään entistä epätarkempiin paikanmäärityksiin. Ammutaan kaikki kokeneet proffat, koska pitkään tiedettä tehneet jarruttavat tiedettä.
Oletko oikeasti tosissasi?!
Tieteessä kyseenalaistetaan KOKO AJAN. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin löytää uusi parempi teoria entisen tilalle. Kritiikki pitää olla kuitenkin perusteltua. Jos teoria ennustaa jotain ja havainnot tukevat tätä, ei teoriaa voi hylätä sen takia, että joku ei siitä pidä. Useat nykyiset esim. fysiikan teoriat on testattu ja suurelta osaltaan toimivaksi havaittu. Paljon on vielä selvittämättä ja siksi tulevatkin fyysikko sukupolvet voivat nauttia tieteen tekemisestä.
Sanoit: "Tieteentekijät puhuvat tieteestä, vaikka pitäisi puhua vähiten huonoista malleista. Ja koska kaikki ovat vain malleja sinne päin, ne eivät voi olla mitään kiistatonta faktaa, kuten tänä päivänä tiede niin ylpeänä faktoistaan kiinni pitää."
Et taida tuntea tieteellistä metodia. KUKAAN vakavasti otettava tiedemies tuskin puhuu lopullisista totuuksista. KAIKKI tietävät, että maailmankuvamme ja teoriamme tarkentuvat koko ajan, mutta eivät ehkä koskaan ole täysin TARKKOJA. Siksi suhteellisuus teoria on vain teoria eikä absoluuttinen totuus.
On totta, että tieteen kehitys saattaa yhden tutkijan elinaikana olla hidasta, mutta jos tarkastelet ihmiskunnan ymmärrystä luonnosta vaikkapa viimeisen parin sadan vuodn aikana, huomaat, että kehitys on kuitenkin kokonaisuutena erittäin nopeaa.
Esim. fysiikassa tippuu kelkasta jo muutamassa kuukaudessa jos ei seuraa koko ajan mitä tapahtuu.
Se on mukavaa, että kirveli. En nyt kyllä käsittääkseni ollut ihan sitä mieltä, että kaikki kännykät pitäisi heittää romukoppaan, ja ohjata kaikki sateliitit hallitusti valtameriin, ja siirtyä kaikessa tieteessä raa'asti muutama vuosisata taaksepäin, puhumattakaan tuosta viimeisestä tulkinnastasi! Onneksi siitä on sentään tieteessä luovuttu, eikä enää suoranaisesti mestata henkilöitä, jotka päätyvät erilaisien havaintojen pohjalta erilaisiin näkemyksiin.
Olitko itse ihan tosissasi, kun edes tuollaista kysyit?!
Tiedettä kyllä kyseenalaisteetaan, mutta äärimmäisen varovasti. Karvas totuus on se, että tiedettä nimenomaan tehdään omissa pienissä hiekkalaatikoissa, joissa toimintamalli on hyvin lapsenomainen. Jos siellä joku uskaltaa kyseenalistaa, että tekemämme hiekkalinna on ahterista, niin joukko jakautuu heti hyviin ja pahoihin. Hyvät sanovat, että jos ette heti ole samaa mieltä meidän kanssamme hiekkalinnamme täydellisyydestä, niin kerromme siitä äideillemme tuota pikaa. Pahat päinvastoin uhkaavat kertoa sorsinnastaan isilleen, ja siitä se soppa ja riita sitten alkaisi.
Väitätkö tosissasi, että paljon puhuttu tieteellinen kriittisyys olisi jotain muuta, kuin juuri tätä. Jos on, kerro ihmeessä siten sellaisin sanoin, että tyhmempikin sen ymmärtäisi.
"Tiedettä kyllä kyseenalaisteetaan, mutta äärimmäisen varovasti."
Missään ihmisten välisessä kommunikaatiossa ei hyvää tulosta synny nyrkki-pöytään-minä-olen- ainoastaan-oikeassa metodilla. Tietty varovaisuus on aina paikallaan kun esittää uusia mielipiteitä ettei käy kuten Einsteinille ja huomaa Jumalan heittävän sittenkin noppaa...
Useinhan teoriat ovat hypoteeseja ennenkuin mittaustulokset sen vahvistavat tai kumoavat. Historia on pullollaan esimerkkejä hienoista hypoteeseistä, joita mittaus ei kuitenkaan ole vahvistanut. Miksi "totuutta" pitäisi julistaa itsevarmasti kun ainut mikä tieteessä on ollut pitkällä aikavälillä pysyvää on muutos. Tietty varovaisuus on tervettä nöyryyttä joka kumpuaa siitä, että lopullisia totuuksia ei ole. Teoriat kehityvät.
