tänäänkin kyyneleet poskilla halailin poikaystävääni, kun piti tulla himaan lukemaan kokeisiin..me ei nähdä kuin kerran viikossa, onko se ihan riittävästi? en kuitenkaan haluisi jättää poikaystävääni vaikka välimatkaa onkin noin 60km ja kun bussitkin on niin kalliita... onko joillain samanlaisii kokemuksii, joku lohduttava visti vois olla paikallaan. kiitos..
oma kulta niin kaukana :(
tytteli_86
7349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Poikaystävä opiskelee 200 km:n päässä. Asutaan yhessä mutta nähään kumminkin pääasiassa vaan viikonloppuisin opiskelupaikan takia. Viimeksikin tuli kyyneleet silmiin kun piti lähteä kotiin ja jättää poikaystävä sinne opiskelukaupunkiin. Me ollaan vakituisessa suhteessa. Ollaan kihloissa ja on tulevaisuudensuunnitelmia. Mutta vielä pitäis jaksaa tätä nähdään-ei nähdä-nähdään suhdetta ainakin vuoden verran. Kolme vuotta tässä on jo mennyt. Vaikeemmaksi on muuttunut yhteenmuuton jälkeen, eli vuosi sitten. Mutta kun jaksaa ajatella tulevaisuutta ja että sitten ollaan yhessä melkein koko ajan niin kyllä sitä jaksaa. Pakkohan se on. Ja kyllä sen jaksaa jos tarpeeksi välittää/rakastaa. =)
vastauksesta :)
tuo ole matka eika mikaan, useinkin naette toisianne jos siis joka viikonloppu! itsellani oli tilanne noin vuoden paivat, kun olin suomessa ja mies USAssa... revi siita! sina aikana emme nahneet KERTAAKAAN!!!
eihän tuo oo kauheen pitkä matka.. mutta on vaan niin kallista matkustaa niin ei oikeen tahdo rahat riittää.. että revi siitä... ei sen tartte olla noin kaukana.. eikä se enää oo mikään suhde jos kumppani on toisella puolen maapalloa.. että NIIN!!!
vai ei voi olla suhde kun toinen on maapallon toisella puolella? etpa sina sitten paljoa tieda, ainakaan et ole itse sita kokenut. ala siis vaita asioita joista et tieda.
p.s. tama mies on nykyaan aviomieheni, eli ei meilla varmaan mitaan suhdetta ole, ei...
että jos kumppani on ulkomaalainen ja asuu jossain kaukana suomesta. Voihan sitä aina vaikka vaihto-oppilaaksi lähteä ja suhde ei mene poikki.. että joo.
Tuolla kasikuutosen elämänkokemuksellako asioista täällä ilmotat mielipiteitäs? Ei voi kuin nauraa.
Oma kultani asuu ulkomailla hänkin, ja usein on näkemisten välissä kolmekin kuukautta. Viime kesä oltiin kokonaan yhdessä.
Älä kulta pieni puhu jollet tiedä asioista ja jollei ole omaa kokemusta. Tiiäkkö millä ne kaukosuhteet pysyy pystyssä? Mikä on se taika? Se on nimeltään RAKKAUS. Oletko kuullut kyseisestä tunteesta? Ei sillä välimatkalla ole väliä, kun tietää että siellä jossain odottaa ja ikävöi ja rakastaa se unelmieni mies, ja pian päästään muuttamaan yhteen, toivottavasti.
Ei se ole oikeeta rakkautta tai aito suhde sulla, jos se 60km:n takia poikki menee.
Kasva hieman ja puhu sitten. Jooko?
En mä sua niin monta vuotta vanhempi ole, mutta näyttää toi henkinen kypsyys merkkaavan aika paljon enemmän ku vuosiluvut.
Hyvää jatkoa.