Kummin tehtävät!

kasvattaa? Aika harva kummi niin tekee, että kyllä se kummin velvollisuus taitaa tänä päivänä olla se lahjakauppa. Se, minkä arvoisena itse kukin kummilastaan lahjallisesti pitää, onkin sitten jokaisen kummin itse päätettävä, ei lasten vanhempien.

Ja ei kummiksi ole pakko suostua, jos oikein ne tyypilliset joulu ja synttärilahjat kismittää. Itse kuitenkin kummina tykkään ostaa lahjoja kummitytölleni, koska haluan häntä ilahduttaa ja tuommoinen 4-vuotias ei vielä siitä kristillisyydestä paljoa piittaa. Kuten en minäkään...

Olen kahden lapsen kummi ja itsellä on yksi lapsi, jolla kolme kummia. Puolin jos toisinkin on sovittu, että kummi vie retkille(Korkeasaari,lintsi yms) ja muutenkin viettää aikaa. Kukaan meistä ei edes haluaisi, että kummi ostaa kalliita lahjoja tai antaa rahaa.

että kummi on lapsen aikuinen ystävä.

en ole yhtäkään kummia valinnut lahjamäärän perusteella,vaan kummit ovat minulle tärkeitä ihmisiä joiden haluan olevan osa lapseni elämää.

itselläni on 4 kummilasta,jotka eivät odota lahjoja kun tapaamme vaan sitä että tapaamme!

itse en kummiksi alkaisi noilla kriteereillä olenkaan.

Meillä kummit valittiin ihan muilla kuin lahjaperusteilla ja metsään meni silti osittain näin myöhemmin olemme sen havainneet..

Yksi juttu on sekin että meillä on kaikilla kaksi kummia ja osalla pariskunta muodostaa tuon kaksikon. Lahjoja siis tulee eri tavalla,mutta lapset kyllä ymmärtää sen. Sitä ne penteleet ei kyllä ymmärrä että äkkiä kimmi unohtaa olemassaolon.. Se lapsi jolta yksi kummi on kuollut jo saa pientä hyvitystä sitten meidän kautta.. onneksi myös mummi on hänelle todella läheinen!

Viimeksi jouluna kuultiin vieraiden ajaessa pihaan tiedoitus; minun kummini tulivat! Ei siis etunimeltä koskaan vaan kummi on aina kummi..

Mutta jo juuri rippikoulun käyneitä kakaroita huijataan ja painostetaan kummiksi. Sitten alkaakin vaatiminen ja kiristäminen jo opiskelijoilta "kummin velvollisuuksiin".

Törkeetä tuo veljensäkkin hyväksikäyttäminen, eikä ihan ainutlaatuinen tapaus. Tuntuu kuin lapsenteolla vain rahastetaan jo lähiomaisetkin ja pahimmassa tapauksessa koko suku. Ahneudella ei tunnu olevan enään mitään rajoja.

Koko kummius olisi syytä lopettaa koska sillä vaan hyväksikäytetään hölmöjä. Älkää enään lähtekö kiristettäväksi. Älkääkä alistuko kiristämiseen. Monet ovat pesseet kätensä koko kummin hommasta sen idean mentyä aivan päälaelleen. Nuoria voidaan vielä höynäyttää helpostikkin mutta aikuisen pitäisi haistaa "palaneen käry"!

itse ainakin arvostan tyttöni kummia, joka esim oli itse tehnyt joululahjaksi baby bornille vaatteita. muutenkin hän on ihanasti muistanut tyttöäni, ei se muistaminen tarvi olla rahallisesti mitään suurta, joskus puhelinsoittokin ilahduttaa. Poikani kummi taas... no joo, hänelle tuntuu olevan liikaa pelkkä yhteydenpito, saati sitten että lahjoihin tuhlaisi...

ja kun kummit ovat joskus kysyneet, mitä halutaan lahjaksi, olen aina sen toiveen arvon pitänyt 10-20 euron tuntumissa. tai sanonut, että kaikki käy...

mites saataisiin yhdistymään ne kummit, jotka eivät halua kummilapsiaan muistaa niiden vanhempien lapsiin, jotka vaativat kymmenien eurojen tavaroita? ja sitten ne kummit jotka haluavat muistaa yhteen niiden kanssa, joiden vanehemmat eivät odota mitään ihmeellistä?

