Olipa kerran kauan, kauan sitten, vuonna 2002 australialaisluistelija. Hän ei kuulunut maailman huippuihin, ei oikeastaan kovin lähellekään. Kansainvälisiä kilpailuja ja näennäistä menestystä oli kuitenkin sen verran alla, että Australian olympiakomitea päätti sääntöjen salliessa antaa miehelle paikan Salt Lake Cityn talviolympialaisiin Short Track-luisteluun.
Noh, alkuerissä mies luistelee kolmen muun kanssa rataa ympäri, kunnes kolme muuta yllättäen kompastuvat ja tämä "rivimies" eteneekin yllättäen välieriin. Välierissä kuvio kaikkien hämmästykseksi toistuu ja viimeiseltä sijalta australialaisluistelija nousee finaaliin.
Pistesijoille, neljän parhaan joukkoon meni mies, jonka ei olisi pitänyt pärjätä edes alkuerissä.
Kaiken hyvän lisäksi finaalissa, austalialaisen jäätyä selkeästi mitalikolmikon vauhdista, tapahtuu jotakin, jota juuri kukaan ei uskaltanut odottaa. Kolmikko kaartaa viimeisiin kaarroksiin tiukassa nipussa ja kuinka ollakaan, yhden luistelijan terän ote jäästä irtoaa. Kolme miestä luisuvat jäällä reunapehmusteisiin ja voivat vain hölmistyneinä tuijotta, kun Australia saa historiansa ensimmäisen talviolympiakullan.
Kannatti lähteä aussin käväisemään "ameriikassa".
Tarinalla on sen verran totuuspohjaa, että Australia sai ensimmäisen talviolympiakultansa Short Track-luistelussa Salt Lake Citystä vuonna 2002. Tyyli oli sama kuin tarinassa, en vaan muista montako kertaa edessä luistelleet kilpailijat kaatuivat australialaisurheilijan tieltä.
Tästä viisastuneena: ehkä erään naishiihtäjämme, miespujottelijamme, ampumahiihtäjämme, ynnä muiden kisaturisteina pudottejujen urheilijoiden uroteot eivät olisikaan niin mahdottoman epätoivoisia toiveita. Kukin voi tietenkin valittaa rahojen menoa, Short Trackin suosiota maailmalla, lajin epä-ennalta-arvattavuutta ja yllätysherkkyyttä tai vaikka mitä muuta pikkuseikkaa. Tosiasia kuitenkin on, että oikeasti urheilusta kiinnostuneet muistavat olympiasankarit lajista riippumatta.
Ihmeitä tapahtuu nykyäänkin, vaikka sitä ei moni halua myöntää.
Noh, alkuerissä mies luistelee kolmen muun kanssa rataa ympäri, kunnes kolme muuta yllättäen kompastuvat ja tämä "rivimies" eteneekin yllättäen välieriin. Välierissä kuvio kaikkien hämmästykseksi toistuu ja viimeiseltä sijalta australialaisluistelija nousee finaaliin.
Pistesijoille, neljän parhaan joukkoon meni mies, jonka ei olisi pitänyt pärjätä edes alkuerissä.
Kaiken hyvän lisäksi finaalissa, austalialaisen jäätyä selkeästi mitalikolmikon vauhdista, tapahtuu jotakin, jota juuri kukaan ei uskaltanut odottaa. Kolmikko kaartaa viimeisiin kaarroksiin tiukassa nipussa ja kuinka ollakaan, yhden luistelijan terän ote jäästä irtoaa. Kolme miestä luisuvat jäällä reunapehmusteisiin ja voivat vain hölmistyneinä tuijotta, kun Australia saa historiansa ensimmäisen talviolympiakullan.
Kannatti lähteä aussin käväisemään "ameriikassa".
Tarinalla on sen verran totuuspohjaa, että Australia sai ensimmäisen talviolympiakultansa Short Track-luistelussa Salt Lake Citystä vuonna 2002. Tyyli oli sama kuin tarinassa, en vaan muista montako kertaa edessä luistelleet kilpailijat kaatuivat australialaisurheilijan tieltä.
Tästä viisastuneena: ehkä erään naishiihtäjämme, miespujottelijamme, ampumahiihtäjämme, ynnä muiden kisaturisteina pudottejujen urheilijoiden uroteot eivät olisikaan niin mahdottoman epätoivoisia toiveita. Kukin voi tietenkin valittaa rahojen menoa, Short Trackin suosiota maailmalla, lajin epä-ennalta-arvattavuutta ja yllätysherkkyyttä tai vaikka mitä muuta pikkuseikkaa. Tosiasia kuitenkin on, että oikeasti urheilusta kiinnostuneet muistavat olympiasankarit lajista riippumatta.
Ihmeitä tapahtuu nykyäänkin, vaikka sitä ei moni halua myöntää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei sinne pidä 5.2 miljoonaa Suomalaista sen takia lähettää.
No en ole ihan varma olenko moista ehdottanutkaan.
:) Sekä semifinaalissa että finaalissa kaikki kolme edellä ollutta luistelijaa kaatuivat australialaisen tieltä.
http://www.nbcolympics.com/shorttrack/5079806/detail.html
"Three skaters fell in the semis, allowing the Australian to make a surprising appearance in the final."