Mitä tehdä kun oon sairastanu bulimiaa 6 vuotta, alotettuani seurustelun avomieheni kanssa kerroin hänelle mikä on tilanne jne.Ei hän oikeastaan koskaan ole voinut ymmärtää tilannettani...siis ymmärtää miten asioita ei noin vain hoideta pois alta. kävin hoidossa kunnes se ahdisti liikaa. Nyt vointini alkaa olla kaikinpuolin huono. Ollaan muutettu yhteen jonkin aikaa sitte, eikä mies edes huomaa että kaikki ei oo kohalla. kotona teen ruuan,leivon ja siivoon ja käyn kaupassa yms..syön viiden edestä eikä mies edes ihmettele
tai ole huolissaan vaikken ole kovinkaan iso...160 cm 44kg... ja kaiken lisäksi ravaan vessalla älyttömästi.minua raivostuttaa sekä oma sairaus etten voi vaan kertoa koska tiedän ettei hän muuta ku sanois että pakota ittes lopettaa...soita jos tulee paha hetki...yms... EI AUTA!!!! Eikö mies tajua ettei tätä kuuden vuoden jälkeen lopeteta noin vaan ittekseen. kaipaisin kannustusta ja ehkä vahtivaa silmää sekä hoivaa ja kovanahkaisuutta häneltä. olen jopa jättänyt omat "sairaan paperit" eli diagnosini pöydälle avoimesti eikä hän edes vilkaise niitä!!! onko hän välinpitämätön?
tai ole huolissaan vaikken ole kovinkaan iso...160 cm 44kg... ja kaiken lisäksi ravaan vessalla älyttömästi.minua raivostuttaa sekä oma sairaus etten voi vaan kertoa koska tiedän ettei hän muuta ku sanois että pakota ittes lopettaa...soita jos tulee paha hetki...yms... EI AUTA!!!! Eikö mies tajua ettei tätä kuuden vuoden jälkeen lopeteta noin vaan ittekseen. kaipaisin kannustusta ja ehkä vahtivaa silmää sekä hoivaa ja kovanahkaisuutta häneltä. olen jopa jättänyt omat "sairaan paperit" eli diagnosini pöydälle avoimesti eikä hän edes vilkaise niitä!!! onko hän välinpitämätön?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ainakin tässä asiassa.tuntuuko sinusta ylipäätään muuten,että hän välittää sinusta? jos tuntuu,niin ei kai syytä huoleen.mutta miehesi voi myös kammoksua ajatusta oksentamisesta tai sairaudestasi,eikä siksi halua perehtyä/ei kiinnosta koko asia.
Tuskin miehesi on välinpitämätön, mutta minkä hän sairaudellesi mahtaa? Kun et itsekään mahda. Kuten sanoit, ei 6 vuotta jatkunutta syömishäiriötä noin vain taikaiskusta voiteta. Tuskin voit odottaa mieheltäsi, että hän alkaisi ympärivuorokautiseksi terapeutiksesi ja syömävahdiksesi ja pakottaisi sinut pitämään ruoan sisälläsi. Ei sellaiseen riitä kenenkään yksittäisen ihmisen voimavarat. Syömishäiriöisen/minäkuvahäiriöisen kanssa eläminen on ihan tarpeeksi rankkaa muutenkin.
Kyllä sinun pitää sinne hoitoon mennä takaisin ja kohdata se ahdistuksesi. Sehän on koko sairautesi ydin: syömishäiriö on keino paeta ahdistusta ja vaikeita tunteita. Vasta kun sinulla on rohkeutta ja halua kohdata paha olosi rehellisesti silmästä silmään, voit alkaa pikku hiljaa parantua.
sairaudellesi itse jotain, lopettaa sen. Se on tahdon voimastasi=ajatuksistasi kiinni. Ystäväni ei voi sairaudelleen mitään. Muuta kuin odottaa, jos kuitenkin tapahtuisi ihme ja parantuisi. Hänellä on imusolmukesyöpä.
etköhän sä nyt vertaa kahta eri asiaa toisiinsa! vittu just tollanen vittupää joka sanoo että muuta elämäntapojasi ja ole tyytyväinen jee jee !!! näinhän se tulee...ole tyytyväinen mitä sulla on, entä jos ei vaan voi tykätä ittestään tai jaksa omaa itteään?mitäs sitten? ymmärrän että jos keho on sairas nii tosi huono juttu mutta entäs sitte jos mieli on pipi ja kehoon sattuu eikä jaksais ja haluis vaan pois olla ittekseeen nin mitäs sitte?