Nyt on maajusseilla ystäviä

... aamupäivällä.

Jos mielipidepankki kehuu vanhasta, olisiko jo aika tunnustaa mistä mielipidepankin palkka juoksee.

... kotimaisetkin tuet ovat tiuksassa EU:n valvonnassa noudattaen sitä oikeaa periaatetta, ettei minkään maan maatalous saisi kotimaistenkaan tukien avulla muita parempia kilpailuedellytyksiä uvionin vapailla markkinoilla.

oivahärkönen kirjoitti:

... kotimaisetkin tuet ovat tiuksassa EU:n valvonnassa noudattaen sitä oikeaa periaatetta, ettei minkään maan maatalous saisi kotimaistenkaan tukien avulla muita parempia kilpailuedellytyksiä uvionin vapailla markkinoilla.

Lue lisää

myös ne on neuvoteltava. Mutta hyväksyminen niille täällä kotimaassa on yhä vaikempaa.

Se minkä takia nykyisen kokoisia maataloustukia yleensä maksetaan on useimmilta jo täysin unohtunut. Suomi ei voi olla mikään maataloustukien poistamisen esitaistelija, päinvastoin täällä on tultava tässä asiassa aina pari askelta jäljessä.

mvv kirjoitti:

myös ne on neuvoteltava. Mutta hyväksyminen niille täällä kotimaassa on yhä vaikempaa.

Se minkä takia nykyisen kokoisia maataloustukia yleensä maksetaan on useimmilta jo täysin unohtunut. Suomi ei voi olla mikään maataloustukien poistamisen esitaistelija, päinvastoin täällä on tultava tässä asiassa aina pari askelta jäljessä.

Lue lisää

WTO:n päätöksien mukaisesti vientituet poistetaan asteittain seuraavien vuosikymmenien aikana.

Se vaikuttaa pakostakin jokaisen valtion maatalouteen, ei yksistään Suomen.

Suomalaisella maataloudella on kaksi vaihtoehtoa: joko pyrkiä etukäteen sopeutumaan ja etsimään omia vahvuuksiaan, TAI elää niinkuin ennenkin, kunnes tapahtuu, mitä tapahtuu..

Minä olen ehdottomasti Suomalaisen maatalouden puolella. Sillä ei suomalaista maataloutta pidetä selviytymiskykyisenä, että pistetään pää pensaaseen.

Suomalaisella maataloudella on reunaehtoja pohjoisten olojen vuoksi. Se on hyväksyttävä.
Suomen satokausi on lyhyempi kuin keskieuroopassa.
Vastapainoksi on kylmä talvi ja pitkät kesäpäivät.

Suomen maatalouden selviytyminen edellyttää, että löydetään sellaisia maataloustoiminnan aloja, joita kannattaa tehdä Suomessa syystä, joka on Suomelle luontaista tai jostain Suomeen liittyvästä syystä antaa kilpailuetua Suomen maataloudelle.

Nämä asiat eivät ole helppoja. Mutta niiden kanssa on pakko elää - ja selviytyä.

Tämä asettaa jatkossa suuria paineita maatiloille ja maatalousyrittäjille. Valmiita ratkaisuja voi olla vaikea löytää, mutta soveltamalla niistä voi saada toimivia Suomessa.

Esim karjatilat pystyvät jatkossa tehostamaan energiantuotantoa muuttamalla lannan ja käyttökelvottoman rehun biokaasuksi.

Voit nauraa jos haluat, mutta laskin, että generaattori tuottaa noin 2-4% käymisastian tilavuudesta kaasua tunnissa. Samalla käytetyn
lannan/virtsan bakteeripitoisuus laskee huomattavasti.

Puuta on monella tilalla käytetty lämmitykseen, mutta puulla voidaan tuottaa myös sähköä.
Mutta pelkästään lämmityskäytössä puu säästää energiakuluja.

Nämä asiat vaikuttavat naurettavilta, mutta muutaman vuosikymmenen päästä nämä ovat normaali osa maatilan toimintaa.

Monet maatilat myös jalostavat tuotteitaan pitemmälle maatilalla. Tämä vaatii elintarvikealan osaamista ja myös myynti/markkinointiketjun tuntemista.

On paljon monia asioita, joita voidaan tehostaa maataloudessa.

Yksi on kuitenkin varma. Jos jää pakkaseen osoittamaan mieltään, niin kuolema on varma.
Jos kesällä osoittamaan mieltään, niin noutaja tulee vasta pakkasten myötä, ellei perse haukkaa ruohoa aikaisemmin.

