Ihmisten on pystyttävä hallitsemaan elämäänsä, luomaan elämänsä sisäsyntyisesti ja ilman muiden väliintuloa, ja heidän on pystyttävä osallistumaan päätöksentekoon tasavertaisena debaatoijaan. Kapitalismi ja edustusjärjestelmä rikkovat tätä kriteeriä.
Uusi demokratian kriteeri
t.i.ruskeepaa
572118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 21 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
kun emme ole samanlaisia niin emme myöskään tasavertaisia.
Kukin kykyjensä mukaan.
Näin toimii luonto.
Uusliberalistinen ultramarkkinatalous ei oikeasti kiinnosta melkein ketään reaalimaailmassa. Poliittisesti päätökset tehdään kuitenkin sen mukaisesti, joka johtuu siitä, että minä en ole mukana päätöksentekoprosessissa. Sinut sysättäisiin siellä keskustelusta nopeasti ulos, ilman että kuulisivat näitä perusteluja:
Sinä et tunne itseäsi, et luo elämääsi sisäsyntyisesti tai ilman muiden väliintuloa. Kilpailussa et ole muita parempi vaan riippuvainen siitä että muut tekevät niin kuin sinä tahdot. Et pysty tavoittamaan henkilökohtaista onnea vaan pelkästään pakkoon perustuvan ikuisen sodan toisia vastaan. Ihminen ei ole luonto, koska ihminen pystyy valitsemaan eri vaihtoehdoista, samaistumaan toisten tärkeille asioille ja parantamaan itseään. Tasavertainen debaatti välittää tietoa, jota ilman et voi vapautua toisten vaatimuksista itseäsi kohtaan. Tämän tiedon nojalla ymmärrät toimia kaikkien edun hyväksi.
Ja on osa luontoa. Luonnossa on ihmisen hallittavaksi valitettavan runsaasti muuttujia, joita ihmiskunta ei tule koskaan täysin hallitsemaan.
...
Ensinnäkin elämä ilman kilpailua olisi passivoivaa ja luultavimmin johtaisi ihmiskunnan kehityksen tyrehtymiseen.
Toisekseen mikään perustelu ei saa suurinta osaa ihmisistä valitsemaan yhteistä hyvää henkilökohtaisen edun sijasta.
Kolmannekseen kaikki ihmiset eivät ole edes kykeneviä ymmärtämään tarvittavia perusteluja. Se siitä tasavertaisuudesta...
Mitä ihmeen itseä?
...
Kilpailu ei johda kehitykseen. Se johtaa vastakkainasetteluun.
Mikään yksittäinen perustelu ei sitä teekään. Se vaatii syvällistä ymmärtämistä, joka seuraa debaattia. Olet markkinoiden uhri, joka on tottunut tuollaiseen on-off ajatteluun elämässäsi.
Silloin kun oikeistolaiset vetoavat siihen, ettei toisten huonoutta edes täydy osoittaa, ollaan jo siinä korkeimmassa kilpailun muodossa.
Luontoko?
On luonnossa kilpailun kautta tapahtuvaa kehitystä.
"Luontoa ei voida ymmärtää eikä hallita". Demokratia liikkuu samalla tasolla kuin itsesi, toisin kuin luonnonmytologiset vaarat.
Kilpailu johtaa sekä kehitykseen, että vastakkainasetteluun. Olkoon olympialaiset esimerkkinä jatkuvasta kehityksestä ja pääosin terveestä vastakkainasettelusta.
Ihmiskunta ei ole homogeenistä massaa. Ei tämä tosiasia voi vaatia jatkuvaa todistelua?
Toiset kykenevät enempään kuin toiset. Niin merkityssuhteiden ymmärtämisessä, kuin elämässä muutenkin. Siksi yhteisistä asioista pitäisi päättää kykenevimpien (mikä ei tosin toteudu nykymaailmassa kovinkaan puhtaasti).
Mutta ei itsesi kautta tapahtuvaa kehitystä. Myös oikeistolaiset ovat aikoinaan luopuneet pyrkimyksistään ymmärtää elämää, kuten he muita yrittävät opettaa.
Kilpailu johtaa vain vastakkainasetteluun, jossa yritetään ottaa pois ja suojella omaa. Kehitys tarvitsisi syitä ja ymmärrystä. Kilpailussa ei ole niitä, koska siinä voima ratkaisee.
Kyky tehdä merkitsee vähemmän kuin vapaus tehdä, koska kyky täytyy määritellä. Jos ei ole vapautta, vallitsee diktatuuri.
Kilpailuhan pakottaa analysoimaan syitä ja ymmärrystä. Ilman niitä häviät kilpailun. Ymmärrys on voimaa ja tieto on valtaa.
Vapaus tehdä edustaa anarkiaa. Kyky tehdä edustaa kehitystä. Tarkoitus ei ole estää ketään... päinvastoin. Jokaiselle pitäisi antaa vapaa mahdollisuus osoittaa kykynsä. Osoitettuaan kykynsä saa mahdollisuuden vastuuseen ja valtaan.
