Niin. Olen törmännyt tuohon ilmaisuun näillä palstoilla ja myös live-elämässä ja jäänyt miettimään mitä se tarkoittaa.
Itse ajattelen niin, ettei mikään elämässä ole "ajan haaskaamista" vaan kaikella on merkityksensä. Olen ollut monenlaisissa suhteissa elämäni aikana ja vaikka ne eivät ole elleet kovinkaan hyviä suhteita, en ajattele että olisin haaskannut omaani tai toisen aikaa, vaan ne suhteet ovat olleet tarpeen ja antaneet jotain mitä olen silloin tarvinnut. Olen oppinut kaikissa suhteissani paljon elämästä ja ihmisistä ja itsestäni. Itse olen päättänyt suhteen silloin kun se on näyttäytynyt jo täysin mahdottomana ja vienyt huomattavasti enemmän kuin antanut. Mutta ikinä en ole päättänyt suhdetta sillä perusteella että se olisi "ajan haaskausta".
Tuo ajatus "ajan haaskauksesta" tuntuu jollain tavoin liittyvän eräänlaiseen tehokkuusajatteluun, joka muutoinkin tuntuu olevan vallalla nykyään. Että koko ajan pitäisi käyttää jokainen hetki hyödyksi ja suhteitakin arvioidaan samalla kriittisyydellä. Että jokaisen hetken tulisi olla suurta iloa ja autuutta, muussa tapauksessa suhde on "ajan haaskausta". Vai olenko väärässä?
Minua kiinnostaisi kuulla mitä tuolla tarkoitetaan. Jos olet ajatellut jonkin suhteen olevan ajan haaskausta, niin mitä tarkalleen olet sillä tarkoittanut? Vai onko tuo ilmaisu ollut vain kiertoilmaisu jollekin toiselle asialle (esim. toinen on loukannut sinua, muttet ole halunnut sanoa sitä)? Tai jos sinulle on sanottu noin, niin millä tavoin olet sen ymmärtänyt?
Itse ajattelen niin, ettei mikään elämässä ole "ajan haaskaamista" vaan kaikella on merkityksensä. Olen ollut monenlaisissa suhteissa elämäni aikana ja vaikka ne eivät ole elleet kovinkaan hyviä suhteita, en ajattele että olisin haaskannut omaani tai toisen aikaa, vaan ne suhteet ovat olleet tarpeen ja antaneet jotain mitä olen silloin tarvinnut. Olen oppinut kaikissa suhteissani paljon elämästä ja ihmisistä ja itsestäni. Itse olen päättänyt suhteen silloin kun se on näyttäytynyt jo täysin mahdottomana ja vienyt huomattavasti enemmän kuin antanut. Mutta ikinä en ole päättänyt suhdetta sillä perusteella että se olisi "ajan haaskausta".
Tuo ajatus "ajan haaskauksesta" tuntuu jollain tavoin liittyvän eräänlaiseen tehokkuusajatteluun, joka muutoinkin tuntuu olevan vallalla nykyään. Että koko ajan pitäisi käyttää jokainen hetki hyödyksi ja suhteitakin arvioidaan samalla kriittisyydellä. Että jokaisen hetken tulisi olla suurta iloa ja autuutta, muussa tapauksessa suhde on "ajan haaskausta". Vai olenko väärässä?
Minua kiinnostaisi kuulla mitä tuolla tarkoitetaan. Jos olet ajatellut jonkin suhteen olevan ajan haaskausta, niin mitä tarkalleen olet sillä tarkoittanut? Vai onko tuo ilmaisu ollut vain kiertoilmaisu jollekin toiselle asialle (esim. toinen on loukannut sinua, muttet ole halunnut sanoa sitä)? Tai jos sinulle on sanottu noin, niin millä tavoin olet sen ymmärtänyt?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse ajan haaskauksella tarkoitan ehkä rakkauden haaskausta. On haaskausta rakastaa ja panostaa ihmiseen, joka ehkä esittää tai ei vain uskalla laittaa suhdetta poikki.
Itse ajattelen sen ilmauksen tarkoittavan sitä että se, joka niin sanoo, kokee että vaikka yrittäisi mitä tehdä niin suhde ei muutu enää paremmaksi. On siis ajan haaskausta ponnistella jonkun sellaisen eteen jonka saavuttaminen vaikuttaa mahdottomalta. Mieluummin käyttäisi aikansa sitten johonkin muuhun, vaikkapa onnellisemman suhteen etsimiseen. Tässä tulkinnassa on mielestäni pointtiakin, on hyvä jos muistaa kaiken keskellä että lopulta elämä on rajallinen eikä ehkä kannata viettää sitä itseään kiduttaen vaan mahdollisimman onnellisesti.
Toinen mahdollinen tulkinta olisi se että parisuhde ei ole edennyt itse laaditun aikataulusuunnitelman mukaisesti (vaikeudet, toisen hitaampi aikataulu,..) ja aikaa on syystä tai toisesta tuhraantunut liikaa esim vaiheeseen avoliitto. Tai seurustelu ennen yhteenmuuttoa. Tai jotain muuta. Tämä on sitten enemmän sitä nykyajan tehokkuusajattelua johon yritän itse olla sortumatta samalla biologisen kellon kilistellessä.
Niin ja ku tajuaa että ollaanki liian eri arvomaailmoissa ja tulevaisuudentoiveissa. Että vois olla helpompi elää jonkun samanlaisemman kanssa. Että lopulta suhde ei tuu onnistuun kun ei oo yhteisiä päämääriä johon ponnistella.
Ajanhukkaa on olla ihmisen kanssa, jota ei rakasta, antaa hänelle vaan väärän kuvitelman ja tekee hänet onnettomaksi sitten kun häipyy löytäessään "sopivamman".
Ajanhukkaa saattaa myös olla ihmisen kanssa jota rakastat, mutta joka ei joko rakasta sinua tai ei uskalla ottaa sitä ratkaisevaa askelta.
Kysymys on oikeastaan prioriteetistä, mitkä asiat ovat tärkeitä suolen toiminnan lisäksi...
Jos ajattelee saavuttaa jotakin, on turha polkea paikallaan
olen samaa mieltä:)