Tiedossa on että jotain on tehtävä. Ympäri maailmaa on halvalla tarjolla maatiloja ja viljelysmaata. Monet muutkin maat ovat huomanneet että viljely on kallista luontaisesti siihen sopimattomilla alueilla. Kastelulla ei voida enää ottaa enempää maata viljelyyn. Nykyiset viljelysmaat ovat alttiita eroosiolle.
Pohjaveden laatu on laskenut.

Suomalaisten TÄYTYY varautua jollain tavoin tulevaan. Maatalous on joutunut kokemaan monenlaisia muutoksia vuosisatojen ja vuosituhansien mittaan. Niin katastrofeja kuin onnistumisia.

Kaikille vaihtoehdoille pitää olla avoimena.
Maataloudessa ei välttämättä koneistaminen ratkaise ongelmia, vaan optimi-tilanteen, siis tasapainon etsiminen kone/käsityön välillä.
Samoin kannattaa harkita tarkoin milloin hankkia oma kone, yhteinen kone, käyttää urakoitsijaa tai jakaa investointien riskiä muiden kanssa.

Maataloudessa yksikkökoon kasvattaminen on yksi tapa ratkaista kustannusongelma, siis alentaa tuotantokustannuksia. Toinen tapa on optimoida laatua kuluttajien mukaan sopivaksi tai tuottaa erittäin korkeatasoista tuotetta. Matalan laadun tuottaminen on niin helppoa, että siinä voi yrittää pyrkiä kohti erittäin alhaisia tuotantokustannuksia.

Maataloudessa on selkeästi sellainen aika edessä, että tuottajajärjestöjen on suunnattava katseensa tulevaisuuteen ja välitettävä tätä tietoa maatiloille. Maatilojen on vaikea tehdä päätöksiä ilman riittävää tietoutta.

Poliittiset järjestelmät antavat oman epävarmuutensa tulevaisuuteen, mutta jos maatalous perustuu vankalle osaamiselle, tiukalle taloudenpidolle ja oman erityisalansa tarkkaan hallintaan, niin maatalous voi paremmin ohjailla tulevaisuuttaan, kuin pelkän poliittisen ohjailun varassa.

Valtion toiminpiteillä voidaan vaikuttaa jonkin verran maatalouden tulevaisuuteen, mutta tärkeimmät tavat ovat varmistaa, että elintarvikkeet täyttävät laatuvaatimukset kaikilta osin. Kaupassa ei voida sallia sitä, että kuluttaja joutuu maksamaan ala-arvoisesta tuotteesta saman hinnan kuin kriteerien mukaisesta. Suomessa on ollut joitakin elintarvikkeisiin liittyviä sairastapauksia, mutta ei läheskään niin vakavia kuin muissa maissa.

Valtivalta voi myös edistää elintarvikevientiä muihin maihin. Tämä tarkoittaa lähinnä Suomen erityisaseman hyödyntämistä lähialueilla.

Suomalaiset tatit käyvät kaupaksi Italiassa.
Niitä voi olla hankala saada viljeltyä, mutta onhan vinokkaita ja herkkusieniäkin onnistuttu viljelemään sopivissa olosuhteissa.

Suomalaisen maatalouden pitäisi suhtautua sillä tavalla ennakkoluulottomasti, että aina ei kannata pyrkiä selviytymään massamarkkinoilla, vaan keskittyä johonkin sellaiseen, joka on riittävän suurta tarjotakseen toimeentuloa yhdelle tilalle tai useamman tilan ryppäälle, mutta kuitekin sen verran eksoottista, että suurimittainen tuotanto tehdasmaisena ei ole taloudellisesti mahdollista.

Suomen maatalouden tuotantosuuntiin voi löytyä vastauksia yllättäviltä suunnilta.
Esim mausteiden viljely on erittäin kannattavaa, mutta vaatii todella syvällistä osaamista tai ainakin neuvojaa, joka tuntee alaa.
Mausteiden kilohinnat ovat satoja kertoja viljankilohintaa suurempia.

Suomessa ei ole yhtään laajamittaista tutkimusta, mitkä maustekasvit saattaisivat sopia suomen ilmastoon, maaperään yms olosuhteisiin.

Suomessa on ollut perimätietämystä mauste, rohto yms kotitalouskasvien viljelystä, mutta aikojen saatossa nämä on unohdettu, koska apteekista on saanut sopivia korvaavia synteettisiä tuotteita.

Esim mustikka ja tyrni ovat lupaavia, mutta erilaisia viljeltäviä.

Maatalouden järjestöjen pitäisi suunnata jotenkin maatalousyrittäjien kiinnostus uusien ratkaisujen etsimiseen. Kaikki ratkaisut eivät sovi kaikille, mutta varmasti riittävä määrä erilaisia ratkaisumahdollisuuksia antaisi maatalousyrittäjille mahdollisuuden organisoida maataloustuotantoa tavalla, jossa voitaisiin hyödyntää maatalousyrittäjän mielenkiintoa, aikaisempaa osaamista, suhteita ja erityisesti yhteistoimintaa muiden yrittäjien kanssa.

