Humen giljotiini (no ought from is) on alkanut mietityttää minua. Periaatteen mukaan siitä miten asiat ovat ei voi johtaa arvostelmia. Asian voi ilmaista myös siten, että premisseistä johdetuissa johtopäätöksissä ei saa olla termejä, jotka eivät sisälly premisseihin.
Mutta, entäpä jos ihailen jotain taideteosta eli arvotan sen. Sitten eteeni tuodaan toinen taideteos, jolla on samat tosiasialliset ominaisuudet kuin ihailemallani. Ei ole mitään mieltä olla ihailematta sitä. Eli tosiasioiden ja arvojen välillä näyttäisi olevan yhteys?
Mutta, entäpä jos ihailen jotain taideteosta eli arvotan sen. Sitten eteeni tuodaan toinen taideteos, jolla on samat tosiasialliset ominaisuudet kuin ihailemallani. Ei ole mitään mieltä olla ihailematta sitä. Eli tosiasioiden ja arvojen välillä näyttäisi olevan yhteys?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ihan noin. Humen giljotiinilla viitataan yleensä jo vallinneisiin tapoihin ja käsityksiin, ei kai kukaan ole mistään omenista arvoja lähtenyt perustelemaan? Pyrkimys on vain osoittaa, että vanhat arvot eivät sinänsä oikeuta itse itseänsä, vaan niillekin tarvitaan aina perustelut. Tai ainakin rationaalinen subjekti on taipuvainen analysoimaan ja vaatimaan perusteluita kaikille arvoille, mutta perusteluksi ei usein kuitenkaan hyväksytä sitä, että jokin asia nyt vain on jotenkin.
Esim. naisilla ei ole koskaan aikaisemmin ollut oikeuksia, siksi naisilla ei tule olla nytkään mitään oikeuksia, voidaan kumota Humen giljotiinilla. Sillä siinä oletetaan, että tosiasia siitä, että naisia on sorrettu oikeuttaisi tämän naisten sortamisen arvon, on väärä, koska sitä ei voida mitenkään johtaa sitä miten asioiden pitäisi olla.
on että ei ole mitään syytä miksi asiat ovat niinkuin ovat.
Olen kyllä vahvasti eri mieltä -> Humen aksiooma on pelkkää potaskaa.
Ymmärrettävä ja varsin yksiselitteinen muoto Humen giljotiinista:
"Siitä, miten asiat ovat ei voi päätellä miten niiden pitäisi olla."
me kuitenkin päätelmät tehdä sen perusteella miten me uskomme asioiden olevan?
Me voimme ottaa päätelmiemme lähtökohdaksi niin absoluuttisesti toden tiedon asiantilasta kuin mahdollista. Sen, millaiseksi tilanteen pitäisi muuttua, me päättelemme siitä millaiseksi ME haluaisimme sen muuttuvan. Ei siis siitä, millaiseksi "asiantila itse" haluaisi muuttua.
Ei toinen taideteos tee sen tosiasiallisista ominaisuuksista vielä sääntöä.
Jos eteesi tuodaan taideteos taideteoksen perään joissa on sama tyyli, värit ja periaatteet, ja vaikka pitäisit kaikista niistä se ei tarkoita, että pidät seuraavasta jolla on samat ominaisuudet. Se että sinun 'pitäisi pitää' koska taideteos on samaa tyyliä ei ole sama, kuin 'sinä pidät'.
Hume säilyttää loogisen varmuutensa.
Tuo "Ei ole mitään mieltä olla ihailematta sitä." on muuten mielenkiintoinen. Miksi sinä ihailisit sitä automaattisesti? Entäpä jos et pidä siitä?
Ajattelussa on taustalla logiikka. Jos minulle tuodaan toinen toisensa jälkeen tismalleen samanlaisia taideteoksia, niin minulla ei ole syytä arvottaa identtisiä taideteoksia eri tavoin. Se ei olisi loogista. Tosin jossain vaiheessa voisin ilmoittaa kyllästyneeni katselemaan näitä samanlaisia hienoja taideteoksia ja haluaisin nähdä jotain muutakin.