Kummin tehtävät!

Ihmetyttää nämä kummin "velvollisuudet" nykyään.
Tuttavani pyysi minua lapsensa kummiksi. Sitä ennen hän tivasi mielettömän tarkkaan sen miten paljon olen ostellut lahjoja muille kummilapsilleni. Kertoi kuinka ei voinut ottaa erästä toista ystäväänsä kummiksi, koska hänen ystävänsä opiskeli, eikä hänellä olisi ollut varaa kummilapseen. Ja vähätteli kuinka eräs kummi oli hänen toiselle lapselleen ostanut "vain" Barbin joululahjaksi, eikä tuhatta ja sataa muuta lelua ja vaatetta tuon nuken lisäksi...
Hänen veljensä on myös tuon tytön kummi, hän laittaa veljensä ostelemaan kummilapselleen yhtä jos toista pitkin vuotta.

Käsittääkseni kummius ei varsinaisesti velvoita kummeja ostamaan yhtään lahjaa! Jotain rajaa! Eikö kummius velvoita kristilliseen kasvatuksen, eikä lahjavarastoksi?
Ilmoita


kasvattaa? Aika harva kummi niin tekee, että kyllä se kummin velvollisuus taitaa tänä päivänä olla se lahjakauppa. Se, minkä arvoisena itse kukin kummilastaan lahjallisesti pitää, onkin sitten jokaisen kummin itse päätettävä, ei lasten vanhempien.

Ja ei kummiksi ole pakko suostua, jos oikein ne tyypilliset joulu ja synttärilahjat kismittää. Itse kuitenkin kummina tykkään ostaa lahjoja kummitytölleni, koska haluan häntä ilahduttaa ja tuommoinen 4-vuotias ei vielä siitä kristillisyydestä paljoa piittaa. Kuten en minäkään...
2 VASTAUSTA:
Pointti oli vaan se että kun toinen valitsee lapselleen kummin tämän henkilön rahapussin paksuuden mukaan!

Tottakai itsekin tykkään ilahduttaa ja ostella... Mutta ei kai kummin ainut tehtävä ole kiikuttaa lahjaa syntymäpäivänä tai jouluna!?!?!? Eikö sitten yksi lelu tms riitä? Pitääkö niitä olla kasoittain aina kerrallaan?

Toinen juttu sekin, ettei tuttavaani ilahdutaisi itse tehdyt, neulotut/virkatut/ristipisto työt. Vaikka niiden arvo olisi mitä, hän ei arvosta sellaisia pätkääkään vaan vähättelee että miten joku kehtaakin...
Kummi, enkä lahjakauppa! kirjoitti:
Pointti oli vaan se että kun toinen valitsee lapselleen kummin tämän henkilön rahapussin paksuuden mukaan!

Tottakai itsekin tykkään ilahduttaa ja ostella... Mutta ei kai kummin ainut tehtävä ole kiikuttaa lahjaa syntymäpäivänä tai jouluna!?!?!? Eikö sitten yksi lelu tms riitä? Pitääkö niitä olla kasoittain aina kerrallaan?

Toinen juttu sekin, ettei tuttavaani ilahdutaisi itse tehdyt, neulotut/virkatut/ristipisto työt. Vaikka niiden arvo olisi mitä, hän ei arvosta sellaisia pätkääkään vaan vähättelee että miten joku kehtaakin...
Lahjoja voit ostaa oman mielesi mukaan ja antaa kummilapsellesi juuri sitä mikä onsinnulle ominta -eikö? Itse tykkään viedä kummilastani erilaisiin paikkoihin tutustumaan ja nauttimaan yhteisestä ajasta. Tällöin jätän lahjojen ostamisen vähemmälle. opiskelija budjetilla olen pärjännyt loistavasti :) Mielikuvitus liikkeelle!
+Lisää kommentti
Olen kahden lapsen kummi ja itsellä on yksi lapsi, jolla kolme kummia. Puolin jos toisinkin on sovittu, että kummi vie retkille(Korkeasaari,lintsi yms) ja muutenkin viettää aikaa. Kukaan meistä ei edes haluaisi, että kummi ostaa kalliita lahjoja tai antaa rahaa.
Ilmoita
että kummi on lapsen aikuinen ystävä.

