Hei kaikki, jotka olette tehneet medikaalisen raskauden keskeytyksen tai olette meinanneet tehdä, mutta tulleet toisiin ajatuksiin. Olen 21 vuotias nainen (onnellisessa parisuhteessa). Minun on aina ollut vaikea tulla raskaaksi ja nyt sitten tärppäsi ns. puolivahingossa, olin onneni kukkuloilla mutta puhuttua asiasta mieheni kanssa sain selville että hän ei ole vielä valmis isäksi vaikka onkin minua huomattavasti vanhempi. Olen harkinnut ja harkinnut asiaa että pidänkö lapsen vai en... yli huomenna olisi aika keskeytykseen poliklinikalla. Menenkö vai pidänkö? Mieheni on sanonut kuitenkin että jos todella haluan lapsen pitää tai mikäli vastaisuudessa tulisi komplikaatioita lapsen saannin suhteen niin sitten hän hyväksyisi asian. Epäillyttää kuitenkin. Mitä tehdä? Onko kenelläkään kokemuksia millainen toimenpide keskeytys on ja miten se vaikuttaa sekä fyysisellä että henkisellä tasolla naiseen.
Lääkkeillä raskauden keskeytys 8. raskausviikolla
47
42362
Vastaukset
- Ja ikää oli?
Olet 21 ja sinun on ollut "aina" vaikea tulla raskaaksi??
Mistäs lähtien sä sit olet yrittäny tulla raskaaksi? Ja kenen kanssa? Kunnolliseen parisuhteeseen kuuluu että keskustellaan tuollaisista "pikkuseikoista" kuten raskaaksi tulo ennen kuin paukahdetaan paksuksi! Ei uskoisi että ikää on jo tuon verran... Lisäksi, se että vaikka mies olisi 35, ei tarkoita että hän muka ikänsä puolesta haluaisi tulla isäksi. Aika outoa että tuosta vaan sellaista oletat?? Tuollaista voisi kysyä ennen kuin kertoo "mukavan" uutisen.
Siitä voi jo muuten jotain päätellä, jos mies kuultuaan uutisen on vastahakoinen vauvan suhteen. Tottakai hän ottaa vastuunsa siitä vauvasta jos nyt teet vastoin hänen toivettaan ja synnytät sen. Aikuinen mies kun on, hän sanoo että hyväksyy asian jos haluat vauvan. TOTTAKAI hän sanoo että hyväksyy, eihän hän ole mikään teini joka pakottaa aborttiin tyttöystävänsä.. Tai painostaa sanomalla että ei hyväksy jos pidät lapsen.
Mutta luuletko että hän oikeasti mielensä pohjukassa tahtoo lasta, jos on jo sanonut ettei pidä ajatuksesta, ja olette aborttiajan varanneet......? Alkushokki on normaalia vauvan tullessa, mutta jos mies antaa naisen mennä varaamaan aborttiajan niin silloin voi jo päätellä ettei mies oikeasti halua lasta.
Se mitä sinun tulisi miettiä, on
-haluatko itse lapsen
-oletko valmis olemaan yh, jos mies ei halua hoitaa lasta, maksaa ehkä elastusta kuitenkin ja käy tapaamassa lasta
-oletko valmis hoitamaan lasta täysin yksin yh:na, niin ettei mies edes käy lasta katsomassa
-haluaako mies lasta
-haluatko lapsen & miehen
-haluatko miehen joka ei halua lasta
-osaatko elää ajatuksen kanssa että olette abortoineet lapsen, ja saatte ehkä myöhemmin toisen, halutun
-sopiiko lapsi sinun ja hänen nykyisiin suunnitelmiin
jne.- See it all in my baby?
Hei vaan sinä joka laitoit aika tylyä kommenttia minulle. Minusta on väärin että alat arvostelemaan tilannettani ikäni puolesta, ja aivan kaiken muunkin puolesta. Tilannettani en läpikotaisin ala missään keskustelupalstoilla selvittelemään, joten on paljon asioita mitä et koko hommasta tiedä. Muutama kohta jotka sinun pitäisi tietää minusta ennen kun avaudut täysin ventovieraalle: Olen elättänyt itseni jo hyvin nuoresta lähtien tiukan kasvatuksen ansiosta, katto oli pään päällä ja ruoan sai mutta niiden eteen oli todella tehtävä TYÖTÄ, ei nykyajan muksuilla ole sitä ongelmaa, kaikki tuodaan yleensä suoraan naaman eteen. Kohta kaksi on että itse kuten moni muukin sen tiedostaa että olen kypsempi mitä iältäni olen. Äidiksi olisin siis valmis niinkin että isä ei olisi läsnä. Lapsen edut menevät kuitenkin aina kaiken edelle ja jos isä ei kaikkea velvollisuuksiaan kykene hoitamaan niin siten on minun tehtäväni hoitaa lapselle hyvä elämä vaikka sitten yksinhuoltajana. Ja viimeinen kohta on se että kun olin 17 vuotias minulla todettiin vaikea sairaus jonka takia en lapsia saa noin vaan, lääkärit ennustivat jopa täysin lapsettomuutta. Olen seurustellut nykyisen mieheni (28 vuotias) neljä vuotta ja aloimme puhumaan lapsen hankkimisesta vuosi sitten. Ikinä emme uskoneet että näin äkkiä kävisi näin hyvä tuuri, tai näin ainakin luulin. Mieheni reaktio ei ollut mitä oletin. Hän oli kuitenkin tehnyt minulle selväksi että haluaa lapsen kanssani. Viimeiseksi sanon sinulle vielä että yrittäisit ymmärtää asioita toiselta kantilta, en tiedä kuinka vanha itse olet ja onko sinulla lapsia (koska sait ensimmäisesi) tms... mutta mieti asiaa minun kannalta. Olet todella epäkypsä ihminen jollet edes vaivaudu kysymään lisää faktoja ennen kuin alat sättimään. Toivon anteeksi pyyntöä. Jollen sitä mielestäsi ansaitse niin vastaapa tähän viestiin sitten juuri niin töykeästi kuin haluat niin näytetään muillekin että maailmassa on näköjään ihmisiä jotka eivät voi edes kohteliaissyistä sanoa rohkaisevasti. KIITOS!
- päätös vaikuttaa
henkisellä tasolla on kyse miksi olet ratkaisuun päätynyt ja miten vahvasti sen ratkaisun oikeaksi koet..kaikki ei kadu ja jotkut katuu eli sinun on oltava itse itsestäsi tietoinen miten asian koet.
Fyysinen puoli on helppo yleensä ja raskaaksi voit tulla myöhemmin kuten keskenmenon jälkeen yleensäkin. - Emilia212
Voin vastata sinulle suoraan omasta aborttikokemuksestani, joka suoritettiin minulle 10 kuukautta sitten 8huhtikuussa vuonna 2005.
