Itsesääli

Itseäsääli on itseensä käpertymistä ja sellaista, että ajattelee yleistäen ettei kukaan sinusta välitä. Siihen liittyy itkeskelyä ja vertailua omaa käytöstään toisten käytökseen. Kun tuntee, että on käyttäytynyt huomattavan paremmin kuin toiset, jotka ovat olleet epäoikeuden mukaisia sinua kohtaan, saatat tuntea tarvitsevasi parempaa kohtelua. Tästä seuraa juuri sellaisia olotiloja että "voi minua raukkaa", "kyllä sitten maailma on julma".

Yleensä huonon itsetunnon omaavat ihmiset vaipuvat helposti itsesääliin eivätkä pysty unohtamaan kokemaansa loukkausta.

Itsesääli tarkoittaa siis itsensä säälimistä. Kyllähän sen jo nimikin kertoo.

Voisin sanoa, että sääli on synonyymi myötätunnolle. Se on empatiaa, se merkitsee että toinen ihminen välittää toisesta ihmisesta aidosti eli osaa asettua toisen asemaan.

itselläni on ollu neljä vuotta seläs kolmenvälinväli rappeuma eli 3 tyhjää väliä peräkkäin sitte se särky vetää miälen matalaks ja itsesääli nousoo pintaan mutta sitä ei oo kukaa aiheuttanu eli itse sääliä on monen laista

Itsesääli on vakava sairaus eikä sitä voi noin vaan lopettaa. Itsesäälissä eläviä pitää tukea ja auttaa entistä enemmän tai he saattavat vaipua masennukseen ja jopa itsemurhaan. Itse olen säälinyt itseäni ja miettinyt itsemurhaa moniakin kertoja, haluan naisen rinnalleni mutta silti pidän itseäni liian huonona ihmisenä että en halua.

Ehkä itsesäälin takia nuoret ovatkin niin masentuneita ja syömishäiriöisiä.

mun luokalla on tyttö joka kirjoittaa joka ikinen päivä luokan ryhmä chättiin mä muutan ku ootte nii ilkeitä yms. repikää siitä. sit se suuttuu ku sille laittaa lopeta itsesääli ja sit sama rumba alusta xd

Itsesääli on surkeaa kuultavaa päivittäin,varsinkin kun siinä oikein piehtaroidaan!

Itse valitetaan omaa aiheutettua surkeutta!

No mie joskus itsesääälin itteeni, sit mun kaveri tai itseasiassa mun tosi hyvä ystävä sano et siin ei oo mtn järkee lopeta....sain monta ystävää takasi, jopa jollain tapaa hänetkin.. Itsensä säälijöit pitää tukee, mut ei sentään loputtomiin asti..Oon niin kiitollinen sille tyypille....

No on se aika vaikeaa hyväksyä itsensä 3 vuoden koulukiusaamisen jälkee......

Mulla vituttaa nää "kukaa ei auta mua" ihmiset. Et sä voi elää sun elämää ja miettiä miks kukaa ei auta sua,, sul pitää selvitä ite, jos ei selviä nii se on perseestä. En nyt siis väitä ettei ketään pitäs auttaa, vaan sitä ettei voi syyttää muita siitä etteivät auta

Voiko toinen toista itsesäälistä nostaa?
Mitä se on kun lapsesta saakka saa kuunnella vanhemman itsesääliä ja muiden syyttelyä.
Missä vaiheessa on oikeus viheltää peli poikki ja sanoa, että mä en enää jaksaa kuunnella ja ymmärtää.
Siis syytä itsesäälille on mutta kun se on osa persoonaa, niin miten suojelet itseäsi kun tuntuu että hukut samalla ja jokaisen kanssakäymisen jälkeen (useita kertoja viikossa) tuntuu että oma mieli painuu pohjamutiin. Kova työ on tehty oman itsen kohdalla että on saanut ajatukset raiteilleen ja luottamuksen kuntoon - minähän en ollut mitään eikä minusta mitään koskaan tulekaan...toista vanhempaa ja hänen kuuluisia lauseita minusta lapsena siteerakseni. Tämä itsesäälijä sitten seurasi vain mykkänä sivusta, sittenpähän kuulemma tiedetään millaista hänelle on oli peruste sille ettei puolustanut lasta. Onneksi oli kirjasto, kirjat vei pakopaikkaan ja koulun myötä tuli mahdollisuus opiskella ja valtio takasi vielä lainankin, jota maksoin nelikymppiseksi. Mutta rajojen vetäminen itsen ja vanhemman välille on vaikeaa kun tuntuu että mut jyrätään ja tunnollisena ihmisenä haluaa miellyttää ja tuottaa hyvää mieltä. Syyt sääliin on isot ja oikeatkin mutta mitä niille kukaan mahtaa, sairaus ja kipu ei ole minun käsissä enkä niitä kuuntelemallakaan saa pois. Toivottomuus ja pohjamutien jakamiskokemus päivästä toiseen on rankkaa kuulijallekin kun mikään ehdotus ja ajatus ei suuntaa muuta tai saa kannatusta. Minun on siis eläydyttävä päivittäin kärsimään mukana.

Myötätunto on kun tukee toista kokonaisvaltaisesti ilman hyötytarkoitusta antautuen itse täysin toisen auttamiseen.
Jos se on suunniteltua auttamista niin kyseessä ei ole myötätunto (esim lahjoitukset) vaan sen täytyy toimia spontaanisti koko ajan tässä hetkessä.
Myötätunto ei myöskään ole asioiden arvottamista omassa ajatusmaailmassaan, se on tuomitsematon ihmisen osa jossa myös rauha asuu.
Lisää voi lukea aiheesta uudesta testamentista.

Mua on aina ahdistanut koko sana itsesääli, vaikkei kukaan ole varsinaisesti sanonut suoraan mulle, että säälin itseäni. Pelkään kuitenkin, että teen niin, ja se tuntuu siltä, että olen jotenkin ällöttävä. Toisaalta en pidä siitä, että ihmisiä tuomitaan itsesäälistä. Musta se vaikuttaa samalta kuin meille sanottaisiin, että et saa kärsiä siitä että kärsit. Mutta miten voi olla kokonaan itsesäälistä vapaa, sellainen joka ei kärsi psyykkisesti yhtään omista ongelmistaan ja vastoinkäymisistään? Luulen että itsesääli on jotakin inhimillistä, jota ei saa meistä pois, vaikka se kuinka kiellettäisiin ja sitä halveksuttaisiin. Ainoastaan voi sääliä itseään vain omissa ajatuksissaan niin, ettei sitä kerro kenellekään, mutta en osaa kuvitella tervettä ihmistä, joka ei koskaan edes tunne pahaa oloa siitä, että joutuu jollakin tavalla kärsimään tai pettymään elämässään. Se olisi jonkinlaista psykopatiaa tai vakavaa masennusta, jos ei yhtään välitä itsestään.

Itsesäälituntemukseni lakkasivat käytännössä kokonaan, kun lakkasin olemasta tekemisissä muiden kanssa muuten kuin aivan välttämättömimmissä työasioissa.