en ole yhtäkään kummia valinnut lahjamäärän perusteella,vaan kummit ovat minulle tärkeitä ihmisiä joiden haluan olevan osa lapseni elämää.

itselläni on 4 kummilasta,jotka eivät odota lahjoja kun tapaamme vaan sitä että tapaamme!
Ilmoita
itse en kummiksi alkaisi noilla kriteereillä olenkaan.

Meillä kummit valittiin ihan muilla kuin lahjaperusteilla ja metsään meni silti osittain näin myöhemmin olemme sen havainneet..

Yksi juttu on sekin että meillä on kaikilla kaksi kummia ja osalla pariskunta muodostaa tuon kaksikon. Lahjoja siis tulee eri tavalla,mutta lapset kyllä ymmärtää sen. Sitä ne penteleet ei kyllä ymmärrä että äkkiä kimmi unohtaa olemassaolon.. Se lapsi jolta yksi kummi on kuollut jo saa pientä hyvitystä sitten meidän kautta.. onneksi myös mummi on hänelle todella läheinen!

Viimeksi jouluna kuultiin vieraiden ajaessa pihaan tiedoitus; minun kummini tulivat! Ei siis etunimeltä koskaan vaan kummi on aina kummi..
Ilmoita
Mutta jo juuri rippikoulun käyneitä kakaroita huijataan ja painostetaan kummiksi. Sitten alkaakin vaatiminen ja kiristäminen jo opiskelijoilta "kummin velvollisuuksiin".

Törkeetä tuo veljensäkkin hyväksikäyttäminen, eikä ihan ainutlaatuinen tapaus. Tuntuu kuin lapsenteolla vain rahastetaan jo lähiomaisetkin ja pahimmassa tapauksessa koko suku. Ahneudella ei tunnu olevan enään mitään rajoja.

Koko kummius olisi syytä lopettaa koska sillä vaan hyväksikäytetään hölmöjä. Älkää enään lähtekö kiristettäväksi. Älkääkä alistuko kiristämiseen. Monet ovat pesseet kätensä koko kummin hommasta sen idean mentyä aivan päälaelleen. Nuoria voidaan vielä höynäyttää helpostikkin mutta aikuisen pitäisi haistaa "palaneen käry"!
Ilmoita
itse ainakin arvostan tyttöni kummia, joka esim oli itse tehnyt joululahjaksi baby bornille vaatteita. muutenkin hän on ihanasti muistanut tyttöäni, ei se muistaminen tarvi olla rahallisesti mitään suurta, joskus puhelinsoittokin ilahduttaa. Poikani kummi taas... no joo, hänelle tuntuu olevan liikaa pelkkä yhteydenpito, saati sitten että lahjoihin tuhlaisi...

ja kun kummit ovat joskus kysyneet, mitä halutaan lahjaksi, olen aina sen toiveen arvon pitänyt 10-20 euron tuntumissa. tai sanonut, että kaikki käy...