Raskaus ehti edetä hyvin siihen asti, kun suoritettiin sitten se lääkkeillä. Omasta tahdostani tietysti, sillä eihän kukaan toinen ikinä sinua voi aborttiin pakottaa!
Abortti tehtiin raskausviikolla 10. Sikiö ehti siis kehittyä siihen asti todellakin aika isoksi, ja ihmettelin ensin miten se voidaan lääkkeilläkin suorittaa ilman komplikaatioita.
No, hyvinhän se meni, fyysisesti oli yhtä kivuliasta melkein kuin supistukset synnytyksen puolivälissä (olen synnyttänyt yhden lapsen 4 v sitten). Fyysisesti meni OK. Mutta, psyykkisesti ei. Masennuin ja se masennus itsesyytöksineen aiheutti minulle ongelmia. Tahdoin vain nukkua ja nukkua. Onneksi oli oma äitini joka hoisi poikaani kun halusin levätä. Katselin paljon lastani ultrakuvasta jonka sain sairaalasta mukaani 8:lla viikolla kun menin omasta tahdostani katsomaan onko siellä lasta (epäilin tuulimunaa)... oli siellä,mutta tunteet ei vaan tuntuneet siltä oikealta.
Tuntui että en pysty enkä halua.
En tuntenut iloa tai onnea raskaudestani. Mieheni olis halunnut lasta todella paljon, hänellä ei ole omia lapsia, mutta minulla on jo yksi poika aiemmasta avoliitosta.
Mieti todella mitä haluat! Älä kuuntele muita, VAIN SINÄ ITSE voit tietää oikean ratkaisun!
Näin minä sen sanon!- Damn.
Ymmärsinkö oikein? 10vkolla ja keskeytit pillereillä raskauden? 9vkon astionnistuu pillereillä.. sen jlk ylittyvä kaavinnalla ;)
- surusilmä
Damn. kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein? 10vkolla ja keskeytit pillereillä raskauden? 9vkon astionnistuu pillereillä.. sen jlk ylittyvä kaavinnalla ;)
minulle tehtiin eilen lääkkeellinen raskauden keskeytys ja minun raskauteni oli edennyt viikolle 10. sain ensin 9 aamulla kaksi lääkettä, sitten klo 12 taas kaksi lääkettä, sitten klo 15 taas kaksi lääkettä ja viimeiset kaksi sain klo18. ensin aloin vuotamaan kahden aikaan jonka jälkeen vuoto oli todella runsasta ja hyytymyä oli paljon.. kipu oli sietämätöntä ja sain paljon kipupillereitä ja myös kaksi kipupiikkiä suoraan lihakseen..olo oli sekava ja minua huimasi osaksi lääkkeistä ja osaksi siksi että oksensin kaksi kertaa kaikki mitä koitin syödä tuli ulos.. vuosin koko loppu illan kuin härän kurkusta.. nyt aamulla ja tämän päivän aikana ei ole tullut yhtään vuotoa.. pelottaa joudunko lähtemään kaavintaan..minulle lääkäri itse suositteli lääkkeellistä keskeytystä, johon sitten suostuin.. minun keskeytys tehtiin kätilöopiston sairaalassa..tämä kokemus oli minusta kamala enkä aijo tehdä sitä ikinä enään!!!
- beip
oon 16v. tyttö,mulle tehtiin 29 pvä joulukuuta abortti kaavinnalla,en oo päässyt siitä vieläkään yli,nyt vähän kaduttaa :(
- Bais_
Mä olin viel vähän reilu viikko sit samas tilantees, ku sä. Olin raskaana, elän myös onnellisesti avoliitossa, itse olen 18-vuotias. Ensi kuussa 19,täytän. Avomieheni 23-vuotias, täyttää loppuvuodesta 24. Itsekin joutusin miettimään raskaasti mitä teen. Mies sanoi, että lapsi ei sovi kuvioihin. Samalla se kuitenki sano et, jos päätän pitää ni kyl hän lapselle isä on. Se on kuitenkin eri asia luvata olla isä, kun taas perhettä. Voi olla,että elätte perheenä onnellisesti, tai sitten että sä jäät yksin ja mies on lapselle isä. Mä päätysin keskeytykseen, joka tehtiin viikko sitten kaavinnalla. Mua ei kaduta, mutta masennusta on alkanut tulla. Jos elämäntilanne on mallillaan, työ,rahallinen tilanne, sillä mä en usko että kovin pitkälle pötkitään sossun rahoilla. Oman elämän pitää ensin olla kunnossa. Ensin täytyy osata elättää itsensä ennen, ku voi ottaa vastuun toisesta ainakin seuraavaksi 20-vuodeksi. Mieti tarkkaan... Perheen voi perustaa myöhemminkin.. Voimia sulle
- mikä oikein!?
itse tässä kans juuri mietin mitä tehdä,tein viimeviikolla testin..paksuna tietysti joo,tarkoitus ei ollut,mieheni ei halua sitä,meillä on jo kaksi lasta..
- lapsukaisia
Pidät tietysti lapsen!
- nuppunen
Omasta lääkkeellisestä keskeytyksestäni on nyt lähes kuukausi aikaa enkä ole toipunut siitä oikein vieläkään.Päätös oli tarkoin harkittu, mutta silti siihen ei oikein voi mitenkään varautua eikä kaikkiin tunteisiin joita se tuo tullessaan. Halusin lääkkeellisen keskeytyksen, koska sen ei pitäisi vaurioittaa elimistöä tulevia raskauksia ajatellen, mutta kokemus oli paitsi henkisesti myös fyysisesti todella raskas. Kipu ja vuoto oli sietämätöntä, luulin että henki lähtee. Itselläni nuo oireet eivät kestäneet kauaa, mutta toiste en silti tee KOSKAAN..
En halua pelotella, tuon vain asiaan tämän näkökannan.- 7626421
Mulla on takana kaksi keskeytynyttä raskautta, eka tais just olla 8vko lääkkeellisesti... vuonna 2002 ja toinen vuonna 2004 kaavinnassa koska meni kesken joskus 11vkoa. Eipä se paljon sattunut mielestäni, ihan kun menkat vaan olisi ollut. Henkinen tuki kyllä olisi voinut olla vähän suurempaa, nukutuksen jälkeen kun en oikein kotiinkaan voinut mennä meinasin joutua olemaan yksin koska äijä halusi välttämättä lähteä toiseen kaupunkiin ryyppäämään mutta kun "tarpeeksi narisin" ei lähtenytkään toiseen kaupunkiin. Ikää oli tuolloin 19v.