Maatilojen yksi ratkaisu voisi olla erikostua johonkin tuotantoprosessin osaan. Esim eläintuotannossa on poikastuotanto ja varsinainen lihakasvatus eri tiloilla.

Ei ole myöskään kaukaa haettu yrittää kasvattaa ulkomaisia Suomessa ennen harvinaisia lajeja.
Villantuotantoeläimet ovat vaativia, osittain hankalia hankkia ja joskus jopa helvetin kalliita.
Toisaalta hyvälaatuinen villakin on arvokasta.
On alpakkaa.

Jopa trutsejakin alkaa olla monessa paikassa.
Suomessa koristekasvien ja kukkien kasvatus ei välttämättä ole kannattavaa, mutta suomalaiset lajikkeet olisivat ainakin pakkasen kestäviä..

Suomalaisten maatilojen on syytä suhtautua avoimin silmin näihin erilaisiin mahdollisuuksiin.

Maataloutta on katseltava kokonaisuutena, ja mietittävä aukeavatko uudet mahdollisuudet uuden tuotantosuunna, entisen toiminnan tehostamisen, erikoistumisen, prosessin jatkamisena esimerkiksi energiaomavaraisuuden osalta tai jatkojalostuksen osalta...tai näiden yhdistelmänä.

On olemassa eri alan ammattilaisia, jotka osaavat vastata yksittäisiin asioihin.

Ehkä maa- ja metsätalouden pitäisi koota tämä tieto yhteen paikkaan, ja jakaa antaa kaikille halukkaille mahdollisuus tutustua koottuun tiettoon. Sillä tavalla maatilayrittäjät pääsisivät itse arvioimaan vaihtoehtoja ja miettimään omalta osaltaan erilaisten vaihtoehtojen yhdistelmää.

Maa- ja metsätalous järjestöt voisivat perustaa yhteisen tietovaraston internettiin, josta on helppo suorittaa hakuja. Internetti on täynnä tietoa, mutta tiedon hyödyntämisen esteenä voi olla kielimuuri, tiedon hakemisen osaaminen ja pelko tietotekniikkaa kohtaan.
Internet yhteys voi olla vaikea tai kallis maaseudulla. Tai sitten sitä vain ei saa lainkaan kohtuukustannuksilla.

Maatalouden osalta ne kansakunnat pärjäävät, jotka osaavat sopeutua ajoissa ja varautua haasteisiin.
Ne jotka eivät tee mitään, menettävät kumikengistäkin varret keväthalloissa..

ja vapaa kauppa kirjoitti:

WTO:n päätöksien mukaisesti vientituet poistetaan asteittain seuraavien vuosikymmenien aikana.

Se vaikuttaa pakostakin jokaisen valtion maatalouteen, ei yksistään Suomen.

Suomalaisella maataloudella on kaksi vaihtoehtoa: joko pyrkiä etukäteen sopeutumaan ja etsimään omia vahvuuksiaan, TAI elää niinkuin ennenkin, kunnes tapahtuu, mitä tapahtuu..

Minä olen ehdottomasti Suomalaisen maatalouden puolella. Sillä ei suomalaista maataloutta pidetä selviytymiskykyisenä, että pistetään pää pensaaseen.

Suomalaisella maataloudella on reunaehtoja pohjoisten olojen vuoksi. Se on hyväksyttävä.
Suomen satokausi on lyhyempi kuin keskieuroopassa.
Vastapainoksi on kylmä talvi ja pitkät kesäpäivät.

Suomen maatalouden selviytyminen edellyttää, että löydetään sellaisia maataloustoiminnan aloja, joita kannattaa tehdä Suomessa syystä, joka on Suomelle luontaista tai jostain Suomeen liittyvästä syystä antaa kilpailuetua Suomen maataloudelle.

Nämä asiat eivät ole helppoja. Mutta niiden kanssa on pakko elää - ja selviytyä.

Tämä asettaa jatkossa suuria paineita maatiloille ja maatalousyrittäjille. Valmiita ratkaisuja voi olla vaikea löytää, mutta soveltamalla niistä voi saada toimivia Suomessa.

Esim karjatilat pystyvät jatkossa tehostamaan energiantuotantoa muuttamalla lannan ja käyttökelvottoman rehun biokaasuksi.

Voit nauraa jos haluat, mutta laskin, että generaattori tuottaa noin 2-4% käymisastian tilavuudesta kaasua tunnissa. Samalla käytetyn
lannan/virtsan bakteeripitoisuus laskee huomattavasti.

