Kalajoen hiekat

Matkatoimistomme toiselle osastolle töihin tullut Jaana herätti heti ensi työpäivästään huomioni. Kauniit kasvot, vaaleat puolipitkät hiukset, herttainen ja ystävällisen hymyilevä olemus valloittivat minut pian.

Silmälasit saivat hänet näyttämään hieman älyköltä, ja hänen alamittaista minuakin lyhyempi vartensa suhteutettuna hänen varsin suuriin ryntäisiinsä teki ainakin minuun sellaisen vaikutelman, että tyttö oli jollain tapaa juuri minua miellyttävän omaperäisen kaunis.

Huomasin ajattelevani häntä pitkin päivää, pyrkiväni tekemään tikusta asiaa päästäkseni käymään hänen osastollaan, jota muuten olin pitänyt mielenkiinnottomana. Vessassakin aloin käydä samassa kerroksessa, jossa hänen jaettu työhuoneensa oli, vaikka osastomme oma vessa olisi ollut lähempänä.

Pääsimme toki varhain esittäytymään eräällä kahvitunnilla taukohuoneessamme.

-Moikka! Voisinkohan mä käyttää tätä teidän kahvipannua, meidän pannu hajosi juuri, valehtelin sujuvasti.

-Joo, tai ota tuota meidän valmista kahvia, kyllä sitä riittää.

Mieleeni tuli Raamatun pätkä, jossa Rebekka sanoi kaivolla tulevalle miehelleen Iisakille ”Juo, minä juotan kamelisikin…” Tätä kirjallista sitaattia en kuitenkaan tuonut julki, vaan:

-Kiitos. Ai niin: meitä ei varmaan ole esitelty, mä olen Carl tuolta alakerran osastolta. Kassuksi sanovat.

-Jaana vaan, Jaana esittäytyi, emmekä edes kätelleet.

Huomasin Jaanan raapustavan jotain mukanaan tuomaan paperilapun pintaan samalla kun hän hörppi ylikuumaa kahviaan. Istuin saman pöydän ääreen ja olin lukevinani päivän iltapäivälehtiä.

-Työt ei jätä rauhaan edes kahvitauolla?, utelin.

Jaana näytti hätkähtävän.

-Ai mitä?

-No kun joudut täälläkin miettimään reskontran laskuja paperille.

Jaana naurahti.

-Ei tää töitä ole, ihan omia raapustuksia.

Arvasinkin lappua tarkemmin katsoen tytön pienen käsialan tehneen tasaisen lyhyitä rivejä tekstiä, jota en kuitenkaan ylösalaisin tarkasteltuna pystynyt lukemaan.

-Runoja?

-Joo…ihan hölmöä…

-Eikä ole, myöntelin huomaten uuden keskustelun aiheen alkaneen, -Minäkin itse asiassa olen kirjoitellut pöytälaatikkoon yhtä sun toista.

-Ihanko totta? Ootko sä julkaissu mitään?

-No, joo olen, ja ei, en ole. Mä sain joku aika sitten omat nettisivut aikaiseksi, ja sinne mä nyt oon kirjoottanu puhtaaks mun lukioaikaisia ja sitten vähän uudempiakin juttuja.

Oli minun vuoroni olla vaatimaton ja nolon näköinen. Miespuolisille työkavereille en olisi koskaan voinut tunnustaa tekeväni runoja. Nyt näin tässä mahdollisuuden tehdä Jaanan kanssa parempaakin tuttavuutta ja löytää yhteisen puheenaiheen pitkäksi ajaksi eteenpäin. Aloite tuli sittenkin Jaanalta.

-Mikä sun kotisivun osoite on? Saisinks mä käydä katsomassa?

Kerroin osoitteen nyt kun Jaanalla sattui olemaan kynäkin sopivasti käsillä. Jaana raaputti osoitteen lapulle ja lopun kahvihetkestä käytimme kommentoimalla iltapäivälehtien viimeisiä Matti Nykänen –juttuja. Iltapäivän ajan olin keskustelumme tunnelmissa ja hyvällä tuulella ja päivä sujui sukkelaan. Paniikki iski vasta kotimatkalla.

Kävisikö Jaana katsomassa kotisivujani? Ehkä hän oli jo tehnyt sen työpaikan koneella? Mitä hän pitäisi siitä surkeasta lukioaikaisesta itkuvirrestä, jonka olin kirjoittanut Marin lähdettyä Kimmon matkaan? Entä ne puolipoliittiset julistavat EU:n vastaiset pamflettini runomuodossa? Kehtaisiko niitä Jaanalle näyttää? Mitä enemmän mietin kotisivuilleni laittamia varhaisia runojani sitä hävettävämmiltä ja lapsellisemmilta ne tuntuivat. Ehkä pitäisi käydä uusimassa kotisivua ja tuhota muutama kamalin aikaansaannokseni.

Ilta venähti opiskelijayksiössäni pitkälle ulos pistäytymättä kotisivuja revisioidessani. Muutaman rakkausrunoni päätin säälistä itseäni kohtaan säästää. Ne olivat sopivan anonyymeja eikä niissä mainittu nimiä. Puoli yhden aikaan yöllä suljin kannettavani ja painuin pehkuihin.

Jaana ei ollut aikaillut. Seuraavana aamuna työpaikan kahvipöydässä Tellervon ja Heikin mentyä hommiinsa jäimme kahdestaan Jaanan kanssa pöydän ääreen ja Jaana käytti heti tilaisuuden kahdenkeskisen keskustelun avaamiseen.

-Mä kävin siellä eilen.

-Ai missä?, häkellyin.