- kalinka
Itse tein viime keväänä lääkkeellisen keskeytyksen kun olin viikolla 7. olin kaksikymmentä vuotta. en kovin nuori enkä vanhakaan.. mutta kaikki asiat olivat kesken olin juuri valmistumassa ammattiin ja olin harkinnu vielä palaavani koulun penkille takaisin. Mieheni tai siis jo kihlattuni oli töissä ja rahallisesti periaatteessa olisimme voineet pitää lapsen. Päätimme kuitenkin keskeyttää raskauden yhdessä tuumin. mies antoi täyden tukensa vaikka päättäisin mitä.Elämäni oli vielä silloin täyttä sekamelskaa ja en tiennyt mitä halusin elämältäni. En myös halunnu, että myöhemmin sitten äkkäänä ihmisenä katuisin tekojani saadessani lapsen liian nuorena. Haluan tarjota lapselleni täyden onnellisen elämän. Haluan oppia pitämään itsestäni ensin huolen ennen kun rupean pitämään toisesta huolen. Lääkkeellinen raskauden keskeytys ei tuonut minulle yhtään sen ihmeellisempiä kipuja kun kuukautiskivut. verta tuli kyllä ja ajattelin välillä, että vuodanko kuiviin. Henkisesti sekä fyysisesti olen kunnossa. Välillä sitä tulee kyllä ajatelleeksi että minkä kokoinen ja ikäinen lapsi olisi mutta tiedän etttä päätökseni oli oikea. Välillä ihmetteklen kun toiset puhuvat masennuksesta ja kauheista omantunnon tuskista keskeytyksen jälkeen. mutta minä olen vain helpottunu ja onnellinen, en ole tunteeton vaikka voisitte ajatella . Tein vain oikean päätöksen ja toivon myös teiltä että kuuntelette itseänne eikä ketään muuta.
- holotin
kalinka kirjoitti:
Itse tein viime keväänä lääkkeellisen keskeytyksen kun olin viikolla 7. olin kaksikymmentä vuotta. en kovin nuori enkä vanhakaan.. mutta kaikki asiat olivat kesken olin juuri valmistumassa ammattiin ja olin harkinnu vielä palaavani koulun penkille takaisin. Mieheni tai siis jo kihlattuni oli töissä ja rahallisesti periaatteessa olisimme voineet pitää lapsen. Päätimme kuitenkin keskeyttää raskauden yhdessä tuumin. mies antoi täyden tukensa vaikka päättäisin mitä.Elämäni oli vielä silloin täyttä sekamelskaa ja en tiennyt mitä halusin elämältäni. En myös halunnu, että myöhemmin sitten äkkäänä ihmisenä katuisin tekojani saadessani lapsen liian nuorena. Haluan tarjota lapselleni täyden onnellisen elämän. Haluan oppia pitämään itsestäni ensin huolen ennen kun rupean pitämään toisesta huolen. Lääkkeellinen raskauden keskeytys ei tuonut minulle yhtään sen ihmeellisempiä kipuja kun kuukautiskivut. verta tuli kyllä ja ajattelin välillä, että vuodanko kuiviin. Henkisesti sekä fyysisesti olen kunnossa. Välillä sitä tulee kyllä ajatelleeksi että minkä kokoinen ja ikäinen lapsi olisi mutta tiedän etttä päätökseni oli oikea. Välillä ihmetteklen kun toiset puhuvat masennuksesta ja kauheista omantunnon tuskista keskeytyksen jälkeen. mutta minä olen vain helpottunu ja onnellinen, en ole tunteeton vaikka voisitte ajatella . Tein vain oikean päätöksen ja toivon myös teiltä että kuuntelette itseänne eikä ketään muuta.
Täälä kans jyskyttelee mahassa uhkaavasti, entuudestaan lapset 4v ja 2v, kova ei olisi hinku kolmatta tehdä. Lapset on ihania, ei siinä mitään. Mutta nyt on juuri sellanen aika, että jäisi sitä aikaa itsellekin. Ja sitä olen jo pitkään odottanus, meillä lasten isä on paljon töissä, joten ei paljoa hoida lapsia. Mutta haluaisi tokikin niitä lisää.
- mikähän
holotin kirjoitti:
Täälä kans jyskyttelee mahassa uhkaavasti, entuudestaan lapset 4v ja 2v, kova ei olisi hinku kolmatta tehdä. Lapset on ihania, ei siinä mitään. Mutta nyt on juuri sellanen aika, että jäisi sitä aikaa itsellekin. Ja sitä olen jo pitkään odottanus, meillä lasten isä on paljon töissä, joten ei paljoa hoida lapsia. Mutta haluaisi tokikin niitä lisää.
sulla sitten ois syynä tehdä abortti? Miksi edes meitit sitä kun näytät tietävän jo etukäteen mitä mielenterveysseurauksia siitä olisi? Mitä mies ajattelis jos kuitenkin haluaa lisää lapsia? Mitä jos et saisi niitä enää myöhemmin?
Oletko varma että olet raskaana? Vai mitä tarkoittaa että mahassa jyskyttelee uhkaavasti? Etkö ole käyttänyt ehkäisyä? - enkelivauva
mikähän kirjoitti:
sulla sitten ois syynä tehdä abortti? Miksi edes meitit sitä kun näytät tietävän jo etukäteen mitä mielenterveysseurauksia siitä olisi? Mitä mies ajattelis jos kuitenkin haluaa lisää lapsia? Mitä jos et saisi niitä enää myöhemmin?
Oletko varma että olet raskaana? Vai mitä tarkoittaa että mahassa jyskyttelee uhkaavasti? Etkö ole käyttänyt ehkäisyä?Miksi raskaudet ylipäätään pitää keskeyttää, kun on paljon lapsettomia pariskuntia, jotka eivät voi saada lasta ja adoption kautta olisivat valmiit antamaan lapsellesi mitä parhaimman ja onnellisimman kodin? Itselläni kolme vauvaa on jo kuollut kohtuun ja syntyneet käynnistetysti kuolleena...näiden kokemusten jälkeen elämä on mielestäni aina lahja ja ihme. Lapselle voi antaa elämän ja oikeuden syntyä ilman, että häntä itse kasvattaisi. Suomessa on paljon lapsettomia, jotka mielellään adoptoisivat suomalaisen vauvan ja antaisivat tälle hyvän kodin (kuten esim. minä), mutta silti lähes kaikki suomalaisista ei-toivotusti raskaaksi tulleista äideistä(yli 10 000 vuodessa) tappaa mieluummin vauvansa itsekkäästi kuin synnyttää sen ja antaa adoptioon, jolloin lapsesta ei tosiasiassa tarvitse itsen enää huolehtia millään tavalla. En ymmärrä, miksi "elämän lahja" pitää tuhota, vaikka on olemassa tämä adoptioon antamisen mahdollisuus, jolloin lapsi saa adoptiovanhemmiltaan biologisen lapsen oikeudet ja lapsen synnyttäneen äidin ei tarvitse miettiä enää koko asiaa ainakaan oman lapsensa hengen riistämisen osalta. Mikäli olisin itse tilanteessa, missä te kirjoittajat olette, antaisin ehdottomasti mieluummin lapseni adoptioon kuin tekisin abortin, koska silloin olisin ainakin antanut lapselleni hänelle jo kuuluvan "elämän lahjan".