Puuta on monella tilalla käytetty lämmitykseen, mutta puulla voidaan tuottaa myös sähköä.
Mutta pelkästään lämmityskäytössä puu säästää energiakuluja.

Nämä asiat vaikuttavat naurettavilta, mutta muutaman vuosikymmenen päästä nämä ovat normaali osa maatilan toimintaa.

Monet maatilat myös jalostavat tuotteitaan pitemmälle maatilalla. Tämä vaatii elintarvikealan osaamista ja myös myynti/markkinointiketjun tuntemista.

On paljon monia asioita, joita voidaan tehostaa maataloudessa.

Yksi on kuitenkin varma. Jos jää pakkaseen osoittamaan mieltään, niin kuolema on varma.
Jos kesällä osoittamaan mieltään, niin noutaja tulee vasta pakkasten myötä, ellei perse haukkaa ruohoa aikaisemmin.

Tiedossa on että jotain on tehtävä. Ympäri maailmaa on halvalla tarjolla maatiloja ja viljelysmaata. Monet muutkin maat ovat huomanneet että viljely on kallista luontaisesti siihen sopimattomilla alueilla. Kastelulla ei voida enää ottaa enempää maata viljelyyn. Nykyiset viljelysmaat ovat alttiita eroosiolle.
Pohjaveden laatu on laskenut.

Suomalaisten TÄYTYY varautua jollain tavoin tulevaan. Maatalous on joutunut kokemaan monenlaisia muutoksia vuosisatojen ja vuosituhansien mittaan. Niin katastrofeja kuin onnistumisia.

Kaikille vaihtoehdoille pitää olla avoimena.
Maataloudessa ei välttämättä koneistaminen ratkaise ongelmia, vaan optimi-tilanteen, siis tasapainon etsiminen kone/käsityön välillä.
Samoin kannattaa harkita tarkoin milloin hankkia oma kone, yhteinen kone, käyttää urakoitsijaa tai jakaa investointien riskiä muiden kanssa.

Maataloudessa yksikkökoon kasvattaminen on yksi tapa ratkaista kustannusongelma, siis alentaa tuotantokustannuksia. Toinen tapa on optimoida laatua kuluttajien mukaan sopivaksi tai tuottaa erittäin korkeatasoista tuotetta. Matalan laadun tuottaminen on niin helppoa, että siinä voi yrittää pyrkiä kohti erittäin alhaisia tuotantokustannuksia.

Maataloudessa on selkeästi sellainen aika edessä, että tuottajajärjestöjen on suunnattava katseensa tulevaisuuteen ja välitettävä tätä tietoa maatiloille. Maatilojen on vaikea tehdä päätöksiä ilman riittävää tietoutta.

Poliittiset järjestelmät antavat oman epävarmuutensa tulevaisuuteen, mutta jos maatalous perustuu vankalle osaamiselle, tiukalle taloudenpidolle ja oman erityisalansa tarkkaan hallintaan, niin maatalous voi paremmin ohjailla tulevaisuuttaan, kuin pelkän poliittisen ohjailun varassa.

Valtion toiminpiteillä voidaan vaikuttaa jonkin verran maatalouden tulevaisuuteen, mutta tärkeimmät tavat ovat varmistaa, että elintarvikkeet täyttävät laatuvaatimukset kaikilta osin. Kaupassa ei voida sallia sitä, että kuluttaja joutuu maksamaan ala-arvoisesta tuotteesta saman hinnan kuin kriteerien mukaisesta. Suomessa on ollut joitakin elintarvikkeisiin liittyviä sairastapauksia, mutta ei läheskään niin vakavia kuin muissa maissa.

Valtivalta voi myös edistää elintarvikevientiä muihin maihin. Tämä tarkoittaa lähinnä Suomen erityisaseman hyödyntämistä lähialueilla.

Suomalaiset tatit käyvät kaupaksi Italiassa.
Niitä voi olla hankala saada viljeltyä, mutta onhan vinokkaita ja herkkusieniäkin onnistuttu viljelemään sopivissa olosuhteissa.

Suomalaisen maatalouden pitäisi suhtautua sillä tavalla ennakkoluulottomasti, että aina ei kannata pyrkiä selviytymään massamarkkinoilla, vaan keskittyä johonkin sellaiseen, joka on riittävän suurta tarjotakseen toimeentuloa yhdelle tilalle tai useamman tilan ryppäälle, mutta kuitekin sen verran eksoottista, että suurimittainen tuotanto tehdasmaisena ei ole taloudellisesti mahdollista.