-Sun sivuillas, kotisivuilla. Ei siellä paljoa kuvia ollu, mutta sun runot oli jotkut tosi kivoja.

Olin palautteesta otettu, vaikken tiennyt mitkä runot häntä nyt erityisesti olivat miellyttäneet.

-Kiva jos tykkäsit. Jos säkin teet joskus oman kotisivus niin mä voin tulla lukemaan sunkin runoja siellä.

Tällä kertaa keskustelumme tyrehtyi alkuunsa. Moneen päivään en keksinyt mistä jatkaa hyvin alkanutta keskustelua Jaanan kanssa. Sen verran vaikutusta vanhojen raapustusteni lukemisella oli minuun itseeni ollut, että aloitin uudelleen runojen kirjoittamisen. Uusissa tekeleissäni kuvailin kaukaista salarakastani nimiä mainitsematta, mutta joka rivillä oli Jaana mielessäni. Nettirunojen palstani kasvoi suhteettoman suureksi, mutta nythän sain kirjoittaa niitä suoraan koneelle.

Meni varmaan pari viikkoa kun työpaikalla ohitin Jaanan alakerran käytävällä.

-Moi, Kassu! Sun sivuilles oli ilmestyny uusia runoja!

Itselleni ominaiseen ujoon tapaani häkellyin Jaanan puhuttelusta. Olin aina pärjännyt hyvin kirjallisen tekstin tuottamisessa, mutta kauniin naisen seurassa konseptini menivät aivan sekaisin ja älykkäin suustani lähtevä kommentti oli kai ”äh” tai ”totatota”.

-Joo…Innostuin taas vähän iltasella…

-Tosi kauniita juttuja. Sun tyttöystävä on varmaan tosi onnellinen.

-Ei mulla mitään tyttöystävää…, aloitin ja tajusin astuneeni ansaan.

Jaana naurahti häkellykselleni ja ensimmäistä kertaansa Jaana kosketti minua painaen hetkeksi kätensä olkapäälleni.

-No sitten pitäisi olla! Sen verran vaikuttavaa tekstiä se on, että joka tyttö tykkäisi sellaista itsestään lukea. Tai ainakin kuvitella että joku siitä tytöstä tuollaista kirjoittaa!

Jaana lähti töihinsä ennen kuin olin ymmärtänyt enempää hänen mielipidettään kommentoida. Koko päivän pääni oli todella sekaisin eikä työnteosta mahtanut tulla mitään. Työraportit vilisivät lyönti- ja kielioppivirheitä paljastaen että ajatukseni olivat jossain muualla. Euforisessa huumassani Jaana mielessäni alkoi päässäni kehittyä myös säkeitä ja runonpätkiä, jotka minun oli saatava kirjoitettua niin pian kun olisin taas kämpilläni.

Huumaava ajatus oli saanut vallan jo bussimatkalla Palosaarentien asunnolleni. Läväytin kannettavani auki, ja kirjoitukseni tultua valmiiksi totesin kuten Julius Caesar arvan olevan nyt heitetty. Tämä runo olisi erilainen. Tässä mainittaisiin nimiä.

”Niin Jaana sua tänään katselin
ja mielessäin monasti aattelin
josko kertoa viimein jo kehtaisin
kuinka vierelläs olla mä tahtoisin”

Olin ottanut riskin, sillä voisihan Jaana pitää runojani tunkeilevina. Toisaalta, runothan olivat minun omilla kotisivuillani, ja kuka häntä sinne käskisi mennä mitään lukemaan? Toista olisi, jos lähettelisin lähenteleviä viestejä Jaanan sähköpostiin. Se voisi jo täyttää seksuaalisen häirinnän tuntomerkit. Ja kuka sanoo, että Jaana enää sivuillani kävisi? Pari kertaa hän oli siellä piipahtanut ja sillä selvä! Tuskin Jaana osasi odottaa kotisivujeni sisällön laajenevan ja kehittyvän sellaista vauhtia kun ne nyt muuttuivat.

Seuraavina päivinä en juuri Jaanaa nähnyt, tai sitten vain kiireisesti ja kaukaa. Selvä juttu, hän ei ollut varmasti enää käynytkään sivuillani. Täysi ohari ja huti puoleltani! Aina Jaanaa nähdessäni yritin tulkita hänen ilmeistään vihastusta, ärtymystä, kiinnostusta, leikkimielisyyttä, kaiken lekkeriksi laittavaa huumorimielisyyttä sivujeni äkkiä muuttuneen sisällön vuoksi, mutta mitään siihen viittaavaa en havainnut. Yrittikö Jaana loukkaantuneena sitten tahallaan vältellä minua? En saanut selvää, ja kahvipöydässäkin oli aina ylimääräisiä henkilöitä häiritsemässä, jotta olisimme voineet taas keskustella runoharrastuksestamme.

Kahden viikon jälkeen utelias yritykseni kokeilla kepillä jäätä muuttui pettymykseksi ja välinpitämättömyydeksi. Mietin jo kannattaisiko tuhota koko kotisivuni, sillä mieleen oli juolahtanut, että voisihan sitä tulla lukemaan vaikka vanha nurmolainen äitini tai osastoni miespuoliset työkaverit. Toisaalta koska sivut olivat aika uudet, en ollut vielä mainostanut niiden osoitetta juuri kenellekään Jaanan lisäksi.

Kotisivuilleni asentamani kävijälaskuri tosin kertoi jo aika monista vierailuista siellä. No, osa oli varmaan omia käyntejäni, kun olin käynyt siellä työpaikan koneella ja tarkistanut olisiko sähköpostia tullut. Osa rekisteröidyistä käynneistä saattoi olla surfailijoiden satunnaisia eksymisiä ja he tuskin olivat käyneet etusivua pitemmällä, Runot-osastolla tuskin kuitenkaan.

