Paperilla toimii, käytännössä paljon huonommin

mutta kaikki ihmiset ei käy baareissa ja jos haluaa löytää sellaisen tuskin sitä baarista kannattaa etsiä.

Sinun pitää löytää itsesi. Miten löydät itsesi kun kierrossa on jatkuvasti naisia ja näillä naisilla todennäköisesti kierrossa muita miehiä? Ympyrät pyörii ja lopulta ne pyörittää ihmistä. Yksilöillä ei ole enää mitään väliä. Sinä haet itseesi ja naiset, joita kierrätät hakevat itseään, eivät sinua. Kukaan ei ota sinua huomioon etkä sinä ota ketään huomioon. Suhteessa tärkeintä on kuitenkin ottaa toinen huomioon. Taistelutahto on myös tärkeetä. "Minä olen tämän kans vaikka joskus tuntuisi kuinka pahalle." Taistelu sitä tunnetta vastaan, että ei onnistu ja pakko lähtee veks ja vaihtaa taas kumppania.

En tiedä kolahtiko mikään. Tuosta kuitenkin johtuu se, että et löydä pidemmäksi ajaksi ketään. Et ole vielä kypsä. Ehdotan että keskityt ihan muuhun kuin treffeilyyn ja etsit itseesi rauhassa. Sen jälkeen voit ehkä löytää toisen semmoisen, joka on löytänyt itsensä. Sen jälkeen suhde on aivan eri sfäärissä. Tulet huomaamaan sen joskus, ehkä pitkän ajan päästä, mutta joskus kuitenkin. Gluc auf, hyvää uutta vuotta 2006.

pitää löytää kirjoitti:

Sinun pitää löytää itsesi. Miten löydät itsesi kun kierrossa on jatkuvasti naisia ja näillä naisilla todennäköisesti kierrossa muita miehiä? Ympyrät pyörii ja lopulta ne pyörittää ihmistä. Yksilöillä ei ole enää mitään väliä. Sinä haet itseesi ja naiset, joita kierrätät hakevat itseään, eivät sinua. Kukaan ei ota sinua huomioon etkä sinä ota ketään huomioon. Suhteessa tärkeintä on kuitenkin ottaa toinen huomioon. Taistelutahto on myös tärkeetä. "Minä olen tämän kans vaikka joskus tuntuisi kuinka pahalle." Taistelu sitä tunnetta vastaan, että ei onnistu ja pakko lähtee veks ja vaihtaa taas kumppania.

En tiedä kolahtiko mikään. Tuosta kuitenkin johtuu se, että et löydä pidemmäksi ajaksi ketään. Et ole vielä kypsä. Ehdotan että keskityt ihan muuhun kuin treffeilyyn ja etsit itseesi rauhassa. Sen jälkeen voit ehkä löytää toisen semmoisen, joka on löytänyt itsensä. Sen jälkeen suhde on aivan eri sfäärissä. Tulet huomaamaan sen joskus, ehkä pitkän ajan päästä, mutta joskus kuitenkin. Gluc auf, hyvää uutta vuotta 2006.

Lue lisää

jos ei akka kolahda kerralla niin ei se kolahda ollenkaan.
Kyl se oikee natsaa joko heti jotenkin tai ei ollenkaan.

Kun se oikee osuu kohdalle niin sit isompaa vaihdetta päälle, varpusia on turha alkaa metsästää kun kunnon haaskojakin on tarjolla.

siis,f kirjoitti:

jos ei akka kolahda kerralla niin ei se kolahda ollenkaan.
Kyl se oikee natsaa joko heti jotenkin tai ei ollenkaan.

Kun se oikee osuu kohdalle niin sit isompaa vaihdetta päälle, varpusia on turha alkaa metsästää kun kunnon haaskojakin on tarjolla.

Lue lisää

Jos prosentti on toi niin, eiks o ihan selvä juttu et sun kandee katsoo peiliin

pitää löytää kirjoitti:

Sinun pitää löytää itsesi. Miten löydät itsesi kun kierrossa on jatkuvasti naisia ja näillä naisilla todennäköisesti kierrossa muita miehiä? Ympyrät pyörii ja lopulta ne pyörittää ihmistä. Yksilöillä ei ole enää mitään väliä. Sinä haet itseesi ja naiset, joita kierrätät hakevat itseään, eivät sinua. Kukaan ei ota sinua huomioon etkä sinä ota ketään huomioon. Suhteessa tärkeintä on kuitenkin ottaa toinen huomioon. Taistelutahto on myös tärkeetä. "Minä olen tämän kans vaikka joskus tuntuisi kuinka pahalle." Taistelu sitä tunnetta vastaan, että ei onnistu ja pakko lähtee veks ja vaihtaa taas kumppania.

En tiedä kolahtiko mikään. Tuosta kuitenkin johtuu se, että et löydä pidemmäksi ajaksi ketään. Et ole vielä kypsä. Ehdotan että keskityt ihan muuhun kuin treffeilyyn ja etsit itseesi rauhassa. Sen jälkeen voit ehkä löytää toisen semmoisen, joka on löytänyt itsensä. Sen jälkeen suhde on aivan eri sfäärissä. Tulet huomaamaan sen joskus, ehkä pitkän ajan päästä, mutta joskus kuitenkin. Gluc auf, hyvää uutta vuotta 2006.

Lue lisää

Noin se menee, olen samaa mieltä. Alkuhuuma täytyy erottaa kuitenkin ja se loppuu aina jonkun ajan jälkeen, mikä sitten jää käteen? No ne yhteiset "intressit", mitkä kantaa suhdetta vaikka koko loppu elämän. Amen vain kerran kirkossa, seurakunnan eteen ei tarvitse mennä kuin kerran. =)

Harkinnassa on järjestötoiminta (puolue, eläintensuojelu, monikulttuurinen toiminta) ja nettideittailua taidan sittenkin jatkaa, koska muualla on vieläkin pienemmät onnistumisprosentit. Olen melkein raitis ja en muutenkaan välitä riekkua aamuyöllä vesilasin kanssa baaritiskillä humalaisten keskellä. En myöskään tanssi.

Jäljelle jää nettideittailu, järjestötoiminta ja joitakin mahdollisuuksia on työ- ja opintoympäristössä.

Jukka kirjoitti:

Harkinnassa on järjestötoiminta (puolue, eläintensuojelu, monikulttuurinen toiminta) ja nettideittailua taidan sittenkin jatkaa, koska muualla on vieläkin pienemmät onnistumisprosentit. Olen melkein raitis ja en muutenkaan välitä riekkua aamuyöllä vesilasin kanssa baaritiskillä humalaisten keskellä. En myöskään tanssi.

Jäljelle jää nettideittailu, järjestötoiminta ja joitakin mahdollisuuksia on työ- ja opintoympäristössä.

Lue lisää

kantsii stekata voisko oisko mahollisesti sussa itessä jotain muutettavaa. Jänskä juttu että nykyään ollaan niin itsekeskeisiä, et funtsitaan vaan et miks mä en löydä sellasta joka sopis mulle? No kaikki ollaan erilaisia (kaikki on tän yleisesti myöntäny.. eiks jeah?)joten ku kaks kohtaa täytyy tehä kompromissejä. Mites tää homma on menny niin hankalaks ettei sitä muka ite hokata vaan etitään jotain ihmepilleriä joka auttas joka kolotukseen? Verkot veteen niin moneen paikkaan ku on tarvis, siis mietit iha itekses kuink paljo sa kaipailet oikein sitä "parempaapuoliskoa". Nokka ylös... eiku leuka ylös.. tai käyse nokkakin, mut ei ylös vaan kohti uusia seikkailuja.. hehe!

varmaankin kirjoitti:

kantsii stekata voisko oisko mahollisesti sussa itessä jotain muutettavaa. Jänskä juttu että nykyään ollaan niin itsekeskeisiä, et funtsitaan vaan et miks mä en löydä sellasta joka sopis mulle? No kaikki ollaan erilaisia (kaikki on tän yleisesti myöntäny.. eiks jeah?)joten ku kaks kohtaa täytyy tehä kompromissejä. Mites tää homma on menny niin hankalaks ettei sitä muka ite hokata vaan etitään jotain ihmepilleriä joka auttas joka kolotukseen? Verkot veteen niin moneen paikkaan ku on tarvis, siis mietit iha itekses kuink paljo sa kaipailet oikein sitä "parempaapuoliskoa". Nokka ylös... eiku leuka ylös.. tai käyse nokkakin, mut ei ylös vaan kohti uusia seikkailuja.. hehe!

Lue lisää

..."ku kaks kohtaa täytyy tehä kompromissejä", aivan! En uskokaan, että jokaiselle on olemassa juuri SE OIKEA ilman, että joutuu tekemään töitä
ITSENSÄ kanssa.Jos Sulle tulee Täydellinen Puoliso vastaan ilman, että joudut tippaakaan muokkaamaan itseäsi, sinun kannattaa lotota! Ei sun tarvii tehdä töitä toisessa, vaan itsessäsi.
Sitä paitsi: Millaista naista Sinä etsit? 10 kaikessa? Ei sellaista ole. Kaikkien kanssa saat OPETELLA elämään. Mutta sä opit: seurustelin vaimoni kanssa 2,5 kk ennen kihlausta, olin kihloissa 2,5 kk, ja nyt olemme olleet onnellisesti naimisissa 21 vuotta ja eikun paranee! Pitää vain muistaa, ettet avioliitossa ole yksin: teitä o kaksi.

Jukka kirjoitti:

Harkinnassa on järjestötoiminta (puolue, eläintensuojelu, monikulttuurinen toiminta) ja nettideittailua taidan sittenkin jatkaa, koska muualla on vieläkin pienemmät onnistumisprosentit. Olen melkein raitis ja en muutenkaan välitä riekkua aamuyöllä vesilasin kanssa baaritiskillä humalaisten keskellä. En myöskään tanssi.

Jäljelle jää nettideittailu, järjestötoiminta ja joitakin mahdollisuuksia on työ- ja opintoympäristössä.

Lue lisää

vatsa sisään ja rinta rottingille,siitä se lähtee!Muuten sun onnistumisprosentit on takuulla pienet missä vaan,jopa puoluetoiminnassa mukana olevien naisten suhteen,netistä puhumattakaan.

Onnee sit vaan Jukka!

kilppe kirjoitti:

..."ku kaks kohtaa täytyy tehä kompromissejä", aivan! En uskokaan, että jokaiselle on olemassa juuri SE OIKEA ilman, että joutuu tekemään töitä
ITSENSÄ kanssa.Jos Sulle tulee Täydellinen Puoliso vastaan ilman, että joudut tippaakaan muokkaamaan itseäsi, sinun kannattaa lotota! Ei sun tarvii tehdä töitä toisessa, vaan itsessäsi.
Sitä paitsi: Millaista naista Sinä etsit? 10 kaikessa? Ei sellaista ole. Kaikkien kanssa saat OPETELLA elämään. Mutta sä opit: seurustelin vaimoni kanssa 2,5 kk ennen kihlausta, olin kihloissa 2,5 kk, ja nyt olemme olleet onnellisesti naimisissa 21 vuotta ja eikun paranee! Pitää vain muistaa, ettet avioliitossa ole yksin: teitä o kaksi.

Lue lisää

itselleni ei tulisi mieleenikään mennä kihloihin 2.5kk seurustelun perusteella, varmaan harvoin näin toimiessa edes onnistuu koko suhde. Tämä on varmasti yksi niistä harvoista onnistuneista suhteista sitten kaiketi.

Näin on! En oo deitannut livessä enää vuosiin, netissä on paljon hauskempaa.

Olen harrastanut jnkv nettideittailua.Ikääkin on jo 45 v ja nainen mutta kokemus on osoittanut että 90% miehistä olisi ollut valmiita jatkamaan vaikka yhteenmuuttamiseen saakka melko nopeastikin ja se jos jokin on pannut hälytyskellot soimaan!!!Ainakin miedän ikäluokassa on paljon "epätoivoisia" liikkeellä eli kuka tahansa kelpaa kun vain yhteen satutaan.En halua toki aliarvioida itseäni mutta sellainen tunne on jäänyt päällimäiseksi.Itse ainakin haluaisin rauhassa tutustua ja vasta sitten päättää,onko suhteessa aineksia pidemmälle.Ihan välttämättä en edes halua muuttaa kenenkään kanssa yhteen asumaan;kummallista vai?? Miehinen itsetunto ei vaan useinkaan tahdo kestää tällaista asetelmaa,olenkohan nyt törmännyt ihan vääriin tyyppeihin??Haluan kestävälle pohjalle rakennetun ihmissuhteen joka perustuu ystävyyteen ja samankaltaisiin mieltymyksiin sekä intohimoon.

Jos heti mennään yhteen,muuttuu suhde laimeaksi..?

: )

Mä en usko mihinkään rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta silti treffeillä on tunne, että jotain jää puuttumaan. Johtuuko se sitten siitä, että vähän jännittää ja on epävarma olo?

Tosielämän ihastukset ovat kohdallani olleet sellasia, joita on useamman kerran nähnyt ja tunne on kerta kerralta syventynyt.

Onko niin, että kaikki tosiaan haluaisivat sen euforian ekalla kerralla ja jos sitä ei tule niin ei haluta sellaiseen tuhlata aikaa?

Tämä kysymys on myös itselleni. Eikö me anneta edes mahdollisuutta tutustumiseen ? Pitäsi nähdä useammankin kerran, että se toisen luonne tulisi näkyviin. "Keskinkertaiseen" tyyppiin ei voi ihastua suoraa päätä, mutta tutustumiskertojen myötä voi.

Ihan samaa minäkin olen ihmetellyt!
Olen treffannut vähän yli 10 miestä, joista ainakin puolet olisivat mielestäni olleet "potentiaalisia" jatkoa ajatellen. Tapaamiset sujuivat hyvin, keskustelua riitti yms. mutta ei kuulemma "kolahtanut", joten ei kannata tavata toista kertaa.. En minä ainakaan usko rakkautta ensisilmäyksellä juttuun, vaan mielestäni kohtuullista olisi ollut tavata vielä pari kertaa ja katsoa tuleeko jutusta mitään vai ei. Mutta nämä henkilöt etsiessään sitä jotain uskomatonta kipinöintiä yms. eivät siihen anna edes mahdollisuutta.
Erään henkilön kanssa olemme muutamia kertoja tavanneet ja mielestäni meillä synkkaa tosi hyvin; pidämme samoista asioista, meillä on samanlainen "kiero" huumorintaju yms. mutta ei! Hän edelleen jatkaa sen elämää suuremman jutun etsimistä... :(
Onnea vaan siihen touhuun..

N33 kirjoitti:

Ihan samaa minäkin olen ihmetellyt!
Olen treffannut vähän yli 10 miestä, joista ainakin puolet olisivat mielestäni olleet "potentiaalisia" jatkoa ajatellen. Tapaamiset sujuivat hyvin, keskustelua riitti yms. mutta ei kuulemma "kolahtanut", joten ei kannata tavata toista kertaa.. En minä ainakaan usko rakkautta ensisilmäyksellä juttuun, vaan mielestäni kohtuullista olisi ollut tavata vielä pari kertaa ja katsoa tuleeko jutusta mitään vai ei. Mutta nämä henkilöt etsiessään sitä jotain uskomatonta kipinöintiä yms. eivät siihen anna edes mahdollisuutta.
Erään henkilön kanssa olemme muutamia kertoja tavanneet ja mielestäni meillä synkkaa tosi hyvin; pidämme samoista asioista, meillä on samanlainen "kiero" huumorintaju yms. mutta ei! Hän edelleen jatkaa sen elämää suuremman jutun etsimistä... :(
Onnea vaan siihen touhuun..

Lue lisää

Olen sitä mieltä, että jos ei kolahda, niin ei kolahda. Itse ainakin kuvittelen tietäväni (kokemuksesta)jo ensimmäisellä kerralla, jos toisessa on potentiaalia tai ei. Joskus olen lähtenyt tapaamaan toista kertaa varmuuden vuoksi, vaikka ei oikein ekalla kerralla kiinnostanutkaan, mutta turhaan, toisella kerralla kiinnosti vielä vähemmän. Mutta me kaikki olemme tässäkin asiassa varmaan erilaisia, joten miksi arvostella muita? Jokainen on vastuussa omista valinnoistaan ja mielestäni on turha liikaa kritisoida toista kyseenalaistaen tämän arvostelukyvyn maailman henkilökohtaisimmassa asiassa eli kuka miellyttää...

Minuakin on arvosteltu ns. nirsoudesta. Mutta pysyn linjassani, sillä tiedän, mihin johtaa se, kun valitseekin kompromissin...! Kääk! Se on epäreilua toista sekä itseä kohtaan. Ja seuraukset eivät todellakaan mieltä lämmitä. Parempi siis yksin kuin kompromissisuhteessa. Jokainen taas itse määrittlee, mikä on kompromissi.

Täällä ihmeteltiin myös sitä, että kun joutuu niin monta treffaamaan, ennen kuin kolahtaa, jos sittenkään. Asiahan on niin, että mitä siitäkin tulisi, jos joka toinen kolahtaisi. Eihän sitä enää tietäisi, kenen kanssa pitäisi olla ja syrjähypyt varmaan olisi vieläkin yleisempiä. Nyt se on erityistä, kun sellaisen kohtaa, joka kolahtaa.

Henkilökohtaisesti voin sanoa, että useammat miehet kiinnostuvat minusta kuin minä heistä. Kun taas minä joskus harvemmin kiinnostun jostakusta, hän ei sitten minusta. Mutta kun joskus kiinnostus onkin molemminpuolista, se onkin sitten todella erityistä se! Ja sitä odotan ja uskon joskus sen tapahtuvan (niin, ja sitten toisen osapuolen tietysti pitää olla vielä vapaankin...)

ELI SE, MITÄ YRITÄN SANOA ON, ETTÄ TUNTEITAAN EI VOI OHJELMOIDA! Rakkaus on suuri salaisuus.

kirjoituksesi oli kuin minun suulla sanottu:) minäkin olen käyny monilla netti treffeillä,mukavaksi and komeaksikkin on sanottu mutta mitään ei jatkossa kuulu. viimexkin oltiin yhdessä 12h ekalla tapaamisella.hauskaa kuulema oli\kuten minullakin oli. mut ei vaan kolahtanu tää ei kuulema vaan tunnu siltä. minä aijon palata baariin sieltä sentään löytää seuraa.en tosin enää jaksais siellä notkua,mutta yksinkään en halua olla.

Juuri noin! Tässä aikuisen päälle nelikymppisen iässä törmään samaan ongelmaan melko usein. Luulenpa, että syynä monesti on juuri se, että tämän päivän miehet LUULEVAT löytävänsä sen missimittaisen täydellisen naisen, joka pitää suunsa kiinni, jos mies niin haluaa. Ei odota suhteelta mitään "vakinaista", ei minkäänlaista sitoutumista jne. jne.

Päälle nelikymppisistä miehistä on hyvä, jos on vakip..., täysi vapaus... Kuitenkin he väittävät etsivänsä tositarkoituksella... Ja löydän nämä samat miehet edelleen puolen vuoden päästä suomi24:n palstalla... Jossain on oltava vika, jos
palstalla roikutaan yhtämittaan vuosi tai kaksi??

No, tiedetään, että on sellaisiakin miehiä, jotka todella toivovat löytävänsä naisen lopuksi ikää. Milloin sellaisen tapaisin. Sellaisen, joka ei pelkäsi aloittaa vaikkapa ihan seurustelusuhdetta, nauttia toisen seurasta, tutustua hyvin, ihastua, rakastua,...?

Aika hankalaa, etenkin kun suomi24:n treffeillä seikkailee niin valtava määrä ihmisiä....on helppoa kirjoittaa viesti tai kaksi, "muka-kiinnostua" - ja siirtyä taas seuraavaan...
Ihmissuhde-Anttilaksi eräs tätä nimitti. Aika osuvasti!

N33 kirjoitti:

Ihan samaa minäkin olen ihmetellyt!
Olen treffannut vähän yli 10 miestä, joista ainakin puolet olisivat mielestäni olleet "potentiaalisia" jatkoa ajatellen. Tapaamiset sujuivat hyvin, keskustelua riitti yms. mutta ei kuulemma "kolahtanut", joten ei kannata tavata toista kertaa.. En minä ainakaan usko rakkautta ensisilmäyksellä juttuun, vaan mielestäni kohtuullista olisi ollut tavata vielä pari kertaa ja katsoa tuleeko jutusta mitään vai ei. Mutta nämä henkilöt etsiessään sitä jotain uskomatonta kipinöintiä yms. eivät siihen anna edes mahdollisuutta.
Erään henkilön kanssa olemme muutamia kertoja tavanneet ja mielestäni meillä synkkaa tosi hyvin; pidämme samoista asioista, meillä on samanlainen "kiero" huumorintaju yms. mutta ei! Hän edelleen jatkaa sen elämää suuremman jutun etsimistä... :(
Onnea vaan siihen touhuun..

Lue lisää

Miehenä olen huomannut ihan saman asian naisten kohdalla. Kirjoittaessa tuntuu ajatukset synkkaavan ja katsotaan "elämää samalla silmällä" ja halutan samoja asoita elämässä, jopa arkielämä kulkee samaa rataa..... vaikuttavat kovin kiinnostuneelta ja haluavat tavata.....tapaaminenkin sujuu hienosti ja tuntuu että tästä voisi tullakin jotain.....sen jälkeen en enä saa edes yhteyttä niihiin.....en tiedä onko ulkonäkö niin pelottava vai missä vikaa.....mun mielestä olisi kohtuulista edes sanoa syytä käyttäytimiseen.....vai onko mailma niin kova ja kylmä tänä päivänä että kylmästi hypätään seuravaan kohteseen, tunteista piittamatta, halutaan vaan kokea ja kokeilla mahdollisimman monta kaveria.....?

Kiitos hyvistä kommenteista! Minussa on vikana ainakin se, että kuva itsestäni on liian myönteinen. Tästä taas seuraa, että nirsoilen liikaa. Tavallinen ei meinaa kelvata. Haluaisin laskea rimaa liian korkealta, mutta en pysty.

Jukka kirjoitti:

Kiitos hyvistä kommenteista! Minussa on vikana ainakin se, että kuva itsestäni on liian myönteinen. Tästä taas seuraa, että nirsoilen liikaa. Tavallinen ei meinaa kelvata. Haluaisin laskea rimaa liian korkealta, mutta en pysty.

Lue lisää

Niinhän se on ...

Tasan ei käy onnen lahjat, eikä rakkauttakaan voi tilata postimyynnistä.

