Treenaan maratoonille. Jostain luin että juoksulenkit pitäisi olla kevyitä ja helppoja. Onko tosiaan näin? Eikö ole välillä ihan hyvä jos joutuu tsemppaa ja pinnistää välillä itseään että jaksaa lenkin loppuun. Hyvä mieli lenkin jälkeen että selvisin siitä vaikka tiukkaa teki. Vai onko tosiaan niin että lenkit pitäisi olla helppoja AINA?
Lenkin rasittavuudesta?
Vinkkejä kaivataan!
41409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyllä lenkkien kuuluisi pääpiirteittäin olla kevyitä
peruskestävyyttä harjoittavia lenkkejä. hyvä ohje on
3p:tä eli pystyy puhumaan puuskuttamatta lenkillä.
niillä lenkeillä rakennetaan peruskestävyys.
Tuo 3p-sääntö varmaan ihan hyvä mut mitä sitten kun voit vaikka 150 sykkeellä vetää ton ihan hyvin,niin eikö sitä voi antaa palaa vaan noilla lukemilla, koska sykkeethän ovat hyvin yksilöllisiä, mutta kun aina sanotaan että pitää mennä vaikka 120-130 sykkeillä pitkiälenkkejä,se on aika ristiriitaista,vai onko se niin että noita alhaisia lukemia sen takia mainostetaan et saatais semmosetkin liikkumaan jotka ei ikinä lähtis juokseen verenmaku suussa,ja treeneistä tehtäis ihan luvan kans aika helppoja/rasittamattomia
Juu, kyllähän se pk kehittyminen tarvii juuri pitkiä rauhallisia lenkkejä. Mutta vaikka treenaat maratoonille, voit tehdä joskus lyhyen ja kovemman lenkin.. ja se kannattaakin! Nimittäin vain kovilla lenkeillä saat kehitettyä vauhtikestävyyttä. Kyllähän sitä voi löntystää tai vaikka kävellä sen 42km, mutta jos tavoitteena on vähän enemmän kuin maaliinpääsy, niin vauhtia kannattaa kehittää myös. Mutta muista silti, ettei kannata antaa vauhdin viedä liikaa alussa. Mutta vk-lenkit siis kannattaa, esim. kerran viikossa.
jos en paljon väärin muista niin oikea suhde olisi 75-85% lenkeistä peruskestävyys vauhdilla ja loput 15-25% vauhtileikittelyä, intervallia ja muita vauhtilenkkejä.
peruskestävyys lenkit on ne harjoitteet joiden avulla jaksaa juosta sen 42km. muilla lenkeillä haetaan sitten nopeutta.