En tiedä miksi jätin runoaarteeni tuhoamatta. Päivä päivältä tuntui kuin olisin kasannut todistusaineistoa päälleni. Olin kuin murhaaja joka ei tajua vieläkään hävittää ruumista, vaikka C.S.I. on jo ovella. Ehkä epätoivoisesti toivoin kiinnijäämistä.

Epätietoisuus työni tarkoituksellisuudesta ei estänyt minua jatkamasta sitä. Runoni Jaanasta eivät jääneet yhteen runoon. Joka ilta kotiin palattuani aloin kirjoittaa yhä enemmän ja enemmän ja monesti kello oli pitkälle yli puolenyön lopettaessani.

En enää edes laskenut paljonko runoja oli. Deletoin kaikki poliittiset ja satiiriset tekstini, kunnes runo-osastollani oli vain ja ainoastaan Jaanasta kertovia runoja, jotka olivat ensimmäisiin kyhäelmiini verrattuna, huomasin, käyneet piirun verran uskaliaammiksi.

”Jaana, huulias kutsuvia
niin tahtoisin taaskin suudella
ja syliini ottaa ja pidellä
sinua, Jaana, niin likellä”

Erään iltapäivän kahvitauon aikana mutustimme pullaa ja hörpimme kahvia taas saman pöydän ääressä. Konttoripäällikkö Tuomas oli jo tuhahtanut minulle että kyllä se alakerrankin kahvinkeitin pitäisi nyt viimein tulla siltä maahantuojan takuukorjauspaikasta takaisin, mutta sitten Tuomas onneksi poistui huoneeseensa, jolloin sain vaihdettua sanasen Jaanan kanssa.

-Et oo sitten runoja kirjootellu viime aikoina?, kysyin välinpitämättömältä kuulostavan venyttelevästi.

Näinkö oikein, mutta punastuiko Jaana hieman?

-En. Ei ole ollu aikaa. Nytkin oltiin, Tiina ja minä, koko viikko lomalla. Ajeltiin Kalajoella päin pitkin rannikkoa ihan Oulussa asti.

Kesälomat, kesälomat…oman kesälomani olin jättänyt elokuulle, vaikka töissä tukahduttavan kuuma näillä helteillä olikin. Reskontranhoitaja Tiina ja Jaana olivat vanhoja kavereita ja matkustelivatkin yhdessä. Jaana oli näköjään saanut rusketustakin lomallaan.

Kirjoittelin runopitoista nettikolumniani joka ilta, ja välillä heräsin yölläkin sitä täydentämään. Tiesin jo työni valuvan hukkaan. Kesäloman aikana Jaana ei takuulla ollut tietsikkaa avannutkaan saati surfaillut minun kotisivujani lukemassa. Auringonotto Kalajoella oli takuulla lomailijoille tärkeämpää.

Sivujeni sisällön muuttuessa entistä uskaliaammiksi en enää kehdannut ottaa niitä puheeksikaan Jaanan kanssa edes leikkimielellä. Jos hän nyt avaisi sivustoni ja lukisi kaiken kesän aikana sinne kertyneen, seurauksena olisi seuraavana päivänä töissä varma litsari poskelleni tai sitten, en tiedä, hysteerinen itkukohtaus. Ei naisista koskaan tiedä.

Luin viimeisen Jaana-runoni, jonka olin saanut viime yönä aikaiseksi, enkä enää osannut sanoa, olinko jo ylittämässä sopivaisuuden rajan:


”Niin olla sulle tahtoisin
kuin meri, suurin, lämpöisin
kuinka, Jaana, toivoisin
sun sukeltavan mun sylihin
kuin mereen suureen, lämpöiseen
joka lämmittäis sut uudelleen
ja sua suuresti syleilisin
kaikkialta ympäröisin
Voi, olisit siinä, siihen jää
ilman rihman kiertämää!

Niin toivon, Jaana, olevani
lämmölläin mi mukanani
aurinkoinen luontevasi
viime vaatteen riisuvasi”


Mikä oli lähes yhtä järkyttävä kuin :


”Jaana, kohta sun luoksesi saapuen
iki-ihanaan syliisi löytäen
imaisten kukkaasi lootuksen
nappulaasi herkkää nuolaisen
aina sun valtaas antautuen”


Puhumattakaan siitä yhdeltä istumaltani jo bussimatkalla kirjoittamastani:

”Jaana, katsella sua taas haaveilen
ilman painoa vaatteiden
imeskellä sun nuppuja rintojen
notkahtain vaikka tunnen jo polvien
aaltoon lämpimään vajoten

Jaana, paljaita muotojas hyväillen
isomuotoista itseäs ihaillen
intiimisti vallan jo runoilen?
Näin syliisi lämpöön upoten
aistini, kaikkeni aukaisen”


Työpäivät jatkuivat normaaleina, vaikka puoli Vaasaa oli tainnut jo lähteä kesäloman viettoon ja se toinen puoli makasi Hietskun rannalla. Jaana ja minä olimme yhä töissä.

Vaihteeksi se oli Jaana, joka ilmaantui heti aamusta alakertaamme.

-Hei! Ei teidän jääkaapissa olisi maitoa jäljellä? Meidän maito oli hapantunut yöllä.