Itse kävin aikoinaan muutamilla nettideiteillä, kun tuntui, että jutut kolahtivat aivoatmosfääreissä - mutta todellisuus iski kylmällä rätillä naamaan. Miehet olivat ihan tavallisia - eivätkä kolahtaneet. Ajattelin, että joku heistä saa hyvän miehen mutten minä. Ei riitä minulle.

Nyt sinkkuna jo reilut parit vuodet. Eikä häiritse vieläkään. En edes etsi rakkautta. Olen tehnyt elämästäni onnellisen ilman parisuhderakkautta. Monet ystäväni ihmettelevät sinkkuuttani, mutta ovat rehellisesti yrittäneet myös palauttaa minua maanpinnalle. Täydellistä miestä elämääni kuitenkaan kun ei ole. Mutta ei se häiritse - olen onnellinen näin - mutta sen tajuaminen muille on vaikeata. Peräti joillekin jopa ärsyttävää, että minkä takia nuori aikuinen, menestynyt, symppis kivatyyppi ei ole parisuhteessa.

Ehkä syynä tähän on yhteiskunnan luoma täydellisen maailman illuusio, jossa kaikkien olisi saatava aikaiseksi hyvä parisuhde ja perustettava perhe? Miksi se sitten katsotaan hyväksyttäväksi toiminnaksi...tiedä sitä. Moni kuitenkaan ei ole onnellinen parisuhteessaan, mutta saa siitä ehkä voimaa elämästäkin selviämiseen.

Joillekin ihmisille riittää, että parisuhteessa ollaan onnellisia joskus, ja joskus niitä huonoja päiviä sattuu kuitenkin - ja niiden kautta osataan olla kiitollisia onnellisista päivistä. Täydellisyyteen pyrkivälle ihmiselle, ei riitä puolimaraton parisuhteessakaan, vaan on saatava koko maratoni loppuun asti - ja selvittävä vielä maaliviivankin ylitse voittajana, onnellisena.

Eniten häiritsee parisuhteessa olevien ihmisten voivottelu ja mietiskelyt, että miten joku voi olla sinkku. Minä taasen sitten saan kuunnella sitä voivottelua kun parisuhteessa kaikki ei olekaan hyvin. Aikansa kutakin. Jokaisen kannattaa elää sillein miten tuntee olevansa onnellinen. Onnellisuutta ei voi kuitenkaan rakentaa kenenkään toisen varaan, vaan kaikki lähtee itsestä.

Liika tyytyväisyys omaan elämään on kuitenkin aiheuttanut sen, että en edes huoli elämääni enää mitään parisuhdetta. Tai ehkä se rima oikeastikin on niin ylhäällä, että tarpeeksi tasokasta kandidaattia ei vain ole tielleni sattunut. Kuka tietää... :) Ehkä se Hra Oikea saa minut sitten joskus heräämään ruususen unestani ;) - mutta näin tällä kertaa.

Omasta mielestäni niiden, jotka ovat parisuhteessa pitäisi vain olla onnellisia parisuhteestaan - kaikkihan on vain oma valinta tässä elämässä. Mitään ei ole "pakko" tehdä. Ei ainakaan Suomessa. ;) Yhtä lailla kuin sinkut kenties seisovat omilla jaloillaan tässä elämässä - parisuhteessa olevia voitaisin nk. haukkua ihmisriippuvaisuudesta :)

ELi onkohan mikään oikeastaan ikinä oikein kaikkien silmissä tässäkään maailmassa - eipä ole. Eli kannattaa katsoa vain sinne peiliin, ja miettiä, että kenet tässä maailmassa haluaa tehdä onnelliseksi. ;)

Iloista Uutta Vuotta kaikille!

Nti Täydellinen - omasta mi... kirjoitti:

Niinhän se on ...

Tasan ei käy onnen lahjat, eikä rakkauttakaan voi tilata postimyynnistä.

Itse kävin aikoinaan muutamilla nettideiteillä, kun tuntui, että jutut kolahtivat aivoatmosfääreissä - mutta todellisuus iski kylmällä rätillä naamaan. Miehet olivat ihan tavallisia - eivätkä kolahtaneet. Ajattelin, että joku heistä saa hyvän miehen mutten minä. Ei riitä minulle.

Nyt sinkkuna jo reilut parit vuodet. Eikä häiritse vieläkään. En edes etsi rakkautta. Olen tehnyt elämästäni onnellisen ilman parisuhderakkautta. Monet ystäväni ihmettelevät sinkkuuttani, mutta ovat rehellisesti yrittäneet myös palauttaa minua maanpinnalle. Täydellistä miestä elämääni kuitenkaan kun ei ole. Mutta ei se häiritse - olen onnellinen näin - mutta sen tajuaminen muille on vaikeata. Peräti joillekin jopa ärsyttävää, että minkä takia nuori aikuinen, menestynyt, symppis kivatyyppi ei ole parisuhteessa.

Ehkä syynä tähän on yhteiskunnan luoma täydellisen maailman illuusio, jossa kaikkien olisi saatava aikaiseksi hyvä parisuhde ja perustettava perhe? Miksi se sitten katsotaan hyväksyttäväksi toiminnaksi...tiedä sitä. Moni kuitenkaan ei ole onnellinen parisuhteessaan, mutta saa siitä ehkä voimaa elämästäkin selviämiseen.

Joillekin ihmisille riittää, että parisuhteessa ollaan onnellisia joskus, ja joskus niitä huonoja päiviä sattuu kuitenkin - ja niiden kautta osataan olla kiitollisia onnellisista päivistä. Täydellisyyteen pyrkivälle ihmiselle, ei riitä puolimaraton parisuhteessakaan, vaan on saatava koko maratoni loppuun asti - ja selvittävä vielä maaliviivankin ylitse voittajana, onnellisena.

Eniten häiritsee parisuhteessa olevien ihmisten voivottelu ja mietiskelyt, että miten joku voi olla sinkku. Minä taasen sitten saan kuunnella sitä voivottelua kun parisuhteessa kaikki ei olekaan hyvin. Aikansa kutakin. Jokaisen kannattaa elää sillein miten tuntee olevansa onnellinen. Onnellisuutta ei voi kuitenkaan rakentaa kenenkään toisen varaan, vaan kaikki lähtee itsestä.

Liika tyytyväisyys omaan elämään on kuitenkin aiheuttanut sen, että en edes huoli elämääni enää mitään parisuhdetta. Tai ehkä se rima oikeastikin on niin ylhäällä, että tarpeeksi tasokasta kandidaattia ei vain ole tielleni sattunut. Kuka tietää... :) Ehkä se Hra Oikea saa minut sitten joskus heräämään ruususen unestani ;) - mutta näin tällä kertaa.

Omasta mielestäni niiden, jotka ovat parisuhteessa pitäisi vain olla onnellisia parisuhteestaan - kaikkihan on vain oma valinta tässä elämässä. Mitään ei ole "pakko" tehdä. Ei ainakaan Suomessa. ;) Yhtä lailla kuin sinkut kenties seisovat omilla jaloillaan tässä elämässä - parisuhteessa olevia voitaisin nk. haukkua ihmisriippuvaisuudesta :)

ELi onkohan mikään oikeastaan ikinä oikein kaikkien silmissä tässäkään maailmassa - eipä ole. Eli kannattaa katsoa vain sinne peiliin, ja miettiä, että kenet tässä maailmassa haluaa tehdä onnelliseksi. ;)

Iloista Uutta Vuotta kaikille!

Lue lisää

Tuota samaa mieltä olen sinun kanssasi Jukka.Ite käyny muutamilla treffeillä,mutta ei niistä mitään muuta ole tullut ..Miehet tahtoo sexiä,minä kunnon parisuhteen.Itsekkään en käy baareissa ja kotiovellekkaan ei ole kukaan eksynyt.On se hassua, että meileissä luvataan maat ja taivaat,mutta todellisuudessa halutaan vaan sexiä silloin kun itseään huvittaa ja that´s it..Mutta mistä niitä miehiä sitten löytää? Jos netistä löytää vaan sexinnälkäisiä uroita,baareissa en käy ja sielläkin on vain humalaisia parisuhtees olevia seuranmetsästäjiä?En ehdi harrastaan mitään opintojeni vuoksi,joten sekin mahd. on pois suljettu.Mielestäni en pidä rimaa kuitenkaan niin korkealla,että olis mahdottomuus löytää miestä.Vaadin vain rehellisyyttä,väkivallattomuutta,lapsirakkautta ja normaalirajoissa olevaa alkoholinkäyttöä.Luulisi täällä pk-seudulla sentään joku kriteereihin sopiva löytyvän?Mistäpäin sinä Jukka olet? Ehdotuksia vastaanotetaan jos joku ystävällinen keksii mistä niitä miehiä löytää!!! =)

Nti Täydellinen - omasta mi... kirjoitti:

Niinhän se on ...

Tasan ei käy onnen lahjat, eikä rakkauttakaan voi tilata postimyynnistä.

Itse kävin aikoinaan muutamilla nettideiteillä, kun tuntui, että jutut kolahtivat aivoatmosfääreissä - mutta todellisuus iski kylmällä rätillä naamaan. Miehet olivat ihan tavallisia - eivätkä kolahtaneet. Ajattelin, että joku heistä saa hyvän miehen mutten minä. Ei riitä minulle.

Nyt sinkkuna jo reilut parit vuodet. Eikä häiritse vieläkään. En edes etsi rakkautta. Olen tehnyt elämästäni onnellisen ilman parisuhderakkautta. Monet ystäväni ihmettelevät sinkkuuttani, mutta ovat rehellisesti yrittäneet myös palauttaa minua maanpinnalle. Täydellistä miestä elämääni kuitenkaan kun ei ole. Mutta ei se häiritse - olen onnellinen näin - mutta sen tajuaminen muille on vaikeata. Peräti joillekin jopa ärsyttävää, että minkä takia nuori aikuinen, menestynyt, symppis kivatyyppi ei ole parisuhteessa.

Ehkä syynä tähän on yhteiskunnan luoma täydellisen maailman illuusio, jossa kaikkien olisi saatava aikaiseksi hyvä parisuhde ja perustettava perhe? Miksi se sitten katsotaan hyväksyttäväksi toiminnaksi...tiedä sitä. Moni kuitenkaan ei ole onnellinen parisuhteessaan, mutta saa siitä ehkä voimaa elämästäkin selviämiseen.

Joillekin ihmisille riittää, että parisuhteessa ollaan onnellisia joskus, ja joskus niitä huonoja päiviä sattuu kuitenkin - ja niiden kautta osataan olla kiitollisia onnellisista päivistä. Täydellisyyteen pyrkivälle ihmiselle, ei riitä puolimaraton parisuhteessakaan, vaan on saatava koko maratoni loppuun asti - ja selvittävä vielä maaliviivankin ylitse voittajana, onnellisena.

Eniten häiritsee parisuhteessa olevien ihmisten voivottelu ja mietiskelyt, että miten joku voi olla sinkku. Minä taasen sitten saan kuunnella sitä voivottelua kun parisuhteessa kaikki ei olekaan hyvin. Aikansa kutakin. Jokaisen kannattaa elää sillein miten tuntee olevansa onnellinen. Onnellisuutta ei voi kuitenkaan rakentaa kenenkään toisen varaan, vaan kaikki lähtee itsestä.

Liika tyytyväisyys omaan elämään on kuitenkin aiheuttanut sen, että en edes huoli elämääni enää mitään parisuhdetta. Tai ehkä se rima oikeastikin on niin ylhäällä, että tarpeeksi tasokasta kandidaattia ei vain ole tielleni sattunut. Kuka tietää... :) Ehkä se Hra Oikea saa minut sitten joskus heräämään ruususen unestani ;) - mutta näin tällä kertaa.

Omasta mielestäni niiden, jotka ovat parisuhteessa pitäisi vain olla onnellisia parisuhteestaan - kaikkihan on vain oma valinta tässä elämässä. Mitään ei ole "pakko" tehdä. Ei ainakaan Suomessa. ;) Yhtä lailla kuin sinkut kenties seisovat omilla jaloillaan tässä elämässä - parisuhteessa olevia voitaisin nk. haukkua ihmisriippuvaisuudesta :)

ELi onkohan mikään oikeastaan ikinä oikein kaikkien silmissä tässäkään maailmassa - eipä ole. Eli kannattaa katsoa vain sinne peiliin, ja miettiä, että kenet tässä maailmassa haluaa tehdä onnelliseksi. ;)

Iloista Uutta Vuotta kaikille!

Lue lisää

Ihmetyttää aina, kun ihmiset julistavat olevansa täysin tyytyväisiä elämäänsä sinkkuina. Itse en todellakaan ole. Syynä on esimerkiksi se, että sinkkuna en saa seksiä enkä muutakaan läheisyyttä. En voi erottaa seksiä ja tunteita toisistaan, joten mitkään yhden yön jutut tai vakipanosysteemit eivät kohdallani toimi.

Sinkkuus on kurjaa myös siksi, että kaikki asiat saa tehdä yksin. Sitä menee nukkumaan yksin, herää yksin, syö aamiaista yksin. Työpäivän jälkeen tulee tyhjään kotiin eikä ole ketään, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia. Viikonloput, lomat ja juhlapäivät sinkku viettää yksin, ellei itse järjestä itselleen jotain ohjelmaa. Ei ole ketään, jonka kanssa voisi oletusarvoisesti jakaa ajan tuolloin.

Sinkkuus tulee myös kalliiksi. Maksan yksin vuokran, Hesarin, tv-luvan, kotivakuutuksen, sähkölaskun jne. Yhdessä asuva pari voi jakaa kaikki nämä kulut.

Siis mitä hyvää sinkkuudessa oikeasti on? Etkö sinä, Nti Täydellinen, koe näitä luettelemiani asioita ongelmiksi? Miten olet onnistunut ratkaisemaan esimerkiksi läheisyydentarpeen? Vai etkö kenties tarvitse seksiä etkä muutakaan fyysistä läheisyyttä? Kysymykseni ovat aika henkilökohtaisia, mutta anonyymisti voinet vastata.

toinen täydellinen nainen kirjoitti:

Ihmetyttää aina, kun ihmiset julistavat olevansa täysin tyytyväisiä elämäänsä sinkkuina. Itse en todellakaan ole. Syynä on esimerkiksi se, että sinkkuna en saa seksiä enkä muutakaan läheisyyttä. En voi erottaa seksiä ja tunteita toisistaan, joten mitkään yhden yön jutut tai vakipanosysteemit eivät kohdallani toimi.

Sinkkuus on kurjaa myös siksi, että kaikki asiat saa tehdä yksin. Sitä menee nukkumaan yksin, herää yksin, syö aamiaista yksin. Työpäivän jälkeen tulee tyhjään kotiin eikä ole ketään, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia. Viikonloput, lomat ja juhlapäivät sinkku viettää yksin, ellei itse järjestä itselleen jotain ohjelmaa. Ei ole ketään, jonka kanssa voisi oletusarvoisesti jakaa ajan tuolloin.

Sinkkuus tulee myös kalliiksi. Maksan yksin vuokran, Hesarin, tv-luvan, kotivakuutuksen, sähkölaskun jne. Yhdessä asuva pari voi jakaa kaikki nämä kulut.

Siis mitä hyvää sinkkuudessa oikeasti on? Etkö sinä, Nti Täydellinen, koe näitä luettelemiani asioita ongelmiksi? Miten olet onnistunut ratkaisemaan esimerkiksi läheisyydentarpeen? Vai etkö kenties tarvitse seksiä etkä muutakaan fyysistä läheisyyttä? Kysymykseni ovat aika henkilökohtaisia, mutta anonyymisti voinet vastata.

Lue lisää

työskentelevänä voin kommentoida tätä asiaa hieman,miten minä olen kuullut monen sinkun sanovan omasta elämästään,siihen liittyvästä yksinäisyyden/irrallisuuden tunteesta.

Sinkkuus ei aina ole tietoinen valinta,yksinjäämiseen voi olla syynsä.Joillain ihmisillä voi olla takana luottamuspulaa toisiin ihmisiin,jos vaikka jokin suhde on päättynyt ikävästi.Siitä on jäänyt jotain traumoja ihmiselle.Sellaista ei haluta kokea enää. Kumppanin alkoholismi,väkivalta,pettäminen tms.

Monesti herkät ihmiset valitsevat ennemmin yksinelämisen,kuin sen pelon,että jos niin käykin taas,tulee vaikka petetyksi.

Yleensä se on harhakäsitys,että sinkkuus on kivaa,näin ei ole.Ihmiset kaipaavat läheisyyttä,toisen ihmisen seuraa,jakamaan kaikkea elämään liittyvää,myös niitä kotitöitä,arkisia asioita,yhdessä tekemistä.

Monille sinkuille yksinolo on piinaavaa,usein se hukutetaan esimerkiksi työntekoon,harrastetaan mahdollisimman paljon,kuitenkin sitten taas palataan yksinäiseen kotiin,missä kukaan ei odota.

Työssäni kuulen,kuinka paha olla ihmisillä on,kun ei ole ketään.

Viimeisimpien tilastojen mukaan,kun ihmisiltä on kyselty,tässä kovien arvojen maailmassa,mikä nyt on vallalla,mistä he saavat voimaa,he ovat vastanneet,perheestä,perhe on se voimavara,minkä avulla jaksaa.Ne lähellä olevat ihmiset auttavat jaksamaan.

Sinkuilla ei välttämättä ole ketään,ei yhtään läheistä ihmistä,mistä sitä voimaa jaksamiseen ammentaa.Mikä motivoi,pistää liikkeelle.Elämä on vain ajelehtimista päivästä toiseen,yksinäistä puurtamista,ei ketään kenenkä kanssa jakaa mitään,iloja,suruja.Pitää jaksaa ja pärjätä vain yksin.

Näin olen kuullut työssäni,kun nämä sinkut eivät enää ole jaksaneet,yksin,vaan hakeutuvat ammattilaisten luokse,juttelemaan huolistaan.

Vielä tilastotietoa,sinkut tai muut yksinelävät palavat loppuun herkemmin,kuin perheessä tai muussa suhteessa elävät,ehkä siksi,kun pitää kaikesta selviytyä ihan yksin.Moni yksinelävä joutuu turvautumaan nykyään jo masennuslääkkeisiin ja nukahtamislääkkeisiin,selvitäkseen kaikesta.

Ei ihmistä ole luotu erakoksi,kukaan ei kestä sitä kauaa,yksin elämistä.

minä kirjoitti:

Tuota samaa mieltä olen sinun kanssasi Jukka.Ite käyny muutamilla treffeillä,mutta ei niistä mitään muuta ole tullut ..Miehet tahtoo sexiä,minä kunnon parisuhteen.Itsekkään en käy baareissa ja kotiovellekkaan ei ole kukaan eksynyt.On se hassua, että meileissä luvataan maat ja taivaat,mutta todellisuudessa halutaan vaan sexiä silloin kun itseään huvittaa ja that´s it..Mutta mistä niitä miehiä sitten löytää? Jos netistä löytää vaan sexinnälkäisiä uroita,baareissa en käy ja sielläkin on vain humalaisia parisuhtees olevia seuranmetsästäjiä?En ehdi harrastaan mitään opintojeni vuoksi,joten sekin mahd. on pois suljettu.Mielestäni en pidä rimaa kuitenkaan niin korkealla,että olis mahdottomuus löytää miestä.Vaadin vain rehellisyyttä,väkivallattomuutta,lapsirakkautta ja normaalirajoissa olevaa alkoholinkäyttöä.Luulisi täällä pk-seudulla sentään joku kriteereihin sopiva löytyvän?Mistäpäin sinä Jukka olet? Ehdotuksia vastaanotetaan jos joku ystävällinen keksii mistä niitä miehiä löytää!!! =)

Lue lisää

Viime aikoina olen ajatellut, että voisi mieluumminkin tutustua naisiin ystävyys-pohjalta ja antaa myös suhteelle mahdollisuus. Silloin ei tule liikaa paineita tapaamiselle. Uskon ensivaikutelmaan, mutta en odota siltä kuitenkaan liikoja. Aika monella on liian suuret odotukset ja ehkä toivotaan seuraavan olevan vielä parempi.

Työn kautta olen muutamassa työryhmässä, joissa naisten osuus on 0 - 20 % ja nekin yleensä naimisissa ja yli 50 vuotiaita. Koulutuksen puolella tilanne on selvästi parempi. Kolme viikkoa sitten olin päivän kestävässä "kirjoituskoulussa" ja siellä naisia oli melkein kaikki. Tammikuussa on vielä toinen koulutuspäivä ja ajattelin ehdottaa tapaamista jollekin. Siellä on kaksi sopivalta tuntuvaa ehdokasta. Yrittänyttä ei laiteta!

Nettideittailun suhteen ollaan paljon kriittisempia ja jos heti ei löydy, niin väitetään ettei toimi. Baarissa saatetaan käydä satoja kertoja ja silti ei kyseenalaisteta sitä tapaa.

Neiti "minä" kysyi missä asun. Nyt Hämeenlinnassa ja tänään varasin muuttoauton, joka suuntaa pyörät 15.1. kohti Tampereen Hämeenpuistoa. On todella kiva päästä takaisin asumaan kaupunkiin, joka on henkinen kotini. Jos joku haluaa kirjoitella minun kanssa yksityisemmin, niin osoite on jukka1(at)city.fi. Olethan Tampereen seudulta; nyt riittää Hki-Tku-Lahti-ajelut.

parissa kirjoitti:

työskentelevänä voin kommentoida tätä asiaa hieman,miten minä olen kuullut monen sinkun sanovan omasta elämästään,siihen liittyvästä yksinäisyyden/irrallisuuden tunteesta.

Sinkkuus ei aina ole tietoinen valinta,yksinjäämiseen voi olla syynsä.Joillain ihmisillä voi olla takana luottamuspulaa toisiin ihmisiin,jos vaikka jokin suhde on päättynyt ikävästi.Siitä on jäänyt jotain traumoja ihmiselle.Sellaista ei haluta kokea enää. Kumppanin alkoholismi,väkivalta,pettäminen tms.

Monesti herkät ihmiset valitsevat ennemmin yksinelämisen,kuin sen pelon,että jos niin käykin taas,tulee vaikka petetyksi.

Yleensä se on harhakäsitys,että sinkkuus on kivaa,näin ei ole.Ihmiset kaipaavat läheisyyttä,toisen ihmisen seuraa,jakamaan kaikkea elämään liittyvää,myös niitä kotitöitä,arkisia asioita,yhdessä tekemistä.

Monille sinkuille yksinolo on piinaavaa,usein se hukutetaan esimerkiksi työntekoon,harrastetaan mahdollisimman paljon,kuitenkin sitten taas palataan yksinäiseen kotiin,missä kukaan ei odota.

