Käytättekö Hei! vai Moi!-sanaa vai kumpiakin? Onko eroja käytössä?
Vaikka en olekaan enää alle kolmevitonen, pidän enemmän Moi!-sanasta.
Minusta Hei! kuuluu enemmän naisten käyttöön; tosin on tilanteita, joissa se sopii miehillekin. Toisaalta muistan lapsuudesta sanonnan: se on vähän hei-hei, mikä tarkoitti sitä, että kyseinen ihminen on henkisesti vinksahtanut.
Hei!-sanahan tulee ruotsista, mutta mistä mahtaa tulla Moi! Lähikielet eivät oikein anna tukea sille. Sehän on ilmeisesti lyhennetty jostakin pitemmästä sanasta.
Vaikka en olekaan enää alle kolmevitonen, pidän enemmän Moi!-sanasta.
Minusta Hei! kuuluu enemmän naisten käyttöön; tosin on tilanteita, joissa se sopii miehillekin. Toisaalta muistan lapsuudesta sanonnan: se on vähän hei-hei, mikä tarkoitti sitä, että kyseinen ihminen on henkisesti vinksahtanut.
Hei!-sanahan tulee ruotsista, mutta mistä mahtaa tulla Moi! Lähikielet eivät oikein anna tukea sille. Sehän on ilmeisesti lyhennetty jostakin pitemmästä sanasta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://www.kotus.fi/julkaisut/ikkunat/2003/kielii2003_15.shtml
Olen mies puolivälissä kuudetta kymmentä. Jos parikymppinen minulle tuntematon kaupan kassatyttö tervehtii minua sanalla Moi! on tämä toisaalta hieman hämmentävän tuttavallisen kuuloista, toisaalta imartelevaa sikäli, etten ehkä ole vielä aivan käpy nuoremman sukupolven silmissä.
Moi on siis minun korvissani ennen kaikkea hyvien tuttavien kesken käytettävä tervehdyssana.
Hei! tuntuu jotenkin neutraalimmalta – se ei mielestäni ota kantaa sen enempää tuttavuuden syvyyteen, ikään kuin sukupuoleenkaan.
Jos kaupan nuori kassa täräyttää minulle "Päivää!" tai "Hyvää päivää!", pitää uskoa lopullisesti tulleensa vanhaksi.
:•)
"Moi" nuorten suusta ei valitettavasti merkitse sitä, että me ikäloput emme vaikuttaisi kävyiltä heidän silmissään, vaan sitä, että heillä ei välttämättä ole muita tervehdyksiä käytössään (ehkä rehtorille osaavat sanoa "päivää").
Minua rouviteltiin ensimmäisen kerran alle kaksikymppisenä enkä vieläkään ole selvinnyt siitä tyrmistyksestä.
>Minua rouviteltiin ensimmäisen kerran alle
>kaksikymppisenä enkä vieläkään ole selvinnyt
>siitä tyrmistyksestä.
Minulla taisi olla ikää noin 22 vuotta, kun joku 15-16-kesäinen tyttölapsonen (nykyisin sanottaisiin ehkä "pissis") tuli vastaan Hakaniemen torilla ja kysyi: "Olisiko SEDÄLLÄ antaa yhtä tupakkaa?"
>"Moi" nuorten suusta ei valitettavasti merkitse
>sitä, että me ikäloput emme vaikuttaisi kävyiltä
>heidän silmissään, vaan sitä, että heillä ei
>välttämättä ole muita tervehdyksiä käytössään...
Niin saattaa olla. Itselläni on korvantakana muutama erilaisempikin tervehdys:
- Päivää jotta pätkähtää! (=minua neuvoivat pienenä ollessani sanomaan näin kun menin naapuriin kylää, siitä lähtien olen tuota tervehdystä käyttänyt).
- Päivää niin perkeleesti! (=tätä tervehdystä olen kuullut naapurini käyttävän, itse en viljele, vaikka se tosi miehekkäältä kuulostaakin...)
- PITKÄ TERVE! (=tämän tervehdyksen olen omaksunut, kuultuani jossakin päin Suomea olevan paljon niin sanotun pitkänterveen toivottajia)
Juuri koskaan en sano "moi", sensijaan tapaa kyllä useinkin lausua "moriens!" - se kuulostaa mukavammalta.
Huomioitavaa: Thaimaassa sana "moi" voi tarkoittaa naisen intiimikarvoitusta, joten se voi aiheuttaa väärinkäsityksiä.
20 vuotta linnaa thaikuissa jos liikaa moikkailee?