"Karvas totuus on se, että tiedettä nimenomaan tehdään omissa pienissä hiekkalaatikoissa, joissa toimintamalli on hyvin lapsenomainen"
En tunnista tälläistä omassa "hiekkalaatikossani". Tiede on kyllä siinä mielessä julma, että jos et saa aikaan toimivaa hypoteesia ja sitä tukevia mittaustuloksia olet auttamattomasti pihalla. Tämä armoton todistamisen taakka tulkitaan helposti ilkeydeksi tai pahansuopuudeksi, mutta vain siten tiede etenee eli olemalla ankara ja putsaamalla epäkelvot, vääriä ennusteita antavat mallit roskakoriin. Tämän todistamisen ankaran vaateen jotkut ottavat henkilökohtaisesti. Ei liene helppoa myöntää, että tuli 10 vuotta tutkittua asiaa joka ei menekään kuin oli ajatelut. Katkeraksihan siitä tulee. Ja syy on aina kaikkialla muualla kuin omassa rakkaassa teoriassa.
Tieteen on oltava kriittinen. Tiede ei ole demokraattinen tai oikeudenmukainen. Pisinpään asioita tutkinut ei aina korjaa pottia ja kovaa työtä ei aina palkita läpimurrolla. Kaikista ei ole tieteentekijöiksi.
Tieteessä se teoria joka parhaiten kuvaa todellisuutta ja tuottaa tarkimmat mitattavat ennusteet voittaa aina. Ennemmin tai myöhemmin. Halusimme tai emme.
Sinun vuodatuksesta huokuu käsin kosketeltava katkeruus. Korjaa, jos menee väärin: opiskelit ahkerasti koko elämäsi, luulit, että ainut oppinut on kirjaoppinut, halusit tehdä valtavasti uusia asioita, tutkia uusia mahdollisuuksia, mutta päätyit osin ympäristön pinostuksesta ja osin omaa osaamattomuuttasi standardimuotteihin kaikessa. Kenellä siis asiat eivät oikein ole menneet putkeen?
Minullako, joka aloitin tyhjästä, ja päämääränä siinti vain paikka huipputeknologian parissa. Valitsin paljon kivisemmän ja muhkuraisemman polun, nimittäin tien, jossa kaikki kyseenalaistaetaan ja hyväksytään vasta asiat vasta sitten, kun ne on kantapään kautta sisäitänyt ymmärrettävällä rautalankamallilla.
Seilorin ja possun merkittävin ero on siis, että seilori on kirjaoppinut, ja possu on itseoppinut. Tämäkin on nyt vain mainitsemasi hypoteesi, mutta eikös olekin näin.
Ei tässä mitään nöyryyttä tarvita, vaan konkreettisia näyttöjä, väitteitä, todistuksia ja osoituksia. Tässä on seilorille kotitehtävä: kun sarjoilla osoitetaan, että x on likimain yhtä kuin exp(ln(x)), niin mitä x:stä voidaan sanoa, jos se on suurempi kuin hevonen, mutta pienempi kuin raitiovaunu?
Taisi kuulostaa älyttömältä, mutta x:n ei silti tarvitse olla järjetön. Koska tiedän, etten parhaalla tahdollakaan osaa sanoa x:stä tyhjää enempää, sanon sen silti: jos x on suurempi kuin hevonen, mutta pienempi kuin raitiovaunu, ja sarjoilla yhdistyy x=exp(ln(x)), x:stä voidaan sanoa, että se on oikein!
Mitä yrität sanoa ?
Et ilmeisesti ole hurjan paljon logiikkaa joutunut harrastamaan, joten yritän vääntää asian rautalangasta:
Nyt oli kysymys tieteelliseestä kriittisyydestä. Se on rakenettu malleista, jossa esimerkiksi x:n on oltava konkreettinen substanssi.
Kysymys oli mallien ja substanssien erottamisesta sellaisella esimerkillä, että malliin sovelletaankin jotain järjestelmän ulkopuolista substanssia.
Jos malli antaa oikean tuloksen, onko x epätosi sen vuoksi, että se on järjestelmän ulkopuolelta?
Tästä oli kysymys tuossa edellisessä. Toivottavasti auttoi?