Toisten edut toteuttavat selitykset kielletään kilpailussa ilman syytä. Ymmärrys on erilaisuutta ja tieto on totuutta.
Kyky tehdä määrittyy kilpailussa voimalla. Vapaus tehdä johtaa erilaisuuteen, toisin kuin voima.
Valta estää toisten kykyä. Kyvyn puute johtaa kärsimykseen.
"Luonnon mytologiset vaarat"?
Kenenkään etua ei kielletä. Jokainen voi vapaasti etsiä omaa tapaansa. Yhteiskunta ei kuitenkaan päädy antamaan tukea kaikille muunnoksille samassa määrin. Harha estämisestä syntyy, koska määrässä saavutetaan synergiaa.
Voimaa on monenlaista. Erilaisuuden ymmärtäminen on voima ja silläkin voimalla voi pärjätä.
Kyvyn puute todellakin johtaa kärsimykseen. Valta estää korkeintaan kyvyttömyyttä.
Kun olet saanut jotakin, kiellät sen muilta. Sitä on kilpailu. Urheilukilpailussa on vain yksi voittaja. Kilpailussa toisten eduilla ei ole merkitystä. Ei myöskään sillä, että mikä merkitys sinun omaisuudellasi on toisille. Tuolla logiikalla voit vaikka omistaa koko maailman ilman ongelmia, jolloin muilla ei ole mitä omistaa. Kiellät kärsimyksen, koska olet voittanut.
Koordinoiden tehty yhteistyö kilpailussa merkitsee vain sitä, että kaikki suostuvat kilpailuun. Se ei merkitse sitä, että kaikkien edut toteutuvat. Se merkitsee sitä, että kaikki ovat toisiaan vastaan. Yhdysvaltalainen kulttuuri-imperialismi perustuu kilpailulle toisia kulttuureja vastaan.Kilpailun luonne on aina sama. Synergiaa ei synny ilman tasa-arvoa. Ilman tasa-arvoa vallitsee vastakkainasettelu.
Voima tarkoittaa toisten alistamista sinun edullesi. Valta tekee muut kyvyttömäksi.
Kyky tehdä riippuu määritelmistä, joiden tekemiseen tarvitaan vapautta. Jos kiellät vapauden heikoilta, tuomitset heidät yksin. Lisäksi kiellät heitä kehittymästä. Näin myös turvaat oman voittosi. Näin kilpailu toimii.
"selittämätön ja hallitsematon luontosi".
Tuon "itsesi".
Voitto vaatii kilpailua. Kilpailu taas vaatii, että jotkut ovat halunneet kilpailla. Erilaisuushan on myös sitä, että kaikki eivät halua samoja asioita. Jokaisella on siis mahdollisuuksia valita kilpailujaan. Missä kilpailussa uskoo pärjäävänä ja mitkä palkinnot ovat tavoittelemisen arvoisia. Ei kilpailun kieltäminen ole tasa-arvoa, vaan se, että kaikki kilpailevat samoilla säännöillä.
Ihmisellä on joka tapauksessa kilpailuvietti ja halu määrittää itseään suhteessa muihin.
Kaikkien etu ei voi koskaan toteutua. On olemassa vain kompromisseja. Synergia ei vaadi absoluuttista tasa-arvoa, vaan jonkin yhteisen päämäärän. Mitä useammalla on sama päämäärä, sitä todennäköisemmin sinne päästään.
Erilaiset kyvyt tehdä eivät ole abstrakteja määreitä, joilla voidaan manipuloida, vaan mitattavissa olevia asioita. Kuten mainittua, niin jokainen voi pyrkiä vaikuttamaan siihen, mitä kykyjään haluaa mittauttaa.
Kuka tahansa voi määritellä, että haluaa mitata kykyään piirtää täydellisen ympyrän. Lopputuloksen suhteellinen arvo määräytyy sen mukaan, kuinka moni haluaa kilpailla samassa asiassa. Jos voitat jotain, miisä olet ainoa kilpailija, niin voiton arvo on pieni. Jos voitat jotain, mitä tuhannet himoitsevat, niin arvo on korkea. Jälleen siis joukossa on voimaa.
"Luontoa ei voida ymmärtää eikä hallita" ei koske itseäsi. Sinä voit hallita ja ymmärtää itseäsi,josta syystä et ole itsesi armoilla, kuten olet luonnonvoimien armoilla.