Kollegani Hilkka ojensi tölkkimme hylamaitoa, joka kesti keskikesän ukkossäitä tavallista mölkkiä paremmin. Ohittaessaan minut Jaana sanoi ohimennen:

-Tehtiin Tiinan kanssa mulle kotisivut. Löydät sen netistä googlaamalla mun nimen. Kiitti mai-dosta!

Ilmoitus jätti minuun aika oudon olon. Jaanallako kotisivu? Mitä siitä? OK, idean omiin kotisivuihin hän varmaan oli saanut minulta, mutta entä sitten? Oliko hän enää koskaan käynyt minun kotisivuillani? Tiina oli aikamoinen kotisivujen tekemisen ekspertti, ehkä tytöt olivat yhdessä käyneet sivuillani teknistä mallia ottamassa ja runoilleni nauramassa? Saatanan saatana!

Maltoin sentään kotiin asti. Kannettava tietsikkani ilmoitti heti sen aukaistuani, että minulle oli tullut sähköpostiviesti.

Viesti oli Jaanalta. Niinpä tietenkin: Jaana varmuudeksi laittoi tarkan kotisivunsa osoitteen siltä varalta etten löytäisi sitä Googlesta. Tai…jokin viestissä sai selkäpiini karmimaan jännityksestä:

”Hei Kassu! Ihan kivat sivut sulla, mutta kuvia voisi olla vähän enemmän! Kas tässä mun uuden kotisivun osoite, klikkaa siitä suoraan niin näet mun ja Tiinan kesälomakuvia Kalajoelta!”

Räpsäytin liitteeksi laitettua sinirivistä www-osoitetta ja koko ruutu rävähti auki täysissä väreissä ja niin nopeasti, että henkeni salpautui.

Jaanahan se siinä kuvassa oli…ylävartalo täysin paljaana! Takana siintävästä dyynimaisemasta päätellen kuva oli otettu varmaan Kalajoella, jolloin kuvan ottajan on täytynyt olla Jaanan kesälomakaveri Tiina. Olivatko tytöt ottaneet toisistaan kuvia vain lähettääkseen niitä minulle?

Klikkaamalla tuli esiin uusi kuva: Jaana alasti rantavedessä, jalat sopivasti koukussa etteivät strategiset paikat näy. Kolmas kuva: Jaana rantapyyhkeellä vain kädet jalkovälinsä suojana, ja ilmeestä päätellen Jaanalla ja Tiinalla on ollut keskenään tosi hauskaa!

Samassa minun viihdyttämisekseni tarkoitettu ”diaesitys” oli ohi. Tiina oli luonut ohjelmaan jonkin automatiikan, että esitystä ei voinut käynnistää uudelleen enkä siis saanut Jaanan eroottisia kuvia säilytettyä tai kopioitua. Tietenkin, Jaana halusi varmistaa, etten levittelisi arkaluontoisia kuvia hänestä kavereilleni. Tämä olisi meidän välinen juttu. Viestissä oli vielä lopputeksti:

”Ihania ne sun runot! Mutta niin kuin sanoin, kuvia saisi sun sivuillas olla enemmän. Ei sitä kaikkea tekstiä kaikki jaksa pitkään lukea…”

Huokaisin yhtä lailla helpotuksesta, kiinni jäämisen kauhusta kuin pettymyksestäkin, etteivät Jaanan kuvat olleet jääneet katsottavikseni. Varmistui siis, että Jaana luki noita yhä törkeämpiä runojani hänestä! Ilmeisesti Jaana oli näyttänyt niitä Tiinallekin. Miten tämä voisi jatkua?

Pelimme jatkui sellaisin säännöin, että emme koskaan olleet sopineet niistä. Joka päivä minä tuotin sivuilleni yhden eroottissävyisen rohkean ylistysrunon Jaanasta, ja joka ilta kotiin päästyäni minua odotti koneellani palkkioksi runostani mitä seksikkäin kuva Jaanasta ilman vaatteita. Kuinka paljon Tiinan on täytynytkään ottaa kuvia?

Lopulta epäilin osan kuvista olleen Jaanan itsensä jollain automaattilaukaisimella ottamia. Päivä päivältä kävivät niin runoni kuin Jaanan kuvatkin entistä uskaliaammiksi.

Alkupään kuvissa Jaana oli vain kohottanut toppinsa reilusti DD-kokoisten rintojensa yläpuolelle hymyillen viettelevästi kameraan. Seuraavissa toppi oli jo kokonaan poissa ja Jaanan kädet taitettuna niskan taakse niin että ryhdikkäät rinnat olivat maksimaalisen kauniina katsojan ihailtavina.

Heinäkuun lopun kuvissa Jaana oli jo ilman pikkuhousuja, ensin käsi kainosti salaisimman sopukan päällä, mutta jo parin päivän kuluttua minua järkytettiin kuvilla, joissa tuntemani ujo Jaana levitteli pillunhuuliaan kameralle ja tunki kahta sormeaan selvästi kostuneeseen aukkoonsa. Nämä hurjimmat kuvat kestivät näyttöpäätteelläni vain sen hetkisen, että ehdin saada lähes sydänslaagin, mutta koskaan eivät niin pitkään, että olisin ehtinyt kaivaa vehkeeni esille ja runkata kunnolla alastoman kuvan Jaanasta antaessa minulle inspiraatiota.

Työpaikalla välimme olivat normaalit, jopa viileät romansseihin kielteisesti suhtautuvassa työyhteisössämme. Kysymykseeni otatko lisää kahvia Jaana saattoi vastata kyllä kiitos kuppinsa ojentaen ja samoin minä saatoin udella häneltä palasokerin loppumisesta, mutta muuten syvennyimme iltapäivälehtien otsikoihin kahvihuoneessa törmätessämme.

