Melko usean mielestä elämäntarkoitus on lisääntyminen.
Minä en tiedä mitä mieltä olla - lisääntyminen vain jatkaa elämää, takaa sen jatkumisen, mutta mikä se elämän itsensä tarkoitus on?
Esimerkiksi auto. Auton (vert. elämän) tarkoitus voisi jonkun mielestä olla bensankulutus (vert. lisääntyminen). Sehän se ei tietenkään ole, vaan bensankulutus ainoastaan edesauttaa auton eteenpäin kulkemista.
Auton - sekä sen eteenpäin kulkemisen - varsinainen tarkoitus taas voisi olla esimerkiksi mökille pääseminen/ajaminen.
Mikä siis on elämän ja lisääntymisen varsinainen tarkoitus? Miksi elämän pitää jatkua? Miksei elämä voi vain loppua, eiväthän asiat siitä pahemmin muuttuisi ja vaikka muuttuisivatkin niin entä sitten? Loppujenlopuksi kaikki on turhaa. Elämästä ei ole hyötyä. On aivan sama, onko elämää vai eikö sitä ole. Vai onko elämällä sittenkin jotain merkitystä jonka takia sen pitäisi olla olemassa? Jos, niin mitä?
Ehkä elämällä ei ole tarkoitusta.
Ehkä kaikki on turhaa.
Minä en tiedä mitä mieltä olla - lisääntyminen vain jatkaa elämää, takaa sen jatkumisen, mutta mikä se elämän itsensä tarkoitus on?
Esimerkiksi auto. Auton (vert. elämän) tarkoitus voisi jonkun mielestä olla bensankulutus (vert. lisääntyminen). Sehän se ei tietenkään ole, vaan bensankulutus ainoastaan edesauttaa auton eteenpäin kulkemista.
Auton - sekä sen eteenpäin kulkemisen - varsinainen tarkoitus taas voisi olla esimerkiksi mökille pääseminen/ajaminen.
Mikä siis on elämän ja lisääntymisen varsinainen tarkoitus? Miksi elämän pitää jatkua? Miksei elämä voi vain loppua, eiväthän asiat siitä pahemmin muuttuisi ja vaikka muuttuisivatkin niin entä sitten? Loppujenlopuksi kaikki on turhaa. Elämästä ei ole hyötyä. On aivan sama, onko elämää vai eikö sitä ole. Vai onko elämällä sittenkin jotain merkitystä jonka takia sen pitäisi olla olemassa? Jos, niin mitä?
Ehkä elämällä ei ole tarkoitusta.
Ehkä kaikki on turhaa.
Vastaukset 25
Vanhimmat
se vaan on niin että kun kukaan ei tiedä elämän tarkoitusta, niin pitää lisääntyä, että on jatkossakin olemassa ihmisiä, jotta joku voisi elämän tarkoituksen keksiä.
Eipä tässä elämässä nyt muutakaan keksi, kuin kerätä noita mielihyväpisteitä. Tarkoitus olisi varmaan saada niitä mahdollisimman paljon? Auto on yksinkertaisesti väline jonka avulla ihminen pyrkii keräämään hieman enemmän mielihyväpisteitä. Toiset löytää niitä vissiin mökiltä? Kappas täältä palstaltakin irtosi pari.
eläminen elämisen. Kuolemanjälkeisiä tapahtumia voimme pohtia kuoleman jälkeen ajan siihen mainiosti riittäessä.
Elämän tarkoitus on sama, kuin pahan tarkotus olla sen takia et vois olla jotain hyvääkin.
Jos ei olis elämää, elottomallakaan ei olis mitään käyttöä. Turhanpäiväsii kivimurikoit avaruus täynnä.
Ja jos mennään asiasta sivuun ja mietitään puhelinpylvään tarkotusta tulee ensiks mieleen lankojen kannatus. Toisaalta sille on tarkotuksensa, kun siihen törmää auto.