Kummius ei todellakaan velvoita ostaman mitään, pääasiallinen kummin "tehtävä" kun on se kristillinen kasvattaminen. Tosin tänä päivänä se tahtoo olla hukassa itse keneltäkin, usein myös itseltäni. Mielestäni tärkeintä on pitää yhteyttä kummilapseen ja tämän perheeseen, kysellä kuulumisia ja käydä kyläilemässä. Olla lapsen kanssa. Eivät ole kummilapseni vanhemmat koskaan pyytäneet minua ostamaan mitään, eivätkä takuulla loukkaannu jos en osta. Kivaahan se on välillä muistaa lahjalla mut se ei saisi olla itsetarkoitus. Zemppiä kaikille kummeille! :)

Kummin tehtävä on olla lapselle turvallinen aikuinen
Lahjojen asemasta arvostan kummin lapsen kanssa viettämää aikaa.

Sinulla on onnea kun jo alkumetreillä huomaat, että kummiksi pyytäjän ja sinun näkemys kummiuteen liittyvistä velvollisuuksista eroaa oleellisesti. Ehdit siis kohteliaasti kieltäytyä ja suositella ystävällisesti, että tuttavasi pyytäisi jotakin toista, jolle urakka sopii tällä hetkellä paremmin.

Usko huviksesi: Ei ole kivaa lahjaa ostaessaan tai ostamatta jättäessään miettiä, että onko nyt hyvä ja että setvitäänkö asiaa laajemmassa tuttavapiirissä.

Itsekin olen kummi, eikä kummilapseni vanhemmat minulta ihmeitä odota. He tietävät että iltarukoukset ja muut minulta lapsi kyllä oppii hieman kasvaessaan, ja he tietävät myös ettei rahapussini pohjalla ole ajoittain lantin lanttia! Mielestäni kummintehtävänä on juuri olla lapsen lähellä, käydä kylässä jne, eikä aina vain ostella kalliita lahjoja tms.

Ja sitten mitä omaan kummiini tulee, viimeksi olen nähnyt häntä sattumoisin ripiltä pääsyni jälkeen, kun hän huomasi minulla ristin kaulassa kaupassa ja halasi ja kuiskasi että kuka sen minulle ostin, ja siihen vastasin totuuden eli pari ystävää. Sitä ennen en ollut häntä nähnyt viiteen vuoteen, enkä taida nytkään nähdä ellei sattumoisin törmätä..

Itselläni on reilun vuoden vanha kummipoika, ja tiedostan hyvin vahvasti sen, miksi olin ristiäisissä sylikummina. Lapsen vanhemmat tietävät, etten kitsastele lahjojen hankinnassa ja että poika luultavasti tulee saamaan parasta ja paljon.

Ikävä kyllä itse en nauti lahjojen hankkimisesta silloin, kun tiedän vastapuolen niitä laskin takataskussa odottelevan. Kummiuden pitäisi olla hieno asia, ja minä ainakin olisin valmis antamaan aikaani pojalle, etenkin kun omia lapsia tai muita kummilapsia ei ole. Haluaisin olla se turvallinen aikuinen ystävä. Saa nähdä kuinka käy sitten, kun lapsi itse asiasta jotakin ymmärtää...

Syksyllä erosin kirkosta, joten kummintehtäviin eli lahja- ja rahasammoksi minua on turha enää pyytää.

Olen kolmen ihanan tytön kummi enkä alusta alkaen ole suostunut miksikään rahasammoksi.Aivan alusta asti olen antanut jokaiselle lapselle aikaani ja sitä ovat lasten vanhemmatkin tuntuneet arvostavan.Vanhemmat ovat päässeet leffaan, teatteriin tai mitä vaan kahden ja minä taas kummityttöni kanssa kaikkea elämyksiä kokemaan.Oletkos ajatellut että nykylapselle jossain luonnonpuistossa tai eläintarhassa vierailukin voi olla elämys? Tai muistan yhden kummilapseni vierailun Helsinkiin kun suurta ihmetystä hänelle aiheuttivat metro tai ratikka-ajelut, siinä meni suunnitelmat uusiksi kun tyttö tahtoi vain kierrellä ratikalla (ikä tosin oli silloin varmaan viisi, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan). Koko kummius on kuitenkin sinun ja lapsen välinen juttu,ei siihen vanhempien tarvitse puuttua.Tänä päivänä kun kummilapseni ovat jo isompia (yksi jo aikuinen) eivät he edelleenkään odota mitään kallista vaan kyselevät koska saavat tulla kylään. Mielestäni tämä on parasta kummiutta. Kuitenkin perimmäinen tarkoitus kummivelvollisuudessa on olla se vanhempi sille lapselle jos lapsen omille vanhemmille tapahtuu jotain.Jokainen ostelkoon varojensa mukaan ja on todella typerää vanhemmilta valita kummia sen mukaan mitä hän mahdollisesti ostaisi tai tuhlaisi lapseen.
Oikein antoisia kummihetkiä sinulle, minä olen ainakin nauttinut joka hetkestä ja nautin edelleen.