Päätös kilpailuun ryhtymiseen ei merkitse ihmisten parasta. Kuten ei kulutuspäätöskään. Se merkitsee palkinnon tavoittelemista, ja sitä että ihminen ei pysty saavuttamaan palkintoa muulla tavalla. Tasa-arvoa on se, että kaikki pystyvät saavuttamaan tietyn asian ilman kilpailua. Palkinnon arvo merkitsee voittajan statusta toisiin nähden, ei ihmisten omaa tarvetta siitä. Ihmisten luonne ja tarpeet väitetään olevan yhtä suuri kuin palkinto kilpailussa, ja koska palkinnon arvoa voidaan nostaa kuinka korkeaksi tahansa, ihmisiä houkutellaan kilpailuun suurentelemalla heidän egoaan. Näin ihmiset ohjataan harhaan siitä, että he tavoittelivat parastaan ja näin perustellaan koko maailmaa hallitseva markkinatalous.
Koska minulla on luonnollisia tarpeita mm. hengittää, juoda, syödä, nukkua... Ympäristöni, johon luontovaikuttaa, määrää sen miten voin oman haluni mukaan toteuttaa tarpeitani.
Joskus joitakin tarpeitani tyydyttäviä asioita on enemmän ja vähemmän. Silloin kun on vähemmän, joudun joko taistelemaan osastani tai sitten alistumaan osatttomuuteeni. Kaikille jaettavissa oleva yltäkylläisyys on luonnotonta ja siten mahdotonta.
Hypoteesina kuitenkin voi yrittää ajatella, että kykenisin saavuttamaan yltäkylläisyyden, mutta se tuo vastaan ongelman, jota kuvaa sanonta "nälkä kasvaa syödessä" eli kun on yhden tarpeen täyttänyt, tulee uusia tilalle. Onko siis yltäkylläisyyttä mahdoton saavuttaa yksilön taikka yhteisön tasolla?
Kilpailusta luopuminen ei tarkoita, että kaikki saavat palkinnon. Se tarkoittaa, että kukaan ei saa palkintoa. Vaikka kilpailusta luovuttaisiin, niin ihmiset tekisivät erilaisia suoritteita. Ei ole millään tasolla oikeudenmukaista, että kaikki saavat saman verran riippumatta suoritteesta.
Kilpailuvietti ja halu tavoitella jotain suurempaa ei ole kiinni vain egossa. Ei kukaan väitä voittaneensa lotossa omaa erinomaisuuttaan vaan puhtaasti onnella. Silti sitäkin palkintoa tavoitellaan, koska niin monelle korkeampi elintaso on tavoittelemisen arvoista. Halu parempaan elämään ei ole mitään markkinatalouden luomaa harhakuvaa.
Oikeudenmukaisuus ei ole holhoamista, vaan mahdollisuuksien luomista.
Kapitalismissa oletetaan, että kaikkea pitää olla niin paljon kuin halutaan. Se edustaa materialismia ja egoismia. Siispä kapitalistit olettavat myös, että sosialismissa kun ei voida tuottaa yhtä paljon kuin kapitalismissa, se on huonompi asia. Sosialismi perustuu tasa-arvoon, jossa kenenkään ei täydy kilpailla eduistaan markkinoilla. Se pystyy tuottamaan tarpeeksi välttämättömiä asioita, joita ihmiset tarvitsevat elääkseen täysipainoista elämää. Kapitalistit eivät osaa arvottaa hyödykkeitä, vain niiden määrää. Tietyt asiat ovat tärkeämpiä kuin toiset, koska niistä riippuu yksilöiden hyvinvointi. Kapitalismi on oikeistolainen ideologia, jossa yksilön ominaisuuksiin ja kykyihin ei uskota. Ne uhrataan isomman hyväksi, joka tarkoittaa egon tarvetta tavaroille. Se on oikeistolaisten mielestä tärkeämpää kuin se, että jokainen voisi hyvin. Demokraattinen talous, eli sosialismi, ei tarvitse perustakseen yltäkylläisyyttä. Tasa-arvo riittää.
Kilpailu kieltää mahdollisuudet häviäjiltä. Oikeudenmukaisuus on sitä kun ihmisten hyvinvointi määrittelee sen mitä he saavat. Markkinatalous kieltää välttämättömyydet häviäjiltä. Hyvinvointi kuuluu kaikille, ja korkea elintaso on alisteinen sille, että hyvinvointi tehdään mahdolliseksi kaikille. Markkinat luovat sen harhakuvan, että elintaso johtaa hyvinvointiin. Sen väärin kahdesta syystä. Se pitää sisällään häviäjien alistamisen köyhyyteen ja materian pitämisen hyvinvoinnin määreenä itselähtöisyyden sijaan. Sosialismin tarkoitus on tehdä itselähtöinen hyvinvointi mahdolliseksi poistamalla kilpailusta seuraava köyhyys. Toista kriittistä kohtaa itselähtöisyydesta se ei koske. Se kuuluukin yksilöille itselleen.
Että on parempi siis alistua osattomuuteen kuin pyrkiä tyydyttämään tarpeensa ja kenen eduksi minä luovun osastani? Entäpä jo toiset eivät halua osaani, jätänkö sen silti ottamatta?
Äh! Nyt en enempää jaksa yrittää ymmärtää ajatuksen juoksuasi.