- 1977*
enkelivauva kirjoitti:
Miksi raskaudet ylipäätään pitää keskeyttää, kun on paljon lapsettomia pariskuntia, jotka eivät voi saada lasta ja adoption kautta olisivat valmiit antamaan lapsellesi mitä parhaimman ja onnellisimman kodin? Itselläni kolme vauvaa on jo kuollut kohtuun ja syntyneet käynnistetysti kuolleena...näiden kokemusten jälkeen elämä on mielestäni aina lahja ja ihme. Lapselle voi antaa elämän ja oikeuden syntyä ilman, että häntä itse kasvattaisi. Suomessa on paljon lapsettomia, jotka mielellään adoptoisivat suomalaisen vauvan ja antaisivat tälle hyvän kodin (kuten esim. minä), mutta silti lähes kaikki suomalaisista ei-toivotusti raskaaksi tulleista äideistä(yli 10 000 vuodessa) tappaa mieluummin vauvansa itsekkäästi kuin synnyttää sen ja antaa adoptioon, jolloin lapsesta ei tosiasiassa tarvitse itsen enää huolehtia millään tavalla. En ymmärrä, miksi "elämän lahja" pitää tuhota, vaikka on olemassa tämä adoptioon antamisen mahdollisuus, jolloin lapsi saa adoptiovanhemmiltaan biologisen lapsen oikeudet ja lapsen synnyttäneen äidin ei tarvitse miettiä enää koko asiaa ainakaan oman lapsensa hengen riistämisen osalta. Mikäli olisin itse tilanteessa, missä te kirjoittajat olette, antaisin ehdottomasti mieluummin lapseni adoptioon kuin tekisin abortin, koska silloin olisin ainakin antanut lapselleni hänelle jo kuuluvan "elämän lahjan".
...että löytyy noin sydämellisiä ihmisiä. Saisit sinäkin heti ensimmäisenä vuonna ne kaikki kolme menettämääsi vauvaa kerralla ja sitten seuraavan vuonna jos vielä uskaltautuisit ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi vauvojen ottajaksi saisit varmasti jo useampia kymmeniä kerralla..
Suomen adoptio jonoissa kun on pari tuhatta paria kertynyt vuosien mittaan. Lapsia vailla kotia, jos abortit jätetään tekemättä, on kuitenkin vuosittain se 10 tuhatta... - spititout
enkelivauva kirjoitti:
Miksi raskaudet ylipäätään pitää keskeyttää, kun on paljon lapsettomia pariskuntia, jotka eivät voi saada lasta ja adoption kautta olisivat valmiit antamaan lapsellesi mitä parhaimman ja onnellisimman kodin? Itselläni kolme vauvaa on jo kuollut kohtuun ja syntyneet käynnistetysti kuolleena...näiden kokemusten jälkeen elämä on mielestäni aina lahja ja ihme. Lapselle voi antaa elämän ja oikeuden syntyä ilman, että häntä itse kasvattaisi. Suomessa on paljon lapsettomia, jotka mielellään adoptoisivat suomalaisen vauvan ja antaisivat tälle hyvän kodin (kuten esim. minä), mutta silti lähes kaikki suomalaisista ei-toivotusti raskaaksi tulleista äideistä(yli 10 000 vuodessa) tappaa mieluummin vauvansa itsekkäästi kuin synnyttää sen ja antaa adoptioon, jolloin lapsesta ei tosiasiassa tarvitse itsen enää huolehtia millään tavalla. En ymmärrä, miksi "elämän lahja" pitää tuhota, vaikka on olemassa tämä adoptioon antamisen mahdollisuus, jolloin lapsi saa adoptiovanhemmiltaan biologisen lapsen oikeudet ja lapsen synnyttäneen äidin ei tarvitse miettiä enää koko asiaa ainakaan oman lapsensa hengen riistämisen osalta. Mikäli olisin itse tilanteessa, missä te kirjoittajat olette, antaisin ehdottomasti mieluummin lapseni adoptioon kuin tekisin abortin, koska silloin olisin ainakin antanut lapselleni hänelle jo kuuluvan "elämän lahjan".
Vaikka et sitä varmaan usko, niin joillain voi olla ihan oikeasti hyvä syy aborttiin. Ja hyvä syy, miksei synnytä lasta ja anna adoptioon. Itse menisin viivana keskeytykseen, jos huomaisin olevani raskaana. Sairauteni takia en kestäisi raskausaikaa, minulle on muutenkin vaikea löytää sopiva lääkitys ja kun lääkityksen pitäisi myös sopia lasta ajatellen, niin olisin todellakin pulassa. Lääkkeeni ovat niin vahvoja, että mieluummin tekisin abortin kuin synnyttäisin mahdollisesti lapsen joka on altistunut kyseisille lääkkeille raskauden aikana. Ja jos mietitään kyseistä sairautta. Jos se on edes toisella vanhemmalla, myös riski siihen että lapsi sairastuu samaan, on mielestäni aivan liian suuri. Jos se olisi minusta kiinni, niin tänne ei syntyisi enää yhtään uutta tämän sairauden "kantajaa", niin rankasta sairaudesta on kyse. Joten miettikää vähän asiaa kaikilta kanteilta, ennen kuin tuomitsette. Ja se että sinä et saa vauvaa, ei ole kenenkään aborttiin menevän vika. Eikä kenenkään tarvitse sinulle lasta synnyttää. Jos tosiaan haluat lapsen niin mene sinne adoptiojonoon ja lopeta muiden syyllistäminen. Ihan sama kun en minäkään syytä terveitä siitä että itse olen sairas. Ei heidän terveytensä ole minulta pois. Ja kuten 1977 sanoi, mieti miten paljon niitä lapsia olisi laitoksissa jos kukaan ei menisi aborttiin, vaan antaisi lapsen adoptioon...