mites saataisiin yhdistymään ne kummit, jotka eivät halua kummilapsiaan muistaa niiden vanhempien lapsiin, jotka vaativat kymmenien eurojen tavaroita? ja sitten ne kummit jotka haluavat muistaa yhteen niiden kanssa, joiden vanehemmat eivät odota mitään ihmeellistä?
Ilmoita
Kummius ei todellakaan velvoita ostaman mitään, pääasiallinen kummin "tehtävä" kun on se kristillinen kasvattaminen. Tosin tänä päivänä se tahtoo olla hukassa itse keneltäkin, usein myös itseltäni. Mielestäni tärkeintä on pitää yhteyttä kummilapseen ja tämän perheeseen, kysellä kuulumisia ja käydä kyläilemässä. Olla lapsen kanssa. Eivät ole kummilapseni vanhemmat koskaan pyytäneet minua ostamaan mitään, eivätkä takuulla loukkaannu jos en osta. Kivaahan se on välillä muistaa lahjalla mut se ei saisi olla itsetarkoitus. Zemppiä kaikille kummeille! :)
Ilmoita
Kummin tehtävä on olla lapselle turvallinen aikuinen
Lahjojen asemasta arvostan kummin lapsen kanssa viettämää aikaa.
Ilmoita
Sinulla on onnea kun jo alkumetreillä huomaat, että kummiksi pyytäjän ja sinun näkemys kummiuteen liittyvistä velvollisuuksista eroaa oleellisesti. Ehdit siis kohteliaasti kieltäytyä ja suositella ystävällisesti, että tuttavasi pyytäisi jotakin toista, jolle urakka sopii tällä hetkellä paremmin.

Usko huviksesi: Ei ole kivaa lahjaa ostaessaan tai ostamatta jättäessään miettiä, että onko nyt hyvä ja että setvitäänkö asiaa laajemmassa tuttavapiirissä.
Ilmoita
Itsekin olen kummi, eikä kummilapseni vanhemmat minulta ihmeitä odota. He tietävät että iltarukoukset ja muut minulta lapsi kyllä oppii hieman kasvaessaan, ja he tietävät myös ettei rahapussini pohjalla ole ajoittain lantin lanttia! Mielestäni kummintehtävänä on juuri olla lapsen lähellä, käydä kylässä jne, eikä aina vain ostella kalliita lahjoja tms.

Ja sitten mitä omaan kummiini tulee, viimeksi olen nähnyt häntä sattumoisin ripiltä pääsyni jälkeen, kun hän huomasi minulla ristin kaulassa kaupassa ja halasi ja kuiskasi että kuka sen minulle ostin, ja siihen vastasin totuuden eli pari ystävää. Sitä ennen en ollut häntä nähnyt viiteen vuoteen, enkä taida nytkään nähdä ellei sattumoisin törmätä..
1 VASTAUS:
Meillä kummi asuu niin kaukana, että näkemiset jäävät vähäiseksi, mutta onneksi on muita läheisiä.
+Lisää kommentti
Itselläni on reilun vuoden vanha kummipoika, ja tiedostan hyvin vahvasti sen, miksi olin ristiäisissä sylikummina. Lapsen vanhemmat tietävät, etten kitsastele lahjojen hankinnassa ja että poika luultavasti tulee saamaan parasta ja paljon.

Ikävä kyllä itse en nauti lahjojen hankkimisesta silloin, kun tiedän vastapuolen niitä laskin takataskussa odottelevan. Kummiuden pitäisi olla hieno asia, ja minä ainakin olisin valmis antamaan aikaani pojalle, etenkin kun omia lapsia tai muita kummilapsia ei ole. Haluaisin olla se turvallinen aikuinen ystävä. Saa nähdä kuinka käy sitten, kun lapsi itse asiasta jotakin ymmärtää...