En ole katkera. En ole opiskellut koko elämääni koska olen vielä verrattain nuori. Enkä vielä tiedä mitä loppuelämälläni teen, mutta kirjoja aion lukea vastakin. En pidä kirjojen lukemista missään mielessä häpeällisenä. Toisaalta olen viettänyt tuhansia tunteja tehden laitteita ja mittaussysteemejä ja oppinut monessa asioita kantapään kautta. Mitä sitten?
Olen tällä hetkellä ihan "oikeissa töissä" kehittelemässä koko ajan uusia sovelluksia fysiikan alalta. Ihan konkreettista ja toimivaa. Ja tiedän että elämässä on muutakin kuin tiede. Urheilen, harrastan vaellusta ja kuten nimimerkkikin sanoo purjehdusta.
Katkeruus taitaa olla siellä päässä.
Meidän suurin ero on siinä, että minä TIEDÄN että EN TIEDÄ kaikkea. Maailma ei ole valmis, eikä tiede. Minulta löytyy vielä nöyryyttä, sinulta ei.
En ymmärrä miksi sinun on hyökättävä henkilöön? Etkö keksi enää argumentteja asiasta? Kuvaavaa on, että et kommentoinut millään lailla kirjoitustani vaan aloitit ihmeellisen arvailun motiiveistani.
Sinulla on vapaus valita mikä tie ikinä haluat. Mutta jos oikeasti haluat häikäistä maailmaa esitä edes alkeisfuktiota hieman haastavampi esimerkki. (esimerkkisi on yhtä triviaali kuin että 1 1 on likimain 2).
Missä on sinun näyttösi?
Jossain vaiheessa viisaampi ja kokeneempi antaa sitten hiukan tilaa, koska itse et keksinyt ensimmäistäkään vasta-argumenttia, joka olisi journalistisella kriittisyydellä pureutunut suoraan asiaan, eikä henkilöihin - jonka perään loppukaneetissasi kuulutat. Ei millään pahalla, kevätkin jo pikkuhiljaa tulossa...
eikä logistinen viisastelu !
Tää "possu" näyttää olevan varsinaista vittuilevaa lajia. Liekö jotain humanistista lukenut tai pelkkä "paskahuusifilosofi" vailla pohjatietoja edes vittuiluilleen.
Paremmin sopis vänkäämään jollekin muulle palstalle.
Sitten, kun on ollut ikänsä ohjelmoinnin kanssa tekemisissä, raa’asta algebrallisesta konenäöstä hienon hienoon robotiikkaan (torakka on muuten sellainen liikkumiskoneen malli, että jossain hamassa tulevaisuudessa robottitorakoita lähetetään tutkimaan uusia maailmoja), niin 1 1=2 ei oikein enää hätkähdytä.
1 1=2 on tosi kaikilla muilla kannoilla 3, 4, 5, ..., paitsi binäärikannalla, koska binäärikannalla laskettuna 1 1=10.
Esitin sinulle viestissäni useita vasta-argumentteja miksi tieteessä on hyvä olla varovainen ja miksi tieteellinen metodi toimii ainakin kohtalaisen hyvin.
Henkilöihin menemisen aloitit ihan itse, arvuuttelemalla motiivejani yms.
tää possu on luulee olevansa kovakin jätkä. "Kaikki olen itse tehnyt. Kirjoista en ole mitään opiskellut. Olen onnistunut keksimään kolmion muotoisen pyörän!!!"
Palstalla oleva keskustelu ja mm possun kommentit raketin ohjailusta toisessa ketjussa osoittaa jätkän olevan fysiikasta pihalla kuin lumiukko. Sitten kun viestejä kritisoidaan, menee henkilökohtaisuuksiiin. No joulu tulee ja possut syödään.
Mukava kuulla, että viestini on mennyt perille :-) Vai, että ”humanistista” lukenut. Aloitin muistaakseni juoksupoikana, sitten sepän kisällinä, ja koulutin itseni levyseppä-hitsaajaksi. Tämän lisäksi opiskelin omatoimisesti matematiikan, fysiikan, tähtitieteen, biologian, hyönteiset, jne. Takataskussa on siis hyväpalkkainen vara-ammatti, jos tietotaitoani ei logiikan parissa ei enää jostain syystä tarvittaisi.