Suomen maatalouden tuotantosuuntiin voi löytyä vastauksia yllättäviltä suunnilta.
Esim mausteiden viljely on erittäin kannattavaa, mutta vaatii todella syvällistä osaamista tai ainakin neuvojaa, joka tuntee alaa.
Mausteiden kilohinnat ovat satoja kertoja viljankilohintaa suurempia.

Suomessa ei ole yhtään laajamittaista tutkimusta, mitkä maustekasvit saattaisivat sopia suomen ilmastoon, maaperään yms olosuhteisiin.

Suomessa on ollut perimätietämystä mauste, rohto yms kotitalouskasvien viljelystä, mutta aikojen saatossa nämä on unohdettu, koska apteekista on saanut sopivia korvaavia synteettisiä tuotteita.

Esim mustikka ja tyrni ovat lupaavia, mutta erilaisia viljeltäviä.

Maatalouden järjestöjen pitäisi suunnata jotenkin maatalousyrittäjien kiinnostus uusien ratkaisujen etsimiseen. Kaikki ratkaisut eivät sovi kaikille, mutta varmasti riittävä määrä erilaisia ratkaisumahdollisuuksia antaisi maatalousyrittäjille mahdollisuuden organisoida maataloustuotantoa tavalla, jossa voitaisiin hyödyntää maatalousyrittäjän mielenkiintoa, aikaisempaa osaamista, suhteita ja erityisesti yhteistoimintaa muiden yrittäjien kanssa.

Maatilojen yksi ratkaisu voisi olla erikostua johonkin tuotantoprosessin osaan. Esim eläintuotannossa on poikastuotanto ja varsinainen lihakasvatus eri tiloilla.

Ei ole myöskään kaukaa haettu yrittää kasvattaa ulkomaisia Suomessa ennen harvinaisia lajeja.
Villantuotantoeläimet ovat vaativia, osittain hankalia hankkia ja joskus jopa helvetin kalliita.
Toisaalta hyvälaatuinen villakin on arvokasta.
On alpakkaa.

Jopa trutsejakin alkaa olla monessa paikassa.
Suomessa koristekasvien ja kukkien kasvatus ei välttämättä ole kannattavaa, mutta suomalaiset lajikkeet olisivat ainakin pakkasen kestäviä..

Suomalaisten maatilojen on syytä suhtautua avoimin silmin näihin erilaisiin mahdollisuuksiin.

Maataloutta on katseltava kokonaisuutena, ja mietittävä aukeavatko uudet mahdollisuudet uuden tuotantosuunna, entisen toiminnan tehostamisen, erikoistumisen, prosessin jatkamisena esimerkiksi energiaomavaraisuuden osalta tai jatkojalostuksen osalta...tai näiden yhdistelmänä.

On olemassa eri alan ammattilaisia, jotka osaavat vastata yksittäisiin asioihin.

Ehkä maa- ja metsätalouden pitäisi koota tämä tieto yhteen paikkaan, ja jakaa antaa kaikille halukkaille mahdollisuus tutustua koottuun tiettoon. Sillä tavalla maatilayrittäjät pääsisivät itse arvioimaan vaihtoehtoja ja miettimään omalta osaltaan erilaisten vaihtoehtojen yhdistelmää.

Maa- ja metsätalous järjestöt voisivat perustaa yhteisen tietovaraston internettiin, josta on helppo suorittaa hakuja. Internetti on täynnä tietoa, mutta tiedon hyödyntämisen esteenä voi olla kielimuuri, tiedon hakemisen osaaminen ja pelko tietotekniikkaa kohtaan.
Internet yhteys voi olla vaikea tai kallis maaseudulla. Tai sitten sitä vain ei saa lainkaan kohtuukustannuksilla.

Maatalouden osalta ne kansakunnat pärjäävät, jotka osaavat sopeutua ajoissa ja varautua haasteisiin.
Ne jotka eivät tee mitään, menettävät kumikengistäkin varret keväthalloissa..

Lue lisää

Tätä samaa olen yrittänyt jankata palstalla jo pitkään yhdessa Jaban kanssa. Maaseutuyrittämisessä ja maataloudessa pitäisi olla rohkeutta uudistautua ja visioida eteenpäin. Suomen tulee löytää nimenomaan erikoisosaamisen siivuja, monipuolisuutta, innovatiivisuutta. On todella eriskummallista, että tarvitaan joku italialainen aloittamaan suomalaisten metsäsienten bisneksen. Puunjalostus tarjoaisi paljon mahdollisuuksia ja töitä.