Sosialismi on luonnotonta.
Ja älä huoli, minä en väsy ;)
Sinun täytyy hallita omaa elämääsi ilman toisten väliintuloa, olla itsenäinen ja suvereeni ja pystyä kukoistamaan ja elämään onnellisesti omana itsenäsi. Sosialismin tarkoitus on poistaa taloudelliset esteet tähän. Markkinatalous tekee sinusta palkkatyöläisen, kilpailijan, joka ei saa vapaa-aikaa eikä itsenäisyyttä vaan pinnallista viihdettä ja materiaa.
Sosialismi ei tarjoa niitä keinoja eikä arvoja joita minä pidän tärkeänä.
En halua luopua tuntemattomien hyväksi niistä asioista joita olen kovalla työllä saavutannut. Enkä varsinkaan sellaisten kanssa, joilla ei ole mitään omia pyrkimyksiä niiden saavutusten eteen jotka aikaansaavat tyydytystä tarpeille. Oli sitten kysymys vapaa-ajan, materian taikka jonkin muun vastaavan tarpeen tyydyttämisestä.
Luonnossa evoluutio karsii pois ne jotka eivät selviydy elämän kilpajuoksussa.
Kilpailun puute kieltäisi kaikilta mahdollisuudet. Ei ole mitään mitä voit tavoitella tai mitään mitä saavuttaa. Kaikki on ennalta päätetty. Ihmiseltä katoaisi itsemääräysoikeus ja hänestä tulisi koneen osanen.
Ihmisarvoinen elämä ja mahdollisuus tavoitella itselle tärkeitä asioita ovat arvoja, jotka kuuluvat kaikille.
Elintason nousu tai kilpailu eivät johda köyhyyteen itsestään selvästi. Kilpailun säännöt vain ovat sellaiset, että häviäjäkin saa jonkinlaisen elintason.
Materia ei ole ainoa hyvinvoinnin määre, eikä ole "itselähtöisyyskään". Useimmat tarvitsevat jotain molemmista. Ketään ei myöskään pakoteta juoksemaan materian perässä (korkeintaan mainostetaan sitä mahdollisuutta). Materian tavoittelu ei missään nimessä ole kuitenkaan kuvitteellista. Ihmisen kyky nauttia kaikilla aisteilla on todellista ja ihmisen halu nauttia on myös. Sosialismissa luovuttaisiin mahdollisuudesta moniin aistinautintoihin (kuten vaikka sisäfileen ja punaviiniin tuottamiin, koska yhteiskunta ei niitä kaikille voi tuottaa)
Sosialismi on omista haluista ja omasta tahdosta luopumista.
Sosialismi ei ole tarpeen muille kuin palkkatyöläisille. Porvarit eivät tarvitse sitä, koska heillä on valtaa. Silti se on poliittisesti tärkeää koko yhteiskunnalle. Kapitalismissa pätee rakenteellinen väkivalta, joka pakottaa työläisluokan palvelemaan porvariluokkaa ja estää työläisluokkaa turvaamasta itselleen porvareilta riittävää toimeentuloa.
Porvarilliset arvot kilpailla ja omistaa eivät estä sitä, että he suostuisivat järjestelmään, jossa kaikkien ihmisarvoa kunnioitetaan. Porvarit ajattelevat elämää eri näkökulmasta kuin työläiset, eikä heille ole päällimmäinen asia huolehtia toisten ihmisten vapaudesta ja itselähtöisyydestä. He pärjäävät omassa elämässään taloudellisesti hyvin.
Silti totuus ihmisten yksilöllisestä hyvinvoinnista ja tarpeesta itselähtöiseen elämään kuulu jokaiselle yksilölle. Porvarit saavuttavat kilpailulla sen, mitä sosialismilla saavutettaisiin kaikille. Siten sosialismi ei ole pelkkää marxilaista luokkataistelua, jossa itsekkäät porvarit pakotetaan luopumaan tuotantovälineistä ja kilpailusta omaksi edukseen. Se on ratkaisu yhteiskunnan vastakkainasetteluun ja eriarvoisuuteen.
Evoluutiolla ei ole mitään tekemistä poliitikan kanssa.
Ihminen on ainutlaatuinen yksilö, jolla on kyky luoda itselleen sellainen elämä, joka tekee hänestä onnellisen. Ihmiselle on oikein saada hallita elämäänsä, ja luoda elämänsä itselähtöisesti ja ilman muiden väliintuloa.
Markkinatalous estää ihmisiä tekemästä sitä taloudellisilla esteillä. Kilpailu jakaa mahdollisuudet epätasaisesti. Sosialismi jakaisi ne tasaisesti. Se tarkoittaa sitä, että peruspyrkimykset onnistuvat ilman kilpailua. Vain tällöin ylipäätään ihmisten kyvyt voidaan testata, kun ihmiset ovat vapaita yrittämään toteuttaa itseään.