Syksyllä erosin kirkosta, joten kummintehtäviin eli lahja- ja rahasammoksi minua on turha enää pyytää.
1 VASTAUS:
Kuka sanoo, että sinun olis osteltava kalliita lahjoja? Arvostat itsesi tosi korkealle, kun ajattelet, että sinut on valittu lahjojen vuoksi, eikö sinulla ole muuta annettavaa vai ovatko vanhemmat väittäneet näin?
+Lisää kommentti
Olen kolmen ihanan tytön kummi enkä alusta alkaen ole suostunut miksikään rahasammoksi.Aivan alusta asti olen antanut jokaiselle lapselle aikaani ja sitä ovat lasten vanhemmatkin tuntuneet arvostavan.Vanhemmat ovat päässeet leffaan, teatteriin tai mitä vaan kahden ja minä taas kummityttöni kanssa kaikkea elämyksiä kokemaan.Oletkos ajatellut että nykylapselle jossain luonnonpuistossa tai eläintarhassa vierailukin voi olla elämys? Tai muistan yhden kummilapseni vierailun Helsinkiin kun suurta ihmetystä hänelle aiheuttivat metro tai ratikka-ajelut, siinä meni suunnitelmat uusiksi kun tyttö tahtoi vain kierrellä ratikalla (ikä tosin oli silloin varmaan viisi, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan). Koko kummius on kuitenkin sinun ja lapsen välinen juttu,ei siihen vanhempien tarvitse puuttua.Tänä päivänä kun kummilapseni ovat jo isompia (yksi jo aikuinen) eivät he edelleenkään odota mitään kallista vaan kyselevät koska saavat tulla kylään. Mielestäni tämä on parasta kummiutta. Kuitenkin perimmäinen tarkoitus kummivelvollisuudessa on olla se vanhempi sille lapselle jos lapsen omille vanhemmille tapahtuu jotain.Jokainen ostelkoon varojensa mukaan ja on todella typerää vanhemmilta valita kummia sen mukaan mitä hän mahdollisesti ostaisi tai tuhlaisi lapseen.
Oikein antoisia kummihetkiä sinulle, minä olen ainakin nauttinut joka hetkestä ja nautin edelleen.
Ilmoita
Minuakin pyydettiin joskus aikoinaan kummiksi. Erästä toista ei pyydety, koska se ostaa "vain" hopealusikan nimipäivälahjaksi. Sain minäkin kuulla kastetilaisuuden jälkeen. "Otettiin lapsellemme kaksi kummia, että sekin saa kaksi lahjaa", joka tarkoitti, että ekalla lapsella on niin hyvä kummi, että tuo peräti kaksi lahjaa joka kerta! Nimipäivät ja joulutkin täytyi muistaa, jos jokin unohtui, niin sen sai kyllä huomata! Muitakin pieniä "lipsahduksia" sieltä tuli....mutta onneksi emme ole enää väleissä, joten se siitä!
Ilmoita
olen itse nuori ja minulla on kummit nyt kyllä osaan jo arvostaa niitä itse tehtyjä lapasia ja villasukkia mutta pienenä en. oli kivaa saada leluja ja kovia paketteja enkä kyllä tiennyt mistään kristilllisestä kasvatuksesta mitään ne olivat minulle vaan hauskat täti ja setä joiden kanssa tehtiin yleensä jotain hauskaa kun nähtiin ei kummin velvollisuus mikään lahjapuoti ole olla mutta kyllä jouluna pitäisi kortilla ilahduttaa sekin riittää mutta kun ei muisteta ollenkaa niin se tuntuu aika tylsältä vaikka ennen kyllä minusta kummit ovat sellaisia aikuisia jolle voi tiukan paikan tullen soittaa ja kysyä neuvoa ja jutella eritavalla kuin omille vanhemmille
Ilmoita
muistan joskus lukeneeni pirkka-lehdestä artikkelin jossa painotettiin kummin tehtäviä,ison osan oli saanu juuri tuo taloudellinen tuki..kirkon mukaan kummien tehtävä on olla vanhempien tukena kasvatuksessa ja muussa..siihen tietty voisi kuulua myös euro avustus..meillä on kaksi hyvää kummia jotka käyvät poikaa katsomassa ja kirjaimellisesti viettävät laatuaikaa,saattavat olla 4tuntia leikkimässä huoneessa..sitten on 1kummi joka välitti silloin kun poika pieni ja sitten yksi joka voisi työntää kalliit lahjansa perse,.....ja joskus tulla ihan vaan moikkaamaan poikaa,usein tulee kylään silloin kun poika jo yöunilla..ennempää aikaa kun lahjoja,ainakin meillä.ei silti, voi olla että jossain perheissä on niin tiukkaa että esim raha on tuiki tarpeellinen,jotta lapsi saa/voi esim harrastaa jotakin..
Ilmoita
Mielestäni kummin tärkein tehtävä on rukoilla kummilapsen puolesta. Annan kummilapselle lahjan vain syntymäpäivänä ja riitaa tuli äidin kanssa, kun en anna lahjaa jouluna. Kummius on nykyaikana vain rasite. Vanhemmat eivät näe mitään velvoitetta kummia kohtaan. Eivät esim. käytä minun syntymäpäivillä, vaikka täytin pyöreitä. Kun lapset eivät käy kylässä lapsena ollessa, ei ne aloita sitä isompanakaan. Annan viimeisen lahjan lapselle rippikoulu ikäisenä ja sitten tämä pakkopulla loppuu.
1 VASTAUS:
Jos suhde ei pysy lämpimänänä vanhenpiin niin lopeta lahjojen jakaminen. Jos vanhemmat eivät halua lasta kasvattaa kunnioittaan ketään niin miksi sinä yksin yrität joillain tyhmillä lahjoillasi? Eihän lapsi niitä arvosta jos ei antajaakaan koskaan näe tai ei häneen tutustu.
+Lisää kommentti
Kummilapseni äiti on ilmoittanut ettei halua olla lapsensa kummien kanssa missään tekemisissä, mutta lahjat tulisi kyllä lapselle toimittaa! En aio ostaa vieraaksi jäävälle lapselle lahjoja, olisin halunnut antaa hänelle aikaa (ja myös niitä lahjoja). Jos en tunne koko lasta miksi lähetellä lahjoja, eihän lapsi edes tiedä keneltä ne tulevat!
Ilmoita
Tärkein tehtävä mielestäni on kantaa lasta rukouksin Taivaan Isän eteen ja jos mahdollista etäisyyksien vuoksi, olla ystävä lapselle, tavata usein ja kuunnella häntä.
Kummin tehtävä on antaa kummilapselle kristillistä kasvatusta vanhempien ohella, se ei todellakaan tarkoita sitä, että kummilapsen pianotunnit täytyisi kustantaa tai vaatettaa hänet se on vanhempien tehtävä. Mielestäni vanhemmat toimivat todella röyhkeäsi jos he määrävät mitä kummin tulee ostaa ja mitä ei. Lapsen muistamien on pääasia eikä lahjan hinta. Jokainen ostaa sellaista minkä katsoo soveliaaksi ja mitä ehkä voisi ostaa myöskin omalle lapselleen. Itse en ainakaan ole ostanut kauhean kalliita lahjoja, olen kuitenkin miettinyt mistä lapsi tykkäisi, välillä sitä onko hänelle hyötyä siitä ja mahdollisesti aina välillä jotain kristillistä sanomaakin sisältävän (kirjat, lehdet, cd:levy, videokasetti, pelit) lahjan.
1 VASTAUS:
Vaan siitä aineellisesta puolesta. Rahoitus apuja pitäisi saada jostain kakaralleen. Tai toinen on hoito apuja jos sattuu jämään yksinhuoltajaksi. Kummius on vaan hyväksikäytön väline nykyään, ei mitään muuta. Sen takia jotkuta jopa vaihtelevat kummeja kun eivät saakkaan luulemiaan hyötyjä ensimmäisiksi valitsemistaan.

