Oletteko törmänneet sellaiseen ilmiöön parisuhteessa jossa puoliso salaa yhteydet (soitot ja tapaamiset) entiseen perheeseen? Olen usein sanonut että entisen avioliiton jälkikasvu on enemmän kuin tervetullutta meille ja haluaisin jakaa kuulumiset lapsesta muutenkin siippani kanssa.Kyselen päivittäin mitä lapselle kuuluu ja miten hän voi ja olisin mielelläni osa hänen elämäänsä.Itselläni on jo isot lapset jotka tykkäävät kovasti siippani pikkupojasta.Poika käy meillä noin 10 kertaa vuodessa,koska hänen äitinsä ei lasta useammin päästä luoksemme.Lapsi on muutenkin äitinsä silmäterä (isäkin toki )ja ainokainen-saatettu aikaan koeputkihedelmöityksellä liki neljänkympin iässä ja puolisoni ei ole lapsen biologinen isä joka ei tietenkään ole yhtään sen vähempää kuin biologinenkaan isä.Tämä ei-biologisuus on kuitenkin salattu kaikilta sukulaisilta ja tutuilta eroon asti...kaikki mikä liittyy lapseen on kovin salaista mitä suuresti olen ihmetellyt tämän neljän vuoden ajan.Puolisoni vastaa kysymyksiini mitä lapselle kuuluu että hän ei yhtään tiedä,ei ole soittanut eikä tavannut koko lasta,kuitenkin ex-puolison mukaan he ovat päivittäin yhteydessä!Lopulta en enää kestänyt epätietoisuutta vaan pyysin puheluista erittelyn mikä on toki raukkamaista ,mutta ainoa mahdollisuus selvittää totuus-kumpi puhuu totta?Erittelystä ilmeni ex:n olevan oikeassa.Siippani soittaa joka pv ex-puolisolleen töihin!Jotenkin tämä on minusta outoa-hän ei puhu lapsensa kanssa juuri koskaan vaan aina entisen rouvansa!Ja minulta hän kieltää kaiken?Tämä loukkaa minua kovasti.Rakastan puolisoani ja olen kuulemma hänen tärkeimpänsä...en uskalla mennä kumppanini kanssa avioon koska tämä valehtelee päivittäin samasta asiasta minulle...mitä teen?Jätänkö puolisoni vai annanko hänen vaan pitää pikkusalaisuutensa?On vaan kovin vaikeaa suhtautua avoimesti ja rakastavasti pieneen viattomaan lapseen joka ilmeiseti tulee aina pysymään minulle vieraana...
miksi avopuoliso valehtelee suhteesta ex:ään?
Nimetön
2957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sanosin suoralta kädeltä että jätä hänet. Ei ole kasvanut aikuiseksi, taikka ei kykene käsittelemään asioita kuten aikuinen, tasapainoinen ihminen.
Eräs vaintoehto on, että sanot hänelle suoraan mitä mieltä asiasta olet ja puristat miehestä irti mitä hän ajattelee, ja miksi toimii niin. Johtuuko se lapsesta vai exästä, vai onko heidän eronsa vielä "käsittelemättä" loppuun. Jos kerran olet puheväleissä miehen exän kanssa niin pyydä exä teille ja selvitätte asian kolmestaan. Tai ehkä se kannattaa jättää pois, mies voisi tuntea olevansa ahdistettu nurkkaan.
Kerro miehelle että hän VOI ja saa ja pitääkin PUHUA sinun kanssasi tunteistaan. Sulkemalla sinut ulos hän loukkaa sinua. Kysy haluaako hän loukata sinua? Miehen pitäisi itsekin ymmärtää nämä asiat, miltä hänestä tuntuisi jos häntä kohdeltaisi kuten hän kohtelee sinua.
Jos ei mikään muutu sinun on kai jätettävä hänet ainakin joksikin aikaa miettimään asioita ihan itsekseen. Miettimään mikä on hänelle tärkeää ja mikä ei. VOipi olla että mies on vähän hukassa itsensä kanssa eikä kehtaa tai halua tukeutua sinuun. Pelkää menettävänsä itsekunnioituksen tai jotain. Miehille tavanomaista, mutta sitä ei pidä ylenkatsoa.
Tai ehkäpä sinun pitäisi jättää jankuttaminen exästä ja lapsesta..? Jos miestä ahdistaa siinä jokin, niin sinun juttelusi vain pahentavat tilannetta.
Ennen kaikkea: LUOTA MIEHEESI: Eihän hän exäänsä pidä yhteyttä siinä tarkoituksessa että pettäisi sinua.
Kirjoitin vastauksen jo kerran aikaisemmin...mutta jonnekkin se katosi! (C;
Alanpa uudelleen...olen pyytänyt siippani ex-puolisoa meille keskustelemaan-mutta hän ei halua...joten ainoaksi ratkaisijaksi siis löytyy vain siippa.
Heidän eronsa oli kovin riitainen (niinkuin ne yleensä) ja lasta käytettiin kiristysvälineenä-siippani kirjoitti hölmöyksissään nimensä paperiin jossa luopui huoltajuudesta koska ex lupasi sitten joustaa kaikissa eroon liittyvissä asioissa...mutta toisin kävi...sitten alkoi kiristys lapsella.Jos ei tee niin tai näin-poika on kipeä tapaamispäivänä tai ehkä kamalinta oli se että ex vei pienen viattoman lapsen psykiatrille ja lapsi leimautui loppuiäksi vasta valmistuneen psykiatrin tentissä!Isää ei tietenkään kuultu asiassa!Ennen kuin sain tietää lapsen synnystä ex kiristi vielä enemmän siippaa muka yhteisellä salaisuudella...olen usein miettinyt että niinkö suuri valta ex-puolisolla on edelleenkin mieheeni ja siitä syystä siippa jatkaa valehteluaan...en tiedä.Jotenkin olisi niin helppoa kaataa kaikki ex-puolison niskaan koska hän on tehnyt niin raukkamaisia tekoja ,mutta siltikään en kai koskaan saa tietää mikä on totuus!Ja se jos mikä syö minua...vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme.En ymmärrä miksi pitää valehdella kun olen hyväksynyt pojan ja yhteydenpidon...mutta siippa vaan ei koskaan soita lapselle kotoa eikä puhu koko pojasta.Yhteydet on aina työaikana ja salaa minulta.Eikö siippani kaiva omaa kuoppaansa kun rehellisellä ja avoimella touhulla pääsisi vähemmällä!mitä ootte mieltä?