- suunnittelemattaan
enkelivauva kirjoitti:
Miksi raskaudet ylipäätään pitää keskeyttää, kun on paljon lapsettomia pariskuntia, jotka eivät voi saada lasta ja adoption kautta olisivat valmiit antamaan lapsellesi mitä parhaimman ja onnellisimman kodin? Itselläni kolme vauvaa on jo kuollut kohtuun ja syntyneet käynnistetysti kuolleena...näiden kokemusten jälkeen elämä on mielestäni aina lahja ja ihme. Lapselle voi antaa elämän ja oikeuden syntyä ilman, että häntä itse kasvattaisi. Suomessa on paljon lapsettomia, jotka mielellään adoptoisivat suomalaisen vauvan ja antaisivat tälle hyvän kodin (kuten esim. minä), mutta silti lähes kaikki suomalaisista ei-toivotusti raskaaksi tulleista äideistä(yli 10 000 vuodessa) tappaa mieluummin vauvansa itsekkäästi kuin synnyttää sen ja antaa adoptioon, jolloin lapsesta ei tosiasiassa tarvitse itsen enää huolehtia millään tavalla. En ymmärrä, miksi "elämän lahja" pitää tuhota, vaikka on olemassa tämä adoptioon antamisen mahdollisuus, jolloin lapsi saa adoptiovanhemmiltaan biologisen lapsen oikeudet ja lapsen synnyttäneen äidin ei tarvitse miettiä enää koko asiaa ainakaan oman lapsensa hengen riistämisen osalta. Mikäli olisin itse tilanteessa, missä te kirjoittajat olette, antaisin ehdottomasti mieluummin lapseni adoptioon kuin tekisin abortin, koska silloin olisin ainakin antanut lapselleni hänelle jo kuuluvan "elämän lahjan".
raskaaksi tulleista synnyttää lapsen ja itsekkäästi pitää sen ihan itse. Niinhän sinäkin tekisit. Et sinäkään pystyisi omaa lastasi pois antamaan, ja sitten ihmettelet että suurin osa muistakaan ei pysty.
- olisi...
spititout kirjoitti:
Vaikka et sitä varmaan usko, niin joillain voi olla ihan oikeasti hyvä syy aborttiin. Ja hyvä syy, miksei synnytä lasta ja anna adoptioon. Itse menisin viivana keskeytykseen, jos huomaisin olevani raskaana. Sairauteni takia en kestäisi raskausaikaa, minulle on muutenkin vaikea löytää sopiva lääkitys ja kun lääkityksen pitäisi myös sopia lasta ajatellen, niin olisin todellakin pulassa. Lääkkeeni ovat niin vahvoja, että mieluummin tekisin abortin kuin synnyttäisin mahdollisesti lapsen joka on altistunut kyseisille lääkkeille raskauden aikana. Ja jos mietitään kyseistä sairautta. Jos se on edes toisella vanhemmalla, myös riski siihen että lapsi sairastuu samaan, on mielestäni aivan liian suuri. Jos se olisi minusta kiinni, niin tänne ei syntyisi enää yhtään uutta tämän sairauden "kantajaa", niin rankasta sairaudesta on kyse. Joten miettikää vähän asiaa kaikilta kanteilta, ennen kuin tuomitsette. Ja se että sinä et saa vauvaa, ei ole kenenkään aborttiin menevän vika. Eikä kenenkään tarvitse sinulle lasta synnyttää. Jos tosiaan haluat lapsen niin mene sinne adoptiojonoon ja lopeta muiden syyllistäminen. Ihan sama kun en minäkään syytä terveitä siitä että itse olen sairas. Ei heidän terveytensä ole minulta pois. Ja kuten 1977 sanoi, mieti miten paljon niitä lapsia olisi laitoksissa jos kukaan ei menisi aborttiin, vaan antaisi lapsen adoptioon...
adoptiojonot on mitä on.
Mutta kerroppa mistä sairaudesta on kyse, katsotaan onko siihen olemassa vaihtoehtoisia lääkkeitä tai onko niistä vaaraa sikiölle jne.? - Keskeytys sallittu
enkelivauva kirjoitti:
Miksi raskaudet ylipäätään pitää keskeyttää, kun on paljon lapsettomia pariskuntia, jotka eivät voi saada lasta ja adoption kautta olisivat valmiit antamaan lapsellesi mitä parhaimman ja onnellisimman kodin? Itselläni kolme vauvaa on jo kuollut kohtuun ja syntyneet käynnistetysti kuolleena...näiden kokemusten jälkeen elämä on mielestäni aina lahja ja ihme. Lapselle voi antaa elämän ja oikeuden syntyä ilman, että häntä itse kasvattaisi. Suomessa on paljon lapsettomia, jotka mielellään adoptoisivat suomalaisen vauvan ja antaisivat tälle hyvän kodin (kuten esim. minä), mutta silti lähes kaikki suomalaisista ei-toivotusti raskaaksi tulleista äideistä(yli 10 000 vuodessa) tappaa mieluummin vauvansa itsekkäästi kuin synnyttää sen ja antaa adoptioon, jolloin lapsesta ei tosiasiassa tarvitse itsen enää huolehtia millään tavalla. En ymmärrä, miksi "elämän lahja" pitää tuhota, vaikka on olemassa tämä adoptioon antamisen mahdollisuus, jolloin lapsi saa adoptiovanhemmiltaan biologisen lapsen oikeudet ja lapsen synnyttäneen äidin ei tarvitse miettiä enää koko asiaa ainakaan oman lapsensa hengen riistämisen osalta. Mikäli olisin itse tilanteessa, missä te kirjoittajat olette, antaisin ehdottomasti mieluummin lapseni adoptioon kuin tekisin abortin, koska silloin olisin ainakin antanut lapselleni hänelle jo kuuluvan "elämän lahjan".
Hyvä Adoptio -viestin kirjoittaja. Tälle palstalle tuskin halutaan moraalisia saarnoja siitä, kuinka "elämä on lahja" ja raskauksia ei tulisi keskeyttää. Raskauden jatkaminen/keskeytys on kuitenkin aina niin henkilökohtainen asia. Siihen saattaa liittyä myös terveydellisiä seikkoja. Eli jos raskautta jatkettaisiin, niin äidin henki olisi vaarassa. Itse en haluaisi riskiä tässä tapauksessa ottaa. Ja taas voidaan tietysti sanoa, että eikö tätä asiaa olisi pitänyt miettiä aiemmin... Olisi toki, mutta aina elämässä kaikki ei mene niin kuin haluaisi.
- ja pitääkin!
Keskeytys sallittu kirjoitti:
Hyvä Adoptio -viestin kirjoittaja. Tälle palstalle tuskin halutaan moraalisia saarnoja siitä, kuinka "elämä on lahja" ja raskauksia ei tulisi keskeyttää. Raskauden jatkaminen/keskeytys on kuitenkin aina niin henkilökohtainen asia. Siihen saattaa liittyä myös terveydellisiä seikkoja. Eli jos raskautta jatkettaisiin, niin äidin henki olisi vaarassa. Itse en haluaisi riskiä tässä tapauksessa ottaa. Ja taas voidaan tietysti sanoa, että eikö tätä asiaa olisi pitänyt miettiä aiemmin... Olisi toki, mutta aina elämässä kaikki ei mene niin kuin haluaisi.
Ties miten monta elämää sillä on pelastunut.. se mitä ei haluta, on abortin henkisten seuraamusten mitätöinti ja siinä surmattavien lasten vähättelevä vääristely solumöykyiksi jne. yllyttävät kannustushuudot lapsen surmaamiseen. Terveydellistä vaaraa raskaudesta on max 0,4%ssa tapauksia.