Näin on mennyt maailma vaan kaikessa hyötytarkoitukseksi, jopa kummi asiassakin. Lukekaapa anoppi ja appi palstaa, kuinka moni märisee siellä liian halvoista joululahjoista. Ihan sama on kummien kohdallakin. Täälläkin alkaa jo kaikki valittaan kohta huonoista kummeista ja lahjoista, lahjoista ennen kaikkee, kummeista viis veisaten loppujen lopuksi.
+Lisää kommentti
Yhdet lahjat minä aina kummilapsilleni ostan, onhan mulla muitakin rahareikiä, kuten oma pienokainen. Kuten kaikessa muussakin; määrä ja raha ei ole se pääpointti vaan se menossa mukana oleminen.
Läsnä oleminen; ainakin minulle.
Käyn säännöllisesti lasten luona ja olen heidän kanssaan, ja mm. jouluna, synttärinä ym ostan lahjat.
Jos joku aikuinen ei vielä tiedä, ettei kummin tehtävä ole materiaalin haaliminen; kannattaa kerrata se heille.
Eikö kummiutta enää arvosteta?
Ilmoita
.. lahjanostokykyjeni perään, sanoisin saman tien, että etsi muualta. Tosin aikuista ei voi opettaa enää tavoille, mutta hänen lapsensa vois - esim. olemalla se ainoa kummi joka ei hukuta tavaroihin.
Ilmoita
Me on kummilapseni äidin kanssa naureskeltu, että minä olen se kummi joka pojan hemmottelee pilalle :) ja jos joskus poika kotoaan karkaan suutuspäissään, niin minun luo tulee kumminkin. En käytä valtavasti rahaa kummilapseeni, ostan vaatteita tms. mitä hän tarvitsee useita kymmeniä euroja kyllä käytään per lahja, mutta en sentään satoja. Enemmänkin taitaa tuo hemmottelu olla sitä että huomioin pojan ja olen oikeasti hänelle läsnä kun käyn kyläilemässä. Kummin tehtävä onkin mielestäni olla tuki ja turva lapselle vahempien lisäksi ja tietenkin tukea myös vanhempia lapsen kasvatuksessa. Kummin EI TODELLAKAAN kuulu maksaa itseään kipeäksi ja ostaa kallista/turhaa tavaraa tenavalle.
Ilmoita
minusta tähän keskusteluun on lisättävä tällaisen juuri ripille päässeen kanta. Minulla on mahtava kummi, hän on isäni sisko ja olemme todella samanlaisia välillä meilläkin on riitoja mutta se johtuu yksinomaan yhtäläisyyksistämme. rakastan tehdä lahjoja hänen lapsilleen eli serkuilleni , ompelen paljon joten lahjat on itse tehtyjä en odota kummiltani mitään erikoista kun tiedän että hänelle voin puhua kaikesta ja että hän on minusta ylpeä. koen että hänen lapsensa ovat minulle vähän niinkuin kummilapsia sillä tunnen näitä kohtaan ylpeyttä ja teen heidän kanssaan kaiken laista. haluaisin itsekkin joskus kummiksi(:
1 VASTAUS:
minä olen kahden ystäväni lapsen kummi. lapsissa ei ole mitään vikaa, mutta vanhempien (tai tässä tapauksessa ystävieni) muuttuneen käytöksen takia harmittaa että aloin kummiksi. lahjat ovat kyllä tervetulleita (vien synttäri- ja joululahjat ja lisäksi pari kertaa vuodessa ostan lapsille jotain muuta). toinen kaveri haukkuu minulle muiden kummien lahjoja, en tiedä mitä minun tuomista ajattelee. rahatilanteen mukaan ostan heille 25-50 euron lahjoja, ja yleensä sellaista mitä on toivottu. muutenkin tapaan lapsia useita kertoja vuodessa (kerran kuukaudessa tai kahdessa), leikitään kotona tai käydään jossain paikassa/tapahtumassa.