Työssäni kuulen,kuinka paha olla ihmisillä on,kun ei ole ketään.

Viimeisimpien tilastojen mukaan,kun ihmisiltä on kyselty,tässä kovien arvojen maailmassa,mikä nyt on vallalla,mistä he saavat voimaa,he ovat vastanneet,perheestä,perhe on se voimavara,minkä avulla jaksaa.Ne lähellä olevat ihmiset auttavat jaksamaan.

Sinkuilla ei välttämättä ole ketään,ei yhtään läheistä ihmistä,mistä sitä voimaa jaksamiseen ammentaa.Mikä motivoi,pistää liikkeelle.Elämä on vain ajelehtimista päivästä toiseen,yksinäistä puurtamista,ei ketään kenenkä kanssa jakaa mitään,iloja,suruja.Pitää jaksaa ja pärjätä vain yksin.

Näin olen kuullut työssäni,kun nämä sinkut eivät enää ole jaksaneet,yksin,vaan hakeutuvat ammattilaisten luokse,juttelemaan huolistaan.

Vielä tilastotietoa,sinkut tai muut yksinelävät palavat loppuun herkemmin,kuin perheessä tai muussa suhteessa elävät,ehkä siksi,kun pitää kaikesta selviytyä ihan yksin.Moni yksinelävä joutuu turvautumaan nykyään jo masennuslääkkeisiin ja nukahtamislääkkeisiin,selvitäkseen kaikesta.

Ei ihmistä ole luotu erakoksi,kukaan ei kestä sitä kauaa,yksin elämistä.

Lue lisää

Hyvänä puolena on se, että ei tarvitse olla ainoa: Suomessa on lähes miljoona sinkkua. Siinä on kyllä vanhat mummotkin mukana.

Jukka kirjoitti:

Hyvänä puolena on se, että ei tarvitse olla ainoa: Suomessa on lähes miljoona sinkkua. Siinä on kyllä vanhat mummotkin mukana.

elävät tai asuvat yksin,ovat sinkkuja.
Mutta mitä esim. masennuslääkkeiden käyttöön tulee,niin niitä käyttävät niistä yksin asuvista eniten ikäryhmässä 25-40 vuotiaat.Sekin ehkä kertoo jotain sinkkuuden "ihanuudesta" tai sitten kurjuudesta,miten vaan.

Niin,sinkkuuden hyvä puoli on se,että et ole ainoa,mutta yksin silti,siinä suuressa joukossa.

Jukka kirjoitti:

Viime aikoina olen ajatellut, että voisi mieluumminkin tutustua naisiin ystävyys-pohjalta ja antaa myös suhteelle mahdollisuus. Silloin ei tule liikaa paineita tapaamiselle. Uskon ensivaikutelmaan, mutta en odota siltä kuitenkaan liikoja. Aika monella on liian suuret odotukset ja ehkä toivotaan seuraavan olevan vielä parempi.

Työn kautta olen muutamassa työryhmässä, joissa naisten osuus on 0 - 20 % ja nekin yleensä naimisissa ja yli 50 vuotiaita. Koulutuksen puolella tilanne on selvästi parempi. Kolme viikkoa sitten olin päivän kestävässä "kirjoituskoulussa" ja siellä naisia oli melkein kaikki. Tammikuussa on vielä toinen koulutuspäivä ja ajattelin ehdottaa tapaamista jollekin. Siellä on kaksi sopivalta tuntuvaa ehdokasta. Yrittänyttä ei laiteta!

Nettideittailun suhteen ollaan paljon kriittisempia ja jos heti ei löydy, niin väitetään ettei toimi. Baarissa saatetaan käydä satoja kertoja ja silti ei kyseenalaisteta sitä tapaa.

Neiti "minä" kysyi missä asun. Nyt Hämeenlinnassa ja tänään varasin muuttoauton, joka suuntaa pyörät 15.1. kohti Tampereen Hämeenpuistoa. On todella kiva päästä takaisin asumaan kaupunkiin, joka on henkinen kotini. Jos joku haluaa kirjoitella minun kanssa yksityisemmin, niin osoite on jukka1(at)city.fi. Olethan Tampereen seudulta; nyt riittää Hki-Tku-Lahti-ajelut.

Lue lisää

Uskon vakaasti "vanhanaikaiseen" suhteen luomiseen.Ensin tutustutaan,katsotaan löytyykö samanlaisia elämänarvoja,mielenkiinnonkohteita,jopa harrastuksia,sitten katsotaan löytyykö toiselta jotakin annettavaa juuri tälle suhteelle,pystynkö oppimaan jotain uutta,tekemään kompromisseja,katsomaan mitä toisesta löytyy syvemmältä,ystävystytään.Kaikki vie aikaa ei se tapahdu pikadeiteillä kahvikupposen äärellä.Tavataan sillointällöin kun se tuntuu hyvältä,ystävyys syvenee,kenties muuttuu ihastumiseksi,rakastumiseksi ja lopulta rakkaudeksi.Fyysinen läheisyys tuntuu hyvältä,paremmalta,jossain vaiheessa kutkuttavalta ja muuttuu intohimoksi,joka parhaimmassa tapauksessa kestää ja kantaa,suhteessa siirrytään hitaasti asteelta toiselle kunnes kenties ollaan valmiita sitoutumaan..Ovatko ajatukseni aivan vanhanaikaisia ja "kuopattavia"-kysyn nimenomaan sinulta Jukka,joka keskustelun aloitit..Luepa myös aiempi vastaukseni..Hyviä öitä Sinulle

kokemuksesta... kirjoitti:

Uskon vakaasti "vanhanaikaiseen" suhteen luomiseen.Ensin tutustutaan,katsotaan löytyykö samanlaisia elämänarvoja,mielenkiinnonkohteita,jopa harrastuksia,sitten katsotaan löytyykö toiselta jotakin annettavaa juuri tälle suhteelle,pystynkö oppimaan jotain uutta,tekemään kompromisseja,katsomaan mitä toisesta löytyy syvemmältä,ystävystytään.Kaikki vie aikaa ei se tapahdu pikadeiteillä kahvikupposen äärellä.Tavataan sillointällöin kun se tuntuu hyvältä,ystävyys syvenee,kenties muuttuu ihastumiseksi,rakastumiseksi ja lopulta rakkaudeksi.Fyysinen läheisyys tuntuu hyvältä,paremmalta,jossain vaiheessa kutkuttavalta ja muuttuu intohimoksi,joka parhaimmassa tapauksessa kestää ja kantaa,suhteessa siirrytään hitaasti asteelta toiselle kunnes kenties ollaan valmiita sitoutumaan..Ovatko ajatukseni aivan vanhanaikaisia ja "kuopattavia"-kysyn nimenomaan sinulta Jukka,joka keskustelun aloitit..Luepa myös aiempi vastaukseni..Hyviä öitä Sinulle

Lue lisää

->uskon hämäläiseen tapaan edetä (olen hämäläinen). Jatkossa aion tutustua rauhassa ja muita vaihtoehtoja ei kokemusteni jälkeen edes enää ole.

Olen ollut suhteissa varovainen ja sitten kuin löytyi rohkeutta, se tapahtui väärään aikaan.

Tapasin puolitoista vuotta sitten naisen, jonka arvot olivat täysin erilaiset ja luonteet eivät sopineet ollenkaan yhteen. Hyvää suhteessa, joka kesti 8 kk oli se, että molemmat olivat tosissaan ja rakastuneita. Hyvää oli myös se, että suhteessa ei muuten töpätty. Oli myös täysin selvää, että emme sopineet yhteen.

Mies on niin heikko, että loistava ulkonäkö saattaa sekoittaa ja luonneanalyysit unohtuvat kokonaan. Tämä oli ollut 5 v sitten mallina ja mm. Miss Suomi osakilpailussa, joten ulkonäkö oli kunnossa. Ei tosin niin hyvässä, että olisi siis ollut tässä TV:ssä näkyvässä osuudessa mukana. Ulkonäkö ei riitä suhdettä ylläpitämään.

No, sen kai kaikki tietävät. VAIN HENKINEN YHTEYS RATKAISEE. Vai onko joku eri mieltä?

Jukka kirjoitti:

Viime aikoina olen ajatellut, että voisi mieluumminkin tutustua naisiin ystävyys-pohjalta ja antaa myös suhteelle mahdollisuus. Silloin ei tule liikaa paineita tapaamiselle. Uskon ensivaikutelmaan, mutta en odota siltä kuitenkaan liikoja. Aika monella on liian suuret odotukset ja ehkä toivotaan seuraavan olevan vielä parempi.

Työn kautta olen muutamassa työryhmässä, joissa naisten osuus on 0 - 20 % ja nekin yleensä naimisissa ja yli 50 vuotiaita. Koulutuksen puolella tilanne on selvästi parempi. Kolme viikkoa sitten olin päivän kestävässä "kirjoituskoulussa" ja siellä naisia oli melkein kaikki. Tammikuussa on vielä toinen koulutuspäivä ja ajattelin ehdottaa tapaamista jollekin. Siellä on kaksi sopivalta tuntuvaa ehdokasta. Yrittänyttä ei laiteta!

Nettideittailun suhteen ollaan paljon kriittisempia ja jos heti ei löydy, niin väitetään ettei toimi. Baarissa saatetaan käydä satoja kertoja ja silti ei kyseenalaisteta sitä tapaa.

Neiti "minä" kysyi missä asun. Nyt Hämeenlinnassa ja tänään varasin muuttoauton, joka suuntaa pyörät 15.1. kohti Tampereen Hämeenpuistoa. On todella kiva päästä takaisin asumaan kaupunkiin, joka on henkinen kotini. Jos joku haluaa kirjoitella minun kanssa yksityisemmin, niin osoite on jukka1(at)city.fi. Olethan Tampereen seudulta; nyt riittää Hki-Tku-Lahti-ajelut.

Lue lisää

Tottakai ulkonäkö on myös tärkeä asia ja siksi mielestäni nämä nettideitit ovat tavallaan hankalampia tapoja tutustua.Toisen kirjoitustapa saattaa suursti miellyttää ja kun tapaa kasvotusten,omassa mielikuvituksessa luotu haavekuva romahtaa ;) ja jatkotutustuminen voi olla hankalampaa.Mutta jos jommankumman haluaa asettaa vaakakuppiin,ulkonäön tai persoonallisuuden,luonteen ja sopivuuden-jälkimmäinen varmaan pitkässä juoksussa painaa enemmän.Ei mukavasta ulkoisesta olemuksesta kuitenkaan haittaa ole.Missit ja misterit tietty aivan oma lukunsa(yleensä tietävät myös itse tämän arvonsa)-en tosin ole päässyt tutustumaan vielä yhteenkään misteriin ;)joten jäävi sanomaan....

Yleisesti ottaen sellainen ihminen olisi tutustumisen arvoinen,jonka seurassa olisi helppo olla aito oma itsensä---

Nti Täydellinen - omasta mi... kirjoitti:

Niinhän se on ...

Tasan ei käy onnen lahjat, eikä rakkauttakaan voi tilata postimyynnistä.

Itse kävin aikoinaan muutamilla nettideiteillä, kun tuntui, että jutut kolahtivat aivoatmosfääreissä - mutta todellisuus iski kylmällä rätillä naamaan. Miehet olivat ihan tavallisia - eivätkä kolahtaneet. Ajattelin, että joku heistä saa hyvän miehen mutten minä. Ei riitä minulle.

Nyt sinkkuna jo reilut parit vuodet. Eikä häiritse vieläkään. En edes etsi rakkautta. Olen tehnyt elämästäni onnellisen ilman parisuhderakkautta. Monet ystäväni ihmettelevät sinkkuuttani, mutta ovat rehellisesti yrittäneet myös palauttaa minua maanpinnalle. Täydellistä miestä elämääni kuitenkaan kun ei ole. Mutta ei se häiritse - olen onnellinen näin - mutta sen tajuaminen muille on vaikeata. Peräti joillekin jopa ärsyttävää, että minkä takia nuori aikuinen, menestynyt, symppis kivatyyppi ei ole parisuhteessa.

Ehkä syynä tähän on yhteiskunnan luoma täydellisen maailman illuusio, jossa kaikkien olisi saatava aikaiseksi hyvä parisuhde ja perustettava perhe? Miksi se sitten katsotaan hyväksyttäväksi toiminnaksi...tiedä sitä. Moni kuitenkaan ei ole onnellinen parisuhteessaan, mutta saa siitä ehkä voimaa elämästäkin selviämiseen.

Joillekin ihmisille riittää, että parisuhteessa ollaan onnellisia joskus, ja joskus niitä huonoja päiviä sattuu kuitenkin - ja niiden kautta osataan olla kiitollisia onnellisista päivistä. Täydellisyyteen pyrkivälle ihmiselle, ei riitä puolimaraton parisuhteessakaan, vaan on saatava koko maratoni loppuun asti - ja selvittävä vielä maaliviivankin ylitse voittajana, onnellisena.

Eniten häiritsee parisuhteessa olevien ihmisten voivottelu ja mietiskelyt, että miten joku voi olla sinkku. Minä taasen sitten saan kuunnella sitä voivottelua kun parisuhteessa kaikki ei olekaan hyvin. Aikansa kutakin. Jokaisen kannattaa elää sillein miten tuntee olevansa onnellinen. Onnellisuutta ei voi kuitenkaan rakentaa kenenkään toisen varaan, vaan kaikki lähtee itsestä.

Liika tyytyväisyys omaan elämään on kuitenkin aiheuttanut sen, että en edes huoli elämääni enää mitään parisuhdetta. Tai ehkä se rima oikeastikin on niin ylhäällä, että tarpeeksi tasokasta kandidaattia ei vain ole tielleni sattunut. Kuka tietää... :) Ehkä se Hra Oikea saa minut sitten joskus heräämään ruususen unestani ;) - mutta näin tällä kertaa.

Omasta mielestäni niiden, jotka ovat parisuhteessa pitäisi vain olla onnellisia parisuhteestaan - kaikkihan on vain oma valinta tässä elämässä. Mitään ei ole "pakko" tehdä. Ei ainakaan Suomessa. ;) Yhtä lailla kuin sinkut kenties seisovat omilla jaloillaan tässä elämässä - parisuhteessa olevia voitaisin nk. haukkua ihmisriippuvaisuudesta :)

ELi onkohan mikään oikeastaan ikinä oikein kaikkien silmissä tässäkään maailmassa - eipä ole. Eli kannattaa katsoa vain sinne peiliin, ja miettiä, että kenet tässä maailmassa haluaa tehdä onnelliseksi. ;)

Iloista Uutta Vuotta kaikille!

Lue lisää

Mielenkiintoinen oli tekstisi. Elin itse kans monta vuotta ilman kumppania. Tuntui että pystyn ottamaan itseni paremmin huomioon kuin mitä kukaan muu pystyisi tekemään. Samoin tunsin, että ei kiinnosta ottaa ketään toista huomioon. Suunnaton itsetyytyväisyys vallitsi ja toisaalta muiden taholta se loputon ihmettely "miks ei sil oo miestä!" Elämässä on pitkiäkin jaksoja etsittävä omaa tietä. Se on hyvää aikaa.

Nyt kun olen suhteessa (mihin kukaan tuttava ei tietenkään enää uskonut) tulee välillä ikävä sitä miten vapaasti sai olla omassa kotona ja muutenkin kun ei ollut ketään siinä. Kyllästymisen tunteita en kokenut juuri koskaan yksin ollessa, mutta nyt koen niitä melko usein.

Suhteessa eläminen ei ole parempaa tai onnellisempaa. Se on vaan erilaista.

Hyvää uutta vuotta 2006

Jukka kirjoitti:

->uskon hämäläiseen tapaan edetä (olen hämäläinen). Jatkossa aion tutustua rauhassa ja muita vaihtoehtoja ei kokemusteni jälkeen edes enää ole.

Olen ollut suhteissa varovainen ja sitten kuin löytyi rohkeutta, se tapahtui väärään aikaan.

Tapasin puolitoista vuotta sitten naisen, jonka arvot olivat täysin erilaiset ja luonteet eivät sopineet ollenkaan yhteen. Hyvää suhteessa, joka kesti 8 kk oli se, että molemmat olivat tosissaan ja rakastuneita. Hyvää oli myös se, että suhteessa ei muuten töpätty. Oli myös täysin selvää, että emme sopineet yhteen.

Mies on niin heikko, että loistava ulkonäkö saattaa sekoittaa ja luonneanalyysit unohtuvat kokonaan. Tämä oli ollut 5 v sitten mallina ja mm. Miss Suomi osakilpailussa, joten ulkonäkö oli kunnossa. Ei tosin niin hyvässä, että olisi siis ollut tässä TV:ssä näkyvässä osuudessa mukana. Ulkonäkö ei riitä suhdettä ylläpitämään.

No, sen kai kaikki tietävät. VAIN HENKINEN YHTEYS RATKAISEE. Vai onko joku eri mieltä?

Lue lisää

Kiinnostavaa sanoa molempien olleen tosissaan rakastuneita ja todeta, että suhde kesti 8 kk. Mahdatko tietää, mitä rakkaus on? Et tämän perusteella ainakaan.

toinen täydellinen nainen kirjoitti:

Ihmetyttää aina, kun ihmiset julistavat olevansa täysin tyytyväisiä elämäänsä sinkkuina. Itse en todellakaan ole. Syynä on esimerkiksi se, että sinkkuna en saa seksiä enkä muutakaan läheisyyttä. En voi erottaa seksiä ja tunteita toisistaan, joten mitkään yhden yön jutut tai vakipanosysteemit eivät kohdallani toimi.

Sinkkuus on kurjaa myös siksi, että kaikki asiat saa tehdä yksin. Sitä menee nukkumaan yksin, herää yksin, syö aamiaista yksin. Työpäivän jälkeen tulee tyhjään kotiin eikä ole ketään, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia. Viikonloput, lomat ja juhlapäivät sinkku viettää yksin, ellei itse järjestä itselleen jotain ohjelmaa. Ei ole ketään, jonka kanssa voisi oletusarvoisesti jakaa ajan tuolloin.

Sinkkuus tulee myös kalliiksi. Maksan yksin vuokran, Hesarin, tv-luvan, kotivakuutuksen, sähkölaskun jne. Yhdessä asuva pari voi jakaa kaikki nämä kulut.

Siis mitä hyvää sinkkuudessa oikeasti on? Etkö sinä, Nti Täydellinen, koe näitä luettelemiani asioita ongelmiksi? Miten olet onnistunut ratkaisemaan esimerkiksi läheisyydentarpeen? Vai etkö kenties tarvitse seksiä etkä muutakaan fyysistä läheisyyttä? Kysymykseni ovat aika henkilökohtaisia, mutta anonyymisti voinet vastata.

Lue lisää

Sinulla ei ole sisäistä maailmaa, sisäistä todellisuutta, sielun silmiä. Siksi sinä et ymmärrä semmoista, joka voi olla yksin. Sinä näet vain aineellisen maailman, laskut jne. Esim. minulle, joka elin vuosia yksin, laskut olivat vain hoidettavia asioita, eivät mitään suuria ongelmia.

Seksiinkään ei tarvi välttämättä toista ihmistä, sillä masturbaatio on olemassa. Minun mies ei halua seksiä läheskään kuten minä ja minun on pakko masturboida vaikka olen suhteessa! Melko onnetonta, mutta parisuhteen ihanuuden todellisuutta. Jos nainen hakee miestä seksinnälkään, mahtaako löytyä miestä, joka tahtoo yhtä paljon seksiä kuin aktiivinen nainen? Joten ei seksin halu ole minulla ainakaan ollut syy mennä miehen kans yhteen. Olkoonkin, että hirmuinen lataus minulla oli mieheeni aluksi ja on edelleen.

Minä uskon lisäksi niin, että jos ei ihminen ole onnellinen yksin, ei hän voi olla todella onnellinen suhteessakaan. Eniten ongelmia suhteessa on niillä, jotka eivät voi yksinään asua eli ovat riippuvaisia toisesta.

parissa kirjoitti:

työskentelevänä voin kommentoida tätä asiaa hieman,miten minä olen kuullut monen sinkun sanovan omasta elämästään,siihen liittyvästä yksinäisyyden/irrallisuuden tunteesta.

Sinkkuus ei aina ole tietoinen valinta,yksinjäämiseen voi olla syynsä.Joillain ihmisillä voi olla takana luottamuspulaa toisiin ihmisiin,jos vaikka jokin suhde on päättynyt ikävästi.Siitä on jäänyt jotain traumoja ihmiselle.Sellaista ei haluta kokea enää. Kumppanin alkoholismi,väkivalta,pettäminen tms.

Monesti herkät ihmiset valitsevat ennemmin yksinelämisen,kuin sen pelon,että jos niin käykin taas,tulee vaikka petetyksi.

Yleensä se on harhakäsitys,että sinkkuus on kivaa,näin ei ole.Ihmiset kaipaavat läheisyyttä,toisen ihmisen seuraa,jakamaan kaikkea elämään liittyvää,myös niitä kotitöitä,arkisia asioita,yhdessä tekemistä.

Monille sinkuille yksinolo on piinaavaa,usein se hukutetaan esimerkiksi työntekoon,harrastetaan mahdollisimman paljon,kuitenkin sitten taas palataan yksinäiseen kotiin,missä kukaan ei odota.

Työssäni kuulen,kuinka paha olla ihmisillä on,kun ei ole ketään.

Viimeisimpien tilastojen mukaan,kun ihmisiltä on kyselty,tässä kovien arvojen maailmassa,mikä nyt on vallalla,mistä he saavat voimaa,he ovat vastanneet,perheestä,perhe on se voimavara,minkä avulla jaksaa.Ne lähellä olevat ihmiset auttavat jaksamaan.

Sinkuilla ei välttämättä ole ketään,ei yhtään läheistä ihmistä,mistä sitä voimaa jaksamiseen ammentaa.Mikä motivoi,pistää liikkeelle.Elämä on vain ajelehtimista päivästä toiseen,yksinäistä puurtamista,ei ketään kenenkä kanssa jakaa mitään,iloja,suruja.Pitää jaksaa ja pärjätä vain yksin.

Näin olen kuullut työssäni,kun nämä sinkut eivät enää ole jaksaneet,yksin,vaan hakeutuvat ammattilaisten luokse,juttelemaan huolistaan.

Vielä tilastotietoa,sinkut tai muut yksinelävät palavat loppuun herkemmin,kuin perheessä tai muussa suhteessa elävät,ehkä siksi,kun pitää kaikesta selviytyä ihan yksin.Moni yksinelävä joutuu turvautumaan nykyään jo masennuslääkkeisiin ja nukahtamislääkkeisiin,selvitäkseen kaikesta.