- Sinut abortin kanssa
ja pitääkin! kirjoitti:
Ties miten monta elämää sillä on pelastunut.. se mitä ei haluta, on abortin henkisten seuraamusten mitätöinti ja siinä surmattavien lasten vähättelevä vääristely solumöykyiksi jne. yllyttävät kannustushuudot lapsen surmaamiseen. Terveydellistä vaaraa raskaudesta on max 0,4%ssa tapauksia.
Minulle ollaan tehty ensimmäionen abortti kun olin 15-16-vuotias. Tiesin olevani aivan liian nuori saamaan lasta - tai olemaan edes raskaana! Tein abortin lääkkeillä, aivan jumalattomat kivut. En ole ikinä katunut sitä päätöstä, eikä masentanut, sillä tiesin sen olevan "oikein".
Seuraavana vuonna olin taas raskaana, joka oli kuitenkin mennyt luonnollisesti kesken (ihan alussa jo). Sikiöpussi kuitenkin jäi, joka otettiin ulos lääkkeillä.
Nyt olen aikuinen ja minulla on ensimmäinen lapseni. Olen hyvin onnellinen, enkä vieläkään kadu aborttiani. Se on ollut oikea päätös.
Minusta on hyvä tämä Suomen aborttisäädäntö. Toisaalta sitä myös käytetään helposti väärin, "ehkäisynä". Abortin kuuluu olla aina se viho viimeinen vaihtoehto! Ja sen päätöksen kanssa tulee olla sinut! Voihan se pahalta tuntua jne. mutta itse uskon, että jos abortin jälkeen masentuu, se tarkoittaa ettet ole oikeasti ollut sinut sen asian kanssa, tai valmis siihen. - 7639
Itse olin lääkkeellisessä keskeytyksessä eilen ja ei kaduta. Ainakaan vielä. Olin vasta vk 6 alussa ja kaikki tuntui sujuvan suhteellisen helposti. Olen lapsirakas ihminen, mutta vielä ei ollut sopiva hetki lapselle. Mietin asian tarkkaan monet kerrat ja tämä ratkaisu tuntuu edelleen hyvältä. Voi olla, että myöhemmin olen toista mieltä, mutta nyt on vahva tunne että oikein tein.
- jossittelua
Aiempia tekoja on ihan turha alkaa myöhemmin kaivella ei kai kukaan ois enää järjissään jos jossittelisi jokaista tekoa elämässä joka sillä hetkellä oli kuitenkin oikea ratkaisu.
"kato kun ei voi tietää mitä paskaa elämä seuraavasi eteen heittää"-koskee myös tilanteita joissa abortin sijaan on valittu lapsen pitäminen. - x
enkelivauva kirjoitti:
Miksi raskaudet ylipäätään pitää keskeyttää, kun on paljon lapsettomia pariskuntia, jotka eivät voi saada lasta ja adoption kautta olisivat valmiit antamaan lapsellesi mitä parhaimman ja onnellisimman kodin? Itselläni kolme vauvaa on jo kuollut kohtuun ja syntyneet käynnistetysti kuolleena...näiden kokemusten jälkeen elämä on mielestäni aina lahja ja ihme. Lapselle voi antaa elämän ja oikeuden syntyä ilman, että häntä itse kasvattaisi. Suomessa on paljon lapsettomia, jotka mielellään adoptoisivat suomalaisen vauvan ja antaisivat tälle hyvän kodin (kuten esim. minä), mutta silti lähes kaikki suomalaisista ei-toivotusti raskaaksi tulleista äideistä(yli 10 000 vuodessa) tappaa mieluummin vauvansa itsekkäästi kuin synnyttää sen ja antaa adoptioon, jolloin lapsesta ei tosiasiassa tarvitse itsen enää huolehtia millään tavalla. En ymmärrä, miksi "elämän lahja" pitää tuhota, vaikka on olemassa tämä adoptioon antamisen mahdollisuus, jolloin lapsi saa adoptiovanhemmiltaan biologisen lapsen oikeudet ja lapsen synnyttäneen äidin ei tarvitse miettiä enää koko asiaa ainakaan oman lapsensa hengen riistämisen osalta. Mikäli olisin itse tilanteessa, missä te kirjoittajat olette, antaisin ehdottomasti mieluummin lapseni adoptioon kuin tekisin abortin, koska silloin olisin ainakin antanut lapselleni hänelle jo kuuluvan "elämän lahjan".
Elämä ei ole aina niin iloista kuin toivoisi. Toisenlaisessa tilanteessa en itsekään edes miettisi raskauden keskeytystä.
Itse olen tilanteessa jossa olen hakenut miestä kohtaan jopa lähestymiskiellon. Henkinen ja fyysinen väkivalta oli suhteessa jatkuvaa. Mitä tapahtuisi jos synnyttäisin vielä lapsen tuollaiselle miehelle?! En olisi kenties koskaan turvassa. Ja entä minun mielenterveyteni...kuinka jaksaisin kaiken tämän pelon keskellä vielä raskauden. Minulla on jo kaksi alle kouluikäistä lasta joten todellakin tiedän, että raskaus itsessään on jo fyysisesti raskas ajanjakso. Saati sitten elämä yksinhuoltajana kolmelle lapselle -elämä tuntuu raskaalta jo kahden kanssa.
Mietin vaihtoehtoa jos synnyttäisin lapsen ja antaisin sen adoptoitavaksi. Tähän pitää kuitenkin olla isän suostumus. Eli uskoisin tässä tapauksessa lapsen isän hakevan huoltajuutta itselleen. Tuntisin koko ikäni pelkoa mitä lapselleni tapahtuu, kun tiedän mitä mies on kykenevä minulle tekemään. Olisiko tällainen "elämän lahja" oikein? Mielestäni abortti on lapsellekin armahdus tässä tilanteessa! - kauan kun
x kirjoitti:
Elämä ei ole aina niin iloista kuin toivoisi. Toisenlaisessa tilanteessa en itsekään edes miettisi raskauden keskeytystä.
Itse olen tilanteessa jossa olen hakenut miestä kohtaan jopa lähestymiskiellon. Henkinen ja fyysinen väkivalta oli suhteessa jatkuvaa. Mitä tapahtuisi jos synnyttäisin vielä lapsen tuollaiselle miehelle?! En olisi kenties koskaan turvassa. Ja entä minun mielenterveyteni...kuinka jaksaisin kaiken tämän pelon keskellä vielä raskauden. Minulla on jo kaksi alle kouluikäistä lasta joten todellakin tiedän, että raskaus itsessään on jo fyysisesti raskas ajanjakso. Saati sitten elämä yksinhuoltajana kolmelle lapselle -elämä tuntuu raskaalta jo kahden kanssa.
Mietin vaihtoehtoa jos synnyttäisin lapsen ja antaisin sen adoptoitavaksi. Tähän pitää kuitenkin olla isän suostumus. Eli uskoisin tässä tapauksessa lapsen isän hakevan huoltajuutta itselleen. Tuntisin koko ikäni pelkoa mitä lapselleni tapahtuu, kun tiedän mitä mies on kykenevä minulle tekemään. Olisiko tällainen "elämän lahja" oikein? Mielestäni abortti on lapsellekin armahdus tässä tilanteessa!tarvii :)
Mitä suostumuksia kysellään isältä joka on sellainen mitä väität??