tuntuu että ystävyys näiden kavereiden kanssa on jäänyt kummiuden alle. ystävät eivät ole enää aikoihin olleet kiinnostuneita kuulumisistani, mutta minulle he kyllä puhuvat omat, lapsen, parisuhteen ja sukulaisten ongelmat ja kuulumiset. yksipuolinen kuuntelu on alkanut kyllästyttää. ihan kuin olisin vain joku tuttu täti jonka tehtävänä on muistaa heitä ja olla kiinnostunut heidän elämästään, mutta minulta ei koskaan kysytä että mitä sinulle kuuluu. jos yritän itse kertoa kuulumisiani, ollaan hiljaa tai sanotaan vaan tyyliin "niin". Kahdenkeskiset tapaamiset ovat jääneet, koska ystävillä ei ole koskaan aikaa/halua tavata minua kahdestaan (muita ystäviä kyllä on). toinen ystävistä ei koskaan noteeraa minun syntymäpäiviä tai joulua laittamalla esim. kortin. minä olen kyllä muistanut ystävieni syntymäpäivät ja onnitellut heitä, jouluna laittanut koko perheelle yhteisen kortin. toisesta kummilapsesta en ole koskaan saanut yhtään kuvaa, vaikka hän on jo koulussa. on kuulemma askarrellut minulle kaikkea ja piirtänyt minusta kuvia, pyynnöistä huolimatta en ole saanut edes nähdä niitä, puhumattakaan että olisin saanut omaksi jotain.