Ongelma on siinä, että tuotetaan sitä, mistä saadaan parhaat yhteiskunnan tuet eikä sitä, mistä saataisiin parhaat katteet. Tukipolitiikka passivoi maaseutuihmisten ja tukahduttaa kekseliäisyyden. Kepu ja MTK käyttävät kaiken energiansa tukieurojen laskemiseen. Nytkin MTK:n päähuolena on kansallisten tukieurojen lisääminen. Tätä samaa soopaa jauhaa mm. Kepun varapuheenjohtaja Antti Rantakangas.

ja vapaa kauppa kirjoitti:

WTO:n päätöksien mukaisesti vientituet poistetaan asteittain seuraavien vuosikymmenien aikana.

Se vaikuttaa pakostakin jokaisen valtion maatalouteen, ei yksistään Suomen.

Suomalaisella maataloudella on kaksi vaihtoehtoa: joko pyrkiä etukäteen sopeutumaan ja etsimään omia vahvuuksiaan, TAI elää niinkuin ennenkin, kunnes tapahtuu, mitä tapahtuu..

Minä olen ehdottomasti Suomalaisen maatalouden puolella. Sillä ei suomalaista maataloutta pidetä selviytymiskykyisenä, että pistetään pää pensaaseen.

Suomalaisella maataloudella on reunaehtoja pohjoisten olojen vuoksi. Se on hyväksyttävä.
Suomen satokausi on lyhyempi kuin keskieuroopassa.
Vastapainoksi on kylmä talvi ja pitkät kesäpäivät.

Suomen maatalouden selviytyminen edellyttää, että löydetään sellaisia maataloustoiminnan aloja, joita kannattaa tehdä Suomessa syystä, joka on Suomelle luontaista tai jostain Suomeen liittyvästä syystä antaa kilpailuetua Suomen maataloudelle.

Nämä asiat eivät ole helppoja. Mutta niiden kanssa on pakko elää - ja selviytyä.

Tämä asettaa jatkossa suuria paineita maatiloille ja maatalousyrittäjille. Valmiita ratkaisuja voi olla vaikea löytää, mutta soveltamalla niistä voi saada toimivia Suomessa.

Esim karjatilat pystyvät jatkossa tehostamaan energiantuotantoa muuttamalla lannan ja käyttökelvottoman rehun biokaasuksi.

Voit nauraa jos haluat, mutta laskin, että generaattori tuottaa noin 2-4% käymisastian tilavuudesta kaasua tunnissa. Samalla käytetyn
lannan/virtsan bakteeripitoisuus laskee huomattavasti.

Puuta on monella tilalla käytetty lämmitykseen, mutta puulla voidaan tuottaa myös sähköä.
Mutta pelkästään lämmityskäytössä puu säästää energiakuluja.

Nämä asiat vaikuttavat naurettavilta, mutta muutaman vuosikymmenen päästä nämä ovat normaali osa maatilan toimintaa.

Monet maatilat myös jalostavat tuotteitaan pitemmälle maatilalla. Tämä vaatii elintarvikealan osaamista ja myös myynti/markkinointiketjun tuntemista.

On paljon monia asioita, joita voidaan tehostaa maataloudessa.

Yksi on kuitenkin varma. Jos jää pakkaseen osoittamaan mieltään, niin kuolema on varma.
Jos kesällä osoittamaan mieltään, niin noutaja tulee vasta pakkasten myötä, ellei perse haukkaa ruohoa aikaisemmin.

Tiedossa on että jotain on tehtävä. Ympäri maailmaa on halvalla tarjolla maatiloja ja viljelysmaata. Monet muutkin maat ovat huomanneet että viljely on kallista luontaisesti siihen sopimattomilla alueilla. Kastelulla ei voida enää ottaa enempää maata viljelyyn. Nykyiset viljelysmaat ovat alttiita eroosiolle.
Pohjaveden laatu on laskenut.

Suomalaisten TÄYTYY varautua jollain tavoin tulevaan. Maatalous on joutunut kokemaan monenlaisia muutoksia vuosisatojen ja vuosituhansien mittaan. Niin katastrofeja kuin onnistumisia.

Kaikille vaihtoehdoille pitää olla avoimena.
Maataloudessa ei välttämättä koneistaminen ratkaise ongelmia, vaan optimi-tilanteen, siis tasapainon etsiminen kone/käsityön välillä.
Samoin kannattaa harkita tarkoin milloin hankkia oma kone, yhteinen kone, käyttää urakoitsijaa tai jakaa investointien riskiä muiden kanssa.

Maataloudessa yksikkökoon kasvattaminen on yksi tapa ratkaista kustannusongelma, siis alentaa tuotantokustannuksia. Toinen tapa on optimoida laatua kuluttajien mukaan sopivaksi tai tuottaa erittäin korkeatasoista tuotetta. Matalan laadun tuottaminen on niin helppoa, että siinä voi yrittää pyrkiä kohti erittäin alhaisia tuotantokustannuksia.