Elämäntarkoitus on uskiksien keksimä vale
Jokainen itse asettaa omalle elämälleen tarkoituksen oman ymmärryksensä perusteella. Apua voi kysyä muilta, mutta viime kädessä jokainen itse päättää asiasta. Jollekin se voi olla "mielihyväpisteiden kerääminen", mikä on aika epämääräinen ilmaus. Jollakin toisella se voi olla lisääntyminen, suvun jatkumisen turvaaminen. Jollekin kolmannelle se voi olla kosmologisten ongelmien ratkominen tai toisten tekemien ratkaisuyritysten ymmärtäminen ja itsetietoisen olemisen turvaaminen maailmankaikkeudessa. Neljännellä se voi olla filantrooppinen toiminta muiden ihmisten hyväksi.
Sitten on vielä paljon muita mahdollisuuksia. Tuskin on mielekästä kysyä: "mikä on elämän oikea tarkoitus?", koska joka tapauksessa yksilön oma ymmärrys sen ratkaisee.
Jos sanoo, että elämällä ei ole mitään tarkoitusta, niin puhuu vain omasta puolestaan.
symmetrinen liike,siin o elämän tarkotus.päästä symmetriseen liikkeeseen.jejejejejejejejejejejejejejejeje,nonni.
Ei elämä, vaan sen tarkoituksen pohtiminen.
Ei välttämättä ole pakko löytää ääneen lausuttua tarkoitusta. Jos sinulle ilmoitettaisiin tarkoitus, esim: "tule 80-vuotiaaksi isoisäksi, muuta asumaan siniseen taloon ja lähetä kirje henkilölle nimeltä X"...
Eikö silloin tulisi mieleen pohtia, miksi näin on määrätty? Eli mikä on elämän tarkoituksen tarkoitus? :)
Elämä ei ole turhaa, kun kerran vielä elossa ollaan. Universumi olisi hyvin erilainen jos sinua tai minua, itse kuteakin, ei olisi.
miettiä miksi elämää yleensä on. Siis mikä on elämän tarkoitus samoin kuin kaiken tarkoitus. Tuollaisten pohdiskelu johtaa hakemaan vastauksia uskonnoista.
En kirjoittanut, että elämä on turhaa. Se voi tuntua turhalta tai sen voi kokea korvaamattoman tärkeäksi. Meitä löytyy laidasta laitaan.
"Universumi olisi hyvin erilainen jos sinua tai minua, itse kuteakin, ei olisi."
Perustele?
Mielestäni universumi olisi hyvin hyvin samanlainen, olimme me täällä tai emme.
Tarkoitin universumia lähinnä pienessä mittakaavassa, omasta ja läheisten ihmisten kokemuksesta käsin. Se on se maailma jota meidän on mahdollista muokata joka hetki (tietyssä määrin).
Eipä yksittäisellä ihmisellä ole oikeastaan mitään merkitystä maailmankaikkeuden mittakaavassa, 'ylhäältä katsottuna', vaikka etenkin yhden jumalan uskonnot pyrkivät yksilön tehtävää korostamaan.
Oman elämän tarkoituksellisuus on tunne, sen ei tarvitse olla ennaltamäärätty polku.
Ei ole turhaa miettiä oman elämänsä tarkoitusta! On järkevää miettiä käytettävissä olevat mahdollisuudet, riskit, suhteet elinympäristöön (elolliseen ja elottomaan), maailmankaikeuteen, tähdä näistä pohdinnoista johtopäätökset ja orientoitua elämssään näiden johtopäätösten mukaan, tarvittaessa tekemään korjauksia uuden ymmärryksen ilmentyessä. Ajelehtiminen on mielestäni osoitus vähäisestä ymmärryksestä.
>"Tuollaisten pohdiskelu johtaa hakemaan vastauksia uskonnoista."
Hyvä niin, kaikki lähteet on järkevää käyttää oman parhaan ymmärryksensä mukaisesti.
miettiä miksi olen syntynyt? Mielestäni on, koska asia ei siitä muuksi muutu. Tässä mielessä elämän tarkoituksen pohtiminen on hyödytöntä.
Täysin eri juttu on, miten haluan elämäni käyttää. Siihen voin vaikuttaa, samalla ehkä monen muunkin elämään.
Tuossa lauseessa: "Hyvä niin, kaikki lähteet on jäkevää käyttää oman parhaan ymmärryksensä mukaisesti", muuttaisin sanajärjestystä siten, että "kaikki järkevät lähteet..."
