(Ei, nauran maha vääränä, joka on jo kipeytynyt naurusta. En enää muista, miten harhauduin tänne foorumiin, muistan, että jotain johonkin yritin googlesta etsiä. Käytän nettiä vähän, enkä oikein ole vielä perehtynyt, mitä kaikkea täällä on. Sen verran vain, että kun noita /omia/ kommenttejaan lukee ulkopuolisena havainnoijana, niin omasta mielestä matemaattinen ajattelu tasapainoilee parhaimmillaan juuri likimain tunteen ja logiikan rajamailla.)
Jos ajattelee vain tunteella, on höyrähtänyt. Jos taas ajattelee pelkällä logiikalla, on höyrähtänyt.
Näillä palstoilla on oppinut nopeasti ja paljon. En ollut huomannut, enkä ajatellut asiaa, kuin vasta sitten, kun keskustelukuppani sanoi, että ajattelu on myös tunnetta, ajattelu vaatii tunnetta!
Tämä on uskomattoman ytimekäs tiivistys. Kun asiaa on fundeerannut, nyt tuntuu, että ajattelu ilman tunnetta ei ole ajattelua sen enempää, kuin mitä ajattelu olisi ilman tunnetta.
Tunne toden totta johdattaa, jonka ajattelu voi selkeyttää.
Kysyn, minua kiinnosti numerot polvenkorkuisesta lähtien (sain eräänä jouluna joululahjaksi sellaisen vanhanajan ajattoman tyylikkään taskulaskimen varustettuna puolen kilon muuntajalla), laskemista en osannut, enkä oppinut, mutta numerot olivat vain sinällään kauniita, kummallisia - kun painoi sitä neliöjuuri kahta, kun lasissa oli kaksi, niin lasiin ilmestyi paljon numeroita. Sitten, kun painoi sitä käänteisnappulaa, niin lasiin tuli yhtä kummallisia, joskin samantapaisia numeroita?
Peruskoulussa numerot kiinnostivat, olisin varmasti halunnut opiskella niitä enemmän, mutta silloin puuttui vielä kyky ajatella.
Kysyn, poteeko matematiikka jotain logiikkatautia, johon oikeaa lääkitystä, siis sellaista lääkitystä, että voitaisiin sanoa, että ainakin lääkitys on kohdallaan, niin onko sen lääkityksen diagnoosi vielä tekemättä?
Kysyn, tarvitaanko hoitoa, mahdollisia jatkotutkimuksia, ja siihen sitten oikea lääkitys?
Tämän kysymyksen suuntaan erityisesti matematiikan opettajille, jotka ohjaavat täynnä kysymyksiä, mielenkiintoa, jotain muuta (?) haluavia matematiikan polulle?
Jos ajattelee vain tunteella, on höyrähtänyt. Jos taas ajattelee pelkällä logiikalla, on höyrähtänyt.
Näillä palstoilla on oppinut nopeasti ja paljon. En ollut huomannut, enkä ajatellut asiaa, kuin vasta sitten, kun keskustelukuppani sanoi, että ajattelu on myös tunnetta, ajattelu vaatii tunnetta!
Tämä on uskomattoman ytimekäs tiivistys. Kun asiaa on fundeerannut, nyt tuntuu, että ajattelu ilman tunnetta ei ole ajattelua sen enempää, kuin mitä ajattelu olisi ilman tunnetta.
Tunne toden totta johdattaa, jonka ajattelu voi selkeyttää.
Kysyn, minua kiinnosti numerot polvenkorkuisesta lähtien (sain eräänä jouluna joululahjaksi sellaisen vanhanajan ajattoman tyylikkään taskulaskimen varustettuna puolen kilon muuntajalla), laskemista en osannut, enkä oppinut, mutta numerot olivat vain sinällään kauniita, kummallisia - kun painoi sitä neliöjuuri kahta, kun lasissa oli kaksi, niin lasiin ilmestyi paljon numeroita. Sitten, kun painoi sitä käänteisnappulaa, niin lasiin tuli yhtä kummallisia, joskin samantapaisia numeroita?
Peruskoulussa numerot kiinnostivat, olisin varmasti halunnut opiskella niitä enemmän, mutta silloin puuttui vielä kyky ajatella.
Kysyn, poteeko matematiikka jotain logiikkatautia, johon oikeaa lääkitystä, siis sellaista lääkitystä, että voitaisiin sanoa, että ainakin lääkitys on kohdallaan, niin onko sen lääkityksen diagnoosi vielä tekemättä?
Kysyn, tarvitaanko hoitoa, mahdollisia jatkotutkimuksia, ja siihen sitten oikea lääkitys?
Tämän kysymyksen suuntaan erityisesti matematiikan opettajille, jotka ohjaavat täynnä kysymyksiä, mielenkiintoa, jotain muuta (?) haluavia matematiikan polulle?
Vastaukset 3
Vanhimmat
"kun noita /omia/ kommenttejaan"
Pitää tietenkin suomenkielen säännöillä olla:
"kun noita /omia/ kommentteja", jossa paino on kommenteissa, kaikissa kommenteissa (ja jossa jakomerkeillä tarkoitan vain ulkopuolista itsekritiikkiä, katsoa itseään hieman etäämmältä).
(Sulut ovat asian ulkopuolella, mutta käytän silti: tulin vain hakemaan työkaluni työpaikalta, ja onneksi vielä tarkistin hieman kiireessä kirjoittamani kieliasun.)
Matemaattista Joulua ja Ajatuksellista uutta vuotta.
possu
Oikeastaan matematiikkahan on vain pieneksi osaksi numeroita - suurin osa teoreettisesta matematiikasta on yleisillä symboleilla pelaamista. Kuvitellaan nyt esimerkiksi epsilonia - pientä, positiivista ja infinitesimaalista lukua joka lähestyy nollaa. Eli heitetään hattuun ja pelaillaan sillä tietämättä varsinaista lukuarvoa.
Itse pitäisin ala-asteen matematiikkaa laskentona. Numerot ovat numeroita (eli (yleensä) järjestetyn joukon alkioiden nimiä).
matikkaan jää koukkuun. ihan sairasta mut jää.