Pitihän sen joskus loppua. Heinäkuun viimeisenä juuri ennen lomani alkamista lähetin tähänastisista hurjimman runoni joka oli harhaanjohtavan romanttisesti otsikoitu ”Kesäsuudelmani huulillesi”:

”Kesäsuudelmani kuumille huulillesi
kieleni syvällä sisälläsi
keskellä kostean tropiikkisi
tunsitko värinän ihollasi?”

Seuraavana aamuna työpaikalla Jaana sitten kävikin kanssani tavallista pitemmän aamukes-kustelun.

-Joko kesälomasuunnitelmat on valmiita?

-Ei aivan. Löhöilyä, otan rennosti tämän kesän.

-Oletko Kalajoen hiekkasärkillä käynyt? Nyt siellä on kosteaa kuin tropiikissa…tunnen vieläkin kuinka mun iho värisee…taisi tulla rusketustakin siellä rannalla.

Sydämeni pomppasi tunnistaessani Jaanan puheessa sanavalintoja, jotka eivät voineet olla peräisin muualta kuin minun runostani. Mutta mitä Jaana halusi tällä ovelalla lainauksella viestittää?

-Ei, en ole käynyt. Kalajoki on kuulemma hieno paikka.

-On, suosittelen kyllä. Siellä oli yksi tosi kiva mökki, missä me Tiinan kanssa oltiin melkein viikko…

Jaana kuvaili mökin sijainnin niin tarkkaan maalaillen, että tiesin löytäväni sinne maaston tuntomerkkien mukaan ilman opastakin. Mutta mitenkäs minä sinne yksinään lähtisin? Muiden työkaverien läsnäollessa ei keskustelu tästä edistynyt.

Kotona minua odotti taas sähköpostiviesti Jaanalta. Petyin hieman tajutessani, ettei nyt ollut kuvatiedostoa liitteenä. Sen sijaan oli Jaanan lyhyt viesti, joka sai minut ihmettelemään mihin olinkaan joutumassa:

”Hyvää lomaa, Kassu! Kiinnostaisiko lähteä Kalajoelle? Tiinan vuokraama mökki on vielä ensi viikonlopun Tiinan nimissä, mutta Tiina perheineen ei pääse. Pääsisit Tiinan kyydissä. Tavataan Vapaudenpatsaalla Vaasan torilla aamukahdeksalta?”

Vastasin vaisun oloisesti ”OK. Mielelläni”, ja jäin miettimään Tiinan roolia tässä näytelmässä. Tiinako vain heittäisi minut mökilleen – ja bye bye, adjö? Aavistin ,että kaipa muutakin olisi luvassa, mutten voinut arvata mitä.

Olin hyvissä ajoin palelemassa alati lakkiaan heiluttavan vapaudensoturin patsaan juurella aamukahdeksalta. Tiinan Fiat ampaisi paikalle jostain entisten kasarmien suunnalta ja pysähtyi viereeni. Kuten olin arvannut, olihan Jaana toki mukana. Jaanalla oli hieman kireänoloinen keltainen toppi päällään – huomasin sen olevan sama, jota hän minulle lähettämissään nettikuvissa niin auliisti oli raottanut rintojensa sulon paljastaen.

-Moi!, Jaana tervehti, -Otitko yöpymisvehkeet kanssa? Unohdin mainita.

Myönsin ottaneeni. Eihän makuupussi paljoa paina. Jaana tosin totesi ettei siellä nyt makuupussissa tarvinnut nukkua. Mietin itsekseni, että nukkuisinko ollenkaan tuo amatsoni saman katon alla kanssani? Löysin paikan takapenkiltä ja asettauduin mukavasti turvavöihin. Tiina oli näppärä kuski ja parissa tunnissa olimme Kalajoen särkillä.

Näkymä mökiltä merelle oli henkeäsalpaavan kaunis. Hiekkaiset dyynit olivat vailla vertaa ja ranta tosi pitkä. Uimareita oli jonkun verran, vaikka päivä oli edellisiä viileämpi. En ollut kehdannut kysyä ajankäytöllisistä suunnitelmista, mutta Tiina sanoi jatkavansa vanhempiensa luo Kan-nukseen ja jättävänsä meidät tänne mökille. Hän poikkeaisi noutamaan meidät iltakahdeksalta, paitsi jos päättäisimme jäädä pitempään. Voisimme uida ja ottaa aurinkoa tämän päivän ja soittaa kännykällä illalla tarvitsisiko Tiinan tulla meitä hakemaan paluumatkalla Vaasaan.

Tutustuimme mökin vaatimattomaan kalustukseen ja Jaana esitteli paikkoja, olihan hän ollut täällä jo kesäkuussa Tiinan kanssa.

-Mutta nyt rannalle! Uimassa pitää käydä!, Jaana hihkaisi.

Sanoin meneväni vain vaihtamaan vaatteita naapurihuoneeseen, mutta lauseeni taisi kuulostaa hassulta. Menisinkö siis toiseen huoneeseen siksi, että Jaana saisi rauhassa vaihtaa bikininsä. Johan minä olin nähnyt Jaanan alasti, tosin vain näyttöpäätteen kaksiulotteisessa muodossa…

Jaana katsoi minuun ja hymyili.

”Rintojesi nuppuja koskettaen…” Jaana lainasi tekstiä, jota en punastumatta kuunnella, - Tun-nen sun ihosi lämpöisyyden..”