Minuakin pyydettiin joskus aikoinaan kummiksi. Erästä toista ei pyydety, koska se ostaa "vain" hopealusikan nimipäivälahjaksi. Sain minäkin kuulla kastetilaisuuden jälkeen. "Otettiin lapsellemme kaksi kummia, että sekin saa kaksi lahjaa", joka tarkoitti, että ekalla lapsella on niin hyvä kummi, että tuo peräti kaksi lahjaa joka kerta! Nimipäivät ja joulutkin täytyi muistaa, jos jokin unohtui, niin sen sai kyllä huomata! Muitakin pieniä "lipsahduksia" sieltä tuli....mutta onneksi emme ole enää väleissä, joten se siitä!

olen itse nuori ja minulla on kummit nyt kyllä osaan jo arvostaa niitä itse tehtyjä lapasia ja villasukkia mutta pienenä en. oli kivaa saada leluja ja kovia paketteja enkä kyllä tiennyt mistään kristilllisestä kasvatuksesta mitään ne olivat minulle vaan hauskat täti ja setä joiden kanssa tehtiin yleensä jotain hauskaa kun nähtiin ei kummin velvollisuus mikään lahjapuoti ole olla mutta kyllä jouluna pitäisi kortilla ilahduttaa sekin riittää mutta kun ei muisteta ollenkaa niin se tuntuu aika tylsältä vaikka ennen kyllä minusta kummit ovat sellaisia aikuisia jolle voi tiukan paikan tullen soittaa ja kysyä neuvoa ja jutella eritavalla kuin omille vanhemmille

muistan joskus lukeneeni pirkka-lehdestä artikkelin jossa painotettiin kummin tehtäviä,ison osan oli saanu juuri tuo taloudellinen tuki..kirkon mukaan kummien tehtävä on olla vanhempien tukena kasvatuksessa ja muussa..siihen tietty voisi kuulua myös euro avustus..meillä on kaksi hyvää kummia jotka käyvät poikaa katsomassa ja kirjaimellisesti viettävät laatuaikaa,saattavat olla 4tuntia leikkimässä huoneessa..sitten on 1kummi joka välitti silloin kun poika pieni ja sitten yksi joka voisi työntää kalliit lahjansa perse,.....ja joskus tulla ihan vaan moikkaamaan poikaa,usein tulee kylään silloin kun poika jo yöunilla..ennempää aikaa kun lahjoja,ainakin meillä.ei silti, voi olla että jossain perheissä on niin tiukkaa että esim raha on tuiki tarpeellinen,jotta lapsi saa/voi esim harrastaa jotakin..

Mielestäni kummin tärkein tehtävä on rukoilla kummilapsen puolesta. Annan kummilapselle lahjan vain syntymäpäivänä ja riitaa tuli äidin kanssa, kun en anna lahjaa jouluna. Kummius on nykyaikana vain rasite. Vanhemmat eivät näe mitään velvoitetta kummia kohtaan. Eivät esim. käytä minun syntymäpäivillä, vaikka täytin pyöreitä. Kun lapset eivät käy kylässä lapsena ollessa, ei ne aloita sitä isompanakaan. Annan viimeisen lahjan lapselle rippikoulu ikäisenä ja sitten tämä pakkopulla loppuu.

Kummilapseni äiti on ilmoittanut ettei halua olla lapsensa kummien kanssa missään tekemisissä, mutta lahjat tulisi kyllä lapselle toimittaa! En aio ostaa vieraaksi jäävälle lapselle lahjoja, olisin halunnut antaa hänelle aikaa (ja myös niitä lahjoja). Jos en tunne koko lasta miksi lähetellä lahjoja, eihän lapsi edes tiedä keneltä ne tulevat!

Tärkein tehtävä mielestäni on kantaa lasta rukouksin Taivaan Isän eteen ja jos mahdollista etäisyyksien vuoksi, olla ystävä lapselle, tavata usein ja kuunnella häntä.
Kummin tehtävä on antaa kummilapselle kristillistä kasvatusta vanhempien ohella, se ei todellakaan tarkoita sitä, että kummilapsen pianotunnit täytyisi kustantaa tai vaatettaa hänet se on vanhempien tehtävä. Mielestäni vanhemmat toimivat todella röyhkeäsi jos he määrävät mitä kummin tulee ostaa ja mitä ei. Lapsen muistamien on pääasia eikä lahjan hinta. Jokainen ostaa sellaista minkä katsoo soveliaaksi ja mitä ehkä voisi ostaa myöskin omalle lapselleen. Itse en ainakaan ole ostanut kauhean kalliita lahjoja, olen kuitenkin miettinyt mistä lapsi tykkäisi, välillä sitä onko hänelle hyötyä siitä ja mahdollisesti aina välillä jotain kristillistä sanomaakin sisältävän (kirjat, lehdet, cd:levy, videokasetti, pelit) lahjan.