Markkinatalous on eliitin päättämä systeemi, jossa he turvaavat markkinoilla mahdollisuuden peruspyrkimyksiin itselleen ja lapsilleen. Se ei kerro mitään heidän kyvyistään, jotka punnitaan vasta ihmisen älyllisten saavutusten mukaan.
Ihminen on onnellinen toteuttaessaan niitä pyrkimyksiä, jotka hänestä tekevät iloisen. Tällä perusteella ihmisten vapaasti tekevät saavutukset eivät koskaan poissulje heidän oikeuttaan pyrkiä niihin.
Todellinen yhteiskunnallinen vapaus syntyy tästä, ja sen tulokset ovat kaikkein rikkaimpia silloin kun kaikilla on mahdollisuus tuottaa niitä. Silloin näkisimme todellisen luovuuden, turvallisuuden ja edistyksen ajan, kun ihmiset olisivat vapaita rahvaanomaisesta kilpailusta.Markkinatalous keskittyy vain siihen, että edes jotkut ihmiset pystyisivät toteuttamaan itseään, jolloin todellinen haaste inhimillisestä vapaudesta unohtuu.
Markkinataloudessä ihmiset eivät pyri kehittämään elämäänsä vaan saamaan mahdollisuuksia sitä varten. Samalla toiset pyrkivät verottamaan yhden saavutuksia, ja näin kaikkien kilpailu kaikkia vastaan aiheuttaa inhimillisessä synergiassa minimituloksen. Ihmiskunta junnaa markkinataloudessa paikoillaan kiistelee tähteistä.
Nähtävästi tästä on tulossa taas keskustelu sosialismin ja kapitalismin välillä. Se keskustelu on käyty ennenkin, joten jääköön tämä viimeiseksi kannanotoksi tällä kertaa.
Sosialismi ei jaa mahdollisuuksia, vaan poistaan ne. Markkinatalous tai kilpailu yleensä jakavat kyllä, mutta ei mahdollisuuksia, vaan saavutuksia. Sen mukaan, mitä kukin on osoittanut ansaitsemansa. Sanoisin sitä oikeudenmukaiseksi. Toki markkinataloudessa elettäessäkin on syytä valtion toimesta varmistaa, että on olemassa jonkinlainen suojaverkko, josta voi hävittyäänkin ponnistaa uuteen yritykseen. Näin länsimaissa pääsääntöisesti toimitaankin.
Minä nautin tästä kilpailusta ja nautin asioiden tavoittelusta. Mainitsemastani hyvästä viinistä tekee vielä paremman tieto siitä, että olen saavuttanut sen omilla ansioillani. Pyrin siis eteenpäin, kuten suurin osa markkinataloudessa elävistä. Markkinataloudessa elävä maailma on käsittääkseni kuitenkin pomppinut melkoisilla loikilla kehityksessä eteenpäin. Ei todellakaan junnannut paikallaan.
Mikään ei kuitenkaan estä sinua tai jotakuta muuta perustamasta vaikka omaa kommuunia, jossa tuotatte itsellenne perustarpeet (kyllä, niitä varten pitää hieman tehdä töitä joka tapauksessa) ja loppuajan toteutatte itseänne. Kyllähän tätä harrastetaan. Toivotan teille hyvää onnea valitsemallanne tiellä. Minun tieni se ei todellakaan ole. Väitän, että nuo markkinatalouden tähteetkin ovat antoisammat.
Hyvät jatkot.
Alkuperäinen premissini on se, että ihmisten täytyy voida hallita elämäänsä, luoda elämänsä sisäsyntyisesti ja ilman toisten väliintuloa, ja sitten toteuttaa niin syntyneitä henkilökohtaisia tavoitteita tasavertaisessa debaatissa muiden kanssa. Tässä puhuttiin siitä, että miten markkinatalous estää sitä, ja että miksi premissini on oikein.
Juuri noin aina teet. Ohitat kritiikin ilman argumentaatiota sitä kohtaan ja valitset kuluttajamaisesti sen mistä pidät ja mistä et pidä. Heti kun puhutaan niistä "vaihtoehdoista", voit tehdä tyhjäksi koko keskustelun. Tosin tässä osoitettiin, että sosialismi on demokraattista taloutta, jossa premissini ihmisten ajattelusta pätee. Juuri se seikka, että ihmiset luovat itselleen elämän, tekevät omat tärkeysjärjestykset ja hakevat sitä mitä tarvitsevat, tekee taloudesta sosialistista, ja kumoaa markkinatalouden, joka tekee aina aloitteen myymisestä. Markkinatalous ei toimisi, jos ihmiset jättäisivät kapitalistien aloitteet huomiotta, ja tietäisivät aidosti mitä tarvitsisivat.