Vai yritätkö nyt vaan selitellä omalletunnollesi miksi muka
väkivaltainen kuolema kohdussa olisi lapselle "parempi" kuin elämä,
vaikka sitten adoptoituna?!
Ainiin ja vielä, mitä asiatonta olikaan näissä kysymyksissä? - aiempi
kauan kun kirjoitti:
tarvii :)
Mitä suostumuksia kysellään isältä joka on sellainen mitä väität??
Vai yritätkö nyt vaan selitellä omalletunnollesi miksi muka
väkivaltainen kuolema kohdussa olisi lapselle "parempi" kuin elämä,
vaikka sitten adoptoituna?!
Ainiin ja vielä, mitä asiatonta olikaan näissä kysymyksissä?keskustelija, mutta kyllä adoptioon pääsääntöisesti tarvitaan molempien vanhempien lupa. Sitä ei voi taata, ettei miehen suostumusta tarvittaisi ja etteikö hän voisi tahallaan hankaloittaa asioita.
- varmasti..
aiempi kirjoitti:
keskustelija, mutta kyllä adoptioon pääsääntöisesti tarvitaan molempien vanhempien lupa. Sitä ei voi taata, ettei miehen suostumusta tarvittaisi ja etteikö hän voisi tahallaan hankaloittaa asioita.
annettaisi miehen huostaan kun tekis väkivaltailmotuksen siitä (jos se siis on väkivaltanen..) ja kertos adoptioviranomasille miksei lasta pidä antaa miehelle!
- ei saa
varmasti.. kirjoitti:
annettaisi miehen huostaan kun tekis väkivaltailmotuksen siitä (jos se siis on väkivaltanen..) ja kertos adoptioviranomasille miksei lasta pidä antaa miehelle!
antaa väkivaltaisen huostaan, mutta itseään viiltelevän narkkari-alkoholistin huostaan pitäis antaa?
- kuka niin
ei saa kirjoitti:
antaa väkivaltaisen huostaan, mutta itseään viiltelevän narkkari-alkoholistin huostaan pitäis antaa?
sanoo? Ei edes sellaseltakaan alaikäseltä lasta pitäs pakkoadoptoida ja vielä niin että tapaamisoikeudetkin riistetään! Ja narkkari-alkoholisti-viiltelijähän kohdistaa väkivaltaa itseensä, ei toisiin..
- kertokaahan
aiempi kirjoitti:
keskustelija, mutta kyllä adoptioon pääsääntöisesti tarvitaan molempien vanhempien lupa. Sitä ei voi taata, ettei miehen suostumusta tarvittaisi ja etteikö hän voisi tahallaan hankaloittaa asioita.
minuakin kiinnostaisi tietää miten toimitaan jos isä ei suostu antamaan lasta adoptioon,äiti ei halua lasta ja isästä ei ole huolehtijaksi.
tuleeko isästä huoltaja jos hän pysty siihen meneekö lapsi huostaan eli sijaisperheeseen tai lastenkotiin? mutta isä on kuitenkin virallinen vanhempi? voiko äiti ns.kävellä tilanteesta ja vastuusta pois? - teot kyllä
kuka niin kirjoitti:
sanoo? Ei edes sellaseltakaan alaikäseltä lasta pitäs pakkoadoptoida ja vielä niin että tapaamisoikeudetkin riistetään! Ja narkkari-alkoholisti-viiltelijähän kohdistaa väkivaltaa itseensä, ei toisiin..
vaikuttavat aika pirusti sen kyseisen narkkari-alkoholistin läheisiin...
- silloin ole
kuka niin kirjoitti:
sanoo? Ei edes sellaseltakaan alaikäseltä lasta pitäs pakkoadoptoida ja vielä niin että tapaamisoikeudetkin riistetään! Ja narkkari-alkoholisti-viiltelijähän kohdistaa väkivaltaa itseensä, ei toisiin..
kyse pakottamisesta, kun on vapaaehtoisesti valittu tehdä jotain, josta koituu velvollisuuksia. Jokainen joka synnyttää lapsen, tietää, että on velvollinen huolehtimaan lapsesta itse tai antamaan sen adoptioon. Siinä ovat ainoat vastuulliset teot.
- hmm_ei_mene_noin
varmasti.. kirjoitti:
annettaisi miehen huostaan kun tekis väkivaltailmotuksen siitä (jos se siis on väkivaltanen..) ja kertos adoptioviranomasille miksei lasta pidä antaa miehelle!
Mutta vaikka lasta ei annettaisi miehelle eikä äiti halua, niin ei sitä voi laittaa adoptoitavaksi ilman kummankin vanhemman lupaa. Lapsi menisi sossuille lasten kotiin tai sijaiskotiin, josta esim. isä vuoden tai kymmenen vuoden päästä voisi raitistuttuaan anoa lasta itselleen. Suomessa ei yhtäkään lasta, tai muuallakaan maailmassa, voi laillisesti adoptoida jos ei molempien vanhempien suostumusta tai sitten kuoleman kautta. Vanhemmilla aina oikeus lapseen, jos omat asiat selvitetään.
- näin----
kertokaahan kirjoitti:
minuakin kiinnostaisi tietää miten toimitaan jos isä ei suostu antamaan lasta adoptioon,äiti ei halua lasta ja isästä ei ole huolehtijaksi.
tuleeko isästä huoltaja jos hän pysty siihen meneekö lapsi huostaan eli sijaisperheeseen tai lastenkotiin? mutta isä on kuitenkin virallinen vanhempi? voiko äiti ns.kävellä tilanteesta ja vastuusta pois?Mutta vaikka lasta ei annettaisi miehelle eikä äiti halua, niin ei sitä voi laittaa adoptoitavaksi ilman kummankin vanhemman lupaa. Lapsi menisi sossuille lasten kotiin tai sijaiskotiin, josta esim. isä vuoden tai kymmenen vuoden päästä voisi raitistuttuaan anoa lasta itselleen. Suomessa ei yhtäkään lasta, tai muuallakaan maailmassa, voi laillisesti adoptoida jos ei molempien vanhempien suostumusta tai sitten kuoleman kautta. Vanhemmilla aina oikeus lapseen, jos omat asiat selvitetään.