tuntuu että toisesta otetaan kaikki hyöty irti antamatta mitään takaisin. nyt olenkin miettinyt että pitäisikö antaa olla ja lopettaa yhteydenpito? olen sanonut näistä asioista molemmille ystävilleni, että on tuntunut vähän yksipuoliselta mutta ei se ole tuonut muutosta. rahallekin olisi oikeasti muutakin käyttöä. ehkäpä vika on minussa siinä mielessä, ymmärsin ja kuuntelin molempia ystäviäni todella paljon kun saivat lapsensa enkä edes yrittänyt puhua omia asioitani, kun ajattelin että pienen kanssa on niin työlästä muutenkin. nyt se on jäänyt pysyväksi olotilaksi.
+Lisää kommentti
Kummi ei myöskään ole = lapsenvahti :(
Ilmoita
Kummi on kirkon keksintö. Maallistuneella kirkolla kummin tehtävä on murroksessa. Kun uskon asioista ei kovin moni juttele on kummius jäänne ilman sisältöä. Mikäli tutustuu kummin tehtävän dynamiikkaan saattaisi moni sävähtää mistä on kysymys.
Ilmoita
Ennen vanhaan kummilla oli merkitystä, siksi sellaiset lapselle piti olla. Nykyisin kummius on vain jäänne vanhoista ajoista, siitä ei ole luovuttu, vaikka tarvetta ei enää olekaan. Joskus muinoin kummin tehtävä oli huolehtia lapsesta, jos tämän vanhemmat kuolivat tai sairastuivat, kummit piti siis valita huolellisesti. Esim. erään jo aikaa sitten kuolleen vanhempieni ystävän kummi oli eräs silloisen Suomen tunnetuimmista tehtailijoista ja hän lupasi kummilahjaksi antaa pojalle hyvän koulutuksen ja varman työpaikan ja niin se todellakin meni. Köyhän pojasta tuli herra.

Kummiuteen on iät ja ajat jo suhtauduttu nimellisesti, ei mitään kummempia ajatuksia takana. Vasta nyt tuntuu kuin kummius olisi jotenkin erityisesti taas nostettu tapetille. Itsekin jouduin aikanaan vähän tällaiseen pyöritykseen. Minulla oli jo kaksi kummilasta, jotka oli jo melkein aikuisia, kun eräs myöhempi ystäväni sitten vielä pyysi minua lapsensa kummiksi. Jouduin alusta asti jotenkin korostuneesti olemaan kummi, enkä oikein pitänyt siitä. Siihen kun tuntui koko ajan liittyvän jotain vaatimuksia minulle. Lapsen hoitoa, rahan ja tavaroiden antamista. Meitä oli kaksi kummia, ja huomasimme molemmat saman asian. Toisella kummilla oli vielä kaksi pientä lasta itselläänkin ja olihan minullakin vielä teini-ikäinen siinä elätettävänä ja kasvatettavana ja olin siinä vaiheessa yksinhuoltaja. Mutta kummilapsi oli kuin kaiken edelle menevä, häntä piti koko ajan jotenkin erityishuomioida, koska hän nyt oli se kummilapsi! Toki lapsi oli kiva ja mukava, mutta oppiihan se lapsikin vaatimaan kun opetetaan. Alkoi olla hieman ahdistavaa. Kummien piti aina antaa se paras, tärkein ja kallein lahja ja olla muutenkin aina käytettävissä ja se, jonka puoleen aina käännyttiin kun jotain tarvittiin, oli se sitten aineellista tai muuta. Ei oikein hyvä juttu.