Ei ihmistä ole luotu erakoksi,kukaan ei kestä sitä kauaa,yksin elämistä.

Lue lisää

älä sit yleistä tota soopaa kaikkiin, kiitos

onpa kiinnostavaa kirjoitti:

Kiinnostavaa sanoa molempien olleen tosissaan rakastuneita ja todeta, että suhde kesti 8 kk. Mahdatko tietää, mitä rakkaus on? Et tämän perusteella ainakaan.

Kui ni?

Kuinkas paljon teidän FFDTFF-indeksi oli (From first date to first fart)? Eli kuis paljon meni aikaa eka deiteistä siihen, kun jompikumpi uskalsi pieraista toisen kuullen. Tällä indeksillä mitataan ns. suhteen normaliutumisaikaa.

onpa kiinnostavaa kirjoitti:

Kiinnostavaa sanoa molempien olleen tosissaan rakastuneita ja todeta, että suhde kesti 8 kk. Mahdatko tietää, mitä rakkaus on? Et tämän perusteella ainakaan.

kahden kiimasen kotkotusta, näin kertoi minulle eräs vanha nainen,
nyt kylläkin jo kuollut, hän oli sillon 88 vuotta.
Oli edesmenneen aviomieheni äidin äiti eli mummi.
Mutta kyllä mun mielestä
Jukalla on ihan oikeat asenteet ja ajatukset parisuhteen perustamiseen.
PS. Kerkisimme olla yhdessä mieheni kanssa lähes 25 vuotta.

Nimetön kirjoitti:

kahden kiimasen kotkotusta, näin kertoi minulle eräs vanha nainen,
nyt kylläkin jo kuollut, hän oli sillon 88 vuotta.
Oli edesmenneen aviomieheni äidin äiti eli mummi.
Mutta kyllä mun mielestä
Jukalla on ihan oikeat asenteet ja ajatukset parisuhteen perustamiseen.
PS. Kerkisimme olla yhdessä mieheni kanssa lähes 25 vuotta.

Lue lisää

Nettideittailussa olen menestynyt sittenkin aika hyvin, mutta jotenkin tuntuu, että aikaa palaa liikaa verkossa roikkumiseen.

Tammikuussa aion mennä mukaan monikulttuuriseen ja eläintensuojelutoimintaan ja tavata tyttöjä oikein livenä! Harkinnassa on myös puolue.

Olin opintomatkalla Ranskassa, jossa kävimme tutustumassa myös hanhien pakkosyöttäämiseen. Ranskassa sitä pidetään aivan normaalina, kulttuuriin kuuluvana; kuten härkien kiduttamista Espanjassa. Olen siis kiinnostunut itse aiheesta ja siinä sivussa pystyn tutustumaan tyttöihin. Olen aika huono small talkissa, mutta vahvoilla silloin kun puhutaan asiaa. Eläintensuojelu sopisi siis aika hyvin ja voisin ottaa asiakseni ajaa hanhien rääkkäyksen lopettamista. Brysselissä on lobbareita tätäkin asiaa varten, mutta europarlamentaarikot ja virkamiehet eivät voi asiaa kovin agressiivisesti ajaa jos haluavat uralleen nostetta. Ranskaa ei uskalleta suututtaa. Niin, tervetuloa varsinkin tytöt mukaan eläintensuojeluun ja varsinkin Tampereella, niin ehkä tapaamme.

Olin mukana puolueen toiminnassa 16 - 22 vuotiaana ja ajattelin mennä myös sinne katsomaan itse toimintaa ja siinä sivussa tavata tyttöjä. Voihan olla, että puoluekokouksessa loppuillasta jotain tapahtuu (heh, heh).

Tänään kirjoitin hakemusta asiantuntijatehtäviin Aasiaan ja Afrikkaan. Nämä olisivat lyhyitä jaksoja, joista saan kokemusta pidempiaikaiseen työskentelyyn. Täytyy siis hankkia kokemusta työtehtävistä kehitysmaissa, jotta pääsen sinne palkalliseen työhön. Vapaaehtoistyöhön kyllä pääsisin, mutta lähden siitä, että työikäisenä täytyy myös ansaita palkkaa ja kerryttää eläkettä. Luultavasti tytöt kiinnostuisivat minusta Aasiassa ja Afrikassa. Siihen vaiheeseen pääsen vasta parin vuoden kuluttua, joten täytyy yrittää tulla toimeen näiden suomalaisten kanssa. Upeita naisia, mutta liian hankalaa tämä etsiminen. En haluaisi käyttää siihen niin paljoa aikaa kuin nyt kuluu. Teen myös jatko-opintoja ja siitä ainakin jää jotain käteen.

Tänään otin pois ilmoitukseni Suomi24:stä ja sinkut.netistä. Pidän taukoa, mutta saatan vielä palata. Muutan Hämeenlinnasta takaisin henkiseen kotiini Tamperelle, josta olen kotoisin. Muuttopäivä on 15.1. ja siihen asti resurssit menevät muuttamiseen ja joka päivä täytyy myös tehdä töitä.

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tälle palstalle on kirjoittanut fiksuja ihmisiä. Hyvä myöskin, että kirjoittelu on kehittynyt eteenpäin alkuperäisestä kysymyksestä. Jatkoksi kysyisinkin, että mistä muualta voisin kumppania hakea netin lisäksi? Ja miten?

Haen aivan oikeasti oikeaa parisuhdetta.

Jukka kirjoitti:

Nettideittailussa olen menestynyt sittenkin aika hyvin, mutta jotenkin tuntuu, että aikaa palaa liikaa verkossa roikkumiseen.

Tammikuussa aion mennä mukaan monikulttuuriseen ja eläintensuojelutoimintaan ja tavata tyttöjä oikein livenä! Harkinnassa on myös puolue.

Olin opintomatkalla Ranskassa, jossa kävimme tutustumassa myös hanhien pakkosyöttäämiseen. Ranskassa sitä pidetään aivan normaalina, kulttuuriin kuuluvana; kuten härkien kiduttamista Espanjassa. Olen siis kiinnostunut itse aiheesta ja siinä sivussa pystyn tutustumaan tyttöihin. Olen aika huono small talkissa, mutta vahvoilla silloin kun puhutaan asiaa. Eläintensuojelu sopisi siis aika hyvin ja voisin ottaa asiakseni ajaa hanhien rääkkäyksen lopettamista. Brysselissä on lobbareita tätäkin asiaa varten, mutta europarlamentaarikot ja virkamiehet eivät voi asiaa kovin agressiivisesti ajaa jos haluavat uralleen nostetta. Ranskaa ei uskalleta suututtaa. Niin, tervetuloa varsinkin tytöt mukaan eläintensuojeluun ja varsinkin Tampereella, niin ehkä tapaamme.

Olin mukana puolueen toiminnassa 16 - 22 vuotiaana ja ajattelin mennä myös sinne katsomaan itse toimintaa ja siinä sivussa tavata tyttöjä. Voihan olla, että puoluekokouksessa loppuillasta jotain tapahtuu (heh, heh).

Tänään kirjoitin hakemusta asiantuntijatehtäviin Aasiaan ja Afrikkaan. Nämä olisivat lyhyitä jaksoja, joista saan kokemusta pidempiaikaiseen työskentelyyn. Täytyy siis hankkia kokemusta työtehtävistä kehitysmaissa, jotta pääsen sinne palkalliseen työhön. Vapaaehtoistyöhön kyllä pääsisin, mutta lähden siitä, että työikäisenä täytyy myös ansaita palkkaa ja kerryttää eläkettä. Luultavasti tytöt kiinnostuisivat minusta Aasiassa ja Afrikassa. Siihen vaiheeseen pääsen vasta parin vuoden kuluttua, joten täytyy yrittää tulla toimeen näiden suomalaisten kanssa. Upeita naisia, mutta liian hankalaa tämä etsiminen. En haluaisi käyttää siihen niin paljoa aikaa kuin nyt kuluu. Teen myös jatko-opintoja ja siitä ainakin jää jotain käteen.

Tänään otin pois ilmoitukseni Suomi24:stä ja sinkut.netistä. Pidän taukoa, mutta saatan vielä palata. Muutan Hämeenlinnasta takaisin henkiseen kotiini Tamperelle, josta olen kotoisin. Muuttopäivä on 15.1. ja siihen asti resurssit menevät muuttamiseen ja joka päivä täytyy myös tehdä töitä.

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tälle palstalle on kirjoittanut fiksuja ihmisiä. Hyvä myöskin, että kirjoittelu on kehittynyt eteenpäin alkuperäisestä kysymyksestä. Jatkoksi kysyisinkin, että mistä muualta voisin kumppania hakea netin lisäksi? Ja miten?

Haen aivan oikeasti oikeaa parisuhdetta.

Lue lisää

näistä mainitsemistasi yhdistys- ja seuratoimintatapahtumista.
Siis koskaanhan sitä ei tiedä milloi ja missä se "kolahtaa".
Tunnen yhden miehen joka tapasi nykyisen naisystävänsä
(en ole minä) työvoimatoimiston järjestämällä pikakurssilla.

...kiintoinen kirjoitti:

Mielenkiintoinen oli tekstisi. Elin itse kans monta vuotta ilman kumppania. Tuntui että pystyn ottamaan itseni paremmin huomioon kuin mitä kukaan muu pystyisi tekemään. Samoin tunsin, että ei kiinnosta ottaa ketään toista huomioon. Suunnaton itsetyytyväisyys vallitsi ja toisaalta muiden taholta se loputon ihmettely "miks ei sil oo miestä!" Elämässä on pitkiäkin jaksoja etsittävä omaa tietä. Se on hyvää aikaa.

Nyt kun olen suhteessa (mihin kukaan tuttava ei tietenkään enää uskonut) tulee välillä ikävä sitä miten vapaasti sai olla omassa kotona ja muutenkin kun ei ollut ketään siinä. Kyllästymisen tunteita en kokenut juuri koskaan yksin ollessa, mutta nyt koen niitä melko usein.

Suhteessa eläminen ei ole parempaa tai onnellisempaa. Se on vaan erilaista.

Hyvää uutta vuotta 2006

Lue lisää

Luin viestisi ja tuli mieleeni, että parempi pysyä sinkkuna...edelleen. Pitäisi vaan hankkia vakirakastaja;)

Hyvää vuoden alkua sinulle!

ei ole kirjoitti:

Sinulla ei ole sisäistä maailmaa, sisäistä todellisuutta, sielun silmiä. Siksi sinä et ymmärrä semmoista, joka voi olla yksin. Sinä näet vain aineellisen maailman, laskut jne. Esim. minulle, joka elin vuosia yksin, laskut olivat vain hoidettavia asioita, eivät mitään suuria ongelmia.

Seksiinkään ei tarvi välttämättä toista ihmistä, sillä masturbaatio on olemassa. Minun mies ei halua seksiä läheskään kuten minä ja minun on pakko masturboida vaikka olen suhteessa! Melko onnetonta, mutta parisuhteen ihanuuden todellisuutta. Jos nainen hakee miestä seksinnälkään, mahtaako löytyä miestä, joka tahtoo yhtä paljon seksiä kuin aktiivinen nainen? Joten ei seksin halu ole minulla ainakaan ollut syy mennä miehen kans yhteen. Olkoonkin, että hirmuinen lataus minulla oli mieheeni aluksi ja on edelleen.

Minä uskon lisäksi niin, että jos ei ihminen ole onnellinen yksin, ei hän voi olla todella onnellinen suhteessakaan. Eniten ongelmia suhteessa on niillä, jotka eivät voi yksinään asua eli ovat riippuvaisia toisesta.

Lue lisää

Sinkkuna sekä avoliitossa olleena olen samaa mieltä kanssasi. Kun on vahva sisäinen maailma, on hyvä olla yksinkin, ja ehdottomasti parempi kuin huonossa suhteessa. Suhteessa olleessaankin voi kokea seksin ja hellyyden puutetta ja olla muutenkin tietyllä tavalla yksinäinen.

toinen täydellinen nainen kirjoitti:

Ihmetyttää aina, kun ihmiset julistavat olevansa täysin tyytyväisiä elämäänsä sinkkuina. Itse en todellakaan ole. Syynä on esimerkiksi se, että sinkkuna en saa seksiä enkä muutakaan läheisyyttä. En voi erottaa seksiä ja tunteita toisistaan, joten mitkään yhden yön jutut tai vakipanosysteemit eivät kohdallani toimi.

Sinkkuus on kurjaa myös siksi, että kaikki asiat saa tehdä yksin. Sitä menee nukkumaan yksin, herää yksin, syö aamiaista yksin. Työpäivän jälkeen tulee tyhjään kotiin eikä ole ketään, jonka kanssa vaihtaa kuulumisia. Viikonloput, lomat ja juhlapäivät sinkku viettää yksin, ellei itse järjestä itselleen jotain ohjelmaa. Ei ole ketään, jonka kanssa voisi oletusarvoisesti jakaa ajan tuolloin.

Sinkkuus tulee myös kalliiksi. Maksan yksin vuokran, Hesarin, tv-luvan, kotivakuutuksen, sähkölaskun jne. Yhdessä asuva pari voi jakaa kaikki nämä kulut.

Siis mitä hyvää sinkkuudessa oikeasti on? Etkö sinä, Nti Täydellinen, koe näitä luettelemiani asioita ongelmiksi? Miten olet onnistunut ratkaisemaan esimerkiksi läheisyydentarpeen? Vai etkö kenties tarvitse seksiä etkä muutakaan fyysistä läheisyyttä? Kysymykseni ovat aika henkilökohtaisia, mutta anonyymisti voinet vastata.

Lue lisää

Hei Sinullekin ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Kiva huomata, että täällä oli syntynyt asiallista keskustelua sinkkuudesta.

Täytyy sanoa suoraan, että en minä koe noita asioita ongelmallisiksi, että hoidan omat laskuni tässä maailmassa. En minä tarvitse toista ihmistä maksamaan laskujani. :) Onhan kuitenkin muistettava, että meneehän pariskunnilla sitten tuplana hinnat kumminkin esim. ulkomaanreissuihin.

Yksinoloa en koe. Ehkä syynä on myös se, että osaan olla yksin - eli sen ajan minkä joskus saan olla yksin - nautin siitä. Ja toisaalta olen hyvin sosiaalinen minkä vuoksi minulla on hyvinkin laajat ihmissuhdeverkostot. Aina olisi menoa ja tekemistä, jos haluiaisi/jaksaisi.

Nytkin sinkkuna joutuu oikeasti itse hakemalla hakemaan senkin ajan, että saisi olla omissa oloissaan. Tietenkin tähän vaikuttaa
a) oma "yliaktiivinen" sosiaalisuus
b) laajat tuttavapiirit
c) eri aktiviteetit
d) ehkä myös asuinpaikallakin on merkitystä. Jos henkilö asuu esim. "maalla" - siellä voi yksinäisyys ajan myötä yllättää.

On muistettava, että toisaalta eivät kaikki ihmiset taas osaa olla hetkeäkään yksin.
Omassa ystäväpiirissäni on ollut sinkkuja, jotka eivät ikinä ole olleet edes aidosti "sinkkuja" vaan aina lähteneet suoraan toiseen/uuteen ihmissuhteeseen. He eivät tarvitse edes rakastumisen tunnetta pystyäkseen aloittaa uuden suhteen. He ovat vaan tarvinneet tunteen, että joku välittää ja on tavoitettavissa. Näitä järkiperäisiäkin suhteita on ...kaikki suhteet eivät perustu pelkälle rakastumiselle ;)


Uskon vakaasti siihen, että yhtä tyytyväinen kuin minä voin olla sinkkuuteeni, joku toinen voi olla yhtä tyytyväinen parisuhde-elämäänsä.
Sen takia tuo muiden ihmisten aina hokema, että eivät sinkut loppujen lopuksi voi olla tyytyväisiä elämäänstä tvm. on hyvin ärsyttävää.

Ihmiset ovat kumminkin luonteeltaan erilaisia. Osa vaeltaa lauman mukana ikuisesti, osa menee omia teitään, osa vaihtaa parisuhteesta toiseen... Pitää vaan tietää missä itse on onnellinen.

Läheisyyden tarve syntyy kyllä ystävienkin parissa... Sinkkuna juuri rakastan sitä, että saan mennä kotio - mistä ikinä sitten tulenkaan, ilman, että tuntuu, että aletaan ristikuulustelemaan missä olen ollut, mitä tehnyt. En kaipaa sitä kertomisrumbaa, koska näitä asioitahan olen jo käynyt sosiaaliverkostojeni kanssa lävitse. Kotiin pääsen sitten "lepäämään", hermojani rentouttamaan - olemaan omissa oloissani.

Toisaalta uskon, että siihen onko joku onnellinen sinkkuna vai ei - riippuu siitä, minkälaiset ovat sinkun sosiaaliset verkostot, taloudellinen asema (esim. mahdollisuudet tehdä kaikkea elämyksellistä kivaa - matkustella etc), työpaikka, omat perhesuhteet (tarkoitan tällä omia isovanhempia, vanhempia sisaruksia serkkuja ym), oma persoonallisuus... etc.

Noista fyysisistä tarpeista, seksistä mm. niistä oppii ehkä häviämään se jatkuva polte saada/haluta seksiä. Ehkä ne muut virikkeet hävittävät seksintarpeen. Toisaalta ainahan voi esim. hyvien miesystäviensä kanssa halia ja pussaillakin ;).

Kuitenkin on mielestäni muistettava, se että se mihin toinen voi olla tyytyväinen, toinen voi olla "kauhuissaan". Ei kaikkia ole luotu olemaan parisuhteessa. Minulle tulee itselleni mieleen miten joskus esim. kahden samaa sukupuolta olevien parisuhde koettiin "sairaudeksi" ja siitä yritettiin parantaa ihmisiä. Ehkä meitä "vannoutuneita tyytyväisiä" sinkkujakin yritetään parantaa ;)))

Iloista uutta vuotta niin parisuhteessa oleville kuin sinkuillekin!

Nti Täydellinen ... kirjoitti:

Hei Sinullekin ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Kiva huomata, että täällä oli syntynyt asiallista keskustelua sinkkuudesta.

Täytyy sanoa suoraan, että en minä koe noita asioita ongelmallisiksi, että hoidan omat laskuni tässä maailmassa. En minä tarvitse toista ihmistä maksamaan laskujani. :) Onhan kuitenkin muistettava, että meneehän pariskunnilla sitten tuplana hinnat kumminkin esim. ulkomaanreissuihin.

Yksinoloa en koe. Ehkä syynä on myös se, että osaan olla yksin - eli sen ajan minkä joskus saan olla yksin - nautin siitä. Ja toisaalta olen hyvin sosiaalinen minkä vuoksi minulla on hyvinkin laajat ihmissuhdeverkostot. Aina olisi menoa ja tekemistä, jos haluiaisi/jaksaisi.

Nytkin sinkkuna joutuu oikeasti itse hakemalla hakemaan senkin ajan, että saisi olla omissa oloissaan. Tietenkin tähän vaikuttaa
a) oma "yliaktiivinen" sosiaalisuus
b) laajat tuttavapiirit
c) eri aktiviteetit
d) ehkä myös asuinpaikallakin on merkitystä. Jos henkilö asuu esim. "maalla" - siellä voi yksinäisyys ajan myötä yllättää.

On muistettava, että toisaalta eivät kaikki ihmiset taas osaa olla hetkeäkään yksin.
Omassa ystäväpiirissäni on ollut sinkkuja, jotka eivät ikinä ole olleet edes aidosti "sinkkuja" vaan aina lähteneet suoraan toiseen/uuteen ihmissuhteeseen. He eivät tarvitse edes rakastumisen tunnetta pystyäkseen aloittaa uuden suhteen. He ovat vaan tarvinneet tunteen, että joku välittää ja on tavoitettavissa. Näitä järkiperäisiäkin suhteita on ...kaikki suhteet eivät perustu pelkälle rakastumiselle ;)


Uskon vakaasti siihen, että yhtä tyytyväinen kuin minä voin olla sinkkuuteeni, joku toinen voi olla yhtä tyytyväinen parisuhde-elämäänsä.
Sen takia tuo muiden ihmisten aina hokema, että eivät sinkut loppujen lopuksi voi olla tyytyväisiä elämäänstä tvm. on hyvin ärsyttävää.

Ihmiset ovat kumminkin luonteeltaan erilaisia. Osa vaeltaa lauman mukana ikuisesti, osa menee omia teitään, osa vaihtaa parisuhteesta toiseen... Pitää vaan tietää missä itse on onnellinen.

Läheisyyden tarve syntyy kyllä ystävienkin parissa... Sinkkuna juuri rakastan sitä, että saan mennä kotio - mistä ikinä sitten tulenkaan, ilman, että tuntuu, että aletaan ristikuulustelemaan missä olen ollut, mitä tehnyt. En kaipaa sitä kertomisrumbaa, koska näitä asioitahan olen jo käynyt sosiaaliverkostojeni kanssa lävitse. Kotiin pääsen sitten "lepäämään", hermojani rentouttamaan - olemaan omissa oloissani.

Toisaalta uskon, että siihen onko joku onnellinen sinkkuna vai ei - riippuu siitä, minkälaiset ovat sinkun sosiaaliset verkostot, taloudellinen asema (esim. mahdollisuudet tehdä kaikkea elämyksellistä kivaa - matkustella etc), työpaikka, omat perhesuhteet (tarkoitan tällä omia isovanhempia, vanhempia sisaruksia serkkuja ym), oma persoonallisuus... etc.

Noista fyysisistä tarpeista, seksistä mm. niistä oppii ehkä häviämään se jatkuva polte saada/haluta seksiä. Ehkä ne muut virikkeet hävittävät seksintarpeen. Toisaalta ainahan voi esim. hyvien miesystäviensä kanssa halia ja pussaillakin ;).

Kuitenkin on mielestäni muistettava, se että se mihin toinen voi olla tyytyväinen, toinen voi olla "kauhuissaan". Ei kaikkia ole luotu olemaan parisuhteessa. Minulle tulee itselleni mieleen miten joskus esim. kahden samaa sukupuolta olevien parisuhde koettiin "sairaudeksi" ja siitä yritettiin parantaa ihmisiä. Ehkä meitä "vannoutuneita tyytyväisiä" sinkkujakin yritetään parantaa ;)))

Iloista uutta vuotta niin parisuhteessa oleville kuin sinkuillekin!

Lue lisää

Arvon neiti, tässä herra30 kummastelee silmät pyörällä päästään kuinka tieteellisen selkeästi neiti kirjasi nykyisen tilanteeni. Itselläni on täysin samat syyt ja tilanne.

kaks peukkuu ylös ja uudetvuodet!

parissa kirjoitti:

työskentelevänä voin kommentoida tätä asiaa hieman,miten minä olen kuullut monen sinkun sanovan omasta elämästään,siihen liittyvästä yksinäisyyden/irrallisuuden tunteesta.