Tiesitkö muuten, että mehiläinen pystyy tekemään 32 aivosolun tikapuuhermostolla parempia laskutoimituksia ja johtopäätöksiä, mihin parhaillakaan supertietokoneilla ei ylletä. Mehiläinen ottaa huomioon Auringon, vallitsevan tuulen, sen muuttumisen ennustamiseen liittyvät olosuhteet, ja määrittää mesikeräysmatkansa lähteeltä lähteelle mahdollisimman optimaaliseksi. Mehiläisen tarkoituksena on minimoida keräyssavottaan tarvittava energia. Mitä oikein haet pohjatiedoilla? Kuvitteletko, että ne opetetaan jossain huuhaakoulussa jonkin huuhaakirjaviisaan toimesta. Ei, asiat pitää opiskella ja sisäistää itse, se on pohjatietoa.
Menehän nyt suorinta tietä kirjastoon lainaamaan eri alojen peruskirjallisuutta, ja rupea valmentamaan omaa pohjatietoasi, ja tule sitten 30 vuoden päästä puhumaan näille sivuille pohjatiedoista. Niin.
Nimimerkillä kirjoittelua olen aikoinani harrastanut paljon. Nimimerkin ongelmana on juuri se, että sen taakse on helppo kätkeytyä, jolloin on totta, että keskustelun kriittisyys ja asiallisuus kärsii. Tämän vuoksi ainakin päälehdet hyväksyvät vain omalla nimellä kirjoitettuja mielipiteitä, joskin poikkeuksia on silloin, jos kirjoittajan henkilöllisyyden suojaamiseen on erityisiä syitä.
Minun henkilökohtainen mielipide on se, että näissäkin keskusteluissa rekisteröinti ja esiintyminen omalla nimellään nostaisi merkittävästi vuoropuhelun laatua. Toisaalta silloin menetetään paljon kirjoitusten omista persoonista ja väreistä. Toisin sanoen keskustelu olisi silloin kuivaa, täsmällistä ja erittäin varovaista. Se saattaisi pahimmillaan johtaa jopa mielipiteitten romahtamiseen, joten tämä seikka on kyseenalainen.
Kuitenkin nimimerkeillä kirjoittelu on aina sen verran rankempaa ja raaempaa, että siinä sananvaihdossa jokainen saa tuta. Kehittymisen varaa asiallisempaan keskusteluun on jokaisella niin kauan, kuin nimimerkki on suojana.
Sitten Boolen algebralla tulos on vielä erisuuri kuin 2 ja 10, koska siinä 1 1=1.
Totta, että nimimerkki kirjoittelu mahdollistaa puskasta ampumisen.
Voit toki itse näyttää esimerkkiä ja aloittaa asiallisen keskustelun omalla nimelläsi...
Mutta sivuutit taas asian. Et ole vieläkään kommentoinut vastauksiani aloitukseesi.
Totesit ensimmäisessä puheenvuorossasi: "Ammutaan kaikki kokeneet proffat, koska pitkään tiedettä tehneet jarruttavat tiedettä." Kriittisessä journalismissa tällainen lause ei kestä päivänvaloa, ja irrottaa kirjoittajan heti alkuunsa tarpeettomasti asiayhteydestä ja ikävän tuntuiseen valoon.
Sen sijaan nimimerkillä, ja nimenomaan tällaisessa yhteydessä - kuten sanoit - kipeä ammus puskasta suoraan ahteriin, saattaa provosoida vastaamaan samalla mitalla. Yleensä metsä vastaa vain sillä bumerangilla, joka sinne ensimmäisenä on viskattu. Jos vaikka sen jälkeen olisi kuinka asiallisella linjalla tahansa, se ei välttämättä tee tyhjäksi ensimmäisen lauseen ikävää sanomaa ja tulkintaa.
em. sitaatilla parodioin ajatustasi kaiken hylkäämisestä. Jos luet sen tarkkaan se ei kohdistunut sinuun henkilökohtaisesti. Jos loukkaannuit olen pahoillani, tarkoitukseni oli argumentoida, että kaiken vanhan hylkääminen on mahdotonta. Tunteettomassa
Tämä on muuten netin keskustelu palsta ei kriittisen journalismin mekka.
Koska edelleen kieltäydyt kommentoimasta viestini ydintä, ei keskustelua kannattane jatkaa. Keskusteluun kun kuuluu myös toisen kuuntelu ja kunnioittaminen.
Tämä oli mielestäni erittäin virkistävää ja reipasta tekstiä. Oli oikein ilo lukea.
Olisiko liikaa pyydetty että tallaiset filosofiset keskustelut tieteestä osoitettaisi sille varattuun osastoon (alenpana -> "Yleistä tieteestä") ja rajattaisi tämä osasto otsikkonsa piiriin.