- s
Huh. Mukavaa löytää muitakin, joita askarruttaa samat asiat. Itse olen 20v tyttö, seurustellut vuoden. Ehkäisyn käytöstä huolimatta 9vkoa sitten useamman testin jälkeen todettiin, että nyt on kuvioissa jotakin ylimääräistä. Ja minua pelotti. Onneksi olimme molemmat ratkaisun kanssa samoilla linjoilla, tosin näin jälkikäteen harmittaa, etten valinnut kaavintaa lääkkeellisen sijaan. Lääkkeistä tuli HILLITTÖMÄN paha olo, olin 4 tuntia niissä fiiliksissä, että henki lähtee ja jos ei lähde niin otan sen itse. Oksensin, mahaa kouristeli eikä missään asennossa voinut olla. Sitten kun hyytymä tuli, olo parani huomattavasti ja loppupäivästä alkoi olla jo normaali olo, ruoka ja kaikki muukin maistui, jopa ne syömiset, jotka raskauden aikana yököttivät.
Kaksi päivää keskeytyspäivän jälkeen lähdin reissuun (välimatkaa kotipaikkakunnalle 300km) ja kolmantena päivänä kouristukset tulivat takaisin ja muuttuivat koko ajan pahemmiksi. Onneksi sain sairaalasta mukaani ylimääräisiä lääkkeitä siltä varalta, että vuoto ei alakaan toivottuna ajankohtana. Otettuani viimeisetkin lääkkeet nyt on kaikki ok, fiiliskin on hyvä eikä vatsaan enää koske eikä kouristele. Tästä otan opikseni ainakin sen, että ikinä ei voi edes ehkäisyn kanssa olla liian varma. Oppina mukaan jääköön myös se, että mikäli vastaava tilanne tulee jatkossa, suosittelen itse ennemmin kaavintaa, kuin lääkkeellistä. Tietysti jokainen meistä on yksilö, mutta itse olisin kaivannut enemmän tietoa lääkkeellisestä keskeytyksestä ennenkuin tein päätöksen.- sinua vain
siitä että kun nainen synnyttää, silloinkin tulee lapsen lisäksi kaikkea ylimääräistä ja hyytymiä. Vai syntyikö sinulle täysin puhdas lapsi? Istukkakaan ei irronnut? Oho.... Et voi sanoa että että se yliimäräinen ja hyytymät olivat lapsi, sehän tarkoittaisi sitä että lapsi olisi ollut palasina kohdussa, ja jos näin olisi ollut tapaus sehän ei olisi voinut kehittyäkään miksikään?
- tapauksessa
sinua vain kirjoitti:
siitä että kun nainen synnyttää, silloinkin tulee lapsen lisäksi kaikkea ylimääräistä ja hyytymiä. Vai syntyikö sinulle täysin puhdas lapsi? Istukkakaan ei irronnut? Oho.... Et voi sanoa että että se yliimäräinen ja hyytymät olivat lapsi, sehän tarkoittaisi sitä että lapsi olisi ollut palasina kohdussa, ja jos näin olisi ollut tapaus sehän ei olisi voinut kehittyäkään miksikään?
se 'jokin ylimääräinen' ja 'hyytymä' oli lapsi, joka surmattiin.
- Huolissaan....
Joo mä olen 18- vuotias tyttä ja on olen raskaana. Seurustelen aivan ihanan miehen kanssa mutta se sanoo että pakko tehdä abortti. kai mä sitten teen sen kun pitää. en halua olla yksinhuoltaja. se ei ole valmis ja en kyllä itsekkään ole olen miettinyt tätä asiaa niin se on tehtävä luin nuita kommentteja niin alko pelottamaan ihan hirveesti se että tulee verta paljon varmasti kuolen siihen koska jos nään pikkusenkaan verta tai tunnen kipua se tuntuu jo hirveeltä voinkohan selvitä lääkkeillä tehdystä abortista?? :o :/
- Provoa?
Ei sun mitenkään "pidä" tappaa lastasi, ei varsinkaan jonkun mieliks. Alistutko kaikkeen mitä joku mies käskee, vaikka sitten oman lapsesi elämän riistoon? Eikö lapsesi ole tärkeempi kun joku mitään sanomaton suhde ja ukko joka todennäkösesti häippäsee jokatapauksessa heti kun kuulee että sai tahtonsa läpi, jos on häipyäkseen? Ei se mitenkään ihanalta kuulosta tai siltä että ois tosissaan sun suhteen. Jos mies tosissaan välittää sinusta ja yhteisestä elämästänne, hän ei vaadi lapsenne surmaamista. Muista että saatat uhrata tässä ainoan lapsesi jonka koskaan voit saada.
- Pitäähän
Provoa? kirjoitti:
Ei sun mitenkään "pidä" tappaa lastasi, ei varsinkaan jonkun mieliks. Alistutko kaikkeen mitä joku mies käskee, vaikka sitten oman lapsesi elämän riistoon? Eikö lapsesi ole tärkeempi kun joku mitään sanomaton suhde ja ukko joka todennäkösesti häippäsee jokatapauksessa heti kun kuulee että sai tahtonsa läpi, jos on häipyäkseen? Ei se mitenkään ihanalta kuulosta tai siltä että ois tosissaan sun suhteen. Jos mies tosissaan välittää sinusta ja yhteisestä elämästänne, hän ei vaadi lapsenne surmaamista. Muista että saatat uhrata tässä ainoan lapsesi jonka koskaan voit saada.
miehen mielipide ottaa huomioon, koska olisihan se miehenkin lapsi. Mahdollisimman aikaisin sitten pitää tehdä jos kerran.
- Voihan sen
Pitäähän kirjoitti:
miehen mielipide ottaa huomioon, koska olisihan se miehenkin lapsi. Mahdollisimman aikaisin sitten pitää tehdä jos kerran.
miehen vapauttaa muutenkin velvollisuuksista kuin lapsen hengen uhraamalla.
- lapsellisia
Ilman muuta pidät lapsen, jos mies ei ymmärrä tuollaista asiaa ihmettelen kyllä teidän yhteistä elämäänne nyt.
Miksi tehdä abortti kun olet tuota niin kauan jo sanojesi mukaan kaivannut, nytkö sitten on aika tehdä abortti? puhut miehesi kanssa nyt vakavasti, on omituista ettei hän kykene vanhempana ottamaan jo vastuuta. Suosittelen nyt mennä vaikka perheneuvontaan. Älä tee hätiköityä päätöstä.- Ilmeisesti..
mies ei ole koko aikana halunnut lasta ja olettanut ehkäisyn olevan kunnossa. Ei miestä silloin voi pakottaa isäksi tai elatusmaksuja maksamaan.
- .....
Olet kai tehnyt ratkaisusi, oli se mikä vain, minun asiani ei ole tuomita.
Mutta kokeneena sanon tämä on melko varmasti ainoa mahdollisuutesi jos et tule helposti raskaaksi.- Huoh.....
johan tuo alotuksen lapsi on jo pian koululainen, jos on saanut elää... aina joku keksii nostaa ylös näitä iänkaiken vanhoja alotuksia!
Ketjusta on poistettu 34 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su1537910- 614410
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1404033Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene233942Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko353413Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.423340Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla383248- 482993
Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?422771- 492514