Yhdet lahjat minä aina kummilapsilleni ostan, onhan mulla muitakin rahareikiä, kuten oma pienokainen. Kuten kaikessa muussakin; määrä ja raha ei ole se pääpointti vaan se menossa mukana oleminen.
Läsnä oleminen; ainakin minulle.
Käyn säännöllisesti lasten luona ja olen heidän kanssaan, ja mm. jouluna, synttärinä ym ostan lahjat.
Jos joku aikuinen ei vielä tiedä, ettei kummin tehtävä ole materiaalin haaliminen; kannattaa kerrata se heille.
Eikö kummiutta enää arvosteta?

.. lahjanostokykyjeni perään, sanoisin saman tien, että etsi muualta. Tosin aikuista ei voi opettaa enää tavoille, mutta hänen lapsensa vois - esim. olemalla se ainoa kummi joka ei hukuta tavaroihin.

Me on kummilapseni äidin kanssa naureskeltu, että minä olen se kummi joka pojan hemmottelee pilalle :) ja jos joskus poika kotoaan karkaan suutuspäissään, niin minun luo tulee kumminkin. En käytä valtavasti rahaa kummilapseeni, ostan vaatteita tms. mitä hän tarvitsee useita kymmeniä euroja kyllä käytään per lahja, mutta en sentään satoja. Enemmänkin taitaa tuo hemmottelu olla sitä että huomioin pojan ja olen oikeasti hänelle läsnä kun käyn kyläilemässä. Kummin tehtävä onkin mielestäni olla tuki ja turva lapselle vahempien lisäksi ja tietenkin tukea myös vanhempia lapsen kasvatuksessa. Kummin EI TODELLAKAAN kuulu maksaa itseään kipeäksi ja ostaa kallista/turhaa tavaraa tenavalle.

minusta tähän keskusteluun on lisättävä tällaisen juuri ripille päässeen kanta. Minulla on mahtava kummi, hän on isäni sisko ja olemme todella samanlaisia välillä meilläkin on riitoja mutta se johtuu yksinomaan yhtäläisyyksistämme. rakastan tehdä lahjoja hänen lapsilleen eli serkuilleni , ompelen paljon joten lahjat on itse tehtyjä en odota kummiltani mitään erikoista kun tiedän että hänelle voin puhua kaikesta ja että hän on minusta ylpeä. koen että hänen lapsensa ovat minulle vähän niinkuin kummilapsia sillä tunnen näitä kohtaan ylpeyttä ja teen heidän kanssaan kaiken laista. haluaisin itsekkin joskus kummiksi(:

Kummi ei myöskään ole = lapsenvahti :(

Kummi on kirkon keksintö. Maallistuneella kirkolla kummin tehtävä on murroksessa. Kun uskon asioista ei kovin moni juttele on kummius jäänne ilman sisältöä. Mikäli tutustuu kummin tehtävän dynamiikkaan saattaisi moni sävähtää mistä on kysymys.

Ennen vanhaan kummilla oli merkitystä, siksi sellaiset lapselle piti olla. Nykyisin kummius on vain jäänne vanhoista ajoista, siitä ei ole luovuttu, vaikka tarvetta ei enää olekaan. Joskus muinoin kummin tehtävä oli huolehtia lapsesta, jos tämän vanhemmat kuolivat tai sairastuivat, kummit piti siis valita huolellisesti. Esim. erään jo aikaa sitten kuolleen vanhempieni ystävän kummi oli eräs silloisen Suomen tunnetuimmista tehtailijoista ja hän lupasi kummilahjaksi antaa pojalle hyvän koulutuksen ja varman työpaikan ja niin se todellakin meni. Köyhän pojasta tuli herra.