Toki on myönnettävä, että kyllä minutkin sitten puolestani huomioitiin, mutta paljon helpommallahan he siinä pääsivät. Joskus sitä vain ajatteli, että olisinpa osannut omalle lapselleni valita kummin samoin perustein ja kehdannut olla yhtä vaativa.

Ennen aikaan kummi varmasti todellakin huolehti lapsen kristillisestä kasvatuksesta, jos ei muusta. Vei kirkkoon, osti Raamatun ja virsikirjan jne. Se on ollut siihen aikaan, kun kirkko muutenkin hallitsi ihmisten elämää ja olemista. Kummi vei lapsen kinkereille, jos ei vanhemmat vieneet. Onhan se kaunis ajatus.

Jos olisin sanonut ystävälleni, että vien tuon kummilapseni kirkkoon tai edes johonkin seurakunnnan lasten tilaisuuteen, ei varmasti olisi onnistunut.

Olen aika varma, että jos kirkko esittäisi kummikäytännöstä luopumista, niin suurin osa ihmisistä olisi sitä vastaan. Itse kyllä taitaisin äänestää puolesta.
Ilmoita
Ap, tuo tuttavasi on ihan kilari. Olen itse kummi, enkä ole antanut kummilapselle kuin sitä sun tätä silloin tällöin. Se on silti mun kummilapsi. En mittaa rakkautta omiin vanhempiinkaan sillä, kuinka paljon saan heiltä rahaa tai ystävyyttä sen perusteella, paljonko saan nyhdettyä muilta rahaa. Toisaalta, jotkuthan menevät naimisiin vain varastaaksen toisen rahat.
Ilmoita
tämä aloitus on selvä provo.
Kukaan ei pyydä "tuttavaansa" lapsensa kummiksi!
Ilmoita
Itse ainakin olisin kaivannut kummeilta tukea ja sitä että olisisin voinut puhua minua mietityttävistä asioista. Lapsena sitä iloitsi vaan niistä lahjoista mitä heiltä sai. Mutta näin jälkeenpäin olisin halunnut läheisemmät välit.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kummin tehtävät!

Ihmetyttää nämä kummin "velvollisuudet" nykyään.
Tuttavani pyysi minua lapsensa kummiksi. Sitä ennen hän tivasi mielettömän tarkkaan sen miten paljon olen ostellut lahjoja muille kummilapsilleni. Kertoi kuinka ei voinut ottaa erästä toista ystäväänsä kummiksi, koska hänen ystävänsä opiskeli, eikä hänellä olisi ollut varaa kummilapseen. Ja vähätteli kuinka eräs kummi oli hänen toiselle lapselleen ostanut "vain" Barbin joululahjaksi, eikä tuhatta ja sataa muuta lelua ja vaatetta tuon nuken lisäksi...
Hänen veljensä on myös tuon tytön kummi, hän laittaa veljensä ostelemaan kummilapselleen yhtä jos toista pitkin vuotta.

Käsittääkseni kummius ei varsinaisesti velvoita kummeja ostamaan yhtään lahjaa! Jotain rajaa! Eikö kummius velvoita kristilliseen kasvatuksen, eikä lahjavarastoksi?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta