TABU

uskovalla on oikeasti olemassa. Jos minä en usko, niin olenko oikeassa ja totuudentorvi.

Jos haluan juoruta, niin minulla on sananvapaus.

Jos haluan myydä itseäni, niin minulla on siihen yksilönvapaus.

Jos halua pettää, niin muistutan että ihminen on eläin.

niin on kirjoitti:

uskovalla on oikeasti olemassa. Jos minä en usko, niin olenko oikeassa ja totuudentorvi.

Jos haluan juoruta, niin minulla on sananvapaus.

Jos haluan myydä itseäni, niin minulla on siihen yksilönvapaus.

Jos halua pettää, niin muistutan että ihminen on eläin.

Tabu. Hmm. Tabun funktio on ylläpitää yhteisössä vallitsevaa moraalikoodia. Se on autoritäärinen ratkaisu, eli ihmiset kontrolloivat toisiaan, jotta kaikki käyttäytyisivät tietyllä tavalla, eivätkä käyttäytyisi väärällä tavalla. Se on yhteisön auktoriteettin perustuva kirjoittamaton sääntö, jonka rikkomisesta rangaistaan yhteisöstä erottamisella ja jonka noudattamista palkitaan yhteisöön kuulumisella.

Se miltä tabu suojelee, uskotaan olevan jotakin yhteisön eheyttä uhkaavaa, vaarallista ja erittäin tuhoisaa. Siihen uskotaan normatorisesti eikä rationaalisesti.

Tilanteissa, joissa yhteisön eheys heikkenee, kuten kaupungillistumisessa ja globalisaatiossa, syntyy lisää tilaa itsenäiselle ajattelulle, eikä yhteisö enää omaa päätösvaltaa yksilön ajattelulle. Tällöin yksilöt voivat yrittää kehittää omia käsityksiään asioista, myös käsittelemällä yhteisön kiellettyjä puheenaiheita.

Tabujen rikkomisessa kyse on siis individualisoitumisesta, sosiaalisesta disintegraatiosta, moraalin uudelleenmäärittelystä ja kapinasta autoritäärisyyttä vastaan. Mistä siinä ei ole kysymys, on väärän tietoisuuden torjumisesta tai inhimillisen totuuden löytämisestä. Yhteisö luo nahkaansa disintegraation vaiheilla, joissa yhteisön yksilöä alistavat piirteet kyseenalaistetaa, ja joiden jälkeen yhteisö luo uuden kaikkia yhdistävän ja tukevan moraalikoodin.

Hyvä kysymys on se, että miten tämän syklin voi rikkoa rationaalisen ajattelun ja tietoon perustuvan ymmärryksen mahdollistamiseksi.

t.i.ruskeepaa kirjoitti:

Tabu. Hmm. Tabun funktio on ylläpitää yhteisössä vallitsevaa moraalikoodia. Se on autoritäärinen ratkaisu, eli ihmiset kontrolloivat toisiaan, jotta kaikki käyttäytyisivät tietyllä tavalla, eivätkä käyttäytyisi väärällä tavalla. Se on yhteisön auktoriteettin perustuva kirjoittamaton sääntö, jonka rikkomisesta rangaistaan yhteisöstä erottamisella ja jonka noudattamista palkitaan yhteisöön kuulumisella.

Se miltä tabu suojelee, uskotaan olevan jotakin yhteisön eheyttä uhkaavaa, vaarallista ja erittäin tuhoisaa. Siihen uskotaan normatorisesti eikä rationaalisesti.

Tilanteissa, joissa yhteisön eheys heikkenee, kuten kaupungillistumisessa ja globalisaatiossa, syntyy lisää tilaa itsenäiselle ajattelulle, eikä yhteisö enää omaa päätösvaltaa yksilön ajattelulle. Tällöin yksilöt voivat yrittää kehittää omia käsityksiään asioista, myös käsittelemällä yhteisön kiellettyjä puheenaiheita.

Tabujen rikkomisessa kyse on siis individualisoitumisesta, sosiaalisesta disintegraatiosta, moraalin uudelleenmäärittelystä ja kapinasta autoritäärisyyttä vastaan. Mistä siinä ei ole kysymys, on väärän tietoisuuden torjumisesta tai inhimillisen totuuden löytämisestä. Yhteisö luo nahkaansa disintegraation vaiheilla, joissa yhteisön yksilöä alistavat piirteet kyseenalaistetaa, ja joiden jälkeen yhteisö luo uuden kaikkia yhdistävän ja tukevan moraalikoodin.

Hyvä kysymys on se, että miten tämän syklin voi rikkoa rationaalisen ajattelun ja tietoon perustuvan ymmärryksen mahdollistamiseksi.

..mielenkiinnostanne mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen :) Sosiologien palstalla on niin hiljaista, että laitoin tänne.

Kirjoitit hienosti, mutta vierasperäisten sanojen takia oli hieman ymmärtämisvaikeuksia (muista että täällä on myös meitä maallikkoja).

Minua ainakin askarruttaa se, miten moraalisäännöt voitaisiin rikkoa, jotta rikkominen ei aiheuttaisi vielä suurempaa vahinkoa kuin niiden ylläpito.

Tai siis kansanomaisesti sanottuna, ettei lapsi menisi pesuveden mukana.