Sinkkuus ei aina ole tietoinen valinta,yksinjäämiseen voi olla syynsä.Joillain ihmisillä voi olla takana luottamuspulaa toisiin ihmisiin,jos vaikka jokin suhde on päättynyt ikävästi.Siitä on jäänyt jotain traumoja ihmiselle.Sellaista ei haluta kokea enää. Kumppanin alkoholismi,väkivalta,pettäminen tms.

Monesti herkät ihmiset valitsevat ennemmin yksinelämisen,kuin sen pelon,että jos niin käykin taas,tulee vaikka petetyksi.

Yleensä se on harhakäsitys,että sinkkuus on kivaa,näin ei ole.Ihmiset kaipaavat läheisyyttä,toisen ihmisen seuraa,jakamaan kaikkea elämään liittyvää,myös niitä kotitöitä,arkisia asioita,yhdessä tekemistä.

Monille sinkuille yksinolo on piinaavaa,usein se hukutetaan esimerkiksi työntekoon,harrastetaan mahdollisimman paljon,kuitenkin sitten taas palataan yksinäiseen kotiin,missä kukaan ei odota.

Työssäni kuulen,kuinka paha olla ihmisillä on,kun ei ole ketään.

Viimeisimpien tilastojen mukaan,kun ihmisiltä on kyselty,tässä kovien arvojen maailmassa,mikä nyt on vallalla,mistä he saavat voimaa,he ovat vastanneet,perheestä,perhe on se voimavara,minkä avulla jaksaa.Ne lähellä olevat ihmiset auttavat jaksamaan.

Sinkuilla ei välttämättä ole ketään,ei yhtään läheistä ihmistä,mistä sitä voimaa jaksamiseen ammentaa.Mikä motivoi,pistää liikkeelle.Elämä on vain ajelehtimista päivästä toiseen,yksinäistä puurtamista,ei ketään kenenkä kanssa jakaa mitään,iloja,suruja.Pitää jaksaa ja pärjätä vain yksin.

Näin olen kuullut työssäni,kun nämä sinkut eivät enää ole jaksaneet,yksin,vaan hakeutuvat ammattilaisten luokse,juttelemaan huolistaan.

Vielä tilastotietoa,sinkut tai muut yksinelävät palavat loppuun herkemmin,kuin perheessä tai muussa suhteessa elävät,ehkä siksi,kun pitää kaikesta selviytyä ihan yksin.Moni yksinelävä joutuu turvautumaan nykyään jo masennuslääkkeisiin ja nukahtamislääkkeisiin,selvitäkseen kaikesta.

Ei ihmistä ole luotu erakoksi,kukaan ei kestä sitä kauaa,yksin elämistä.

Lue lisää

Toki sinkkuuden voi valita. Tällöin tietysti välttyy niiltä ristiriidoilta, joita parisuhteessa tulee. Mutta paljosta jää paitsi.

Nti täydellinen kuvasi, kuinka hyvää hänen elämänsä on. Voihan kaikki olla muuten kunnossa, mutta kun sielu vaan hakee sitä toista sielua.

Olen samaa mieltä siitä, ettei ihmistä ole tarkoitettu olemaan yksin. Poikkeuksiakin lienee, mutta eiköhän ne ole poikkeuksia.

Itse olen sinkkuillut tahtomattani pitkään ja palanut loppuun. Sainpahan yhden uuden näkökulman, mistä jaksamattomuuteni johtuu. Yksin jaksoin vain tiettyyn pisteeseen asti. Nyt etsin uutta tapaa elää ja yritän keksiä, miten tästä eteenpäin, kun vanhaan ei ole paluuta.

Nti Täydellinen ... kirjoitti:

Hei Sinullekin ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Kiva huomata, että täällä oli syntynyt asiallista keskustelua sinkkuudesta.

Täytyy sanoa suoraan, että en minä koe noita asioita ongelmallisiksi, että hoidan omat laskuni tässä maailmassa. En minä tarvitse toista ihmistä maksamaan laskujani. :) Onhan kuitenkin muistettava, että meneehän pariskunnilla sitten tuplana hinnat kumminkin esim. ulkomaanreissuihin.

Yksinoloa en koe. Ehkä syynä on myös se, että osaan olla yksin - eli sen ajan minkä joskus saan olla yksin - nautin siitä. Ja toisaalta olen hyvin sosiaalinen minkä vuoksi minulla on hyvinkin laajat ihmissuhdeverkostot. Aina olisi menoa ja tekemistä, jos haluiaisi/jaksaisi.

Nytkin sinkkuna joutuu oikeasti itse hakemalla hakemaan senkin ajan, että saisi olla omissa oloissaan. Tietenkin tähän vaikuttaa
a) oma "yliaktiivinen" sosiaalisuus
b) laajat tuttavapiirit
c) eri aktiviteetit
d) ehkä myös asuinpaikallakin on merkitystä. Jos henkilö asuu esim. "maalla" - siellä voi yksinäisyys ajan myötä yllättää.

On muistettava, että toisaalta eivät kaikki ihmiset taas osaa olla hetkeäkään yksin.
Omassa ystäväpiirissäni on ollut sinkkuja, jotka eivät ikinä ole olleet edes aidosti "sinkkuja" vaan aina lähteneet suoraan toiseen/uuteen ihmissuhteeseen. He eivät tarvitse edes rakastumisen tunnetta pystyäkseen aloittaa uuden suhteen. He ovat vaan tarvinneet tunteen, että joku välittää ja on tavoitettavissa. Näitä järkiperäisiäkin suhteita on ...kaikki suhteet eivät perustu pelkälle rakastumiselle ;)


Uskon vakaasti siihen, että yhtä tyytyväinen kuin minä voin olla sinkkuuteeni, joku toinen voi olla yhtä tyytyväinen parisuhde-elämäänsä.
Sen takia tuo muiden ihmisten aina hokema, että eivät sinkut loppujen lopuksi voi olla tyytyväisiä elämäänstä tvm. on hyvin ärsyttävää.

Ihmiset ovat kumminkin luonteeltaan erilaisia. Osa vaeltaa lauman mukana ikuisesti, osa menee omia teitään, osa vaihtaa parisuhteesta toiseen... Pitää vaan tietää missä itse on onnellinen.

Läheisyyden tarve syntyy kyllä ystävienkin parissa... Sinkkuna juuri rakastan sitä, että saan mennä kotio - mistä ikinä sitten tulenkaan, ilman, että tuntuu, että aletaan ristikuulustelemaan missä olen ollut, mitä tehnyt. En kaipaa sitä kertomisrumbaa, koska näitä asioitahan olen jo käynyt sosiaaliverkostojeni kanssa lävitse. Kotiin pääsen sitten "lepäämään", hermojani rentouttamaan - olemaan omissa oloissani.

Toisaalta uskon, että siihen onko joku onnellinen sinkkuna vai ei - riippuu siitä, minkälaiset ovat sinkun sosiaaliset verkostot, taloudellinen asema (esim. mahdollisuudet tehdä kaikkea elämyksellistä kivaa - matkustella etc), työpaikka, omat perhesuhteet (tarkoitan tällä omia isovanhempia, vanhempia sisaruksia serkkuja ym), oma persoonallisuus... etc.

Noista fyysisistä tarpeista, seksistä mm. niistä oppii ehkä häviämään se jatkuva polte saada/haluta seksiä. Ehkä ne muut virikkeet hävittävät seksintarpeen. Toisaalta ainahan voi esim. hyvien miesystäviensä kanssa halia ja pussaillakin ;).

Kuitenkin on mielestäni muistettava, se että se mihin toinen voi olla tyytyväinen, toinen voi olla "kauhuissaan". Ei kaikkia ole luotu olemaan parisuhteessa. Minulle tulee itselleni mieleen miten joskus esim. kahden samaa sukupuolta olevien parisuhde koettiin "sairaudeksi" ja siitä yritettiin parantaa ihmisiä. Ehkä meitä "vannoutuneita tyytyväisiä" sinkkujakin yritetään parantaa ;)))

Iloista uutta vuotta niin parisuhteessa oleville kuin sinkuillekin!

Lue lisää

No joo, kaikki varmaan ymmärsivät, etten pidä sinkkuuden pahimpana puolena sitä, että joutuu yksin maksamaan laskut. Se oli vain esimerkki. Fakta kuitenkin on, että yksin eläminen tulee kalliiksi. Onhan sitä nyt tutkittukin, että taloudellisesti parhaassa asemassa ovat lapsettomat pariskunnat, jos kumpikin käy töissä. Double income, no kids.

Mutta ei tämä ollut se ydinongelmani. Kyllä minäkin saan laskuni maksettua. Ongelma on se, että koen itseni yksinäiseksi. Vähän hassusti joku arvioi, etten vain osaa olla yksin, minulla ei ole omaa sisäistä maailmaa tms. Joopa joo. Olen ollut käytännössä koko elämäni sinkku. Parikymppisenä se ei haitannut, kun kaverinikaan eivät olleet vielä vakiintuneet. Nyt on tilanne kuitenkin toinen. Lähipiirissä on pariuduttu, menty naimisiin ja alettu perustaa perheitä. Minä vain en ole löytänyt pysyvää kumppania. Kaverini jakavat arkensa ja viettävät lomansa sen kumppaninsa kanssa. Kun minulla ei ole ketään, olen yksin. Minulle sinkkuus on osasyy siihen, miksi tunnen itseni yksinäiseksi. Muihin sinkkuihin olen yrittänyt tutustua, mutta heitä tuttavapiirissäni on silti vähän.

Toki osaan olla yksin. Ja nautinkin siitä jopa joskus. En tarvitse seuraa, kun lähden leffaan tai vaateostoksille. Olen myös matkustanut paljon yksin. Se ei vain ole kovin kivaa.

Kerrottuasi elämästäsi ymmärrän paremmin, miksi sinä, Nti Täydellinen, viihdyt sinkkuna. Sosiaalinen verkostosi on varmasti paljon laajempi kuin minun. Annoit ymmärtää, että välillä on suorastaan vaikea löytää aikaa yksin olemiseen. Niinpä, yksinolo on kivaa siihen asti, kun se on oma valinta. Samoin sinkkuus. Minä en koe, että olisin tietoisesti valinnut kumpaakaan, vaan kärsin siitä, että joudun olemaan yksin ja yritän muuttaa tilannetta. Ehkä joskus onnistun.

ei-vapaaehtoissinkku kirjoitti:

Toki sinkkuuden voi valita. Tällöin tietysti välttyy niiltä ristiriidoilta, joita parisuhteessa tulee. Mutta paljosta jää paitsi.

Nti täydellinen kuvasi, kuinka hyvää hänen elämänsä on. Voihan kaikki olla muuten kunnossa, mutta kun sielu vaan hakee sitä toista sielua.

Olen samaa mieltä siitä, ettei ihmistä ole tarkoitettu olemaan yksin. Poikkeuksiakin lienee, mutta eiköhän ne ole poikkeuksia.

Itse olen sinkkuillut tahtomattani pitkään ja palanut loppuun. Sainpahan yhden uuden näkökulman, mistä jaksamattomuuteni johtuu. Yksin jaksoin vain tiettyyn pisteeseen asti. Nyt etsin uutta tapaa elää ja yritän keksiä, miten tästä eteenpäin, kun vanhaan ei ole paluuta.

Lue lisää

Pakko tämä vielä kommentoida. :)

Juuri tuohon viittasin edellisessäkin kommentissani, että joku aina "väittää ja on sitä mieltä" - ja tutkimusten mukaan....etc, että sielu vaan hakee sitä toista sielua ym. Hölynpölyä - sanoisi minun isoäitinikin.

Minä taasen en usko tuohon. Sielu tarvitsee sielun - sepustuksiin. :) En nyt oikein uskon sielunvaellukseenkaan... Uskon siihen, että tiedän mitä haluan elämältä.

En kyllä usko siihenkään, että ihmistä ei olisi tarkoitettu olemaan "yksin" - tässä tapauksessa varmaan, että sinkkuja ei saisi olla? Tai, että ainakin se olisi "poikkeuksellista", jos haluu olla sinkku ts. olisi sitä vapaaehtoisesti.

Niin tai näin... Tähän kommentoin jo edellisessä viestissäkin sitä, että ehkä meitä elämäämme tyytyväisiä sinkkuja yritetään aivopestä juuri tuollaisilla virkkeillä parisuhteeseen yhteiskunnan paineiden kautta.

Minä uskon, että jokainen omalla valinnallaan jää aina jostain paitsi - ja saa jotain tilalle, mitä toisellla valinnallaan ei olisi saanut. Elämä on valintojen kirjoa. Ei voi toinen ikinä sanoa toisen puolesta, että hän jää jostain paljosta paitsi - jos valitsee sinkkuuden tai parisuhteen. Kukaan ei kuitenkaan elä kenenkään toisen elämää, eikä kukaan saa palata ajassa taaksepäin tehdäkseen uuden valinnan sillä hetkellä. Vertailua ei voi tehdä. Ei kukaan.

Ihmisen palaminen loppuun voi tapahtua myös parisuhteessa tai sinkkuna. Jokainen yksilö kuitenkin elää oman elämänsä - ja valintojensa kautta tietämättä koskaan mitä olisi joku toinen valinta voinut tarjota.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia! Pääasiahan olisi, että ihmiset osaisivat tehdä itsensä onnelliseksi - ja tehdä niitä valintoja oikein. Siltä mikä itsestä tuntuu oikealta, ja hyvältä.

Onnellista uutta vuotta edelleen palstan asiallisille kommentaattoreille!:)

minä kirjoitti:

Tuota samaa mieltä olen sinun kanssasi Jukka.Ite käyny muutamilla treffeillä,mutta ei niistä mitään muuta ole tullut ..Miehet tahtoo sexiä,minä kunnon parisuhteen.Itsekkään en käy baareissa ja kotiovellekkaan ei ole kukaan eksynyt.On se hassua, että meileissä luvataan maat ja taivaat,mutta todellisuudessa halutaan vaan sexiä silloin kun itseään huvittaa ja that´s it..Mutta mistä niitä miehiä sitten löytää? Jos netistä löytää vaan sexinnälkäisiä uroita,baareissa en käy ja sielläkin on vain humalaisia parisuhtees olevia seuranmetsästäjiä?En ehdi harrastaan mitään opintojeni vuoksi,joten sekin mahd. on pois suljettu.Mielestäni en pidä rimaa kuitenkaan niin korkealla,että olis mahdottomuus löytää miestä.Vaadin vain rehellisyyttä,väkivallattomuutta,lapsirakkautta ja normaalirajoissa olevaa alkoholinkäyttöä.Luulisi täällä pk-seudulla sentään joku kriteereihin sopiva löytyvän?Mistäpäin sinä Jukka olet? Ehdotuksia vastaanotetaan jos joku ystävällinen keksii mistä niitä miehiä löytää!!! =)

Lue lisää

Viesti "minä" nimimerkille ! En myöskään käy kapakoissa, enkä harrastuksien kautta ole löytänyt naista itelleni, siis mistä löytää " kunnollisen " naisen ....? En myöskään pidä omia vaatimuksia kovinkaan korkeina.....savuton ja raitis.....no kohtuudella saa ottaa, kunhan ei perskännit joka viikonloppu.....pääasia että on sama näkemys elämästä, mitä siitä halutaan ja millä tavalla arkielämää elää, en kurkota kuuta vaan pienet arkielämän asiat ovat tärkeimmät, läheisyys, lämpö, rakkaus, luotettavuus, USKOLLISUUS, turvallisuus.....siis mistä sellaisia naisia löytää.....?? Yhteydenottoja tervetulleita !!!

kuulostaa ukkomieheltä...jätä.

ESH kirjoitti:

kuulostaa ukkomieheltä...jätä.

Tutkikaa taustat...taas paljastui naisen kanssa asuva mies sinkkuna esiintyvänä....onneksi ilmi tuli.....

todellakin tapasivat luonnollisissa tilanteissa.Heinäpelloilla,tanssilavoilla,harrastuksissa ikäänkuin vahingossa.Ihastuttiin ja tutustuttiin pikkuhiljaa.Siitä se lähti,tie pitkiin avioliittoihin,niinkuin monen näistä täällä seuraa etsivien vanhemmat ja mummit ja vaarit esimerkillään ovat näyttäneet,jopa 50 vuotta kestäneitä liittoja.

Nyt pitää jo ensimmäisillä treffeillä "kolahtaa" jos niin ei käy,voi sitä valituksen määrää,kun ei heti saanutkaan sitä mitä halusi,sen voi lukea näiltä palstoilta.

Kysykääpä,nyt tulee rumaa tekstiä,mutta en löydä muita sanoja tähän,ihmissuhteissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä olevat uusavuttomat ihmiset,vaikka isovanhemmiltanne,mikä on se salaisuus pitkiin ihmissuhteisiin.Tai yleensä siihen,miten pitää käyttäytyä toisia ihmisiä kohtaan.

Minun raja menee siinä, että pikadeittailuun, jossa siis tavataan muutaman minuutin ajan, en lähtisi. Voin olla väärässäkin, mutta se tuntuu jo niin väkisin väännetyltä, että en ole niin tosiuskovainen.

ihmiset.. kirjoitti:

todellakin tapasivat luonnollisissa tilanteissa.Heinäpelloilla,tanssilavoilla,harrastuksissa ikäänkuin vahingossa.Ihastuttiin ja tutustuttiin pikkuhiljaa.Siitä se lähti,tie pitkiin avioliittoihin,niinkuin monen näistä täällä seuraa etsivien vanhemmat ja mummit ja vaarit esimerkillään ovat näyttäneet,jopa 50 vuotta kestäneitä liittoja.

Nyt pitää jo ensimmäisillä treffeillä "kolahtaa" jos niin ei käy,voi sitä valituksen määrää,kun ei heti saanutkaan sitä mitä halusi,sen voi lukea näiltä palstoilta.

Kysykääpä,nyt tulee rumaa tekstiä,mutta en löydä muita sanoja tähän,ihmissuhteissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä olevat uusavuttomat ihmiset,vaikka isovanhemmiltanne,mikä on se salaisuus pitkiin ihmissuhteisiin.Tai yleensä siihen,miten pitää käyttäytyä toisia ihmisiä kohtaan.

Lue lisää

Eli ei muuta sanottavaa tähän kuin ten points, ei hyvä teksti !

ihmiset.. kirjoitti:

todellakin tapasivat luonnollisissa tilanteissa.Heinäpelloilla,tanssilavoilla,harrastuksissa ikäänkuin vahingossa.Ihastuttiin ja tutustuttiin pikkuhiljaa.Siitä se lähti,tie pitkiin avioliittoihin,niinkuin monen näistä täällä seuraa etsivien vanhemmat ja mummit ja vaarit esimerkillään ovat näyttäneet,jopa 50 vuotta kestäneitä liittoja.

Nyt pitää jo ensimmäisillä treffeillä "kolahtaa" jos niin ei käy,voi sitä valituksen määrää,kun ei heti saanutkaan sitä mitä halusi,sen voi lukea näiltä palstoilta.

Kysykääpä,nyt tulee rumaa tekstiä,mutta en löydä muita sanoja tähän,ihmissuhteissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä olevat uusavuttomat ihmiset,vaikka isovanhemmiltanne,mikä on se salaisuus pitkiin ihmissuhteisiin.Tai yleensä siihen,miten pitää käyttäytyä toisia ihmisiä kohtaan.

Lue lisää

Ei kolahtaminen tarkoita, että rakastuu ensisilmäyksellä - minun mielestäni. Sen verran pitää kuitenkin kolahtaa, että haluaa tavata uudestaan. Jos sitä tunnetta ei tule, ei kannata tavata. Kyllä minä ensi tapaamisella sen eron huomaan ja etenen sen mukaan.

auttavat ja helpottavat myös sen kumppanin etsinnässä.

Täälläkin voi lukea,kuinka joku etsii fiksua seuraa,mutta samaan hengenvetoon hän kirjoittaa:Hyi treffeille tuli ruma läski.

Ehkä olisi hyvä katsoa peiliin,miten käyttäytyy toisia ihmisiä kohtaan,alkaa vasta sitten etsiä sitä fiksua seuraa,kun on ensin opetellut itse jotain käytöstapoja.

Ja silloinkin on hyvä tarkastella hieman itseään,jos on vaikka tavannut,niinkuin jotkut väittävät,jopa 40 ihmistä,eikä niistäkään,siitä joukosta kukaan ole "kolahtanut",että mitä oikeastaan etsii.Mitä haluaa,ihan realistisesti.
Aloittaa vasta etsimisen sitten,kun tietää mitä hakee,se helpottaa huomattavasti sitä etsintää.
Epätoivoiseksi tekee se,kun ei tiedä,mitä haluaa,vaan haluaisi kaiken.Eikä sitä voikkaan saada.

Ja sen voin sanoa,että jos itsellä on vielä jäljellä jotain hyviä tapoja,käyttäytyy fiksusti,elämäkään ei murjo niin pahasti,se ei tee katkeraksi.Kannattaa aina miettiä,mitä toisille sanoo tai tekee,haluaako niin tehtävän itselleen.

Kerran minua käännyttiin mun edes tuijottamaan kassajonossa. ihan niinkin tuntematon... en ole niin hyvän tai edes oudon näköinen että mua passaisi tuijottaa.. jotenkin teki mieli tuupata se toinen ostoskärryillä nurin, muten sit tehny. jos tuollai tekee, niin pitäis moikata ja alkaa puhumaan, siis sen joka tuijottaa. tuommosen jälkeen jää vain vaikea olo, jos sitä on kestäny pitempään.

nimetön kirjoitti:

Kerran minua käännyttiin mun edes tuijottamaan kassajonossa. ihan niinkin tuntematon... en ole niin hyvän tai edes oudon näköinen että mua passaisi tuijottaa.. jotenkin teki mieli tuupata se toinen ostoskärryillä nurin, muten sit tehny. jos tuollai tekee, niin pitäis moikata ja alkaa puhumaan, siis sen joka tuijottaa. tuommosen jälkeen jää vain vaikea olo, jos sitä on kestäny pitempään.

Lue lisää

Kassajonot tai kahvilat eivät minunkaan mielestäni ole
mitään iskemispaikkoja. Jos joku minua alkaisi kassajonossa
iskemään, en kyllä hirveästi lämpenisi.