Jaana kiskaisi toppinsa päänsä ylitse samalla kamalaa runoani ääneen lausuen. Keltaisen topin alta paljastuivat kauneimmat koskaan näkemäni naisenrinnat, joita DD-kuppiset rintaliivit vaivoin tuntuivat pystyvän pitämään sisällään. Kaluni shortsien lahkeessa osoitti jo tässä heräämisen merkkejä.

Jaana taivutti alakautta kätensä selkänsä taa ja vapautti kauniit tissinsä liivien hiostavista kahleista.

-”Pehmeyttäsi ihaillen, hyväilen nuppuja rintojen”, Jaana jatkoi ja pudotti liivinsä lattialle siirtäen kätensä lanteilleen ja alkaen hivuttaa alas shortsejansa ja valkeita pikkuhousujaan.

-Mutta eniten mä tykkäsin tästä:” Kesäsuudelman kuumille huulillesi…”

Olin jo aivan nolona ja kaluni uhmakkaasti pystyssä shortsieni sisällä, kun jo nousin vastarintaan saadakseni itsekin suunvuoron puolustukselle:

-No joo, sehän nyt oli…

-Se oli kaunista…mä ajattelin heti, että sellainen suudelma kuuluu kesään!

Samassa Jaana oli lupaa kysymättä tullut luokseni ja kätensä lanteilleni asettaen kiskaissut shortsini alushousuineen alas polviini. Kaluni seisoi pystyssä kohti Jaanaa sojottaen kuin syyttäen seisokkinsa aiheuttajaa.

Jaana katsahti kaluuni ja astahti vielä askeleen eteenpäin kumartuen puoleeni. Huulemme kohtasivat ja Jaanan kieli tunkeutui suuhuni. Kova kaluni painautui kiinni Jaanan paljaaseen vatsaan jolloin Jaanan täytyi tuntea sen jäykkä kovuus ihoaan vasten. Kiihkeä kielisuudelma vain kiihotti minua lisää ja käteni jonnekin laittaakseni asetin ne Jaanan olkapäille sivellen hellästi hänen kauniita vaaleita hiuksiaan.

Jaana katsoi minua silmiin pitkään suudeltuaan ja otti silmälasinsa pois asettaen ne mökin keittiön pöydälle. Tunnistin pöydän samaksi, jonka ääressä moni Jaanan alastonkuvista oli otettu.

-Ne kuvat…,keksin ruveta tuteeraamaan niin kuin ei muuta asiaa olisi ollut, -Tiinako ne kaikki otti?

Jaana naurahti.

-Tiina otti pari bikinikuvaa rannalla, ja todella sanoin Tiinalle, että voisin laittaa ne nettiin. Tiina auttoi teknisessä puolessa, mutta mä käytin automaattilaukaisijaa kun mä halusin vähän hurjempia kuvia…kävihän sun runotkin koko ajan vain hurjemmiksi…

Tunnustin niin käyneen, kun käenpoika runoissani lopulta vei pikkulinnun pesän. Vaan jos jonkun silmissä touhu nyt hävettäisi, niin ainakaan puolialastoman minua suutelevan Jaanan edessä ei hävettänyt. Runoiluni oli johtanut meidät yhteen, sittenkin.

Jaanan käsi laskeutui seisovalle kullilleni alkaen puristella ja vedellä sitä tasaiseen tahtiin. Tätäpä ei ollut minulle kukaan nainen tehnytkään sitten lukiovuosieni Marin, mutta silloin oltiinkin niin kännissä, että olin lauennut ihan Marin ensikosketuksesta. Nyt ei saisi käydä niin, päätin. Pitihän minun lunastaa se lupauskin…öh…sukelluksesta tropiikkiin.

Toisella kädellään Jaana alkoi nostella ikäloppua ”Munsala båtklubb” –paitaani pääni yli, ja minä autoin tyttöä itseni riisumisessa. Potkittuani nilkkoihin valuneet shortsini syrjemmälle olin kokonaan ja täysivaltaisesti alasti tämän minua runkkaavan, pitkään himoitsevani seksiunelmani edessä!

Käteni hakeutuivat tuolle ainoalle vaatekappaleelle, joka vielä partneriani verhosi, eli hänen valkeille pikkuhousuilleen, mutta ihan oitis en uskaltanut Jaanaa yhtä yksioikoisesti riisua kuin Jaana oli riisunut minut. Gentlemannin piti kai sentään edes vähän hidastella.

Hieroin Jaanan jalkoväliä hänen pikkuhousujensa ohuen kankaan läpi, ja pienellä mielikuvituksella saatoin tuntea portin tropiikkiin olevan tutkimusmatkailijalle aukeamassa. Jaanan pikkareiden etumus alkoi myös kostua hieman, josta huomiosta viisastuneena asetin käteni Jaanan lanteille ja hivutin pikkarit hiljaa alas yli tytön timmin takamuksen.

Pikkarit tipahtivat lattialle asti ja suutelin Jaanaa uudelleen Jaanan vastatessa kiihkeästi tunkeilevaan kieleeni. Sormeni seikkailivat tytön kevyesti karvaisella häpykummulla etsien tietään paljon puhutulle portille, jota runojeni kielikuvat niin ansiokkaasti olivat tänne asti johdattaneet. Tunkiessani sormea Jaanan sisään maailman pehmoisimmalta tuntuva kumppanini inahti vähän ja päätin olla kiusaamatta häntä liikaa tässä pystyasennossa. Polveni alkoivat muutenkin mennä spagetiksi ja kohta olisi syytä löytää paikka makuuasennolle.