Kummiuteen on iät ja ajat jo suhtauduttu nimellisesti, ei mitään kummempia ajatuksia takana. Vasta nyt tuntuu kuin kummius olisi jotenkin erityisesti taas nostettu tapetille. Itsekin jouduin aikanaan vähän tällaiseen pyöritykseen. Minulla oli jo kaksi kummilasta, jotka oli jo melkein aikuisia, kun eräs myöhempi ystäväni sitten vielä pyysi minua lapsensa kummiksi. Jouduin alusta asti jotenkin korostuneesti olemaan kummi, enkä oikein pitänyt siitä. Siihen kun tuntui koko ajan liittyvän jotain vaatimuksia minulle. Lapsen hoitoa, rahan ja tavaroiden antamista. Meitä oli kaksi kummia, ja huomasimme molemmat saman asian. Toisella kummilla oli vielä kaksi pientä lasta itselläänkin ja olihan minullakin vielä teini-ikäinen siinä elätettävänä ja kasvatettavana ja olin siinä vaiheessa yksinhuoltaja. Mutta kummilapsi oli kuin kaiken edelle menevä, häntä piti koko ajan jotenkin erityishuomioida, koska hän nyt oli se kummilapsi! Toki lapsi oli kiva ja mukava, mutta oppiihan se lapsikin vaatimaan kun opetetaan. Alkoi olla hieman ahdistavaa. Kummien piti aina antaa se paras, tärkein ja kallein lahja ja olla muutenkin aina käytettävissä ja se, jonka puoleen aina käännyttiin kun jotain tarvittiin, oli se sitten aineellista tai muuta. Ei oikein hyvä juttu.

Toki on myönnettävä, että kyllä minutkin sitten puolestani huomioitiin, mutta paljon helpommallahan he siinä pääsivät. Joskus sitä vain ajatteli, että olisinpa osannut omalle lapselleni valita kummin samoin perustein ja kehdannut olla yhtä vaativa.

Ennen aikaan kummi varmasti todellakin huolehti lapsen kristillisestä kasvatuksesta, jos ei muusta. Vei kirkkoon, osti Raamatun ja virsikirjan jne. Se on ollut siihen aikaan, kun kirkko muutenkin hallitsi ihmisten elämää ja olemista. Kummi vei lapsen kinkereille, jos ei vanhemmat vieneet. Onhan se kaunis ajatus.

Jos olisin sanonut ystävälleni, että vien tuon kummilapseni kirkkoon tai edes johonkin seurakunnnan lasten tilaisuuteen, ei varmasti olisi onnistunut.

Olen aika varma, että jos kirkko esittäisi kummikäytännöstä luopumista, niin suurin osa ihmisistä olisi sitä vastaan. Itse kyllä taitaisin äänestää puolesta.

Ap, tuo tuttavasi on ihan kilari. Olen itse kummi, enkä ole antanut kummilapselle kuin sitä sun tätä silloin tällöin. Se on silti mun kummilapsi. En mittaa rakkautta omiin vanhempiinkaan sillä, kuinka paljon saan heiltä rahaa tai ystävyyttä sen perusteella, paljonko saan nyhdettyä muilta rahaa. Toisaalta, jotkuthan menevät naimisiin vain varastaaksen toisen rahat.

tämä aloitus on selvä provo.
Kukaan ei pyydä "tuttavaansa" lapsensa kummiksi!

Itse ainakin olisin kaivannut kummeilta tukea ja sitä että olisisin voinut puhua minua mietityttävistä asioista. Lapsena sitä iloitsi vaan niistä lahjoista mitä heiltä sai. Mutta näin jälkeenpäin olisin halunnut läheisemmät välit.

Minut.kummi tehtävän hoitaan syömisen tai iltapesun nukkumista sekä aamusta katsoman lastenohjleman iltasatu voit ollaan hauskapito

Mitä hyötyä kummiudesta on?

Kummit on turhia.

Aikamoista. Ois kiitollinen ollut jos joku ylipäätään suostuu kummiksi. Törkeä materialisti. Onkohan yhä? Tosi hävytön tyyppi!

Minua on pyydetty kummiksi lähisukulaisen lapselle. Haluaisin kyllä olla, mutta agnostikkona se kristillinen kasvatus hieman mietityttää. Pystyisin ehkä lähinnä johonkin eettisten asioiden opettamiseen, siihen että lapsesta tulisi avarakatseinen ja eri kulttuuritaustoista tulevia kunnioittava. Joka pitäisi tasa-arvoa ja muuta sellaista tärkeinä elämää ohjaavina arvoina. Lahjoilla voisin ehkä herättää kiinnostusta lukemiseen ikäkausille sopivalla tavalla. Voisin viettää hänen aikaa hänen kanssaan jne. Mutta ne uskonnolliset jutut on itsellenikin suuri kysymysmerkki. Monet kohdat suorastaan järjenvastaisia.