Jos olen yksin kahvilassa istuskelemassa, haluan
yleensä olla rauhassa, enkä ole siellä iskemässä/iskettävänä.

nimetön kirjoitti:

Kerran minua käännyttiin mun edes tuijottamaan kassajonossa. ihan niinkin tuntematon... en ole niin hyvän tai edes oudon näköinen että mua passaisi tuijottaa.. jotenkin teki mieli tuupata se toinen ostoskärryillä nurin, muten sit tehny. jos tuollai tekee, niin pitäis moikata ja alkaa puhumaan, siis sen joka tuijottaa. tuommosen jälkeen jää vain vaikea olo, jos sitä on kestäny pitempään.

Lue lisää

Kyllä kassajonossa isketään, seuraa. Ainakin minua yritettiin äskettäin.En vaan kiinnostunut.Huvitti kyllä jälkeenpäin toisen sinnikkyys.

isketään kirjoitti:

Kyllä kassajonossa isketään, seuraa. Ainakin minua yritettiin äskettäin.En vaan kiinnostunut.Huvitti kyllä jälkeenpäin toisen sinnikkyys.

Olin kassajonossa,joku mies tuijotteli(välissämme 2-3 muuta).Mies pakkaili pusiin kamojaan ja tiiraili minua.Ensin olin hämmästynyt,ettei tää mies mua voi tuijottaa.Mutta kun menin ulos kaupan ovesta.Mies oli seillä odottamassa autossaan,ikkuna auki ja alkoi huudella ja viitoilla minulle.Ajattelin jo,että mikä ihme hätänä.Menin lähemmäs.Ja mies kysyi heti,että mentäiskö kahveelle?! Hymyili leveästi.No en suostunut.Hän näytti niin riettaalta kiiluvine silmineen.

Sain riesan siitä miehestä.Alkoi tulla samaan kauppaan(mun lähikauppa) usein ja lopulta alkoi surata minua kotiovelleni saakka.Ei oikein tästä jäänyt kiva olo.Varmaan hyviäkin tapauksia löytyy,mutta jos toista ei kiinnosta,se pitäisi miehen tajuta eikä alkaa ahdistelemaan.

Kassajono vielä on hauska ,mutta mulle käynyt silleekin,että lääkärissä käynti oli kummallinen,
vaikkakin imarteleva:)

Lääkärissä käynti..
odotushuonessa usein kuulee flirttailuja,mutta eräänä kertana kyseessä olinkin nuori lääkäri,
kun odottelin vuoroani,tää mies tuijotteli kuin olisi mut tuntenut.Aloin jännittää vuoroani.
Kyllä tää herra sitten vaan oli ihan sekopää siellä legurin kämpässä.Mulla oli tosi pieni asia,vain reseptin hakua,mutta tää mies keksi tikusta asiaa ja piti mua siellä noin puolituntia, alkoi tulla ihan hiki jo.Verenpainetta ja pulssiakin hänen piti mitata monta kertaa,kun meni laskuissa sekasin.Ja sitten alkoi kyllä kysellä ihan asian sivusta kaikkea. Itse asiassa olen kyllä ollut aika otettu ja imarreltu tuosta.Valitettavasti tuohon leguriin en kyllä törmää usein(oli kyseisessä paikassa vieraileva tähti). Ja ei minun makuuni tai mistä sen olsin tiennyt ihan vain ekan tapaamisen johdosta,heheh!

Flirtti on aika kivaa, ja hauskinta se on ,jos iso mies menee ihan hämilleen.

Hierojalla on myös sattunut..jotain..huh..huh..
en edes halua muistella,ei se ollut hyvä paikka flirtille ja käpälöinti yrityksille väärille alueille,kun minä olin se "kohde" taas..

Eräs hauska paikka on sitten ollut autokorjaamo ja niitä on monta ! Mulla ei ole nyt aikaa kertoa,mutta ehkä joskus.

Ai niin ja poliisiauton takapenkki..muutama kerta on jäänyt mieleen :))

Työkiireet odottaa , ja kello menee.. ;))
Mutta ihan joka paikassa voi joutua keskelle jänniä tilanteita,varsinkin meikä..mikäs ihme siinä onkin..=) hehheh..

t.Blondi,mutta viisas:)

ja..myös lääkärissä.. kirjoitti:

Olin kassajonossa,joku mies tuijotteli(välissämme 2-3 muuta).Mies pakkaili pusiin kamojaan ja tiiraili minua.Ensin olin hämmästynyt,ettei tää mies mua voi tuijottaa.Mutta kun menin ulos kaupan ovesta.Mies oli seillä odottamassa autossaan,ikkuna auki ja alkoi huudella ja viitoilla minulle.Ajattelin jo,että mikä ihme hätänä.Menin lähemmäs.Ja mies kysyi heti,että mentäiskö kahveelle?! Hymyili leveästi.No en suostunut.Hän näytti niin riettaalta kiiluvine silmineen.

Sain riesan siitä miehestä.Alkoi tulla samaan kauppaan(mun lähikauppa) usein ja lopulta alkoi surata minua kotiovelleni saakka.Ei oikein tästä jäänyt kiva olo.Varmaan hyviäkin tapauksia löytyy,mutta jos toista ei kiinnosta,se pitäisi miehen tajuta eikä alkaa ahdistelemaan.

Kassajono vielä on hauska ,mutta mulle käynyt silleekin,että lääkärissä käynti oli kummallinen,
vaikkakin imarteleva:)

Lääkärissä käynti..
odotushuonessa usein kuulee flirttailuja,mutta eräänä kertana kyseessä olinkin nuori lääkäri,
kun odottelin vuoroani,tää mies tuijotteli kuin olisi mut tuntenut.Aloin jännittää vuoroani.
Kyllä tää herra sitten vaan oli ihan sekopää siellä legurin kämpässä.Mulla oli tosi pieni asia,vain reseptin hakua,mutta tää mies keksi tikusta asiaa ja piti mua siellä noin puolituntia, alkoi tulla ihan hiki jo.Verenpainetta ja pulssiakin hänen piti mitata monta kertaa,kun meni laskuissa sekasin.Ja sitten alkoi kyllä kysellä ihan asian sivusta kaikkea. Itse asiassa olen kyllä ollut aika otettu ja imarreltu tuosta.Valitettavasti tuohon leguriin en kyllä törmää usein(oli kyseisessä paikassa vieraileva tähti). Ja ei minun makuuni tai mistä sen olsin tiennyt ihan vain ekan tapaamisen johdosta,heheh!

Flirtti on aika kivaa, ja hauskinta se on ,jos iso mies menee ihan hämilleen.

Hierojalla on myös sattunut..jotain..huh..huh..
en edes halua muistella,ei se ollut hyvä paikka flirtille ja käpälöinti yrityksille väärille alueille,kun minä olin se "kohde" taas..

Eräs hauska paikka on sitten ollut autokorjaamo ja niitä on monta ! Mulla ei ole nyt aikaa kertoa,mutta ehkä joskus.

Ai niin ja poliisiauton takapenkki..muutama kerta on jäänyt mieleen :))

Työkiireet odottaa , ja kello menee.. ;))
Mutta ihan joka paikassa voi joutua keskelle jänniä tilanteita,varsinkin meikä..mikäs ihme siinä onkin..=) hehheh..

t.Blondi,mutta viisas:)

Lue lisää

...usein noin, enkä pidä niistä tilanteista yhtään.
Mieleen tulee väistämättä, että taasko joku pervo.
Gyne reissu oli ikävin:(
Jukalle sanoisin kuitenkin,että taidat olla turhan kuiva tyyppi.

mina kirjoitti:

...usein noin, enkä pidä niistä tilanteista yhtään.
Mieleen tulee väistämättä, että taasko joku pervo.
Gyne reissu oli ikävin:(
Jukalle sanoisin kuitenkin,että taidat olla turhan kuiva tyyppi.

Lue lisää

kokea lähentelyt,flirtit kassajonossa,junassa,lentokonessa ja ihanin kukkakaupassa :)

Minä kyllä olen ollut onnellinen piristävistä flirteistä,mutta en varmaan minäkään tykkäisi ,
jos gynereissulla lääkärillä olisi riisuva katse ja vihjailut jostain..puhumattakaan,että..hmm..

Jukasta myös..että minäkin ihmettelen,että onko hän yhtään huumorintajuinen ja leikkisä ?

Star kirjoitti:

kokea lähentelyt,flirtit kassajonossa,junassa,lentokonessa ja ihanin kukkakaupassa :)

Minä kyllä olen ollut onnellinen piristävistä flirteistä,mutta en varmaan minäkään tykkäisi ,
jos gynereissulla lääkärillä olisi riisuva katse ja vihjailut jostain..puhumattakaan,että..hmm..

Jukasta myös..että minäkin ihmettelen,että onko hän yhtään huumorintajuinen ja leikkisä ?

Lue lisää

Näin käyn säännöllisesti kaunieille naisille ( ja vähän harvemmin kauneille miehille).

Jos on käynyt näin, niin olet haluttu. Tämä on sen kolikon kääntöpuoli, mutta sillä on se toinenkin -parempi- puoli :-)

50-kymmppinen ja elämää nähnyt

menossa 31. v 1. avioliitossa kirjoitti:

Näin käyn säännöllisesti kaunieille naisille ( ja vähän harvemmin kauneille miehille).

Jos on käynyt näin, niin olet haluttu. Tämä on sen kolikon kääntöpuoli, mutta sillä on se toinenkin -parempi- puoli :-)

50-kymmppinen ja elämää nähnyt

Lue lisää

:-)mukava puoli on myös.. :-)nautin kyllä siitä että saa hymyillä usein:-)

Mukavaa viikonlopua ja onnekasta vuoden jatkoa Sinulle !

ja 27.12.2005 sä kävit jyväskylässä treffeillä,luki tuolla tapasimme suomi24-palstalla,kirjoittanut;Nimetön ;)
Mitäs sun miehes siihen sanoi,kun reffeille läksit jyskälään? ;)

Itse olen täysin eri mieltä, mitä tuohon tapaamisasiaan tulee: mielestäni kannattaa jättää kirjoittelu mahd. vähiin, ja tavata ihminen mahd. pian: olen sitä mieltä, että sähköposti on petollinen vehje, ja mielessä olevia asioita on helpompi selittää kun tapaa henkilön elävässä elämässä.

Itselläni on kokemuksia juuri siitä, että pitkiä sähköpostiviestejä vaihdettuamme olen tavannut uuden tuttavuuden, ja mies onkin ollut aivan erilainen, kuin mitä sähköpostien perusteella olen ymmärtänyt. Väliltämme on myös puuttunut se ns. kuuluisa "kemia", vaikka sitä on sähköposteissa vaikuttanut olevan. Eräs mies myös vedätti minua aikalailla, ja jätti viesteissään (ja netti-ilmoituksessaan) mm. mainitsematta jatkuvan tupakointinsa, allergiansa yms. "pikkujuttuja". Eikä tällasia asioita voi saada sähköpostissa selville, jos toinen ei halua kertoa.

Mutta jokainen tyylillään!

Ohikulkijan kommentti kirjoitti:

Itse olen täysin eri mieltä, mitä tuohon tapaamisasiaan tulee: mielestäni kannattaa jättää kirjoittelu mahd. vähiin, ja tavata ihminen mahd. pian: olen sitä mieltä, että sähköposti on petollinen vehje, ja mielessä olevia asioita on helpompi selittää kun tapaa henkilön elävässä elämässä.

Itselläni on kokemuksia juuri siitä, että pitkiä sähköpostiviestejä vaihdettuamme olen tavannut uuden tuttavuuden, ja mies onkin ollut aivan erilainen, kuin mitä sähköpostien perusteella olen ymmärtänyt. Väliltämme on myös puuttunut se ns. kuuluisa "kemia", vaikka sitä on sähköposteissa vaikuttanut olevan. Eräs mies myös vedätti minua aikalailla, ja jätti viesteissään (ja netti-ilmoituksessaan) mm. mainitsematta jatkuvan tupakointinsa, allergiansa yms. "pikkujuttuja". Eikä tällasia asioita voi saada sähköpostissa selville, jos toinen ei halua kertoa.

Mutta jokainen tyylillään!

Lue lisää

Ei kannata harrastaa kirjoittelua kovin pitkään,sillä ihmiset yleensä kertovat vain ne hyvät puolet itsestään.On helppo kirjoittaa kaikkea kivaa ja hyvää,kuin esim. kertoa niistä huonoista puolista.Ne on sitten ikäviä yllätyksiä,jos mahdollisesti sen ihmisen tapaa ja se ei olekkaan sitä millaisen kuvan hänestä sai,loi sen itse tai kirjoittaja itse itsestään antoi.

Esim. alkoholiongelma,mielenterveysongelma,tai muut asiat on helppo jättää kertomatta.

Olen sitä mieltä,että monen kuukauden kirjoittelun avulla et saa selville toisesta yhtään mitään,mutta jo puolen tunnin aikana,siis treffeillä näet,kuulet,tunnet ja koet paljon enemmän siitä ihmisestä.Ilmeet,mistä hän puhuu,miten käyttäytyy,millainen olemus,liikkeet,miten pukeutuu,miltä hän näyttää=yleisvaikutelma.Esimerkiksi kysymällä suoraan asioita treffeillä,näet heti miten hän niihin reagoi,silmästä silmään tilanteessa ihmisen on yleensä vaikeaa valehdella,eleet kertovat ja poispäin kääntynyt,epäröivä katse tai punastuminen yleensä paljastaa valehtelun.Postien perusteella et voi nähdä ihmisen ilmeitä,vaikka se viesti olisi täynnä valheita.

Mutta kukin tavallaan.

kanssasi... kirjoitti:

Ei kannata harrastaa kirjoittelua kovin pitkään,sillä ihmiset yleensä kertovat vain ne hyvät puolet itsestään.On helppo kirjoittaa kaikkea kivaa ja hyvää,kuin esim. kertoa niistä huonoista puolista.Ne on sitten ikäviä yllätyksiä,jos mahdollisesti sen ihmisen tapaa ja se ei olekkaan sitä millaisen kuvan hänestä sai,loi sen itse tai kirjoittaja itse itsestään antoi.

Esim. alkoholiongelma,mielenterveysongelma,tai muut asiat on helppo jättää kertomatta.

Olen sitä mieltä,että monen kuukauden kirjoittelun avulla et saa selville toisesta yhtään mitään,mutta jo puolen tunnin aikana,siis treffeillä näet,kuulet,tunnet ja koet paljon enemmän siitä ihmisestä.Ilmeet,mistä hän puhuu,miten käyttäytyy,millainen olemus,liikkeet,miten pukeutuu,miltä hän näyttää=yleisvaikutelma.Esimerkiksi kysymällä suoraan asioita treffeillä,näet heti miten hän niihin reagoi,silmästä silmään tilanteessa ihmisen on yleensä vaikeaa valehdella,eleet kertovat ja poispäin kääntynyt,epäröivä katse tai punastuminen yleensä paljastaa valehtelun.Postien perusteella et voi nähdä ihmisen ilmeitä,vaikka se viesti olisi täynnä valheita.

Mutta kukin tavallaan.

Lue lisää

Mitä vähemmän oot toisen kanssa netissä jutellut ja mitä huonommin "tunnet" hänet, sitä paremmin se menee treffeillä, kun et osaa odottaa mitään.

Sporty84 kirjoitti:

Mitä vähemmän oot toisen kanssa netissä jutellut ja mitä huonommin "tunnet" hänet, sitä paremmin se menee treffeillä, kun et osaa odottaa mitään.

Minustakin on turha (ja itsesuojelua) kirjoitella toisen kanssa vain vähän aikaa, sillä vasta tapaaminen kertoo enemmän. Jos kirjoittaa jonkun kanssa pitkään, tulee luoneeksi toisesta tietyn kuvan, jolloin treffeillä ei ole täysin avoin mieli tutustumaan uuteen ihmiseen, deitti ei ehkä vastaakaan saatua kuvaa, mutta on muuten mukava tyyppi. Itse kirjoitin deittini kanssa viikon ajan ennen tapaamistamme ja nyt olemme seurustelleet yli vuoden.

Ohikulkijan kommentti kirjoitti:

Itse olen täysin eri mieltä, mitä tuohon tapaamisasiaan tulee: mielestäni kannattaa jättää kirjoittelu mahd. vähiin, ja tavata ihminen mahd. pian: olen sitä mieltä, että sähköposti on petollinen vehje, ja mielessä olevia asioita on helpompi selittää kun tapaa henkilön elävässä elämässä.

Itselläni on kokemuksia juuri siitä, että pitkiä sähköpostiviestejä vaihdettuamme olen tavannut uuden tuttavuuden, ja mies onkin ollut aivan erilainen, kuin mitä sähköpostien perusteella olen ymmärtänyt. Väliltämme on myös puuttunut se ns. kuuluisa "kemia", vaikka sitä on sähköposteissa vaikuttanut olevan. Eräs mies myös vedätti minua aikalailla, ja jätti viesteissään (ja netti-ilmoituksessaan) mm. mainitsematta jatkuvan tupakointinsa, allergiansa yms. "pikkujuttuja". Eikä tällasia asioita voi saada sähköpostissa selville, jos toinen ei halua kertoa.

Mutta jokainen tyylillään!

Lue lisää

Olen syyllistynyt tollaiseen rikeeseen, eli tupakanpolttamisesta kertomatta jättämiseen. Ilmoituksen jättöhetkellä olin lakossa, mutta myöhemmin ratkesin. En sit tainnut sitä päivittää ilmoitukseen.

Mulla on myös allergia, mutta sen kertomatta jättäminen ei mielestäni ole mikään synti. Vai pitäisikö noihin seuranhakuilmoituksiin laittaa vielä lista sairauksista? Niinkuin migreeni, psoriaris, jalkasilsa..jne.

Pass-By kirjoitti:

Olen syyllistynyt tollaiseen rikeeseen, eli tupakanpolttamisesta kertomatta jättämiseen. Ilmoituksen jättöhetkellä olin lakossa, mutta myöhemmin ratkesin. En sit tainnut sitä päivittää ilmoitukseen.

Mulla on myös allergia, mutta sen kertomatta jättäminen ei mielestäni ole mikään synti. Vai pitäisikö noihin seuranhakuilmoituksiin laittaa vielä lista sairauksista? Niinkuin migreeni, psoriaris, jalkasilsa..jne.

Lue lisää

takertuu,eiköhän jokaiselta löydy jotain pientä remppaa ja vaivaa,mutta jos ihmisellä on alkoholiongelma,vielä paha sellainen ja hän ei kerro siitä,se on jo aika iso "synti".Sillä jos joku on vaikka eronnut juovasta ihmisestä,hän ei halua uutta riesaa enää elämäänsä.

Tai jos ihmisellä on jokin mielenterveyden "häikkä",mikä silti ei ihmistä huononna,mutta jos se joka etsii seuraa,ei tiedä siitä,hän ei välttämättä jaksa alkaa terapeutiksi ja turvalliseksi olkapääksi,varsinkin jos mielenterveysongelmat ovat hänelle vieraita asioita.Joku voi säikähtää vaikka masennusta potevaa tai siitä toipumassa olevaa ihmistä,ellei tiedä mistä siinä on kysymys.Niitäkin ihmisiä kyllä on,jotka ymmärtää.

Naisillako "hirveet" vaatimukset miesten suhteen?

Pitää olla;

-Pitkä-kyllä koska olen pitkä nainen,en välttämättä halua miestä,joka on minua päätä lyhyempi.Ei kukaan mieskään halua päätä pidempää naista.

-Normaalivartaloinen-kyllä,tai ainakin liikunnallinen,koska tykkään liikkua ja harrastan liikuntaa aktiivisesti,mitä teen kumppanilla,joka ei jaksa lähteä lenkille,uimahalliin,joka ei saa kunnolla edes lenkkitossun nauhoja kiinni,esim. suuren vatsan vuoksi.

-Koulutettu-kyllä,ainakin elämän kouluttama voisi olla ja oppinutkin matkan varrella jotain.

-Toimeen tuleva-kyllä,ainakin itsensä kanssa sinut oleva,sellaiset ihmiset tulevat hyvin toimeen myös muiden kanssa,minunkin.

Nämäkö vaatimukset _hirveitä_?

näitä asioita? kirjoitti:

Naisillako "hirveet" vaatimukset miesten suhteen?

Pitää olla;

-Pitkä-kyllä koska olen pitkä nainen,en välttämättä halua miestä,joka on minua päätä lyhyempi.Ei kukaan mieskään halua päätä pidempää naista.

-Normaalivartaloinen-kyllä,tai ainakin liikunnallinen,koska tykkään liikkua ja harrastan liikuntaa aktiivisesti,mitä teen kumppanilla,joka ei jaksa lähteä lenkille,uimahalliin,joka ei saa kunnolla edes lenkkitossun nauhoja kiinni,esim. suuren vatsan vuoksi.

-Koulutettu-kyllä,ainakin elämän kouluttama voisi olla ja oppinutkin matkan varrella jotain.

-Toimeen tuleva-kyllä,ainakin itsensä kanssa sinut oleva,sellaiset ihmiset tulevat hyvin toimeen myös muiden kanssa,minunkin.

Nämäkö vaatimukset _hirveitä_?

Lue lisää

No mistä 170 cm, ylipainoinen, osaaikatöissä oleva mies sitten löytää naisen? Onko asia siis niin, ettei tälläinen mies tarvitsekkaan naista?

vaatimus kirjoitti:

No mistä 170 cm, ylipainoinen, osaaikatöissä oleva mies sitten löytää naisen? Onko asia siis niin, ettei tälläinen mies tarvitsekkaan naista?

Ei se nyt niinkään mene,tietenkään!Mutta niin se vaan menee,että mahdollisuuden huomattavasti paremmat löytää se kumppani,kun pysyttelee omalla tasollaan..Kuulostaa ehkä kovalta,mutta niin se vaan on.Jos ei ole itse kovin kummoisasti ulkonäöllä paiskattu,niin älä odota vastapuoleltakaan sitä.Eli tyydy omaan tasoosi,ja ota yhteyttä niihin vähemmän kauniisiin ja koulutettuihin ym. naisiin.

vaatimus kirjoitti:

No mistä 170 cm, ylipainoinen, osaaikatöissä oleva mies sitten löytää naisen? Onko asia siis niin, ettei tälläinen mies tarvitsekkaan naista?

Minusta sinkun kannattaa vähän yrittää kohentaa ulkonäköään, niin on "markkinakelposempi". Itse esimerkiksi lihon aina seurustellessani, mutta sinkkuna pidän itsestäni (ulkonäöstäni) parempaa huolta, mutta en tarkoita, että päästäisin seurustellessa itseni rapakuntoon, joka karkottaisi kumppanini... Ala liikkua, laihduta vähän, harrastatko jotain, keskustelutaitoaan voi yrittää myös parantaa. Toivottavasti löydät jonain odottamattomana päivänä loppuelämäsi kumppanin.

vaatimus kirjoitti:

No mistä 170 cm, ylipainoinen, osaaikatöissä oleva mies sitten löytää naisen? Onko asia siis niin, ettei tälläinen mies tarvitsekkaan naista?