Peruutimme sohvan luo, ja Jaana istahti sille heittäytyen heti selälleen. Hänen upeat rintansa sojottivat edelleen itsepintaisesti kohti kattoa, kiinteät ja ryhdikkäät nuoren naisen rinnat kun olivat. Näkymä Jaanan avoimesta pillusta sai aikaan melkoista nykimistä jalkovälissäni vehkeeni ikään kuin kompassineulan tavoin kääntyessä kohti tuota puoleensa vetävää pohjoisnapaa.

Mutta ensin oli luvatun tropiikkireissun vuoro.

Laskeuduin Jaanan jalkoväliä kohden ja toin pääni yhä lähemmäs naisen kaikkeinpyhintä. Hennon karvoituksen keskeltä oli jo helppo löytää tytön turvonneet pillunhuulet, joita vain vähän sormineni levittämällä sain esille sellaiset sisäkumit, että kieleni saattoi ryhtyä töihin.

Nuolaisin Jaanan pillunhuulia ensin varovasti niiden suolaisen maun tuntien. Kohta lipsuttelin jo rohkeammin hänen kaunista ja kiihottavaa vakoaan ja työntelin kieltäni yhä syvemmälle ja syvemmälle Jaanan sisään. Jaana inahteli ja voihki selvästikin nauttien ja pystymättä pidättelemään hyvänolontunteen äännähdyksiään.

Ahkerasti ainakin varttitunnin nuoltuani Jaana vuoti jo vuolaana koskena hyvälle maistuvia naisen lemmennesteitään, jotka jo valuivat valtoimenaan poskiani pitkin. Otin jo pari sormeanikin avuksi työnnellen niitä Jaanan liukkaaseen vakoon, kun Jaana alkoi yhtäkkiä nytkähdellä ja väristä ja jaella minulle nopeita ohjeitaan.

-Jatka, pliis, jatka…mahtavaa, lisää, syvemmälle…aaaah!

Olin nyt extralähellä todistamassa yläkerran toimistorottamme täyttä ja naisellisuudessaan kaunista orgasmia. Jaana ejakuloi rankasti kastellen peruuttamattoman varmasti sohvan päiväpeitteen, ja vaikka kaikki miehet eivät kuulemma tykkää ylikostealla tavalla reagoivista naimakumppaneistaan, minulle tuon oli sanottu olevan lahjomaton merkki naisen orgasmista, jota he eivät joka jätkän kanssa saisikaan.

Otin siis kaiken kunnian itselleni ja runoilleni tuosta upeasta näystä.

Sen aikaa kun Jaana yritti saada hengitystään tasaantumaan minä poika nuoleskelin Jaanan kostuneen jalkovälin ja pillunhuulet jälleen puhtaiksi unohtamatta hänen pehmeitä, kauniiden reisiensä sisäpintoja.

Hieman toivuttuaan Jaana viittasi minut viereensä. Hän oli päättänyt, ettei tämä päättyisi tähän, vaan nyt olisi minun vuoroni.

Jaana tarttui tukevalla otteella seisovaan tappiini vempaten sitä rytmikkäästi, vaikkei se tästä kovemmaksi voinut tulla. Ilmeisesti Jaana oli päättänyt antaa minulle oman ”tropiikinmatkani”, sillä tyttö kierähti sen verran ympäri, että sai kaluni kuumaan suuhunsa imettäväksi. Koska sohva oli aika kapea, päädyimme estottomaan kuusysiin, jossa Jaana oli päälläni minun nuollessani hullun lailla hänen kosteaa pilluaan jäykän kaluni seistessä kuin hengenhädässä Jaanan ahnaasti imeskelevässä suussa.

Kohta tiesin etten kestäisi enempää. Oli paras varoittaa Jaanaa, ettei hän hukkuisi spermatulvaani, kuten lukiokaverilleni Marille oli vähällä käydä. Juuri ennen ruiskaukseni liikkeelle lähtöä Jaana lipsautti syljestään kiiltelevän kaluni ulos lämpimästä suustaan ja teki pari jämerää runkkausliikettä, jotka varmistivat valkoisen spermani nopean ja äkillisen liikkeellelähdön.

Ensimmäinen ruiskaus spermaani lensi Jaanan olkapään ylitse hänen paljaalle selälleen, ja toiset pari tulivat vielä pitempinä metrin mittaisina kaarina aina tytön pakaroille asti. Lyhyemmät roiskeet jäivät Jaanan kaulalle ja olkapäälle valuen siitä alas hänen suurille alastomille rinnoilleen, joita pitkin pitkät spermapuroni vuolaina valuivat omalle vatsalleni!

Vasta suurimman siemennesteen tulvan mentyä ohitse Jaana haukkasi syljestä kostean kullini suuhunsa ja imi sen viimeisen spermani joka vielä piileskeli kaluni varren kätköissä. Imaisu tuntui kiveksissäni asti.

-Huh…hurjaa, sanoin kömpiessäni istuma-asentoon alastoman, pussini tyhjentäneen amatsonin alta. Kuinka noin pikkuinen tyttö saattoikin olla noin pippurinen sex machine? Olimme molemmat märkinä spermastani ja Jaanan omista lemmennesteistä, ja osansa siitä oli kangaspäällysteinen sohvakin saanut, mutta nyt ei auttanut murehtia siivoamista. Rakastelumme täyttymys oli vielä tapahtumatta, ja tuskin tästä ilman sitä lähtisimme.

-Käydään välillä uimassa, jooko?, oli Jaanalla vastaehdotus valmiina. Olihan tietysti hyvä vähän puhdistautua näistä ihollemme kuivuvista spermoista, mutta toisaalta lemmenleikin keskeytyminen harmitti.

