Kielipalstoja lukiessa saa joskus käsityksen, että huoliteltu kieli on erinomaisen tärkeä asia. Kuinka tärkeä se todella on? Miksi esimerkiksi Kielitoimiston ohjeita kannattaa oikeasti noudattaa, tai miksi niistä ylipäänsä kannattaa välittää?
Onko näihin kysymyksiin olemassa järkeviä ja perusteltuja vastauksia? Kovin järkevänä ei voi pitää periaatetta, jonka mukaan niin pitää tehdä, koska aina on tehty. Se vain on ainoa, joka minulle on tullut tutuksi aiemmissa keskusteluissa kieli-ihmisten kanssa.
Toivottavasti kysymykseni eivät suututa ketään, koska kysyn ihan puhtaasta tiedon halusta. Yleensä kieliasioissa todellakin nojaudutaan tunnepohjaisiin argumentteihin, mutta kai sitä parempaankin pystytään. Vai miten on?
Onko näihin kysymyksiin olemassa järkeviä ja perusteltuja vastauksia? Kovin järkevänä ei voi pitää periaatetta, jonka mukaan niin pitää tehdä, koska aina on tehty. Se vain on ainoa, joka minulle on tullut tutuksi aiemmissa keskusteluissa kieli-ihmisten kanssa.
Toivottavasti kysymykseni eivät suututa ketään, koska kysyn ihan puhtaasta tiedon halusta. Yleensä kieliasioissa todellakin nojaudutaan tunnepohjaisiin argumentteihin, mutta kai sitä parempaankin pystytään. Vai miten on?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huoliteltu kieli antaa käyttäjästään huolitellun vaikutelman. Karkeat kielivirheet eivät ole omiaan nostamaan tekijänsä statusta sivistyneessä seurassa. Käytettävän kielen osaaminen ja omasta osaamisesta kiinni pitäminen kuvastaa henkistä tasoa yleisemminkin.
Sanallisessa viestinnässä on kuitenkin hyötyä herkistä tuntosarvista. Verbaliikka kannattaa sovittaa vastaanottajakunnan mukaan. Monet ihmiset saattavat pitää normaalin huoliteltua kirjakieltäkin turhana hienosteluna. Liikaa korkealentoisuutta on syytä tietynlaisessa seurassa leikata.
Ollaanpa takavuosien presidentistä Urho Kekkosesta muuten mitä mieltä tahansa, niin uskonpa lähes kaikkien pitäneen häntä erinomaisen osaavana sanankäyttäjänä. Nuoruudessaan jätkäporukoissa pyörineenä hän hallitsi tarvittaessa kansanomaisen, kadunmiestä ja saloseutujen eläjää puhuttelevan puhetavan, mutta oppineidenkin vastustajien oli paha lähteä äijän kanssa kilpasille sanasodassa. Kielen vivahteet ja eri tyylilajit olivat Kekkosella mestarillisesti hallussa!
Tämän ymmärtää, kun lukee vaikkapa tv-chatteihin lähetettyjä viestejä, joissa ei ole suuraakkosia, pilkkuja eikä pisteitä, ja sanojen kirjoitusasutkin ovat mitä moninaisimpia.
Tärkeintä on, että viesti menee perille. Kaikki me teemme kielivirheitä, ja on totta, että puheessa voi liiallinen huolellisuus tehdä joskus teennäisen vaikutuksen. Kirjoitettaessa pitää pyrkiä yksinkertaisuuteen ja selvyyteen, ja siinä kielioppi ja oikeakielisyys auttavat kummasti. Hämärästi sanottu on hämärästi ajateltu, väittää vanha sananparsi. Ilmeisen huolimaton kielenkäyttö vie vastaanottajan ajatukset pois viestin varsinaisesta sisällöstä.
Vanha lakimies määritteli selkeän tyylin vaatimukset kahdella tavalla: Jokaisen on osattava kirjoittaa ymmärrettävästi vapaamuotoinen veromuistutus, jos havaitsee virheen tapahtuneen. On myös osattava kirjoittaa selväsanainen kirjelappu huoltomiehelle siitä, missä ja millainen vika huoneistossa on havaittu, jos huoltomies tulee asukkaan ollessa poissa.
Eräässä firmassa markkinointimies lähetti englanninkielisen tarjouskirjeen asiakkaalle. Asiakas palautti kirjeen, johon hän oli korjannut kaikki siinä olevat kielioppivirheet. Turha kai mainita, että kauppoja ei syntynyt.
"Maan tapa", hienosti meni viestisi perille, ainakin minulle. Liimaan tekstin jääkaappini oveen. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!