Mainokset ovat harha siitä, että tuote tekee ihmisestä haluamansa persoonan, että ihminen on yhtä suuri kuin tuote, ja kun tuotteen arvoa lisätään määrättömästi markkinoilla, mitä enemmän ihmiset kuluttavat, sitä parempia ihmisiä he muka ovat. Todelliset ihmisten tarpeet eivät kuulu kellekään muulle, ja niitä tavoitellaan hiljaa, maltillisesti ja ilman hypeä. Tavoitteiden saaminen ei ole mikään syy brassailla elintasolla, vaan ne ainoastaan vaikuttavat ihmisen itse tekemäänsä elämänlaatuun. Se paranee, ja ihminen voi olla onnellinen. Se ei myy eikä sitä voi mainostaa.
Kilpailu ei ole mikään idealistinen ihanne. Se on raakaa rahantekoa, jossa häviäminen merkitsee köyhyyttä. Lisäksi se kertoo, että maailmassa ei ole mahdollisuutta toimia luonnollisesti ja yksilöllisesti ilman markkinavoittoa. Ansioilla ei ole mitään merkitystä, jos ne eivät ole tehneet ihmisestä rikasta. Ainoastaan pääoma ratkaisee mahdollisuudet.
Mitä Yamma ei käsitä, on se että mikä arvo on premissilläni. Hän ei tunne itseään. Hän on aivan yhtä turvaton kuin pitkäaikaistyötön tai valuuttakeinottelija tässä maailmassa, eikä uskalla ajatella parannusta. Yammakaan ei pysty hallitsemaan elämäänsä ja elämään sisäsyntyisesti.
Kuitenkin kaikki se on mahdollista poliittisilla päätöksillä, jossa ensin annetaan ihmisille poliittinen päätösvalta ja sitten puhutaan asiat halki yhteiskunnan tilasta ja siitä, että mikä elämässä on tärkeää. Silloin myös luokkayhteiskunta purettaisiin, palkkatyö vaihdettaisiin rationaalisesti päätettyyn työhön ja yritysten olemassaolon perusteet katoaisivat, kun yhteiskunta poistaisi kilpailun mahdollisuuksista.
Kaikki tämä perustuu premissiini, jonka luonteesta tässä keskustellaan.
Kilpailuvietti on myytti.
Kun tuotetaan vain se mitä on pakko, pystytään tuottamaan perustarpeet. Tuottaminen on markkintalouden arvo, joka on välttämätöntä kilpailussa pärjäämiseen. Samoin kuin myös työ, joka siis kieltää yksilöllisen vapauden.
Ihminen voi verrata itseään aitoihin kanssaihmisiinsä. Aitous on johtaa olennaiseen ja poistaa edistyksen virheelliset esteet. Nykyinen kilpailuvertailu toteuttaa vain yhtä kykyä, eikä kaikkia kykyjä. Demokratiakin perustuu siihen, että ihmiset oppivat toisiltaan. Sama asia kuin altruismi.
Ihmiset eivät ole tarvinneet ymmärrystä luokka-asemansa takia.
Tuon aspektin kieltäminen alentaa kaikkien ihmisten kyvyt heikoimpien lenkkien tasolle. Joitain perustarpeita olisi silti pakko tuottaa. Ilman palkintoa kukaan ei tuottaisi enempää kuin on pakko. Näin siis ihmiseltä viedään oikeus käyttää kykyjään tai edes ymmärtää niiden olemassaoloa.
Kunnianhimo tarkoittaa yleensä jonkin tavoittelua. Miten on mahdollista ymmärtää mahdollisuuksiaan ja asettaa tavoitteita ellei ole mitään mihin verrata, eikä vertailun puutteessa mitään mistä oppia.
Haluaako ihminen ennemmin tasapäistämistä kuin mahdollisuuksia? Minä en usko niin.
Kilpailuvietti ei ole myytti. Se on todistettu tosiasia vaikkapa psykologian saralla. Siitä ja sen vaikutuksista (hyvistä ja huonoista) lisää vaikkapa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Competition
mm.
"Many philosophers and psychologists have identified a trait in most living organisms that drive the particular organism to compete. This trait, called competitiveness, is viewed as an innate biological trait that coexists along with the urge for survival."
Tuottamista tarvitaan missä tahansa mallissa. Tekoa seuraa tuotos ja tiettyjä tuotoksia tarvitaan hengissäpysymiseenkin. Työtä on siis aina tehtävä. Vain työn määrä ja sen jakautuminen, sekä tuotosten jakaminen voivat olla muuteltavissa. Jonkin verran työtä yksilöllisen vapauden kieltämistä on pakko esiintyä.
Vertailu aitoihinkin kanssaihmisiin johtaa kilpailuun (jos siis vertailua tekevässä ihmisessä on kilpailuvietti ja minä väitän, että on). Kyllä nykymallissakin voi toteuttaa todella monenlaisia kykyjä. Palkinnot ovat usein yksipuolisempia johtuen ehkä siitä, että monet ihmiset haluavat pääpiirteittäin samoja asioita.
Wikin teoriat saattavat olla evoluutioteoreettisesti oikein, mutta et voi osoittaa niiden kiistatta pätevän yhteiskunnallisessa ja poliittisessa viitekehyksessä.
Kaikki sanomasi saapuu lopulta siihen ongelmaan, että kun joitain pakotetaan työhön ja joidenkin vapautta kielletään, niin millä perusteella ja kenen eduksi se tehdään. Nämä perusteet ovat kiistatta vääriä ja ansaitsevat tulla kumotuiksi demokraattisesti. Diktatuuria esiintyy vain, jos tietyt ihmiset eivät voi edustaa etujaan päätöksenteossa. Diktatuuri on epäkorrektia.
Palautan mieliimme alkuperäisen väittämäni siitä, että ihmisille on oikein hallita omaa elämäänsä, luoda elämänsä sisäsyntyisesti ja ilman toisten väliintuloa. Tätä tässä yritetään perustella. Tämä on niin mainio idea, että kun siihen pyritään, tehdään maailmasta mielettömästi parempi paikka.
Itse rehellisesti luomani ajattelu edustaa pääasiassa libertääriä sosialismia
http://en.wikipedia.org/wiki/Libertarian_socialism
Kerropa, Yamma, sinäkin se ideologia, jota ajattelu pääasiassa edustaa. Se on varmaankin artikkeleissa pragmatismi, materialismi, fasismi, korporatismi, neoliberalismi, vapaa markkina. Luen tekstisi oppiakseni keskustelukumppanistani enemmän.
Luin keskustelunavauksesi keskustelut läpi yrittäen ymmärtää ajatuksiasi. En muuta löydä kuin utopian käsittämättömästä paikasta paikasta jossa kaikki tekisivät mitä mielisivät keskenään debatoiden ilman minkäänlaista ulkopuolelta tulevaa yhteistä ohjausta.
Jos utopiasi olisi kuitenkin todellinen, niin kyllä jossain olisi jollain lailla sen mukaisesti toimiva yhteisö. Onko sellaista ?
Jos taas utopiasi on oma luomuksesi jonka mukaisesti haluat kansan toimivan, niin missä on sen vapaus ?
Toisaalta tämä yhteiskunia missä itse elät antaa sinulle erittäin laajat mahdollisuudet toimia itse esittämälläsi omalla sisäsyntyisellä tavallasi. Vai pakoittaako tai estääkö joku elämääsi ja toimiasi ?
Luin tämän keskustelusaran läpi yrittäen ymmärtää ajatuksiasi ja tavotteitasi. Löysin vain utopian jostain missä kaikki tekisivät mitä mielisivät vailla yhteistä ohjausta.
Mitä tarkoitat ongelmallasi:
- joitain pakoitetaan töihin. Keitä ? Sinuako ?
- joidenkin vapautta kielletään. Keiden ? Sinunko ?
Yhteiskunta missä elät ei pakota ketään töihin, vaan huolehtii myös työstä kieltaytyjien elämästä.
Liioin vapautta ei kielletä, ellet sitten tarkoita rikosoikeudellisia tms yhteisesti sovittuja sääntöjä.
Jos utopiayhteiskuntasi olisi kuitenkin reaalinen, niin varmasti ihmislaji olisi sellaiseenkin jossain päätynyt. Onko sen kaltaista jossain ?
Wikin tai mistä tahansa muualta hankittujen artikkeleiden pätevyyttä voi toki epäillä. Sinäkään et kykene niitä silti pätemättömiksi todistamaan, joten siitä asiasta ei lioene syytä keskustella?
Diktatuuri on väärin, mutta kaikki valta ei ole diktatuuria. Jos valtaa käytetään, mutta kaikilla on mahdollisuuksia sen vallan käyttöön (vaikka ne mahdollisuudet eivät olisi absoluuttisia), niin kyseessä ei voi olla diktatuuri... Kilpailunkin kieltäminen on vaauden kieltämistä mikäli joku haluaa kilpailla.
Ihmiselle on oikein hallita omaa elämäänsä. Olen pääsääntöisesti samaa mieltä. Hallinnan ei kuitenkaan tarvitse mielestäni olla absoluuttista, vaan jonkinasteista vuorovaikutuksen mukanaan tuomaa vallankäyttöä on kannatava pitää yllä. Yleensäkin olen sitä mieltä, että asioiden viemistä ääripäihin kannattaa välttää. Pyrkimällä itsensä täydelliseen vapauttamiseen rakentaa helposti ympärilleen melko ahtaan häkin.
Mitä sitten tulee ideologioihin, niin en yleensä ole kovin kiinnostunut laatikoimisesta. En ole yllättynyt siitä, mihin samaistat oman ajattelumallisi, sillä kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin ajatuksissasi on paljon anarkismin piirteitä. Rauhanomainen anarkismi on kuitenkin mielestäni mahdotonta. Ihmisluonto ei salli sitä.
Itseänikään en ole vaivautunut paljonkaan lokeroimaan. Minussa on pragmaatikkoa ja materialistia. Lisäksi uskoakseni rationalismi ja meritokratiakin ovat lähellä ajatusmaailmaani. Individualisti olen melko pitkälle. Fasisti en koe olevani missään määrin, enkä korporatistikaan. Neoliberalismikaan ei ole kovin toimivaa, sillä se ei johda kestävään kehitykseen, vaan on melko lyhytnäköinen ideologia.
Jos jätetään nimitykset sikseen, niin ajaisin pätevimpien johtamaa, tehokasta ja kestävään kehitykseen pyrkivää yhteiskuntaa, jossa jokainen saa ansionsa mukaan. Ihmistä kannustetaan olemaan aktiivinen ja epäonnistumisen jälkeenkin annetaan uusia mahdollisuuksia. Miten tämä toteutuisi on sitten pidempi juttu.
"Jos jätetään nimitykset sikseen, niin ajaisin pätevimpien johtamaa, tehokasta ja kestävään kehitykseen pyrkivää yhteiskuntaa, jossa jokainen saa ansionsa mukaan. Ihmistä kannustetaan olemaan aktiivinen ja epäonnistumisen jälkeenkin annetaan uusia mahdollisuuksia. Miten tämä toteutuisi on sitten pidempi juttu."
Useimmat varmaan kannattaisivat jotakin tällaista. Toisia meritokratia kammoksuttaa, minua ei. Se vastaa omaa ajatustani demokratiasta (mahdollisimman suorasta) ilman tasavallan riippakiveä. Siis nämä:
1. Painotettu äänioikeus.
2. Jatkuva äänioikeus (koko vaalikauden).
Toisaalta tunnen myötätuntoa anarkistisia ajatuksia kohtaan: yksilön itsemääräämisoikeudet. Niiden rajoitteena ovat vain yksilöiden ja ryhmien eturistiriidat ja keskinäinen vastuu, jota pidän sivistyneen yhteiskunnan kulmakivenä. Ymmärrän, että nämä kaksi rajoittavat omaa itsemääräämisoikeuttani. Konkreettisena esimerkkinä olkoon vaikka uusi tekijänoikeuslaki. Siinä on kuluttajien etujen ja tuottajien etujen raja vedetty väärään paikkaan, tuottajien hyväksi.
katsokoon, ettei hän itse muutu siinä hirmuksi. Ja kun katsot kauan kuiluun, katselee myös kuilu sinuun. -Nietzsche
Vaikuttaa siltä, että:
1. et ole työelämässä (vaan opiskelija/työtön). "Ilman muiden väliintuloa". Vasta johtajantai professorin asemassa pääset "toteuttamaan itseäsi".Eikö olisi jo aika valmistua opinnoista?
2. kuka ehtii kuuntelemaan kaikkien palautetta - ideasi on mahdootoon toteuttaa. joko olet menettäänyt realiteettien tajusi tai haluat provosoida keskustelua!
sanoa toiselle, että hänellä ei ole oikeutta luoda ja hallita elämäänsä itsenäisesti ja sisäsyntyisesti. Mikään peruste ei oikeuta sitä, ei vapaus, ei koulutus, pyhyys, rikkaus, taito, älykkyys ei mikään muukaan. Siinä astuu kuvioihin taas diktatuuri, jossa yksi kansanryhmä alistaa toisia. Vapaus merkitsee tasa-arvoa.
Kirjotit että kaikilla olisi oikeus luoda ja hallita elämäänsä itsenäisesti! Mutta sitten sä kuitenkin koko ajan mesoat esim yrittämistä vastaan. Eikös mulla pidä olla oikeus tuohonkin vai onko sittenkin jolla kulla muulla oikeus kieltää tuo multa vetoamallla johonkin keksittyyn perusteeseen?
työläisiin ja teollisuuteen nähden.
Ja mihin nähden?
Etkös sä itse sanonut että
"Mikään peruste ei oikeuta sitä"
Mites käytännössä tuo tasavertainen debatoijahomma hoituisi?
minulle.
Eikös tuo ole sun ideasi?
ei myytävänä.
Ja mitäs sitten? Ei toi vastaa alkuunkaan mun kysymykseeni. Miten sä järjestäisit käytännössä, että esim Suomen kaikki 5 miljoonaa ihmistä voisivat ilmaista oman mielipiteensä asiasta kuin asiasta ja ilmeisesti ne kaikki pitäisi vielä huomioidakin?
Eli mun pitää sun mukaasi pystyä hallitsemaan elämääni, mutta samalla mun pitää kuitenkin alistua enemmistön tahtoon! Mites tuo onnistuu?
Joo sun pitää hallita elämääsi osallistumalla suoraan päätöksentekoon ja vakuuttaa muut siitä, että olet oikeassa. Autoritäärisyys opettaa, että muita ei voi vakuuttaa, ja että maailma pyörii aina vain pakolla.