Maataloudessa on selkeästi sellainen aika edessä, että tuottajajärjestöjen on suunnattava katseensa tulevaisuuteen ja välitettävä tätä tietoa maatiloille. Maatilojen on vaikea tehdä päätöksiä ilman riittävää tietoutta.

Poliittiset järjestelmät antavat oman epävarmuutensa tulevaisuuteen, mutta jos maatalous perustuu vankalle osaamiselle, tiukalle taloudenpidolle ja oman erityisalansa tarkkaan hallintaan, niin maatalous voi paremmin ohjailla tulevaisuuttaan, kuin pelkän poliittisen ohjailun varassa.

Valtion toiminpiteillä voidaan vaikuttaa jonkin verran maatalouden tulevaisuuteen, mutta tärkeimmät tavat ovat varmistaa, että elintarvikkeet täyttävät laatuvaatimukset kaikilta osin. Kaupassa ei voida sallia sitä, että kuluttaja joutuu maksamaan ala-arvoisesta tuotteesta saman hinnan kuin kriteerien mukaisesta. Suomessa on ollut joitakin elintarvikkeisiin liittyviä sairastapauksia, mutta ei läheskään niin vakavia kuin muissa maissa.

Valtivalta voi myös edistää elintarvikevientiä muihin maihin. Tämä tarkoittaa lähinnä Suomen erityisaseman hyödyntämistä lähialueilla.

Suomalaiset tatit käyvät kaupaksi Italiassa.
Niitä voi olla hankala saada viljeltyä, mutta onhan vinokkaita ja herkkusieniäkin onnistuttu viljelemään sopivissa olosuhteissa.

Suomalaisen maatalouden pitäisi suhtautua sillä tavalla ennakkoluulottomasti, että aina ei kannata pyrkiä selviytymään massamarkkinoilla, vaan keskittyä johonkin sellaiseen, joka on riittävän suurta tarjotakseen toimeentuloa yhdelle tilalle tai useamman tilan ryppäälle, mutta kuitekin sen verran eksoottista, että suurimittainen tuotanto tehdasmaisena ei ole taloudellisesti mahdollista.

Suomen maatalouden tuotantosuuntiin voi löytyä vastauksia yllättäviltä suunnilta.
Esim mausteiden viljely on erittäin kannattavaa, mutta vaatii todella syvällistä osaamista tai ainakin neuvojaa, joka tuntee alaa.
Mausteiden kilohinnat ovat satoja kertoja viljankilohintaa suurempia.

Suomessa ei ole yhtään laajamittaista tutkimusta, mitkä maustekasvit saattaisivat sopia suomen ilmastoon, maaperään yms olosuhteisiin.

Suomessa on ollut perimätietämystä mauste, rohto yms kotitalouskasvien viljelystä, mutta aikojen saatossa nämä on unohdettu, koska apteekista on saanut sopivia korvaavia synteettisiä tuotteita.

Esim mustikka ja tyrni ovat lupaavia, mutta erilaisia viljeltäviä.

Maatalouden järjestöjen pitäisi suunnata jotenkin maatalousyrittäjien kiinnostus uusien ratkaisujen etsimiseen. Kaikki ratkaisut eivät sovi kaikille, mutta varmasti riittävä määrä erilaisia ratkaisumahdollisuuksia antaisi maatalousyrittäjille mahdollisuuden organisoida maataloustuotantoa tavalla, jossa voitaisiin hyödyntää maatalousyrittäjän mielenkiintoa, aikaisempaa osaamista, suhteita ja erityisesti yhteistoimintaa muiden yrittäjien kanssa.

Maatilojen yksi ratkaisu voisi olla erikostua johonkin tuotantoprosessin osaan. Esim eläintuotannossa on poikastuotanto ja varsinainen lihakasvatus eri tiloilla.

Ei ole myöskään kaukaa haettu yrittää kasvattaa ulkomaisia Suomessa ennen harvinaisia lajeja.
Villantuotantoeläimet ovat vaativia, osittain hankalia hankkia ja joskus jopa helvetin kalliita.
Toisaalta hyvälaatuinen villakin on arvokasta.
On alpakkaa.

Jopa trutsejakin alkaa olla monessa paikassa.
Suomessa koristekasvien ja kukkien kasvatus ei välttämättä ole kannattavaa, mutta suomalaiset lajikkeet olisivat ainakin pakkasen kestäviä..

Suomalaisten maatilojen on syytä suhtautua avoimin silmin näihin erilaisiin mahdollisuuksiin.

Maataloutta on katseltava kokonaisuutena, ja mietittävä aukeavatko uudet mahdollisuudet uuden tuotantosuunna, entisen toiminnan tehostamisen, erikoistumisen, prosessin jatkamisena esimerkiksi energiaomavaraisuuden osalta tai jatkojalostuksen osalta...tai näiden yhdistelmänä.

On olemassa eri alan ammattilaisia, jotka osaavat vastata yksittäisiin asioihin.

Ehkä maa- ja metsätalouden pitäisi koota tämä tieto yhteen paikkaan, ja jakaa antaa kaikille halukkaille mahdollisuus tutustua koottuun tiettoon. Sillä tavalla maatilayrittäjät pääsisivät itse arvioimaan vaihtoehtoja ja miettimään omalta osaltaan erilaisten vaihtoehtojen yhdistelmää.

Maa- ja metsätalous järjestöt voisivat perustaa yhteisen tietovaraston internettiin, josta on helppo suorittaa hakuja. Internetti on täynnä tietoa, mutta tiedon hyödyntämisen esteenä voi olla kielimuuri, tiedon hakemisen osaaminen ja pelko tietotekniikkaa kohtaan.
Internet yhteys voi olla vaikea tai kallis maaseudulla. Tai sitten sitä vain ei saa lainkaan kohtuukustannuksilla.

Maatalouden osalta ne kansakunnat pärjäävät, jotka osaavat sopeutua ajoissa ja varautua haasteisiin.
Ne jotka eivät tee mitään, menettävät kumikengistäkin varret keväthalloissa..

Lue lisää

samaa mieltä. Minä en vastusta mitenkään tuiollaista kehitystä, olen täysin väärinymmäretty jos niin ajatellaan.

Kirjoituksessasi on kohtia joita maataloudessa nykyään jo kovasti yritetään toteuttaa. Nämä vientitukien poistot ei ole Suomelle mikään kohtalonkysymys, uskoisin niihin kyllä sopeuduttavan. Suomesta vietäville maataloustuotteille maksetaan vientitukea maitotaloustuotteille Venäjän vientiin ja kauralle Yhdysvaltoihin. Suomen maataloustuotannon suuruus ei ole ongelma, tännehän myös tuodaan tuotteita. Jos Mielipidepankki ja Jaba sais asian päättää tänne tuotaisiin lihat Brasiliasta ja maito Virosta. Tuollaista kehitystä minä vastustan jyrkästi. Suomessa pitää tuottaa kaikki tärkeimmät maataloustuotteet itse, tuonnin varaan ei saa jäärä. Ilmastonmuutoksen ym. tilanteiden vaikutuksia on mahdoton ennakoida, jo niidenkin takia pitää olla kotimainen hyvä maataloustuotanto ja teollisuus myös ajan tasalla. Lisäksi työllisyys vaatii kotimaisen elintarviketeollisuuden. Tänne ei raakaaineita tuotaisi, vaan valmista halvalla työvoimalla tehtyä tuotetta jos täällä ei omaa tuotantoa olisi.

Öljyn lähestyvä puute tietysti antaa lisää mahdollisuuksia mm. öljykasveille. Mainitsit maustekasvit, esim. kumina on jo tullut tutuksi. Mutta mitä mieltä Mielipidepankki on siitä, kuminasta maksetaan huomattavasti korkeampi hehtaarituki kun viljasta. Kumina menee Keskieurooppaan, onko sitten oikein että meidänkin verorahoja käytetään Saksalaisten pullien masteeksi.

Puuta tietysti myös pitää hyödyntää, sitä minä teen itsekkin, en opetusta siihen tarvitse. Täällä Eteläpohjanmaalla tehdään siihen hyviä laitteita esim. Ala-Talkkarilla. Kannattaisi käydä katsomassa kauvempaakin.

Tuosta pierujen hyödyntämisestä minä en tierä, asia on tietysti totta kun niin kerrot. Valtiovalta vaan pitää mustasukkaisesti kiinni verotuloistaan, että näiden kehitys on kiinni verokohtelusta aika paljon.

Maatilojen omaan jatkojalostamiseen minä en usko, ainakaan kovin suuressa mittakaavassa. Nämä esim. kotiteurastamot on melkeinkin lopetettu mitä joskus kymmenisen vuotta sitten perustettiin. Vaatimukset tuollaiselle toiminalle ovat todella kovat, ne tekee sen hyvin kalliiksi. Joka ruho on tarkastettava eläinlääkärillä jonka siitä ottama hinta on aivan liian kallis, ja kaikki muu päälle.

Maataloustukien tarkoituksena on pitää kunkin maan elintarvikkeiden raakaaineet samanarvoisina, siitä on Suomessa pidettävä huolta että näin todella käy.