Tällä huomautuksella tarkoitan vastauksien etsimistä uskonnoista.
Elämän tarkoitus on etsiä elämäntarkoitusta,
mutta ei löytää sitä!
>"miettiä miksi olen syntynyt?....
Täysin eri juttu on, miten haluan elämäni käyttää.
Mielestäni ei kovinkaan täysin eri juttu.
>"muuttaisin sanajärjestystä siten, että "kaikki järkevät lähteet..."
Tällä huomautuksella tarkoitan vastauksien etsimistä uskonnoista."
OK. Näin siis sinun ymmärryksesi mukaan.
että on erilaisia tapoja ajatella. Olen omaksunut tavan jakaa kysymys osiin, joita on helpompi käsitellä yksi kerrallaan. Tässä "elämän" kysymyksessä on syntymä luonteva jakokohta.
Kun tietyn asian osat ovat itsestään selviä tai niihin ei voi vaikuttaa, on mielestäni turhaa jäädä niitä märehtimään. Elämässä on parempi katsoa eteenpäin ja se on eri juttu kuin katsoa taakse.
Uskonnosta tietolähteenä voi sulassa sovussa olla eri mieltä.
onks muuta tärkeetä loppujen lopuks kui oma elämä ja minä itte.
Mikä on elämän tarkoitus? Elää.
Eli elämä itse.
Rakastaminen.
42, mutta en tiedä oliko kysymys oikea?
Tuo onnellisuus kuuluu mielestäni joukkoon, koska onnellisuutta voi kokea silloin kun kokee elämänsä merkittäväksi, tarkoitukselliseksi.
Ihminen ei taida itse riittää itselleen tarkoitukseksi, vaan tarkoituksen löytäminen on oman paikan löytäminen suhteessa toisiin. Ehkä se on sitä, että voi kokea olevansa myös hyödyksi toisille. Laajemmin se voisi olla oman paikan löytyminen siinä maailmassa, millaiseksi maailman käsittää. Jokaisella on jokin käsitys maailmasta, maailmankatsomus, jossa voi nähdä oman paikkansa tai sitten ei.
Maailmankatsomuksen pitäisi taas olla mahdollisimman lähellä sitä, millainen maailma todellisuudessakin on. Jos subjektiiviselle käsitykselle maailmasta ei löydykään vastinetta todellisuudesta, niin se käsitys romahtaa ennemmin tai myöhemmin aiheuttaen enemmän ongelmia kuin lähtötilanteessa oli.
Mielestäni materialistinen maailmankatsomus ei kerro tarpeeksi todellisuudesta, että ihminen voisi kokonaisuutena löytää siitä itselleenkin tarkoituksen. Ihminen ei ole ainoastaan materiaa, vaan tarvitsee myös henkisen tarkoituksen.
Maailmankatsomuksen tulisi huomioida tuo seikka ja mahdollistaa tarkoituksellinen elämä niin fyysisessä, psyykkisessä kuin henkisessä/hengellisessä mielessä. Silloin voi kokea olevansa kokonaisvaltaisesti merkityksellinen ja kokea elämän tarkoituksellisuuden.
Mielestäni maailmankatsomukseen täytyy kuulua myös Jumala, että voi ymmärtää itsensä tarkoitukseensa luotuna ihmisenä, kuten mainitsemasi auto on tehty tarkoitustaan varten ja sitä kauttaa tarpeellinen/merkityksen omaava.
Minusta tuota bensankulutusta on hankala sitoa lisääntymiseen:
Auto ei lisää kaltaistensa olemassaoloa bensiininkulutuksensa vuoksi.
Sen sijaan liittäisin bensiininkulutuksen välinearvoon:Voidaan ajatella,että autolla ei ole arvoa,muuten kuin välineenä. Autolta "odotetaan tietynlaista toimintaa".
Eri asia on,onko ihminen välinearvon vai itseisarvon piirissä.
(Millä ihmeellä moraaliset systeemit oikeutetaan?)
Uskovaisille ja muille vastaaville tämä on "helppo vastaus",koska he näkevät ihmisen elämän (ainakin tämänpuoleisessa) välinearvona.
Näin ihmisellä on päämäärähakuinen tarkoitus.