Jaanalla oli kuitenkin suunnitelma. Putkikassistaan hän oli alta aikayksikön löytänyt bikiniensä yläosan, jonka hän nopeasti kietaisi yhä spermasta märkien tissiensä suojaksi. Alaosakin löysi Jaanan jalkoihin pian, mutta näiden lisäksi nuori ehkäisytietoinen nainen kaivoi kassistaan myös värikkään pikku pakkauksen, jolla taisi olla joku villi nimi.

-Mennään uimaan…voidaan jatkaa dyyneillä…

Löysin aika äkkiä omatkin uikkarini, ja ulos ovesta kirmaisten ei matkaa rantaan kovin paljoa ollutkaan. Spermaläikät ihollamme kuivuivat lämpimässä merituulessa. Muutama hieno hiekkadyyni erotti meidät auringossa kimaltelevasta merestä.

Aurinko paistoi lämpimästi, eikä matalan hiekkarannan vesi ollut liian kylmää. Pulahdimme veteen ja kisailimme hieman, mutta muutamaa pusua ja halausta pitemmälle emme uskaltaneet näin näkyvällä paikalla mennä. Kohta Jaana oli saanut merivedestä tarpeekseen ja kiskoi minut kädestä rannalle. Juoksimme dyynin päälle.

Jaana levitti sinisen kylpypyyhkeensä dyynin päältä löytämämme matalan kraatterin pohjalle ryhtyen heti riisumaan bikiniensä merivedessä kastunutta alaosaa.

-Kassu hei! Tuu tähän pyyhkeelle istumaan!

Tottelin Jaanan käskyä ja istuuduin pyyhkeelle miettien olisiko paikka sittenkään hyvin turvassa lapsiperheiden katseilta. Kraatteri dyynin päällä oli vain ehkä metrin syvä ja sen reunoilla kasvoi kuivaa merenrantaheinää. Hetkessä Jaana kumartui ylleni ja mitään lupaa pyytämättä kiskoi märät uikkarit jalastani heittäen ne dyynin reunalle hiekkaan. Samassa alaosansa riisunut tyttö olikin jo hajareisin lantioni päällä.

Jaana ratsasti päälläni antaen karvaisen häpykumpunsa hieroa kulliani ja kiveksiäni. Kaluni tästä käsittelystä vääjäämättömästi noustessa seisomaan Jaana jatkoi hetken käsittelyään, kunnes saattoi olla varma vehkeeni jäykkyydestä. Sitten hän otti pyyhkeensä alta tuomansa kortsupaketin ja avasi sen seksikkäästi hampaillaan koko ajan hajareisin päälläni istuen. Olisin mielelläni ihaillut hänen ryhdikkäitä rintojaan alastomina, mutta bikiniensä yläosaa Jaana ei nyt suostunut riisumaan.

Taitavin käsin Jaana asetti kumin terskani päälle rullaten sen suonikkaan kaluni varrelle. Kun parikymmensenttinen vehkeeni oli turvallisesti kumisessa vankilassaan, saattoi Jaana ryhtyä vaikka mihin leikkiin kanssani ilman mitään vaaroja. Nyt olisin hänen leikkikalunaan ja tyttö saattoi tehdä kaluni kanssa mitä halusi, sillä hän kontrolloi nyt tilannetta sataprosenttisesti.

Perunamaiseen terskaani tarttuen Jaana ohjasi sen liukkaille häpyhuulilleen. Lantiotaan alaspäin painaen Jaana sai kaluni uppoamaan sentti sentiltä syvemmälle kosteaan onkaloonsa. Kun kaluni oli kokonaisuudessaan kadonnut Jaanan pillun syvyyksiin, Jaana saattoi aloittaa rytmikkään ratsastuksensa jäykän penikseni päällä.

Suonikas kyrpä liukui sisään ja ulos Jaanan pehmeässä mutta varmaotteisessa käsittelyssä. Noin varttitunnin siinä minua kiusoiteltuaan ja aina välillä leikin lopettavinaan tyttö oli tehdä minut hulluksi kiihkosta. Välillä Jaana melkein antoi kalun luiskahtaa ulos pillunsa ihanasta puristuksesta ihan kuin olisi tehnyt lähtöä ja jättänyt leikin kesken, mutta ähäkutti: sitten tyttö taas survoi lantiotaan alas koko painollaan niin että kaluni jysähti syvälle pillun perukoille asti. En karkaisi tästä otteesta mihinkään ilman mällieni lentämistä syvälle Jaanan uumeniin, siitä Jaana pitäisi huolen!

Kun olin jo mennä kokonaan tolaltani Jaana kiihdytti itsekin rytmiään ja ratsasti itselleen orgasmin juuri siihen tahtiin kuin oli itse halunnutkin. Pillunlihakset supistelivat kaluni varren ympärillä ja siinä hetkessä tunsin viimeisten vähien liemieni syöksyvän Jaanan pillun kuumiin uumeniin, jossa kumiukon turvallinen syleily esti siemeniäni pääsemästä pitemmälle.

Jaana lysähti alastomana huohottaen päälleni makaamaan antaen kaluni jäädä supistelevan pillunsa sisään. Tunsin hänen bikinien peittämät rintansa, kun ne painautuivat rintakehääni vasten. Jaana suuteli minua suulle kiitokseksi ja hymyili.

-Kiitos tropiikinmatkasta… senkin runoniekka!

Kohta oli taas käytävä uimassa. Illalla sitten soitimme Tiinalle, ettei meitä tarvitsisi tullakaan hakemaan Kalajoelta.

Tiina vastasi puhelimeen Vaasasta, jonne hän oli palannut jo aamupäivästä heti Kalajoelta lähdettyään.