Utelias

pitäs löytää se elämän tarkotus. Okei, elikä meikkikselä se on ihan perinteinen kuvio elikä koti, uskonto ja isänmaa. Perhe on mun juttu, ja siihen ei kosketa eikä ulkopuolisila asiaa. Sitte revitään itestä kaikki irti sen unelman eteen, luovuus, kunnianhimo, rakastaminen, hellyys, puolison ja lasten tukeminen että ne jaksais tätä elämätä. Sillai. Luetaan John Grayta ja etsitään kaunista turhuutta välillä että taas jaksaa ja... *huokaus* opetellaan laittaan ruokaa ja siivoomaan. prkl. Jos ei mies oo niin rahoissaan et kodon pikku puuhat pystyy ulkoistamaan. Vähän tätä epäilen, harmi... :)

Älykkyys on mielestäni apuväline tiedon käsittelyssä ja yleisesti toiminnassa. Älykkyys on siis vain väline ainakin minulle. Älykkyyden avulla voi tulla ehkä viisaaksi. Viisaus on tavoiteltavaa, älykkyys on joillekkin luonnonlahja.

Kaikki älykkäät eivät välttämättä tiedä olevansa älykkäitä. Joidenkin älykkyys on erittäin kapea-alaista. Itse en omaa esim. hyviä sosiaalisia taitoja, mutta erilaisten järjestelmien tajuaminen ja tutkiminen on helpompaa.

Maailma on välillä niin irrationaalinenen paikka. Irrationaalisuus ahdistaa minua. Tarvin selityksen asioille ja haluan tietää mikä asioiden takana vaikuttaa. En pysty olemaan esim. kaupoissa, jossa on paljon ihmisiä, koska kaikki tuntuu silloin kaaottiselta. Kaikella pitää olla selkeä funktio tai ainakin sellainen funktio, jota ei osaa kyseenalaistaa. Muuten asiat ovat liian ahdistavia...tämä ollut ongelma minulla ainakin parisuhteissa...

En pidä itseäni mitenkään poikkeuksellisen älykkäänä, mutta keskivertoa älykkäämpänä kuitenkin.

Älykkyys on minulla ilmennyt siten, että koulu- ja opiskeluajoista selviydyin hyvin arvosanoin näkemättä yhtään vaivaa (mikä jälkeenpäin ajatellen on harmittanut siinä mielessä, että enemmänkin olisin opiskeluista saanut irti ja tehokkaammin olisin voinut aikani käyttää, jos olisin vähän edes nähnyt vaivaa).

Se ilmenee myös siten, että ymmärrän helposti asioiden välisiä suhteita ja laajoja kokonaisuuksia. Opin helposti uutta; mihin olenkin ryhtynyt esim. työelämässä, otan tehtävät "haltuun" muita nopeammin sekä vähemmin yrityksin ja erehdyksin. Se ilmenee myös siten, että useimmat ihmiset eivät pysy ajatuksenjuoksuni mukana - mikä aiheuttaa toisinaan hankaluuksia.

Nuorempana en ymmärtänyt mikä minussa on vialla, koin olevani erilainen. Aikuisiälläkin vielä kärsin ihmissuhdeongelmista, koska kuvittelin muidenkin ajattelevan ja hahmottavan maailmaa kokonaisuuksina ja näkevän erilaisten osasten vaikutuksen siinä. Sitten heräsin ja tajusin, että suurimmalle osalle ihmisistä maailma on hyvin paljon yksinkertaisempi. Se huojensi oloani, lakkasin vatvomasta muiden ihmisten motiiveja ja tekojen taustoja - ymmärsin että motiivia ei välttämättä ole.