Lämpötilat

Kohta yksi: vaikuttavia tekijöitä on paljon, aurinko määrää loppupeleissä maan ilmakehän tällä hetkellä. Ja koska emme kosteta aurinkoon ja mitään muunlaistakaan yhteytta mollikkaan ei ole, niin aurinkon säteily on ainut tapa sen lämmittää palloa. Kaikki ei ole kuitenkaan niin yksin kertaista. Lämpötiloihin vaikuttaa kuitenkin , maantieteellinen asema, päiväntasaajan lähellä lämpimintä,(päivällä). Mutta merialuella ei ole vuorokausivaihtelua(niin suurta). Kosteus , pilvisyys, maan topografia, mikroilmasto, maan väri, ja rakenne, merialueet, tuuli ja sen suunta, matalapaineet ja korkeapaineet( ja missä niiden syntyalue on). Tilapaisiä häiriö tekijöitä esim: tulivuoret, (ydintalvi).

Kohta kaksi: Rapautuminen on ilman näennäistä syyta tapahtuva maanpinnan eroosiota. Siis ajan kanssa ilman happi hapettaa mineraaleja ja niiden sidokset tulevat niin heikoksi että tuuli jaksaa lennättää aineksen tomuna pois.
Myös kosteus muuttaa sidoksia, ja pakkanen murentaa mekaanisesti mineraaleja.
Rapautumisen merkitys on hyvinkin suuri. Aikojen alussa, maapallo oli hyvinkin kiinteää, jähmettynyttä kiveä ja basaltti tyyppisia aineita. Rapautuminen muutti maan pinnan semmoiseksi että täällä on nykyään irtonaisia maakerroksia liki jokapaikassa, on siihen muitakin syitä. Esim: jääkaudet, veden aiheuttama eroosio ym.

Kohta kolme: Valitettavasti en ole kulttuuri ihmisiä.

Jako kulttuuripiireihin, kun sellaista tehdään, perustuu ymmärtääkseni sangen vaihteleviin kriteereihin. Ongelmana on peruskäsitteen, kulttuurin, määrittely, ja kun siitä ei ole yksimielisyyttä, miten voisi olla yksimielisyys kulttuuripiireihin jaosta.

Karkeimmillaan kaiketi puhutaan jonkinlaisesta maanosittaisesta kulttuuripiirijaosta. Sanotaanhan, että joku tai jokin edustaa eurooppalaista, afrikkalaista, aasialaista jne. kulttuuria. Nämä jaot tuskin kertovat juuri mitään muuta kuin lausujansa stereotypioista, joiden mukaan tietyn maanosan kulttuuriin kuuluu sitä ja tätä. Todellisuudessa maanosittain tapahtuva jako toimii vain vedenjakajana linjalla "me ja muut" eli outo ja tuntematon kulttuuri niputetaan yleistäen maanosakulttuuriksi, vaikka maanosan sisällä erot olisivat valtavat ja jotkut kulttuuripiirteet lähempänä jonkun toisen maanosan tiettyjä kulttuuripiirteitä kuin saman maanosan naapureita.

Toinen käytetty jako lienee kielen perusteella tapahtuva luokittelu, jossa puhutaan suomalaisesta kulttuurista, vaikka itse asiassa tarkoitetaan suomenkielistä kulttuuria. Myös kielipohjainen kulttuuripiirin määrittely on ongelmallinen, sillä se saattaa erottaa toisistaan kulttuuripiirejä, joiden lähes ainoa erottava tekijä on kieli. Samaa kieltä puhuvatkaan eivät automaattisesti muodosta kulttuuripiiriä. Tästä parhaita esimerkkejä ovat maailmankielet espanja ja englanti, joiden levinneisyysalueilla voidaan tavata sangen erilaisia kulttuureja, joiden jäsenet eivät tunne toisiaan kohtaan paljonkaan yhteenkuuluvuutta - ehkä jonkinlaista kieliyhteyttä lukuunottamatta. Espanjankielinen maailma taitanee kuitenkin tuntea enemmän yhteenkuuluvuutta kuin englanninkielinen - yleistäen tietty.

Monet jakavat maailmaan kulttuuripiireihein valtioiden rajojen perusteella ja puhuvat saksalaisesta, meksikolaisesta tai kenialaisesta kulttuurista. Tällöin puhe on yleensä jonkinlaisesta kyseisen maan valtakultuurista, joka dominoi tai on muualla parhaiten tunnettu, mutta unhoon jäävät monet valtion sisällä vaikuttavat ala- tai aluekulttuurit.

Kulttuuripiirejä voidaan yrittää määritellä myös siihen kuuluvien jäsenten iän, yhteiskuntaluokan tai muun sosiaalisen muuttujan kautta. Puhutaan nuorisokulttuurista, vaikka sekään ei ole mikään yhtenäinen kokonaisuus; käsitettä käytetäänkin - jälleen kerran - lähinnä erottamaan "me ja muut".

Edellä esitetyt kriteerit eivät ole ainoita mahdollisia. Nykyään internetin aikakautena kulttuuripiiri voi maantieteellisesti olla hyvinkin hajanainen ja sen jäsenet etäällä toisistaan. Yhteenkuuluvuus saattaa olla voimakkaampaa toisella puolella maapalloa asustavien kanssa kuin samassa talossa asuvien naapureiden kanssa.

Summa summarum: Yksiselitteinen kulttuuripiirien määritteleminen on mahdoton tehtävä. Niinpä määrittely kertookin eniten määrittelijästä itsestään ja siitä, mihin hän sijoittaa itsensä suhteessa toisiin.