Olemme Jumalan koneita(ja voimme täyttää tämän olemalla kuuliaisia ja toimivia "autoja".)
Konkreettisesti ja materiaalisesti ajatellen elämämme "tarkoitus" on olemassaolomme syy - ja tätä kautta se voi redusoitua esimerkiksi lisääntymiseemme tai alleeliemme karsiutumiseemme tai olla sidottuna esimerkiksi keksintöihin tai filosofiaan tai työhön jota teemme, tai provoiluun.
Se voi johtua myös "vaikutustemme kantomatkan ja kantoajan" mukaan. Tästä seuraa se,että koska ruumiimme hajoaa, eikä työmme yleensä säily, eikä edes universumimme ole pysyvä, ei elämällä edes voisi olla arvoa.
Aristoteleen onnellisuuspäämäärä on minusta paras, se on teoista riippumaton, siinä arvoa ei voida mitata ulkoapäin,vaan se muodostaa subjektiivisen kokemuksen kautta. Ihmisen arvo määräytyy silloin onnellisuuden, eli toiveiden ja konkretian kohtaamisen tai kohtaamatta jäämisen kautta. Tämäkin kuitenkin riippuu jossain määrin ulkoisista tapahtumista ja omista toimista.
Näillä kaikille ajatuksille yhteinen pohja on,että jos elämällä on arvo, on se välinearvo: Tällöin ihminen on arvokas vain uskonsa,työnsä,tekojensa summa tai suhtautumisensa kautta.
Humen etiikan pohjalta asioiden olotila ei kerro mitään siitä miten sen pitäisi olla.
Tältä kannalta olemassaolomme tarkoitus on kokolailla se,mitä siihen keksimme - tai sitten sitä ei ole.
Haluaisin uskoa,että elämä on itseisarvo. Tällöin olemme arvokkaita,vaikka olisimme "hulluja juoppoateisteja".
Elämän tarkoitusta voi hakea vaikka luonnollisista lähtökohdista kuten esim. lisääntymisvietti. Olemme vain kuten eläimet. Ulkoisten ärsykkeiden vallitsemia. Ne luodaan ja niihin opitaan, mutta niin monimutkaisemmalla tavalla. Sosiaalisuus on lauma. Jos ajatellaan koneena. Kaikki elämä!Niin eikö silloin kaikki ole ns. eläimiä paitsi, että ihmisellä on tämä normaalia monimutkaisempi lisääntymisvietti. Kaikki vain on lisääntymistä varten.
Ihminen on pitkällisen kehityksen tulos. Ihmisen elinkaari maailmankaikkeudessa on nykyisen tietämyksen mukaan varsin lyhyt. Ihmisestä on kuitenkin kehittynyt varsin toimiva "kapistus", kuten kunnon nihilisti sanoisi. Jopa Darwinkin myönsi kuinka epätodennäköistä loogisena algoritminä alkuräjähdyksen ja evoluution teoria on. Se pistää miettimään elämän tarkoitusta ja uskontoja. Ihmisen elämä on joka tapauksessa aika lyhyt joten niin kauan kuin aivoni tuottavat endorfiineja eli suomeksi mielihyvää ja niin kauan kun kykenen nauramaan huumorille aion elää ja etsiä sekä Jumalaa että teorioita. Ja kaikilta teiltä ateisteilta, jotka suhtaudutte halveksien, pilkaten tai välnpitämättömästi Jumalaan, haluaisin kysyä kysymyksen:Mitä todisteita teillä on kristinuskoa vastaan?...se on ainakin minun helpompi uskoa kuin Darwinin kehityksoppi, josta löytyy kaikennäköisiä virheitä nykyäänkin. Kristinuskon puolesta puhuvia seikkoja on ainakin juutalaiset, joita pidetään Raamatussa Jumalan kansana. Se on ihmeellistä, että juuri he ovat säilyneet ainoana tunnettuna kansana kaikista Raamattua ennen ,Raamatuna ajan ja Raamatun jälkeisistä ajoista kaikista keskiajan ja Hitlerin vainoista huolimatta kansainvälisesti tunnettuna kansana ja he ovat vielä perustaneet oman valtionkin juuri kuten Raamatussa.