Avioliitossa olevalla naisella on mies ja avioliitossa olevalla miehellä vaimo, jos hänellä on nainen, niin se on joku muu kuin vaimo.
Tavallisen kansan parissa sanapari mies - vaimo on tuntenut jotenkin vastenmieliseltä.
Varsin laajaltihan on ollut käytössä sanapari ukko ja eukko. Jos nainen kertoo, että ukko teki sitä ja sitä, tarkoittaa hän puolisoaan, yhtä hyvin kuin mies puhuessaan eukosta. Niihin ei sisälly välttämättä kielteistä arvostelua, toisin kuin naispuolisosta käytettävään sanaan muija.
Nyttemmin on laajenemassa kyseiseen käyttöön vanha sanapari isäntä ja emäntä. Alkuaanhan sanapari tarkoitti maatalon päämiestä ja hänen puolisoaan.
Nykyään kuulee varsin yleisesti ja monessa paikassa käytettävän juuri isäntä- ja emäntä-sanoja tarkoittamassa puolisoita, joilla useimmiten ei ole minkäänlaista maatilaa. Tapa on levinnyt erityisesti maaseudulla.
Sanoihin isäntä ja emäntä sisältyy kyseisessä käytösssä myös kunnioituksen vivahde. Kannattaakin tukea niiden käyttöä. Omakohtaisesti puhun jo vaimon sijasta emännästä ja (puoliso)miehen sijasta isännästä.
Tavallisen kansan parissa sanapari mies - vaimo on tuntenut jotenkin vastenmieliseltä.
Varsin laajaltihan on ollut käytössä sanapari ukko ja eukko. Jos nainen kertoo, että ukko teki sitä ja sitä, tarkoittaa hän puolisoaan, yhtä hyvin kuin mies puhuessaan eukosta. Niihin ei sisälly välttämättä kielteistä arvostelua, toisin kuin naispuolisosta käytettävään sanaan muija.
Nyttemmin on laajenemassa kyseiseen käyttöön vanha sanapari isäntä ja emäntä. Alkuaanhan sanapari tarkoitti maatalon päämiestä ja hänen puolisoaan.
Nykyään kuulee varsin yleisesti ja monessa paikassa käytettävän juuri isäntä- ja emäntä-sanoja tarkoittamassa puolisoita, joilla useimmiten ei ole minkäänlaista maatilaa. Tapa on levinnyt erityisesti maaseudulla.
Sanoihin isäntä ja emäntä sisältyy kyseisessä käytösssä myös kunnioituksen vivahde. Kannattaakin tukea niiden käyttöä. Omakohtaisesti puhun jo vaimon sijasta emännästä ja (puoliso)miehen sijasta isännästä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oheisessa hauskassa linkissä on Kristoffer-kuninkaan maanlakiin (1400-luvulta) liitetty sanasto perhe- ja sukulaisuussuhteista:
http://agricola.utu.fi/hist/kktk/lait/kris/voca.html
Minulle myönnettiin 17.8.1974 ensimmäisen luokan vapaudenristi viikunanlehden ja rintatähtien kera. Onhan tuossa ollut kantamista! (Sonkajärvellä ei kuitenkaan ole tullut kokeiltua – liian heiveröiseksi voisin helposti käydä.)
No, ristini olen itse valinnut ja vapauden menetyksessä on toki ollut puolensa... Ei käy valittaminen!
Mieheni kutsui minua jo nuorena leikillään emännäksi. Minusta se oli huvittavaa, en pahastunut siitä. Olenkin vähän pullukka, emännän näköinen. Aitan avaimet vain puuttuvat vyöltä.
Lentokoneissakin on emäntiä, vaikka he ovat hoikkia, samoin hotelleissa, messuilla j.n.e.
"Olenkin vähän pullukka, emännän näköinen."
Noin ihastuttavalla tavalla ja hyväksyvästi pitäisi jokaisen meistä nähdä itsensä.
Tuolla miehellä on kadehdittava emäntä!
Viime vuosina on yleistynyt sellainen minua häiritsevä sanonta kuin "lasteni isä" tai "lasteni äiti". Vielä jokunen vuosi sitten tuollaista kuuli vain amerikkalaisissa televisio-ohjelmissa.
Eräs täällä suomi24:n aavoilla puhui pikkusiskonsa äidistä. Minun pikkusiskollani ainakin on sama äiti kuin minulla. Hänellä ei ilmeisesti ollut...
Olen töissä emäntä ja hallinnoin keittiön toimintaa. Pidän keittiön pyörimässä. Kotona en ole emäntä, sillä en hallinoi kotiani. Olen kyllä mieheni vaimo, enkä pidä jos mieheni minua eukoksi sanoo. Eukko aion olla vasta kolmenkymmenen vuoden kuluttua, kun minun mieheni on ukko. Mieheni sanoo minua aina vaimokseen virallisissa yhteyksissä, kahdenkesken olen hänelle kulta, rakas yms. sellaisia asioita. Miksi pitää hävetä sitä, että on mennyt naimisiin puhumalla vaimosta tai miehestä muilla nimillä.