Onhan 170 cm mies silti pitempi kuin 155 cm nainen? Joten löytää varmaan hyvinkin kumppanin ja miksi ei vois olla pidemmän naisen kans? Ei se mikään rikos ole jos nainen on miestä pitempi. Osa-aikatyö on parempi kuin ei työtä lainkaan. Eikä kaikki naiset halua liikunnallista miestä. Minun mies ei ole yhtään liikunnallinen joten minä liikun yksin tai koiran kanssa. Ei kumppania tarvi joka paikkaan raahata mukana. Me ollaan miehen kans tosin niin paljon muuten yhdessä, että ihan kiva lähtee yksin jonnekin myös.

Eiköhän se ole niin, että kukin hakee tasoistaan kumppania. Jos nainen on itse pitkä, normaalivartaloinen ja korkeasti koulutettu, niin miksei saisi toivoa samaa myös kumppanilta? Ihmettelenpä vain. Täällä ei tästä taso-sanasta kovin paljon pidetä, mutta toteanpa silti, että jokainen voi omaa tasoaan nostaa. Esimerkiksi hyvän vartalon saa liikunnalla ja järkevällä ruokavaliolla. Ei liene mahdoton tavoite sinullekaan. Jos ei viitsi tasoaan nostaa, niin pitää sitten tyytyä siihen, mitä saa. Tai olla ilman.

hymyhuuli kirjoitti:

Eiköhän se ole niin, että kukin hakee tasoistaan kumppania. Jos nainen on itse pitkä, normaalivartaloinen ja korkeasti koulutettu, niin miksei saisi toivoa samaa myös kumppanilta? Ihmettelenpä vain. Täällä ei tästä taso-sanasta kovin paljon pidetä, mutta toteanpa silti, että jokainen voi omaa tasoaan nostaa. Esimerkiksi hyvän vartalon saa liikunnalla ja järkevällä ruokavaliolla. Ei liene mahdoton tavoite sinullekaan. Jos ei viitsi tasoaan nostaa, niin pitää sitten tyytyä siihen, mitä saa. Tai olla ilman.

Lue lisää

Entäs kun naiset hakevat omaa tasoaan parempia miehiä?

hymyhuuli kirjoitti:

Eiköhän se ole niin, että kukin hakee tasoistaan kumppania. Jos nainen on itse pitkä, normaalivartaloinen ja korkeasti koulutettu, niin miksei saisi toivoa samaa myös kumppanilta? Ihmettelenpä vain. Täällä ei tästä taso-sanasta kovin paljon pidetä, mutta toteanpa silti, että jokainen voi omaa tasoaan nostaa. Esimerkiksi hyvän vartalon saa liikunnalla ja järkevällä ruokavaliolla. Ei liene mahdoton tavoite sinullekaan. Jos ei viitsi tasoaan nostaa, niin pitää sitten tyytyä siihen, mitä saa. Tai olla ilman.

Lue lisää

Outoa kun näihin "tasoihin" luetaan vain ulkoiset ominaisuudet tai vahvasti egoa tukevat seikat (koulutus, raha). Minulla itsellä on suunnilleen "hyvä taso", eli olen kaunis, fiksu ja akateeminen.

Mutta siihen se sitten jääkin, hah haaaa! Minä olen lisäksi, nk. kaikkitietävä, helvetin mustasukkainen, seksiaddikti ja teatraalinen. Olen myös suttuinen, eli en pidä tärkeenä siivota enkä pitää minkäänlaista järjestystä yllä.

Mutta nämähän ei haittaa, kunhan olen hyvännäköinen ja korkeasti koulutettu.

Ruokavaliot ja liikunnat on aika yksinkertaisia asioita verrattuna siihen, että toinen on esim. epäempaattinen ( ei ota sinua huomioon vaikka sinulla olis selkä kipee, kuumetta tms.) tai paranoidinen (kuvittelee sinun hautovan salaliittoa hänen pään menoksi vaikka aikeesi ovat vain hyvät). Näitä ongelmia ei korjata noin vain, ei ruualla eikä liikunnalla.

Ei korjaaminen ole helppoa myöskään pettämistä yhtenään harrastavalle kumppanille, joka ei välitä toisen tai omasta terveydestään mitään.

Eläminenhän on vaan naamaa, säärtä, tissiä ja rahaa, niinpä niin. Onneks niistä pilvilinnoista on tiputtu ajat sitten.

kun näihin kirjoitti:

Outoa kun näihin "tasoihin" luetaan vain ulkoiset ominaisuudet tai vahvasti egoa tukevat seikat (koulutus, raha). Minulla itsellä on suunnilleen "hyvä taso", eli olen kaunis, fiksu ja akateeminen.

Mutta siihen se sitten jääkin, hah haaaa! Minä olen lisäksi, nk. kaikkitietävä, helvetin mustasukkainen, seksiaddikti ja teatraalinen. Olen myös suttuinen, eli en pidä tärkeenä siivota enkä pitää minkäänlaista järjestystä yllä.

Mutta nämähän ei haittaa, kunhan olen hyvännäköinen ja korkeasti koulutettu.

Ruokavaliot ja liikunnat on aika yksinkertaisia asioita verrattuna siihen, että toinen on esim. epäempaattinen ( ei ota sinua huomioon vaikka sinulla olis selkä kipee, kuumetta tms.) tai paranoidinen (kuvittelee sinun hautovan salaliittoa hänen pään menoksi vaikka aikeesi ovat vain hyvät). Näitä ongelmia ei korjata noin vain, ei ruualla eikä liikunnalla.

Ei korjaaminen ole helppoa myöskään pettämistä yhtenään harrastavalle kumppanille, joka ei välitä toisen tai omasta terveydestään mitään.

Eläminenhän on vaan naamaa, säärtä, tissiä ja rahaa, niinpä niin. Onneks niistä pilvilinnoista on tiputtu ajat sitten.

Lue lisää

Outoa miehen näkökulmasta on että niin sanottu tavallinen mies ei tahdo kelvata edes trffeille. Pitäis olla pitkä, tumma, komea, kiltti, miehekäs, karhumainen, höpönassu, haaveilija, romantikko, Akateeminen, kork.koulutettu, älykäs, rikas, isopalkkanen, jne.. Tavallinen keskimittainen sopusuhtainen mies joka huolehtii itse itsestään(ruoka asunto vaatetus)ei kelpaa.Ei vissiin säväytä. Muorit itse on ruttusia ja toiset niin kuin peto lin,,p 162/80 ja kuulema tasoa vaativia. En enää usko koko nettiin. Se on vaan niille harrastus.

Tavallinen mies kirjoitti:

Outoa miehen näkökulmasta on että niin sanottu tavallinen mies ei tahdo kelvata edes trffeille. Pitäis olla pitkä, tumma, komea, kiltti, miehekäs, karhumainen, höpönassu, haaveilija, romantikko, Akateeminen, kork.koulutettu, älykäs, rikas, isopalkkanen, jne.. Tavallinen keskimittainen sopusuhtainen mies joka huolehtii itse itsestään(ruoka asunto vaatetus)ei kelpaa.Ei vissiin säväytä. Muorit itse on ruttusia ja toiset niin kuin peto lin,,p 162/80 ja kuulema tasoa vaativia. En enää usko koko nettiin. Se on vaan niille harrastus.

Lue lisää

Ethän sinä vaan ole koskaan uskonutkaan nettiin?!!! Jos uskot nettiin, et usko mihinkään realistiseen.

Parempi olisi uskoa vain sinuun ja tulevaan kumppaniisi. Vai eikö se ole sinulle uskomisen arvoista?

Tavallinen mies kirjoitti:

Outoa miehen näkökulmasta on että niin sanottu tavallinen mies ei tahdo kelvata edes trffeille. Pitäis olla pitkä, tumma, komea, kiltti, miehekäs, karhumainen, höpönassu, haaveilija, romantikko, Akateeminen, kork.koulutettu, älykäs, rikas, isopalkkanen, jne.. Tavallinen keskimittainen sopusuhtainen mies joka huolehtii itse itsestään(ruoka asunto vaatetus)ei kelpaa.Ei vissiin säväytä. Muorit itse on ruttusia ja toiset niin kuin peto lin,,p 162/80 ja kuulema tasoa vaativia. En enää usko koko nettiin. Se on vaan niille harrastus.

Lue lisää

kaikkien noiden sun jo mainitsemies lisäks,mitä naiset vaatii,tai jos ei ihan vaadi,niin salaa ainakin peittojensa alla iltasella kuitenkin haaveilee siitä..isomunainen.

vielä yks pois kirjoitti:

kaikkien noiden sun jo mainitsemies lisäks,mitä naiset vaatii,tai jos ei ihan vaadi,niin salaa ainakin peittojensa alla iltasella kuitenkin haaveilee siitä..isomunainen.

Kyllä varmaan, vaan miks minä en unelmoi enkä vaadi? Mikä juttu toi on? Sisäinen varmistus siihen , että "Kukaan ei varmasti hyväksy minua sellaisena kuin olen" ? Niinkö? Mieti omaa ongelmaasi ja sitä mitä sinä haluat. Jokaisen naisen toiveesta et voi todellakaan tietää - etenkään jos et ole itse nainen.

Millaisena pesuvatina miehet oikeen naista pitää? Jonain semmoisena, johon voi tunkee mitä vain? Omituista. Mulle tuottaa vaikeuksia gynen välineetkin, joten jos jollakin kumppaniehdokkaalla olis pitkä tai paksu kalu, niin joutuisin toteamaan, että ihan kiva, mut petiin ei voida mennä.

Etkö muka itse ole tavis? Ja jos et, niin mikset?

Jooseppi kirjoitti:

Etkö muka itse ole tavis? Ja jos et, niin mikset?

Uteliaisuuttani kuvan katsoin ja ajattelin, että ihan tavalliselta näyttää hän..

samaa mietin kirjoitti:

Uteliaisuuttani kuvan katsoin ja ajattelin, että ihan tavalliselta näyttää hän..

...on henkilö, joka on toisen persoonan mittasuhteisiin kiinnostamaton. Kiinnostava ei välttämättä ole ihmeen erikoisen näköinen - ei komea, ei kiiltokuvapoika. Ihmisessä on yksinkertaisesti munaa. On oltava särmää (fiksulla tavalla), jos ajattelen jonkun kanssa olevani. On oltava pohjaa mistä keskustella. Jo kirjoitustyylistä erottaa, onko persoona mulle tai jollekin muulle. Ulkonäkö ei siihen vaikuta. Taviksen unohtaa, persoonallisen muistaa. Tavis on harmaa väri, joka haluaa upota seinään näkymättömäksi. En tarkoita "tavista" negatiivisessa mielessä, mutta mun näkövinkkelistäni katsoen toinen vain ei kiinnosta...

Ja kiitos "kohteliaisuuksista"....

rautakaNnel kirjoitti:

...on henkilö, joka on toisen persoonan mittasuhteisiin kiinnostamaton. Kiinnostava ei välttämättä ole ihmeen erikoisen näköinen - ei komea, ei kiiltokuvapoika. Ihmisessä on yksinkertaisesti munaa. On oltava särmää (fiksulla tavalla), jos ajattelen jonkun kanssa olevani. On oltava pohjaa mistä keskustella. Jo kirjoitustyylistä erottaa, onko persoona mulle tai jollekin muulle. Ulkonäkö ei siihen vaikuta. Taviksen unohtaa, persoonallisen muistaa. Tavis on harmaa väri, joka haluaa upota seinään näkymättömäksi. En tarkoita "tavista" negatiivisessa mielessä, mutta mun näkövinkkelistäni katsoen toinen vain ei kiinnosta...

Ja kiitos "kohteliaisuuksista"....

Lue lisää

Siellä nimimerkissä ei ollut enää kuvaa, byääääh!!!! Tuhmat kun menitte sanomaan, ettei hän ole kovin ihmeellinen. Tietty otti kuvansa heti pois. Voi tyhmät teitä !!!

ei ollut kirjoitti:

Siellä nimimerkissä ei ollut enää kuvaa, byääääh!!!! Tuhmat kun menitte sanomaan, ettei hän ole kovin ihmeellinen. Tietty otti kuvansa heti pois. Voi tyhmät teitä !!!

Ihan tavallisen naisen näköinen oli, et menettänyt mitään...

sinkku kirjoitti:

Ihan tavallisen naisen näköinen oli, et menettänyt mitään...

Ehkä täytyy panna kuva takaisin, jotta lukutaidottomillakin olisi jotain, mistä vääntää juttua.... ;)

rautakaNnel kirjoitti:

Ehkä täytyy panna kuva takaisin, jotta lukutaidottomillakin olisi jotain, mistä vääntää juttua.... ;)

Ei sun tarvitse laittaa kuvaa. Pidän muutenkin rohkeena niitä jotka laittaa tänne suomi24 juttupalstalle oman profiilin.

Mulla oli aikoinaan cityssä kuvia, mutta kyllästytti se touhu kun kaikki luuli, että jos on kuvia siellä, esim. peilikuvassa, niin on etsimässä seuraa. Plääh. Ihan kuin muuten vain ei voi olla netissä kasvot näkyvissä.

Ymmärrän ihan hyvin ettei kuvaa tykkää laittaa kun sit jos jotain sanoo, niin tulee kaikkee asiatonta kommenttia siitä kuvasta, eikä asiasta.

tarvitse kirjoitti:

Ei sun tarvitse laittaa kuvaa. Pidän muutenkin rohkeena niitä jotka laittaa tänne suomi24 juttupalstalle oman profiilin.

Mulla oli aikoinaan cityssä kuvia, mutta kyllästytti se touhu kun kaikki luuli, että jos on kuvia siellä, esim. peilikuvassa, niin on etsimässä seuraa. Plääh. Ihan kuin muuten vain ei voi olla netissä kasvot näkyvissä.

Ymmärrän ihan hyvin ettei kuvaa tykkää laittaa kun sit jos jotain sanoo, niin tulee kaikkee asiatonta kommenttia siitä kuvasta, eikä asiasta.

Lue lisää

Ei minua harmita nuo kommentit, suurestikaan. Ehkä korkeintaan ärsyttää jollain tasolla sellainen lukutaidottomuus, että kuvastakin osataan katsoa vain, näyttääkö erinomaiselta vaiko ei. Ja vaikka teksteissäkin olisi kommentoitavaa. mä kyllä yleensä vastaan kommentteihi - järkeviin sellaisiin. Kuvaani en, todellakaan, taida laittaa enää. Ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että en halua tulle kadulla tunnistetuksi kommenttieni vuoksi. ja kun tietää että kadulla tallaa erilaisia ihmisiä erilaisine eriytispiirteineen (tark. hyvässä ja pahassa), ehkä on syytä hieman suojella itseään. Ja toisaalta, en mä halua olla mikään suomi24-julkkis. Ja oman työn luonteen vuoksikin on hyvä olla hieman piilossa. Kiitos kuitenkin sinulle kannustuksesta! Ja kaikkea hyvää sinulle!

Terve Tia!

Haluaisitko kirjoitella mun kanssa sähköpostin kautta?

Osoite on jukka1 (at)city.fi. Muidenkin viestit ovat tervetulleita.

Olen oppinut näkemään myönteiset asiat, joita on kuitenkin suurin osa. Minä olen todella onnekas, koska olen saanut opiskella, tehdä työtä, matkustella ja olla terve. Tässä on jo niin paljon myönteistä, että pystyn olemaan antavana osapuolena. Myös suhteessa minulla olisi annettavaa eikä vain otettavaa.

Toisaalta, vaikka nyt olen yksin ja kaikki suhteet ovat päättyneet, niin asian voi nähdä niinkin, että olen löytänyt monta upeaa naista. Ei ole kenenkään vika, että todella pitkää suhdetta ei ole vielä löytynyt. Olen toiveikas, koska etsivä yleensä löytää........ja välillä olen etsimättä.....

ensinnäkin, 14v. ei ole nainen. Toiseksi, päätelmäsi naisten (huom! pitäisi olla myös miesten!) "moraalittoman" käytöksen suojelemisen yhteydestä Suomen talouden rakenteisiin on hieman liian lennokas vakuuttaakseen. Miten "moraaliton" käytös tai se, että naiset ovat "kierrätystavaraa" ylläpitää kulutusta ja sosiaalipalveluita?

siis kirjoitti:

ensinnäkin, 14v. ei ole nainen. Toiseksi, päätelmäsi naisten (huom! pitäisi olla myös miesten!) "moraalittoman" käytöksen suojelemisen yhteydestä Suomen talouden rakenteisiin on hieman liian lennokas vakuuttaakseen. Miten "moraaliton" käytös tai se, että naiset ovat "kierrätystavaraa" ylläpitää kulutusta ja sosiaalipalveluita?

Lue lisää

Vaikka eipä siinä oikein ollut löydettävissä langanpäätä koko vyyhdessä. Yhtä lailla on mies kierrätystavaraa. Tosin naisia on enemmän, mutta silti... Moraalin puutetta löytyy molemmista päistä. Mikä on moraalin mitta... kuka sanoo mikä on hyvää ja mikä huonoa moraalia? Sydämestähän kaikki lähtee, jos loukkaat tieten toista, on teko moraaliton. Onko seksin harrastaminen moraalittomuuden mitta? Vain avioliitossa sallittua? Lyhyet suhteet ehdottomasti pannassa? Vaikka kyseessä ei olisikaan hyötymissuhde?

Näitä mietin...

rautakaNnel kirjoitti:

Vaikka eipä siinä oikein ollut löydettävissä langanpäätä koko vyyhdessä. Yhtä lailla on mies kierrätystavaraa. Tosin naisia on enemmän, mutta silti... Moraalin puutetta löytyy molemmista päistä. Mikä on moraalin mitta... kuka sanoo mikä on hyvää ja mikä huonoa moraalia? Sydämestähän kaikki lähtee, jos loukkaat tieten toista, on teko moraaliton. Onko seksin harrastaminen moraalittomuuden mitta? Vain avioliitossa sallittua? Lyhyet suhteet ehdottomasti pannassa? Vaikka kyseessä ei olisikaan hyötymissuhde?

Näitä mietin...

Lue lisää

Suomi24:n treffeiltä vuosi ja 2kk sitten. Suhtauduin aluksi ilmoituksen laittamiseen todella epäilevästi, mutta onneksi tein sen. Oma kulta ei ole ulkonäöllisesti ihannemieheni (170cm ja mä olen 168cm, joten korkkareilla miestä pidempi) ja ikäerookin meillä on viisi vuotta (19 ja 24).

Kaikesta huolimatta ollaan tosi onnellisia yhdessä. Tietenkin on ollut itkua ja huutoakin matkan varrella, mutta hyvät hetket voittavat hetkelliset riidat.

Ensi kesänä menemme yhdessä Bulgarian Sunny Beachille "lemmenlomalle", joten kyllä tässä vakavissaan ollaan. Yhteenmuuttamisestakin on ollut puhetta, mutta vielä ei ole sen aika (tosin jo nyt vietän enemmän aikaa ja ennen kaikkea öitä kultani kämpällä=)).

Onnea ja oikeanlaista asennetta kaikille (eritysisesti Jukalle)! Kun jaksaa uskoa suhteeseen ja näkee vaivaa sen eteen, ei voi mennä kovin pahasti pusikkoon =)

siis kirjoitti:

ensinnäkin, 14v. ei ole nainen. Toiseksi, päätelmäsi naisten (huom! pitäisi olla myös miesten!) "moraalittoman" käytöksen suojelemisen yhteydestä Suomen talouden rakenteisiin on hieman liian lennokas vakuuttaakseen. Miten "moraaliton" käytös tai se, että naiset ovat "kierrätystavaraa" ylläpitää kulutusta ja sosiaalipalveluita?

Lue lisää

Kulutus ja sosiaalipalvelut _> kirjoittaja viittasi siihen, että naisilla, jotka harrastaa useita suhteita on usein mielenterv. ongelmia. Ei heti, mutta joidenkin vuosien päästä. Myös muita terveysongelmia on (alapään taudit jos ei ole huolellinen).

Naiset, jotka stylaa paljon eri miesten kanssa omaavat oikeasti hyvin huonon itseluottamuksen (eivät osaa rakastaa - etenkään itseään)ja tarvitsevat näin ollen paljon semmoista olemuksensa kohentamiseen, mikä kysyy rahaa (kulutus=> tässä vastaus siihen kun ihmettelit, miten liittyy kulutukseen).

Olemusta kohennetaan esim: vaatteet, meikit, rakennekynnet, kaikki mikä ehkäisee vanhenemista (kosmetologi, kauneudenhoitotuotteet, erit valheelliset, jotka ei oikeesti vaikuta mitenkään esim. ihon kuntoon). Näihin menee paljon rahaa. Kauppiaat odottaa innoissaan seuraavaa naista, joka uskoo olevansa epäviehättävä, ellei käytä paljon rahaa ulkonäköönsä.

Jos ei noi riitä, tulee kuvaan vakavammat jutut. Eli seuraava vaihe on silikonitissit, rasvaimu ja muut korjausleikkaukset.

Totta kai miehet ovat myös moraalittomia. Mieheen ei vaan vaikuta niin paljon se, että hän on eri naisten kans. Miehelle ei esim. papavirus aiheuta yleensä mitään ongelmia kun taas naiselle se aiheuttaa kohdunkaulansyöpää. Toki sukupuolitaudit haittaa miestäkin. Myös irtoruhteiden harrastaminen käy miehen mielenterveyden päälle. Mutta ikävä kyllä - ei niin paljon kuin naisen.

Mietin joskus pääni puhki miksi noin. Tulin siihen tulokseen, että siksi, koska mies ei päästä ketään ruumiinsa sisälle heteroseksiaktissa. Kun taas nainen päästää. Se on rankkaa naiselle. Mutta niin kauan kuin nainen ei välitä itsestään eikä rakasta itseään vaan toivoo huomiota ja aloitteita miehiltä, hän ei tajua mitä itselleen tekee.

TÄSTÄ asiasta uskon, että puhui toi edellinen kirjoittaja.

