suomi kilpapyörälijät luusereita

Onko toi 600w sun lähtöteho, tai fillarin liikkumisen teho?

Aivan hengöstyttää lukea tuommosta!

ajoin 168kW Fargolla 225km hengästymättä. Revi siitä.

Ensinnäkin tuo 45% nousu kertoo jo kaiken mitä tiedät pyöräilystä eli tuskin mitään joten kiitos ja näkemiin toivottavasti et enää kirjoita mitään tänne.

”MINÄ OLEN KOVEMPI KUIN SUOMEN KOKO MAANTIEPYÖRÄILY” -KALAKUKKO

(“Teidän kisakuskinne ei pysy perässä, vaikka olisi neljä varapyörää ja sähkövaihtajat.”)

Tämä kalakukko on testosteronilla kyllästetty, itseluottamuksella ylipakattu ja täysin palautumaton – aivan kuten sen leipoja.
Resepti ei perustu ravintoon, vaan absoluuttiseen ylivertaisuuden tunteeseen ja lihaskuntopainoitteiseen maailmankuvaan.
Se ei pyydä lupaa eikä hyväksyntää – se ilmoittaa saapuvansa. Kuten hänkin: ilman wattimittaria, mutta silti 500 wattia täynnä.

AINEKSET (yhdelle miehelle, joka tietää olevansa kone):

Kuori – jämäkämpi kuin aerodynamiikkaan juuttunut wattinysväri:
– 1,4 kg täysjyvärukiista (”kun minä en mitään höttöhiilaria syö”)
– 250 g ohrajauhoa (”tämä antaa voimaa polviin, en mä mikään gluteenihippi oo”)
– 2,7 tl merisuolaa (”suola ei nosta verenpainetta, se nostaa suorituskykyä”)
– 5 dl vettä (”ei urheilujuomaa, minä juon hanasta”)
– 1 rkl öljyä (”mikä tahansa käy, kunhan ei maksa mitään”)

Täyte – brutaali, proteiinipitoinen ja vähän ylimielinen:
– 700 g muikkua (”koska suomalainen syö kalaa, eikä mitään quinoaa”)
– 400 g pekonia tai voissa paistettua tofua (”jos on pakko miellyttää kasvissyöjää, niin polje ensin mut kiinni”)
– 2 sipulia (”ei hienostelua, tämä on miehen ruoka”)
– 1,5 tl mustapippuria (”tulee polte suuhun niinku ylämäessä hätäselkään”)
– 1 rkl sinappia (vahvaa, ei mitään ruotsalaista makeaa paskaa)

VALMISTUS – kovaa, suoraan ja ilman pelkoa epäonnistumisesta:

1. Taikina:
– Sekoita ainekset ilman mittailua. “Mä en noudata mitään reseptiä, mä teen miten haluan.”
– Vaivaa kuin nousisit Palomäkeä 60 kadenssilla ja väärällä vaihteella.
– Levätä? "Ei lepotaukoja, mä en palautu, mä vaan palaudun etumatkalla."

2. Täyte:
– Paista ronskisti.
– Ei maistella – "mä tiedän jo miltä tää maistuu – voimalta ja ylivoimalta."

3. Kokoaminen:
– Täyte keskelle, kansi päälle, koko komeus tiukasti kiinni – kuin lukkopolkimessa pelkät sukat.
– Halutessaan voi painaa päälle sormenjäljen: "Tämä on mun tekemä, turha yrittää parantaa."

4. Paisto:
– 250 °C / 20 min – kovaa starttia, kuten jokaisessa lenkin alkupätkässä, kun pitää “testata muut pois.”
– 125 °C / 4–5 h – hitaasti kypsyvä kuten muiden kunto, mutta ei hänen.

TARJOILU – ilman huumoria, mutta keskisormi mielessä:
– Syödään suoraan kädestä. Lautaset on heikoille.
– Kylkeen: mustaa kahvia, ilman maitoa – tai ehkä proteiinijuomaa, jos joku maksaa.
– Jälkiruoaksi: kommentti Stravaan, jossa todetaan, että “tämäkin oli kevyttä palauttelua.”

YHTEENVETO:
Tämä kalakukko ei ole vain ruokaa – se on haaste, uho ja elämänasenne.
Se ei tarvitse wattimittaria, sykettä tai palautumiskäyrää – se tarvitsee vain sinut, sun reidet ja avoimen tien.
Ja jos joku Suomen kilpapyöräilijä yrittää ottaa palan?
Se menee väärään kurkkuun, koska tämä on miehen tekemä.

Syö, polje, ja muista kertoa netissä että sun keskari on korkeampi kuin ikinä kenenkään.
🐟💪🚴‍♂️🔥