Naiset harvemmin myöskään saa irtusuhteissa seksin aikana orgasmia. Mies yleensä saa. Naisella kasvaa tietämättään kiukku siitä, että ei saa kuten mies. Nainen tarvii vakaammat olot saadakseen tyydytyksen miehen kans yhdynnässä. Siksi irtosuhteita harrastavat naiset ovat liikkeellä vain miellyttämisen/egon vuoksi - eivät sen vuoksi, että purkaisivat seksuaalista painettaan. Se kun ei yhden yön suhteessa yleensä naiselta onnistu.

hyvä pointti kirjoitti:

Kulutus ja sosiaalipalvelut _> kirjoittaja viittasi siihen, että naisilla, jotka harrastaa useita suhteita on usein mielenterv. ongelmia. Ei heti, mutta joidenkin vuosien päästä. Myös muita terveysongelmia on (alapään taudit jos ei ole huolellinen).

Naiset, jotka stylaa paljon eri miesten kanssa omaavat oikeasti hyvin huonon itseluottamuksen (eivät osaa rakastaa - etenkään itseään)ja tarvitsevat näin ollen paljon semmoista olemuksensa kohentamiseen, mikä kysyy rahaa (kulutus=> tässä vastaus siihen kun ihmettelit, miten liittyy kulutukseen).

Olemusta kohennetaan esim: vaatteet, meikit, rakennekynnet, kaikki mikä ehkäisee vanhenemista (kosmetologi, kauneudenhoitotuotteet, erit valheelliset, jotka ei oikeesti vaikuta mitenkään esim. ihon kuntoon). Näihin menee paljon rahaa. Kauppiaat odottaa innoissaan seuraavaa naista, joka uskoo olevansa epäviehättävä, ellei käytä paljon rahaa ulkonäköönsä.

Jos ei noi riitä, tulee kuvaan vakavammat jutut. Eli seuraava vaihe on silikonitissit, rasvaimu ja muut korjausleikkaukset.

Totta kai miehet ovat myös moraalittomia. Mieheen ei vaan vaikuta niin paljon se, että hän on eri naisten kans. Miehelle ei esim. papavirus aiheuta yleensä mitään ongelmia kun taas naiselle se aiheuttaa kohdunkaulansyöpää. Toki sukupuolitaudit haittaa miestäkin. Myös irtoruhteiden harrastaminen käy miehen mielenterveyden päälle. Mutta ikävä kyllä - ei niin paljon kuin naisen.

Mietin joskus pääni puhki miksi noin. Tulin siihen tulokseen, että siksi, koska mies ei päästä ketään ruumiinsa sisälle heteroseksiaktissa. Kun taas nainen päästää. Se on rankkaa naiselle. Mutta niin kauan kuin nainen ei välitä itsestään eikä rakasta itseään vaan toivoo huomiota ja aloitteita miehiltä, hän ei tajua mitä itselleen tekee.

TÄSTÄ asiasta uskon, että puhui toi edellinen kirjoittaja.

Naiset harvemmin myöskään saa irtusuhteissa seksin aikana orgasmia. Mies yleensä saa. Naisella kasvaa tietämättään kiukku siitä, että ei saa kuten mies. Nainen tarvii vakaammat olot saadakseen tyydytyksen miehen kans yhdynnässä. Siksi irtosuhteita harrastavat naiset ovat liikkeellä vain miellyttämisen/egon vuoksi - eivät sen vuoksi, että purkaisivat seksuaalista painettaan. Se kun ei yhden yön suhteessa yleensä naiselta onnistu.

Lue lisää

Mistäkö tuo nainen nuo viruksensa mahtaa saada? Tuoko ne pelkästään naisen huono itsetunto vai oiskohan mies jotenkin osallisena tapahtumaan? Kondomin käyttö... hmmm... miksi miehet eivät pidä kondomeja mukanaan? - miksi naiset suostuvat suojaamattomaan yhdyntään, se voidaan panna joko alkoholin tuoman estottmuuden ja ajattelemattomuuden piikkiin tai huonon itsetunnon kontolle, jolloin vaara tiedostetaan, mutta mennään yhdyntään uhasta huolimatta vain "koska niin kuuluu tehdä" tai "koska mies niin kovasti tahtoo". Mies ei ehkä tunnista niin helpolla kantavansa tautia vaan levittää ilosanomaansa edelleen... Missä moraali? Jos miehellä on hoksottimet, pitäisi hänenkin tajuta, että A) kondomi on mukana, jos yhdyntä on edes jollain tasolla todennäköinen B) suojaamattoman yhdynnän seurauksena voi olla AINA sukupuolitauti. On välinpitämättömyyttä molempien taholta levittää tautia liki tietoisesti. Tyhmyyttä on luulla, ettei "mulle arpa ainakaan ole langennut". Mikäli nainen hakeutuu sukupuolipolille tarkastuttamaan itsensä, on kyseessä järkevä ja vastuullinen teko. Kuten myös miehellä.

Mikä on kukasta kukkaan lentelevällä miehellä probleema? Eikö donjuan-kompleksi ole mielenterveysongelma? Joko mies haluaa saada uusia sulkia hattuunsa pönkittääkseen olematonta egoaan tai sitten miehellä on riippuvuus tuntea seksuaalista mielihyvää.

Mitä tulee kauneudenhoitoon ja itsetuntokysymykseen, on vaikea vetää rajaa siihen, milloin kyseessä on oman itsensä terve ilmaisu, toisten huomioonottaminen tai itsetunto-ongelmat, ainakaan tälleen yleisvertauksenomaisesti. Ehostus ei yleensä hengi itsetunto-ongelmaa, ei normaaleissa mittapuissa. Pikemminkin, on sitten kyse miehestä tai naisesta, ulkoisesta olemuksestaan huolehtimattomus ennemmin osoittaa itsetunto-ongelmaa, ja ehkä myös mielenterveysongelmaa. Tosin mennään kummalle reuna-alueelle tahansa, on kyseessä ongelma. Välissä kulkee kultainen keskitie.

Ja vielä... jos ei nainen saa orgasmia, on siihen olemassa yksi tie: miestä on ohjattava tekemään "oikein", jos ei mies muuten "osaa" - eipä mies voi tietää, jos ei nainen ole kertonut, mikä tuottaa suurimman mielihyvän. Oma syy jos ei suutaan auki saa. Jos nainen ei itsekään tiedä, mikä tekee hyvää, niin se onkin hassumpi ongelma...

Saanko kysyä sulta isolla ännällä.... Mikä on nainen pienellä n:llä?

Naisia isolla N:llä on aika paljon nimimerkkinä. Vaan koskaan en ole nähnyt kenenkään sanovan olevansa nainen pienellä n:llä. Mistäkähän se johtuu?

mikä on kirjoitti:

Saanko kysyä sulta isolla ännällä.... Mikä on nainen pienellä n:llä?

Naisia isolla N:llä on aika paljon nimimerkkinä. Vaan koskaan en ole nähnyt kenenkään sanovan olevansa nainen pienellä n:llä. Mistäkähän se johtuu?

Lue lisää

Vaikee kymysys :).
Pienellä ännällä nainen on vielä keskenkasvuinen.
Ja ei vielä ihan aikuinen vaan puoliksi tyttönen.

Isolla ännällä minun tapauksessani tarkoittaa Naista isolla ännällä :)Jaa - a..hmm..

Olen siis kasvanut pienestä tytöntylleröisestä naisesta aikuiseksi ja

*N*aisen kokoiseksi ja *N*äköiseksi :)
ja nyt olenkin sitten ihmetellyt mitä nyt "isona"
tekisin :) ?!

Jukka edustaa neljänkympin ikäluokkaa. Pisin suhde on kestänyt 10 v, on ollut kaksi kahden vuoden suhdetta, yksi runsaan vuoden, yksi kesti kahdeksan kuukautta. Joitakin vielä lyhyempiä, mutta yhdenillansuhteita en ole suosinut.

Kolmen kanssa on kolahtanut.

Taas on tullut paljon hyvää neuvontaa. Kiitos!

Joitakin väärinkäsityksiäkin, koska minun kirjallisen ilmaisun taidoissa on vielä puutteita. Väärinkäsityksiä, jotka johtuvat omasta epätäydellisyydestäni, en lähde oikaisemaan, koska siitä tulisi aikamoinen soppa.

Olen puolessavälissä kirjoittajakurssia; ehkä siellä opin kirjoittamaan paremmin.

Neuvokaa vielä, miten minusta tulisi vetovoimaisempi kumppaniehdokas!

Täytyykö saada korvienväli parempaan iskuun? Olen kyllä jo tehnyt melkein kaiken voitavan (mm. 239 opintoviikkoa). Toivon, että henkistä pääomaa alkaa kertymään myös minulle, mikä saattaa nostaa markkina-arvoani.

Lompakko edellä en suhteeseen lähde missään tapaukseksessa. Se on yhtä kestämätön ratkaisu kuin ulkonäkö edellä meneminen. Rahat ja ulkonäkö voivat loppua.

Jukka kirjoitti:

Taas on tullut paljon hyvää neuvontaa. Kiitos!

Joitakin väärinkäsityksiäkin, koska minun kirjallisen ilmaisun taidoissa on vielä puutteita. Väärinkäsityksiä, jotka johtuvat omasta epätäydellisyydestäni, en lähde oikaisemaan, koska siitä tulisi aikamoinen soppa.

Olen puolessavälissä kirjoittajakurssia; ehkä siellä opin kirjoittamaan paremmin.

Neuvokaa vielä, miten minusta tulisi vetovoimaisempi kumppaniehdokas!

Täytyykö saada korvienväli parempaan iskuun? Olen kyllä jo tehnyt melkein kaiken voitavan (mm. 239 opintoviikkoa). Toivon, että henkistä pääomaa alkaa kertymään myös minulle, mikä saattaa nostaa markkina-arvoani.

Lompakko edellä en suhteeseen lähde missään tapaukseksessa. Se on yhtä kestämätön ratkaisu kuin ulkonäkö edellä meneminen. Rahat ja ulkonäkö voivat loppua.

Lue lisää

Joillakin ihmisillä ei yksinkertaisesti toimi mikään,muutakuin paperilla,joidenkin kohtalo on se.Sinunkin,kenties,se pitää vain hyväksyä,tai löytää toinen,jolla toimii paperilla myös.Kahviloissa voitte sitten vaikka vaihtaa paperilappusia,mitä olette siinä kahvikuppien ääressä toisillenne kirjoittaneet.Ei sekään mitään huonoa seurustelua ole.Ei ollenkaan,jos se toimii,siitä vaan.Nykyään kun näkee kaikenlaista,ei tuollainenkaan seurustelu enää mitään outoa ole,oudompiakin asioita on varmasti nähty tässä elämässä ja tullaan näkemään.

Olet sentään päässyt lähelle jotain,sinne kahvilaan kirjoittamaan,toisin on niillä,joilla on välissään laajakaista ja näyttö,eivätkä ikinä pääse niin lähelle,kuin minne sinä,Jukka,taas voit päästä.

Mukavia kahvihetkiä ja muista,ota paljon paparilappuja mukaan ja monta kuulakärkikynää!
Onnea!

Sivustaseurailija... kirjoitti:

Joillakin ihmisillä ei yksinkertaisesti toimi mikään,muutakuin paperilla,joidenkin kohtalo on se.Sinunkin,kenties,se pitää vain hyväksyä,tai löytää toinen,jolla toimii paperilla myös.Kahviloissa voitte sitten vaikka vaihtaa paperilappusia,mitä olette siinä kahvikuppien ääressä toisillenne kirjoittaneet.Ei sekään mitään huonoa seurustelua ole.Ei ollenkaan,jos se toimii,siitä vaan.Nykyään kun näkee kaikenlaista,ei tuollainenkaan seurustelu enää mitään outoa ole,oudompiakin asioita on varmasti nähty tässä elämässä ja tullaan näkemään.

Olet sentään päässyt lähelle jotain,sinne kahvilaan kirjoittamaan,toisin on niillä,joilla on välissään laajakaista ja näyttö,eivätkä ikinä pääse niin lähelle,kuin minne sinä,Jukka,taas voit päästä.

Mukavia kahvihetkiä ja muista,ota paljon paparilappuja mukaan ja monta kuulakärkikynää!
Onnea!

Lue lisää

Sivustaseurailijalle: Pystyn tarkastelemaan asioita sekä käytännnön, että teoreettisen viitekehyksen näkökulmista. Tosin seksi taitaa olla ainoa asia, joka on käytännössä kivempaa kuin teoriassa. Viime aikoina olen jalkautunut kansalaisten pariin, joten turha väittää minua teoreetikoksi.

Tänään keskustelin ohjaajani kanssa väitöskirjan tutkimussuunnitelman nykyisestä vaiheesta ja hän korosti teorian osaamista. Kuullosti hyvältä. Jatko-opintoryhmässä olen päässyt joidenkin ihmisten kanssa samalle aaltopituudelle. Seuraava tieteellinen seminaari on aika kaukana, mutta siellä voi olla kumppaniehdokkaita. En ole kuitenkaan sulkenut pois myöskään ammatillisen tutkinnon suorittaneita naisia kumppaniehdokkaista.

Minulle ehdotettiin huoriin menoa. En mene. Olen sitoutunut demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja mielestäni naista tai miestä ei pidä ostaa.

Sitten vielä toinen oikaisu. Parisuhteessa (niitäkin on ollut, vaikka kaikki eivät sitä taida uskoa) lähden siitä, että yhteiset kulut jaetaan maksukyvyn mukaan. Tähän aiheeseen en aio enää palata, koska on junttimaista puhua rahasta. Vaikka minulla on kaupallinen koulutus, niin en puhu rahasta mielelläni edes työaikana.

Kiitos sille kirjoittajalle, joka etsi viestini nettideittailukeskustelun toisesta osoitteesta, jolloin muutkin pääsivät lukemaan itsenäisen ajatteluni loistavia tuloksia. Siinä väitettiin, että sinkkuuteni on oma syyni. Olen pitkälti samaa mieltä.

Jukka kirjoitti:

Sivustaseurailijalle: Pystyn tarkastelemaan asioita sekä käytännnön, että teoreettisen viitekehyksen näkökulmista. Tosin seksi taitaa olla ainoa asia, joka on käytännössä kivempaa kuin teoriassa. Viime aikoina olen jalkautunut kansalaisten pariin, joten turha väittää minua teoreetikoksi.

Tänään keskustelin ohjaajani kanssa väitöskirjan tutkimussuunnitelman nykyisestä vaiheesta ja hän korosti teorian osaamista. Kuullosti hyvältä. Jatko-opintoryhmässä olen päässyt joidenkin ihmisten kanssa samalle aaltopituudelle. Seuraava tieteellinen seminaari on aika kaukana, mutta siellä voi olla kumppaniehdokkaita. En ole kuitenkaan sulkenut pois myöskään ammatillisen tutkinnon suorittaneita naisia kumppaniehdokkaista.

Minulle ehdotettiin huoriin menoa. En mene. Olen sitoutunut demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja mielestäni naista tai miestä ei pidä ostaa.

Sitten vielä toinen oikaisu. Parisuhteessa (niitäkin on ollut, vaikka kaikki eivät sitä taida uskoa) lähden siitä, että yhteiset kulut jaetaan maksukyvyn mukaan. Tähän aiheeseen en aio enää palata, koska on junttimaista puhua rahasta. Vaikka minulla on kaupallinen koulutus, niin en puhu rahasta mielelläni edes työaikana.

Kiitos sille kirjoittajalle, joka etsi viestini nettideittailukeskustelun toisesta osoitteesta, jolloin muutkin pääsivät lukemaan itsenäisen ajatteluni loistavia tuloksia. Siinä väitettiin, että sinkkuuteni on oma syyni. Olen pitkälti samaa mieltä.

Lue lisää

harrastaa nettiseksiä esim. ainakin minulta heti kysytään tuolla chatin puolella,kun siellä poikkean,että :"käviskö nettiseksi,onko sulla meseä ja kameraa?" Kyllä mustakin se on käytännössä mukavampaa,kuin esim.mesessä naputella lääh puuh uuh sanoja ja kirjoittaa että nyt mä riisun housuni,nyt mä pudotin ne lattialle,nyt lähtee paita,nyt sukat,nyt mä oonkin jo lähes alasti,nyt mä hyppään sänkyyn selälleni..oota hetki,mä siirrän koneen sänkyyn...jatketaan sitten,ootas...

Jukka kirjoitti:

Sivustaseurailijalle: Pystyn tarkastelemaan asioita sekä käytännnön, että teoreettisen viitekehyksen näkökulmista. Tosin seksi taitaa olla ainoa asia, joka on käytännössä kivempaa kuin teoriassa. Viime aikoina olen jalkautunut kansalaisten pariin, joten turha väittää minua teoreetikoksi.

Tänään keskustelin ohjaajani kanssa väitöskirjan tutkimussuunnitelman nykyisestä vaiheesta ja hän korosti teorian osaamista. Kuullosti hyvältä. Jatko-opintoryhmässä olen päässyt joidenkin ihmisten kanssa samalle aaltopituudelle. Seuraava tieteellinen seminaari on aika kaukana, mutta siellä voi olla kumppaniehdokkaita. En ole kuitenkaan sulkenut pois myöskään ammatillisen tutkinnon suorittaneita naisia kumppaniehdokkaista.

Minulle ehdotettiin huoriin menoa. En mene. Olen sitoutunut demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja mielestäni naista tai miestä ei pidä ostaa.

Sitten vielä toinen oikaisu. Parisuhteessa (niitäkin on ollut, vaikka kaikki eivät sitä taida uskoa) lähden siitä, että yhteiset kulut jaetaan maksukyvyn mukaan. Tähän aiheeseen en aio enää palata, koska on junttimaista puhua rahasta. Vaikka minulla on kaupallinen koulutus, niin en puhu rahasta mielelläni edes työaikana.

Kiitos sille kirjoittajalle, joka etsi viestini nettideittailukeskustelun toisesta osoitteesta, jolloin muutkin pääsivät lukemaan itsenäisen ajatteluni loistavia tuloksia. Siinä väitettiin, että sinkkuuteni on oma syyni. Olen pitkälti samaa mieltä.

Lue lisää

>"
Seuraava tieteellinen seminaari on aika kaukana, mutta siellä voi olla kumppaniehdokkaita. En ole kuitenkaan sulkenut pois myöskään ammatillisen tutkinnon suorittaneita naisia kumppaniehdokkaista.
>"

Muistakaa naiset,korkea koulutus!!!

Kiitos tuestasi! Sinäkin olet upea ihminen. Se toinen upea ihminen olen tietenkin minä (heh, heh).

Jukka kirjoitti:

Kiitos tuestasi! Sinäkin olet upea ihminen. Se toinen upea ihminen olen tietenkin minä (heh, heh).

Ole ihan oma itsesi ,älä näyttele viisaampaa tai parempaa kuin olet.
Luonnollisuus rehellisyys ja aitous on ehdoton edellytys parisuhteen onnistumiselle.
Jos olet erimieltä jostain , ole.... mutta anna arvo ja oikeus toisellekkin olla oma itsensä mielipiteineen.
Sellaisia ihmisiä on maailma pullollaan jotka miellyttääkseen toista ovat samaa mieltä.
Siinä ei kestä kauaa kun arki ja totuus tulee eteen.
Et saa kopiota itsestäsi naisena vaikka kuinka etsisit, hyväksy erilaisuus , myös itsellesi.

Kumppanin löytänyt kirjoitti:

Ole ihan oma itsesi ,älä näyttele viisaampaa tai parempaa kuin olet.
Luonnollisuus rehellisyys ja aitous on ehdoton edellytys parisuhteen onnistumiselle.
Jos olet erimieltä jostain , ole.... mutta anna arvo ja oikeus toisellekkin olla oma itsensä mielipiteineen.
Sellaisia ihmisiä on maailma pullollaan jotka miellyttääkseen toista ovat samaa mieltä.
Siinä ei kestä kauaa kun arki ja totuus tulee eteen.
Et saa kopiota itsestäsi naisena vaikka kuinka etsisit, hyväksy erilaisuus , myös itsellesi.

Lue lisää

Näistä asioista onkin hyvä muistuttaa. Oma mielipiteeni minun on helppo pitää sosiaalisen paineen allakin. Mitä enemmän naisella on koulutusta, sitä todennäköisemmin itsenäinen ajattelu hyväksytään minun kokemuksen mukaan. Ajatteluni poikkeaa valtavirrasta aika usein.

Rakkaus on olemassa vasta sitten kun ihastumisen ja rakastumisen jälkeen on päästy tilaan, jossa kumppani hyväksyy toisen sellaisena kuin toinen on. Kiitos teille kun kestätte minua tällaisena; omaperäistä huumorintajuani ja liioittelua.

Hiukan ennen tänne tuloa katsoin toisen palstan keskustelusta miten tämä nainen kehui tulevaa ammattiaan, sen arvostusta ja hyvää palkkausta. Siis vielä karseampi tyyppi kuin minä.

Vakavasti puhuen henkinen yhteys suhteessa ratkaisee ja muut asiat ovat sivuseikkoja.

Olen kuiva tyyppi. Kuiva huumori kolahtaa minuun todella hyvin ja se ei tarkoita huumorintajuttomuutta. Tällä lajilla ei Englannin ulkopuolella taida olla paljoa kannatusta?

Aika monella tuntuu olevan kokemuksena, että sopivan tuntuisen naisen tai miehen kanssa ei kolahda tavatessa. Kukaan ei ole osannut kertoa syytä, enkä osaa minäkään. Rakastuminenkin on aika mystinen juttua ja tämä netissä tavatun ihmisen kohtaaminen ja etäiseksi jääminen taitaa kuulua samaan sarjaan.

Ehkä tapaamiselle laitetaan myös paljon odotuksia ja siksi ei kolahda. Tämän vuoksi aion mennä järjestötoimintaan mukaan ja siellä naiset tulisivat tutuksi vähitellen yhdessä tekemisen kautta.

Opiskeluaikana huomasin ja myös ihmettelin sitä, että tyttökaverin löysin aika helposti kunhan tyttö oli aikaisemmin tuttu jostakin yhteydestä. Muulla sopivuudella ei ollutkaan kovin suurta merkitystä.

Olin jutellut luennon lopuksi tai nähnyt pirskeissä tai jotain muuta. Seuraavalla kerralla juttelun jälkeen oli jo mahdollista ehdottaa tapaamista. Kirjoittelun kautta vastaavan tilanteen syntyminen on jo aika hankalaa.

Olen aika järkiperäinen ihminen, mutta minäkin myönnän, että järjellä ei pysty löytämään vastausta kysymykseesi. Aika mystinen juttu.

Asiallisesti kirjoitettu! Minäkin olen katsonut peiliin ja olen tilanteeseeni osasyyllinen. Olen mm. liian nirso.

Asian voi nähdä niinkin, että elämän laatu on nyt niin hyvä, että ei kannata lähteä kuin todella hyvään suhteeseen. Muuten menee miinuksen puolelle.